Browsing by Subject "mittarit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Kotakorpi, Elli; Lähteenoja, Satu; Lettenmeier, Michael (Ministry of the Environment, 2008)
    The Finnish Environment 43en/2008
    How much natural resources do Finnish households consume? What does resource consumption consist of? How can the resource consumption be reduced? This report answers these and other questions. In the research project the natural resource consumption of 27 Finnish households was calculated with the MIPS method (material input per service unit). The consumption components studied were housing, mobility, foodstuffs, tourism, leisure time activities and household goods and appliances. Differences of even ten-fold were found in the resource consumption of the households studied. The components that consumed the most were mobility, tourism and housing. Besides the research results, the report presents the calculation methods used and the consumption and MIPS data. The report also includes the results of the focus group interviews with the households that participated in the study. On the basis of the interviews the action space of the consumers, that is the social and structural factors influencing sustainable consumption, is shown. In addition to interested consumers, the research can be utilised by consumer and environmental NGOs, governments and politicians, researchers and students from different disciplines and other people interested in resource efficiency. The appendices of the report present a comprehensive summary of the MIPS figures calculated in Finland. The research project FIN-MIPS Household – Promoting Sustainable Consumption, which the Finnish Association for Nature Conservation carried out during 2006 to 2008, was part of the fourth environmental cluster programme “Eco-efficient society” of the Finnish Ministry of the Environment.
  • Puro-Tahvanainen, Annukka; Aroviita, Jukka; Järvinen, Erkki A.; Kuoppala, Minna; Marttunen, Mika; Nurmi, Teemu; Riihimäki, Juha; Salonen, Erno (Suomen ympäristökeskus & Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 19/2011
    Inarijärvestä on olemassa kohtuullisen hyvin tutkimus- ja seurantatietoa usean vuosikymmenen ajalta, mikä antaa hyvät mahdollisuudet järven tilaa ja sen kehittymistä kuvaavien mittareiden kehittämiseen ja hyödyntämiseen. Työssä pyrittiin löytämään tutkimus- ja seuranta-aineistoon perustuvia mittareita, jotka kuvaavat monipuolisesti Inarijärven tilaa ja käyttöä, etenkin järven yleisiä hydrologisia ja meteorologisia olosuhteita ja niiden kehittymistä (ilmastonmuutos), järveen tulevaa kuormitusta ja veden laatua, virkistyskäyttöä, rantavyöhykkeen eliöyhteisöjen tilaa, kalakantoja ja kalastusta sekä säännöstelykäytäntöä ja säännöstelyn vaikutuksia. Tavoitteena oli kuvata myös eri muuttujien välisiä vuorovaikutuksia. 2000-luvulla toteutetulla Inarijärven vesiluonnon tilan kannalta aikaisempaa paremmalla säännöstelykäytännöllä on parannettu virkistyskäytön olosuhteita kesällä ja osittain vähennetty säännöstelyn aiheuttamia haittoja rantavyöhykkeen eliöstöön. Vesistön tilan ja käytön kannalta eniten myönteisiä muutoksia on tapahtunut kalakannoissa. Punalihaisten petokalojen saaliit, yksikkösaaliit ja saaliskalojen koko ovat suurentuneet 2000-luvulla hyvän muikkukannan ja tuloksellisten istutusten ansiosta. Inarijärven hydrologisissa mittareissa on havaittavissa merkkejä ilmaston lämpenemisestä. Julkaisu tarjoaa kattavan yhteenvedon Inarijärven tilasta ja sen kehittymisestä viime vuosikymmeninä. Raportin tuloksia voidaan hyödyntää mm. säännöstelykäytännön ja kalaston hoidon kehittämisessä sekä matkailussa, opetuksessa ja yleisessä viestinnässä. Tarkastelu tukee myös vesienhoitotyötä, koska se auttaa ymmärtämään biologisten laatutekijöiden tilaan vaikuttavia tekijöitä ja selittämään syitä järven ekologisen tilan kehityssuunnille. Työssä kehitettyä lähestymistapaa ja mittareita voidaan soveltuvin osin hyödyntää myös muissa vesistöissä.
  • Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 25/2011
    Miten konkretisoida kestävän kaupunkiseudun tavoitteita maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, ja miten hyödyntää olemassa olevaa tietoa suunnittelussa? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia Seutukeke (Kestävä seudullinen maankäyttö ja liikenne) –hankkeessa, jossa on yhdistetty kaupunkiseutuja koskevaa ekologista, sosiaalista ja taloudellista tutkimustietoa, asiantuntijoiden näkemyksiä ja käytännön suunnittelijoiden kokemuksia. Kaupunkiseutujen kestävyydellä tarkoitetaan tässä hankkeessa sitä, että kehitys ei vaaranna pitkälläkään aikavälillä luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja (ekologinen ulottuvuus), ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta (sosiaalinen ulottuvuus) eikä taloudellisen menestymisen mahdollisuuksia (taloudellinen ulottuvuus). Seutukeke-hankkeessa on koottu erilaisia kestävän kehityksen strategisia, valtakunnan tason tavoitteita yhteen ja pyritty konkretisoimaan niitä hyvän tavoitteen sisältäviksi laadullisiksi kriteereiksi ja niitä konkretisoiviksi, pääosin määrällisiksi mittareiksi.  Työn keskeinen tavoite oli tarkastella kestävää kehitystä nimenomaan toiminnallisilla kaupunkiseuduilla hallinnollisen seuturajauksen sijaan. Tässä loppuraportissa esiteltävät kriteerit ja mittarit on suunniteltu erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnittelun tarpeisiin keskisuurilla kaupunkiseuduilla (80 000 - 200 000 as.). Mahdollisimman moni mittari on suunniteltu niin, että niissä hyödynnetään vapaasti saatavilla olevia paikkatietoja ja saadaan tuloksena karttaesityksiä. Kriteerit ja mittarit ovat hyvä suunnittelun, vaikutusten arvioinnin ja seurannan apuväline pyrittäessä kestävän kehityksen mukaiseen maankäytön ja liikenteen suunnitteluun. Mittarivalikoima soveltuu sekä strategiseen että konkreettiseen yleiskaavatasoiseen suunnitteluun kaupunkiseutujen/kaupunkien alueella. Mittareita on sovellettu käytännössä jo Lahden yleiskaavatyössä ja tullaan soveltamaan Päijät-Hämeen maakunnan suunnittelutyössä. Julkaisun alkuosa käsittelee kaupunkiseutujen kestävyyttä yleisesti sekä esittelee Seutukeken lähestymistavan ja mittarivalikoiman kehitystyön. Pääosan julkaisusta muodostaa itse mittaristo, jossa esitellään kaikki 28 ekologista, 26 sosiaalista ja 31 taloudellista mittaria. Jokaisesta mittarista on tehty esimerkkianalyysi Seutukeken pilottialueilta Lahden ja Oulun kaupunkiseuduilta. Seutukeken mittareita voidaan hyödyntää joko keskittyen tiettyihin osa-alueisiin tai tarkastellen niitä kokonaisuutena huomioiden kuitenkin se, että mittareissa on päällekkäisyyksiä ja vaihtosuhteita.
  • Kotakorpi, Elli; Lähteenoja, Satu; Lettenmeier, Michael (Ympäristöministeriö, 2008)
    Suomen ympäristö 43/2008
    Paljonko suomalaiset kotitaloudet kuluttavat luonnonvaroja? Mistä luonnonvarojen kulutus koostuu? Miten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta voi pienentää? Tämä raportti vastaa muun muassa näihin kysymyksiin. Tutkimuksessa laskettiin 27 suomalaisen kotitalouden luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmän avulla (material input per service unit). Tutkitut osa-alueet olivat asuminen, liikenne, elintarvikkeet, matkailu, vapaa ajan harrastukset ja kodin tavarat. Tutkimuskotitalouksien luonnonvarojen kulutuksessa oli yli kymmenkertaisia eroja. Merkittävimmät kulutuksen osa-alueet olivat liikenne, matkailu ja asuminen. Raportti esittelee tulosten lisäksi tutkimuksessa käytetyt laskentamenetelmät sekä aineiston MIPS-lukuineen. Raportti kertoo myös osallistuneille kotitalouksille tehtyjen ryhmähaastattelujen tuloksista. Haastatteluaineiston pohjalta muodostettiin kuva kuluttajan toimintatilasta eli kestävämpiin kulutusvalintoihin vaikuttavista sosiaalisista ja rakenteellisista tekijöistä. Tutkimusta voivat hyödyntää kuluttajien lisäksi kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt, julkisen vallan päättäjät, useiden eri alojen tutkijat ja opiskelijat sekä muut materiaalitehokkuudesta kiinnostuneet. Raportin liitteet tarjoavat kattavan koosteen Suomessa lasketuista MIPS-luvuista. Suomen luonnonsuojeluliiton vuosina 2006–2008 toteuttaman FIN-MIPS Kotitalous – kestävän kulutuksen juurruttaminen -tutkimushanke toteutettiin osana ympäristöministeriön Ympäristöklusteri -tutkimusohjelman neljättä ohjelmakautta ”Ekotehokas yhteiskunta”.
  • Kopperoinen, Leena; Eerola, Katri; Shemeikka, Petri; Väre, Seija; Söderman, Tarja; Saarela, Sanna-Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2012
  • Heiskanen, Eva; Timonen, Päivi (Kuluttajatutkimuskeskus, 2005)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 90
    Tämä raportti liittyy Suomen ympäristökeskuksen koordinoimaan hankkeeseen "Kulutuksen ympäristö-vaikutusten mittaaminen ja havainnollistaminen - mittatikun kehittäminen kulutuksen ympäristö-vaikutuksille". Hankkeessa pyritään kehittämään yleistajuisia, tuttuihin tuotteisiin perustuvia "mitta-tikkuja" kulutusvalintojen ympäristövaikutusten mittasuhteiden hahmottamiseen. Leipä, juusto, pyykin-pesu, asuminen ja henkilöautomatka valittiin mittatikkutuotteiksi. Hankkeessa on pyritty ottamaan kuluttajat mukaan kehittämään ja kommentoimaan tavallisille kuluttajille suunnattua ympäristötiedotusta. Tässä raportissa keskitytään siihen, miten kuluttajat kokevat ja ymmärtävät näiden mittatikkujen merkityksen ja käyttökelpoisuuden. Raportissa selostetaan Kuluttajatutkimuskeskuksen kuluttajapanelistien ja nuorten peruskoululaisten ryhmähaastatteluissa saatua palautetta tutkijaryhmän kehittämään mittatikkujen esittelymateriaaliin. Keskusteluun ilmoittautuneille kuluttajille etukäteen lähetetyssä tausta-aineistossa mittatikun ideaa esiteltiin kertomalla, mihin mittatikulla pyritään sekä esittelemällä mittatikkulaskelmissa mukana olevat ympäristövaikutukset ja luonnehtimalla mittatikkuina käytettyjä tuotteita ja niitä koskevia elinkaaritutkimuksia. Pääosa materiaalista koostui kuudesta vaihtoehtoisesta mittatikkujen esittämistavasta. Ryhmä-haastattelut järjestettiin Kuluttajatutkimuskeskuksessa syksyllä 2004 ja keskusteluihin osallistui 57 panelistia. Heidän lisäkseen mittatikkumateriaalin vastaanottoa tutkittiin myös yhdessä koululaisryhmässä. Ryhmään osallistui seitsemän helsinkiläisen peruskoulun 8-9-luokkalaista. Jotkut kuluttajat ymmärsivät ajatuksen havainnollistaa erilaisia ympäristökuormituksia käyttämällä yksinkertaista, tuttua tuotetta "mittatikkuna" muiden tuotteiden elinkaaren aikaisille ympäristökuormituksille. Osalle keskustelijoista idea tuntui oudolta, ja joillekin ajatus ympäristöasioiden mittaamisesta oli sinänsä iso pala haukattavaksi. Ilmeisesti elinkaariarviointi on julkisuudessa jäsentynyt ennen kaikkea vertailuksi, joten toisenlaisten sovellusten kuvitteleminen oli vaikeaa. Ryhmäkeskustelujen taustana kokeiltu materiaali oli ilmeisesti liian raskasta useimmille kuluttajille: siihen tutustuminen oli vaatinut paljon aikaa, eikä materiaali siltikään auennut kaikille ennen keskusteluun osallistumista. Osasyynä voi olla sekä esittämistapa eli vaihtoehtojen ja ehdotettujen mittatikkujen runsaus että erilaisten uusien asioiden tuoma ylikuorma. Panelisteilla oli muutamia keskenään erilaisia tapoja tulkita, mihin mittatikkuja voitaisiin käyttää ja mihin niillä halutaan vaikuttaa. Nämä erilaiset tulkintakehykset vaikuttivat siihen, miten vaihtoehtoisia esittämistapoja arvioitiin. Keskusteluista oli tunnistettavissa ensiksi tulkinta mittatikusta markkinoiden toimintaan vaikuttamisena, toiseksi ympäristöpoliittisena ohjauskeinona, kolmanneksi yleissivistävänä ympäristöasioista kouluttamisen keinona ja neljänneksi asiaan vihkiytyneiden asiantuntijoiden keskinäisenä keskusteluna. Nuorille ajatus hahmottaa ympäristöasioita tuotteiden kautta ei ollut ilmeinen, eivätkä nuoret pohtineet mittatikun sopivuutta tuotevertailuun kaupassa. Heidän mielestään mittatikut sopivat ympäristömyötäisten ratkaisujen, kuten autoilun välttämisen, määrälliseksi perusteluksi. Kuudesta esittämistapavaihtoehdoista ei saatu esille yksiselitteistä suosikkia. Joillekin ihmisille numerot ovat helppoja, joillekin kuvat, kun taas joillekin teksti aukeaa parhaiten. Erilaisiin tapoihin hahmottaa uutta informaatiota voitaneen vastata parhaiten yhdistämällä erilaisia esittämistapoja (esimerkiksi kuvat ja sanallinen selostus). Myös kontekstista riippuu, mikä esittämistapa on paras: tuotevalintoja tehtäessä on mahdollista käsitellä vain vähän informaatiota, mutta yleissivistävässä kontekstissa (esim. Internet, päivälehdet) myös tarkemmille tiedoille ja perusteluille on käyttöä.
  • Vuori, M (Kela, 2018)
    Työpapereita 134
    Tutkimuksessa tarkasteltiin Kid-KINDL-R-mittarin sisäistä yhtenevyyttä. Kid-KINDL-R on yleiseen käyttöön soveltuva lapsen (7–13-vuotiaat) terveyteen liittyvää elämänlaatua (health-related quality of life, HRQoL) kartoittava kysely. Lapsen elämänlaatua voidaan tarkastella joko 24 osiota sisältävänä summamuuttujana tai kuuden erilaisen osa-alueen muodostamina summamuuttujina. Mittarin osa-alueet ovat: lapsen fyysinen terveys, psyykkinen hyvinvointi, itsetunto, perhesuhteet, kaverisuhteet ja koulunkäynti. Mittarin sisäistä yhtenevyyttä kotimaisessa kliinisessä lapsiaineistossa ei ole tiettävästi aiemmin tarkasteltu. Poikkileikkausaineiston muodostivat Kelassa käynnissä oleviin LAKU- ja Etä-LAKU-perhekuntoutuksen seurantatutkimuksen aloituskyselyyn osallistuneet lapset ja heidän huoltajansa. Hoito-ohjelmat on tarkoitettu 5–12-vuotiaille lapsille, joilla on diagnosoitu neuropsykiatrinen häiriö, ja heidän perheenjäsenilleen. Aloituskyselyyn vastasi vähintään yksi henkilö yhteensä 198 perheestä (LAKU 124 perhettä, Etä-LAKU 74 perhettä). Kid-KINDL-R-mittarin sisäisen yhtenevyyden tarkastelua varten aineistot yhdistettiin, jotta tutkimuksen voima olisi mahdollisimman suuri. Lapsiaineistossa oli mukana 172 kouluikäistä lasta (poikia 85,3 %, tyttöjä 14,7 %). Huoltaja-aineistossa oli puolestaan yhteensä 330 henkilöä (186 äitiä ja 144 isää). Kid-KINDL-R-mittarin osioiden analyyseissa hyödynnettiin jakaumatarkasteluja ja kuvailevia tunnuslukuja. Eksploratiivisella faktorianalyysilla (EFA) analysoitiin sitä, missä määrin havaintoaineistojen korrelaatiomatriisit tuottavat mittarin osa-alueet lapsi- ja huoltaja-aineistoissa. Kid-KINDL-R-mittarin sisäistä yhtenevyyttä analysoitiin tarkemmin myös sisäisen konsistenssin menetelmän ja Cronbachin alfa -kertoimen (α) avulla. Geneerinen 24 osiota sisältävä summamuuttuja osoittautui reliaabeliksi. Cronbachin alfa -kertoimet olivat lapsiaineistossa 0,83 ja huoltaja-aineistossa 0,86. Osa-alueiden alfa-kertoimet osoittautuivat lapsiaineistossa melko heikoiksi. Lapsi- ja huoltaja-aineistojen EFA:t eivät tuottaneet aivan täydellisesti Kid-KINDL-R-elämänlaatumittarin kuutta osa-aluetta. Puuttuva tieto oli ehdollisesti satunnaista. Esimerkiksi lapsiaineistossa osittaiskatoa esiintyi yleisemmin nuoremmilla vastaajilla. Sisäisen konsistenssin menetelmään perustuvat alfa-kertoimet olivat samansuuruiset kuin aiemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa havaitut alfa-kertoimet. Kid-KINDL-R-mittarin psykometrisista ominaisuuksista tarvitaan kuitenkin huomattavasti enemmän kotimaisiin aineistoihin perustuvaa tutkimusta. Kid-KINDL-R-mittarin sisältövaliditeetista on myös tärkeää käydä keskustelua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja tutkijoiden kesken.
  • Nerg, Nea (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2008
  • Sorvari, Jaana; Antikainen, Riina; Kosola, Marja-Leena; Jaakkonen, Satu; Nerg, Nea; Vänskä, Matti; Pyy, Outi (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 33/2009
    Tässä raportissa esitetään “Pilaantuneen maaperän ja pohjaveden riskinhallintaratkaisujen ekotehokkuus” projektin toisen vaiheen (PIRRE2) tulokset. Projekti oli jatkoa työlle (PIRRE1), jossa kehitettiin internet-pohjainen tukijärjestelmä (www.ymparisto.fi/syke/pirre/). Tukijärjestelmä sisältää tietoa, ohjeita ja suosituksia koskien riskien, kustannusten ja ympäristövaikutusten arviointia, riskiviestintää ja kommunikointia sekä laskentatyökalun, jonka avulla voidaan kohdekohtaisesti vertailla eri riskinhallintavaihtoehtojen ekotehokkuutta. PIRRE2-projektissa ekotehokkuustarkastelu laajennettiin alueelliselle tasolle. Tätä varten tehtiin kirjallisuusselvitys, jonka pohjalta kehitettiin alueellisen ekotehokkuuden määrittämiseen soveltuvat mittarit. Työn tuloksena päädyttiin seuraaviin mittareihin: alueen kokonaispinta-ala, keskiväkiluku, väestöntiheys, kunnostettujen kohteiden lukumäärä, käytetyt puhdistusmenetelmät, kunnostus paikalla, poiskuljetetun pilaantuneen maa-aineksen kokonaismäärä, poiskuljetettujen maa-ainesten haitta-aineet ja niiden pitoisuudet, pilaantuneisuuden toimialat, neitseellisen puhtaan täyttömaa-aineksen tarve, kuljetusmatka, ilmastonmuutos, vedenkulutus ja “ekotehokkuusmittari”. Mittareita testattiin kolmella esimerkkialueella eli Helsingin kaupungin sekä Pirkanmaan ja Kainuun ympäristökeskusten toimialueilla. Testaus tehtiin kokoamalla mittarien arvojen määrittelyyn tarvittavat tiedot vuosilta 2004, 2005 ja 2006. Alueiden erilaisuus näkyi eroina etenkin pilaantuneiden maa-alueiden ja käsittelypaikkojen lukumäärässä sekä kunnostettavien kohteiden pinta-alassa ja muodostuvissa pilaantuneiden maa-ainesten määrissä. Tulosten perusteella ekotehokkuuden toteutumisessa ei millään alueella kuitenkaan ollut havaittavissa selkeitä eroja tarkasteluvuosien välillä. Myös kustannuksia ja riskejä kuvaavien mittarien lisääminen todettiin tärkeäksi jatkokehitystarpeeksi. Tiedonpuute esti näiden tekijöiden huomioon ottamisen tässä työssä. Etenkin kustannusten osalta ekotehokkuuden mittaaminen edellyttää systemaattista tietojen kokoamista ja seurantaa alueellisella tasolla. Ekotehokkuuden toteutumiseen pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinnassa tulevaisuudessa vaikuttavat useat tekijät. Näistä tärkeimpiä ovat lainsäädäntö ja ohjeet, markkinatilanne, väestön liikkuminen sekä kunnostus-, arviointi- ja suunnittelumenetelmien ja -käytäntöjen kehittyminen. Nämä tekijät vaikuttavat osaltaan myös siihen, minkälaisia alueita (sijainti, koko, haitta-aineet) tulevaisuudessa tullaan kunnostamaan ja minkälaisilla menetelmillä ja mihin kaivetut tai käsitellyt pilaantuneet maa-ainekset ohjautuvat. Tehdyn arvion perusteella tekeillä olevat muutokset ohjauskeinoissa, ympäristöpolitiikkaan kirjatut tavoitteet ja menetelmien kehitystyö ja käyttöönotto tulisivat toteutuessaan kukin osaltaan ohjaamaan pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallintaa ekotehokkaampaan suuntaan.
  • Barck, Hanna-Maija (2008)
    Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, jolloin Suomessa on ollut sijoitusrahastoja, niihin sijoitetun pääoman määrä kasvanut huimasti. Rahastosijoittaminen on myös arkipäiväistynyt ja piensijoittajien määrä on kasvanut. Piensijoittajan olisi kuitenkin tärkeää pystyä vertailemaan erilaisten sijoitusrahastojen menestystä. Sijoitusrahastojen menestymistä voidaan arvioida monin eri tavoin. Pelkkien sijoitusrahastojen tuottolukujen vertailu ei ole kuitenkaan riittävä tapa arvioida sijoitusrahastojen menestymistä. Sijoitusrahastojen menestymisen mittaukseen tuottolukujen lisäksi kuuluu läheisesti riskin käsite. Onkin kehitelty monia erilaisia sijoitusrahastojen menestymistä kuvaavia malleja, joissa on huomioitu myös tuottoihin liittyvä riski.. Koska sijoitusrahastojen tuottoon liittyvää riskiä voidaan mallintaa monin eri tavoin, juuri riskin erilainen määrittely erottaa nämä mittarit toisistaan. Sijoitusrahaston salkunhoitajan kykyä toimia muuttuneissa markkinaolosuhteissa voidaan taas arvioida markkina-ajoitusta mallintavilla mittareilla. Tutkimuksessa on tarkoituksena löytää paras mahdollinen mittari, jonka avulla sijoitusrahastot voisi järjestää paremmuusjärjestykseen, siten että huomioon on otettu sijoitusrahastojen tuotto ja siihen liittyvä riski. Tutkimuksessa on vertailtu ja analysoitu erilaisia menetelmiä kuten perinteisiä mittareita ja markkina-ajoitusta koskevia mittareita. Perinteiset mittarit koostuvat Treynorin, Sharpen ja Jensenin mittareista ja markkina-ajoitusta on tarkasteltu kvadraattisen ja dummy regressiomallien avulla. Edellisten lisäksi on myös esitelty variaatioita esim. Sharpen mittarista. Vaikka sijoitusrahastojen menestymistä mittaavia mittareita on monia, niin siltikään ei ole kyetty kehittämään mittaria, mikä olisi yksiselitteisesti paras kaikissa erilaisissa mittaustilanteissa. Mittarit mittaavat menestymisen hieman eri osa-alueita, joten ne täydentävät toisiaan antamalla erityyppistä informaatiota sijoitusrahastojen menestymisestä. Tämän vuoksi onkin suositeltavaa käyttää monia eri mittareita yhdessä arvioimaan sijoitusrahastojen menestymistä. On kuitenkin syytä muistaa, että mittareilla tehdyt arviot sijoitusrahastojen menestymisestä perustuvat historiallisiin tietoihin tuotoista ja riskien suuruudesta ja ne eivät ole tae tulevaisuuden menestymisestä.
  • Kinnunen, Leena (2010)
    Laadunhallintajärjestelmän avulla voidaan apteekin toimintaa kehittää haluttuun suuntaan. Siihen sisältyy jatkuvan parantamisen malli, ja sen avulla voidaan tehostaa toimintaa. Laadunhallintajärjestelmän rakentaminen on muutosprojekti toiminnan tehostamiseksi. Järjestelmä on myös johtamisjärjestelmä. Laadunhallintajärjestelmän viitekehykseksi projektin pilottiapteekissa (Nurmijärven Seitsemän Veljeksen apteekki) valittiin ISO 9001 – standardi. Laadunhallintajärjestelmän rakentamiseksi ja ylläpitämiseksi otettiin käyttöön sähköinen työkalu, ohjelmistoratkaisu IMS (Integrated Management System). Projektityö on kuvaus sähköiseen laadunhallintajärjestelmään siirtymisestä apteekissa ja siihen liittyvän sähköisen, selainpohjaisen ohjelmistoratkaisun käyttöönotosta. PD-projektityön tavoitteena oli rakentaa ja ottaa käyttöön sähköinen laadunhallintajärjestelmä apteekissa. Laadunhallintajärjestelmän rakentaminen kuvataan tässä dokumentissa sekä esitellään sähköinen työkalu ja sen mukanaan tuomat hyödyt kuin myös laadunhallintajärjestelmän hyödyt. Sähköisellä sovelluksella laatutyössä saavutetaan monia etuja verrattuna perinteiseen laatudokumentointiin ja hallinnointiin. Sen etuna on nopeus, löydettävyys, visuaalisuus, helppo muokattavuus, versiointi, ajantasaisuus sekä jakelun mahdollisuus. Sen avulla voidaan luopua raskaasta paperidokumentaatiosta tai vaikeasti hallittavasta tiedostodokumentaatiosta kokonaan. Laadunhallintajärjestelmä ryhdisti ja tehosti toimintaa. Sen hyödyt voitiin nähdä laajamittaisessa muutosprojektissa Seitsemän Veljeksen apteekissa. Johdon tahtotila voitiin viedä systemaattisesti läpi koko organisaatioon, muutos hallita ja tehdä toiminnasta suunnitelmallista. Tiedonkulku on tehostunut ja tehtävät tiedetään. Laadunhallintaan kuuluu myös huolehtiminen henkilöstöstä ja osaamisen kehittäminen. Toiminnan monipuolinen mittaaminen on luonut tosiasioihin perustuvan ohjaustiedon toiminnan kehittämiselle. Seitsemän Veljeksen apteekissa sähköisen laadunhallintajärjestelmän käyttöönotto mahdollisti nopean laatutyöskentelyn implementoitumisen. Sähköinen toimintajärjestelmä on kaikkien ulottuvilla jokaisessa työpisteessä ajantasaisena versiona.