Browsing by Subject "mittaus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 53
  • Westman, Carl Johan; Starr, Michael; Laine, Jukka (Suomen metsätieteellinen seura, 1985)
  • Heiskanen, Juha; Laitinen, Jukka (Suomen metsätieteellinen seura, 1992)
  • Hari, Pertti; Salminen, Raimo; Pelkonen, Paavo; Huhtamaa, Mikko; Pohjonen, Veli (Suomen metsätieteellinen seura, 1976)
  • Pettersson, Heidi (Merentutkimuslaitos, 2001)
    Meri 44
  • Lammi, Minna; Pantzar, Mika; Koivunen, Tuija (Kuluttajatutkimuskeskus, 2012)
    Kuluttajatutkimuskeskuksen vuosikirjoja 7
  • Ahola, Salla (2007)
    Tutkielmassa tarkasteltiin arvoja ja tietokäsityksiä sekä arvoja tietokäsitysten ennustajina. Lisäksi tarkasteltiin käytetyn tietokäsitysmittarin validiteettia. Arvojen käsitteellistämiseen käytettiin Schwartzin arvomallia, jossa arvot jaotellaan kymmeneen eri tavoin motivoivaan arvotyyppiin, joista muodostuu kaksi ulottuvuutta: 1) muutosvalmius–säilyttäminen ja 2) itsensäkorostaminen–itsensäylittäminen. Malliin lisättiin Wachin ja Hammerin kaksi totuuteen liittyvää arvotyyppiä. Tietokäsitysten tarkastelu perustettiin Kuhnin ym. kognitiivis-kehitykselliseen malliin, jossa oletetaan, että tietokäsitykset kehittyvät tasolta toiselle (absolutismi–multiplismi–evaluativismi) ja että olennainen kehitystehtävä on tietämisen subjektiivisten ja objektiivisten ulottuvuuksien koordinointi. Mallissa tietoa koskevat arvioinnit jaotellaan viiteen alaan: henkilökohtaisen maun arvioinnit, esteettisyyden arvioinnit, arvojen arvioinnit, sosiaalisen totuuden arvioinnit ja aineellisen totuuden arvioinnit. Aineisto kerättiin syksyllä 2005. Osallistujat olivat tietyn Etelä-Suomen alueen seurakuntien ja seurakuntayhtymän työntekijöitä (n = 75). Kyselystä ilmoitettiin sähköpostitse ja vastaajille annettiin mahdollisuus joko täyttää e-lomake Internetissä tai tulostaa lomake täytettäväksi paperiversiona. Sekä arvoja että tietokäsityksiä mitattiin kvantitatiivisesti. Lisäksi vastaukset tietokäsityksiä koskeviin monivalintakysymyksiin pyydettiin perustelemaan. Aineiston vastaajat arvostivat eniten universalismia, rationaalista totuutta, hyväntahtoisuutta ja itsenäisyyttä, kun taas vähiten tärkeitä arvotyyppejä olivat valta, ei-rationaalinen totuus ja suoriutuminen. Tietokäsitysten tarkastelun tulokset viittasivat siihen, että tietokäsitykset ovat sekä osittain alayleisiä että osittain alaerityisiä. Arvoja mahdollisina tietokäsitysten ennustajina tarkasteltiin logistisella regressioanalyysillä, jolla tutkittiin sekä arvotyyppien että arvoulottuvuuksien yhteyksiä tietokäsityksiin. Kaikkien arvoulottuvuuksien oletettiin olevan yhteydessä tietokäsityksiin. Oletuksista poiketen itsensäylittämisarvot eivät olleet yhteydessä tietokäsitysten kehittyneisyyteen. Itsensäkorostamisarvot olivat yhteydessä tietokäsityksiin ainoastaan sosiaalisen totuuden arviointien alalla, jolla ne ennustivat kehittyneempiä tietokäsityksiä. Myös muutosvalmiusarvot lisäsivät kehittyneempien tietokäsitysten todennäköisyyttä. Sen sijaan säilyttämisarvot ennustivat vähemmän kehittyneitä tietokäsityksiä. Totuuteen liittyvät arvotyypit ei-rationaalinen totuus ja rationaalinen totuus eivät oletuksista poiketen olleet yhteydessä tietokäsityksiin. Kuhnin ym. tietokäsitysmittarin sisältövaliditeetin tarkastelemiseksi vastaajien monivalintavastauksilleen antamat perustelut luokiteltiin eri tietokäsitystasoille ja tämän jälkeen tarkasteltiin luokittelun yhteensopivuutta monivalintavastausten kanssa. Tulokset viittasivat siihen, että mittari ei aina mittaa pätevästi vastaajien tietokäsitysten tasoa, mutta on useimmiten pätevä. Tärkeimmät käytetyt lähteet olivat arvojen osalta: Schwartz, S. H. (1992). Universals in the content and structure of values: Theoretical advances and empirical tests in 20 countries. Wach, M. & Hammer, B. (2003). La structure des valeurs est-elle universelle? Genèse et validation du modèle compréhensif de Schwartz [Onko arvojen rakenne universaali? Schwartzin mallin synty ja validointi]. ja tietokäsitysten osalta: Kuhn, D. & Weinstock, M. (2002). What is epistemological thinking and why does it matter? Kuhn, D., Cheney, R., & Weinstock, M. (2000). The development of epistemological understanding.
  • Carlberg, J. J. (Suomen metsätieteellinen seura, 1935)
  • Seppälä, Jukka (Finnish Environment Institute, 2009)
    Monographs of the Boreal Environment Research 34
    To obtain data on phytoplankton dynamics (abundance, taxonomy, productivity, and physiology) with improved spatial and temporal resolution, and at reduced cost, traditional phytoplankton monitoring methods have been supplemented with optical approaches. Fluorescence detection of living phytoplankton is very sensitive and not disturbed much by the other optically active components. Fluorescence results are easy to generate, but interpretation of measurements is not straightforward as phytoplankton fluorescence is determined by light absorption, light reabsorption, and quantum yield of fluorescence - all of which are affected by the physiological state of the cells. In this thesis, I have explored various fluorescence-based techniques for detection of phytoplankton abundance, taxonomy and physiology in the Baltic Sea.In algal cultures used in this thesis, the availability of nitrogen and light conditions caused changes in pigmentation, and consequently in light absorption and fluorescence properties of cells. The variation of absorption and fluorescence properties of natural phytoplankton populations in the Baltic Sea was more complex. Physical environmental factors (e.g. mixing depth, irradiance and temperature) and related seasonal succession in the phytoplankton community explained a large part of the seasonal variability in the magnitude and shape of Chlorophyll a (Chla)-specific absorption. Subsequent variations in the variables affecting fluorescence were large; 2.4-fold for light reabsorption at the red Chla peak and 7-fold for the spectrally averaged Chla-specific absorption coefficient for Photosystem II. In the studies included in this thesis, Chla-specific fluorescence varied 2-10 fold. This variability in Chla-specific fluorescence was related to the abundance of cyanobacteria, the size structure of the phytoplankton community, and absorption characteristics of phytoplankton.Cyanobacteria show very low Chla-specific fluorescence. In the presence of eukaryotic species, Chla fluorescence describes poorly cyanobacteria. During cyanobacterial bloom in the Baltic Sea, phycocyanin fluorescence explained large part of the variability in Chla concentrations. Thus, both Chla and phycocyanin fluorescence were required to predict Chla concentration.Phycobilins are major light harvesting pigments for cyanobacteria. In the open Baltic Sea, small picoplanktonic cyanobacteria were the main source of phycoerythrin fluorescence and absorption signal. Large filamentous cyanobacteria, forming harmful blooms, were the main source of the phycocyanin fluorescence signal and typically their biomass and phycocyanin fluorescence were linearly related. It was shown that for reliable phycocyanin detection, instrument wavebands must match the actual phycocyanin fluorescence peak well. In order to initiate an operational ship-of-opportunity monitoring of cyanobacterial blooms in the Baltic Sea, the distribution of filamentous cyanobacteria was followed in 2005 using phycocyanin fluorescence.Various taxonomic phytoplankton pigment groups can be separated by spectral fluorescence. I compared multivariate calibration methods for the retrieval of phytoplankton biomass in different taxonomic groups. During a mesocosm experiment, a partial least squares regression method gave the closest predictions for all taxonomic groups, and the accuracy was adequate for phytoplankton bloom detection. This method was noted applicable especially in the cases when not all of the optically active compounds are known.Variable fluorescence has been proposed as a tool to study the physiological state of phytoplankton. My results from the Baltic Sea emphasize that variable fluorescence alone cannot be used to detect nutrient limitation of phytoplankton. However, when combined with experiments with active nutrient manipulation, and other nutrient limitation indices, variable fluorescence provided valuable information on the physiological responses of the phytoplankton community. This thesis found a severe limitation of a commercial fast repetition rate fluorometer, which couldn’t detect the variable fluorescence of phycoerythrin-lacking cyanobacteria. For these species, the Photosystem II absorption of blue light is very low, and fluorometer excitation light did not saturate Photosystem II during a measurement.This thesis encourages the use of various in vivo fluorescence methods for the detection of bulk phytoplankton biomass, biomass of cyanobacteria, chemotaxonomy of phytoplankton community, and phytoplankton physiology. Fluorescence methods can support traditional phytoplankton monitoring by providing continuous measurements of phytoplankton, and thereby strengthen the understanding of the links between biological, chemical and physical processes in aquatic ecosystems.
  • Vepsäläinen, Milja (Finnish Environment Institute, 2012)
    Monographs of the Boreal Environment Research 41
    Soil microorganisms mediate central reactions of element cycles in a heterogenic environment characterized by discontinuity of energy, nutrients, and water together with sharp pH gradients. They are diverse in species, numerous in quantity and possess a multitude of functions. One gram of soil may contain 10x109 microbial cells; for comparison, the Earth has only 7x109 human inhabitants. Species richness, evenness and composition in soils is impossible to measure, and therefore a convenient means of characterising soil microorganisms is to measure the type and rate of reactions occurring.The aim of this work was to develop a rapid, sensitive method to measure the activities of a set of soil enzymes simultaneously in a small scale. In the method, homogenized soil suspensions are investigated using fluorescent substrate analogues freeze-dried onto multiwall plates. It was shown that extraction of enzymes from soils produced inconsistent and unpredictable yields of the various activities and was therefore not applied as a pretreatment. Applicability of the method was evaluated by characterising soils treated with different agricultural practices, supporting a variety of crop plants and with fluctuating seasonal attributes. Bulk samples from experimental sites established both in agricultural and forest soils were utilized. Details of method development and of the effects of different treatments on enzyme activity pattern and on individual enzyme activities are discussed.The effects of eight crop plants, peat amendment and two consecutive sampling years yielded significant differences in soil extracellular enzyme activities. The effect of crop plants was most pronounced: eight of the measured ten activities yielded statistically significant differences in both years. The activities differed between years for six enzymes. The effect of peat was slight and was observed only two years after the addition. In another experiment, green or composted plant residues tended to enhance the activities of enzymes compared with chemical fertilizers, although the effect was not consistent. Forest soils usually yielded higher specific activities than field soils and the enzymes showed higher potential activities under alder than under pine. Temporal fluctuations of enzyme activities were also studied.Cluster analysis was utilized for data analysis in order to combine all measured attributes and to reveal the differences in the entire pattern, even though the differences in individual enzyme level were not statistically significant and the enzyme activities often correlated with each other.Due to the multitude of processes and functions, together with the wide taxonomic diversity in soils, method development in soil microbiology is still a major challenge. Interpretation of results usually requires a reference comparison. The method developed in the present study is proposed to be used as a sensitive measure of soil functional activity.
  • Iital, Arvo; Tattari, Sirkka (Finnish Environment Institute, 2012)
    The Finnish Environment 6/2012
    In most countries of the Baltic Sea region monitoring systems are in place to provide information on agricultural impacts on surface and soil/ground water quality on different levels, i.e. plot, field, small catchment and larger rivers scale. Unfortunately, the spatial and temporal coverage of monitoring sites is rather varying. Moreover, transparency of the data is not always sufficient and it can be difficult to draw a clear picture on what is actually described by the provided data. Therefore, comparison of monitoring results can be restricted. The developed guidelines attempt to find answers to these questions by highlighting the strengths, gaps and weaknesses in the assessments of the results of monitoring on different scales.  The guidelines include also a list of conclusions and recommendations to further improve the existing procedures and methodologies for surface and soil water quality monitoring in agriculture-dominated areas.
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1980)
  • Lappi, J.; Smolander, H.; Kotisaari, A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1983)
  • Rättö, Hanna-Kaisa (2008)
    Hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttavat taloudellisten olosuhteiden lisäksi myös monet muut tekijät. Vielä nykyäänkin varsin yleisesti hyvinvoinnin mittarina käytetty bruttokansantuote (BKT) kuvaa todellisuudessa talouden aktiivisuutta, eikä sitä ole koskaan tarkoitettu hyvinvoinnin mittariksi. Taloustieteen hyvinvointitutkimuksen ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain talouden tuotannon tarkasteluun, sillä tieteenalan keinot mahdollistavat hyvinvoinnin tutkimisen laajemmin. Taloustieteen hyvinvointitutkimusta on mahdollista kehittää esimerkiksi keinotekoisen hinnoittelun ja onnellisuustutkimuksen tulosten avulla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hyvinvointi-käsitteen sisältöä, eri ulottuvuuksia ja haasteita sekä pohditaan hyvinvoinnin mittaamisen kehittämistä kansantaloustieteen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin taloustieteen perinteisiä keinoja käsitellä hyvinvointia sekä taloustieteen hyvinvointitutkimukseen liittyviä haasteita. Esille tuodaan myös uusia mahdollisuuksia, joita taloustieteen hyvinvointitutkimukselle avaavat esimerkiksi keinotekoinen hinnoittelu ja onnellisuustutkimuksen tulokset. Hyvinvointitutkimuksen mikrotason teoriapohjan tarkastelun lisäksi tutkielmassa pohditaan hyvinvoinnin mittaamista makrotasolla, eli käytännössä erilaisilla koko kansataloutta kuvaavilla aggregaattimittareilla. Tutkielma auttaa osaltaan ymmärtämään niitä puutteita, joita bruttokansantuotteella hyvinvoinnin mittarina on, sekä edistää uusien, hyvinvointia paremmin kuvaavien mittareiden kehittämistä. Taloustieteen hyvinvointitutkimuksen teoreettisen pohtimisen lisäksi tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten todellinen hyvinvointi on kehittynyt Suomessa, ja verrata tätä kehitystä Suomen bruttokansantuotteen kehitykseen. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty kestävää taloudellista hyvinvointia kuvaavaa Genuine Progress Indicator (GPI) -mittaria, joka on tässä tutkimuksessa laskettu Suomelle ensimmäistä kertaa. Suomen GPI -aikasarjan laskemisessa on käytetty Talberthin ym. (2007) esittämää metodologiaa. Hyvinvoinnin mittarina GPI kuvaa bruttokansantuotetta paremmin yksityisten ihmisten hyvinvointia, sillä GPI:n lähtökohtana on yksityinen kulutus, jota korjataan talouden aiheuttamien ympäristöhaittojen arvoilla. Tuotettu GPI-aikasarja kattaa vuodet 1960-2007. Tulosten mukaan GPI on ollut koko tarkastelujakson ajan BKT:ta alemmalla tasolla. Sekä GPI että BKT kasvoivat kuitenkin pitkään samansuuntaisesti, kunnes kääntyivät molemmat laskuun vuonna 1989. BKT:n lasku jäi kuitenkin väliaikaiseksi, ja jo 1990-luvun lopulla ylitettiin vuoden 1989 taso. Sen sijaan GPI:n taso on laskenut aina vuoteen 2004 saakka, ja myös jäänyt tälle saavutetulle alhaiselle tasolleen. Talouden tuotannon kasvun aikaan saamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan ole nostaneet suomalaisten hyvinvointia 1990- ja 2000 luvuilla. Lopuksi tutkielmassa on vielä pohdittu, minkälaisia tekijöitä erityisesti Suomen oloihin soveltuvan hyvinvoinnin mittarin tulisi ottaa huomioon.
  • Huotari, Jussi; Ketola, Mirva (Suomen ymäristökeskus, 2014)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 5/2014
    Kenttäkäyttöisten antureiden ja langattoman tiedonsiirron kehittymisen myötä jatkuvatoiminen, fluoresenssiin perustuva levämäärien mittaus on yleistynyt. Mittaustapaan liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä, jotka on tunnettava luotettavien tulosten saamiseksi. Tämän oppaan tarkoitus on auttaa jatkuvatoimista levämäärän mittausta suunnittelevia tai jo toteuttavia tahoja huomioimaan ne moninaiset seikat, joita mittaamiseen ja aineiston laadunvarmistukseen liittyy. Opas pyrkii antamaan lukijalle kuvan fluoresenssiin perustuvan jatkuvatoimisen levämäärien mittauksen perusteista, lähtien levien pigmenttikoostumuksesta ja fluoresenssista ilmiönä, edeten fluoresenssiin vaikuttaviin tekijöihin sekä mittaustavan rajoitteisiin. Opas antaa ohjeita mittauslaitteiston valintaan ja hankintaan, sekä sijoittamiseen, käyttöön ja huoltoon tuoden esille yleisimpiä ongelmakohtia. Lopuksi keskitytään aineiston laadunvarmistukseen ja annetaan ohjeita laitteiston ja aineiston kalibrointia sekä aineiston käsittelyä varten. Tämä opas on käyttäjiltä käyttäjille suunnattu teos, johon on koottu eri tavoin fluoresenssimittausten parissa työskennelleiden henkilöiden arvokkaita kokemuksia ensimmäistä kertaa yksiin kansiin.
  • Arola, Hanna (Suomen ympäristökeskus, 29.3)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2012
    Jatkuvatoimiset mittalaitteet ovat yleistyneet ympäristönseurannassa lähinnä hanketasolla. Uusien menetelmien myötä ovat ennen kaikkea antureiden oikeaoppiseen käyttöön ja tuloksien laatuun liittyvät kysymykset nousseet esiin.Opas esittelee kolme erityyppistä ja yleisesti käytössä olevaa sameusanturia sekä erilaisia virtalähteitä ja tiedonkeräimiä. Lisäksi teoksessa esitellään eri antureille ja erilaisiin mittauspaikkoihin soveltuvia telineitä kuvien ja piirustuksien kera. Paikanvalinnan merkitystä tuloksien edustavuuteen on painotettu ja antureiden kalibroinnista annetaan huolelliset ohjeet aina näytteenotosta aineiston oikeaoppiseen käsittelyyn. Laadunvarmistus ja toimiva huolto takaavat aineiston korkean laadun ja tästä teoksesta löytyy esimerkkejä laadunvarmistusmenetelmistä sekä huollossa yleisimmin vastaan tulevista ongelmista ja niiden ratkaisuista. Lopuksi käydään läpi pääkohdat aineiston käsittelystä ja arkistoinnista.Jatkuvatoimisen sameusmittauksen oppaan tarkoitus on antaa vastauksia kysymyksiin, joita niin kokeneille kuin aloittelevillekin mittaajille voi tulla vastaan. Jatkuvatoimisen sameusmittauksen menetelmiä ei ole yleisesti standardoitu, eikä tämäkään teos ole standardi vaan mittaajilta mittaajille suunnattu opas, jossa on koottu asiantuntijoiden arvokasta kokemusta yksiin kansiin.
  • Unknown author (1860)
    Lukemisia kansalle ; 114
  • Alasaarela, Juha (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ruukkusalaattien tuotanto on kasvanut Suomessa jo vuosikymmeniä. Kasvihuoneet mahdollistavat tuoreiden lehtivihannesten kasvatuksen ympärivuotisesti, mutta pimeä vuodenaika tai valonsaannin heikentyminen yhdessä korkean nitraattilannoituksen kanssa aiheuttavat nitraatin kertymistä salaattiin. Nitraatti ei itsessään ole kovin myrkyllistä ihmiselle, mutta sen aineenvaihduntatuotteet elimistössä voivat olla haitallisia. Siksi ravinnon nitraattipitoisuuksia rajoitetaan EU asetuksella ja kasvisten nitraattipitoisuuksia valvoo Ruokavirasto. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää jääsalaatin (Lactuca sativa L.) nitraattipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä yksityisellä kasvihuonepuutarhalla, ja ehdottaa helposti sovellettavia keinoja nitraattipitoisuuden alentamiseksi. Tutkimuksessa mitattiin vuorokaudenajan, iän ja olosuhteiden vaikutusta jääsalaatin nitraattipitoisuuteen. Mittaukset tehtiin eri kellonaikoina korjatuilta salaateilta, neljän, viiden ja kuuden viikon ikäisiltä salaateilta, sekä viikoittaisilla seurantamittauksilla kolmen kuukauden ajan syksyllä 2017. Salaattien nitraattipitoisuus määriteltiin pikamittausmenetelmällä. Kasveille tulevaa PAR-valoa ja kiertoliuoksen nitraattityppipitoisuutta mitattiin jatkuvatoimisella mittalaitteella. Lisäksi kasvihuoneen automaattisesta ohjausjärjestelmästä saatiin tietoa muista kasvuolosuhteista. Sadonkorjuun kellonaika ei vaikuttanut jääsalaatin nitraattipitoisuuteen. Ikä vaikutti neljän ja viiden viikon ikäisten salaattien nitraattipitoisuuteen, mutta paremmissa valo-olosuhteissa iän vaikutus heikkeni kuuden viikon ikäisillä salaateilla. Nitraattityppilannoituksella ei ollut suoraa vaikutusta salaatin nitraattipitoisuuteen, mutta enemmän valoa saaneissa salaateissa oli vähemmän nitraattia. Kasvuston tasolta tehdystä jatkuvatoimisesta valon mittauksesta on hyötyä salaatin nitraattipitoisuuden hallinnassa. Riski nitraatin enimmäispitoisuusrajan ylitykseen on suuri syyskuussa luonnonvalon määrän vähentyessä. Tekovalojen käytön lisäämisellä voidaan alentaa salaatin nitraattipitoisuutta.
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1974)
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1975)
  • Nissinen, Ari; Alku, Panu; Heine, Pirjo; Heiskanen, Jan; Korhonen, Marja-Riitta; Koski, Pertti; Laitila, Päivi; Lappi, Risto; Laukkanen, Pertti; Lehikoinen, Sari; Lehtonen, matti; Wings, Sujit (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2008