Browsing by Subject "modernisaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Laitinen, Hilkka (2008)
    Tutkimukseni kohteena ovat kahden naissukupolven kokemukset työstä. Tutkin, millä tavalla suomalaisnaisten puhe työstä eroaa kahden sukupolven välillä ja selvitän, millä tavalla naiset määrittelevät suhdettaan työhön ja puhuvat työurastaan. Tarkastelen puhetapoja modernisaatioteorian valossa ja etsin merkkejä yksilöitymisestä modernisaatioon kuuluvana ilmiönä. Olen valinnut tutkimusaineistoikseni kaksi elämäkerta-aineistoa, joita vertaamalla pyrin saamaan esiin sukupolvien välisiä eroja. Vertaan analyysissani sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ja nousun sukupolvea (syntynyt 1925-1939) ja suuren murroksen sukupolvea (syntynyt 1940-1949) toisiinsa. Olen valinnut molemmista aineistoista noin kymmenen elämäkertaa, joiden puhetta työstä analysoin teemoittelun ja elämäkerta-analyysin keinoin. Olen jakanut aineistot neljään elämänvaiheeseen, joihin kuuluvat nuoruus-, perhe-, työelämä-, ja kirjoitusvaihe, ja vertaan aineistoja näiden elämänvaiheiden mukaan. Analyysini teoreettinen viitekehys on yksilöityminen modernisaation osana. Yksilöityminen on prosessi, jossa yksilö tulee tietoiseksi itsestään, erillisenä vallitsevista rakenteista, kuten perheestä tai sukupuolesta. Modernisaatioteorioista olen käyttänyt erityisesti tulkintoja, joissa painotetaan traditionaalisen ja modernin rinnakkaisuutta. Tämän teorian mukaan modernisaatio tapahtuu traditionaalisen elämänmuodon rinnalla. Modernisaatio myös uusintaa traditioita ja luo yhteiskuntaan uudenlaisia normistoja. Tulokseni sekä vahvistavat että kyseenalaistavat yksilöitymisteoriaa. 1979-aineiston naisten puhe on normittunutta ja traditionaaliseen kiinnittynyttä. Työ on naisille pääasiassa keino tulla toimeen. Yksilöityminen näkyy 1991-aineistossa minän esiinnousuna ja lisääntyneenä itsereflektiona. Työn sisällön ja itsensä toteuttamisen painottaminen on alkanut näkyä aineistossa. Sen sijaan työuraan liittyvää tavoitehakuisuutta ei tule esiin. Myös puhetapojen muutos kepeytymisen suuntaan näkyy 1991-aineistossa. Monien naisten tekstejä kuvaa optimismi ja kevyt suhtautuminen elämän eri valintoihin verrattuna aikaisempaan sukupolveen. Tuloksista huolimatta modernisaatioteoriat tuntuvat liioittelevilta aineiston antamiin tuloksiin nähden. Yksilöityminen näkyy 1991-aineistossa vasta aavistuksena itsereflektion muodossa. Sen sijaan traditionaalinen normisto näyttää pitävän pintansa yksilöityneiden puhetapojen rinnalla. Tärkeimmät lähteeni ovat: Beck, Ulrich & Beck-Gernsheim, Elizabeth (1996): Individualization and "Precarious Freedoms": Perspectives and Controversies of a Subject-orientated Sociology; Jallinoja, Riitta (1991): Moderni elämä; Julkunen, Raija (1993): Suomalainen sukupuoli - esimoderni, moderni, toisenlainen moderni vai liian moderni; Kortteinen, Matti (1992): Kunnian kenttä; J.P Roos (1987): Suomalainen elämä; Viikko, Anni (1997): Omaelämäkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta.
  • Kolehmainen, Tuula (2010)
    Tutkimukseni tarkastelee Lohjan alueen asukasyhdistysten kautta paikallisuuden nousua globalisaation prosessien vastavoimana. Tutkimukseni kattaa Lohjan seudulla toimivat rekisteröidyt asukasyhdistykset. Sovelsin tutkimuksessani triangulaation käsitettä. Yhdistelen tutkimuksessani useammanlaista, eri menetelmin kerättyä aineistoa keskenään. Tutkimusaineistoni koostuu haastatteluaineistoista ja valmiista aineistoista. Etnografinen aineisto on silti työssäni merkittävin. Laadullisen aineiston analyysimenetelmistä teemoittelu on ollut keskeisin. Yhdistelen tutkimuksessani eri teorioita poikkitieteellisesti. Käyn läpi lokalisaation prosesseihin vaikuttavia laajempia globalisaation ulottuvuuksia. Anthony Giddensin globalisaation ulottuvuuksista kansallisvaltiojärjestelmä, maailmanlaajuinen kapitalistinen talousjärjestelmä ja muiden ulottuvuuksien tärkeänä taustavoimana vaikuttava kulttuurinen ulottuvuus, joka käsittää tieto –ja viestintätekniikan kehittymisen, ovat työni kannalta keskeisimpiä. Ajatteluni globalisaatioon lähtee siltä Giddensin lähestymiskannalta, jossa globalisaation prosessit nivoutuvat tiiviisti modernisaatiokehitykseen. Tuon mukaan teoreettiseen keskusteluun Jonathan Friedmanin globaalin systeemisen antropologian näkökulman, jossa globalisaation prosessien nähdään vaikuttavan ennen kaikkea yhteiskunnan ja sosiaalisen dynamiikan rakenteellisiin puoliin. Tarkastelen lokalisaatiota ja asukasyhdistysilmiötä reaktiona näihin rakenteiden muutoksiin. Yleisen tason ohella paneudun työssäni niihin modernisaatiokehityksen puoliin ja globalisaation prosesseihin, jotka erityisesti Suomessa ja Lohjan seudulla ovat vaikuttaneet asukasyhdistysten syntyyn. Giddensin ja Friedmanin teoriat tarkastelevat globalisaation prosesseja suuren mittakaavan perspektiivistä. Ulrich Beckin, Anthony Giddensin ja Scott Lashin refleksiivisen modernisaation teoria tuo tutkimukseeni valtion sisäisen, institutionaalisen näkökulman ja eri tutkijoiden ajattelua yhdistävän teoreettisen viitekehyksen. Keskeistä refleksiivisen modernisaation teoriassa on ajatus teollisen yhteiskunnan puitteistariisumisesta ja uudelleenpuitteistamisesta. Yhteiskunnallinen muutos etenee traditionaalisesta yksinkertaiseen moderniuteen ja edelleen toiseen, refleksiiviseen moderniuteen. Toiseen moderniuteen siirrytään vähin äänin, ja uuden yhteiskuntamuodon tuottajana on kapitalismin voittokulku. Refleksiivisen modernisaation teoriasta nouseva yksilöllistymisen käsite, joka tarkoittaa teollisen yhteiskunnan varmuuksien murenemista ja pakkoa löytää uusia varmuuksia, on työssäni keskeinen. Yksilöllistyminen käsittää paitsi haurastuneen kansallisvaltiojärjestelmän ja valtion sisäisen, perinteisen poliittisen kentän murenemisen, myös muiden modernille yhteiskunnalle tyypillisten sosiaalisten ja yhteisöllisten varmuuksien hajoamisen. Asukasyhdistykset vastaavat instituutioiden tarpeeseen ajassa, jossa luottamus perinteiseen poliittiseen on murentunut. Lokalisaatio näyttäytyy asukasyhdistysten paikallisen alapolitiikan muodossa. Asukasyhdistykset vastaavat myös yhteisöllisyyden ja identiteettien tarpeeseen. Identiteettikysymyksissä hyödynnän Jonathan Friedmanin lisäksi Stuart Hallin näkemyksiä identiteettistä. Nadia Lovellin ja Jeannette Edvardsin ajatuksia hyödyntäen esitän, kuinka asukasyhdistykset tarjoavat väylän kuulua ja identifioitua konkreettiseen paikkaan, globaalissa, toisen moderniuden maailmassa.
  • Koutaniemi, Riikka (Helsingfors universitet, 2011)
    This is a study on the changing practices of kinship in Northern India. The change in kinship arrangements, and particularly in intermarriage processes, is traced by analysing the reception of Hindi popular cinema. Films and their role and meaning in people´s lives in India was the object of my research. Films also provided me with a methodology for approaching my other subject-matters: family, marriage and love. Through my discussion of cultural change, the persistence of family as a core value and locus of identity, and the movie discourses depicting this dialogue, I have looked for a possibility of compromise and reconciliation in an Indian context. As the primary form of Indian public culture, cinema has the ability to take part in discourses about Indian identity and cultural change, and alleviate the conflicts that emerge within these discourses. Hindi popular films do this, I argue, by incorporating different familiar cultural narratives in a resourceful way, thus creating something new out of the old elements. The final word, however, is the one of the spectator. The 'new' must come from within the culture. The Indian modernity must be imaginable and distinctively Indian. The social imagination is not a 'Wild West' where new ideas enter the void and start living a life of their own. The way the young women in Dehra Dun interpreted family dramas and romantic movies highlights the importance of family and continuity in kinship arrangements. The institution of arranged marriage has changed its appearance and gained new alternative modes such as love cum arranged marriage. It nevertheless remains arranged by the parents. In my thesis I have offered a social description of a cultural reality in which movies act as a built-in part. Movies do not work as a distinct realm, but instead intertwine with the social realities of people as a part of a continuum. The social imagination is rooted in the everyday realities of people, as are the movies, in an ontological and categorical sense. According to my research, the links between imagination and social life were not so much what Arjun Appadurai would call global and deterritorialised, but instead local and conventional.
  • Pekander, Carla (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen tutkielmassani Li Yun kuuden eri elokuvan naishahmoja psykoanalyysin ja diskurssianalyysin avulla. Li Yu on kiinalainen naisohjaaja, joka on aloittanut dokumenttielokuvien parissa 1990-luvulla. 2000-luvun alusta lähtien häneltä on valmistunut kuusi fiktioelokuvaa Fish & Elephant (2001), Dam Street (2005), Lost in Beijing (2007), Buddha Mountain (2010), Double Xposure (2012) ja Ever Since We Love (2015). Viimeisimmät kaksi ovat kaupallisia elokuvia, aiemmat olivat itsenäisiä tuotantoja. Yhteistä näille elokuville on traaginen naiskohtalo. Samalla elokuvat jatkumona kuvaavat kiinalaisen yhteiskunnan nopeaa kehitystä. Tutkimuksessa käytetty metodi on kolmiosainen: 1) alustava analyysi, 2) elokuvien yksittäisten ottojen luokittelu kategorioittain, 3) perusteellinen analyysi käyttäen psykoanalyysia, tele-elokuvallista diskurssianalyysia (telecinematic discourse analysis) ja ns. mindstyle menetelmää, jossa otetaan huomioon kuvaus, puhe ja eleet. Yksittäisten ottojen laskeminen paljasti, että hypoteesin mukaisesti miesten osuus elokuvissa nousee kohti valtavirtaa siirryttäessä. Yllättävää oli, että myös naisten osuus kasvoi aina viidenteen elokuvaan asti, minkä jälkeen naisten osuus vasta laski huomattavasti. Kuudennen elokuvan päähenkilö on miespuolinen, mikä osaltaan selittää naisten osuuden laskua. Li Yun naishahmot ovat itsenäisiä ja melkeinpä jääräpäisiä. Heillä on vaikea äitisuhde ja huono isäsuhde – isä on usein poissa tai väkivaltainen. Li Yun naishahmot elävät usein yhteiskunnan marginaalissa ja kamppailevat olemassa olostaan kiinalaisessa yhteiskunnassa. Elokuvissa on havaittavissa muitakin muutoksia siirryttäessä kohti valtavirtaa ja kiinalaisen yhteiskunnan vaurastuessa. Elokuvat saavat enemmän rahoitusta ja siitä seuraa se, että elokuvien hahmot ja tapahtumapaikat keskiluokkaistuvat ja standardikiina (putonghua) tulee paikallisten murteiden tilalle.
  • Saari, Juhani (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Ronald Inglehartin hiljaisen arvovallankumouksen teoriaa refleksiivisen modernisaatioteorian piiristä johdettujen vaihtoehtoisten yhteiskunnallisen epävarmuuden kasvuun liittyvien selitysmallien kautta. Inglehartin teoria antaa ymmärtää, että modernisaation myötä käynnissä on ollut hiljainen prosessi, jossa aineellisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden parissa kasvavat sukupolvet omaksuvat edeltäjiään jälkimaterialistisempia arvoja. Tutkimuksessa johdetaan Inglehartin teorialle kaksi rinnakkaista selitysmallia, jotka perustuvat Ulrich Beckin ja Anthony Giddensin modernisaatioteoretisointeihin. Ensimmäisessä mallissa Inglehartin määrittämää jälkimaterialismia pyritään selittämään Giddensin teorian avulla modernisaation myötä tapahtuvan traditioiden purkautumisen myötä yksilötasolla ilmenevän uudenlaisen autonomian kokemisen kautta, jolloin jälkimaterialismin oletetaan olevan yleisempää sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka traditioista irtautuessaan kykenevät onnistuneeseen itsereflektioon. Empiiristä mallinnusta varten koostetaan faktorianalyysillä kaksi Giddensin teoriaan perustuvaa jälkimaterialismia selittävää muuttujaa, joiden välinen yhteisvaikutus on tilastollisen analyysin keskiössä. Toinen malli perustuu Beckin riskiyhteiskuntateoretisointiin ja perustuu pitkälle kehittyneen modernisaation mukanaan tuomien uudenlaisten riskien ja epävarmuuksien kokemiseen ja olettaa, että huolestuneisuus uudenlaisten riskien ja epävarmuuksien suhteen näkyy suurempana materialististen arvojen omaksumisena. Selitysmalleja testataan empiirisesti ordinaalisella regression- sekä kovarianssianalyysillä World Values Survey 2005:n, European Values Study 2008:n sekä saksalaisen Political Attitudes, Political Participation and Voter Conduct in United Germany –surveyn vuosien 1994-2002 aineistoilla. Empiirisen analyysin perusteella kumpaakaan mallia ei kuitenkaan voida näyttää toteen käytettävissä olevilla aineistoilla. Tutkimuksessa pyritään siten vielä problematisoimaan tutkimusasetelman operationalisointiin liittyviä ongelmakohtia survey-aineistojen suhteen mahdollisten jatkotutkimuksien kannalta.
  • Mannonen, Mari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomalais-karjalaisen kansanuskon harjoituksesta puhutaan yleensä nostalgisesti jonain kadonneena tai katoavana, sillä ajatellaan, että historiallinen kehitys voi kulkea vain eteenpäin eikä autenttista kansanuskon kontekstia ole enää mahdollista palauttaa. Samalla voidaan kuitenkin jatkuvuutta painottavasta näkökulmasta esittää, että yhteyttä perinteeseen ei ole täysin menetetty, sillä perinteen jatkumo on yhä havaittavissa suomalaisessa kulttuurissa. Suomalaiset kansanperinnearkistot ovat myös poikkeuksellisen kattavat, mikä tekee mahdolliseksi vanhojen tapojen ymmärtämisen sekä niiden ottamisen osaksi omaa arkea. Tämän haastattelututkimuksen kohteena on Taivaannaula-niminen yhdistys, joka toiminnassaan pyrkii kansanperinteen ja kansanuskon kokonaisvaltaiseen käsitteelliseen ja käytännölliseen revitalisaatioon. Liikkeen pyrkimys määritellä itsensä erilleen uuspakanuus-käsitteestä tuo sen lähemmäksi alkuperäiskulttuureja sekä dekolonisaatiota koskevaa keskustelua. Vanhaa suomalaista kansanuskoa on tutkittu runsaasti, mutta sen uusia ilmenemismuotoja on tarkasteltu tieteellisesti vasta melko vähän. Tämän tutkielman tarkoituksena on tuoda lisää tietoa aiheesta ja samalla aktiivisesti kyseenalaistaa uskontotieteelliselle ja uuspakanuustutkimukselle ominaisia käsitteellisiä rajoitteita. Uuspakanuustutkimuksen sisällä ollaan havaittu kasvavissa määrin, että useat kansanuskojen harjoittajat ottavat etäisyyttä yleismaailmalliseen uuspakanuus-käsitteeseen perinteen ajallisen jatkumon korostamiseksi. Perinteisyydestään huolimatta monet rekonstruktionistiset liikkeet pyrkivät samalla selvästi erilleen nationalismista. Kansanuskoisten kuten aasauskoisten keskuudessa näyttää olevan yleistymässä taipumus pyrkiä erilleen myös institutionaalisen uskonnon luomista oletuksista sekä painottaa konkreettista ja kokonaisvaltaista toimintaa uskon tai teologisesti rajatun opin sijaan. Kansanusko tällaisessa muodossaan voidaan ymmärtää uskonnon sijaan enemmän tai vähemmän pysyväksi kehykseksi, joka kuitenkin sallii samalla variaation. Tärkeimpänä aineistona tässä työssä on seitsemän Taivaannaulan toimintaan aktiivisesti osallistuneen jäsenen syvähaastattelua, joissa esiintyvää monipuolista argumentaatiota tarkastellaan antropologisen ja sosiaalitieteellisen tutkimuksen valossa. Työhön sisältyy myös kuvaus kenttätyöstä Taivaannaulan kekrijuhlassa, jossa perinteen toteuttaminen yhdistyi luontevasti sen yhdessä opetteluun. Marshall Sahlins esittää, että kansankulttuurien uutta nousua tulisi tarkastella ”keksityn kulttuurin” tai ”vastakulttuurin” sijaan ”kulttuurin vastustuskyvyn” ja ”kulttuurin kekseliäisyyden” näkökulmasta. Christy Wampole taas argumentoi, että ihmisellä on yleismaailmallinen tarve omiin ”juuriin” jotka merkitsevät kuulumista sosiaaliseen, kulttuuriseen sekä luonnon muodostamaan kokonaisuuteen. Työssä esitetään, että haastatteluissa esiintyvät käsitteelliset kehykset ilmaisevat tiedostettua, refleksiivistä ja kokonaisvaltaista suhtautumista perinteeseen, joka ottaa huomioon samanaikaisesti sekä perinteen pysyvyyden että muutoksen. Kansanuskon revitalisaatio ei tarkoita tässä työssä vain vanhan tapaperinteen rekonstruktiota ja jatkamista, vaan myös samanaikaista pyrkimystä korjata ja vahvistaa elävänä säilynyttä perinnettä sekä palauttaa perinteitä suuren yleisön tietoisuuteen. Revitalisaatio sisältää ajatuksen, että myös tavat, joiden perimmäinen merkitys on unohdettu tai joiden muoto on muuttunut esimerkiksi kristillistämisen seurauksena voivat kuitenkin olla osa maanläheisen perinteen jatkumoa. Voidaan esittää, että Suomessa erityisen hyvin tallennetun kansanperinteen arkistojen avulla on mahdollista palauttaa käytäntöön paitsi unohdettuja tapoja, myös uudistaa ja vahvistaa niiden elinvoimaisuudelle tärkeitä käytännöllisiä ja käsitteellisiä konteksteja. Perinne luonnollisesti muuttuu elinolosuhteiden mukana – länsimaisen kehitysuskon ajauduttua kriisiin, on kuitenkin aiheellista kysyä, olisiko modernisaation kielteisiä vaikutuksia mahdollista estää ammentamalla historiasta kokonaisvaltaisempia tapoja elää osana ympäröivää sosiaalista, kulttuurista ja ekologista kontekstia. Kansanuskon revitalisaation tarkastelu modernisoituneissa yhteiskunnissa voi merkitä antropologiselle keskustelulle paitsi mahdollisuutta välttää tieteenalalle ominaista eksotisointia ja toiseuttamista, myös soveltaa kansankulttuureja koskevaa tietoa kestävien käytännön ratkaisujen luomiseksi.
  • Järä, Taina (2003)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan Euroopan unionin kestävän kehityksen politiikan toimeenpano-ongelmia alueellispaikallisesta näkökulmasta kaakkoisespanjalaisen Segura-joen tapauksen valossa. Tutkimuksessa pureudutaan Segura-joen kestävää kehitystä koskevaan alue- ja paikallistason yhteiskunnallispoliittiseen konfliktiin, toimijoiden väliseen intressien ristiriitaan, ja se perustuu alue- ja paikallistason toimijoiden Segura-joen kestävään kehitykseen liittyvien politiikan, näkemysten ja asenteiden analyysiin. Tutkimuksen tarkoituksena on Segura-joen tapauksen syvällisen tarkastelun pohjalta selvittää, mitä yhteiskunnallispoliittisia eli toimijoiden välisiin suhteisiin perustuvia edellytyksiä yleisesti hyväksytyn ja virallisesti tunnustetun mutta hyvin monitulkintaisen ja vain yleisluontoisesti määritellyn kestävän kehityksen käytännön toteutumiseen liittyy. Tutkimuksessa etsitään vastausta kysymyksiin Segura-joen laakson yhteiskunnallispoliittisista kestävän kehityksen edellytyksistä ja Euroopan unionin vaikutuksista alue- ja paikallisyhteisöjen, kuten Segura-joen laakson, kestävään kehitykseen. Tutkimuksen perusteella pyritään vetämään myös ylikansalliselle tasolle ulottuvia johtopäätöksiä Euroopan unionin merkityksestä kestävän kehityksen toteuttajana unionissa ja sitä kautta laajemminkin kansainvälisessä yhteisössä. Tutkimusta voidaan luonnehtia Segura-jokea tarkastelevaksi tapaustutkimukseksi, mutta siinä on aineksia myös vertailevasta tutkimuksesta, sillä toimijoiden politiikkaa, näkemyksiä ja asenteita tarkasteltaessa tehdään jatkuvaa vertailua toimijoiden ja heidän näkemystensä välillä. Vertaileva analyysi tukee siten monin tavoin tapaustutkimusta ja sen pohjalta tehtäviä päätelmiä. Tutkimuksen perusteella havaitaan Segura-joen kestävää kehitystä koskevan konfliktin olevan osa laajempaa yhteiskunnallispoliittista konfliktia, jossa intressien välistä taistelua käydään abstraktien ja monitulkintaisten mutta demokraattisille yhteiskunnille perustavanlaatuisten käsitteiden, kuten demokratian, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja totuuden, mutta myös kestävän kehityksen, määritelmistä. Myös abstrakteja arvoja puolustava, monitulkintaisia tavoitteita ajava ja olemukseltaan moniselitteinen Euroopan unioni näyttää aiheuttavan eturistiriitoja unionin merkitystä eri tavoin tulkitsevien toimijoiden välillä. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että kestävän kehityksen käytännön toteutuminen edellyttää abstraktien käsitteiden jättämien merkitystyhjiöiden täyttämistä alue- ja paikallistason yhteiskunnallispoliittisella aktiivisuudella, joka tällä hetkellä näyttää tukahdutetun poliittisesta prosessista. Se puolestaan edellyttää kansalaisten yhteiskunnallispoliittisten osallistumismahdollisuuksien laajentamista sekä alue- ja paikallisyhteisöjen ja kansalaisten yhteenliittymien tunnustamista legitiimeiksi yhteiskunnallispoliittisiksi toimijoiksi alueellispaikallisen, kansallisen ja ylikansallisen hallinnon rinnalle sekä valtioiden sisällä että Euroopan unionissa ja kansainvälisessä politiikassa. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu haastatteluista, sähköpostikeskusteluista, yhteiskunnallisten liikkeiden kannanotoista Segura-joen tapaukseen sekä alue- ja paikallishallinnon, keskushallinnon ja Euroopan unionin kestävään kehitykseen liittyvistä poliittishallinnollisista dokumenteista. Sekundaarilähteistä tärkeimpiä ovat Euroopan unionin ympäristöpolitiikkaa ja kestävän kehityksen periaatetta käsittelevä kirjallisuus, Segura-joen tapausta valottavat artikkelit ja tutkimusraportit, sanomalehtiartikkelit, internetuutiset ja –artikkelit, kestävän kehityksen käsiteanalyyttinen kirjallisuus sekä tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavia kestävän kehityksen tikapuumallia ja ekologisen modernisaation teoriaa koskeva teoreettinen keskustelu.
  • Halonen, Anniina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimukseni on aineistolähtöinen ja kulttuurihistoriallinen kuvaus 1900-luvun alun maaseudun arjesta. Tutkin omavaraisten pientilojen arjen rytmejä ja kirjoittajien kokemuksia muistitietoaineistoa hyödyntämällä. Aineistoni on Seurasaari-lehdessä julkaistu, Kansallismuseon kansatieteellisen osaston kysely numero 10, maaseudun työvuosi, josta olen poiminut satunnaisotannalla 18 vastausta. Kysely on vuodelta 1963. Olen tarkastellut aineistoani lähiluennan menetelmällä. Tutkielman teoreettisessa kehyksessä kulttuurihistoriallinen arjen kuvaus yhdistyy kulttuurianalyysin kanssa. Tutkielmalleni olennaisia käsitteitä ovat arki ja modernisaatio. Arjen tutkimuksella voidaan saada tietoa siitä, millaisia vaikutuksia sosiaaliset ja kulttuuriset muutokset tuottavat yksilöiden elämässä mikro- ja makrotasoilla. Modernisaatiossa otetaan käyttöön uusia teknologioita ja ajatusmalleja, jotka koskevat kulttuuria ja yhteiskuntaa. Tutkimustulokseni perusteella omavaraisten pientilojen arki rakentui ruoantuotannon ympärille muodostaen erilaisia rytmejä. Rytmit ajoittivat ja jäsensivät työtä ja arkea. Ruokailut ja kahvittelut tauottivat työpäiviä. Arjessa tarvittiin suunnitelmallisuutta ja kykyä ennakoida tulevaa. Arkisten rytmien taustalla vaikuttivat muun muassa työtehtävät, vuodenajat, valo ja lämpötilat sekä sosiaaliset käytännöt. Omavaraistaloudessa vapaa-aikaa ei eroteltu työnteosta. Syksystä kevääseen työpäivää jatkettiin sisätiloissa puhde- ja käsitöitä tehden. Vuodenajat ja ympäröivä luonto loivat arjen ja työvuoden rakentumisen kehyksen. Maanviljelystä elantonsa saaneiden henkilöiden tuli osata tarkkailla luontoa ja sen muutoksia ajoittaakseen työtehtäviä. Työhön tarvittavat opit saatiin kotoa. Työhön ja arjen rytmeihin liittyi käytännön kautta kehittyneitä työtapoja ja myytillisiä uskomuksia. Kirjoittajat eivät erottele käytännöllistä ja myytillistä ajattelua toisistaan. Yhdessä työskentely lisäsi yksitoikkoisten ja raskaiden työtehtävien mielekkyyttä. Yhteisön jäsenten keskinäinen arvostus määräytyi taitojen, nopeuden ja työteliäisyyden kautta. Aineistosta on tulkittavissa yhteisöllisyydellä olleen vahva asema arjen merkityksellistäjänä. Omavaraisilla pientiloilla elettiin tiiviisti ympäröivän yhteisön kanssa. Arki rajoittui pienyhteisöjen sisälle, joten talkoot ja työnjuhlat olivat tervetullutta vaihtelua arkiseen elinpiiriin. Talkoihin liittyi sosiaalisia käytäntöjä ja kilpahenkeä. Ennen modernisaation mukanaan tuomaa koneellistumista työ maatiloilla oli fyysistä. Talonpoikaiskulttuurissa arvostettiin työteliäsyyttä. Työn fyysisyys ja ajan kerroksellisuus näkyvät muisteluissa kehollisina ja eloisien muistojen välittäminä kuvauksina arjesta ja työnteosta. Modernisaatio ja koneellistuminen muuttivat omavaraisten pientilojen arjen rytmejä ja kyläyhteisöjen merkitystä.
  • Sihvola, Jari (2005)
    Tutkimuksessa arvioidaan globalisaatio- ja kehityskeskusteluita Kiinan tapauksen pohjalta. Kiina on tärkeä esimerkki sekä kehityksestä että globalisaatiosta, ja tutkielmassa selvitetään, millaiset edellytykset kehityksestä ja globalisaatiosta käydyillä keskusteluilla on ymmärtää Kiinan tapausta, ja mitä annettavaa Kiinalla on näille keskusteluille. Kiinan kehitystapauksesta annetaan yleiskuva 1970-luvun lopulla alkaneista talousreformeista lähtien. Myös Kiinan talouskehityksestä käytävästä keskustelusta tuodaan esille edustavia puheenvuoroja. Kehitys- ja globalisaatiokeskustelut käsitellään erikseen. Globalisaatiokeskustelussa esitellään puheenvuoroja nykymuotoista globalisaatiota puolustavien sekä siitä kriittisiä äänenpainoja käyttävien tahoilta. Myös globalisaation määritelmää koskevaa akateemista keskustelua sivutaan lyhyesti. Kehityskeskustelusta tuodaan esille keskeisiä puheenvuoroja nykyään käytävästä akateemisesta keskustelusta sekä esitellään Maailmanpankin kehitysajattelun ympärillä pyörivää käytännönläheisempää kehityskeskustelua. Lisäksi huomioidaan lyhyesti kehityskriitikot sekä kehitykseen liittyvät ympäristökysymykset. Sekä kehitys- että globalisaatiokeskustelua hahmotellaan myös kevyesti diskurssin käsitteen avulla. Tutkimuksessa todetaan Maailmanpankin ja muiden keskeisten kehitystoimijoiden nykyään omaksuma köyhyyden vähennysajattelu käsitteiltään riittämättömäksi ymmärtämään Kiinassa tapahtunutta kehitystä. Kiina on perinteinen modernisaatiotapaus, johon kuuluu suuri taloudellis-sosiaalinen rakenteellinen muutos. Nykyään valtavirran "kehitysparadigman" asemaan nousseessa köyhyyden vähennysajattelussa ei kuitenkaan ole modernisaation käsitettä. Kiinassa tapahtunut köyhyyden vähennys ja voimakas talouskasvu näyttävät kuitenkin liittyvän selvästi modernisaatioon talouden rakennemuutoksen kautta. Tämä nostaa esille pelon siitä, että modernisaatioajattelusta luopuminen vaarantaa pitkän tähtäimen talouskehityksen kehitysmaissa. Myöskään akateemisessa kehityskeskustelussa modernisaation puuttumista nykyisestä kansainvälisten kehitystoimijoiden kehitysajattelusta ei ole huomioitu riittävästi. Kehitysajattelun tulevaisuutta hahmoteltaessa tulisi muistaa, että vanhat käsitteet kuten modernisaatio ja kansallisvaltio ovat yhä keskeisiä reaalimaailman kehityksessä, kuten Kiinan tapauksessa, riippumatta siitä, millaiset teoreettiset suuntaukset ovat kulloinkin muodissa. Kehityskriitikoiden ajattelu puolestaan kiinnittää huomiota esimerkiksi yleisesti käytetyn köyhyyskäsityksen rajallisuuteen sekä nostaa esiin Kiinan kasvun kannalta relevantin kysymyksen globaaleista ympäristöongelmista. Globalisaatiokeskustelun osalta tutkimus näkee keskeisenä puutteena talouspolitiikan roolin vähättelyn monissa puheenvuoroissa. Kiinan kehitystapauksessa merkillepantavaa on, että se on noudattanut vielä muita Itä-Aasian maita omintakeisempaa talouspolitiikkaa myös globalisaation suhteen. Globalisaatiokeskustelussa Kiinan esimerkin voidaan nähdä haastavan yhä selvemmin vallitsevan talouspoliittisen ajattelun edustajia pohtimaan uudelleen integraation etujen ja haittojen välistä suhdetta sekä myös mahdollisia kansallisen talouden suojelemisen hyötyjä. Tämä seikka jää kuitenkin globalisaatiokeskustelussa huomaamatta, jos talouspolitiikkaan ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Tärkeä Kiinaan ja globalisaatioon liittyvä seikka ovat myös globalisaatiokeskustelun reunaehdot: jos globaali köyhyys on vähentynyt Kiinan ansiosta, mitä se kertoo globalisaatiosta yleisellä tasolla? Samoin Kiinan tapauksen valossa tärkeä on kysymys globalisaation suhteesta valtioiden talouspoliittiseen autonomiaan.
  • Koistinen, Annika (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimukseni tavoite on selvittää istuvien puolueiden näkemykset evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon osuuteen yhteisöverosta sekä uskonnollisten yhdyskuntien valtionavustukseen vuosina 2003–2013. Kiinnitän huomiota myös siihen, mitä heidän suhtautumisensa kertoo laajemmin heidän linjastaan kirkkoon sekä uskonnollisiin yhdyskuntiin. Kirkko sai osuuden yhteisöverosta vuoteen 2016 korvauksena tekemästään yhteiskunnallisesta työstä. Tämä lakisääteinen, yhteiskunnallinen työ käsitti hautaustoimen, kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennusten ja esineistön ylläpidon ja väestökirjanpitotehtävät. Olen rajannut tutkimukseni uskonnonvapauslain muuttumisesta vuonna 2003 hallituksen pyyntöön vuonna 2013 tehdä selvitys vaihtoehtoisista tavoista korvata kirkon tekemä yhteiskunnallinen työ kirkolle. Tutkimusaineistoni koostuu puolueiden virallisista lausumista, kunta-, eduskunta- ja seurakuntaohjelmista, puoluekokouspöytäkirjoista ja aloitteista sekä periaate- ja tavoiteohjelmista sekä mahdollisista muista ohjelmista, linjauksista ja lehtileikkeistä, joissa tutkimusaihettani käsitellään. Lehtileikkeillä tarkoitan tässä puolueiden omia puoluelehtiä sekä Kirkon tiedotuskeskuksen arkistosta löytyneitä lehtiartikkeleita. Teoriataustani on modernisaatio ja fokukseni kirkon ja valtion suhteet. Tutkimusmenetelmänä käytän kvalitatiivista sisällönanalyysiä. Kaikki puolueet tunnustivat evankelisen kirkon aseman olevan vahva yhteiskunnassa. Kansankirkon asema kuitenkin erotti puolueiden näkemyksiä. Poliittiseen oikeistoon ja keskustaan kuuluvat puolueet kokivat kirkon aseman ja yhteisöveron oikeutetuksi. Tässä kuitenkin poikkeuksena Ruotsalainen Kansanpuolue, jonka identiteetti on liberalismi ja joka on kriittisen hyväksyvä kirkon suhteen. Vasemmistoon kuuluvista Vasemmistoliitto ja Vihreä Liitto kannattivat kirkon ja valtion erottamista ja yhteisöverokorvauksen poistamista epäoikeudenmukaisena lähinnä muiden uskonnollisten yhteisöjen ja yhteisöveron maksajien tähden. Suomen sosiaalidemokraattisen puolueen näkemys sopeutui kunkin aikakauden yhteiskunnallisen olosuhteen ja poliittisen tilanteen mukaan. Kaikki puolueet hyväksyivät uskonnollisten yhdyskuntien valtionavustuksen. Toinen aineistosta noussut teema oli kirkko yhteistyökumppanina. Poliittisen oikeiston ja keskustan mukaan kirkko oli valtion yhteistyökumppani ja yhteiskunnan moraalin perusta. Kirkon vaikuttamisen nähtiin tulevan historiasta sen edustamien arvojen, kasvatuksen, opetuksen ja yhteiskunnallisesta vaikuttavan työn kautta. Ne puolueet, jotka eivät kirkon yhteiskunnallista roolia sellaisenaan täysin hyväksyneet, näkivät kirkon osittain vanhanaikaisena ja sen aseman epäoikeudenmukaisena. Näiden puolueiden arvot olivat lähempänä liberaaleja ja moderneja arvoja kuin traditionaalisia. Kirkon yhteisövero-osuutta käsiteltiin sekä puhtaasti lainsäädännöllisenä ja taloudellisena asiana että myös periaatteellisena. Suhtautuminen kirkkoon ja yhteisöveroon nousi puolueen omasta taustasta, ideologiasta että päämääristä käsin. Modernisaation vaikutukset näkyvät suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtio pyrkii olemaan uskonnon suhteen neutraali. Uskonnon yhteiskunnallinen merkitys on vähentynyt, vaikka ei kokonaan poistunut. Liberaalit arvot, monikulttuurisuus ja muuttuva ajattelu haastavat traditionaalista ajattelua ja kirkon asemaa. Kirkko ei enää hoida sellaisia aloja, joita se on ennen hoitanut. Vaikka tutkimuksessani moni puolue suhtautui myötämielisesti moniarvoisuuteen, niin Vihreä Liitto oli ainoa, joka suoranaisesti halusi muuttaa kirkkoa. Oikeisto- ja keskusta puolueet tunnustivat kirkon oman sanoman, kuten myös SDP. Vasemmistoliitto halusi olla uskonnon suhteen neutraali.
  • Mustonen, Risto (2008)
    Suomessa teollisen puuntuotannon tarpeet ja kasvavan puuntuotannon tavoite ovat keskeisesti määritelleet metsäpolitiikan sisältöä. Metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen on noussut viime vuosina osaksi poliittisia metsäohjelmia ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun on sitouduttu myös kansainvälisissä sopimuksissa. Tämä tutkimus selvittää sitä, millaisia tavoitteita suhteessa luontoon asetetaan Kansallisessa metsäohjelma 2010:ssä sekä sen suojelupoliittisessa osassa METSOssa, joka toteutettiin vuosina 2002 - 2007. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisen sisällön käsitteet metsäluonto ja luonnon monimuotoisuus saa modernissa luonnonsuojelupoliiittisessa toimintaohjelmassa, jonka laadintaan osallistuvilla tahoilla on toisistaan voimakkaasti poikkeavat intressit suhteessa metsienkäyttöön. METSO-toimintaohjelma on yksi esitys ympäristöongelman määrittelystä ja sen ratkaisuyrityksestä. Ohjelman laatineessa työryhmässä toimijat ottivat kantaa keinojen tehokkuuteen ja yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Kyse on tällöin päätöksenteon legitimiteetistä ja tutkimusongelmasta: kuinka luontoa ja sen monimuotoisuutta arvotetaan sekä millaisista perusteista ja taustatekijöistä arvottaminen nousee? Tutkimusaineiston muodostivat Etelä-Suomen, Oulun läänin länsiosan ja Lapin läänin lounaisosan metsien monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelma (METSO) sekä ohjelman laadintaan osallistuneiden toimijoiden ja eturyhmien lehdistötiedotteet ja julkiset lausumat vuosilta 2000 - 2002. Diskurssianalyysillä voidaan etsiä ympäristöpoliittisen kielenkäytön takana vaikuttavia arvojärjestelmiä sekä taustaoletuksia. Konstruktionistiseen teoriakehykseen tukeutuen oletan, että diskurssit voidaan nähdä eri tavoin tavoitteellisina suhteessa luontoon ja yhteiskuntaan. Tällöin voidaan tarkastella, millaiset seikat nähdään mahdollisina, tarpeellisina tai välttämättömyyksinä tietyssä diskurssissa. Diskurssin voi nähdä toimivan ideologisesti silloin, kun luonteeltaan yksityiset intressit tai edut esitetään yhteisesti jaettuina ja haluttuina Lähden tutkimuksessani siitä, että luonnonsuojelumenetelmistä päättäminen on valintaprosessi, jossa muotoillaan sääntelytapoja ja toimintamalleja yhteiskunnan ja luonnon väliselle suhteelle. Olen rajannut kulttuurisen luontokuvan ja luontosuhteen kannalta sellaisia diskursseja, joissa luonto ja monimuotoisuus asemoidaan ja luokitellaan eri tavoin. Aineston tulkinnan perusteella näyttää siltä, että METSO-ohjelman sisältö määrittyi vahvasti metsätalouden ja teollisuuden intresseistä käsin. Kansallisessa metsäohjelmassa määritellyt hakkuutavoitteet asettivat myös rajoja ohjelman luonnonsuojelullisille tavoitteille. METSO-toimintaohjelmasta on hahmotettavissa uudenlainen metsä- ja luonnonsuojelupoliittinen suhtautumistapa luontoon. Tavoitetasolla sitä määrittävät muun muassa pyrkimys mahdollisimman tehokkaaseen monimuotoisuuden tuottamiseen sekä suojelukeinoille asetettu kustannustehokkuuden vaatimus. Näyttää siltä, että METSOn myötä perinteisestä luonnonalueiden rauhoittamisesta on siirrytty kohti markkinalähtöistä, maanomistajan täydelliseen vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja kustannustehokkuudella arvotettua monimuotoisuuden tuotantoa. Metsäluonnosta ja biodiversiteetistä on samalla tulossa yhä laajemmin markkinahyödyke, jota voidaan ostaa, myydä ja vuokrata.
  • Söderman, Niklas (Helsingfors universitet, 2015)
    The subject of my thesis is the issue of nihilism and critique of modernity in the thought of Japanese philosopher Nishitani Keiji (1900-1990), a representative member of the Kyoto School. In seeking an answer to the question of what the problem of nihilism means in his philosophical thought, I trace the philosophical development of the idea of nihilism in relation to Nishitani’s thought and explore how he arrived to his solution for overcoming nihilism, what are its roots and what the solution entails. I investigate how Nishitani approaches the problem of nihilism through a critique of modernity and consider the critique’s controversiality in relation to his views on Japan’s role in World War II, with the aim of placing Nishitani’s work in its historical and socio-political context as well as analyzing how he sees the issues of nihilism and modernity as intertwined with each other. Sources I have used focus on Nishitani’s own writings, secondary literature on the Kyoto School, and the works of Western philosophers that most influenced Nishitani, especially Nietzsche and Heidegger. The analysis of the concept and problem of nihilism in relation to Nishitani’s thought and his criticism of modernity is divided in three chapters in this study. I first define the terms in a general manner, but with particular attention to how my reading qualifies and develops the terminology, before going further into detail on the history of nihilism in Western philosophy in the rest of the chapter. The second analytical chapter looks more closely to Nishitani’s view of nihilism as a concept and how he connects it to his solution to overcoming it—namely, to his view of Buddhist emptiness (śūnyatā). The third analytical chapter brings these considerations to the social world in the form of the problem of modernity and modern Western nihilism, as well as its associated issues, and considers Nishitani’s approaches to understanding and resolving the issue of nihilism in the society. The main attention is on the problem of modernity that Nishitani saw as a social extension of the existential problem of nihilism. Through my discussion of the various aspects of Nishitani’s critique of modernity, I seek to identify the main themes in his approach to the issue and the problems inherent in that approach. Pulling together the various strands that interweave through Nishitani’s treatment of modernity, nihilism and his views for overcoming them, I find that his themes of Heideggerian critique of technology and Nietzschean redemption of tradition combine with the Kyoto School’s overall reverse-Hegelian search for an originary ground that is grasped via existential realization revealed through religious praxis. I also explore what kind of problems are involved in Nishitani’s critique of modernity, arguing that while he does a great deal to detail his solutions for overcoming nihilism on the individual, existential level, his approach on the scale of the wider society suffers from clear oversights, limited conceptualization of the problem of modernity and problematic politics that undermine his efforts.
  • Piskonen, Sari (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmani tavoitteena on kuvata työelämän muutosta eri ikäluokkien välisenä kokemuksena globalisaation aikakaudella. Työelämän muutosta määrittävät verkostoituminen, joustavuuden vaatimusten lisääntyminen, työntekijän aseman muuttuminen, yritysten kansainvälistyminen ja globalisaation laajeneminen. Merkittävä muutos työelämässä on tapahtunut siirryttäessä vakituisista, kokopäiväisistä työsuhteista epätyypillisiin työsuhteisiin, joita ovat muun muassa osa-aikatyöt, määräaikaiset työt ja sijaisuudet. Epätyypillisillä työsuhteilla käsitetään usein myös projektiluontoisten töiden, tilapäisten ja epävarmojen työsuhteiden lisääntymistä ja toimeentulon epävarmuutta. Tällaista työtä on alettu kutsua prekaariksi työksi. Epätyypillinen työmuoto on usein myös haluttu työn muoto, sillä ihmiset haluavat yhä useammin, että työ ei olisi koko elämä, vaan jonkinlainen episodi elämässä. Tutkielmani viitekehyksen muodostaa refleksiivisen modernisaation ja riskiyhteiskunnan teoria, joka kuvaa työelämän muutosta siirryttäessä ensimmäisen modernin työyhteiskunnasta toisen modernin jo riskien täyttämään yhteiskuntaan. Riskiyhteiskunnassa yksilöllisyyden merkitys ja yleinen turvattomuus korostuvat. Toisen modernisaation tarkoituksena on poistaa kansallisvaltioiden ja hyvinvointivaltioiden kahleita. Ero ensimmäisen ja toisen modernin aikakausien välillä ei ole tarkka, vaan muutokset ovat jatkuva prosessi. Tutkielmani on kvantitatiivinen tutkimusmenetelmä, jossa käytän ristiintaulukointia, faktorianalyysia ja faktoripistemäärien keskiarvoja. Tutkielmassani käsittelen eri ikäluokkien suhtautumista työelämän muuttumiseen ja sen yhteyttä taloudelliseen kasvuun globalisaation aikakaudella. Tarkastelen myös suomalaisten suhtautumista työn ja työelämän kehitysilmiöiden etenemiseen Suomessa lähivuosina. Aineistoni on Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA:n kansallinen asennetutkimus vuodelta 2010. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että työelämä on muuttunut paljon. Tutkimustuloksissa on havaittavissa, että vanhemmat ikäluokat elävät vielä pitkälti ensimmäisen modernin aikaa. Nuorempien ikäluokkien vastauksissa on selvästi havaittavissa jo epäilevyyttä, joka heijastaa toisen modernin ajan vaikutuksia nuorempien elämässä. Nuoret otaksuvat prekaarin työn eli epätyypillisten työsuhteiden ja elämän epävarmuuden lisääntyvän tulevaisuudessa, mutta he eivät otaksu työelämän laadun juurikaan lisääntyvän. Erityisesti nuoret toivovat, että työelämän muutos olisi vielä nopeampaa. Koulutustason noustessa ihmiset kokevat, että kasvavalle osaamiselle ei ole ollut työelämässä riittävästi tilaa.
  • Karlsson, Karl Pekka Juhani (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani tarkoituksena on löytää kehittyvässä yhteiskunnassa ilmeneviä muutoksen merkkejä. Hedelmällisen näkökulman tuo modernisoituvan yhteiskunnan tutkiminen suhteessa muuttumattomiin sääilmiöihin. Haluan löytää muutoksia niissä reaktioissa, joita ukkonen kehittyvässä ympäristössä herättää. Tutkimukseni pääasiallinen aineisto on Kansalliskirjaston digitoima sanomalehtikokoelma, jonka artikkelihaulla olen kerännyt ukkoseen liittyvää aineistoa. Aineisto koostuu 305 artikkelista, joiden tietoja olen täsmentänyt tarvittaessa pöytäkirjaottein. Aineiston artikkelit alkavat vuodesta 1834 ja päättyvät vuoteen 1910. Oletuksenani on, että suhtautuminen modernisaatioon on luettavissa sopivassa aineistossa. Tutkimuksessa sovellan grounded theory-menetelmää, joka jättää lopullisen teorian muotoutumisen aineiston varaan. Aineiston analysointiin olen käyttänyt diskurssianalyysin menetelmiä. Olen lukenut ja jaotellut ensin tekstin ulkoisiin ominaisuuksiin, kuten julkaisuajankohtaan tai genreen liittyvin havainnoin, jonka jälkeen olen nostanut esiin artikkelien muutamia tärkeimpiä teemoja. Ukkonen ja ukkoselta suojautuminen ovat olleet toisaalta vitsien ja neutraalin uutisoinnin, mutta myös lukijain kirjeiden ja paikalliskirjeenvaihdon dialogin aiheina. Aineistosta käy ilmi ukkoseen liittyvien uskomuksien vähittäinen häviäminen sekä uskonelämän maallistuminen. Artikkeleissa käydään keskustelua ukkoselta suojautumisen eri keinoista sekä näiden keinojen oikeutuksesta ilmentäen lähinnä modernien näkökulmien suosimista, mutta nimeten myös innovaatioiden vastustuksen prosesseja. Havaittavissa on modernisaatioon liittyvää muutosvastarintaa, joka keskittyy nimenomaan kirkkorakennusten suojeluun ukkostuhoilta ja kietoutuu näin maallistumiseen mutta joka on toisaalta selitettävissä varojen taloudellisen käytön perusteella.
  • Aila, Anna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Helsingin suomalaisen tyttökoulun yhteyteen perustettiin v. 1881 jatko-opisto, jonka tarkoituksena oli antaa korkeampaa yleistä sivistystä ja valmistaa opettajia uusiin suomenkielisiiin tyttökouluihin. Tutkimukseni käsittelee jatko-opistoa 1880-1890-luvuilla käyneiden nuorten naisten elämää modernin murroksen näkökulmasta. Tarkastelen työssäni, miten yksilöitymiskehitys ilmeni aineistoni “jatkolaisten” elämässä ja ajatusmaailmassa ja millaisia aineksia identiteettinsä rakentamiseen he saivat jatko-opiston piiristä. Tutkin heidän suhdettaan kaikkiin tutkimuskysymyksen kannalta merkittäviin tahoihin ja teemoihin: kotiin ja äitiin, jatko-opistoon ja ajan suuriin kysymyksiin naisasiaan, realistiseen kirjallisuuteen ja kansansivistykseen, opettajiin ja läheisiin esikuviin, ystäviin sekä avioitumiseen ja opettajuuteen. Työn käsitteellisenä viitekehyksenä ovat modernia yksilöä kuvaavat määritelmät, joiden ydinajatuksina ovat itsen etsintä, ahdistus sekä haluttomuus mukautua ulkoapäin asetettuihin vaatimuksiin ja raameihin. Modernin ihmisen persoona määräytyy moninaisten ja toisiaan leikkaavien elämänpiirien leikkauskohdassa. Kirjeet ja päiväkirjat ovat itsereflektion olennaisia toteuttamiskanavia. Työni keskeisen lähdeaineiston muodostaa runsas kirjemateriaali, joka on koottu 18 eri kokoelmasta ja koostuu lukuisten jatkolaisten kirjeenvaihdosta vanhempien, ystävien ja opettajien kanssa. Muutamilta jatkolaisilta löytyneillä päiväkirjamerkinnöillä on myös tärkeä rooli. Kirjeiden tulkinnassa pohjaan hermeneuttiseen aikakauden ominaispiirteitä ymmärtävään lukemiseen, jossa etsitään menneisyyden ihmisten tapaa olla olemassa oman aikansa maailmassa. Käytän paljon suoria lainauksia: ne paitsi elävöittävät tekstiä, ovat myös osa metodia, sillä paikoin hyvinkin syvällisine itsereflektioineen, tiettyine sanoineen ja vivahteineen ne kertovat suoraan tutkittavien mielenliikkeistä. Tutkimuksessani on myös narratiivinen lähestymistapa: työ etenee ajallisesti ja kertomuksellisesti, ja sen sisällä on yksittäisten jatkolaisten elämästä nousevia juonellisia osioita. Yksilöitymiskehitys näyttäytyy aineistoni jatkolaisten elämässä ja ajattelussa hyvin eriasteisia muotoja käsittävänä ilmiönä. Esimerkiksi suhteessa kotiin vanhan yhteisöllisen mentaliteetin vaikutus on selvästi nähtävissä, mutta toisaalta myös kokemus erillisyydestä, ja joidenkin kohdalla jopa irtiotto äidin määräysvallasta, vahva yksilön ratkaisu. Suhteessa opettajiin on havaittavissa niin lämmintä yhteenkuuluvuutta kuin sitovaa riippuvuuttakin. Naisopettajat olivat jatkolaisille tärkeitä roolimalleja ja toimivat esimerkkeinä itsenäisen naisen elämästä ja valinnoista. Ystävyyssuhteissa korostuu tarve kannattelevaan yhteyteen ja täydellisen yksimielisyyden vaade, jonka kriisiyttävän vaikutuksen johdosta muutamien tutkittujen oma erillinen persoona vahvistui. Avioitumis- ja naimattomuuskysymyksessä esiin nousee haluttomuus asettua alistuvan vaimon rooliin; tietoisuus omista kyvyistä ja pärjäämisestä kertoo itsenäisen naisen identiteetistä ja sisäistetystä uskosta naisen todelliseen mahdollisuuteen valita. Suhteessa opettajuuteen liittyneisiin luonnetta ja persoonaa koskeviin vaatimuksiin on nähtävissä sekä yrityksiä mukautua ylhäältäpäin annettuun normistoon että kivuttomasti tai kriisin kautta toteutettuja elämänsuunnan muutoksia. Opettajan työssä viihtyneet liittivät ilon omista kyvyistään mieluiten itseä suuremman sivistystehtävän osaksi. - Jatko-opiston hengessä ja käytännöissä korostuneet vapaus ja avaramielisyys sekä itsenäinen työskentely ja vastuunotto olivat hedelmällinen maaperä oman ajattelun kehittymiselle, ja sen piirissä käydyt keskustelut ajan suurista teemoista avarsivat maailmankuvaa ja toimivat identiteetin rakennusaineina. Jatkon suuri merkitys innostavana ja kannustavana yhteisönä korostui sieltä erkauduttaessa. Eriytymistä ei ole ilman yhteyttä, ja jatkolaisten elämässä yksilöityminen ja yhteenkuuluminen kietoutuivatkin monin tavoin yhteen.