Browsing by Subject "moraali"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 45
  • Meklin, Noora-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Kenttätyöni tavoitteena Kuuban pääkaupungissa Havannassa oli tutkia saaren suosituinta uskontoa santeríaa. Kysellessäni ja keskustellessani ihmisten kanssa uskonnosta, keskustelut päätyivät kuitenkin lähes poikkeuksetta käsittelemään rahaa. Varsinkin uskontoon vihkiytymättömät toivat usein julki avoimen paheksuntansa ja käsityksensä kaupallistuneesta santeríasta. Uskonnonharjoittajat toisaalta puolustivat lojaalisti uskontoaan, mutta myönsivät uskonnollisten rituaalien hintojen nousseen, yleisen hintatason nousun myötä. Lisäksi monia heistä huoletti perinteisinä pidettyjen arvojen, sääntöjen ja yleisen moraalin rapistuminen. Tästä uskonnon ja rahan yhteen liittävästä, mutta toisaalta vastakkain asettelevasta diskurssista tuli lähtökohta tutkielmalleni. Santería on vuosisatoja kestäneen kulttuurisen ja historiallisen prosessin tuloksena syntynyt synkretistinen kreoliuskonto, jossa afrikkalaiset ja eurooppalaiset uskomukset yhdistyvät omaksi uudenlaiseksi uskonnolliseksi kokonaisuudekseen. Kuubaan santerían juuret tulivat afrikkalaisten yoruba-orjien mukana 1700-luvulta alkaen. Santerían kosmologia perustuu käsitykselle yhdestä ylimmästä jumaluudesta ja tämän alaisuudessa vaikuttavista jumalista, orishoista sekä idealle, että nämä orishat ovat ihmisten spirituaalisia vanhempia sekä suojelijoita. Santerían harjoittamisen peruspilareita ovat initiaatio-, konsultaatio- sekä uhraamisseremoniat, joiden kautta paitsi ylläpidetään historiallista jatkumoa edeltäviin sukupolviin ja luodaan siteitä uskonnollisen perheen kesken, niin myös kommunikoidaan jumalten kanssa. Näihin rituaaleihin liittyvien kustannusten ja maksujen kautta santería myös yhdistyy talouden ja kaupankäynnin maailmaan: seremonioihin tarvittavat, osin hyvinkin hintavat, materiaalit täytyy ostaa ja lisäksi rituaalien suorittajille kuuluu maksaa palkkio. Kalliit uskonnolliset rituaalit ja surkea taloustilanne onkin juuri se mahdoton kombinaatio, johon santeríaan liittyvät jännitteet Kuuban kontekstissa kiteytyvät. Vallankumouksenjälkeistä sosialistista Kuubaa pyöritti neuvostoavuin tuettu jakelu- ja säännöstelytalous, joka piti huolen kansalaisten perustarpeista; rahalle ei ollut tarvetta – tämä oli myös sosialismin ideologinen tavoite. Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäi Kuuba yhtäkkiä taloudellisesti täysin tyhjän päälle – ja jakelutalouteen opetetut ja siitä riippuvaiset kansalaiset oman onnensa nojaan. Tämän talouskriisin jäljiltä mustanpörssin kauppa alkoi kukoistaa ja yhtäkkiä rahalle olikin suurempi tarve kuin koskaan, mutta sitä oli käytössä vain harvoilla ja etuoikeutetuilla: niillä ketkä työskentelivät turismin piirissä tai niillä, joille sukulaiset lähettivät rahaa ulkomailta. Valtion oli talouden elvytysyrityksissään toimittava sosialistisen ideologiansa vastaisesti hakeutuessaan takaisin globaalien talousmarkkinoiden piiriin ja panostaessaan mm. ulkomaisiin sijoittajiin ja turismiin sekä sallimalla yksityisyrittäjyyden. Tällainen talouspolitiikka yhdistettynä kahden valuutan järjestelmään sai aikaan sen, että kuubalainen yhteiskunta alkoi paitsi rahallistua niin myös eriarvoistua nopeassa tahdissa: vallankumouksen päämäärä oli nimenomaisesti ollut sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen yhteiskunta, mutta talouskriisin ja rahan laajamittaisen käyttöönoton jäljiltä oltiin tilanteessa, jossa Kuubassa oli kaksi luokkaa: ne, joilla on dollareita ja ne, joilla dollareita ei ole. Vakuutellessaan virallisessa retoriikassaan sosialismia, mutta toimiessaan käytännössä kapitalistisia rakenteita tukien, valtio näytti mallia kaksinaismoralismille, josta sittemmin tuli myös kansalaisten puutteen motivoimaa toimintaa määrittävä tekijä: yhteisesti jaetusta puutteen kokemuksesta tuli moraalittoman ja jopa rikollisten toimeentulokeinojen sosiaalisesti hyväksytty oikeutus. Ristiriitaiset lojaliteetit ovat olennainen osa myös santerían muotoutumisen historiaa, mutta siinä missä menneisyydessä tasapainoiltiin siirtomaaisäntien ja sosialistisen ateistisen valtion vaateiden kanssa, nykyisin nuo arvovalinnat tapahtuvat pyhän ja rahan välillä: taloudelliset haasteet koettelevat myös uskonnonharjoittajia, mutta toisaalta jumalat olettavat palvontaa ja kunnioitusta maallisista rahahuolista riippumatta. Ristiriitaisia käsityksiä santeríasta on osaltaan ollut synnyttämässä myös Kuuban valtion nykyinen strategia käyttää afrokuubalaisia uskontoja kaupallisiin tarkoituksiin erityisesti turismin kontekstissa. 1990-luvun talouskriisistä seurasi Kuubassa paitsi suuria taloudellisia niin myös kulttuurisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Siitä puhutaan myös moraalin ja arvojen kriisinä, sillä toisaalta yhteisesti jaetusta puutteen kokemuksesta toisaalta rahasta on tullut kaikkea ihmisten toimintaa, myös heidän moraaliaan, määrittävä tekijä. Puutteen, moraalin ja rahan tavoittelun näkökulmasta santerían kaltainen uskonto, jonka perustoimintoihin ja -rakenteisiin raha olennaisesti liittyy, näyttäytyy siis tämän päivän Kuubassa erityisen problemaattisena.
  • Sundvall, Jukka (Helsingfors universitet, 2016)
    It has been previously shown that people express disgust at moral transgressions, with both verbal reports and facial expressions. It is also known that the real or imagined presence of an audience can make people more willing to punish perceived wrongdoers and harsher in their judgments of moral violations. The aim of this thesis was to examine whether other people's emotional communication may affect one's moral judgments of speculative dilemma situations, where the killing or harming of another person is motivated by the greater good. Specifically, this thesis aimed to find out if an audience's facial expression affects judgments of moral violations that break a deontological (duty-based) moral rule but are nevertheless utilitarian, ie. the violation can be said to increase aggregate welfare. The hypothesis was that a disgust-signaling facial expression would lead to less utilitarian judgments than a neutral expression. Four data sets from experiments were collected in Finland and in the Netherlands. 117, 124, 124 and 165 people took part in the experiments Three of the experiments were conducted on a computer, and one on a paper form. An established questionnaire of 12 moral dilemma situations was used. In each dilemma, the utilitarian option was also a deontological violation.The participants indicated on a Likert scale I) how acceptable the found the utilitarian option and II) how likely they thought they themselves would act according to this option. Photographs of faces were used as the audience stimulus. Depending on the experimental condition, these faces were either neutral, or expressed disgust or anger. The order of the dilemmas, the photographs and the placing of participants in different experimental conditions was fully randomized. In the fourth experiment, the possible effect of the audience's gender on moral judgments was also examined. In each of the data sets, a main effect of participant gender was observed: males were slightly more utilitarian than females. An anger-signaling audience had no effect discernible from a neutral audience, whereas a disgust-signaling audience led to changes in utilitarian judgment. Additionally, interactions between the emotional audience manipulation and participant and audience gender were observed. Based on these results, it seems that gender and the expression of disgust may have specific roles in audience effects on moral judgment.
  • Blyth, Pascale-L. (Science Direct, 2020)
    Energy Research Social Science 70 (2020), 101574
    Arguably the most powerful artifact of the 20th century, the private car brought profound spatial, social, and cultural changes, as well as wide-ranging mobility justice implications. Autonomous mobility technologies, with the power to supplant part or all of the action of the driver by collecting and processing large quantities of fine grained data, promise to shift power away from users to engineers and create new important spatial and social implications for mobility justice, of which little are known. This research draws from Foucauldian conceptualizations adapted for the study of geographies of power to investigate how autonomous mobility technology may diagram spatial rationalities and moralities into the built environment. To that effect, it draws from 30 interviews of intermediaries in Finland–a country actively pursuing a transition to automated and shared mobility as part of an ICT-driven innovation policy. Examining autonomous mobility through a Foucauldian lens helps highlight the complex power relations it affords–in terms of changes in social structure and infrastructure, and social justice. By shedding light on how technology may structure the built environment, the Foucauldian perspective shows itself to be a valuable tool for planning and policymaking, providing insight into how autonomous mobility (in)justice may be assembled.
  • Peltonen, Peter (2007)
    Tutkimuksessa kartoitetaan lääketieteen opiskelijoiden läpikäymän etiikkakurssin vaikutusta heidän eettiseen sensitiivisyyteensä. Tutkimuksessa myös pyritään selvittämään, ovatko tutkittavat moraalisesti motivoituneita eli arvostavat moraaliarvoja tärkeimpinä arvoinaan ja löytyykö eettisen tutkittavien eettisen sensitiivisyyden ja arvojen väliltä yhteisvaihtelua. Aikaisemman tutkimuksen pohjalta oletetaan, että etiikkakurssin kasvattaa tutkittavien eettistä sensitiivisyyttä. Hypoteesina myös esitetään, että tutkittaville tärkeimmät arvotyypit ovat universaalisuus sekä hyväntahtoisuus eli tutkittavat ovat moraalisesti motivoituneita, ja että eettinen sensitiivisyys korreloi universaalisuus- ja hyväntahtoisuusarvotyyppien kanssa eli eettisesti sensitiiviset henkilöt ovat myös moraalisesti motivoituneita. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimukselle toimii James Restin teoria moraalin neljästä komponentista. Moraalia ja etiikkaa on perinteisesti lähestytty vain moraalisen päätöksenteon näkökulmasta eli keskitytty siihen, kuinka yksilö päätyy päätökseen siitä, mikä on moraalisessa ongelmatilanteessa oikea tai väärä toimintatapa. Restin teoriassa moraalisen päätöksenteon rinnalle tuodaan kolme muuta moraalin osa-aluetta: eettinen sensitiivisyys (eettinen ongelma pitää pystyä havaitsemaan ja ymmärtämään, jotta päätös toimia moraalisesti voidaan tehdä), moraalinen motivaatio (halu toimia moraalisesti) sekä moraalinen selkäranka (voimavarat toimia moraalisesti). Moraalista motivaatiota käsitellään Shalom Schwartzin arvoteorian kautta, jossa moraalisesti motivoituneiden ihmisten oletetaan preferoivan universalismi- ja hyväntahtoisuusarvotyyppejä. Tutkimuksessa analysoidaan aineistoa, joka kerättiin kolmannen vuoden lääketieteen opiskelijoilta Internetissä täytetyllä kyselylomakkeella ennen ja jälkeen heidän suorittamansa lyhyen etiikkakurssin, joka sisälsi Schwartzin arvoteoriaan perustuvaan Portrait-arvokyselyyn sekä kolme eettisiä ongelmia sisältävää kuvitteellista vastaanottotapausta, joihin tutkittavat saivat vastata, mitä tekisivät tapauksen lääkärin asemassa. Analyysin avulla saatiin selville, mitä arvotyyppejä tutkittavat preferoivat ja mikä heidän eettisen sensitiivisyytensä taso on. Tutkimuksen tulokseksi saatiin, että tutkittaville tärkeimmät arvotyypit olivat hyväntahtoisuus, universaalisuus, ja itseohjautuvuus eli he olivat moraalisesti motivoituneita. Eettisessä sensitiivisyydessä tapahtui tilastollisesti melkein merkitsevää edistymistä kurssin aikana. Tilastollisesti merkitsevää yhteyttä eettisen sensitiivisyyden ja eri arvotyyppien välillä ei havaittu, paitsi tarkasteltaessa eettisessä sensitiivisyydessä edistyneitä vastaajia, joiden eettisen sensitiivisyyden keskiarvo korreloi mielihyväarvotyypin suhteellisen merkityksen keskiarvon kanssa tilastollisesti merkittävästi. Lopuksi tutkimuksessa pohditaan, tuloksia ja aikaisempaa tutkimusta peilaten, voiko eettistä sensitiivisyyttä opettaa, voisiko moraalisen motivaation jakaa pitkä- ja lyhytkestoiseen sekä tuodaan esille moraalin monitahoista luonnetta ja käydään läpi tutkimuksen puutteita sekä lisätutkimuksen tarvetta.
  • Pautola, Iisakki (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan klassisen brittiläisen filosofin Georg Edward Mooren (1874–1958) teoriaa moraalisen ajattelun filosofisista perusteista. Lähtökohtana on Mooren vuonna 1903 ilmestynyt klassikko-teos Principia Ethica, jossa esitetty ”tieteellisen etiikan teoria” käynnisti 1900-luvun moraalifilosofiassa niin sanotun analyyttisen etiikan tai metaetiikan vaiheen, jossa huomio kohdistettiin moraalisten kysymysten (Mikä on oikein? Mikä on hyvää?) sisällöstä niiden käsitteelliseen merkitykseen ja filosofiseen (loogiseen, tiedolliseen) luonteeseen. Historiallisesti merkittävää ei niinkään ollut Mooren teoria etiikan luonteesta (moraalirealismi) vaan ajatus sen todistettavuudesta loogis-käsitteellisten argumenttien avulla. Tutkielman tavoitteena on tämän ajatuksen historiallis-kriittinen arviointi. Tutkielman ensimmäisessä luvussa esitellään Mooren filosofian yleisemmät lähtökohdat, kuten sitoutuminen analyyttiseen filosofiakäsitykseen sekä niin sanottuun ”terveen järjen realismiin” (common sense realism) filosofisen teorianmuodostuksen perustana. Toisessa luvussa käydään lävitse Mooren etiikan teorian keskeisimmät osat, kuten analyysit etiikan tutkimuskohteesta, eettisten käsitteiden merkityksestä sekä eettisen päättelyn periaatteista. Kolmannessa kriittisessä luvussa tarkastellaan Mooren teorian ja argumenttien filosofisia ongelmia myöhemmän metaeettisen keskustelun näkökulmasta. Huomion kohteena ovat eritytyisesti Mooren arvoteorian (moraalirealismi) kielifilosofiset, tieto opilliset ja ontologiset ongelmat, joihin haetaan ratkaisua antirealismista, nonkognitivismista, ja arvokonstruktivismista. Viimeisessä luvussa pohditaan Mooren merkitystä etiikan teoreetikkona sekä vedetään yhteen tutkielman tärkeimmät tulokset. Tuloksena todetaan, että Mooren teoria oli tärkeä lähtökohta 1900-luvun metaeettiselle teorianmuodostukselle. Teorian ansiona oli yritys antaa arkiselle käsitykselle moraalisesta ajattelusta filosofinen muotoilu ja perustustelu. Lisäksi Mooren analyysi eettisen kielen, päättelyn ja totuuksien erityisluonteesta selvensi ajatusta etiikan itsenäisyydestä, jota koskeville sekannuksille Moore vakiinnutti nimikkeen ”naturalistinen virhepäätelmä”. Mooren tapa ymmärtää sekä perustella tämä sekannus osoittautui kuitenkin teoreettisilta oletuksiltaan ongelmalliseksi, joten käsite vaati täsmennyksiä sekä parempia perusteluja. Mooren päätelmien kriittinen arviointi havainnollistaa, minkälaisiin kysymyksiin etiikan perusteiden systemaattinen teoria joutuu vastaamaan. Samalla selvenee, minkälainen keskinäisriippuvuus vallitsee perusteiden teorian sekä yleisempien kielifilosofisten, tieto-opillisten ja ontologisten näkemysten välillä. Tästä näkökulmasta Mooren teorian tutkimus auttaa ymmärtämään myöhempää metaeettistä keskustelua, ja sen myötä eettistä ajattelua (päättelyä) sinänsä. Tutkielman näkökulma on historiallis-systemaattinen eli siinä tutkitaan kysymystä etiikan perusteista menneen aikakauden ajattelijan ajatusten ja niiden kritiikin kautta. Metodeina on alkutekstin ja kommentaari-kirjallisuuden kriittinen luenta sekä filosofinen käsite- ja argumentaatio-analyysi.
  • Jallinoja, Piia (2002)
    The present study focuses on the introduction both of genetic screening and testing and of the related counselling in Finnish health care during the 1990s, i.e. clinical genetics. In addition, the formation of medical ethics as it pertains to clinical genetics is analysed from 1970 onwards. The study consists of five original publications and a summary. The material consists of data collected by means of questionnaires (conducted among lay people, public health nurses and midwives), semistructured interviews (of physicians, public health nurses, midwives and psychologists) and text material collected in connection with four genetic screening and counselling projects carried out in Finland. In general, Finns approve of gene tests, but this general approval is combined with disapproval of certain aspects and prospects of such tests. Furthermore, clinical genetics creates agonizing situations where all options have undesirable consequences. Abortion because of a disorder of the fetus is an especially perplexing issue reflecting the ambivalent status of the fetus. Within the field of medicine, problems related to the increasing number of applications of clinical genetics have been addressed to an increasing extent by developing ethical guidelines and recommendations, by establishing ethics committees and by encouraging public discussion on ethics. In the guidelines, voluntariness and autonomy are repeated principles, and they are also widely accepted principles among lay people and professional groups. Choice may even be regarded as an imperative. What is feared is its opposite, concretized in the fear of eugenics. The situation is paradoxical, however, and characteristic of modern societies: On the on hand there are constant demands for more ethical rules - on the other hand these rules cannot but remain superficial, since they have to be open and flexible in the face of new scientific discoveries and individuals' life situations. A contradiction exists between modern ethics setting the rules for advancing genetic technologies and the real-life situations of clients seeking genetic screening and counselling. Individuals are at the same time struggling to form their own choice and influenced by a plethora of expectations, interests, medical determinants and technological conditions.
  • Vasarainen, Minna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Object. The purpose of the study is to find out, what kind of possibilities there are for ethical sensitivity to appear in the context of game development. This operating environment is considered in this study both concrete surroundings related to the work and colleagues and virtual environment, the game itself which is created by the game developers themselves. The study aims to clarify what kind of meanings ethical sensitivity gets in the speech of game developers taking account to that behavior in practice might differ from the ideal of an individual. Ethical sensitivity as a concept is defined by earlier studies of the subject considering for example the moral thinking of teachers and nurses and it is linked in this study to its context by research of game industry and methodology specialized to virtual environments. Methods. The material of the study was collected with half-structured theme interview from six different game developers whom where either working or studying the subject. Background knowledge for the study was also collected from the games themselves as environments with nethnographic methods. In addition, more material was collected from the culture build around the games, things such as game videos and social media platforms handling the games. The main sources in this study were nevertheless the interviews, which made it possible to search for the answers with grounded theory -based methodology. That supported the making of theory of ethical sensitivity in this distinctive context. Conclusions. The ethical sensitivity of game developers and awareness of societal issues were clear, and they also mainly experienced their values to be similar with others in the work or study environment. The issue that came up repeatedly was constant discussion and counseling with others, which was relevant part of the work itself. It also helped interviewees to reflect their own actions. Also, every participant had something to do with gaming during their free-time and some of them had somewhat passion towards gaming and games which can be seen as a reflection of hacker ethics that promotes passion as an ultimate motivation to work. However, the notions in this study were not strong enough to prove or dismantle this kind of thinking. The flexibility of identity and thinking as well as effects of separate groups were shown as an important part of conclusions and worked as a promising path for further studies.
  • Niemelä, Kimmo (2006)
    Harmaan talouden problematiikkaa tarkastelevan tutkielman tarkoitus on vastata kysymyksiin siitä, mitkä tekijät vaikuttavat yksilön veronkiertopäätökseen ja kuinka nämä tekijät huomioon ottaen harmaata taloudellista toimintaa voidaan vähentää ja ennaltaehkäistä. Tarkastellaan myös sitä, minkälaisia vaikutuksia harmaan sektorin olemassaololla on yhteiskunnan hyvinvointiin. Yksilön veronkiertoon vaikuttavia mekanismeja tarkastellaan ensin odotetun hyödyn aksioomiin ja rationaaliseen valintaan perustuvan Allinghamin ja Sandmon (1972) esittelemän mallin avulla, jossa veronkiertäjän päätösmuuttujana ovat verottajalle ilmoitetut tulot. Tämän jälkeen veronkiertäjän päätösmuuttujien joukkoon lisätään työn tarjontapäätös, jolloin veronkiertopäätös syntyy jo työn tarjonnan yhteydessä. Yksilö tekee valintansa myös kulutuksensa suhteen, joten tarkastelua laajennetaan myös hyödykemarkkinoille, joilla verolajina on hyödykevero. Kanniaisen ja Pääkkösen (2004) kahden sektorin mallissa, jossa toista sektoria verotetaan ja toista ei, yksilöt tekevät valintansa sen suhteen, kummalta sektorilta he ostavat hyödykkeitä. Teoreettiseen viitekehykseen yhdistetään myös yksilön moraaliset tuntemukset sekä yhteisön asettamat normit, joiden merkitystä yksilön veronkiertopäätökseen selvitetään. Tarkasteltaessa yksilön veronkiertopäätökseen vaikuttavia tekijöitä sekä empirian että teorian valossa voidaan päätellä ristiriitaisuuksia ilmenevän esimerkiksi veroasteen muutoksen vaikutuksessa veronmaksajan veronkiertopäätökseen. Yitzhakin (1974) malliin perustuvan ennusteen mukaan veronkierto saattaa vähentyä veroasteen noustessa, kun empiiristen tutkimusten mukaan vaikutus on päinvastainen. Allingham–Sandmo-mallin mukaan taas veroasteen vaikutus veronkiertoon riippuu veronkiertäjän riskinkaihtamisesta. Näin ollen selviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. Rangaistusaste sekä kiinnijäämistodennäköisyys näyttävät vähentävän veronkierron määrää. Veronmaksajan moraalilla ja sosiaalisilla normeilla on veronkiertoa vähentävä vaikutus. Kun pohditaan harmaasta sektorista aiheutuvia hyvinvointivaikutuksia koko yhteiskunnalle, saadaan selville, että epävirallisen sektorin olemassaolo vähentää valtion verotuloja, jolloin julkisten hyödykkeiden tarjonta yhteiskunnassa vähenee. Kuluttajien hyvinvointi osittain kuitenkin kasvaa, koska harmaa sektori pienentää laillisen sektorin hinnoitteluvoimaa kilpailun kiristyessä. Teorian mukaan sekä verovalvonnan tehostaminen että rangaistusten kiristäminen laskevat harmaan sektorin markkinaosuutta, mutta molemmista aiheutuu valtiovallalle kustannuksia. Veronmaksajan oletetaan teorian mukaan olevan riskiä kaihtava, joten tämän perusteella verovalvonnan tehostaminen saattaa olla tehokkaampi veronkiertoa ehkäisevä keino. Ekonometrisen mallin avulla tutkittiin sitä, vaikuttavatko ihmisen moraalikäsitykset aidosti veronkiertopäätökseen sekä sitä, millä tavoin sekä minkä suuntaisesti sosiaaliseen yhteisöön samastuminen yksilön moraaliin vaikuttaa. Tulosten mukaan moraali ei vaikuta ainoastaan suoraan yksilön päätökseen normien vastaisesta toiminnasta vaan myös sosiaalisen ryhmän kautta.
  • Sonck-Räihä, Anna (2008)
    Syftet med denna avhandling var att jämföra hur barn evaluerar lögn och sanning i situationer som involverar pro- och antisocialt beteende. Barnen som deltog i undersökningen var mellan 5 och 11 år gamla och delades in i tre åldersgrupper; 5-6-, 7-8- och 9-11-åringar. Vi presenterade tre berättelser för barnen och varje berättelse hade en tillhörande bildserie. en där huvudpersonen gör en god gärning, en där huvudpersonen gör en annan illa för att uppnå ett mål och en där huvudpersonen uppnår personlig nytta genom att vara olydig. I berättelserna talade huvudpersonen antingen sanning eller ljög om sitt beteende. Barnen hade som uppgift att evaluera såväl huvudpersonens handling som verbala uttalande. Överlag evaluerade barnen ljugandet som negativt i alla tre situationer. Enligt barnen var det värst att ljuga i en situation där man gjort någon annan illa för att uppnå ett mål. Skillnader mellan de olika åldersgrupperna syntes främst i barnens förståelse för lögn. Fem- och sexåringarna använde sällan ordet ljuga utan talade istället om att huvudpersonen skojade eller lurade. De äldre barnen tycktes bättre kunna förstå att det väsentliga bakom en lyckad lögn är själva avsikten med ljugandet. Som teoribakgrund till detta arbete har vi främst använt Piagets (1932) teori om barns moralutveckling, samt teorin om det mänskliga psyket (theory of mind). Förutom Piaget (1932) hör Wellman (1990) och artikeln skriven av Lee, Cameron, Xu, Fu och Board (1997) till våra viktigaste källor.
  • Häyry, Matti (Yliopistopaino, 2001)
    Millaiset ajatuskulut ovat johdattaneet länsi­maisen ihmisen nykyaikaiseen ihmisoikeusajatteluun? Entä voidaanko ihmisoikeuksia puolustavia teesejä johtaa suoraan antiikin ajattelusta? Moraalifilosofit ovat yli kahden vuosituhannen ajan etsineet hyvän elämän ja oikean käytöksen rajoja ikuisista ja muuttu­mattomista totuuksista. Mutta kenen totuut­ta pitäisi kuunnella? Vai olivatko antiikin so­fistit oikeassa väittäessään, että moraalista totuutta ei ole?
  • Ahonen, Sari (2008)
    Tässä tutkielmassa etsitään vastausta kysymykseen, mitä vaikeuksia soveltava eetikko kohtaa yrittäessään soveltaa Immanuel Kantin moraaliteoriaa. Soveltavassa etiikassa pyritään ensisijaisesti löytämään vastaus kysymykseen, miten normatiivisen etiikan teorioista päästään sellaisiin periaatteisiin ja sääntöihin, joita voi käyttää hyväksi tosielämän moraalisissa valintatilanteissa. Immanuel Kantin moraaliteoria on tunnetuimpia normatiivisen etiikan teorioista, mutta soveltavassa etiikassa sitä on tutkittu vähän. Viime aikoina kiinnostus itse Kantin teoriaa kohtaan on ollut nousussa. Uuden tutkimuksen myötä on ryhdytty pohtimaan Kantin teorian tarjoamia mahdollisuuksia toimia apuna eettisessä päätöksenteossa. Nykytutkijat uskovat, että mikäli Kantin deontologisen teorian puitteissa kyetään onnistuneesti ratkaisemaan moraalisia ongelmatilanteita, se muodostaa varteenotettavan vaihtoehdon utilitarismille, joka on pitkään dominoinut soveltavan etiikan tutkimusta. Tutkimuksen metodisena viitekehyksenä toimii Matti Häyryn näkemys soveltavasta etiikasta. Häyryn mukaan soveltavan etiikan ydinkysymys kuuluu, mitä ihmisen tulee tehdä tilanteessa x, y ja z. Tutkielman puitteissa pyritään selvittämään, pystyykö Kant vastaamaan tähän kysymykseen. Kantin moraaliteorian ja siihen liittyvän uuden tutkimuksen esittely on keskeisellä sijalla tässä työssä. Velvollisuus on Kantin teorian ydinkäsite, ja sen analysointiin kiinnitetään paljon huomiota. Kantin teorian puitteissa on kyettävä vastaamaan kysymyksiin, mikä ihmistä tietyssä tilanteessa velvoittaa ja miten velvollisuuksien väliset konfliktit ratkaistaan. Ilman vastauksia näihin kysymyksiin Kantin moraaliteoriaa on vaikea soveltaa. Nykytutkimuksen valossa näyttää siltä, että tutkijat eivät ole lähelläkään yksimielisyyttä siitä, miten velvollisuuksien väliset konfliktit tulisi ratkaista. Velvollisuuksien välisten konfliktien ratkaiseminen edellyttää Kantin moraaliteorian modifioimista. Se, mihin suuntaan Kantin teoriaa tulisi kehittää, on nykytutkijoiden mielestä epäselvää. Tutkimuksen lopputulema on se, että erityisesti epätäydellisiin velvollisuuksiin ja moraalidilemmoihin kiinnittyvät kiistat muodostavat melkoisen ongelman sekä itse Kantin teorian että sen soveltamisen näkökulmasta. Tulkintakiistat osoittavat, ettei Kant kykene riittävällä tarkkuudella kertomaan, mitä ihmisen tulee tehdä tilanteessa x, y ja z.
  • Kangas, Riikka (2008)
    Globalisaatioprosessin negatiivisena tuloksena pidetään usein resurssien epätasaisesta jakautumisesta aiheutuvaa taloudellista epätasa-arvoisuutta. Tässä yhteydessä globaalissa taloudessa toimivien kansainvälisten instituutioiden rooli on noussut yhdeksi globalisaation keskeisimmistä kysymyksistä. Yksiselitteistä vastausta siihen, mikä kansainvälisten instituutioiden paikka on maailmanpolitiikan järjestelmässä, ei keskustelussa ole voitu antaa. Sen kuluessa on kuitenkin kysytty, voidaanko kansainvälisiä instituutioita pitää itsenäisinä moraalisina toimijoina ja siten myös vastuullisina omista teoistaan. Tämä on myös pro graduni keskeinen tutkimuskysymys. Moraalista vastuuta ja tekojen oikeudenmukaisuutta on tutkittu laajalti yksilön ja valtion näkökulmasta. Sen sijaan näiden kysymysten tarkastelu kollektiivisten toimijoiden yhteydessä on kansainvälisten suhteiden teorianmuodostuksessa ollut huomattavan vähäistä. Pro gradun teoreettinen viitekehys rakentuu Toni Erskinen, Andras Szigetin ja Onora O'Neillin kollektiivista toimijuutta ja normatiivisia kysymyksiä tarkastelevien teorioiden varaan. Teoreetikkoja yhdistävä piirre on se, että he lähtevät oikeudenmukaisuusanalyyseissaan liikkeelle aktuaalisesta eivätkä hypoteettisesta tilanteesta kansainvälisessä kontekstissa. Näiden avulla tutkielmassa tarkastellaan kollektiivisen toimijuuden ideaa ja moraalisen vastuun ulottuvuuksia ja erityisesti sitä, missä määrin instituutioilla voidaan nähdä olevan itsenäinen asema ja moraalinen vastuu omista päätöksistään globalisaatioprosessissa. Teoreettisena kategoriana oikeudenmukaisuus asettuu abstraktille tasolle. Tästä huolimatta oikeudenmukaisuutta koskevasta teoriasta tulee voida tehdä riittävät johtopäätökset myös käytännön tasolla. Käytännön tasoa kuvaamaan tutkielmassa on valittu Maailmankauppajärjestö, WTO. Oikeudenmukaisuuskeskustelun konkretisoiminen suhteessa yhteen keskeiseen kansainvälisen areenan toimijaan on välttämätöntä yksinomaan jo siksi, että vasta näin menetellen on mahdollista pohtia sitä, mitä mahdollisuuksia oikeudenmukaisuuslähtöinen analyysi voi tarjota globalisaation hallinnalle. Tutkimuksen yksi keskeinen havainto on se, että kollektiivisen toimijuuden tiettyjen ehtojen täyttyessä moraalisen vastuun voidaan katsoa siirtyvän kollektiiviselle toimijalle "itselleen". Instituutioiden käsittämisen tärkeys moraalisina toimijoina on läheisesti sidoksissa kysymykseen niiden synnystä. Tutkielmassa perustellaan kanta, jonka mukaan käsitys kollektiivisista toimijoista itsenäisinä moraalisina toimijoina ei ole ainoastaan toiveajattelua kansainvälisten suhteiden teorioissa ja käytännössä.
  • Eriksson-Sürel, Janika (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Mohandas Gandhin vegetarismin syntyä ja kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani Gandhin omia kirjoituksia ja puheita peilaten niitä historialliseen kontekstiin ja Gandhin elämänvaiheisiin. Pyrkimyksenäni on tarkastella Gandhin vegetarismia eri näkökulmista. Tutkin sitä, mistä lähtökohdista hänen kasvissyöntinsä syntyi ja kehittyi, millaiset tekijät siihen vaikuttivat matkan varrella ja sitä, millaiseksi Gandhin vegetarismi lopulta muotoutui. Kiinnitän huomiota erityisesti uskonnollisiin tekijöihin. Selvitän samalla, miten Gandhi pyrki levittämään kasvissyöntiä ihmisten keskuudessa. Gandhi kirjoitti elämänsä aikana hyvin paljon. Päälähteitäni ovat puhe The Moral Basis of Vegetarianism vuodelta 1931, teos Key to Health vuodelta 1948 ja omaelämäkerta Autobiography. My Experiments with Truth vuodelta 1927. Kymmeniätuhansia sivuja sisältävä kokoelma The Collected Works of Mahatma Gandhi on apunani päälähteitäni tukemassa.Tutkimukseni alkaa vuodesta 1888, jolloin Gandhi muutti Englantiin ja päättyy hänen kuolemaansa vuonna 1948. Mohandas Gandhi oli kasvissyöjä jo taustansa takia. Hänen kasvissyöntinsä oli perua hänen vanhemmiltaan, joiden vegetarismi oli luonteeltaan uskonnollista. Hindulaisen perheen kasvissyöntiä väritti usko ahimsaan, jainalaiseen väkivallattomuuden periaatteeseen, joka nousi myöhemmin Gandhin elämän ja toiminnan prinsiipiksi. Muuttaessaan Englantiin 1888 Gandhi tutustui englantilaiseen vegetarismiin, joka painotti terveyttä ja etiikkaa. Englantilainen vegetarismi oli myös yhteiskunnallisesti kantaaottava vaihtoehtoliike, jonka piirissä eli voimakkaasti ajatus yhteiskunnan uudistamisesta kasvisruokavalion avulla. Gandhi sai vegetarismin filosofiaansa perusteet intialaisen uskonnollisuuden kentästä, mutta sen yhteiskunnallinen ulottuvuus oli perua englantilaisesta vegetarismista. Englantilaisista kasvissyöjistä Gandhia inspiroivat etenkin Henry S. Salt, Anna Kingsford ja Howard Williams. Henry S. Saltilta Gandhi sai kipinän vakaumukselliseen kasvissyöntiin. Gandhin ajatus kasvissyönnistä yhteiskunnallisena uudistusliikkeenä oli myös Saltilta lähtöisin, kuten myös ajatus vegetarismin ekonomisista mahdollisuuksista. Anna Kingsford tuki kasvissyönnin ekonomisuutta ja yhteiskunnallisuutta ja toi Gandhin filosofiaan painotuksen kasvissyönnin terveydellisistä hyödyistä. Howard Williamsilta Gandhin voidaan havaita saaneen idean ihmisen ja ihmiskunnan positiivisesta kehityksestä. Gandhin vegetarismi kehittyi koko hänen elämänsä ajan. Siirtyessään Englannista Etelä-Afrikkaan vuonna 1891 Gandhin tärkein motiivi kasvissyönnille oli terveys. Etelä-Afrikassa hän kuitenkin koki uskonnollisen heräämisen, jonka ansiosta uskonnosta tuli pääsyy hänen vegetaristiselle elämäntavalleen. Gandhin usko väkivallattomuuteen kasvoi ja se ilmeni sekä hänen yhteiskunnallisessa toiminnassaan että vegetarismin filosofiassaan. Intiaan siirryttyään 1915 Gandhin vegetarismi sai vielä uuden ulottuvuuden, kun hän pyrki käyttämään sitä yhteiskunnallisen muutoksen työkaluna. Hänen tavoitteenaan oli auttaa Intian väestöä niin terveydellisesti, moraalisesti kuin uskonnollisesti unohtamatta yhteiskunnallista aspektia. Gandhi levitti kasvissyönnin aatetta lehtiartikkeileilla, puheilla, keskusteluilla, kirjeillä ja kirjoituksilla. Gandhin kasvissyönnin filosofian voi nähdä olleen symbioosi intialaisesta kasvissyönnistä ja viktoriaanisen Englannin vegetarismista. Se muotoutui näiden vaikuttimien sisällöistä jakehittyi Gandhin omien ruokavaliokokeilujen myötä. Vegetaristinen ruokavalio oli Gandhin työkalu hänen pyrkimyksessään yhteiskunnan uudistamiseen. Gandhi uskoi, että oli ihmisen moraalinen ja uskonnollinen velvollisuus pitää huolta terveydestään ja pitäytyä väkivallattomassa ruokavaliossa. Se oli hänelle jumalanpalvelusta, joka auttoi ihmistä tämän matkalla kohti mokshaa, vapautumista. Samalla se kehitti ihmistä ja yhteiskuntaa paremmiksi – Gandhi pyrki uudistamaan myös yhteiskunnan moraalia.
  • Ådahl, Susanne (2000)
    This thesis analyses the specific moral discourses that popular class female sex workers and their regular clients create in the particular world of prostitution in Managua, Nicargua. My intention was to identify, through ethnographic narratives, what meanings sex workers and clients attach to intimacy and respect and how their street life (calle) and home making (casa) roles merge and interact. The specific kind of morality that emerges in sex workers' and clients' manner of speaking indicates how the limits of morality are fluid, pointing to where the spheres of calle and casa meet, intermingle and create specific meanings. This is not an investigation into deviant behaviour, although the actors are situated in a social world that is characterised as liminal. It is, rather, an ethnography of the particular aimed at dispelling stereotypical images portrayed of sex workers and clients. It attempts to bring a commentary to the ongoing discussion on masculinity and sexuality, where a stress is being placed on the multiplicity and shifting character of roles, and of the centrality of interaction between men and women. The study is based on ethnographical field work (Nov 1998 - Mar 1999) conducted in Managua. The main methodology used was taped life history interviews mainly with sex workers and clients; and, participant observation through site visits to both day time and night time locations. The total number of interviews conducted was 26 (women 18, men 8). Additionally, literary sources on sexuality and masculinity in Latin America were used. In the world of Managua prostitution we find popular class Managuans in their role as clients and sex workers, but we also glimpse their other, home making roles. The so called "ideal" picture of gender relations, and the real situation on the streets and homes of popular class Nicaraguans contradict each other. Men and women are conditioned to believe in romantic love, but in many Nicaraguan homes the reality is economic and emotional deprivation, violence, and abandonment. There is a lack of trust, of safety and of an opportunity for men and women to fulfil the roles of home making. Women and men live with the dream of having a home, a place of safety and love, understanding and communication. Through the game of courtship between sex workers and clients, respect and communication leads to a mutual sense of affection and a particular kind of morality. The safety arising from this interaction provides a means of making a home. In this process we find evidence of how the meaning of morality and masculinity is shifting and transformative.
  • Rinne, Anna-Maija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tässä tutkielmassa filosofi Mary Midgleyn (1919–2018) käsitystä eläinten moraalisesta asemasta. Ensimmäisessä pääluvussa määrittelen Midgleyn käsityksen ihmisen moraalista, joka nousee ihmisluonnon pohjalta. Toinen pääluku keskittyy Midgleyn käsitykseen ihmisen ja eläimen suhteesta, ja moraalin soveltamisesta eläimiin. Midgleyn käsitys moraalista perustuu ihmisluontoon. Midgley uskoo, että vain ihmisluonnon perusteella voidaan määrittää, millainen ihminen pohjimmiltaan on, ja mikä on ihmiselle hyvää tai vahingollista. Midgley katsoo, että evolutiivinen näkökulma ja ihmisen vertaaminen muihin eläimiin auttavat ymmärtämään ihmisluontoa paremmin, ja auttavat siten myös moraalikäsitysten arvioimisessa. Midgleyn näkemystä ihmisluonnosta määrittää Charles Darwinin käsitys ihmisen sosiaalisesta luonteesta ja moraalin kehityksestä. Darwin katsoi, että moraali on kehittynyt ihmisen luonnollisten sosiaalisten tunteiden pohjalta, kun niiden välisiä ristiriitoja on pyritty ratkaisemaan. Midgleyn käsityksessä ihmisluonnosta on keskeisessä asemassa relationaalisuus, joka nousee ihmisen sosiaalisesta luonteesta. Ihmisen elämää määrittävät merkitykselliset suhteet ja siteet toisiin ihmisiin, mutta myös laajemmassa kontekstissa suhteet muihin eläimiin ja koko ulkopuoliseen maailmaan. Midgley kritisoi vahvasti individualismia ja sosiaalista atomismia, ja kiistää ihmisluonnon olevan pohjimmiltaan egoistinen ja atomistinen. Midgleyn käsitystä ihmisluonnosta määrittää holistinen näkemys, jossa ihmisluonto koostuu monista eri puolista, jotka ovat keskenään usein ristiriitaisia. Ihmistä on kuitenkin aina tarkasteltava kokonaisuutena. Eläinten moraalinen asema perustuu Midgleyn eläinetiikassa ihmisen relationaaliseen suhteeseen eläinten kanssa. Midgley katsoo, että eläimet ovat ihmisen kanssaeläjiä, joiden kanssa ihminen jakaa sosiaalisen ja ekologisen kontekstin maapallolla. Ihmiset ja eläimet jakavat myös yhteisen evolutiivisen historian, ja ovat siten samaa jatkumoa. Yhdessä ihmiset ja eläimet muodostavat yhteisön, jota Midgley kutsuu sekayhteisöksi (mixed community). Lajiraja (species barrier) on keskeinen käsite Midgleyn eläinetiikassa. Länsimaisessa ajattelussa on yleisesti korostettu ihmisen ja muiden eläinten välistä eroa. Yleensä ihmisen ja muiden eläinten välinen lajiraja on merkinnyt myös moraalin rajaa, ja eläimet on jätetty kokonaan moraalin piirin ulkopuolelle. Tätä rajaa on historiassa perusteltu ja vahvistettu monilla erilaisilla tavoilla. Midgley kritisoi näistä erityisesti kristinuskosta ja rationalismista nousevaa hengen ja materian dualismia, joka rajasi sielun ja järjen ainoastaan ihmisille kuuluviksi ominaisuuksiksi. Midgley katsoo, että ihmisen eläinkäsitykseen on vaikuttanut vahingollisesti myös evoluutioon liittyvän luonnonvalinnan tulkinta raadollisena yksilöiden välisenä kamppailuna, joka määrittää kaikkea elämää maapallolla. Midgley määrittelee lajirajan todelliseksi ja merkitykselliseksi asiaksi. Hänen mukaansa eläimen lajilla ja sille kuuluvilla ominaisuuksilla on oleellista merkitystä. Jokaisen eläinlajin jäseniä sitoo yhteen vahva biologinen side, joka muodostaa luonnollisen perustan oman lajin suosimiselle. Tämä ei kuitenkaan merkitse täyttä eksklusiivisuutta. Lajiraja ei ole niin ehdoton, että ihminen voisi sen perusteella sulkea kaikki muut eläimet moraalin ulkopuolelle. Midgley katsoo, että ihmisellä on moraalivaatimuksia sekä eläimiä että muuta luontoa kohtaan. Hän määrittelee kaksi erilaista moraalivaatimusten ryhmää: sosiaaliset ja ekologiset vaatimukset.
  • Helenius, Mikael (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen lisääntymistä eettisenä kysymyksenä. Lähestyn aihetta toiminnanfilosofisen käsiteanalyysin ja normatiivisen etiikan teorioiden avulla. Kysyn, millä käsitteellisillä ehdoilla lisääntymistä voidaan pitää toimintana, millaisia moraalisia kysymyksiä siitä voidaan esittää etiikan teorioista käsin, ja pidetäänkö lisääntymistä teorioissa lähtökohtaisesti oikeutettuna toimintana. Hyödyntämiäni teorioita ovat velvollisuusetiikka, sopimusetiikka, seurausetiikka sekä hyve- ja hoivaetiikka. Metodina käytän systemaattista analyysia, jolla tarkoitetaan käsitteiden ja käsitejärjestelmien synnyn ja keskinäisten suhteiden tutkimista. Aineistona hyödynnän viime vuosikymmenien englanninkielistä moraalifilosofista kirjallisuutta lisääntymisestä. Aiheesta kirjoittaneita filosofeja ovat mm. Rivka Weinberg, Christine Overall, Derek Parfit, David Benatar ja Rosalind Hursthouse. Toiminnanfilosofisessa analyysissa tarkastelen erityisesti lisääntyjän motiiveja ja intressejä lisääntyä. Raskaus saattaa olla yhdynnän tahaton seuraus, jolloin lisääntymistä ei voida pitää toimintana. Käsiteanalyysin perusteella totean, että lisääntyminen on toimintaa, jos ihminen on tietoisesti pyrkinyt saattamaan raskauden alkuun ja sen seurauksena lapsen olevaksi. Jos toimijalla on mahdollisuus keskeyttää vahingossa alkanut lisääntymisprosessi abortilla, mutta hän ei tee niin, voidaan lisääntymistä pitää heikossa mielessä toimintana. Velvollisuusetiikkaa käsittelevässä luvussa esittelen lisääntymisoikeuksista ja -velvollisuuksista käytyä keskustelua. Oikeutta lisääntyä perustellaan usein ihmisoikeusajatteluun pohjaten. Analysoin ihmisoikeuksien luonnonoikeudellista taustaa ja suhdetta esitettyyn oikeuteen lisääntyä. Velvollisuuksien kohdalla tarkastelen, onko ihmisellä velvollisuus lisääntyä yhteiskunnan toisten jäsenten hyväksi. Kysyn myös, onko ihmisellä velvollisuus olla lisääntymättä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Keskustelussa ihmisen oikeus olla lisääntymättä nähdään ehdottomana, mutta lisääntymisoikeuden laajuudesta esitetään erilaisia näkemyksiä. Seurauseettisessä tarkastelussa käsittelen lisääntymistä hyötyjen ja haittojen kautta. Olevaksi tulemista voidaan pitää lapselle joko hyödyn tai haitan tuottamisena. David Benatarin mukaan lisääntymistä tulisi välttää, koska haitan välttäminen on moraalisesti ensisijaisempaa kuin hyödyn tuottaminen. Lisääntymistä tarkastellaan myös suhteessa kysymyksiin, onko lisääntyjän moraalisesti oikeutettua tavoitella sillä itselleen hyötyä, ja onko olevaksi tekeminen lapselle riskin aiheuttamista. Hyve-eettisessä tarkastelussa analysoin lisääntymistä yksilön ja yhteisön näkökulmista. Esittelen Rosalind Hursthousen näkemyksen lisääntymisestä naisen hyveellistä luonnetta kohentavana toimintana. Rakennan Alasdair MacIntyren hyveellistä yhteisöelämää koskevista näkökulmista argumentin lisääntymisen puolustamiseksi. Hoivaetiikan kohdalla tarkastelen Sara Ruddickin ja Virginia Heldin näkemyksiä äitiydestä ja hoivan moraalisesta luonteesta. Hyve-etiikassa lisääntyminen on lähtökohtaisesti moraalisesti hyväksyttävää toimintaa, sillä lasta pidetään yksilölle ja yhteisölle hyvänä. Hoivaetiikan mukaan hoivaaminen on inhimillisesti tärkeää toimintaa, minkä perusteella lisääntymistä voidaan pitää moraalisesti perusteltuna. Vaikka lisääntymisen moraalisesta luonteesta esitetään monenlaisia kantoja, useita kirjoittajia yhdistää näkemys siitä, kuinka lisääntyminen on moraalisesti oikeutettua, jos motiivina on vanhempi-lapsisuhteeseen pääseminen. Lisääntyminen ei ole lasta kohtaan välineellistävää, jos lisääntyjä pyrkii hoivaamaan ja kohtelemaan lasta arvokkaana itsessään tämän tultua olevaksi.
  • Rytkönen, Jenni Juulia (Helsingfors universitet, 2011)
    Moraalipsykologit ovat väitelleet vuosikymmeniä siitä, mitä moraali on ja minkälaisiin psykologisiin prosesseihin moraaliarvioinnit perustuvat. Yksi keskeinen kysymys on koskenut sitä vaikuttavatko ihmisten maailmankuvat ja niihin kietoutuvat tiedolliset uskomukset, arvot ja omat käsitykset moraalin luonteesta moraaliarviointeihin. Tämä tutkimus lähti selvittämään maailmankuvan uskonnollisuuden sekä arvojen yhteyttä moraaliarviointeihin tilastollisten analyysien valossa. Kyselytutkimusaineisto kerättiin helsinkiläisiltä yliopisto-opiskelijoilta (N = 161). Nykypäivän ihmisille tuttujen, mutta moraalisesti kiistanalaisten tekojen vääryyden arvioinneista muodostettiin pääkomponenttianalyysiin perustuen kolme tekotyyppiä, jotka nimettiin itseen kohdistuviksi teoiksi (ITSE-teot; abortti, avioero, eutanasia, seksin harrastaminen alaikäisenä ja itsemurha), muihin yksilöihin kohdistuviksi antisosiaalisiksi teoiksi (MYKS-teot; varastetun tavaran ostaminen tietoisesti, pysäköidylle autolle vahingossa aiheuttamansa vahingon ilmoittamatta jättäminen ja toiselle henkilölle kuuluvan auton luvaton käyttöönotto) sekä yhteiskuntaan kohdistuviksi antisosiaalisiksi teoiksi (YHT-teot; maksamatta jättäminen julkisessa liikenteessä ja verovilppi tilaisuuden salliessa). Maailmankuvaltaan perinteisesti uskonnolliset henkilöt arvioivat kaikki tekotyypit lähes yhtä vääriksi (sanallisesti 'väärin' oleviksi) sekä keskimäärin vääremmiksi kuin maailmankuvaltaan ei-perinteisesti uskonnolliset henkilöt. Sen sijaan ei-perinteisesti uskonnolliset henkilöt erottivat selkeästi kaikki kolme tekotyyppiä niin keskiarvojen kuin niiden sanallisten vastineidensakin mukaan (väärimmiksi arviointiin MYKS-teot ja vähiten vääriksi ITSE-teot). Hierarkkisissa regressioanalyyseissä maailmankuvan uskonnollisuuden perinteisyys ennusti merkittävästi ITSE-tekojen vääremmäksi arviointia, mutta kohtalaisesti myös YHT-tekojen vääremmäksi arviointia, kun ikä, sukupuoli ja arvoulottuvuudet oli vakioitu. Uskonnollisuuden perinteisyys ei kuitenkaan ennustanut MYKS-tekojen arviointia muut tekijät vakioituina ja sen ainoaksi tilastollisesti merkitseväksi selittäjäksi osoittautui säilyttämis−muutosvalmiusarvoulottuvuus, joskin melko vähäisellä selitysvoimalla. Kyseinen arvoulottuvuus ennusti myös ITSE- ja YHT-tekotyyppien arviointeja muut edellä mainitut tekijät vakioituina, mutta heikommin kuin maailmankuvan uskonnollisuuden perinteisyys. YHT-tekoja selitti lisäksi ikä, kun kaikki muut selittäjät oli vakioitu. Itsensäylittämis–itsensäkorostamisarvoulottuvuus ei ollut yhteydessä yhdenkään tekotyypin vääryyden arviointiin. Tulokset tukivat aiempia tutkimustuloksia siitä, että eri ihmiset hahmottavat ainakin omasta näkökulmastaan moraalin alaa eri tavoin eli arvioivat samat teot eri tavoin vääriksi tai vapaaehtoisiksi. Tulokset osoittivat myös, että ihmisten maailmankuvan uskonnollisuudella ja säilyttämisarvojen preferoinnilla on selkeä yhteys näihin eroihin arvioinneissa, mutta että muihin yksilöihin kohdistuvat vahingolliset ja epäoikeudenmukaiset antisosiaaliset teot tuomitaan hyvin yleisesti väärinä. Yhdessä nämä tekijät näyttäisivät viittaavan siihen, että ihmisten moraalikäsitykset todella vaihtelevat. Keskeisinä lähteinä toimivat Jonathan Haidtin, Lawrence Kohlbergin, Shalom Schwartzin, Richard Shwederin sekä Elliot Turielin tieteelliset julkaisut ja teokset.
  • Janhunen, Kristiina (2006)
    Työn teoreettisessa osassa selvitettiin, miten eri yhteistyömuodot ja maine ovat vaikuttaneet ihmislajille tyypillisen moraalin kehittymiseen. Moraalisille kyvyille esitettiin seuraavia mahdollisia tehtäviä: yhteistyön ylläpitäminen, oman edun valvominen ja oman yhteistyökyvyn mainostaminen. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin moraaliarviointeihin vaikuttavia tekijöitä. Lähtöoletuksena oli, että moraaliarvioinneissa näkyisi taipumus suosia itseä mutta myös poseeraamista eli pyrkimystä vaikuttaa mahdollisimman hyveelliseltä. Tutkimushenkilöitä (N = 349) pyydettiin arvioimaan tarinamuotoisten tekojen tuomittavuutta ja palkittavuutta. Koeasetelmassa muunneltiin arvioitavien tekojen suorittajaa (itse tai toinen) ja teon vaikutusta maineeseen (teko tulee tai ei tule muiden tietoon). Moraaliarviointeihin vaikuttavista tekijöistä esitettiin kolme hypoteesia. Ensimmäisen hypoteesin mukaan ihmisillä on taipumus tuomita omia moraalirikkomuksia lievemmin kuin toisten tekemiä. Toisen hypoteesin mukaan omia moraalirikkomuksia tuomitaan vahvemmin silloin, kun teko on julkinen eli kun teolla on vaikutuksia yksilön maineeseen. Kolmas hypoteesi ennusti, että moraalisesti hyvien tekojen arvioinnissa yksilöt suosivat toisia. Toisin sanoen palkittava teko arvioitaisiin palkittavammaksi silloin, kun se on jonkun muun tekemä. Aiemmissa tutkimuksissa ensimmäinen hypoteesi on saanut vahvistusta: itseä tuomittiin muita lievemmin. Tässä tutkimuksessa tulokset eivät tukeneet tätä hypoteesia. Sen sijaan toinen hypoteesi sai vahvistusta: julkisia omia tekoja tuomittiin enemmän kuin yksityisiä tekoja. Tulokset tukivat myös hypoteesia, jonka mukaan palkittavissa teoissa suosittaisiin toisia ja omia palkittavia tekoja vähäteltäisiin. Tulosten perusteella näyttää siltä, että ihmiset pyrkisivät aktiivisesti vaikuttamaan siihen, miten muut heidät näkevät. Tämä lienee osaltaan muokannut ihmislajille tyypillisiä moraalisia kykyjä vääristymineen.
  • Hurtig, Johanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tarkastelen tutkimuksessani vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen kuuluvien aikuisten ja heidän uskonyhteisönsä välistä moraalisuhdetta, eli yhteyttä, jonka avulla yhteisö välittää jäsenilleen moraalisia käsityksiä ja –sisältöjä. Kysyn: Miten ja millaisena yksilön ja yhteisön välinen moraalisuhde rakentuu? Millaisista eettisistä kysymyksistä jäsenet keskustelevat yhteisössään ja miten se tapahtuu? Mitä moraalisuhteen toteutumistavoista seuraa yksilölle ja yhteisölle? Aineistonani ovat liikkeen jäsenten tai siitä hiljattain etääntyneiden kirjoitukset. Uskonnollisella yhteisöllä on keskeinen asema moraalisten arvostusten lähteenä. Tavat, joilla eettis-moraalisia sisältöjä määritellään ja jolla usko ja elämä kytketään toisiinsa, voivat kuitenkin vaihdella. Vanhoillislestadiolainen herätysliike on yhteiskunnallisesti kulttuurisesti merkittävä kokonsa, sosiaalisten vaikutustensa sekä erityispiirteidensä vuoksi. Kuva liikkeen jäsenistön elämästä on jäänyt melko epätarkaksi. 2010–luvun alkupuolella liikkeeseen kohdistui kuitenkin runsasta huomiota tutkijoiden ja medioiden toimesta. Syntynyttä tilannetta voi kuvata yhteisökriisin käsitteellä. Tutkimukseni osoittaa, että moraalisuhteen keskeisiä elementtejä ovat kuulaisuus yhteisölle sekä yhteisön moraaliseen, hengelliseen ja sosiaaliseen ensisijaisuuteen perustuva maailmankuva. Aineistossa yksittäisten yhteisölähtöisten moraaliohjeiden sijaan pohdinnat keskittyivät yhteisösuhteen oikeutuksen pohtimiseen sekä oman toimijuuden, eettisen hahmotuksen sekä vastuun asemaan uskonelämässä. Yhteisöllinen kriisi koettelee moraalisuhteen kollektiivisuutta ja kutsuu jäsenestä esiin uudenlaista moraalista toimijuutta. Jäsenet yhdistelevät entistä omaehtoisemmin tietoa, kokemuksia ja erilaisia moraalivirikkeitä. He voivat päätyä valitsemaan myös varovaisen toimijuuden, jotta voisivat turvata sosiaalisen yhteisöaseman, koska poikkeavasti toimivia marginalisoidaan yhteisössä ”laitelle”. Mikäli eettinen toimijuus tai keskustelut haastavat kollektiivisia käsityksiä, yksilön ja yhteisön aiempaa moraalisuhdetta on vaikea palauttaa entiselleen. Vanhoillislestadiolainen herätysliike ei yhteisönä näytä tunnistavan jäsenistössä olevaa eettistä potentiaalia. Moraalisen pääoman käyttömahdollisuudet ovat pysyneet yhteisössä epäselvinä ja rajattuina. Käyttämättömänä tai vajavaisesti hyödynnettynä yksilöiden moraalinen pääoma ei pääse kasvamaan eikä kehittymään. Tämä köyhdyttää myös yhteisöä. Muuttumattomuuden yhteisökorostus tuottaa tarpeen pitää yllä kuvaa siitä, että samat moraalisisällöt pysyvät voimassa aina. Kriisit ovat viestejä yhteisöön pesiytyneistä patologista piirteistä. Vaikka muutos näyttäytyy yhteisölle uhkana, se voi olla tarpeellinen. Muutoksen tarve tulee kuitenkin voida kohdentaa selkeästi. Tutkimuksessani esitän kolme moraalisuhteen ja kohdentamisen kannalta tärkeää kysymystä. Miten yhteisö tunnistaa ja käsittelee moraaliset jätteensä, eli käsitykset ja käytännöt, jotka eivät ole enää voimassa? Miten se luo jäsenille mahdollisuuksia rakentaa ja käyttää moraalista pääomaa? Miten se osoittaa sitä itse, eli käsittelee omalle vastuualueelleen liittyviä lähihistorian kysymyksiä, joita on tuotu esiin?