Browsing by Subject "moral hazard"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Khan, Md. Anichul Hoque (2000)
    This paper consists both theoretical and empirical views of various features of the deposit insurance scheme/system (DIS) and its impact on likelihood of banking crises. There are hypothetical views of different kinds of features of the DIS that can have impact on banking sector fragility. On the basis of available and reliable observations the study has empirically tested four features effect on probability of banking crises. These are, 1) the presence of explicit DIS instead of implicit one, 2) the presence of voluntary membership system for the banks in the explicit DIS instead of compulsory membership system, 3) the presence of governmental administration in the explicit DIS instead of private or joint administration, and 4) the presence of ex ante funding in the explicit DIS instead of funding under ex post assessment when a bankruptcy takes place. The panel data includes both the industrial and developing countries for the period of 1980-1995 and the econometric model is a multivariate logit model (and in some case the probit model). The results suggest that the presence of an explicit DIS in a country has positive association with the likelihood of banking crises. When the study is limited only in explicit DIS countries, the presence of a voluntary membership system, instead of compulsory membership, tends to increase the banking crisis probability at 10% significance level. The presence of a governmental administration in a country using the explicit DIS, instead of a private or joint administration, is also positively associated with the banking sector fragility (at 5% significance level). The funding feature (ex ante or ex post) in explicit DIS countries is found insignificant when the standard errors are calculated in the traditional way without country and yearly fixed effects. It is significant at 10% level when the logit model is estimated with only fixed yearly effects. The similar model separating the panel data between industrial and developing countries is also estimated. None of the above features are significant for industrial countries. In the case of developing countries the presence of explicit DIS is significant at 1% level having positive association with the likelihood of banking crises, but other feature variables are not significant.
  • Natunen, Anu (2002)
    The Asian crisis in 1997-98 was different to prior crises experienced in Europe (1992-93) and Mexico (1994-95). In the Asian crisis shock sensitivity seemed to be liked to financial weaknesses and other structural fragilities rather than weak macroeconomic fundamentals. Banks extended credits, enterprises were indebted with greater leverage and money was invested in the real estate even though investments’ output was not always productive. Credit availability increased as banks competed for customers, cutting back ex ante screening of projects and customer monitoring. Several researches have identified moral hazard caused by government bailout guarantees as the origin of the financial vulnerability in Asia at the time of crisis, explaining the irresponsible behavior of the corporate sector, banking sector, and investors. Due to the crisis’s microeconomic nature the traditional first- and second-generation currency crises models were not able to explain the Asian currency crisis and as a result third-generation models have emerged. This thesis aims to find answers to the following questions: (1) what was relevant in the Asian currency crisis, (2) when governments use exchange rates policies to bailout troubled companies, how can these bailout policies be explained theoretically, and (3) what other factors can affect the functionality of these exchange rate policies as bailout, when are they not a solution. In other words this paper presents an empirical and a theoretical approach to the Asian currency crisis and analyzes to what extent theoretical explanations are supported by empirical evidence. As a theoretical explanation to the Asian currency crisis this thesis presents a third-generation currency crises model by Bris and Koskinen (2002), based on an argument that bailing out financially distressed export companies through currency devaluation is optimal ex post for an economy. As a competing point of view to the model of Bris and Koskinen on the affect of devaluation on corporate sector, the paper presents a review of the theoretical work of Aghion et al. (2000) on currency crises, who argue that currency devaluation leads to further corporate balance-sheet deteriorating. Empirical evidence on the Asian currency crisis supports the implications of the model of Bris and Koskinen.
  • Kumlin, Roy (2000)
    Tutkielma käsittelee kannustinjärjestelmien teoriaa ja tulospalkkauksen käyttöä kannustinjärjestelmänä. Tutkielmassa tarkastellaan ensin kannustinjärjestelmiä yleisellä tasolla, jonka jälkeen keskitytään yhteen ryhmätason kannustinjärjestelmään, tulospalkkaukseen. Tarkastelu on pääosin mikroteoreettista ja tapahtuu lähinnä yrityksen näkökulmasta katsottuna. Kannustinjärjestelmien käytön teoreettisista syistä eniten painoa annetaan päämies - agentti-teorian esittämille, päämiehen (esim. työnantaja) ja agentin (esim. työntekijä) epäsymmetrisestä informaatiosta johtuville ongelmille: kätketyn toiminnan ongelmalle (moral hazard) ja kätketyn informaation ongelmalle (adverse selection). Tutkielmassa käydään läpi sekä yksilö- että ryhmätason matemaattisia malleja, joilla mm. työelämässä esiintyvä kätketyn toiminnan ongelma pyritään ratkaisemaan. Tutkielman toisessa, tulospalkkausta käsittelevässä osassa pyritään ensin selventämään tulospalkkauksen jossain määrin epäselvää käsitettä ja erottelemaan tulospalkkaus muista, siihen usein sekoitetuista kannustinjärjestelmistä. Tämän jälkeen tarkastellaan, millaisia teoreettisia syitä tulospalkkauksen käytölle on esitetty. Suurimman painoarvon tutkielman tulospalkkausta käsittelevässä osassa saa selonteko siitä, miten hyvin toimiva tulospalkkausjärjestelmä tulisi rakentaa eli millaisia asioita yrityksen tulisi ottaa huomioon järjestelmää suunnitellessa, käyttöön ottaessa ja käyttäessa. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös sitä, millaisia ja miten hyvin toimivia Suomessa käytössä olevat tulospalkkausjärjestelmät empiirisesti ovat. Tutkielman loppupuolella tulospalkkaukseen liittyvää empiriaa käsitellään laajemmin. Tulospalkkauksen käytön kansallisen ja kansainvälisen levinneisyyden lisäksi tarkastellaan sitä, millaiset yritykset käyttävät tulospalkkausta sekä tulospalkkauksen vaikutuksia tuottavuuteen ja yrityksen voittoihin. Kannustinjärjestelmillä todetaan voitavan pienentää mm. työelämässä esiintyvää, päämies - agentti-teorian mukaista kätketyn toiminnan ongelmaa. Työelämässä henkilöstön aikaansaama tulos perustuu usein kuitenkin useamman henkilön väliseen yhteistyöhön tai ainakin yhteistyöllä voidaan päästä parempaan tulokseen kuin henkilöiden yksittäisillä työpanoksilla. Tällöin on pyrittävä kehittämään kannustinjärjestelmiä, jotka luovat suuremmalle työntekijäryhmälle insentiivit toimia työnantajansa hyväksi. Yksi tällainen ryhmäkannustinjärjestelmä, jonka avulla työntekijöitä pyritään ohjaamaan tavoitteelliseen yhteistyöhön on tulospalkkaus. Tulospalkkaus kasvattaa empiiristen tutkimusten mukaan tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu saattaa kuitenkin liittyä tulospalkkauksen käyttöönottoon kertaluonteisesti. Tulospalkkauksella näyttää olevan positiivinen vaikutus myös yritysten voittoihin, mutta tulospalkkauksen myötä usein nousevat työvoimakustannukset saattavat pienentää järjestelmien positiivisia vaikutuksia voittoihin. Tulospalkkauksen käyttö on sekä Suomessa että kansainvälisesti kasvanut varsinkin 1990-luvulla. Osittain kasvua selittävät useassa maassa tehdyt, tulospalkkauksen käyttöä suosivat lait. Ilman järjestelmiä suosivia lakejakin tulospalkkaus näyttäisi kuitenkin tarjoavan yrityksille monenlaisia mahdollisuuksia. Tulospalkkauksen toimivuus voi kuitenkin vaihdella yrityskohtaisesti. Tulospalkkausjärjestelmän suunnitteluun, ylläpitoon ja järjestelmien tarjoamien potentiaalisten mahdollisuuksien kartoittamiseen onkin yrityksissä panostettava voimakkaasti, jotta hyvin toimiva tulospalkkausjärjestelmä olisi mahdollista saavuttaa.
  • Palonen, Petteri (Helsingin yliopisto, 2018)
    This thesis considers a situation in which an economic agent has an incentive to not comply with the given regulation. Furthermore, the agent has an ability to allocate his resources in such a way that it decreases the probability of being caught for non-compliance. The economic literature on optimal enforcement uses the word 'avoidance' to refer to an activity which decreases the individual’s probability of being caught. The aim of this thesis is to analyze the optimal strategy to eradicate non-compliance when avoidance is present. A simple principal-agent scheme is introduced in order to discuss the optimal strategy to ensure the agent's compliance. Although this thesis contributes to the discussion of enforcement, the focus is not on fines. For the most part, the fine is assumed to be fixed. The analysis presented here has its interest in the optimal amount of socially harmful behavior and monitoring. The results suggest that, whenever asymmetric information and avoidance prevail, the optimal strategy to eradicate non-compliance depends on the agent's response on monitoring. If the agent's response to an increase in monitoring is to decrease his expenditure on avoidance, then the optimal restriction of the agent's harmful behavior is strict. However, if the agent's response to an increase in monitoring is to increase his expenditure avoidance, then monitoring is inefficient and it leads to an increase of potential resource waste, and for these reasons, it is optimal to relax the restricted amount of harmful behavior. The conclusion is that, whenever there is a valid reason to assume that the agent is willing to increase his expenditure on avoidance as a response to monitoring, regulators might be better off with a somewhat more lenient restriction on the amount of harmful behavior instead of a strict one.
  • Ahtonen, Tommi (2002)
    Tutkielmassa tarkastellaan franchisingsopimuksiin liittyvää moral-hazard-ongelmaa. Lisäksi analysoidaan franchisingtoimintamallin esiintymiseen liittyviä tekijöitä. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu kaksipuolisen moral-hazard-mallin sekä empiiristen tutkimusten pohjalta. Franchising on yksi yrittäjyyden muoto, joka perustuu kahden itsenäisen yrityksen väliseen yhteistyöhön. Franchisingtoimintamallissa päämies (franchisingantaja) luovuttaa agentille (franchisingyrittäjä) oikeuden käyttää omistamaansa liikeideaa tai tuotemerkkiä. Vastikkeena tästä agentti maksaa päämiehelle korvauksen sekä sitoutuu noudattamaan liiketoiminnassaan franchisingketjun laatuvaatimuksia. Franchisingsopimuksen vallitseva teoreettinen tutkimussuunta muodostuu moral-hazard-ongelman ratkaisemisesta. Kahdensuuntaisen moral-hazard-mallin ydin on siinä, että päämies ja agentti eivät voi havaita toistensa panoksia, jotka vaikuttavat lopputuotteen kysyntään. Päämiehen panos tuotemerkkiin ja agentin lisäämä arvo lopputuotteeseen (mm. palvelu) ovat tekijöitä, joita ei voi havaita. Tällöin oman edun tavoittelu yhteisen edun sijaan johtaa kummankin osapuolen houkutukseen laistaa sopimuksen velvoitteista. Agentille tulee houkutus vapaamatkustaa vertikaalisesti päämiehen tuotemerkillä tai horisontaalisesti muiden agenttien kustannuksella. Päämiehelle puolestaan tulee houkutus laistaa investoinneista tuotemerkkiin. Franchisingsopimuksen pitää antaa riittävät kannusteet molemmille osapuolille toimia tehokkaasti ja välttää velvoitteiden laiminlyöntiä. Moral-hazard-ongelma voidaan ratkaista pääsääntöisesti voitonjakosopimuksella. Osapuolet jakavat tällöin toimipisteen tuotot. Sopimuksen ytimenä on ensisijaisesti sopimuksentekohetkellä maksettava aloitusmaksu agentilta päämiehelle sekä jatkuvat maksut eli rojaltit. Päämies voi lisäksi monitoroida agenttia, mikäli voitonjakosopimus yksinään ei riittävästi kannusta agenttia toimimaan tehokkaasti. Pääosiltaan empiiriset työt tukevat kaksipuolista moral-hazard-mallia. Empiiriset tutkimukset tuovat myös esiin toimialan luonteen sekä taloudellisen ympäristön vaikutuksen franchisingtoimintamallin esiintymiseen. Empiirinen aineisto osoittaa lisäksi, että organisaatiomuodon valintaan vaikuttavat toimipisteiden maantieteellinen hajanaisuus sekä korkeat monitorointikustannukset. Päämiehet, joilla on vahva tuotemerkki ja jotka toimivat työvoimavaltaisella alalla, suosivat tutkitusti franchisingia organisaatiomuotona. Franchisingtoimintamallin esiintymiseen ja sopimuksen ehtoihin vaikuttaa ennen kaikkea päämiehen ja agentin panosten välinen suhteellinen painoarvo. Mitä vahvempi panos osapuolella on, sitä paremmat ehdot hän saa franchisingsopimukseen. Tutkielman tärkeimmät lähteet ovat Mathewsonin ja Winterin, Bhattachryyaan ja Lafontainen sekä Lalin teoreettiset artikkelit. Lisäksi tutkielmassa käytetään useita aiheeseen liittyviä empiirisiä tutkimuksia.
  • Valtonen, H; Kempers, J; Karttunen, A (Kela, 2014)
    Working papers 65
    This nationally representative questionnaire survey provides insight into the demographics, motivations and behaviour of consumers opting for supplementary health insurance (SHI), and the impact of SHI on consumer utilisation of healthcare services. The data was collected from a combination of online and paper-based surveys (N = 1,620, response rate 41%) in October 2013 – January 2014. The questionnaire covers both adult and children’s SHI. The data comprises information on respondents’ socio-economics, health insurance, motivations for purchasing (or not purchasing) SHI and utilisation of healthcare services. We analyse 1) the current utilisation of and trends in SHI, 2) the preferences and motivations of Finnish consumers in opting for SHI in relation to their background characteristics, and 3) the consequences of SHI on primary healthcare service utilisation. A total of 22.7% of Finnish adults and 52.0% of children had SHI. The reasons for purchasing SHI were faster access, wider choice, better quality and willingness to use private healthcare (PRH) services. For adults, labour market position, level of education, better health and household income were significantly associated with SHI. For children, the most important factor associated with purchasing insurance seems to be the educational level of the (responding) parent. There was a significant interdependence between parents' and children’s SHI. For adults, the insurance decreases the probability they will choose a public provider and increases the utilisation of private services. For children, the insurance increases the probability of choosing a private provider. The SHI decreases the utilisation of public services for adults and increases the utilisation of private services. For children, there seems to be no effect on the utilisation of public services, but a significant increase in the utilisation of private services. Also the mode of purchase, i.e. self-purchased or employer-purchased, seems to influence healthcare utilisation in the working population. Self-purchased SHI increases the utilisation of private services, but employer-purchased SHI has no impact on healthcare utilisation. Tällä väestöä edustavaan otokseen perustuvalla tutkimuksella selvitetään vakuutusten hankkimisen sosio-demografiaa, kansalaisten motivaatioita, käyttäytymistä ja vakuutusten vaikutusta terveyspalvelusten käyttöön. Aineisto on koottu yhdistetyllä verkko- ja paperilomakekyselyllä (N = 1 620, vastausprosentti oli 41 %) lokakuun 2013 ja tammikuun 2014 välisenä aikana. Tutkimus kattaa sekä aikuisten että heidän lastensa terveyteen liittyvät vakuutukset. Aineisto sisältää tietoja vastaajien sosio-ekonomisesta asemasta, terveysvakuutuksista, vakuutuksen valinnan (tai valitsematta jättämisen) motiiveista, vakuutuksen käytöstä ja vaikutuksesta terveyspalvelujen käyttöön. Selvitämme tässä tutkimuksessa; 1) terveysvakuutusten määrää ja niiden käytön trendejä, 2) kansalaisten preferenssejä ja motiiveja vakuutusten hankinnassa ja 3) vakuutusten seurauksia terveyspalvelujen käytössä. Suomalaisista aikuisista 22,7 %:lla ja lapsiperheistä 52,0 %:lla on yksityinen terveysvakuutus. Syyt vakuutuksen hankintaan ovat nopea hoitoon pääsy, laajempi palveluvalikoima ja koettu yksityisten palvelujen parempi laatu. Aikuisten vakuutuksen valintaa selittävät työmarkkina-asema, koulutustaso ja kotitalouden tulot. Aikuisilla vakuutuksen omaajilla on parempi terveydentila kuin ilman vakuutusta olevilla. Aikuisten ja lasten vakuutukset keskittyvät samoihin kotitalouksiin. Lasten vakuutusten valintaa selittää ensisijaisesti vanhemman koulutus. Aikuisten ja lasten vakuuttamista selittävät täten hieman erilaiset seikat. Vakuutus selittää terveyspalvelujen tuottajan valintaa ja palvelujen käytettyä määrää. Vakuutus näyttää johtavan yksityisten palvelujen käyttöön ja lisääntyneeseen palvelukäyttöön erityisesti lapsilla. Aikuisilla vakuutus vähentää julkisen ja lisää yksityisen palveluntuottajan valinnan todennäköisyyttä. Lapsilla taas vakuutus lisää yksityisen tuottajan valinnan todennäköisyyttä. Vakuutus vähentää aikuisilla julkisten ja lisää yksityisen palvelujen käytettyä määrää. Lapsilla julkisten palvelujen käyttö ei vähene, mutta yksityisten palvelujen käyttö lisääntyy. Myös vakuutuksen hankinnan tavalla on yhteys palvelujen käyttöön. Työssäkäyvien aikuisten itse hankkima vakuutus tuottaa lisäyksen yksityisten palvelujen käytetyssä määrässä, mutta työnantajan hankkima vakuutus ei ole yhteydessä julkisten, yksityisten tai työterveyshuollon palvelujen käytettyyn määrään.
  • Löflund, Jan-Erik (2001)
    Kuluttajalta, tuottajana ja vakuuttajalta puuttuu täydellinen tietämys terveydenhoidossa tuotettavien hoitojen tarpeellisuudesta, riskeistä ja tehokkuudesta. Tämän vuoksi vakuutuskorvauksen suuruus terveysvakuutuksessa määräytyy yleensä kuluttajan käyttämien terveydenhoitopalvelujen käyttömaksujen perusteella. Käytettyjen terveydenhoitopalvelujen tarpeellisuutta on vaikea valvoa, joten kuluttajille annetaan mahdollisuus hankkia terveydenhoitopalveluja tuotantokustannukset alittavaan hintaan, mistä aiheutuu suuria tehokkuustappioita. Tehoton terveydenhoitopalvelujen käyttö myös nostaa terveydenhoidon hintoja sekä lisääntyneen kysynnän että vähentyneen hintakilpailun myötä. Terveysvakuutuksen ongelmien vuoksi vakuutetut kuluttajat joutuvat maksamaan korkeampia vakuutusmaksuja, ja myös vakuuttamattomat kuluttajat maksavat terveydenhoidostaan enemmän. Tehotonta terveydenhoitopalvelujen käyttöä on yritetty vähentää lisäämällä kuluttajien osallistumista terveydenhoitopalvelujen käyttömaksujen maksamiseen. Tämä on kuitenkin ristiriidassa vakuutuksen kattavuuden kanssa. Käytössä olevissa terveysvakuutusjärjestelyissä vakuutuskorvaus on yleensä lineaarinen, jossa terveydenhoidon käyttömaksuista kuluttajille korvattava suhteellinen osuus on vakio. Lineaarisen vakuutuskorvauksen ongelmana on, että erityisesti terveet kuluttajat käyttävät terveydenhoitoa tehottomasti. Sairailla kuluttajilla taas on suuria vaikeuksia sekä terveydenhoidon että kulutushyödykkeiden hankkimisessa. Epälineaarisessa terveysvakuutuksessa terveydenhoidon käyttömaksuista kuluttajille korvattava suhteellinen osuus vaihtelee. Tämä mahdollistaa sekä tehottoman terveydenhoitopalvelujen käytön vähentämisen että sairaiden kuluttajien hyvinvoinnin parantamisen. Åke Blomqvist on arvioinut epälineaarisen vakuutuksen edut lineaariseen vakuutukseen verrattuna erittäin suuriksi. Hän on johtanut kuluttajan odotettavan hyvinvoinnin kannalta optimaalisen terveysvakuutuksen ehdot. Hän myös esittelee kuluttajan hyötyfunktion, jonka avulla hän yhdysvaltalaisen RAND-terveysvakuutuskokeilun aineistoa käyttäen arvioi vakuutusehdot ja tehottoman terveydenhoitopalvelujen käytön aiheuttaman hyvinvointitappion kuluttajan hyvinvoinnin maksimoivassa epälineaarisessa vakuutuksessa. Tekemäni kirjallisuuskatsauksen avulla osoitan, että käytetyllä hyötyfunktiolla voidaan merkitsevästi selittää terveydenhoidon ja kulutushyödykkeiden kysyntää. Johdan myös hyötyfunktion parametrit RAND-kokeilun tulosten perusteella ja lasken tehokkaan lineaarisen vakuutuksen vakuutusehdot ja hyvinvointitappion. Tehokasta lineaarista terveysvakuutusta käsittelevissä tutkimuksissa on saatu samanlaisia tuloksia, mikä osoittaa käytetyn hyötyfunktion sopivuutta terveydenhoidon kysynnän selittämiseen. Vakuutusmuotojen vertailu myös osoittaa, että siirtymällä lineaarisesta vakuutuksesta epälineaariseen on mahdollista merkittävästi parantaa kuluttajien hyvinvointia.
  • Jaakkola, Antti (Helsingfors universitet, 2012)
    Maatalouden toimintaympäristö on muuttunut Suomessa ennen näkemättömällä tavalla viimeisten vuosikymmenten aikana. Kansalliset maatalousmarkkinat on vapautettu ulkomaiselle kilpailulle ja samanaikaisesti viljelijöiden alentunutta tulotasoa on pyritty paikkaamaan maataloustuen muodossa. Maailmalla maataloustuotteiden kauppaa on ohjattu entistä avoimempaan suuntaa samalla kun eri maiden ja blokkien välisiä kaupan raja-aitoja on madallettu lähes kaikilla kaupan alueilla. Maataloustuottajille tämä on tarkoittanut erityisesti viimeisten vuosien aikana yhä suurempia tuotteiden sekä panosten hintojen vaihteluja ja epävarmuutta tulotasoon. Myös mahdollisen ilmastonmuutoksen aiheuttamat äärisääolosuhteet lisäävät maailman ruokahuollon kannalta tärkeille tuotantoalueille osuessaan hintatason vaihteluja, aiheuttamalla satotappioita ja ylimääräisiä kustannuksia. Lisääntynyt hintojen volatiliteetti on ajanut monet kehittyneistä maista pohtimaan uusia keinoja maataloustuotannon sekä viljelijöiden tulotason turvaamiseksi. Samanaikaisesti nostamatta maataloustukien määrää tai lisäämällä byrokratiaa. Yksi esitetyistä ratkaisuista on koko tilan talouden kattava tulovakuutus. Eniten kokemuksia maatilojen sato- ja tulovakuutuksista löytyy Pohjois-Amerikan maista. Euroopan yhteisien maatalouspolitiikan kannalta sopivimmaksi vaihtoehdoksi voi valikoitua Kanadassa käytössä olevaan maatalouden riskienhallinta ohjelmaan ja sen tulovakuutuksiin pohjautuva järjestelmä. Ennen tulovakuutusjärjestelmien käyttöönottoa on kuitenkin huolellisesti pohdittava ja laskelmin mallinnettava miten kyseinen järjestelmä käyttäytyisi kohdemaassa. Onko vastaavanlainen riskienhallintakeino jo olemassa? Tai onko kyseisen maan olosuhteissa mahdollista hyväksikäyttää tulotason turvaksi kaavailtua järjestelmää.