Browsing by Subject "muinaisnorja"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Metsämuuronen, Miro (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan muinaislänsiskandinaavin /ǫ/-foneemin äännevastineiden muodostumista fäärin kielessä. Etymologisesti länsiskandinaavin /ǫ/ on u-umlaut -äänteenmuutoksen vaikutuksesta labiaalistunut a-vokaali, *[ɔ], joka kuitenkin on niin islannissa kuin fäärissäkin myöhemmin pyrkinyt sulautumaan takaisin muihin vokaaleihin. Fäärin kielessä /ǫ/-äänteen vastineena esiintyy yleensä /ø/, mutta nasaalikonsonanttien m, n ja ŋ edellä se on sulautunut /o/-foneemiin. Tutkimuskirjallisuudessa tämä yksinomaan nasaalien yhteydessä tavattava kehityskulku on yleensä vain deskriptiivisesti määritelty, eikä poikkeuksen alkuperää pyritä selittämään foneettisesti. Työn tavoitteena on analysoida /ǫ/:n kahtiajakautumisen syitä ja äänteellisiä edellytyksiä. Koska poikkeava refleksi esiintyy vain nasaalikonsonanttien edellä, kiinnitetään erityistä huomiota alkuperäisen vokaaliäänteen nasalisoitumiseen refleksien jakautumista mahdollisesti selittävänä tekijänä. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: (1) Milloin ja missä foneettisissa ja fonologisissa olosuhteissa etymologisen /ǫ/:n jakautumisen on täytynyt tapahtua? sekä (2) Mikä oli nasalisoitumisen merkitys vokaalin kehityksessä kohti /ø/:tä ja /o/:ta, ja mitä seurauksia /ǫ/:n allofonisella nasalisoitumisella on varhaisen fäärin rekonstruktiolle? Jakautumisen ajankohdan määrittämiseksi tutkimuksessa selvitetään /ǫ/-foneemin ilmenemismuoto fäärin kielen varhaisimmissa historiallisissa lähteissä, joita ovat Seyðabrævið-lain (1298) jäljennös (1600-l.), Húsavíkarbrøvini -kirjeaineisto (1400-l.), keskiaikaisissa tanskalaisissa maa- ja käräjäkirjoissa (1584–) esiintyvät fäärinkieleiset nimet sekä Jens Christian Svabon runokäsikirjoitukset (1770–). Tässä kartoituksessa hyödynnetään etupäässä aiempia u-umlaut -vokaalin ilmentymistä käsitteleviä tutkimuksia, joiden alkuperäiset tutkimuskysymykset ovat kuitenkin olleet erilaiset kuin tässä tutkimuksessa. Muilta osin teoreettisessa äännehistoriallisessa analyysissä lähtökohtana on edellä kuvatun empiirisen ajoittamismenetelmän ohella käytetty aikaisempia fäärin kielen ja /ǫ/-vokaalin historiaa käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimuksessa havaittiin, että /ǫ/-foneemin jakautuminen /ø/- ja /o/-vokaaleiksi käynnistyi todennäköisesti 1600-luvun alussa, jolloin ø- ja o-kirjoitusasut näyttävät ilmaantuvan aineistoon. Tämä kuitenkin edellyttää vanhimmissa maakirjoissa esiintyvien a-kirjaimella kirjoitettujen paikannimien tulkitsemista tanskalaisen interferenssin piilottamiksi *[ɔ]-äänteeksi, mikä on aiemmin esittämätön, joskin perusteltavissa oleva tulkinta. Suhteellisen äännehistorian perusteella voidaan lisäksi osoittaa, että /ǫ/:n jakautuminen on todennäköisesti tapahtunut ennen tavurakenteeseen perustuvan vokaaliallofonian kehittymistä. Tutkimuksessa kehitettyä rekonstruktiomallia seuraten on perusteltua olettaa, että /ǫ/:n refleksien kahtalaisuus on perua foneemin äänteenmuutoksia edeltäneestä allofonisesta nasalisoitumisesta. Muutoksen *[ɔ] > [ø] taustalla lienee ollut yleinen länsiskandinaavinen kehityssuunta, jolla ei fäärissä kuitenkaan ollut vaikutusta m-, n- tai ŋ-konsonantin edellä allofonisesti nasalisoituneeseen *[ɔ̃]-varianttiin. Koska äänteen jakauma kielijärjestelmässä jäi tämän ensimmäisen äänteenmuutoksen seurauksena hyvin marginaaliseksi, sulautui nasaaliallofoni myöhemmin pian yhteen /o/-vokaalin kanssa. Vokaalin /ǫ/ nasalisoituminen oli färsaarelainen innovaatio, jolla ei ole historiallista yhteyttä muinaisislannista löydettyyn vokaalien nasaalisuuteen.
  • Vanhatalo, Iiro (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan rautaan liittyviä uskomuksia viikinkiajalla. Aineistona hyödynnetään rautaan liittyvää sanastoa digitoidussa muinaisnorjan Dictionary of Old Norse Prose (ONP) sanakirjassa. Aineisto muodostui 225 rautaan liittyvästä sanasta sekä 76 yhdyssanasta, joiden etuliitteessä rauta ilmeni. Näitä sanoja tarkasteltiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla, niiden muinaisnorjankielisessä esiintymiskontekstissa, etsittäessä viitteitä rautaan liittyvistä uskomuksista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä hyödynnettiin esinebiografiaa, jonka avulla raudalle muotoiltiin kolmivaiheinen: syntymän, elämän ja kuoleman kattava elinkaari. Raudan syntymävaihe käsitti sen esinettä edeltävät muodot kosteikkoalueiden raakaaineena, limoniittina. Elinkaarensa keskivaiheilla rauta keski-ikäistyi ja saavutti elämänsä erilaisina esineinä. Niihin liittyvät karismaattiset ja yli-inhimilliset uskomukset vaihtelivat esinetyypeittäin. Elinkaarensa viimeisessä vaiheessa rauta laskettiin takaisin maan uumeniin osana kosteikkoalueiden esineupotuksia tai ihmisvainajien ruumis-, vene- ja laivahautauksia, sisältäen erilaisia merkkejä muun muassa tarkoituksellisesta vahingoittamisesta. Symbolisesti raudan kuolema palauttaa sen takaisin syntysijoilleen maan uumeniin. Tutkimuksessa selvisi, että rautaan itseensä ei vaikuta liittyneen yliinhimillisiä uskomuksia, vaan nuo uskomukset liittyivät rautaa käsitelleiden henkilöiden kykyyn manipuloida raudan ominaisuuksia. Esinebiografinen lähestyminen rautaan materiaalina, sille tässä tutkielmassa muotoillun elinkaaren kautta, osoittautui luontevaksi tavaksi kartoittaa raudan eri olomuotoja ja vaiheita. Primääriaineiston sijoittaminen viikinkiajalle osoittautui kuitenkin haastavaksi tehtäväksi ja muinaisnorjankieliset lähteet paljastivat valituilla hakusanoilla vähän varsinaisista rautaan liittyvistä uskomuksista. Tätä puutetta paikattiin hyödyntämällä uskontohistoriallista, arkeologista ja filologista tutkimuskirjallisuutta, jonka avulla tutkimusongelma kohdennettiin viikinkiajalle. Tutkielmassa hyödynnetty aineisto tarvitsisi seurakseen kuitenkin laajemman otoksen erilaisia aineistotyyppejä, latinankielisistä lähteistä riimukirjoituksiin sekä skaldirunouteen. Hakusanoja tulisi myös laajentaa kattamaan erilaiset esinetyypit, jotta viikinkiajan rautaan liittyviä uskomuksia voitaisiin kartoittaa laaja-alaisemmin.