Browsing by Subject "muisti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Heino, Timo (2016)
    In my art I study the meanings of materiality and the materiality of meanings. I focus on processes in which the symbolism of substances and the associated beliefs, notions and concepts are connected with the materiality of substances, their tangible physicality and continuous change as constituent parts of complex wholes. The purpose of my research is to discover what is expressed by material substances, their combinations and objects created from them when they are examined outside social systems of values and norms, delimited objectives, and conventional uses. A key interest in my research is the complex relations of Westerners with the material world. I also consider the exchange of substances and material cycles between human and non-human realms, and the worldviews based on such processes. My research consists primarily of artistic productions that provide a point of reference for the ramified theoretical and conceptual analysis in the written component of the thesis. My method has been to create material combinations that transcend and combine the socially determined boundaries between different sub-fields and categories of materials. I also study common notions of matter and particularly the materiality of visual art. My theoretical tools include Mary Douglas’s anthropological studies of dirt and cleanliness, the environmental philosophy of Karl Marx, and the concept of hybrid as presented by Bruno Latour. Through my artworks, I elucidate various material interactions and associated layers of meaning and symbol. I study phenomena contained within such material relations as cleanliness and dirt, temporality and distance, industrial, organic and craftwork, fetishism, addiction and abjection. A key denominator in my work is impermanence, which is firmly linked to the materiality of memory, the material memory of objects, as well as the bodily aspect of existence, its fragility and disintegration. I also investigate the inherent mythic aspects of mundane substances and their combinations. As a result of my research, I contend that the self of the individual is formed and modified in networks of interaction and substance exchange. The dualisms of cleanliness and dirt, or body and mind, cannot be undone by focusing simply on just one half of the pair; both elements must be considered as simultaneous and often conflicting manifestations of self and existence.
  • Hämäläinen, Lasse (2018)
    Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että nimien muistaminen on selvästi vaikeampaa kuin muiden sanojen. Vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt nimien muistettavuus eli se, millaiset nimet muistetaan hyvin tai huonosti. Tässä artikkelissa nimien muistettavuutta tarkastellaan empiirisen koeaineiston avulla. Suomalaisessa verkkopeliyhteisö Aapelissa sijaitsevan Minigolf-nimisen pelin 33 harrastajaa osallistui kahteen kokeeseen, joissa testattiin, kuinka hyvin he muistavat pelissä esiintyvien ratojen nimiä. Koetulosten kvalitatiivisen analyysin perusteella erottui useita muuttujia, jotka vaikuttavat nimien muistettavuuteen. Niistä tarkempaan kvantitatiiviseen analyysiin valittiin viisi: nimeämisperuste, ns. ratasarjaan kuuluminen, nimen kieli, nimen pituus sekä radan pelillinen tärkeys ja kiinnostavuus. Analyysi osoittaa, että kaikilla näillä muuttujilla on tilastollisesti merkitsevä vaikutus nimen muistamiseen. Muistettavuus syntyy siis usean eri tekijän summana.
  • Näkki, Iiro (2018)
    This written thesis is an analysis of my artistic thesis work provide from 2017. The thesis outlines a multiplicity of frameworks included in the making of provide and situates those frameworks into wider discourses. In doing so, the thesis presents the analysis of one’s own artistic work as a form of self-reflection that both generates understanding and, simultaneously, re-structures the original artistic work. The oldest included parts of this thesis were written in May 2017, the most recent chapters being from March 2018. The structure of the thesis starts from the most recent, moving towards the oldest: the text proposes a return towards its initiative. However, this flow of time is not exact. Old chapters have been re-written and more recent chapters have been built on some of the very first texts. Through its structure, this thesis presents its own writing process as one of continuous re-writing, reflecting the artistic process of its analysis. Both this thesis and the artistic thesis work provide are then similar in that they both contain a possibility to pay attention to the complexity of time and to address the transformation from a place to another. They both try to contextualise their situation, and to understand the frameworks they operate in and through. These frameworks are presented as a fragmentary, yet creating coherence in their interconnections. In the first section Themes, Methods, Interests I open up two central interests of provide and this analysis: the process of artistic creation as building a place for choreographic work to appear in, and acts of re-enactment as a means to research ideological realms of text or performance. The first of these interests I discuss alongside texts of Edward S. Casey and Marc Augé. The latter I discuss through all the artistic creations realized during my MA studies in the programme of choreography. In the middle section I discuss provide concentrating on spatiality and score. I attempt to situate the piece in the genealogy of installation art and to depict the dramaturgical whole of the performance in relation to the spectator alongside texts of Claire Bishop, Kirsten Maar and Christian Teckert. I also decompose the work to present its segments one at a time. Towards the end of this thesis, I open the thought context of the work, building on William Forsythe and Hans-Georg Gadamer. The text is concluded with a “speculative preface” written before starting to work on provide.
  • Kaijasilta, Kati (University of Helsinki, 1997)
  • Jääskeläinen, Anni Maria (2001)
    Tutkielmani aihe on inkerinsuomalaisen karkotetun suvun muistot ja aikalaisten mietteet vuosina 1931 - 1935 tapahtuneista karkotuksista Neuvostoliitossa, karkotuksen elävät merkitykset ja suvunjäsenten kertoma myyttinen historia menneestä Inkerinmaasta, karkotuksesta ja "paluusta". Kuvailen sukuhistoriaa, karkotuksen arkea, kuinka karkotus muovasi suvun muistia, käsitystä historiasta ja rajaa, joka vedettiin "meidän" ja "heidän" välille. Vertailen kahta karkotettua sukupolvea toisiinsa. Tutkimuskohteenani on Inkerinmaalta Kelton pitäjästä Leningradin kupeesta kotoisin oleva Jääskeläisten talonpoikaissuku (1930-luvulla 35 henkeä) ja erityisesti kaksi "kulakeiksi" - varakkaiksi tilallisiksi - leimattua perhettä, joista toinen karkotettiin Siperiaan vuonna 1931 ja toinen Kazakstaniin Pahta-Aral nimiseen puuvillasovhoosiin vuonna 1935. Tutkimusaineisto pohjautuu sekä aikalaisaineistoihin että omaelämäkerrallisiin haastatteluihin, joissa painotettiin karkotusaikaa. Aineisto sisältää Siperian päiväkirjan vuosilta 1931 - 1937, kirjeitä vuosilta 1927 - 1937 (N=44) sekä runoja ja valokuvia. Muisteluaineisto koostuu haastatteluista, joita on kerätty vuosina 1967 - 2001 (N=11). Käytin aineistoni kuvailussa ja hahmottamisessa "tulkitseva ja vertaileva sosiaalinen sukututkimus" -nimistä metodia, mutten pitäytynyt tiukasti menetelmään liittyvään kysymyksenasetteluun, vaan nostin kertomuksissa tärkeiksi nousseita teemoja käsiteltäväksi. Tutkimukseni keskeinen tulos oli, että monissa aikaisemmissa tutkimuksissa esitetty väite, että inkerinsuomalaisten elämä on jakaantunut nykyisen lisäksi kahteen tyystin erilaiseen ajanjaksoon - onnelliseen lapsuuteen Inkerissä ja kärsimyshistoriaan - on hyvin karkea kuva inkerinsuomalaisten kollektiivisesta muistista. Elämä Inkerissä saattoi olla aineistoni perusteella terrorin värittämä ja lapsuus Siperiassa onnellinen. Terrori ja kärsimys eivät hiljentäneet kieltä kuten usein pidetään itsestäänselvyytenä tieteellisessä keskustelussa vaan näkemys, joka korostaa kärsineiden yhteisyyden kasvua oli osuvampi. Tietoisuus terrorin laajuudesta oli selkeä jo 1930-luvulla ja koko Inkerin kansan ajateltiin olevan sen uhri. Karkotetut rakensivat erityistä kollektiivista ja myyttistä historiaa pyrkien historian kumoukselliseen tulkintaan moraalisin keinoin. Historia sisälsi kokoelman maailmaa ja moraalia järjestäviä tarinoita. Raamatun ja maaorjuuden kertomuksia rinnastettiin analogisesti karkotettujen historian kanssa. Kommunistit ja ateistit olivat "toisia". Aikalaiset pitivät karkotusta maailmanlopun merkkinä ja nuorempi haastateltu sukupolvi kuvaa uskonnon merkitystä selviytymisessä. Karkotuspaikka saattoi olla myöhemmässä vaiheessa ja karkotettujen lapsille koti ja karkotus parempi vaihtoehto kuin mm. Kelttoon jäänti ja näin Leningradin piiritykseen joutuminen.
  • Häkkä, Heikki (2011)
    ”Kevään hajoaminen – Kahden ohjauksen anatomia” kertoo näytelmäharjoituksista, teatterin ohjaamisesta ja opettamisesta yhden kevään aikana Kallion lukiossa. Työssä tutkin kahden näytelmän – Elostelijan elämän ja Kevään hajoamisen – ohjausta: 1. henkilökohtaisen historian ja muistin näkökulmasta, 2. fyysisen/ruumiillisen toiminnan näkökulmasta, sekä 3. pedagogisesta näkökulmasta. Yksi kevät hajoaa kahdeksi ohjaukseksi, pirstoutuu kolmeksi näkökulmaksi. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on valottaa näkemystäni taiteeseen, taiteilijuuteen ja pedagogiikkaan. Koska yllä mainittuja asioita ei voi tutkia objektiivisesti, on tämän työn ote hyvin henkilökohtainen. Aineistona käytän muistiani, työpäiväkirjaani, sekä teatteria, pedagogiikkaa ja fysiologiaa käsittelevää kirjallisuutta. Työn liitteenä ovat myös molempien ohjaamieni näytelmien äsikirjoitukset, joista toisen olen kirjoittanut ja toisen kirjannut ylös ryhmän aloitteista ja improvisaatioista sekä omista ideoista.
  • Liesto, Sanna (Helsingfors universitet, 2014)
    Objectives. The aim of the current study was to examine whether patients with mild traumatic brain injury (MTBI) have neurocognitive deficits in acute phase and in three month follow up after injury that can be detected using a brief neuropsychological battery. Second aim of the study was also to examine if there was a subgroup of patients with more neuropsychological deficits. The aim was also to compare self-reported symptoms and objective neuropsychological deficits. MTBI is known to cause neurocognitive deficits including dysfunctions in memory, attention and executive functions in some patients. Usually neurocognitive dysfunctions resolve in three months but a minority of MTBI patients are reported to continue experience dysfunctions longer than three months. Methods. 26 patients with MTBI and 23 healthy controls participated in this study. Patients were examined with neuropsychological tests three days after the trauma. Neuropsychological tests assessed the domains of memory, attention and executive functions. Second examination was conducted three months after the first one for both groups. At the first examination patients completed SCAT2 questionnaire concerning self-reported symptoms. Results and conclusions. On a group level the neuropsychological test performance of MTBI patients did not differ from healthy controls. A minority of patients with MTBI showed significant neurocognitive deficits. Some self-reported symptoms correlated to neuropsychological performance. In the future more research is needed to explore the factors contributing to long lasting deficits after a MTBI. Also new neuropsychological tests are needed to examine the subtle deficits of MTBI.
  • Sams, Anni (Helsingfors universitet, 2015)
    This Master s thesis analyses the politisation of collective memory in the Cuban Museum of Art and Culture founded in 1973 in Miami. The museum was established by Cubans who exiled after the revolution of 1959. The goal of the museum was to maintain Cuban culture and tradition until the return to homeland. The purpose of this thesis is to find out why an auction that took place at the museum in 1988 polarised the internal relations in the museum and why the functions of the museum slowly ceased after the auction. The research methods are anthropological participant observation, ethnographic fieldwork and archive research. The data is mainly gathered during the two months of field work in 2006 in Miami. The archive data comprises of 49 documents from the archives of the Cuban Museum, derived from the Cuban Heritage Collection of the University of Miami. The interview data includes five in-depth interviews with key figures from Miami, three of which were central actors in the case of the museum. Furthermore, field notes and 71 media texts concerning the Cuban Museum collected from the Cuban Heritage Collection are analysed. The thesis demonstrates that the tensions between processes of counter-memory and official history are negotiated in the operations of the museum as the collective memory of a community becomes public. The thesis depicts how the politics of memory are apparent in the efforts of the Cuban community to institutionalise memory and participate in the processes of constructing Cubanness. The tight institutional structure and political and cultural unity of the Cuban community of Miami, and especially of the first, golden generation of exiles, have made possible a parallel public sphere local to Miami. This definition of Cubanness is based on a specific projection of time, where the authentic Cuba is recognised as the Cuba before revolution, and the socialist Cuba is considered a context of the disfigurement of Cubanness. Victoria Boym s concept of restorative nostalgia explains the nostalgic nationalism of Cubans forced to settle outside the borders of the homeland, as the negotiations of past in the operations of the museum aim at a reproduction of the home and at overcoming the temporal distance from the idealised Cuba of the past. This thesis proposes that the Cuban Museum of Art and Culture can be considered an institution that reproduces counter-memory, understood after Johannes Fabian and John R. Eidson as social action that makes collective memory public. The museum participated in the production of collective memory and discussion of authentic Cubanness as opposed to the State of Cuba s official understanding of history. The conclusion is that through the exile ideology of the Cuban community in Miami, the public representations of memory are controlled in such a way that the historicity produced in the museum did not sufficiently represent the Cuban community, and as such, did not gain general support. This may be one reason for the termination of the operations of the museum, even as the Cuban community continues to wait for the possibility of return.
  • Mettälä, Kasper (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tarkastelen Pro Gradu -tutkielmassani Kazuo Ishiguron romaaneja Never Let Me Go (2005) ja The Buried Giant (2015) kirjallisuuden lajityyppien ja muistitutkimuksen näkökulmasta. Perehdyn tutkielmassa Ishiguron tapaan käyttää tieteiskirjallisuuden ja fantasian lajityypeille ominaisia rakenteita, jotka luovat kirjailijalle uusia tapoja tarkastella muistin yksilöllistä ja kollektiivista ulottuvuutta. Tutkielman tarkoituksena on osoittaa, miten lukijat pääsevät muistin eri ulottuvuuksiin liittyviin teemoihin käsiksi Ishiguron valitsemien lajityyppien rakenteiden ja niissä esiintyvien strategioiden kautta. Tutkielman ensimmäinen analyysiluku tarkastelee romaania Never Let Me Go. Analysoin romaanista valittujen otteiden avulla, miten kahteen eri aikaan kohdistuva minäkerronta tieteiskirjallisuuden viitekehykseen sijoitettuna muodostaa lukijalle kuvan yksilön muistiin liittyvistä kyvyistä ja voimasta. Hyödynnän analyysissäni muun muassa Peter Fittingin käsitteitä tieteiskirjallisuuden konventioista ja Yugin Teon muistia käsittelevää teoriaa. Toinen analyysiluku perehtyy romaanin The Buried Giant henkilöhahmoihin. Brian Atteberyn yhteenvetoa strukturalismista hyödyntäen pyrin osoittamaan, miten Ishiguro soveltaa fantasian tyypillisesti yksiulotteisia henkilöhahmorooleja tutkiakseen muistamisen ja unohtamisen dynamiikkaa yhteiskunnallisella, kollektiivisella tasolla. Kyseinen lähestymistapa tarjoaa uudenlaisen tavan pohtia yhteiskunnan kollektiiviseen muistiin liittyvää problematiikkaa. Viimeinen luku keskittyy analysoimaan tieteiskirjallisuuden ja fantasian tapoja ilmaista abstrakteja käsitteitä metaforan ja allegorian avulla. Osoitan Astrid Erllin muistitutkimukseen nojaten, miten muistin eri ulottuvuudet avautuvat edellä mainittujen kirjallisten esitysten kautta. Tutkielman lopuksi ehdotan kirjallisuuden lajityyppien käytössä ilmenevän yhtäläisyyksiä kulttuurisen muistin (engl. cultural memory) kanssa. Korostan näin Ishiguron romaaneissa ilmenevien lajityypillisten rakenteiden ja muistin eri ulottuvuuksien dynamiikkaa.
  • Härkönen, Britta (University of Helsinki, 1963)
  • Leppänen, Anna (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään DDR:n arkipäivän muistamista ja museoimista sekä DDR-nostalgiaa eli Ostalgieta. Tutkielmassa esitellään erilaisia näkökulmia muistin ja nostalgian muotoutumiseen ja pohditaan sitä, millä tavoin Saksan menneisyys ja historiapolitiikka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka DDR:n menneisyyttä nykyään käsitellään. Työ perustuu Berliinissä, Saksassa huhti-heinäkuussa 2010 kerättyyn aineistoon, joka koostuu haastatteluista, vierailuista DDR:n arkipäivää käsitteleviin museoihin sekä verkkoaineistosta. DDR:n arkipäivää esittelevissä museoissa DDR:n materiaalinen menneisyys on pyritty säilyttämään, jotta muisti siitä ei katoaisi. Museoiden näyttelyt herättelevät ja ylläpitävät muistia sekä valistavat kävijöitä siitä, millaista tavallinen ja arkinen elämä DDR:ssä oli. Museot luovat korostetun ei-poliittisilla ja arkipäiväisillä näyttelyillä vastanarratiiveja viralliselle valtion DDR:stä ylläpitämälle suurnarratiiville, jossa DDR nähdään pelkkänä totalitaarisena diktatuurina ja sorron symbolina. Yhteisöpalvelu Facebookista löytyvässä keskusteluryhmä DDR Zonenkinderissä ihmiset jakavat omakohtaisia ja subjektiivisia muistojaan menneestä. Ryhmä luo vapaan ja avoimen foorumin jakaa muistoja, tuntea yhteisöllisyyttä ja koota kollektiivista muistia menneestä. Sekä DDR-museot että DDR Zonenkinder synnyttävät vaihtoehtoisia näkemyksiä DDR:n menneisyydestä, nämä ovat muussa keskustelussa ovat jääneet vähemmälle huomiolle. DDR:n kaaduttua 1989 ja vuotta myöhemmin Saksojen yhdistyttyä alkoi Saksassa kiivas keskustelu siitä, kuinka DDR:n menneisyyttä tulisi käsitellä. Saksa on toistaiseksi ainoa maa, jossa on yhden vuosisadan aikana järjestetty kaksi totuuskomissiota: ensimmäinen holokaustin ja toinen DDR:n kaatumisen jälkeen. Saksan kielessä on jopa kaksi sanaa, Vergangenheitsbeweltigung sekä Geschichtsaufarbeitung, jotka tarkoittavat menneisyyden käsittelyä tai sen työstämistä. Voi siis sanoa, että vaikean menneisyyden käsittely on saksalaisten erityisosaamista. Totuuskomissio, rajavartioiden oikeudenkäynnit, Stasin arkistojen läpikäyminen sekä DDR:n vertaaminen kolmanteen valtakuntaan saivat itäsaksalaiset tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaisiksi, joilla ei ollut oikeutta omaan menneisyyteensä, mutta ei myöskään omaan tulevaisuuteensa. Itäsaksalaisista tuntui, ettei heidän elämänsä menneisyys näkynyt Länsi-Saksan hallinnoimassa historiankirjoituksessa. DDR:n nopea katoaminen niin poliittisena järjestelmänä kuin materiaalisena kulttuurina kiihdytti Ostalgien syntyä. Itäsaksalaisten vuosikymmeniä odottamat läntiset kulutushyödykkeet sekä vauraus ja hyvinvointi eivät saavuttaneetkaan itää siinä määrin ja yhtä nopeasti kuin siellä oli oletettu. Yhdistymisen aikaansaama euforia muuttui pian pettymykseksi, kun uuteen systeemin sopeutuminen ei onnistunut kivuttomasti. Analyysissa käytetään Daphne Berdahlin näkemystä Ostalgiesta keinona luoda vastanarratiiveja. Tämän lisäksi analyysissä tukeudutaan Paul Cooken näkemykseen Ostalgiesta Länsi-Saksan harjoittaman itäsaksalaisen kulttuurin ja historian kolonisaation vastustamisena. Tutkielmassa Ostalgie nähdään itäsaksalaisten vastarintana ja itsemääräämisoikeuden vaatimisena. Tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että Ostalgiessa pohjimmiltaan kysymys on uuden järjestelmän ja länsimaisen kulttuurin hallitsemisesta ripauksella itäsaksalaista erityislaatuisuutta eikä niinkään menneisyyden haikailusta tai halusta palauttaa DDR valtiona tai poliittisena järjestelmänä. Ostalgien avulla itäsaksalaiset rakentavat uudenlaista identiteettiä uudessa systeemissä, mutta kuitenkin säilyttävät osan jotain vanhaa ja erityslaatuista.
  • Manninen, Arttu (Helsingin yliopisto, 2018)
    Arttu Mannisen pro gradu -tutkielmassa ”Muuttumattomat muistot?” perehdytään muistojen kirjallisiin representaatioihin edesmenneen kanadalaisen kirjailijan David Rakoffin esseeteksteissä vuosilta 2001–2010. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisin kirjallisin keinoin Rakoff esittää ja toistaa henkilökohtaisia muistojaan. Tutkielmassa representaatioilla tarkoitetaan tapoja, joilla Rakoff palaa muistoihinsa ja kertoo niistä lukijalle. Tutkielma pyrkii jäsentämään ja nimeämään keinoja, joilla muistoja voidaan esittää ja tulkita. Tämän ohella tutkielma pyrkii soveltamaan kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen ja esseekirjallisuuden teorioita osoittaakseen näiden merkityksen muistojen representaatioille. Teoriataustaltaan tutkielma hyödyntää jo edellä mainittujen kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen ja esseekirjallisuuden lajiteorian ohella kirjallisuutta muun muassa postmodernismista, komiikasta ja transnationalismista. Näitä jälkimmäisenä mainittuja teorioita sovelletaan tutkielmassa, kun puhutaan muun muassa Rakoffin muistojen representaatioiden koomisesta tyylistä tai kansallista identiteettiä käsittelevistä muistoista. Tutkielmassa hyödynnetään myös luovan kirjoittamisen teoriaa, kun puhutaan niin kutsuttujen luovien liikkeiden soveltamisesta muistojen representaatioissa. Henkisestä valaistumisesta ja erilaisista aikakäsityksistä muistamisen yhteydessä puhuttaessa käännytään myös uskonnollisen kielen puoleen. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu tutkielman teemoja käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Aineisto jakautuu pääosin kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen, esseen lajiteorian ja nonfiction-kirjallisuuden aiheiden kesken. Aineistossa sivutaan lyhyesti myös queer-tematiikkaa ja postmodernismia. Tutkimuskirjallisuuden ohella merkittäväksi osaksi aineistoa muodostuvat myös itse David Rakoffin esseekokoelmat, joista nostetaan esiin valittuja otteita tukemaan teoriakirjallisuuden esittämiä väitteitä. Kaiken kaikkiaan aineisto koostuu yli 20:stä teoksesta tai artikkelista sekä kolmesta David Rakoffin esseekokoelmasta. Tutkimusmenetelmiensä puolesta tutkielma seuraa perinteisiä humanistisen tieteenalan ja taiteiden tutkimuksen metodeja, joissa esitettyjä väitteitä ja ajatuksia tuetaan viittaamalla aiempien tutkimusten väitteisiin ja johtopäätöksiin. Sovellettuja teorioita vahvistetaan ja perustellaan myös esittämällä suoria lainauksia David Rakoffin esseistä. Otteet Rakoffin esseistä on pyritty valitsemaan siten, että ne soveltuvat kontekstiltaan viitattuihin teorioihin parhaiten. Tutkielman keskeiset tulokset koostuvat erityisesti muistojen representaatioiden syistä ja seurauksista. Representaatioiden syistä puhuttaessa mainitaan muun muassa Rakoffin tarve käsitellä tämän henkilökohtaista historiaa. Tämä taas johtaa valaistumisen käsitteen merkitykseen tutkielmassa, sillä muistoihin ja menneisyyteen palaaminen järkeistää kirjoittajan nykyhetken. Tutkielmassa todetaan, että representoimalla muistojaan kirjallisesti Rakoff pyrkii saavuttamaan eräänlaisen valaistumisen kokemuksen, mikä taas auttaa tätä ymmärtämään nykyhetkessä käsittelemiään aiheita tai ongelmia. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että muistojen representaatioiden tavoitteena on palata menneisyyteen, jotta nykyhetken kysymyksiin voitaisiin vastata. Muistoja representoidaan siten, että ne tuottavat vastauksen esseissä esitettyihin ongelmiin ja antavat merkityksen nykyisyydelle. Yleistäen voidaan sanoa, että David Rakoff representoi muistojaan valikoimalla kunkin esseensä teeman kannalta olennaiset muistot menneisyydestään ja soveltamalla näitä muistojaan nykyhetkessä käsittelemiinsä aiheisiin. Nykyisyys ei toimi Rakoffin esseissä itsenäisesti, vaan tarvitsee rinnalleen muiston representaation, joka järkeistää ja valaisee Rakoffin kuvaaman nykyhetken. Tutkielmassa esitellään muun muassa reflektion ja luovien liikkeiden kaltaisia käsitteitä, jotka tukevat tätä Rakoffin hyödyntämää muistojen representaatioiden ja nykyisyyden syy-seuraussuhdetta. Lopulta tutkielma ei ainoastaan kerro miten Rakoff representoi muistojaan, vaan myös miksi hän niin tekee.
  • Elmgren, Else-Brita (University of Helsinki, 1946)
  • Ketola, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Obesity has been identified as a risk factor for numerous chronic diseases. However, the association of Body Mass Index (BMI) and late-life cognitive functions has appeared to be complex. Obesity in mid-life has been shown to increase the risk of developing dementia later in life, whereas among older adults, being overweight has been associated with reduced risk of dementia. The recommended BMI is higher for older adults. However, obesity is probably not beneficial. Preclinical Alzheimer´s disease causes weight loss and thus confounds the associations. Few studies have investigated the association between BMI and cognitive performance among people who do not have dementia. The objective of this thesis was to evaluate whether late-life BMI is associated with cognitive performance and changes in cognitive performance during a multidomain lifestyle intervention. It also examined if changes in BMI are associated with changes in cognitive performance. The data used in this study was from The Finnish Geriatric Intervention Study to Prevent Cognitive Impairment and Disability (FINGER), which aimed to prevent cognitive decline among older adults at elevated risk for dementia. The 1260 participants recruited (mean age 69 years) were randomly assigned into a two-year multidomain intervention (n=631), including dietary guidance, exercise, cognitive training and management of cardiovascular risk factors, or control (n=629), receiving general health advice. Cognitive performance was assessed with modified Neuropsychological Test Battery (NTB) at baseline, and 12 and 24 months after randomization. During the intervention weight loss occurred in both study groups. Higher BMI was associated with worse total cognitive performance, executive function and processing speed, but not memory, at baseline. Higher BMI at baseline was not associated with changes in total cognitive performance, executive function or processing speed, but it predicted less improvement in memory functioning among under-69-year-olds. Changes in BMI were not associated with changes in cognitive performance. In conclusion, being overweight and obesity may be risk factors for cognitive decline even among older adults. It is likely that weight loss during the intervention was intentional, but it was not associated with cognitive changes. Hence, maintaining a healthy BMI is recommendable also for older adults, but weight loss may not have additional benefits.
  • Uusikartano, Anitta (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen aihe on Philip Melanchthonin käsitys sielusta. Tutkimuksessa pyritään hahmottamaan kokonaiskäsitys Melanchthonin sieluopista, tarkemmin perehdytään Melanchthonin käsitykseen siitä, mikä sielu on ja miten sielu toimii todisteena Jumalan olemassaolosta, sekä siihen millaisia skeptisismin vastaisia argumentteja Melanchthon käyttää. Lähteinä on käytetty Melanchthonin myöhemmän tuotannon teoksia Liber de anima vuodelta 1553 sekä Loci communes vuodelta 1555. Menetelmänä on systemaattinen analyysi. Tutkimuksen ulkopuolelle rajattiin tahtoa käsittelevät kiistakysymykset sekä vanhurskauttamiseen liittyvät seikat, Lutherin ihmiskäsitykseen vertaaminen, sekä affektioppi. Skeptisismin nousu oli seurausta reformaation kiistoista koskien uskonnollisen totuuden kriteereitä. Samalla lääketieteen kehitys anatomian tuntemuksen osalta lisäsi ihmisen tietoisuutta itsestään. Melanchthon käytti sieluoppiaan laatiessaan sekä Galenoksen vanhempia että Vesaliuksen uusia anatomiaa koskevia teoksia. Melanchthon vastustaa niin Liber de anima-teoksen kuin Loci communes-teoksen teksteissä skeptisismiä. Melanchthonin näkemys sielusta on hylomorfistinen ja se pyrkii yhdistämään sekä fyysisen ruumiin että ajattelun prosessit. Keskeinen Melanchthonin sielukäsitykselle on endelechia, joka merkitsee jatkuvaa pysähtymätöntä liikettä. Melanchthonin mukaan sielu on sellaisen orgaanisen fyysisen ruumiin jatkuva liike (endelechia), jolla on elämän kyky. Käsitys perustuu virheelliseen Aristoteleen tulkintaan, jonka Melanchthon lainaa Cicerolta ja Boethiukselta. Sielulla on erilaisia kykyjä, jotka Melanchthon jakaa alempiin ja ylempiin sielun kykyihin sen mukaan ovatko ne kuolemattomia vai eivät. Alempia sielun kykyjä ovat yleisaisti, mielikuvitus ja muisti. Ylempiä sielun kykyjä ovat järki ja tahto, jotka ovat kuolemattomia. Tärkeimpänä todisteena Jumalan olemassaolosta Melanchthon pitää järjen ja havaitsemisen prosesseja. Melanchthonin näkemyksessä korostuvat hänen luomis- ja syntikäsityksensä. Ihmisen sielu turmeltui perisynnin seurauksena, mutta kristityn ihmisen sielulle on mahdollista palautua aikaisempaan tilaan kuoleman jälkeisessä elämässä. Sielu on Melanchthonille Jumalan kuva (imago Dei) ja tietyt sielun kyvyt heijastavat Jumalan valoa. Sielu on heijastus siitä millainen Jumala mahdollisesti on, sekä siitä millainen ihmisen tila oli ennen syntiinlankeemusta. Melanchthonin mukaan ajattelun prosesseissa voidaan edelleen havaita jäänteitä tästä yhteydestä, vaikka syntiinlankeemus heikensi ihmisen tilaa monin tavoin. Illuminaatioteologiansa osalta Melanchthon tukeutuu Augustinukseen. Melanchthonin sieluoppi on synteesi, joka pyrkii yhdistelemään aristoteelista perinnettä, anatomiaa ja teologiaa.