Upplevelsen av hur man blir bemött av vårdpersonalen har en stor betydelse för själva vården och omsorgen. Detta är också en av kvalitetsaspekterna som uppföljs inom äldreomsorgen. I forskning om bemötandet har fokus i huvudsak riktats mot vårdtagaren och på de följder bemötandet har haft för vården eller omsorgen. Mycket litet forskning överlag har gjorts ur vårdarens – bemötarens – perspektiv. Syftet med denna studien är därför att studera hur vårdare konstruerar bemötandet, vilka diskurser som kan urskiljas i talet om bemötande och vilka implikationer dessa har i omsorgsarbetet. Studien är till sin natur kvalitativ och den har gjorts ur ett socialkonstruktionistiskt och ett diskursivt perspektiv. Materialet består av 12 semistrukturerade intervjuer med vårdare som arbetar på ett offentligt serviceboende med heldygnsomsorg. Svaren har analyserats med hjälp av den foucauldianska diskursanalysen. Resultaten visar att bemötandet konstrueras av uppmärksamhet, röstanvändning och beröring samt att vårdaren får kontakt och ger tid åt den äldre personen. Det urskiljs fyra diskurser om bemötandet: diskursen om behov och vård, diskursen om det professionella bemötandet, diskursen om det reflexiva bemötandet och diskursen om ömsesidighet. De tre första diskurserna är de dominerande. Den sistnämnda urskiljs i situationer för undantag eller då de rådande praktikerna ifrågasätts. Implikationer inom de dominerande diskurserna är en kategorisering av de äldre personerna utgående från sjukdom eller beteende vilket samtidigt även minskar på beaktandet av individualiteten i bemötandet, att vårdteknologi upplevs komma emellan vårdaren och den äldre personen och minska på närhet och beröring för de äldre personerna samt att våldsamma muntliga eller fysiska uttryck gentemot vårdarna anses vara en del av arbetet och som också normaliseras i talet. Resultaten påvisar ett behov att fästa uppmärksamhet på sättet hur vårdteknologin implementeras i omsorgen, på sättet att tala om de äldre personerna och framför allt på möjligheterna att minska på våldet gentemot vårdarna. Det rekommenderas också mera forskning om bemötandet i äldreomsorgen för att stöda utvecklingen av arbetsmetoderna samt planeringen och organiseringen av omsorgstjänsterna till att motsvara de kvalitetsförväntningar som riktas mot dem från servicebrukare, vårdare och samhälle även i fortsättningen.

Suomen väestön ja suurten ikäluokkien ikääntyessä myös muistisairaiden ihmisten lukumäärä ja osuus väestöstä kasvaa. Muistisairautta on tutkittu paljon lääke- ja hoitotieteissä, mutta sen sosiaalitieteellinen tai sosiaaligerontologinen teoretisointi on jäänyt vähemmälle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on täydentää sosiaalitieteellistä muistisairaustutkimusta tarkastelemalla muistisairauden maailmaa ja muistisairaiden ihmisten elämää muistakin kuin sairauden ja hoivan näkökulmista. Tämä vaatii teoreettisilta lähtökohdiltaan avointa ja käsitteellistävää tutkimusotetta. Näistä lähtökohdista kiteytettynä tämän tutkimuksen tehtävänä on muodostaa aineistolähtöinen abstraktin tason malli siitä, miten muodostuu muistisairauden sosiaalinen. Tutkimus nojautuu toimijaverkkoteoriaan ja ajatukseen sosiaalisen moniaineksisuudesta. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä ja käsitteellisen tason tietoa tuottavaa grounded theorya, joka sopii lähtökohdiltaan avoimiin tutkimuskysymyksiin ja alueille, joiden teoretisointi on niukkaa. Aineisto poimittiin kaunokirjallisista teoksista, joissa muistisairaus on mukana pääteemana tai sivuosassa. Tutkimuksen tuloksena on aineistolähtöinen abstraktin tason malli, joka on nimetty kelpoisten kokoonpanojen teoriaksi. Teoria selittää käsitteidensä avulla, miten muistisairauden sosiaalinen tapahtuu. Teorian mukaan sosiaalinen näyttäytyy kokoonpanoissa ja kokoonpanojen muutoksissa. Kokoonpanot muodostuvat kolmesta jäsenestä: muistisairaasta, läheisestä ja osallisesta. Kokoonpanon jäsenet muodostavat toisiinsa suhteita, joiden määrä vaihtelee ja joita voi olla samanaikaisestikin useita erilaisia. Suhteiden ominaisuuksia ovat suuntautuminen, intensiteetti ja affektiivisuus. Suhteiden luonne muuttuu kun niihin liittyy tai niistä poistuu oheisia. Kokoonpanon jäsenten ominaisuuksia ovat minuus, kuuluminen ja kelpoisuus. Minuus on kuulumista erilaisiin kokoonpanoihin ja kelpoisuutta näissä kokoonpanoissa. Kokoonpanon jäsenet osoittavat kuulumistaan ja kelpoisuuttaan. Jäsenet tuottavat näitä ominaisuuksia suhteiden välityksellä kokoonpanon muille jäsenille. Näin ollen kokoonpanon suhteita voi tarkastella kuulumis- ja kelpoisuussuhteina ja tätä kautta minuuteen vaikuttavina suhteina. Kuuluminen jakautuu minän kuulumisen ja minulle kuulumisen suhteisiin. Kelpoisuus koostuu kelpoisuudesta jäsenelle itselleen, kelpoisuudesta muille kokoonpanon jäsenille ja kelpoisuudesta kokoonpanossaan. Kokoonpanon sisältämät suhteet vaikuttavat kokoonpanon kelpoisuuteen, joten kelpoisuus on myös kokoonpanon ominaisuus. Hahmottamis- ja kontrollisuhteet tukevat kuulumisen ja kelpoisuuden suhteita. Näiden suhteiden yhdistelmä tuottaa koosteisuuden, joka on kokoonpanon ominaisuus ja vaikuttaa kokoonpanon kelpoisuuteen. Orientoituminen ja organisointi ovat suhteiden muodostamisen tapoja. Orientoituminen liittyy kuulumisen ja hahmottamisen suhteisiin siinä, missä organisointi on ensisijaisesti kelpoisuus- ja kontrollisuhteiden muodostamisen tapa. Kelpoisten kokoonpanojen teoria kuuluu sosiaalisen elämän suhteisuutta ja moniaineksisuutta painottaviin lähestymistapoihin. Se lisää ymmärrystä muistisairauden sosiaalisesta ja sosiomateriaalisuudesta ja kytkeytyy tutkimuksen kirjallisuuskatsauksensa kautta yhteiskunta- ja ihmistieteiden teorioihin. Kelpoisten kokoonpanojen teoria on tarkoitettu muistisairaan ihmisen elämän ja toiminnan ymmärtämisen apuvälineeksi. Teoria tuo esiin esimerkiksi sen, että suhteisiin vaikuttamisella näyttää olevan suotuisammat seuraukset verrattuna suoraan muistisairaaseen ihmiseen tai hänen toiminnan kohteeseensa suuntautuviin toimenpiteisiin. Tämä on merkittävä havainto muistisairaiden ihmisten hyvinvoinnin ja toimijuuden tukemisen kannalta. Teoriaa voi muokata soveltuvaksi myös muille elämän alueille ja yhdessä kirjallisuuskatsauksensa kanssa se tarjoaa ideoita uusien tutkimusten lähtökohdiksi. Tässä tutkimuksessa on kartoitettu sosiaaligerontologian katvealuetta – muistisairauden sosiaalista – rajautumatta ainoastaan ihmistoimijoiden välisiin suhteisiin. Tämä lähestymistapa auttaa havaitsemaan ihmisten toimintakentät laajemmassa mittakaavassa ja useampien ulottuvuuksien kautta. Sosiaalisen toiminnan ymmärtäminen ihmistoimintaa laajempana ilmiönä avaa uusia näkökulmia myös ihmisten välisten suhteiden tarkasteluun, jolloin ihmiskeskeisestä näkökulmasta luopuminen voi tuottaa inhimillisemmän ja ihmislähtöisemmän näkökulman.

Objectives. The semantic fluency task is a widely used clinical tool for diagnosing Alzheimer’s disease (AD). Performance differences between semantic categories such as animals versus tools have been widely studied, but in the present study, we examine finer-grained performance within the animal-category. We compare amnestic Mild Cognitive Impairment (aMCI) and very early AD patients with healthy controls to investigate whether the groups move in semantic space differently and examine whether the patient groups exhibit decline in discrimination of semantically similar objects, which is putatively a very early sign of AD. Methods. In the semantic fluency task, participants (42 healthy, 24 aMCI, 18 AD) named as many animals as they could within a minute. We condensed the semantic space using a dimensionality reduction algorithm (t-SNE) on the word2vec vector-model. Sub-categories were formed of the t-SNE result based on visual inspection. Moving in semantic space was estimated with the number of words, sub-categories, and switches and returns to sub-categories. Multinomial logistic regression models were used to predict the diagnostic group with these independent variables. Results and conclusions. We discovered eight meaningful sub-categories inside the animal-category and found differences between groups in how they utilised the semantic space. Our results did not provide direct support for decline in processing semantically similar objects in prodromal AD. In classifying the groups, only returning to sub-category provided additional information on top of the number of words produced. Our findings provide new perspectives on navigation in sub-category level fine-grained semantic space in the context of prodromal AD.

Työikäisenä muistisairauteen sairastuminen rikkoo oletetun elämänkulun, vaatien sopeutumista ja elämäntarinan uudelleenrakentamista. Tutkimuksessa selvitettiin työikäisenä sairastuneiden ja heidän läheistensä haastatteluiden (n = 26) perusteella, kuinka sairastuneet jäsentävät muistisairauden aiheuttamia elämänmuutoksia sai­rauden alkuvaiheessa ja miten läheisen tarina resonoi sairastuneen tarinan kanssa. Analyysissä havaittiin kolme erilaista tarinatyyppiä. Kaaoksen tarinaa leimasi sairas­tumisen aiheuttama elämän epävarmuus ja organisoimattomuus. Irtautumisen tari­nassa päästettiin irti turhiksi koetuista asioista, kavennettiin elämänpiiriä ja keskityt­tiin hetkessä elämiseen. Aktiivisuuden tarinassa suunniteltiin tulevaisuutta, toimittiin aktiivisesti ja vahvistettiin omaa hyvinvointia sairautta vastustamalla. Läheisten ja sairastuneiden tarinoiden yhtäläisyys vaihteli tarinatyypeittäin. Sairastamisen alkuvai­heen kokemuksia ja tilanteeseen sopeutumista peilataan tutkimuksessa kulttuurisiin sairastamisen mallitarinoihin. Tällöin tarkastellaan, kuinka tarinallisuus on osa sairas­tumisen käynnistämää elämäntarinan uudelleenrakentamisen prosessia. Lisäksi poh­ditaan, miten työikäisenä sairastuneen henkilön hyvinvointia voidaan tukea huomioi­den ihmisten erilainen suhtautuminen sairauteen. Tarvitaan ymmärrystä kulttuurisis­ta sairastamisen mallitarinoista ja muistisairauden vaikutuksista yksilön sekä perheen tilanteeseen, jotta sairastuneita ja heidän läheisiään voidaan nykyistä tehokkaammin tukea sairauteen sopeutumisessa ja sopivan arjen aktiivisuuden ylläpitämisessä.

Objectives – Ageing is progressing worldwide. Cognitive decline and dementia are highly associated with age and have significant economic impacts. Alzheimer's disease (AD) is the major cause of dementia. In Finland the 'baby boomer' generation (born 1945-1949) shall already during the 2020s increase the amount of the very old substantially. The CERAD (The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease) neuropsychological battery (nb) is used as an evaluation tool for dementia. In Finland, CERAD-nb was introduced in 1999 and has been used in primary health care as a screening instrument to detect memory deficits. The continuum would benefit of updated clinical dementia/MCI assessment tools, norms and methodologies for the larger scale cognitive screening as the amount of the very old is soon growing remarkably. The main focus of this study is the overall performance of general population on selected CERAD-nb variables and how it fits to previously established Finnish cut-off scores. Materials and Methods – The study data is derived from the Finnish nationwide Health 2011 health examination survey (Health 2011), which was carried out in 2011. The study population consisted of a sample (n=4544) of Finnish subjects aged from 30 to 100 years belonging to either the lowest, middle or highest education class. Because of health-related factors possibly affecting cognitive performance, medical exclusion criteria were used and due to the high prevalence of dementia at older age, a cognitive status-screening test was used for subjects aged 55 and over. The final sample size was 4174 subjects. A weighted variable was used and thus the statistical analyses (weighted n=3389) prepared are estimations of population quantities. The sample underwent a CERAD-nb investigation for variables Verbal Fluency Animal Category (VFA), Word List Memory (WLM), Word List Recall (WLR) and Word List Savings (WLS) as a part of a wider Health 2011 examination procedure. Results – The total effect size of demographic variables was largest and clearest in WLM (30%) and WLR (27%) and the independent effect size of age (11% in both) was noticeable, as well. The results showed a continuous downward slope by advancing age steps: in the age groups 30-54 years, 55-64 years, 65-74 years and ≥75 years in WLM, in age groups 30-49, 50-54 years, 55-64 years, 65-74 years and ≥75 years in WLR, in age groups 30-49 years, 50-69 years, 70-74 years and ≥75 years in VFA, and finally the mildest effect in WLS in the group ≥55 with only age groups of 55-74 years and ≥75 years showing a decline. Education had the largest independent effect (5%) in VFA and WLM. The highest education class differed (p < .001) from other education classes for all variables. Gender had only a mild effect, largest in WLM (3%) and women mainly performing better. In total 25% (854 subjects) fell below the previously established cut-off scores. To the group <55 years belonged 26% (221 subjects) of those and 74% (633 subjects) to the group ≥75, of which 59% were in the lowest education class, 52% men and 32% were 75 years and over. Conclusions – Significant differences in performance between the age and education groups and minor differences between genders are found. Proposals for new normative scores for VFA, WLM, WLR and WLS are presented in Appendices. Indications of differences in the education-age-gender synergetic effect are found in affected variables for performance falling below the previously established cut-off scores. Most importantly, a clear indication for need of an update of the national normative and cut-off scores of the whole CERAD-nb for the age 55 is found.