Browsing by Subject "museo"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Kärkkäinen, Satu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Digitalisaation myötä kokoelmia on alettu digitoida ja palveluja välittää verkossa. COVID-19- pandemia ajoi museot uuteen tilanteeseen, kun tilat jouduttiin sulkemaan kävijöiltä. Digitaaliset keinot ja kanavat on otettu osaksi yleisötyötä. Yleisötyön tarjoaminen useita kanavia pitkin luo lisäarvoa ja mahdollistaa saavutettavuuden ajasta ja paikasta riippumatta. Tutkimus on itsessään arvokas tapaustutkimus, joka kohdistuu Amos Rexiin ja Helsingin kaupunginmuseoon. Museoilta voidaan oppia, kuinka digitaalista yleisötyötä on mahdollista harjoittaa. Tulokset voivat kannustaa testaamaan uusia menetelmiä ja toteuttamaan uusia digitaalisia tuotteita. Aiemmat tutkimukset ovat kartoittaneet yleisesti digitaalisen yleisötyön käytäntöjä ja haasteita. Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten museoissa käytetään digitaalista kuvasisältöä sekä millä välineillä ja mitä kanavia käyttäen sitä esitetään. Tutkimus on rajattu käsittelemään seuraavia yleisötyön toiminnan alueita: näyttelytoiminnan täydentäminen organisaation tiloissa, näyttelytoimintaa täydentävän sisällön tuotanto ja jakaminen verkossa ja avointen digitaalisten aineistojen muokkaaminen tai rikastaminen. Keinojen ja kanavien pohjalta tarkasteltiin ISO / IEC 25010 laatumallia käyttäeen, millä perusteella kyseisiin ratkaisuihin on päädytty. Tutkimuksen aineistona toimivat museoissa esillä olleet näyttelyt, museoiden verkkojulkaisut ja haastattelu. Museoilla on useampi digitaalinen kanava käytössä. Helsingin kaupunginmuseo hyödyntää digitaalisia keinoja Amos Rexiä enemmän. Haasteena on, että tekijät ja museo eivät kohtaa. Avoimien aineistojen pariin yritetään houkutella erilaisten tapahtumien ja haasteiden avulla. Digitaalisia välineitä ja keinoja valitessa käyttäjän näkökulmasta tärkeimmät kriteerit ovat käytettävyys ja tehokkuus, museon näkökulmasta ylläpidettävyys ja siirrettävyys.
  • Suvanto, Eljas (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan nykyisen Ateneumin taidemuseon edeltäjän, Suomen Taideakatemian (1939–1990) museon, kokoelmatoimintaa vuosina 1939–1946. Tutkielman tavoitteena on tarkastella kriittisesti varhaisemmassa tutkimuksessa painottuvaa näkemystä, jonka mukaan taidemuseon toiminta olisi sotavuosina ollut pääosin pysähtynyttä. Tutkielman aikarajaus käsittää vuodet 1939–1946, sillä vaikka toinen maailmansota oli jo päättynyt, museo avautui uudelleen yleisölle maaliskuussa 1946. Tutkielmassa tuotetaan uutta tietoa toisen maailmansodan aikaisesta Ateneumin taidemuseosta, ja se sijoittuu Ateneumin instituutio- ja kokoelmahistorian alueelle. Näkökulmana tutkittavaan ajanjaksoon on kokoelmatoiminnan käsite, jonka sisältö on sovitettu Suomen Taideakatemian säätiön säädekirjasta ja museonjohtajan toimiohjeista. Kokoelmatoiminnalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa sellaisia periaatteita ja toiminnan muotoja, jotka koskivat Taideakatemian museokokoelmien hoitoa, niiden kartuttamista ja niiden esittämistä yleisölle. Lisäksi tutkielman rajoissa peilataan Taideakatemian kokoelmatoimintaa osittain suhteessa ajan yhteiskunnalliseen kehykseen. Tutkielma tarkastelee, minkälaisia vaiheita Taideakatemian museokokoelmat kävivät toisen maailmansodan aikana läpi. Tutkielmassa kysytään, missä määrin kokoelmatoimintaa harjoitettiin Suomen Taideakatemian museossa vuosina 1939–1946 ja minkälaisia merkityksiä sen kokoelmat eri yhteyksissä saivat. Tutkielman aineistona käytetään arkistoaineistoa, numeraalista dataa ja sanomalehtikirjoituksia. Tutkielman pääasiallisena lähteenä on Kansallisgallerian hallinnoima Suomen Taideakatemian säätiön arkisto, erityisesti vuosien 1939–1946 Taideakatemian pöytäkirjat. Arkistoaineiston ohella tutkielmassa hyödynnetään Kansallisgallerian MuseumPlus RIA -kokoelmahallintajärjestelmästä ammennettua dataa, joka sisältää kaikki vuosien 1939–1946 tehdyt kokoelmahankinnat. Muuna aineistona tutkielmassa ovat aikalaislähteet, kuten Taideakatemian omat julkaisut, sekä sanomalehtikirjoitukset. Tutkielman tutkimusmenetelmänä yhdistyy arkistoaineiston lähiluku ja määrällinen analyysi. Tutkielmassa käsitellään vaiheittain Taideakatemian kokoelmatoiminnan periaatteita. Tutkielma osoittaa, että huolimatta toisen maailmansodan synnyttämästä poikkeustilasta Suomen Taideakatemian museon kokoelmatoiminta oli sotavuosina runsasta. Kokoelmien teoksista pidettiin huolta, niitä kartutettiin ja niitä pyrittiin esittämään yleisölle. Kokoelmista huolehtiminen tapahtui epäsuorasti, sillä Taideakatemia otti kantaa siihen, miten evakuoituja museokokoelmia saatiin esittää ja käyttää. Taideakatemian kokoelmien kartuttaminen ei myöskään missään vaiheessa katkennut, vaan jatkui vuosittain. Kokonaisuudessaan vuosien 1939–1946 aikana kokoelmat kasvoivat 1 611 teoksella. Kokoelmien esittämisen oli toisen maailmansodan aikana kaikkein rajoittuneinta, mutta museon avaaminen yleisölle oli Taideakatemian keskeinen päämäärä. Poikkeuksellisesti Taideakatemian museon grafiikkaa ja museon uusia kokoelmahankintoja esiteltiin "Nykyaikaisen grafiikan ja museon uushankintain näyttelyssä" välirauhan aikana keväällä 1941. Aineiston ja yhteiskunnallisen tilanteen ristiinluenta puolestaan osoittaa, että Taideakatemian museokokoelmat ja museokokoelmien teokset saivat toisen maailmansodan aikana erilaisia merkityksiä riippuen siitä, kuka tai mikä taho niitä merkityksellisti. Esimerkiksi Suomen valtiolle kokoelmien teokset saivat välineellisiä rooleja osana sen poliittisia päämääriä, kun taas esimerkiksi lehdistölle kokoelmateosten kautta pystyttiin jäsentämään vallitsevaa jännittynyttä yhteiskunnallista tilannetta. Tutkielma osoittaa, että Suomen Taideakatemian museon vuodet 1939–1946 voidaan kokoelmatoiminnan näkökulmasta nähdä monikerroksisina, eikä pelkästään ylläpidon ja olemassa olevien arvojen pelastamisen aikana, kuten varhaisemmassa tutkimuskirjallisuudessa on esitetty.
  • Tupala, Tiia (Helsingfors universitet, 2015)
    Aim of the study. Society has become more diverse during the last decade. Tolerance is the key to today's society. Knowing cultural heritage helps to construct cultural identity. Understanding cultural heritage and cultural identity helps to understand other cultures better. Museums have an important role in cultural heritage education. Museums can offer visitors things they can relate to and identify with. In this way museums can help to construct cultural identity. The aim of this study is to find out how different cultures are taken into account in museums according to professionals. The aim is also to find out how museums can help to construct cultural identity. Methods. This study is a qualitative case study. The data was collected from two professionals in museum field. The research data was collected by individual interviews using theme interviews. Data from the interviews was analysed by qualitative content-based analysis. The data was analysed by themes utilizing the themes from the interviews. Results and conclusions. The results show that the aim in museums is to have an interactive relationship with the museums visitors. Museums have also tried to get more diverse spectrum of visitors. The professionals consider multiculturalism as an important topic. Multiculturalism and the increasing diversity of society create new challenges for museums. Multiculturalism also brings new possibilities and new perspectives. Museums have an important role in the society as an advocate of tolerance. The professionals are worried that tolerance education is not appreciated enough in the society though. Museums can increase tolerance by providing information about different cultures. It is important to provide culture for the minorities also. Professionals see that museums can support the process of constructing cultural identity. It is important that museums highlight the issues visitors can identify with.
  • Suhonen, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen museon valtaa museonäyttelynteon näkökulmasta tapauskohteena Kansallismuseon Hämeenlinnan Vankila-museokohteen näyttelytyö. Tutkielman aineisto koostuu kolmesta Vankila-museon projektiryhmän jäsenen haastattelusta, kenttätöistäni Hämeenlinnan Vankila-museossa sekä Kansallismuseon omista aineistoista Vankila-museon näyttelytyöhön liittyen. Tutkielmassa selvitän, miten museon valta näkyy näyttelytyössä ja mitä tekijöitä vallan taustalla on. Synkkä kulttuuriperintö ja dark tourism -ilmiö ovat tutkielmassa läsnä, sillä nämä liittyvät Vankila-museoon kohteena. Tarkastelen, miten synkkä kulttuuriperintö vaikuttaa Vankila-museon näyttelytyöhön. Tämän lisäksi tutkin, miten Vankila-museon näyttelytyössä valtaa on jaettu museotyöntekijöiltä kokemusasiantuntijoille. Tutkielman teoreettisena taustana toimii museoiden institutionaalinen valta. Museon valta on tutkielmassa jaettu museotyöntekijän valtaan, sosiaaliseen valtaan sekä museoesineiden kategorisointiin ja esillepanoon liittyvään valtaan. Institutionaalinen valta toimii tutkielmassa vallan käsitteen kattoterminä. Tarkastelen museotyöntekijän valtaa näyttelyntekoon liittyvissä päätöksissä. Sosiaalisen vallan näkökulmasta selvitän, miten museonäyttelyitä kootaan suurelle yleisölle ja millä tavalla museokävijöiden joukkoa pyritään kasvattamaan. Museoesineiden esitystapaan liittyen tarkastelen esineiden kategorisointia ja tarinallisuutta museonäyttelyissä. Analysoin tutkimusaineistoa museologisen kirjallisuuden avulla, joka auttaa ymmärtämään museonäyttelynteon valintojen prosessia. Tämän lisäksi tutkielma nojautuu soveltavaan kulttuurintutkimukseen, joka näkyy tekemissäni haastatteluissa ja kenttätöissä. Kansallismuseon omia aineistoja olen analysoinut lähilukemalla niitä. Keskeisinä tuloksina tutkielmassa ilmenee, että museoissa tehtävät päätökset liittyvät usein resursseihin ja budjettiin. Museot joutuvat kilpailemaan asemastaan muiden vapaa-ajan kohteiden kanssa, mikä vaikuttaa tapaan tehdä museonäyttelyitä. Tämän lisäksi museoita ohjaa omien organisaation sisäisten tavoitteiden lisäksi lait ja määräykset, jotka rajoittavat yksittäisten museotyöntekijöiden valtaa näyttelytyössä.
  • Karppinen, Emilia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Museums can be considered as out-of-school environments that are able to support school subjects with their special requirements and offer multifaceted learning environments, as required in the Finnish curriculum. In order to facilitate pupils′ learning in museums, we need to understand how a museum context affects learning. Learning theories that explain learning in the school realm cannot be fully applied to the museum context, because the context where learning occurs is part of the learning. The model of the museum learning the Contextual Model of Learning (CML), developed by Falk and Dierking, provides a descriptive framework for how and where to look for learning in mu-seums. How ever, the model is based on free-choice learning: a museum visitor´s control over her/his own learning, which is not entirely the case with pupils` out-of-school learning. Thus the aim of the study is to analyse in the context of the recent museum studies how CML is able to describe learning in out-of-school education in museums in the context of the reviewed articles. The methods adopted in this study were systematic literature review and rational reconstruction. The studied museum research was defined to consist of only science or STEM education (Science, Tech-nology, Engineering, and Mathematics) in out-of-school context in museum. 13 studies in total were reviewed in this study in order to answer the first research question: what kind of research has been published during 1 Jan 2014–30 April 2016 in the field of STEM and science education in the out-of-school context. After this the CML and the research material were compared to each other to clarify whether CML is able to describe museum learning in this specific context. In this way the core of the CML was compressed in the context of the studies by utilizing rational reconstruction. Themes and conceptual frameworks of the reviewed articles were multifaceted. The findings of this study indicated that for the most part CML is able to describe pupils′ science and STEM learning in the context of the reviewed articles, but the emphasis of the three contexts in the CML might differ somewhat. In the personal context situational interest, situation motivation and gender might have some relevance. It seemed that in the sociocultural context the role of the teacher, educator and struc-ture should be given more attention. In the physical context, the concept behavior setting might be more complex than assumed in the CML. The results of this study indicate that CML should be critically analyzed in the context of out-of-school science and STEM education in museums.
  • Nässi, Susanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1930 valmistunutta Uno Ullbergin suunnittelemaa Viipurin taidemuseota ja taidekoulurakennusta esimerkkinä 1920-luvun klassismin tyylistä. Rakennuskokonaisuutta käsitellään julkisivu kerrallaan arkkitehtonisena ja taiteellisena työnä. Tutkielman aineistona käytetään museon julkisivujen säilyneitä luonnoksia, lopullisia rakennuspiirustuksia ja valokuvia. Teoriapohjana on Riitta Nikulan kolmivaiheisen 1920-luvun klassismin määritelmä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään klassismin eri ilmentymiä 1700-luvulta lähtien ja klassisen teorian käsitettä. Suomessa klassisen teorian seuraajina pidetään muun muassa C.L. Engeliä ja Gustaf Nyströmiä. Viipurin taidemuseo liittyy Engel-Nyström -monumentaaliarkkitehtuurin jatkumoon julkisivuratkaisujen pohjalta. Myös Viipurin kaupungin 1900-luvun alun Akropoliin henkeä tavoittelevat keskustan asemakaavasuunnitelmat saattoivat vaikuttaa rakennuksen muotokielen valintaan ja kehittymiseen. Teoriaosassa kiinnitetään huomiota myös 1920-luvun klassismitutkimukseen 1980-luvulla ja myöhemmin uudestaan 2000-luvulla. 1980-luvun klassismitutkimus painottaa pohjoismaisen tradition ja italialaisen talonpoikaisarkkitehtuurin vaikutusta pelkistyneeseen 1920-luvun klassismin muotokieleen. 1980-luvun tutkijat kuvaavat klassismin yhtenäisenä tyylinä, jonka vastakohtina pidetään kansallisromantiikkaa ja funktionalismia. Uudempi 2000-luvun klassismitutkimus sen sijaan kiinnittää enemmän huomiota 1920-luvun klassismin monimuotoisuuteen, taustoitukseen ja arkkitehtuurikielen jatkumoon. Näin perusmuotoisuudessa modernia arkkitehtuuria lähenevän klassismin taustat ovat löydettävissä Engelin ajan klassismin sekä myöhäishistorismin ajoilta, mikä käy selväksi tarkasteltaessa Viipurin taidemuseon arkkitehtuuria. Arkkitehtuurikielen pelkistymiseen ja arkkitehtuurin väritykseen on vaikuttanut myös muoti ja sen seurauksena visuaalisuuden korostaminen ja tilan kokeminen objektina. Museon luonnoksissa museon arkkitehtuuri on klassisen symmetrinen ja historistinen. Lopullisissa rakennuspiirustuksissa museon ulkoasu muuttuu perustavanlaatuisesti. Rakennusten asemoinnissa tapahtui näyttävä viuhkamainen avautuminen. Poikkeava akselisuunta ja epäsymmetria symmetriassa ovat selkeitä 1920-luvun klassismin tunnusmerkkejä. Luova sommittelu mahdollistaa myös uudenlaisen tilakokemuksen. Museon arkkitehtuurin tehokeinoina on käytetty näyttävää portaikkoa, ylirakennettua porttia, koristelun niukkuutta, rakennuksen valkoista väriä ja vastakohtia. Julkisivujen kolmijako, portiikki-julkisivun jäsentely ja koristelu viittaavat Engelin ja Kreikan antiikin klassiseen arkkitehtuuriin. Eteläisen julkisivun toiminnallisuus ja parvekkeiden sijoittelu viittaavat funktionalismiin. Erikoisena innovaationa voidaan pitää museolle suunniteltua, mutta rakentamatta jäänyttä kahvilaa: yleisökeskeisyyden tuominen 1930-luvun museomaailmaan oli aikanaan uutta ja poikkeavaa.