Browsing by Subject "musiikinhistoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Westö, Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani käsittelee suomalaisen 1970-luvun ääniteteollisuuden, Finnhits-albumien ja suomalaisten käännöskappaleiden transnationaalisuutta. Selvitän, mitkä kansainväliset ilmiöt ja ideat ilmenevät Finnhits-albumeissa, ja miten näitä ilmiöitä ja ideoita muokattiin suomalaisen ääniteteollisuuden käytäntöihin ja populaarimusiikin tuotantoon. Tarkastelen ääniteteollisuuden ylirajaista toimintaa analysoimalla aineistoa, joka koostuu kymmenestä Finnlevyn 1970-luvulla julkaisemasta Finnhits-albumista ja kolmen ääniteteollisuuden toimijan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joita käsittelen sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatteluissa käsitellyt teemat – Finnhits-albumit, käännöskappaleet, kustannustoiminta sekä haastateltavien rooli ääniteteollisuuden toiminnassa – nivoutuvat toisiinsa, sillä Finnhits-albumien kaltaisten kokoelma-albumien idea ja uudenlaiset markkinointi- ja myyntikeinot omaksuttiin ulkomailta. Finnhits-albumeilla on useita käännöskappaleita, joiden alkuperäisversiot olivat kansainvälisesti tunnettuja kappaleita. Alkuperäiskappaleiden alikustannusoikeuksien hankkiminen ulkomaisilta kustantamoilta mahdollisti käännöskappaleiden tekemisen. Haastateltavat vaikuttivat toiminnallaan 1970-luvun Finnhits-albumien ideointiin ja tuotantoon. Tulkitsen aineistoa transnationalismin käsitteen avulla. Käsite viittaa kanssakäymisiin, jotka linkittävät ihmisiä, instituutioita ja ideoita kansallisvaltioiden rajojen yli. Hyödynnän myös laajempaa ylirajaisuuden käsitettä kuvaillessani aineistossa ilmenevää kansallisempaa levy-yhtiöiden ja kustantamoiden sekä paikallisempaa suomalaisten eri levy-yhtiöiden välistä toimintaa. Yhdistän transnationalismin käsitteeseen ajatuksen haastateltavista portinvartijoina ja kulttuurin välittäjinä, eli yleisemmin ääniteteollisuuden toimijoina. Haastateltavat vaikuttivat kansainvälisen ääniteteollisuuden ideoiden omaksumiseen Finnhits-albumien teossa, levittämisessä ja markkinoinnissa sekä käännöskappaleiden kustantamisessa, tuotannossa ja julkaisussa. Aineiston analyysi osoittaa, että kansainvälisen ääniteteollisuuden kehitys 1970-luvulla vaikutti myös Suomeen. Finnhits-albumit ovat osa populaarimusiikin yhteistä transnationaalia historiaa. Haastateltavat ääniteteollisuuden toimijoina omaksuivat kansainvälisiä ideoita, joita hyödynnettiin Finnhits-albumien tuotannossa, markkinoinnissa ja myynnissä. Haastateltavat huomioivat ulkomaiset vaikutteet, mutta suomalaiset kuulijat eivät välttämättä tiedostaneet ideoiden alkuperää tai välittäneet siitä, jolloin käännöskappaleet saatettiin mieltää suomalaisiksi kappaleiksi. Finnhits-albumeissa ei myöskään korostettu käännöskappaleiden alkuperää, mikä ilmenee jo Finnhits-albumien kansien alaotsikosta: ”Suomen suursuosikit samalla levyllä”.
  • Rainio, Riitta Johanna (2006)
    Subject: Metal rattles found in Finland dating back to the middle and late Iron Age. Purpose of study: To document and classify the rattles and test them as sound producing devices. To shed light on the Iron Age soundscape and ideas of music making. Methods: Multivariable analysis, elementary analysis, sound analysis, contextual archaeological methods. Keywords: Archaeology, iron age, barter, burial, adornment, ethnomusicology, soundscape, musical instruments, bells, rites of passage, amulets, casting, alloy
  • Lehtinen, Susanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkimuksessa kartoitetaan elävä taidemusiikin konserttitoiminta Helsingissä sotavuosina 1939–1944 eli talvisodan, välirauhan ja jatkosodan ajalta. Tällaista kattavaa musiikkikentän kartoitusta tuolta ajalta ei ole aiemmin tehty. Olennainen tutkimuskysymys on sota-ajan aiheuttamien haasteiden kartoitus. Tutkimalla sotavuosien musiikkielämän ohjelmistopolitiikkaa ja vastaanottoa haetaan vastauksia siihen, miten sota-aika on heijastunut konserteissa ja niiden ohjelmistoissa ja miten merkitykselliseksi yleisö on elävän musiikkielämän kokenut. Tutkimuksen viitekehys on historiallinen. Aineisto on kerätty arkistotutkimuksen menetelmin ja useita eri lähteitä vertailemalla on pyritty mahdollisimman kattavaan kokonaisuuteen. Tutkittava aineisto on kirjallisuuden lisäksi kerätty musiikki-instituutioiden arkistoista sekä aikakauden lehdistöstä. Työ etenee kertomalla ensin yleisemmin sotavuosien arjesta ja kulttuurielämästä. Sen jälkeen esitellään ensin Helsingin kahden suurimman musiikki-instituution, Helsingin kaupunginorkesterin ja Suomalaisen Oopperan toimintaa sotavuosina. Sitten kartoitetaan muut musiikkikentän toimijat. Analyysiosiossa kerrotaan ensin poikkeusolojen haasteista ja sitten syvennytään sotavuosien ohjelmistopolitiikkaan ja konserttien ja siellä esityn musiikin vastaanottoon. Tutkimuksen loppupäätelmä on, että sotavuosina Helsingissä on ollut runsas ja monipuolinen musiikkielämä. Suuret musiikkitoimijat ovat yrittäneet toimia mahdollisimman normaalisti. Niiden rinnalla on ollut paljon yksittäisiä konsertteja ja musiikkitilaisuuksia. Suurimmat käytännön haasteet ovat olleet ilmahälytykset ja miesten joutuminen asepalvelukseen. Suomalaisen musiikin esittäminen on kasvanut hieman ja venäläistä musiikkia ei ole soitettu juuri lainkaan. Taidemusiikin kenttä on kokenut populaarimusiikin suosion kasvun uhkana ja asiasta on käyty sotavuosina paljon keskustelua. Taidemusiikin tapahtumissa on ollut sotavuosina paljon yleisöä. Musiikin ja kulttuurin on katsottu tuovan virkistystä ja henkistä tukea poikkeuksellisen arjen keskellä. Siksi elävän musiikkitoiminnan merkityksen voidaan katsoa olleen sota-aikana suuri.
  • Unkari-Virtanen, Leena (Sibelius-Akatemia, 2009)
    Tutkimus käsittelee musiikinhistoriaa oppiaineena. Länsimaisen taidemusiikin historiasta on kirjoitettu yli kahden vuosisadan aikana lukuisia tutkimuksia ja yleisesityksiä, ja musiikinhistoriaa on tarkasteltu historian-, musiikin- ja kulttuurintutkimuksen osa-alueena. Länsimaisen musiikkikulttuurin historia on koko 1900-luvun ajan ollut Suomessa musiikkikoulutuksen osa. Musiikinhistoriaa oppiaineena sivutaan kuitenkin kirjallisuudessa vain ohimennen. Tutkimukseni on syntynyt tarpeesta tarkastella musiikinhistoriaa pedagogiselta kannalta. Tutkimuksen kohteena oli klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden musiikinhistorian kurssi Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa (nykyinen Metropolia Ammattikorkeakoulu) lukuvuonna 2003–2004. Tutkimuksessani selvitin (1) minkälaisia tapahtumia klassisen musiikin ammattiopiskelijat nostivat esiin musiikinhistorian opiskelustaan selonteoissa ja keskusteluissa, ja (2) miten sisältötieto, hiljainen tieto ja muusikon ammatillinen identiteetti jäsentyvät musiikinhistorian opintojen osaksi opiskelijoiden kuvauksissa opiskelukokemuksistaan. Edelleen tutkimuksen tehtävänä oli edellisten tutkimustehtävien kautta tarkastella, (3) mitä musiikinhistorian pedagogiikan kehittäminen voisi tarkoittaa opiskelukokemuksien ja musiikinhistorian opetuksen tradition valossa. Tutkimuksen menetelmät perustuvat heuristiseen tutkimusotteeseen, toimintatutkimukseen ja selontekojen menetelmään. Heuristinen tutkimusote suuntautuu kokemusten taustalla olevien merkitysten tavoittamiseen. Tutkimuksessani pyrin kehittämään musiikinhistorian opetusta ja verkko-opetusta opiskelijoiden kokemuksia kuullen. Toimin itse kurssin opettajana, ja keräsin tutkimusaineiston opetuksen lomassa selontekojen menetelmää soveltaen. Selonteot ovat osallistujien vapaaehtoisia kuvauksia tutkimuksen kohteena olevasta episodista, ja tutkija neuvottelee osallistujien kanssa tehdessään tulkintoja episodin monikerroksisesta rakenteesta. Tutkimusaineisto koostui opiskelijoiden selonteoista, keskusteluista, opiskelijoiden harjoitustehtävistä sekä täydentävistä eläytymistarinoista ja pohdintatehtävistä. Tutkimusaineiston analyysi eteni abduktiivisesti vuorottelemalla aineiston lukemisen ja teoreettisten käsitteiden välillä, sekä yhdistämällä analyysiprosessiin tulkintani musiikinhistorian sisältötiedon ajallisesta kerrostumisesta. Purin aineiston opiskelun arjen ja käytänteiden, tehtävien, sisällön sekä hiljaisen, käsitteellisen ja narratiivisen tietämisen näkökulmista. Aineiston analyysissa sovelsin Rom Harrén identiteettiprosessin vaiheita: traditio omaksutaan, muunnetaan henkilökohtaiseksi ja julkistetaan omaksutun identiteetin osoituksena. Auli Toomin kuvaus hiljaisesta tiedosta muodosti teoreettisen perustan jolla jäljitin aineistosta identiteettiprosessin vaiheita ilmentäviä opiskelijapuheen tunnusmerkkejä. Tunnistamalla identiteettiprosessin vaiheet opettaja voi auttaa oppilaitaan siirtymään passiivisesta omaksumisesta aktiiviseen ja kokemukselliseen tradition muuntamiseen. Erityisesti verkkoopiskelussa myös julkistamisen voi olla keskeinen vaihe. Tutkimuksen tuloksena esittelen erään mahdollisuuden opettajan roolin laajentamiseksi aktiiviseksi sisältötiedon tuottajaksi, ei pelkästään tutkimustiedon passiiviseksi jakajaksi. Kehittelemäni kolme metaforaa ilmentävät musiikinhistorian rikkaita kulttuurisia kytköksiä ja musiikinhistorian tarjoamia mahdollisuuksia luovaan pedagogiseen työhön. Metaforien mukaan musiikinhistoria voidaan mieltää "moniääniseksi kertomukseksi," "äänten kuljettamiseksi" ja "kollektiiviseksi muistiksi". Opettajan rooli voi tutkimukseni valossa olla sekä tradition ylläpitäjä että tradition uusintaja. Tutkimukseni tuo musiikinhistorian opiskelun ja opettamisen pedagogisen tutkimuksen piiriin. Tutkimus osoittaa tutkimuksen kohteena olleella kurssilla musiikinhistorian keskeisen aseman muusikon ammatti-identiteetin rakentajana.
  • Tuohiniemi, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2002)
    Verkkari 2002 (5)
  • Vaari, Veli-Pekka (2019)
    Tämä tutkielma selvittää, miten 1960-luvun musiikkikulttuurin muutos näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa esteettisen ja praksiaalisen musiikkikasvatuskäsityksen näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, mitä suomalaisen populaarimusiikin laulukoulutuksen alalla tapahtuu 2010-luvulla suhteessa 1960-lukuun. Tutkimuskirjallisuudelle esittämäni tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten populaarimusiikin laulutapa kehittyi 1960-luvun Suomessa? 2) Miten tämä kehitys näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitellään aiemmin aiheesta tehtyjä keskeisiä tutkimuksia ja pyritään antamaan kattava yleiskuva ilmiöstä aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuen. Perusteena analysoitavan aineiston valitsemiselle on se, että valikoitu tutkimuskirjallisuus on tutkimukseni kannalta merkittävää. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen pop/jazz -laulunopetusta korkeakoulussa ja laulua populaarimusiikissa 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa laulun kannalta merkittävimmät uudet tyylit olivat angloamerikkalainen pop, folk ja protestilaulu. Käsittelen laulajan tehtävää populaarimusiikissa sekä korkeakouluopetuksen tavoitteita. Merkittävimpänä muutoksena populaarimusiikin laulutavassa Suomessa 1960-luvulla oli irtautuminen pehmeästä ja täysvärähteisestä äänenkäyttötavasta. Suomalaisessa korkeakoulun pop/jazz -laulunopetuksessa populaarimusiikin murros näkyy ennen kaikkea siten, että korkeakoulun opetuskokonaisuuteen kuuluu monien 1960-luvulla Suomeen saapuneiden tyylilajien hallitseminen. Näihin tyylilajeihin sisältyy sellaisia lauluäänen käyttötapoja, joita Suomessa ei tunnettu ennen 1960-lukua. 1960-luvun murroksen jälkeen Suomessa oli sallivampi käsitys siitä, miten on hyväksyttyä laulaa. Jo 1960-luvun aikana tarve populaarimusiikin koulutukselle oli ilmeinen, sillä monen itseoppineen artistin ja yhtyeen taso oli heikko.
  • Kurkela, Vesa (Suomen musiikkitieteellinen seura, 2017)
    Tämä kirjoitus esittelee musiikinhistorian mahdollisuuksia täydentää käsitystämme kansalaisyhteiskunnan synnystä Suomessa autonomian ajan jälkipuoliskolla. Uusi keskieurooppalaisperäinen musiikkikulttuuri eri ilmiöineen oli mukana lähes kaikissa suomalaisen yhteiskunnan murroksissa. Niistä suurin koski sääty-yhteiskunnan vähittäistä murenemista ja yhteiskuntaelämän kansanvaltaistumista.1 Kehityksen johtavina voimina olivat poliittiset puolueet, vapaa kansalaistoiminta yhdistyksissä sekä sanomalehtijulkisuus. Niillä kaikilla oli läheinen yhteys modernin musiikkitoiminnan muodostumiseen – lähes sellaisena kuin sen nykyisin tunnemme. Tarkastelen musiikkielämän muutosta muutaman yksittäisen esimerkin ja yleisemmän kehityskaaren avulla. Yksittäiset tapaukset koskevat konserttitoimintaa, viihde-elinkeinoa sekä musiikkijulkisuuden muotoutumista ja sisältöä helsinkiläisissä päivälehdissä.
  • Raasakka, Ville (Sibelius-Akatemia, 2010)
    Kirjallinen lopputyö käsittelee Helmut Lachenmannin artikkelia 'Uuden musiikin äänityypit' vuodelta 1966 sekä pianokonserttoa Ausklang vuodelta 1985. Esittelen aluksi Lachenmannia säveltäjänä sekä hänen musiikkiinsa käytettyä termiä konkreettinen instrumentaalimusiikki. Käyn Lachenmannin artikkelin 'Uuden musiikin äänityypit' käsitteitä läpi artikkelissa esiteltyjen esimerkkien avulla. Esittelen kaksi pääkategoriaa ääni olotilana ja ääni kulkuna, ja käyn läpi niiden alakategorioita eli äänityyppejä yksi kerrallaan. Sovellan kahden pääkategorian ja niihin kuuluvien äänityyppien käsitteitä Lachenmannin teoksen Ausklang tarkasteluun. Teoksesta kirjoitettuja lähteitä käyttäen johdatan lukijaa ensin teoksen maailmaan yleisellä tasolla. Analysoin teoksesta valitsemani katkelman äänityyppien avulla ja esitän partituuriesimerkkien alle kirjatuilla merkinnöillä kunkin äänityypin esiintymisiä. Pyrin perinpohjaiseen ja kerrokselliseen analyysiin, ja olen käyttänyt verrattain lyhyttä katkelmaa teoksesta tämän saavuttamiseksi. Lopuksi käyn uudestaan läpi tekemääni analyysia. Tarkastelen kriittisesti ensin yksittäisiä analyyttisia havaintojani, ja pohdin vaihtoehtoisia tulkintoja partituurin analyysiin. Tämän jälkeen pohdin yleisesti äänityyppien ja kahden pääkategorian soveltuvuutta tämän teoksen tarkasteluun. Käyn Lachenmannin artikkelin käsitteenmäärittelyä yleisellä tasolla läpi, ja tarjoan lisähuomioita tekstiin. Lopuksi tarjoan lukijalle lisää viitteitä kirjallisuuteen, jonka avulla Lachenmannin teoksiin voi tutustua tarkemmin.