Browsing by Subject "musiikkiteatteri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Alitalo, Niina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tutkielma käsittelee neljän ammattinäyttelijän kokemuksia musiikkiteatterirooliin valmentautumisesta laulamisen näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yksittäin kunkin haastateltavan kanssa tehdyillä teemahaastatteluilla. Aihetta käsitellään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1) millä tavalla ja kuinka paljon näyttelijä työskentelee itsenäisesti harjoitellessaan laulua musiikkiteatteriroolia varten, 2) ketkä henkilöt kuuluvat laululliseen harjoitusprosessiin ja minkälaisena näyttelijä kokee heiltä saamansa avun tai opetuksen, ja 3) minkälaista apua tai opetusta näyttelijä saa lauluäänenkäyttöön tai laulutekniikkaan liittyen harjoitusprosessin aikana. Tutkielman teoreettinen osuus tarkastelee musiikkiteatteria laajempana kokonaisuutena sekä erityisesti sen puitteissa tapahtuvaa lauluäänenkäyttöä. Toinen päälinja teoreettisessa viitekehyksessä on laulupedagogiikka ja sen sovellettavuus musiikkiteatteriympäristöön. Musiikkiteatteri on varsin merkittävä osa Suomessa tarjottavaa teatteriohjelmistoa. Musiikkiteatterissa yleisimmin tuotettavaa lauluääntä käsitellään tässä tutkielmassa osana rytmimusiikin laulua. Yleisesti musiikkiteatterilaulajalta vaaditaan monipuolisuutta ja joustavuutta sekä tekstin selkeää esille tuontia. Hyvä laulutekniikka nähdään tulkinnan ja ilmaisun välineenä sekä lisäksi se edesauttaa myös äänenkäytön terveellisyyttä. Musiikkiteatterilaulunopettajalta taas vaaditaan laajaa tietämystä kyseisestä genrestä sekä myös teatterityöskentelystä ylipäätään ja hänen tarjoaman opetuksen tulee tähdätä äänelliseen joustavuuteen. Tutkimushaastattelujen perusteella voidaan sanoa, että musiikkiteatterirooliin liittyvässä laulullisessa harjoitusvaiheessa näyttelijät työskentelevät itsenäisesti ja tämän itsenäisen työn osuus on varsin merkittävä. Kapellimestari on tärkein musiikillinen vastuuhenkilö musiikkiteatterissa. Häneltä ei kuitenkaan juuri saada konkreettista lauluteknistä ohjeistusta. Sitä saatetaan saada lauluvalmentajalta tai laulunopettajalta, mutta tässä esiintyy merkittäviä teatterikohtaisia eroja. Näyttelijöiden lauluteknisistä perusteista saamaan ohjeistukseen vaikuttaa kuitenkin syntyvän puutteita, mikäli näyttelijänkoulutuksessa saatua laulunopetusta ei koeta hyödylliseksi, kapellimestareilta ei juuri saada lauluteknistä ohjeistusta ja teatteri ei välttämättä erikseen tarjoa laulunopetusta tai lauluvalmennusta. Tutkimustulosten perusteella esitän, että teatterit tarjoaisivat erityisesti musiikkiteatterirooleja tekeville näyttelijöilleen säännöllistä laulunpetusta sekä harkitsisivat tapauskohtaisesti myös produktiokohtaisen lauluvalmentajan palkkaamista tai vaihtoehtoisesti kiinnittäisivät kapellimestareiden valinnassa huomiota heidän laulunopetukseen liittyviin valmiuksiinsa.
  • Saari, Jonas (2015)
    Minua kiinnostaa tutkia ja pohtia kirjallisessa opinnäytteessäni näyttelijäntyötäni ennen kaikkea omien havaintojeni ja oppimiskokemusteni valossa. Tukeudun kuitenkin myös ajatuksiani mielestäni olennaisesti tukevaan teoreettiseen lähdekirjallisuuteen, etenkin Kristiina Revon uudelleen suomentamaan, Konstantin Stanislavskin uraauurtavaan Näyttelijän työ -teokseen sekä Riku Korhosen lisensiaattityöhön "Fokus. Näyttelijöiden kokemuksia keskittymisestä, sen kadottamisesta ja löytämisestä". Nimeän oman näyttelijäntyöni työskentelyvaiheet ja työvalmiuden saavuttamisen käsitteillä "fokus", "fiilis" ja "flow". Keskittymisen ja fyysisten, psyykkisten tai emotionaalisten tuntemusten kautta pääsen kanssanäyttelijöiden mukana toivottavasti yhteiseen, inspiroituneeseen, intuitiiviseen virtaavuuden tilaan. Eritoten tutkittavana teemana minua kiinnostaa liiallisen ja tarkkailevan itsetietoisuuden, sellaisen läsnäoloa haittaavan, kontrolloivan yliälyllistämisen ja toisaalta taas oikeanlaisen aukiolevan läsnäolemisen välinen herkkä suhde: onko mahdollista olla jollain tasolla älyllistämättä tekemäänsä tehdessään? Jos on, millaisia keinoja tähän olen itse löytänyt? Johdannossa selvennän, mitä näyttelijäntyö minulle on, kuinka nyt katson kiitollisena kouluvuosiani ja miten taitoaineiden opiskelu on koulussa ollut itseisarvoisen tärkeää. Fokus-luvussa mietin, millainen älyllistäjä olen, mitä älyllistämisellä, fokuksella, kontaktilla tai impulsseilla ylipäänsä näyttelijäntyöstä puhuttaessa tarkoitetaan ja miten nämä termit itse miellän. Muistelen, millainen älyllistäjä olen ennen Teatterikorkeakouluun pääsyä ollut erityisesti näyttelijäntyön pääsykokeissa ja miten liiallinen älyllistämiseni on näkynyt ja tuntunut haitallisesti sekä koulussa opiskellessa että esiintyessäni lavalla. Fiilis-luvussa analysoin ryhmässä ja hetkessä olemisen taitoa ja erittelen sekä pohdin, miten liiallisesta älyllistämisestä voisi optimaalisesti päästä irti lavalla tai kameran edessä ollessaan hakeutumalla niin kutsuttuun tietoiseen, luovaan ja spontaaniin flow-tilaan. Kertaan, miten opiskelun eri aikoina on ollut joko helppoa tai vaikeaa päästä tuohon luovaan tilaan ja miksi. Havainnoin, että erityisesti tanssi-improvisaatiossa ja lavaimprovisaatiossa olen saavuttanut huikeimmat virtaavuuden kokemukseni. Kerron anekdoottien ja kokemusten kautta maisteritason mestarikursseistani, joilla viimeisenä vuotenani olen saanut olla mukana ja niistä ajatuksista, joita minulla on herännyt kursseilla ollessani. Flow-luvussa puran tarkemmin syksyn 2013 työharjoitteluni ja taiteellisen opinnäytetyöni prosessia Tampereen Teatterin Les Miserables -musikaalissa; harjoituksia, esiintyjien erilaisia lähtökohtia, understudy-tehtäviäni ja varanäyttelijänä ensi-iltaan hyppäämistä. Luvussa "Fronesis" käyn ensin läpi palautteita näyttelijäntyöstäni, joita olen saanut kouluni ohjaavilta opettajilta sekä muilta pedagogeilta ja pohdin palautteiden kautta, millainen tekijä minusta on muiden silmissä muodostumassa. Analysoin itse omia vahvuuksiani, epävarmuuksiani, pelkojani ja kehittymisalueitani näyttelijänä. Sitten kirjoitan oman tunnustukseni teatterista ja taiteesta listaten niitä asioita, mihin uskon, mitä toivon ja mitä rakastan. Nämä ovat niitä henkilökohtaisia asioita, joita kantaa mukanaan ja joiden puolesta tulisi joka päivä näytellä kuin viimeistä päivää. Edeltäkäsin menneiden esikuvieni kautta peilaan omaa alkavaa matkaani teatteritaiteen parissa. Pyrin antamaan tämänhetkisen näkemykseni kysymykseen, miksi näyttelen. Futuuri-kappaleessa suuntaan katseen kohti tulevaisuutta.
  • Taalikainen, Satu (2013)
    Tämän toimintatutkimuksen aiheena on, miten rytmi, ihmisääni tai liike voivat jäsentää näyttelijäntyötä. Siihen liittyvänä taiteellisena produktiona tein työryhmäni kanssa Yasmina Rezan puhenäytelmätekstin Kolme versiota elämästä pohjalta kolme variaatiota. Ensin kustakin variaatiosta harjoiteltiin demo-esitys, ja lopuksi niistä koottiin esitysluonnos, jota esitettiin yhteensä 7 kertaa. Kokeilujen pohjana oli viisi musiikillista parametriä: tempo, dynamiikka, sointiväri, fraseeraus ja artikulaatio. Näitä pyrittiin soveltamaan sekä rytmiin, ihmisääneen että liikkeeseen ns. variaatiokaaviota apuna käyttäen. Tavoitteena oli pyrkiä bändimäiseen työskentelyyn. Improvisaation merkitys nousi produktion myötä myös ennalta suunniteltua suuremmaksi. Kokeilujen myötä muodostunut työtapa sai aikaan muutoksia työryhmäläisten psykorealismiin pohjautuvissa käsityksissä näyttelijäntyöstä. Tässä kirjallisessa työssä esittelen tämän produktion kulkua ja arvioin sitä sekä näyttelijäntyön että musiikkiteatterin tekemisen kannalta. Arvioinnin pohjana oleva kokemusperäinen aineisto koostuu produktiosuunnitelmista, omista muistiinpanoistani ja päiväkirjamerkinnöistä, demojen jälkeen pidetyistä vapaamuotoisista yleisö- ja työryhmäkeskusteluista, demojen ja yhden esitysluonnoksen videotaltioinneista sekä produktion aikana muodostuneesta hiljaisesta tiedosta.
  • Hasan, Linda (2019)
    Shed Helsinki on vuonna 2016 aloitettu projekti, joka tuottaa joka vuosi musikaalin yhdessä ammattilaisten, opettajien ja nuorten kanssa. Projektin viesti tukee yhdenvertaisuutta: kaikki lapset ja nuoret sukupuoleen, kulttuuriseen taustaan, taloudelliseen tilanteeseen tai kehityshaasteisiin katsomatta saavat osallistua toimintaan. Projektissa opetetaan laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta tukevin tavoin. Tutkimuksessani tarkastelen inklusiivisuutta ja toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä musiikkiteatteriprojektissa. Tutkimukseni tapauksena on Shed Helsinki -projekti ja tutkimuksen kohteena projektiin pilottivuonna 2016 osallistuneet nuoret. Tutkimukseni keskiössä ovat Shed Helsinki -projektiin osallistuneiden nuorten kokemukset, joita olen haastatellut tutkimustani varten. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, joka sisältää toimintatutkimuksellisen piirteen. Olen itse ollut mukana projektissa opettajana, joten tutkimus sisältää myös osallistavaa havainnointia. Koska kyseessä on kokemuksen tutkimus, tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusta varten tehdyt haastattelut ovat teemahaastatteluja, jotka suoritettiin yksilöhaastatteluina vuoden 2017 aikana. Haastattelut sisälsivät viisi (5) eri teemaa, joista olen koostanut tulosluvun kahden (2) tutkimuskysymykseni alle. Teemoista nousivat esiin yhteenkuuluvuutta, minäpystyvyyttä, vaikutuksen mahdollisuuksia, hyväksyvää ilmapiiriä, opettajien roolia ja rohkeutta käsitteleviä kokonaisuuksia. Opetushallituksen perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppilas nähdään aktiivisena toimijana, joka reflektoi oppimaansa ja on vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden, opettajan ja eri yhteisöjen kanssa. Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia koskien muun muassa lasten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tutkimukseni tehtävänä on toimia materiaalina musiikinopetuksen järjestämisen, toimintatapojen, oppimiskäsitysten, saatavuuden ja diskurssin uudelleen arvioinnissa. Tutkimuksellani haluan rohkaista (tulevaisuuden) musiikkikasvattajia ja opetuksen järjestäjiä haastamaan omat käsityksensä musiikkikasvatustilanteiden mahdollisuuksista ja luomaan uusia musiikinoppimisen tiloja. Yksi perusopetuksen tehtävistä on valmistaa lapsia ja nuoria kohti yhteiskuntaa. Näkemykseni mukaan, oikein toteutettuna inklusiivisella kasvatuksella on mahdollisuus kasvattaa lapsista ja nuorista suvaitsevia maailman kansalaisia.
  • Lenkiewicz, Albert (2018)
    Osallistuin sävellyksenopiskelijana Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteiseen "Uusi musiikkiteatteri" -projektiin vuosina 2013-2014. Projekti pyrki kartoittamaan musiikkiteatterin mahdollisuuksia opiskelijoiden ryhmissä valmistamien esitysten kautta. Kirjallisen työni tavoite on kuvata luovaa työskentelyäni ja tuntemuksiani säveltäjänä ryhmämme "Brotha in da box" - teatteriproduktiossa. Työni perustana ja lähdemateriaalina ovat projektin aikana tekemäni muistiinpanot ryhmämme tapaamisista, keskusteluista ja harjoituksista. Projektia purkavaan tekstiini sisältyvä pohdinta käsittelee sävellyksellisen ideoinnin eri vaiheita osana ryhmätyöskentelyä. Esittelen yhteenvedossa säveltäjyyteeni vaikuttaneita ja tulevan luovan työni kannalta hyödyllisiä oivalluksia ja konkreettisia toimintatapoja.
  • Alanko, Nea-Maria (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Tässä tutkimuksessa perehdyttiin erään musiikkiteatterin elementin, tekstityöskentelyn, merkitykseen ja opetustapoihin laulunopetuksessa eri konteksteissa: Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmän pop/jazz-laulunopetuksessa sekä Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyöopiskelijoiden, sekä muiden teatterialan opiskelijoiden ja ammatinharjoittajien laulunopetuksessa. Tutkimusta varten haastateltiin kolmea laulupedagogiikan asiantuntijaa. Tutkimusote oli laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia fenomenografisella otteella ja aineistonkeruumenetelmänä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Miten kyseisissä laulunopetuksen konteksteissa opetetaan tekstityöskentelyä? 2. Minkälaisia tekstityöskentelyn elementtejä ja niiden välisiä suhteita ilmenee näissä laulunopetuksen konteksteissa? 3. Miten musiikkiteatteriin kohdistuvaa laulunopetusta tulisi kehittää? Tutkimustulosten perusteella laulunopetuksessa tekstityöskentelyä opetetaan pohtimalla tekstin taustaa, tasoja ja kontekstia, perehtymällä tekstin painotuksiin ja suhteeseen musiikillisten elementtien kanssa, puhumalla tekstiä sekä työstämällä vokaaleja ja konsonantteja. Jokaista opiskelijaa kohdellaan opetustilanteissa yksilönä taustasta riippumatta. Tutkimuksessa nousseita tekstityöskentelyn elementtejä ovat ilmaisun ja tekniikan lisäksi liike, puheen ja laulun yhdistäminen sekä ohjelmistovalinnat. Ilmaisun osa-alueeseen sisältyy näyttämömusiikissa kerronta ja tunneilmaisu. Ilmaisu-termi voi toimia myös yläkäsitteenä kyseisen termin eri osa-alueille, kuten musiikki, teksti ja tanssi. Elementtien suhde toisiinsa on hierarkkisuuden sijaan kuitenkin erilaisten suhteiden muodostama verkosto. Musiikkiteatterin tyylilajiin kohdistuvan laulunopetuksen kehittämisessä on oleellista yhteistyö puhe-, laulu- sekä ilmaisuopettajien välillä. Tutkimuksen perusteella opetuksessa parhaaseen mahdolliseen tulokseen päästään yhdistämällä musiikkiteatterin eri elementtejä, kuten liike ja ilmaisu, osaksi laulunopetusta. Musiikkiteatterin koulutuksen tarve on Suomessa suuri, haasteena on toistaiseksi opiskelijoiden heterogeenisyys, erilaiset valmiudet sekä vaihteleva suhtautuminen musiikkiteatterin käsitteeseen.
  • Traces of Performance: Opera, Music Theatre, and Theatre Music in the Long 19th Century (2013 : Helsinki) (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2013)
  • Laakso, Miika (2015)
    Laulaminen ja musiikki ovat olleet minulle olennaisia, kokonaisvaltaisia voimia ja vaikuttajia koko elämäni ajan. Ehdin harrastaa laulua lapsuudessani ihan huviksi vain muutaman vuoden – siitä tuli nopeasti sattumien kautta ammatti, jolla jo nuorena tienasin omat karkkirahani. Se täytti lähes jokaisen viikonpäiväni ja saavutin sen kautta itsenäisyyteni suhteessa vanhempiini. Kerron tässä näyttelijäntyön opinnäytteen kirjallisessa osiossa aluksi henkilökohtaisesta, lähes romanttisesta suhteestani ääneeni aina äänenmurrokseen asti, laulu-uran katkeamisen kautta löydettyyn erilaiseen ääneen. Jatkan uuteen kierrokseen motivaatiota ja uuden äänen kanssa tutustumiseen. Ääni, laulu ja minä olemme yhtä. Olemme jakaneet elämänvaiheet ja -tilanteet. Ääni on erottamaton osa minua ja sitä kautta se liittyy nykyään identiteettiini näyttelijänä. Se on perustyökaluni puheen muodossa ja lauluksi muuttuessaan erikoisosaamistani. Se määrittelee tulevaisuudennäkymiäni, sekä minusta sisältä käsin halujeni ja makuni muodossa että ulkopuolelta tulevan kysynnän kautta. Tämän ohella käsittelen sitä vuosikymmentä, jonka Teatterikorkeakoulu ja sen näyttelijäntyön koulutusohjelma on ollut vaikuttamassa elämääni; ensin viiden hakuvuoden muodossa ja viimeisen kuuden vuoden aikana turvapaikkanani. Kirjoitan, miten musiikki ilmenee lähes huomaamatta oman näyttelijäntyöni eri puolissa, samoin kuin muilla teatterin osa-alueilla. Pohdin näitä eri osa-alueita ja niiden riippuvaista suhdetta ja avaan itselleni tärkeitä arvoja teatterin tekemisessä. Puhun harjoitustilanteen energiasta ja taas sen vaikutuksesta minuun näyttelijänä. Jännitys on kiinnostava ja äärimmäisen fyysinen ilmiö, joka uhkaa jotain niinkin herkkää kuin ääni. Se kuuluu äänessä heti ja vie oman keskittymiseni pois olennaisesta tehtävästäni, jota nimitän hereisyydeksi. Se, että olen altis kaikesta oletetusta ammattitaidostani huolimatta tämän tyyppiselle uhalle, on raskasta henkisesti ja tuo tullessaan omat haasteensa. Teen sen eteen paljon työtä, että olisin varma ja vapaa, jotta voisin näytellä hyvin. Tämän kirjallisen opinnäytteen lopuksi kirjoitan taiteellisen lopputyöni prosessista edellä mainittujen kautta.