Browsing by Subject "muurahaishappo"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Lahtinen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    The purpose of the study was to determine the possibilities of utilizing the by-product streams of fish processing industry in the production of fish oil and silage. In this thesis the effect of different antioxidants on the preservation of salmon scraps was studied and the utilisation of the dregs from which the oil was extracted as feed was considered. The scarps preserved in this study were from farmed salmon and consisted of internal organs and roe. The study had two experiments. The first one lasted for 65 days and in it formic acid was added to the scraps for a final acid content of 3 %. The scraps with only the formic acid acted as the control and the four different antioxidants studied were butylated hydroxyanisole (BHA), tert-butylhydroquinone (TBHQ), ethoxyquin mixture (Helmlox) and butylated hydroxytoluene (Ionol). The amount of Ionol was 100 ppm and for BHA, TBHQ and Helmlox there were two different amounts, 50 and 100 ppm. The second experiment lasted for 29 days and the formic acid content was 1 %. BHA and Helmlox antioxidants were used with an amount of 10 ppm. The oil and sediment parts from the experiments were analyzed separately. Based on the analyses the antioxidants or their amounts did not have an effect on the values extracted from the sediment. In the first experiment the analyses from the oil gave mostly highly significant (p<0,001) differences between the control and the antioxidants. There were also clear differences between the antioxidants but the different amounts did not have an effect on the AV-, PV- and TOTOX-values. In the second experiment the analyses from the oil gave only minor differences between the control and the antioxidants, the differences between different antioxidants being larger. The peroxide value of BHA was clearly larger than that of the control and Helmlox and therefore also the TOTOX-value was larger, which contradicts the results of the first experiment. In the second experiment also the measured amino acid contents diminished when the antioxidants were added which contradicts previous research. TBHQ worked best as an antioxidant, then BHA, Ionol and Helmlox in order. The usage of the dregs from the scraps as feed for pigs and chicken is limited by its high fish oil content. However for fur animals salmon scraps are suitable as feed products if the amino acid deficiencies are compensated with other feed products.
  • Lamminen, Marjukka (Helsingfors universitet, 2014)
    The aim of this study was to investigate the esilability of white lupin (Lupinus albus) and spring wheat (Triticum aestivum) bi-crop when ensiled as a whole-crop. There were two plant mixture ratios and two growth stages in the study. Silages made with different additives were compared with untreated silages, which were as a control. The experimental silages were made at the research farm of the University of Helsinki in Viikki on August 13th and 27th, 2012. At the first growth stage (K1) wheat was at the beginning of dough stage and the pods of white lupin were green and the seeds filled 50 % of space between septa. At the second growth stage (K2) wheat was at the end of dough stage and the seeds filled 75 % of space between septa. After mowing plant species were separated and two ratios were formed. The first ratio comprised 1/3 white lupin and 2/3 wheat and the second 2/3 white lupin and 1/3 wheat of fresh weight. The additive treatments were: 1) without additive (untreated), 2) formic acid (4 l/t as a 100% acid), 3) the mixture of sodium nitrite (0,75 kg/t) and hexamine (0,5 kg/t) and 4) Lactobacillus plantarum 1x106 cfu/g. Silages were ensiled in the laboratory scale silos in triplicate. Silos were opened after 100 days of ensiling. The chemical composition of raw material at harvest and the fermentation characteristics and aerobic stability of silages were determined in the experiment. The dry matter content of plant mixtures was about 220 g/kg in the mixtures with higher proportions of lupin and about 300 g/kg in the mixtures with higher proportions of wheat. The preservation of silages were impeded by the low dry matter content and high buffering capacity of white lupin, the low sugar content of the mixtures and clostridial contamination. As the proportion of lupin increased the crude protein and sugar content of the mixture increased but the ensilability of the mixture declined. Preservation without additive produced low quality silages in all silage batches. High amounts of ammonia, butyric acid and other fermentation acids typical of bad silage fermentation were detected in the untreated silages. The fermentation quality was good in silages made with Lactobacillus plantarum at the first growth stage when the raw material was dryer and the sugar content of mixtures were higher. Based on the butyric acid and ammonia concentrations the use of Lactobacillus plantarum resulted in poor quality silages at the second growth stage. The dose of formic acid in this experiment wasn’t probably high enough in regard to the poor ensiling properties of raw material and clostridial contamination. High amounts of butyric acid were detected in all silages treated with formic acid. At the second growth stage the ammonia concentrations were also high. The most effective additive in the experiment was the mixture of sodium nitrite and hexamine resulting in good fermentation quality in all silage batches. No butyric acid was detected from the mixtures with higher proportions of wheat and amounts were extremely low also in the mixtures with higher proportions of lupin. Most of the silages were aerobically stable during 13 days of the period of measurement. Only a few silos (5 out of 48) were aerobically deteriorated and those silos were very unstable as the warming was noticed within 2 days. Most of the deteriorated silos (4) were treated with biological additive. Based on the present results the ensiling of white lupin-wheat whole-crop silage is difficult. The composition of raw material suggests that silage should be made from the mixture where the proportion of lupin is higher and cut at the earlier growth stage if the maximization of crude protein and sugar content is wanted. However, the ensilability of raw material is more difficult on the basis of dry matter content and buffering capacity. The yield is also lower than later in the growth stage. Silage additive should always be used when ensiling white lupin. The mixture of sodium nitrite and hexamine was the most effective additive in the study.
  • Blomqvist, Laura (Helsingfors universitet, 2010)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muurahaishapon vaikutuksia säilörehun käymislaatuun käyttäen hyödyksi aikaisemmin tehtyjä ja julkaistuja tutkimuksia. Kun aineistoa kerätään monesta eri lähteestä ja analysoidaan käyttäen tilastollisia ohjelmia, kutsutaan tapaa meta-analyysiksi. Jos monesta lähteestä kerätyn aineiston analyysissä ei huomioida kokeen vaikutusta, tulee ennusteista harhaisia. Mixed model proseduurissa otetaan huomioon sekä kiinteät että satunnaiset tekijät ja aineisto analysoidaan käyttäen tehokkaita tietokoneohjelmia. Aineistona käytettiin tieteellisten sarjojen julkaisuja, joita oli 42 sekä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tutkimusraportteja, joita oli 20. Aineisto jaettiin kolmeen osa-aineistoon. Luokittelevana tekijänä käytettiin raaka-aineen vesiliukoisten hiilihydraattien (sokerit) pitoisuutta tuoreessa kasvimateriaalissa. Ensimmäisessä luokassa (SOK1) säilörehun raaka-aine sisälsi sokeria alle 15 g/kg (tuoreessa materiaalissa), jolloin sen katsotaan olevan vaikeasti säilöttävä. Toisen luokan (SOK2) raaka-aine sisälsi sokeria 15–30 g/kg ja tällöin se on kohtalaisen vaikeasti säilöttävä. Kolmas luokka (SOK3) sisälsi sokeria yli 30 g/kg ja tällöin se on helppo säilöä. Aineisto luokiteltiin lisäksi neljään luokkaan säilöntäaineen perusteella, jotka olivat muurahaishappo, muurahaishappo ja lisäaine, maitohappobakteerit sekä maitohappobakteerit ja lisäaine. Lisäksi mukana oli ilman säilöntäainetta tehty säilörehu eli painorehu. Ensin analysoitiin pelkän muurahaishapon vaikutus säilörehun käymislaatuun verrattuna painorehuun. Tästä aineistosta analysoitiin myös muurahaishapon annostustason vaikutus viiteen käymisparametriin. Lisäksi koko aineistosta analysoitiin kaikkien happopohjaisten ja biologisten säilöntäaineiden vaikutus säilörehun käymislaatuun. Muurahaishapolla käsitellyt rehut olivat laadultaan hyviä jokaisessa sokeriluokassa. Muurahaishapposäilötyissä rehuissa pH-arvo oli kaikissa sokeriluokissa riittävän pieni, sokeripitoisuus oli kohtalainen ja samoin maitohapon pitoisuus. Lisäksi proteiinien liiallinen hajoaminen oli estynyt, mihin viittaa pienet ammoniumtypen pitoisuudet kaikissa rehuissa (alle 60 g/kg N). Muurahaishapon annostustaso vaikutti myös selvästi säilöntätuloksiin. Annostustason nostaminen alensi pH:ta muissa paitsi kohtalaisesti sokeria sisältävässä luokassa. Annostustason nosto myös pienensi maito- ja etikkahapon ja ammoniumtypen pitoisuutta, kun taas jäännössokerin pitoisuus lisääntyi. Maitohappobakteereja sisältävät säilöntäaineet eivät saaneet aikaan laadultaan yhtä hyvää säilörehua kuin happopohjaiset säilöntäaineet, kun raaka-aineen sokeripitoisuus oli pieni. Myös painorehu oli huonoa pH:n ollessa korkea ja etenkin korkeat ammoniumtypen ja voihapon pitoisuudet viittaavat siihen, että osassa painorehuista oli tapahtunut virhekäymistä. Kun sokeripitoisuus raaka-aineessa oli kohtalainen tai suuri, saivat myös biologiset säilöntäaineet aikaan laadultaan hyvää säilörehua. Tutkimuksessa kävi hyvin ilmi ero happosäilöntäaineella säilötyn, -rajoittuneesti käyneen ja maitohappokäyneen säilörehun välillä. Paljon sokeria sisältävässä raaka-aineessa pH ja jäännössokerin pitoisuus säilörehussa olivat suurempia ja vastaavasti maitohappopitoisuus pienempi muurahaishappoa käytettäessä verrattuna pelkkään maitohappobakteeriin. Tuloksista käy ilmi, että raaka-aineen sokeripitoisuus vaikutti eri säilöntäaineiden säilöntätuloksiin. Sokeripitoisuuden lisäksi ero kuiva-ainepitoisuudessa vaikutti osaltaan sokeriluokkien käymislaatuun. Muurahaishapon positiivinen vaikutus rehun laatuun oli selvin, kun raaka-aineen sokeripitoisuus oli pieni, mutta se sai myös suuremmissa sokeripitoisuuksissa aikaan tasaisen laadukasta säilörehua. Myös muurahaishapon annostustason kasvattaminen vaikutti positiivisesti rehun laatuun.
  • Noponen, Kaisa-Mari (Helsingfors universitet, 2010)
    Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää miten eri säilöntäainekäsittelyt vaikuttavat ohrasta (Hordeum vulgare) valmistetun kokoviljasäilörehun käymislaatuun korjattaessa rehu eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin säilöntäajan pituuden vaikutusta käymislaatuun. Tutkimukseen kuului kaksi säilöntäkoetta, jotka suoritettiin heinä-elokuussa vuosina 2005 (koe 1) ja 2006 (koe 2) Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa (MTT) Jokioisilla. Ohrakasvusto kerättiin Punkalaitumelta. Rehut korjattiin viikon välein yhteensä kuusi kertaa. Ensimmäisellä korjuukerralla ohrakasvusto oli tähkälletulovaiheessa. Ensimmäisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli taikinatuleentumisvaiheen ja keltatuleentumisvaiheen vaihteessa. Toisen kokeen viimeisessä kehitysvaiheessa ohrakasvusto oli keltatuleentumisvaiheessa. Säilöntäkäsittelyitä oli viisi, painorehu (ei säilöntäainetta), muurahaishappo 2, 4 ja 6 l/tn ja Lactobacillus plantarum maitohappobakteeri (ymppi). Koerehut tehtiin 120 ml:n lasisiin minisiiloihin. Säilöntäajat olivat 3, 12 ja 24 viikkoa. Raaka-aineiden koostumus ja rehujen säilönnällinen laatu määritettiin. Tutkimus suoritettiin MTT:n hankkeen ”Häviääkö hukkakauran siementen itävyys säilönnässä” yhteydessä. Ohrakasvuston koostumus muuttui kasvukauden edetessä. Käymislaatuun vaikuttavat erityisesti muutokset kuiva-ainepitoisuudessa, vesiliukoisten hiilihydraattien määrässä ja puskurikapasiteetissa. Kasvukauden edetessä kasvuston kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus sekä puskurikapasiteetti vähenivät. Käyminen oli voimakkaampaa kasvukauden alkupuolella, jolloin kasvuston kuivaainepitoisuus oli pieni ja vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus oli suuri. Rehuihin muodostui runsaasti maitohappoa ja niiden pH oli matala. Kasvukauden lopussa kuiva-ainepitoisuus lisääntyi ja mikrobitoiminta oli vähäisempää. Rehuihin muodostui vähemmän maitohappoa ja pH jäi korkeammaksi kuin aikaisemmissa kehitysvaiheissa korjatuissa rehuissa. Painorehujen käymislaatu ei aina vastannut hyvälaatuisen rehun vaatimuksia erityisesti ammoniumtypen ja voihappopitoisuuden osalta. Säilöntäaineet vähensivät ammoniakin sekä haihtuvien rasvahappojen (VFA) muodostumista. Kaikki säilöntäainekäsitellyt rehut olivat käymislaadultaan pääasiassa hyviä. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Käyminen oli homofermentatiivista, maitohappoa muodostui runsaasti ja rehujen pH-arvot olivat pieniä. Ymppirehuihin muodostui vain vähän VFA:ta ja proteolyysi oli vähäistä. Kaikki muurahaishappoannokset tuottivat hyvälaatuista säilörehua. Erityisesti neljää ja kuutta litraa käytettäessä maitohappokäyminen oli vähäistä. Myös kahden litran annos muurahaishappoa rehutonnille tuotti hyvälaatuista säilörehua, mutta fermentaatiohappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin muissa muurahaishapolla säilötyissä rehuissa. Toisessa kokeessa aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa kaikkiin muurahaishapolla säilöttyihin rehuihin muodostui runsaasti käymishappoja, jolloin etikkahappopitoisuus oli liian korkea laatuvaatimusten mukaan. Laboratoriomittakaavassa suoritetun tutkimuksen perusteella ohrakasvusto voidaan korjata kokoviljasäilörehuksi tähkälletulovaiheesta keltatuleentumisvaiheeseen ja saada hyvälaatuista säilörehua. Maatilamittakaavassa rehun tiivistäminen voi olla vaativaa erityisesti tähkälletulo- ja keltatuleentumisvaiheissa, jolloin hapettomia olosuhteita on vaikeampi saavuttaa. Suositeltava korjuuajankohta ohrakasvustolle on taikinatuleentumisvaiheessa, kun ohrakasvuston D-arvo on suurin. Painorehussa käyminen ei aina riitä takaamaan hyvälaatuista rehua, ja sen vuoksi kokoviljasäilörehun valmistuksessa tulisi käyttää säilöntäaineita parantamaan käymislaatua. Eri säilöntäaineita käytettäessä säilörehun käymisen voimakkuus vaihtelee ja myös kehitysasteiden erot näkyvät käymislaadussa. Muurahaishapolla säilötyissä rehuissa käyminen on vähäistä, ja niiden jäännössokeripitoisuus on suuri, kun annostus on 4 tai 6 litraa rehutonnille. Myös muurahaishappoannos 2 l/tn riitti tuottamaan hyvälaatuista säilörehua, vaikka siinä käyminen oli voimakkaampaa. Aikaisessa maitotuleentumisvaiheessa korjattua kasvustoa säilöttäessä muurahaishappo ei aina riittänyt estämään melko voimakasta etikkahappokäymistä. Muissa kehitysvaiheissa muurahaishapolla säilötty rehu oli hyvälaatuista. Maitohappobakteeriymppi tuotti hyvälaatuista säilörehua kaikissa kehitysvaiheissa. Ymppirehuissa homofermentatiivinen maitohappokäyminen on voimakasta ja rehujen pH on matala.
  • Koivunen, Erja (Helsingfors universitet, 2010)
    Monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuutta maidossa pyritään lisäämään, koska ihmiset saavat suurimman osan epäterveellisinä pidetyistä tyydyttyneistä rasvahapoista maitorasvasta. Tutkimuksissa on todettu, että maidossa on vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja ja enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, kun lehmät syövät puna-apilarehua heinänurmirehun sijaan. Tämän on arvioitu johtuvan puna-apilan polyfenolioksidaasista (PPO). Polyfenolioksidaasi vähentää lipolyysiä pötsissä, mutta sen on arvioitu vähentävän lipolyysiä myös säilönnän aikana. Lipolyysi on edellytys pötsin biohydrogenaatiolle, jossa rehun monityydyttymättömät rasvahapot muuttuvat tyydyttyneiksi. Tutkimus kuului Omega maitoa puna-apilasta ja camelinasta -projektiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää puna-apilan ja timotei-nurminatanurmen kolmen kasvuasteen vaikutusta tuoreen ruohon rasvahappopitoisuuteen ja -koostumukseen. Tavoitteena oli myös selvittää säilöntäaineen annostason vaikutusta näissä kasvuasteissa korjattujen rehujen rasvahappopitoisuuteen ja -koostumukseen sekä säilönnälliseen laatuun. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten kasvuaste vaikuttaa puna-apilan PPO:n pitoisuuteen ja miten se mahdollisesti vaikuttaa apilarehun rasvahappopitoisuuteen ja -koostumukseen sekä lipolyysiin säilönnän aikana. Koe toteutettiin 2 × 3 × 4 faktorikokeena, jossa tekijöinä olivat kasvilaji, kasvuaste ja muurahaishapon annostaso. Kasvilajit olivat timotei-nurminataseos ja puna-apila. Kasvustot korjattiin 7 – 12 vuorokauden välein niin, että molemmat kasvustot korjattiin ensimmäisen kerran lehtiasteisena. Muurahaishapon annostasot olivat 2, 4 ja 6 l/t (100 %). Muurahaishapolla säilöttyjä rehuja verrattiin painorehuun. Rehuista määritettiin säilönnällinen laatu ja sitoutuneiden fenoleiden pitoisuus, mikä kuvaa PPO:n aktiivisuutta rehussa. Raaka-ainenäytteiden ja rehujen lipidit fraktoitiin ohutlevykromotografialla ja rasvahapot analysoitiin kaasukromatografialla. Potentiaalisen PPO:n ja aktiivisen PPO:n aktiivisuus määritettiin kasvien lehdistä. Apilanurmessa kokonaisrasvahappopitoisuus ja tärkeimpien rasvahappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin heinänurmessa. Sekä heinä-että apilanurmen kokonaisrasvahappopitoisuus ja tärkeimpien rasvahappojen pitoisuudet vähenivät kasvuston vanhetessa. Kasvien rasva muuttui samalla tyydyttyneemmäksi. Apilarehussa rasvahappoja oli vähemmän kuin heinänurmirehussa. Sekä apilarehujen että heinänurmirehujen kokonaisrasvahappopitoisuus ja tärkeän ?-linoleenihapon pitoisuus oli suurempi kuin raaka-aineessa. Apilarehun kokonaisrasvahappopitoisuus väheni painorehuun verrattuna muurahaishappoa käytettäessä. Muurahaishappo vähensi tai lisäsi heinänurmirehun kokonaisrasvahappopitoisuutta kasvuasteesta riippuen painorehuun verrattuna. Muurahaishappo vähensi ?-linoleenihapon pitoisuutta heinänurmirehussa, mutta lisäsi sitä apilassa. Muurahaishappo vaikutti kuitenkin hyvin vähän yksittäisten rasvahappojen pitoisuuksiin rehussa. Tärkein muutos säilönnän aikana oli lipidien vapautuminen esterisidoksistaan, jolloin suurin osa rehun rasvahapoista oli vapaana. Apilassa oli PPO:ta, mutta se ei vähentänyt apilarehun lipolyysiä säilönnän aikana heinänurmirehuun verrattuna. Apilarehun rasvahappojen jakautuminen lipidifraktioihin erosi heinänurmirehun rasvahappojen jakautumisesta. Merkittävin ero oli, että muurahaishapolla säilötyssä apilarehussa oli enemmän diasyyliglyseroleja kuin muurahaishapolla säilötyssä heinänurmirehussa. Tämän tutkimuksen perusteella PPO ei vähennä lipolyysiä säilönnän aikana. Polyfenolioksidaasi inhiboi todennäköisesti paremmin pötsissä kuin rehussa tapahtuvaa lipolyysiä. Pötsin pH on lähempänä PPO:n pH optimia kuin säilörehun pH.