Browsing by Subject "muusikkous"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-9 of 9
  • Helo, Leevi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen nuorisomuusikkojen työtä ja heidän kokemuksiaan omasta työstään Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jonka analysoinnissa käytän fenomenografista otetta. Tutkielmani aineisto koostuu seitsemän nuorisomuusikon virassa tai viransijaisena toimivan henkilön haastatteluista. Toteutin nämä haastattelut puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina teemahaastatteluina etäyhteyksin. Koska varsinaista aiempaa tutkimusta ei nuorisomuusikoista ole ollut, käsittelen tutkielman teoriaosuudessa muusikkoutta kirkossa sekä muusikkouden käsitettä sen ulkopuolella. Teoriaosuudessa hahmottelen myös nuorisomuusikkojen työympäristöä kirkon musiikki- ja kasvatustyön näkökulmasta. Tutkimuksen tuloksissa ja niiden tarkastelussa käsittelen nuorisomuusikkojen kokemuksia omasta työstään ja heidän syitään hakeutua juuri nuorisomuusikon virkaan erilaisista koulutustaustoistaan huolimatta. Fenomenografisessa tutkimuksessa aineiston analyysi liittyy siihen, miten kokemukset ja käsitykset tulevat esiin toisen asteen näkökulmasta. Tällä tavoin muodostin tutkimusaineistostani neljä pääkategoriaa liittyen nuorisomuusikkojen kokemuksiin: muusikkous kirkon työssä, yksinäisyys omassa työssään, eri musiikkityylien käyttö kirkon musiikkitoiminnassa sekä nuorisomuusikon työn moninaisuus. Tutkimustuloksista voi päätellä nuorisomuusikkojen ydinkokemuksena heidän muusikkoutensa. Muusikkoina he osallistavat nuoria kirkon toimintaan eri tavoin sekä toimivat muusikkoina monenlaisissa tilanteissa. Nämä kokemukset peilautuvat osaltaan myös musiikkikasvattajana toimimisen kokemuksiin. Nuorisomuusikkojen työ on monipuolista, mutta he kokevat yksinäisyyttä omassa työssään. Nuorisomuusikot kokevat rytmimusiikin olevan suomalaisen ihmisen ”musiikillinen äidinkieli”, jonka avulla kirkon musiikkitoiminta voisi paremmin tavoittaa tavallista ihmistä kuin perinteisempi kirkon toiminnassa käytetty musiikki. Tutkimukseni avulla nostan esiin kirkon kasvatuksen kentällä pitkään olleen nuorisomuusikon virkanimikkeen olemassaolon sekä selvitän tällä hetkellä nuorisomuusikkona kirkossa työskentelevien käsityksiä ja kokemuksia kirkon musiikkitoiminnasta.
  • Oksala, Eeva (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    EST-julkaisusarja
    Tutkielmani on muusikkoustutkimus, jossa pääosin autoetnografisen menetelmän avulla pyrin hahmottamaan oman esiintyjyyteni kasvuprosessia ja siihen vaikuttaneita tekijöitä. Keskeistä materiaalia ovat oman kokemukseni pohjalta kirjoitetut esiintymis- ja opinpolkukuvaukset. Tavoitteenani oli selvittää, minkälainen suhde esiintymiseen minulle syntyi opiskellessani länsimaisen taidemusiikin oppilaitoksissa ja kuinka tämä suhde muuttui tutustuttuani erilaisiin esiintymiskulttuureihin. Tutkimuksen edetessä kävi ilmi, että asennoitumisen tavat, jotka olivat leimanneet toimintaani opintojeni ajan kuten liiallinen päämäärähakuisuus, suorituskeskeisyys, automatisoituminen ja huomion kohdistaminen hyvään tekniseen ja tyylinmukaiseen suoritukseen johtivat esitystilanteessa havaintokentän kaventumiseen ja pahimmillaan sulkeutumiseen. Sulkeutumista edesauttoi myös epävarmuus esiintyjän roolista ja erityisesti oman äänen ja esiintyjän roolin välisestä suhteesta. Sen sijaan uusissa toimintaympäristöissäni omaksumani improvisatorinen asenne, spontaanius, leikkimielisyys, riskinotto ja täydellinen vapaus teosuskollisuusajattelusta johtivat päinvastaisesti avautumiseen, vapautumiseen ja uuden vuorovaikutuksellisen ulottuvuuden löytämiseen esiintymistilanteessa. Keskeinen havainto oli kokemani avautuvan optimaalisen tilan suora yhteys keskeytyksettömän kehomielen vireteoriaan. Tutkimus antoi viitteitä siitä, että sulkeutuminen saattaa alkaa jo harjoitushuoneessa ja että reagoiminen erilaisiin ärsykkeisiin, kuten arviointitilanteen laukaisemaan energiaan, voi aiheuttaa tiedostamattomana sulkeutumista. Huomionarvoista oli, että avautuvaa virittäytynyttä tilaa on mahdollista ylläpitää tietoisesti aisteja avaamalla ja mahdolliset ärsykkeet voi vastaanottaa niihin reagoimatta esimerkiksi Alexander-tekniikan oppeja hyödyntäen. Tutkielman viimeisessä osuudessa käsittelen esiintymisen vuorovaikutuksellista ulottuvuutta ja vahvemman yleisösuhteen vaikutusta esiintyjyyteeni. Lähestyin asiaa Taideyliopiston teatterikorkeakoulun yleisökontaktikurssilla saamieni kokemusten ja esiintymiskuvausten pohjalta. Keskeiset huomiot liittyivät esiintymisen perimmäisten motiivien muutokseen. Huomion kohdistaminen yleisöön sai aikaan voimakkaan vuorovaikutuksen kehän ja samastumisen tunteen. Yleisöön tutustuminen ja yleisön tavoittaminen useilla eri tasoilla sai oman työn tuntumaan aidosti merkitykselliseltä. Tutkimus antaa vahvoja viitteitä siitä, että monipuolinen toiminta musiikin eri lajien ja teatteritaiteen parissa voi vahvistaa muusikon esiintyjyyttä niin avautuvan kokonaisvaltaisen esiintymisen kuin esiintymisessä tapahtuvan vuorovaikutuksenkin näkökulmasta. Erilaisissa esiintymiskulttuureissa saadut kokemukset esimerkiksi improvisaatiosta tai vuorovaikutuksellisesta yleisösuhteesta voivat auttaa hahmottamaan ja löytämään vapautta ja vuorovaikutuksellisia elementtejä myös tilanteissa, joissa esiintyjän ja yleisön rooli on tiukemmin määritelty.
  • Hölttä, Marika (2020)
    Tämän opettajan pedagogisten opintojen seminaarityön tehtävänä oli tutkia laulajien musiikinteoriataitoja sekä niihin liittyviä asenteita. Kehittämistavoitteena oli tuottaa tietoa käytännön harjoituksista ja tehtävistä laulunopettajille. Työssä tukeuduttiin aiheen ympäriltä aiemmin kirjoitettuun materiaaliin, opetussuunnitelmiin sekä omiin kokemuksiini. Lisätietoa hankittiin haastattelemalla kolmea laulamisen ja musiikin-teorian ammattilaista. Laulunopettajien työkalupakkia koostettiin haastateltavien vastauksien pohjalta, omien kokemusteni pohjalta sekä laulajille suunnatun teo-riakirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laulajien teoriataidoissa on usein muihin instrumentin soittajiin verrattuna puutteita, vaikka laulajat tarvitsevat esimerkiksi säveltapailutai-toja enemmän kuin soittajat. Syitä näihin puutteisiin on useita. Laulajien keskuudessa vallitsee asenne – joka tosin on parantunut menneisiin vuosiin verrattuna, että laulajien ei tarvitsisi osata musiikinteoriaa yhtä paljon kuin soittajien. Tästä on seu-rannut motivaatio-ongelmia teoriataitojen kehittämisessä, mikä on johtanut puutteel-lisiin taitoihin, jotka näkyvät muun muassa musiikillisista asioista suoriutumisessa sekä analyyttisyyden puutteessa. Laulunopettajat eivät myöskään vaadi tarpeeksi opiskelijoiltaan, eikä heillä ole välttämättä tarpeeksi tietotaitoa opettaa laulunopiske-lijoilleen laulettavien kappaleiden tarkempaa teoreettista analysointia. Johtopäätök-senä todetaan, että asenteiden on muututtava entisestään ja laulunopettajien on an-nettava opiskelijoille kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä eri osa-alueita tänä päivänä laulajana oleminen vaatii.
  • Partti, Heidi (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Studia musica
    This compilation dissertation comprising the summary and four blind peer-reviewed articles examines the culture of music making and musical learning, and the construction of musical identity in the world of digital and virtual media. The main research goal is to increase the knowledge and understanding about where and in what ways do participants in digital technology enabled communities of musical practice learn and use music in the processes of their identity construction, and to reflect upon what implications the answers to these questions can be expected to have in terms of the values and practices within formal music education. The examination proceeds by advancing heuristically a social theory of learning in general, and of so-called communities of practice, in particular, as this theory provides a lens to understand the intertwined relationship between learning, identity construction and participation in communities. The research project was designed as a qualitative study of multiple cases containing strong features of narrative research, and was conducted with the participation of digital musicians who represent different age groups, nationalities and levels of expertise. Two of the cases are online communities: mikseri.net and operabyyou.com. A third case study is a face-to-face group of students and teacher of a Music Performance and Production course at a London-based music college. The research material includes observation field notes, online discussions, video recorded observations and individual interviews. Each article provides a viewpoint into the main problem concerning musical learning and identity work within digital technologies enabled music-related communities. The findings of the research project illustrate how digital music and information technology has opened up new and wider opportunities for musical learning. Concurrently, the findings question the sharp division between highly specialised musical expertise and amateur music making, as well as the divisions between different musical styles and genres, and the various roles of music makers. Digital musicianship appears to be closely related to values both favouring communication and an exchange of musical ideas, and celebrating simultaneous participation in various global and local communities for pursuing individual and social musical identities in more flexible and open ways. In the study, these extensive cultural changes are suggested to manifest a democratic revolution that provides individuals with the access needed to use their intelligence more freely for musical growth and expression, and to share in the values of musical cultures more democratically. However, based on the study's findings, it is also argued that while informal music practices represent essential aspects of our society's community life, they do not necessarily represent ideal models for the music classroom. As such, in order to realise and comprehend the multidimensionality of students' music learning, the study suggests that it is essential for music educators to pay heed to music making inside and outside school, as well as in the whole continuum between the formal and informal poles, and to promote learning that facilitates the construction of identity and ownership of meaning by placing matters of democracy at the centre of attention.
  • Blom, Heta (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmän opiskelijoiden ammatti-identiteettiä ja sen muotoutumista musiikkikasvatuksen opintojen kontekstissa. Tutkin opiskelijoiden ajatuksia heidän ammatti-identiteetistään sekä sitä, millainen yhteys musiikkikasvatuksen opiskelulla on opiskelijoiden ammatti-identiteetin sekä erityisesti muusikko- ja opettajaidentiteettien muotoutumiseen. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkasteltiin identiteetin käsitettä, opettajuutta, muusikkoutta, ammatti-identiteettiä niin yleisenä ilmiönä kuin musiikkikasvattajankin näkökulmasta sekä musiikkikasvatuksen opiskelua Sibelius-Akatemiassa koulutuksen tavoitteineen ja sisältöineen. Kyseessä oli kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tapauksia olivat kolme musiikkikasvatuksen maisterivaiheen opiskelijaa Sibelius-Akatemiasta. Tutkimusaineistoni koostui kolmen musiikkikasvatuksen opiskelijan litteroiduista yksilöhaastatteluista. Aineisto kerättiin kesällä 2014 teemahaastattelun avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Musiikkikasvatuksen opiskelijoista jokainen koki olevansa sekä opettaja että muusikko, mutta painotuksissa ilmeni eroja. Tutkimustulokset osoittivat, että musiikkikasvatuksen opiskelu koetaan mielekkääksi, monipuoliseksi ja hyödylliseksi sekä muusikkoidentiteettiä ja opettajaidentiteettiä edistäväksi toiminnaksi. Esimerkiksi ainedidaktiikat ja instrumenttipedagogiikat koettiin opettajaidentiteettiä edistäviksi opinnoiksi ja muun muassa instrumentti- ja lauluopinnot, rytmisektiosoittimien perusopinnot sekä laulaja ja säestäjä näyttämöllä -erikoistumisopinnot muusikkoidentiteettiä edistäviksi opintojaksoiksi. Musiikkikasvatuksen opiskelijan ammatti-identiteettiä kokonaisvaltaisesti rakentavina opintoina nähtiin afroamerikkalaisen musiikin kurssi, bändipedagogiikka sekä lastenmusiikkikurssi.
  • Luostarinen, Hanne-Maija (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa suomalaisista jazzmuusikoista. Millaisia mielikuvia jazzmuusikoilla on omien arvojensa lisäksi erilaisista muusikkouksista? Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Shalom Schwartzin (1992) teoria yleismaailmallisista arvoista. Kohderyhmää, Sibelius-Akatemian jazzmusiikin aineryhmässä opiskelevia, opettavia ja opiskelleita, tarkastellaan Henri Tajfelin (1978) kehittämän sosiaalisen identiteetin teorian (SIT) kautta. Tutkimuksessa käytettiin Lindemanin ja Verkasalon (2005) laatimaa lyhyempää Schwartzin arvomittaria, SSVS:ää (Short Schwartz Value Survey). Lisäksi kehitettiin musiikkimaailmaan soveltuva arvomittari kyselylomakkeen muusikkouksia koskevia arvokierroksia varten. Vastaajat (N = 66) eriteltiin kolmeen ryhmään, jotka oli jaoteltu sen mukaan, minkälaista jazzmusiikkia he mieluiten soittavat, kuuntelevat tai säveltävät. Sen jälkeen tarkasteltiin sitä, miten nämä ryhmät ovat arvottaneet kyselylomakkeella esiintyviä mielikuvallisia muusikkouksia. Tulokset osoittavat, että kyselyyn vastanneet Taideyliopiston Sibelius-Akatemian jazzmusiikin aineryhmässä opettavat, opiskelevat, tai joskus opiskelleet jazzmuusikot ovat sekä omilta arvoiltaan että muita muusikkouksia arvottaessaan hyvin yksimielisiä. Henkilökohtaisilta arvoiltaan jazzmuusikoiden voi sanoa olevan itseohjautuvaisesti suuntautuneita. Jazzmusiikin tyylillisen mieltymyksen ei voida katsoa vaikuttavan eri muusikkouksien arvostuksiin. Vastaajaryhmä oli yhtä mieltä siitä, että klassiseen musiikkiperinteeseen pohjautuvassa orkesterimuusikkoudessa pidetään tärkeänä päinvastaisia arvoja, joita vastaajat itse edustavat. Orkesterimuusikoiden ryhmä nähdään täten hyvin erilaisena suhteessa jazzmuusikoiden muodostamaan omaan ryhmään.
  • Wikstén, Aapo (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tässä tutkimuksessa perehdyn siihen, kuinka muusikon ammatti-identiteettiä on tarkasteltu musiikkikasvatuksen kirjallisuudessa. Näkökulmat liittyvät muun muassa musiikkiharrastuksen saavutettavuuteen, kilpailuhenkeen, perhetaustoihin ja muihin muusikon polkua määrittäviin ympäristötekijöihin. Tutkimuskysymykseni on: Millaisten taustatekijöiden voidaan ajatella vaikuttavan muusikon tai musiikkikasvattajan ohjautumiseen musiikkiharrastuksesta ammattiuralle? Suoritin tutkielman kirjallisuuskatsauksena. Tarkastelin ajankohtaista kirjallisuutta liittyen musiikin harrastamiseen, musikaalisuuden ja musiikin ammatillisuuden periytymiseen sekä perhetaustan vaikutuksiin muusikon ammatinvalintaan. Tutkielmani keskeisen johtopäätökset ovat, että musiikilliset taidot kehittyvät vähitellen ja kehityksen peruspilarina toimii musiikillinen minäkäsitys. Musiikillinen kilpailuhenki on yleensä nuorissa musiikinharrastajissa läsnä ja se luo musiikillista ilmapiiriä kouluihin ja musiikkiopistoihin. Tutkielmassani myös tutkitaan musikaalisuuden periytymistä ja selvitetään kuinka suuri vaikutus voi olla musikaalisesta elinympäristöstä.
  • Malmgren, Markus (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Markus Malmgren: The Art of Playing between the Notes - Aspects on the Essence of Thorough Bass. Written report presented as part of requirements for the Doctor of Music degree in the Art Study Program. University of the Arts Helsinki, Sibelius Academy, DocMus Doctoral School. Autumn 2015. 184 pages and 11 pages of appendices. My report will look at the function of the organ as a sonorously unifying element in various instrumental and vocal ensembles. This function is apparent in the historical practice of thorough bass, which for that reason serves as the common theme of this work. I discuss organ building, performance practices, playing technique and notation from the point of view of an organist and music director. I question contemporary period instrumental practices in the light of historical sources. But first and foremost, my perspective on thorough bass as a musical phenomenon is broader than the historical, stylistic and theoretical meanings with which it is usually associated. In the 15th century organ building underwent a dramatic development that transformed it into the universal accompaniment instrument. This role - if the capacity of the organ is used in a suitable manner - is still relevant today, regardless of musical style. I therefore take a critical view on contemporary organ pedagogy; its narrow keyboard-centric perspective on the organ and organ playing technique is, on the basis of my research, historically one-sided. Until the beginning of the twentieth century, the work description of an organist was far broader than it is today. The organist played a central role in the public musical sphere, and his tasks usually included the role of composer and conductor in addition to that of performer. Particularly in the realization of liturgical music, the organist would act as principal player of the entire ensemble. Expert knowledge of counterpoint and ability to organize musical resources were considered essential skills for an organist, which is reflected in the qualifications required for a vacancy. For this reason, the study of improvisation and thorough bass was emphasized at the expense of learning solo repertoire in the organist's training. In the 19th century, a general theory of harmony gradually began to supersede thorough bass procedures as the foundation of practical music theory. For organists, composers and conductors, however, thorough bass remained a vital skill well into the twentieth century. As a broad concept and especially as a practical function, thorough bass is not tied to any one musical genre. My study, in fact, indicates that the early 17th century concept of thorough bass is firmly rooted in well established church music practices. The organ was extensively used for the accompaniment of vocal polyphony throughout the 16th century. Therefore there is no reason to consider the concept of thorough bass as a division mark between stylistic periods such as the renaissance and the baroque. 'The thorough bass period' and its better-known twentieth century equivalent 'baroque', are obviously misleading concepts. The respective twentieth century ideologies of the Early Music Revival, the organ culture, and church music may possibly have actually limited general interest in, and expertise of music prior to the 18th century. The main focus of this report is not, however, the period instrument movement as such. The historical practices I have studied can in many ways be relevant in today's increasingly pluralistic musical environment. As ever before 'the art of playing between the notes' unifies musicians across all genres. Keywords: organ, multidisciplinary musicianship, conducting, polyphony, figured bass, performance practice of historical church music, period instruments.
  • Korhonen, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani selvitän haastatteluaineistoon tukeutuen, miksi naispuolisia jazzmuusikoita on Suomessa niin vähän. Käytän apuna tutkimuskirjallisuutta niin jazztutkimuksesta, feministisestä tutkimuksesta kuin musiikin naistutkimuksesta sekä lisäksi viestinnän ja psykologian tutkimusta vallan ja motivaation osalta. Pääasiallisina teorioina käytän motivaatioteoriaa ja valtateoriaa ja metodina haastattelututkimusta. Koska haastatteluaineistosta oli tunnistettavissa selkeitä teemoja, hyödynsin aineistoa käsittelevässä luvussa temaattista analyysiä. Aineistoni koostuu kuuden suomalaisen naispuolisen jazzmuusikon haastattelusta, joissa he pohtivat syitä naisten marginaalisuudelle jazzmusiikin kentällä. Haastateltavani ovat noin 30–60-vuotiaita naiseksi identifioituvia jazzmuusikkoja, jotka kaikki soittavat eri soittimia. He esiintyvät tutkielmassa anonyymeinä. Aineistosta tunnistamani viisi selkeätä teemaa – roolimallien puute, koulutus, intohimo, jamikulttuuri ja äitiys – antavat perspektiiviä siihen, mihin asioihin jazzmusiikin kentällä tulisi puuttua, jotta siitä saataisiin yhdenvertaisempi. Naispuolisten roolimallien puute jazzmusiikin kuvastossa voi vaikuttaa tyttöjen instrumentin ja musiikkityylin valintaan. Koulutuksessa voitaisiin tukea tyttöjä enemmän ja kannustaa kaikkia sukupuolia kaikkien soitinten pariin ennakkoluulottomasti ja tarjoamalla jo peruskoulussa musiikkityylejä laajasti. Intohimo jazzmusiikkia kohtaan nähdään ehdottomana niin naisten kuin miestenkin osalta, jotta alalla pärjää. Jamikulttuuria toivotaan enemmän jo ammatilliseen koulutukseen, jossa kaikki pääsisivät matalalla kynnyksellä harjoittelemaan sitä. Jamitilanteissa naisten katsotaan jäävän arkuudessaan miesten jalkoihin. Äitiys koetaan haasteena yhdistää muusikon ammattiin ja sen arvellaan olevan yksi nivelvaihe, jossa naispuoliset muusikot saattavat lopettaa uransa. Vallalla ja motivaatiolla on monessa esiinnousseessa teemassa keskeinen rooli. Niillä voi nähdä olevan myös yhtäläisiä pyrkimyksiä. Esimerkiksi musiikinopettajilla on yhtäältä valtaa siinä, mitä musiikkia he tunneilla oppilaille esittelevät ja toisaalta he voivat toimia myös monille oppilaille motivaation herättäjänä musiikkia kohtaan. Sama rooli voi olla medialla: se toimii portinvartijan roolissa, mutta voi myös parhaassa tapauksessa tarjota nuorelle musiikinharrastajalle uusia esikuvia. Vanhemmat voivat puolestaan yhdistää toiminnassaan valtaa ja motivaatiota sillä, että vaativat lasta harjoittelemaan hänen omaa halukkuuttaan kuuntelematta. Haastateltavat itse olivat motivoituneet sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tällaisia motivoivia tekijöitä ovat oma kehittyminen soittajana, halu soittaa, itsensä haastaminen pelottaviinkin tilanteisiin, intohimo instrumenttia ja musiikkityyliä kohtaan sekä yleisön tai kollegoiden kehut ja kannustukset. Tutkielmassa on havaittavissa selkeästi naisia marginalisoivia teemoja sekä syitä, joiden takia he marginaalisuudestaan huolimatta toimivat jazzin kentällä edelleen. Näin ollen tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä naispuolisten jazzmuusikoiden marginaalisesta asemasta. Se osoittaa myös sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden vaikutuksen naispuolisten muusikoiden kokemassa arjessa. Tutkielma pyrkii purkamaan asenteita ja sukupuolittuneita käytänteitä. Sen tuloksia voidaan hyödyntää musiikin nais- ja jazztutkimuksen alalla selvittämään syitä sukupuolen eriarvoisuuteen, ja esimerkiksi siinä, miten eriasteisten musiikkioppilaitosten tai koulujen musiikinopetuksessa voitaisiin kiinnittää huomiota vallalla oleviin näkemyksiin sukupuolinormeista ja kyseenalaistaa niitä.