Browsing by Subject "myrkyllisyys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-15 of 15
  • Rissanen, Johanna (Suomen ympäristökeskus, 1999)
    Ympäristöopas 63
    Lämpimänä heinäkuun päivänä tekisi mieli mennä uimaan, mutta uimapaikan vesi näyttää vihertävältä. Onko vedessä sinilevää ja uskallanko mennä uimaan? Mistä tunnistan sinilevän? Voiko sinilevähaittoja vähentää? Näihin ja moniin muihin levän ja levähaittoihin liittyviin kysymyksiin löytyy vastaus tästä oppaasta. Oppaassa esitellään värikuvin erilaisia leviä ja niiden aiheuttamia ilmiöitä. Siinä vastataan usein esitettyihin levän, levähaittoihin ja levien myrkyllisyyteen liittyvän kysymyksiin. Oppaassa neuvotaan mitä voi tehdä, kun sinilevää on runsaasti. Lisäksi kerrotaan, mitä kukin voi tehdä leväongelmien vähentämiseksi. Teos on tarkoitettu niin lomailijoille, mökkiläisille, ranta-asukkaille kuin myös ympäristöalan ja kuntien työntekijöille.
  • Czub, Michał; Nawała, Jakub; Popiel, Stanisław; Brzeziński, Tomasz; Maszczyk, Piotr; Sanderson, Hans; Maser, Edmund; Gordon, Diana; Dziedzic, Daniel; Dawidziuk, Barbara; Pijanowska, Joanna; Fabisiak, Jacek; Szubska, Marta; Lang, Thomas; Vanninen, Paula; Niemikoski, Hanna; Missiaen, Tine; Lehtonen, Kari K.; Bełdowski, Jacek; Kotwicki, Lech (Elsevier, 2021)
    Aquatic Toxicology 230, 105693
    Sea dumping of chemical warfare (CW) took place worldwide during the 20th century. Submerged CW included metal bombs and casings that have been exposed for 50–100 years of corrosion and are now known to be leaking. Therefore, the arsenic-based chemical warfare agents (CWAs), pose a potential threat to the marine ecosystems. The aim of this research was to support a need for real-data measurements for accurate risk assessments and categorization of threats originating from submerged CWAs. This has been achieved by providing a broad insight into arsenic-based CWAs acute toxicity in aquatic ecosystems. Standard tests were performed to provide a solid foundation for acute aquatic toxicity threshold estimations of CWA: Lewisite, Adamsite, Clark I, phenyldichloroarsine (PDCA), CWA-related compounds: TPA, arsenic trichloride and four arsenic-based CWA degradation products. Despite their low solubility, during the 48 h exposure, all CWA caused highly negative effects on Daphnia magna. PDCA was very toxic with 48 h D. magna LC50 at 0.36 μg × L−1 and Lewisite with EC50 at 3.2 μg × L−1. Concentrations at which no immobilization effects were observed were slightly above the analytical Limits of Detection (LOD) and Quantification (LOQ). More water-soluble CWA degradation products showed no effects at concentrations up to 100 mg × L−1.
  • Kylä-Harakka-Ruonala, Tellervo (National Board of Waters and Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 2
    Yhteenveto: Kemikaalien teollisesta käsittelystä vesieliöille aiheutuvien riskien arviointi mallin avulla.
  • Lahti, Kirsti (Finnish Environment Institute, 1997)
    Monographs of the Boreal Environment Research 4
  • Kerminen, S.; Häkkilä, K.; Tulkki, P.; Haapala, K. (Vesihallitus, 1971)
    Vesihallitus. Tiedotus 9
    English summary: Toxicity and biodegradability of emulsifiers in Finnish watercources
  • Mattila, Tuomas (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009
  • Uronen, Pauliina (Finnish Environment Institute, 2007)
    Monographs of the Boreal Environment Research 28
    This study deals with algal species occurring commonly in the Baltic Sea: haptophyte Prymnesium parvum, dinoflagellates Dinophysis acuminata, D. norvegica and D. rotundata, and cyanobacterium Nodulariaspumigena. The hypotheses are connected to the toxicity of the species, to the factors determining toxicity, to the consequences of toxicity and to the transfer of toxins in the aquatic food web.Since the Baltic Sea is severely eutrophicated, the fast-growing haptophytes have potential in causing toxic blooms. In our studies, the toxicity (as haemolytic activity) of the haptophyte P. parvum was highest under phosphorus-limited conditions, but the cells were toxic also under nitrogen limitation and under nutrient-balanced growth conditions. The cellular nutrient ratios were tightly related to the toxicity. The stoichiometric flexibility for cellular phosphorus quota was higher than for nitrogen, and nitrogen limitation led to decreased biomass. Negative allelopathic effects on another algae (Rhodomonas salina) could be observed already at low P. parvum cell densities, whereas immediate lysis of R. salina cells occurred at P. parvum cell densities corresponding to natural blooms. Release of dissolved organic carbon from the R. salina cells was measured within 30 minutes, and an increase in bacterial number and biomass was measured within 23 h. Because of the allelopathic effect, formation of a P. parvum bloom may accelerate after a critical cell density is reached and the competing species are eliminated. A P. parvum bloom indirectly stimulates bacterial growth, and alters the functioning of the planktonic food web by increasing the carbon transfer through the microbial loop.Our results were the first reports on DSP toxins in Dinophysis cells in the Gulf of Finland and on PTX-2 in the Baltic Sea. Cellular toxin contents in Dinophysis spp. ranged from 0.2 to 149 pg DTX-1 cell-1 and from 1.6 to 19.9 pg PTX-2 cell-1 in the Gulf of Finland. D. norvegica was found mainly around the thermocline (max. 200 cells L-1), whereas D. acuminata was found in the whole mixed layer (max. 7 280 cells L-1). Toxins in the sediment trap corresponded to 1 % of DTX-1 and 0.01 % PTX-2 of the DSP pool in the suspended matter. This indicates that the majority of the DSP toxins does not enter the benthic community, but is either decomposed in the water column, or transferred to higher trophic levels in the planktonic food chain.We found that nodularin, produced by Nodularia spumigena, was transferred to the copepod Eurytemoraaffinis through three pathways: by grazing on filaments of small Nodularia, directly from the dissolved pool, and through the microbial food web by copepods grazing on ciliates, dinoflagellates and heterotrophic nanoflagellates. The estimated proportion of the microbial food web in nodularin transfer was 22-45 % and 71-76 % in our two experiments, respectively. This highlights the potential role of the microbial food web in the transfer of toxins in the planktonic food web.
  • Vuori, Kari-Matti; Swanljung, Tea; Aaltonen, Eeva-Kaarina; Kalliolinna, Marjo; Jokela, Sinikka (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristö 1/2009
    Kokkolaan on keskittynyt Pohjoismaiden merkittävin metalli- ja kemian alan teollisuus. Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat teollisuuden päästöt sekä Kokkolan kaupunki. Jätevedet sisältävät mm. raskasmetalleja sekä orgaanisia yhdisteitä. Myös Perhonjoen kautta huuhtoutuu merialueelle erityisesti ylivirtaamakausina metalleja, jotka ovat  seurausta valuma-alueen happamien sulfaattimaiden (HS-maat) kuivatuksista. Merialuetta on tarkkailtu yli 30 vuoden ajan. Teollisuuden metallipäästöt ovat tänä aikana pudonneet murto-osaan lähtötilanteesta. HS-maiden metallikuormien suhteellinen osuus on kasvanut. Eliöiden ja sedimenttien metallitasot ovat laskeneet, mutta ovat edelleen kohonneita. Pohjaeläinlajistossa on ollut viitteitä  toksisuudesta. Ympäristölainsäädäntö korostaa entistä painokkaammin tarvetta arvioida ihmisen toimista aiheutunutta ekologista haittaa. Tätä varten tulee selvittää missä määrin ekosysteemit ja niiden osat altistuvat haittatekijöille ja minkälaisia vaikutuksia altistumisesta seuraa. Tältä pohjalta voidaan arvioida riskien mittakaavaa ja merkitystä sekä suunnata ja kehittää tarkkailuohjelmia  ja ympäristönsuojelutoimenpiteitä. Osana Kokkolan edustan velvoitetarkkailuohjelmaa käynnistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005 ekotoksikologinen tutkimus ja ekologinen riskinarvio.   Tutkimuksessa tarkasteltiin Kokkolan edustan sedimenttien altistumista haitallisille aineille sekä niiden aiheuttamaa akuuttia ja kroonista toksisuutta. Kohteena olivat syvännepohjat, jotka käsittivät tehtaiden edustat ja ulommat kohteet  sekä Perhonjoen edustan (HS-maiden vaikutus).  Altistuksen indikaattorina olivat sedimenttien raskasmetallipitoisuudet, joita verrattiin saastuneiden maiden raja-arvoihin ja tavoitetasoihin. Akuutin toksisuuden testaukseen käytettiin valobakteeritestiä (SFS-EN ISO 11348). Kroonista toksisuutta arvioitiin surviaissääskien epämuodostumia hyödyntävällä tutkimuksella. Altistumis- ja vaikutusprofiilien yhteistarkastelun perustella laadittiin riskiarvio näyteasemittain. Uloimmassa kohteessa (n. 7 km päästölähteistä) riski oli alhainen, tehtaiden edustalla lievästi kohonnut – kohtalainen, Perhonjoen edustalla alhainen – kohtalainen. Riski oli korkea kohteessa mikä tulkittiin ruoppausmassojen vaikuttamaksi alueeksi. Tutkimus osoitti, että Kokkolan edustan merialueen sedimentissä haitallisten aineiden pitoisuudet ovat tasolla, joka aiheuttaa pohjaeläinyhteisölle paikoin merkittäviä toksisuushaittoja. Haittoja aiheuttavat sekä piste- että hajakuormitus. Haitta-aineita olivat mm. Hg, Cd, Zn ja As. Tämä tutkimus on tiettävästi ensimmäinen Suomessa tehty surviaissääskien epämuodostumista hyödyntävä tutkimus merialueelta. Määritysmenetelmä oli herkkä ja vaikutti soveltuvan myös velvoitetarkkailuna toteutettavaan haitallisten aineiden seurantaan  rannikkovesissä. Surviaissääskien keruu maastosta osoittautui kuitenkin työlääksi. Näytteistä saatujen yksilöiden pieni määrä ja epätasainen jakautuminen näyteasemien ja tutkittujen sukujen välille heikensivät tulosten luotettavuutta. Jatkossa sedimenttinäytteiden toksisuutta tulisi selvittää surviaissääskien morfologisiin häiriöihin perustuvina laboratoriotesteinä. Tällöin voidaan vakioida altistettavien eläinten määrä ja laji. Näin saadaan luotettavampi kuva toksisuushaittojen luonteesta, ajallisesta ja paikallisesta vaihtelusta ja haittojen kehityksestä. Tarkkailuja tulisi kehittää kokonainaisuutena, missä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu muodostavat ERA (Ekologinen riskianalyysi) -prosessia hyödyntävän kokonaisuuden. Painotusten tulisi vaihdella toisiaan tukien ja toksisuuden testauksen ja aineiden tunnistamisen edetä johdonmukaisesti.
  • Ahtiainen, Jukka (Finnish Environment Institute, 2002)
    Monographs of the Boreal Environment Research 22
    New chemicals are produced in increasing numbers. In Finland every year about 28 000 different products are manufactured or imported which can be classified as harmful. These products contain about 5000 different harmful substances. We also receive harmful compounds in airborne emissions. Substances are further transformed in industrial processes, in waste management and in the environment by human activities and natural processes. However, only rather limited monitoring data is available about the environmental concentrations of these compounds (concerning about 20–40 substances). The environmental risks of harmful substances can be recognized, assessed and managed by : 1) measuring concentrations in the environment, 2) testing the effects on biota in toxicity tests and 3) monitoring ecosystem changes in the environment. Microbes have a key role in the environment as degraders in the carbon and nutrient cycles. They also have the capability to transform and degrade many harmful man-made substances. Microbes have a strong effect on the exposure of other biota to chemical substances. Hence they can be regarded as primary targets for harmful effects of chemicals or active transformers of chemicals in the environment.The objective of this study was to evaluate the usefulness and applicability of microbial toxicity tests, biodegradation tests and microbial biomass and activity measurements in the environment for the environmental hazard identification and risk assessment of chemicals, effluents and contaminated soils. The study considers both aquatic and soil environments. The effects of modern pulp mill bleaching effluents on biota were assessed by a set of different biotests and by chemical analysis. The effluents and their long term effects on aquatic microbial processes were also studied in outdoor mesocosms. In one part the biodegradation kinetics of carbon-14-labeled model compounds in standard tests and in environmental conditions were measured and compared. The effects of several pesticides on soil microbes were tested and assessed in laboratory tests and in field trials. The applicability of microbial toxicity tests in the assessment of soil pollution and bioremediation processes was also studied in comparison with chemical analysis. The results of the study can support the development and selection of test methods for environmental risk management and regulatory decisions.
  • Junna, Juhani; Lammi, Reino; Miettinen, Veijo (Vesihallitus. National Board of Waters, 1982)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 49, 17-29
    Orgaanisen aineen ja myrkyllisyyden poisto sulfaattisellutehtaan kuorimo- ja valkaisimojätevesistä aktiivilietemenetelmällä
  • Schultz, Eija; Kärkkäinen, Pauli; Sillanpää, Markus; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2014
    Yhdyskuntajätevedenpuhdistamolle tuleva jätevesi on laadultaan vaihtelevaa ja harvoin pelkästään kotitalouksien jätevettä. Viemäreihin päätyy lukuisia kemiallisia yhdisteitä, joiden kemiallisia ja biologisia ominaisuuksia ei tunneta. Tässä raportissa käsitellään jätevesien haitallisuuden arviointia biologisia menetelmiä käyttäen, esitellään käytettävissä olevia menetelmiä sekä luodaan katsaus näiden menetelmien käyttöön eri maissa. Raportin lopussa ehdotetaan eräitä jatkotoimenpiteitä, joilla voitaisiin edistää jätevesien haittavaikutusten arviointia ja pyrkiä ennalta ehkäisemään ympäristön pilaantumista. Myrkyllisyystestien ja muiden biologisten menetelmien käyttöä suositellaan tarkkailumenetelmäksi kemiallisten analyysien ohella, puhdistusprosessien toimivuuden seurannan ja kehittämisen apuna, puhdistamoon tulevien vesien laadun tarkkailussa ja tuntemattomien haitta-aineiden jäljittämisessä. Raportissa pyritään tuomaan esiin biologisten menetelmien edut ja mahdollisuudet, kehittämistarpeet sekä rajoitukset, joita niihin liittyy.
  • Assmuth, Timo Walter (National Board of Waters and the Environment, 1995)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 20
    Myrkyllisten aineiden jakaumat ja vaikutusmallit jätealueiden ympäristöriskien analyysissä.
  • Руоппа, Марья; Хейнонен, Пертти (Институт окружающей среды Финляндии, 2006)
    Справочное издание по охране окружающей среды
    Данная публикация содержит описания важнейших биологических методов исследований, которые традиционно используются при проведении мониторинга и при изучении экологического состояния водоёмов. Кроме того, в публикации приведены гидробиологические и экотоксикологические стандартные методики, которые используются в исследованиях на международном уровне и в Финляндии. В публикации приведено описание: - Методов оценки качества воды и состояния водоёмов - Биологических тестов - Методов экотоксикологических исследований - Методов исследований аккумуляции веществ в организмах - Методов исследования биологической деструкции веществ - Методов отбора проб - Вопросов контроля качества Особенности водоохранных мероприятий на поверхностных водоёмах в Европе определены в многочисленных документах Европейского Союза. С точки зрения формирования и контроля качества воды важнейшим документом является Рамочная Директива ЕС по водной политике (2000/60/EY), которая вступила в силу в 2000 году. Директива содержит необходимую информацию для определения типов водоёмов, их классификации, а также и для выполнения мониторинга состояния водных объектов. Для определения экологического статуса водоёма разработан список водных гидробионтов (планктон, водные растения, бентос и рыбы). Реализация Директивы ЕС по водной политике предполагает использование международных стандартов ISO и CEN.