Browsing by Subject "myrkytys"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Ulmanen, Sini (Helsingin yliopisto, 2021)
    Kissoilla esiintyy kotieläimistä toiseksi eniten myrkytyksiä heti koirien jälkeen. Lajien välisistä aineenvaihduntaeroista johtuen useat ihmisille ja koirille turvalliset aineet ja annokset voivat olla kissoille hengenvaarallisia ja vapaasti ulkoilevilla kissoilla oireet saattavat kehittyä pitkälle ennen niiden huomaamista ja hoitoon tuomista. Hoidon pääperiaatteet ovat samat kuin koirilla; stabilaatio, dekontaminaatio ja tukihoito. Kissoilla oksennuttamisen teho on epävarmaa, jolloin mahahuuhtelua tulisi harkita. Kissat voivat myös altistua turkkiin tai iholle päätyneille toksiineille suoraan transdermaalisesti tai nuolemalla niitä, jolloin ruoansulatuskanavaan päätyneen toksiinin määrä on niin pieni, ettei oksennutuksella tai mahahuuhtelulla saada suurta hyötyä. Laskimonsisäisen lipidiemulsiohoidon turvallisuutta ja vaikutusta kissoilla ei ole perusteellisesti tutkittu, mutta sen käytöstä on saatu lupaavia tuloksia muun muassa permetriini- ja alfakoraloosimyrkytysten hoidossa. Suomessa tapahtuneita kissojen myrkytystapauksia on tutkittu kolmessa lisensiaatintutkielmassa, ja niissä kasvit olivat yleisin aineluokka epäiltyinä myrkytysten aiheuttajina. Kasveista etenkin liljakasvien sisältämä toksiini on tappavan myrkyllistä kissoille jo pieninä määrinä, ja aiheuttaa hoitamattomana kuolemaan johtavan munuaisvaurion. Ajoissa aloitetuilla tehokkailla hoitotoimenpiteillä toipumisennuste on hyvä, mutta anurisen munuaisvaurion kehityttyä ennuste on huono ilman dialyysihoitoa. Kissoilla on huomattavasti koiria heikompi kapasiteetti metaboloida vierasaineita glukuronikonjugaatiolla. Tämän vuoksi tulehduskipulääkkeet, parasetamoli ja permetriini aiheuttavat niille toksisia vaikutuksia huomattavasti alhaisemmilla annoksilla kuin koirilla. Tulehduskipulääkemyrkytykset ovat tavallisesti seurausta omistajan omatoimisesta lääkinnästä ja tapaukset, joissa kissa olisi altistunut itse lääkettä syötyään, ovat harvinaisia. Kirjallisuuden mukaan tyypillisiä oireita ovat oksentelu ja ripuli. Kissoilla on havaittu esiintyvän koiria useammin takypneaa ja läähätystä, kun taas ruoansulatuskanavahaavaumat ovat kliinisissä tapauskertomuksissa kissoilla harvinaisia. Hoidon tarkoituksena on tukea etenkin munuaisten toimintaa ja ennaltaehkäistä ruoansulatuskanavahaavaumien muodostumista. Parasetamolimyrkytys aiheuttaa kissoilla hemolyyttiseen anemiaan johtavan methtemoglobinemian. Kissoille myrkyllinen annos parasetamolia on 50–100 mg/kg, mutta joissakin yksittäistapauksissa myrkytysoireita on kehittynyt 10 mg/kg annoksella. Dekontaminaation ja tukihoidon lisäksi lääkehoidolla pyritään edesauttamaan parasetamolin toksisen metaboliitin eliminaatiota ja edesauttaa methemoglobiinin muokkausta takaisin hemoglobiiniksi. Kissojen permetriinimyrkytykset ovat usein seurausta siitä, kun omistaja käyttää virheellisesti koiralle tarkoitettua permetriiniä sisältävää ulkoloislääkettä kissalleen. Permetriini saa aikaan pitkittynyttä hermoärsytystä ja tyypillisiä oireita ovat kouristelu, lihasväristykset, vapina ja ataksia. Toipumisennuste on hyvä, jos tehokas oireenmukainen tukihoito päästään aloittamaan ajoissa. Alfakloraloosi on jyrsijämyrkky, jonka epäillään aiheuttaneen useita kissojen myrkytyksiä Suomessa vuodesta 2018 lähtien. Kissojen epäillään altistuneen myrkylle sekundäärisesti saaliseläimiä syötyään. Alfakloraloosi voi aiheuttaa vakaviakin keskushermosto-oireita, mutta tämänhetkisen kirjallisuuden mukaan toipumisennuste asianmukaisella tukihoidolla on hyvä. Etyleeniglykolia käytetään tavallisesti jäätymisenestoaineissa. Kissat voivat altistua sille tahriintunutta turkkiaan tai tassujaan nuolemalla ja pienin myrkyllinen annos kissoilla on vain 1 g/kg. Etyleeniglykolin toksiset aineenvaihduntatuotteet aiheuttavat vakavan metabolisen asidoosin ja hoitamattomana kuolemaan johtavan munuaisvaurion. Ensisijaisena lääkehoitona suositellaan fomepitsolia. Kissojen myrkytystapauksissa potilaan selviämisen kannalta avainasemassa on nopeasti aloitetut ja asianmukaiset hoitotoimenpiteet, joten praktikkoeläinlääkärin on olennaista osata epäillä myrkytystä kissan vakavien oireiden aiheuttajana ja tunnistaa kissojen myrkytysten erityispiirteet.
  • Kaattari, Salla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Nautojen äkkikuolemien syistä Suomessa on olemassa vain vähän tietoa mm. suoritettujen raadonavauksien vähäisestä määrästä johtuen. Äkkikuoleman määritelmään liittyy ongelmia, yleisesti äkkikuolemana pidetään kuolemaa, joka on tapahtunut ilman ennakoivia sairauden oireita. Eläimen oireiden havaitseminen riippuu kuitenkin monesta tekijästä, mm. eläimen pitopaikasta, tuotantomuodosta ja hoitorutiineista johtuvasta eläimen tarkkailutiheydestä. Myös tarkkailijan ammattitaidolla ja kokemuksella on merkitystä oireiden tunnistamisessa. Tässä työssä äkkikuolema on määritelty odottamattomaksi kuolemaksi, joka johtaa aiemmin oireettoman eläimen kuolemaan alle 24 tunnissa. Suomessa täysikasvuisten nautojen kuolinsyyn selvityksiä suoritetaan raadonavauksilla Ruokaviraston toimipisteissä ja Helsingissä eläinlääketieteellisten biotieteiden osastolla (Eltdk, HY). Koska patologian yksiköissä tehtävien täysikasvuisten nautojen raadonavausten vuosittainen määrä on vähäinen, korostuu kenttäavausten merkitys tiedonsaannissa nautojen sairauksista ja kuolinsyistä. Ohjeille naudan kenttäavauksen suorittamiseen ja löydösten tulkintaan on siten olemassa eläinlääkäreille ilmeinen tarve. Tämä lisensiaatintutkielma sisältää ohjeen naudan kenttäavauksen suorittamiseen sekä esitietokaavakkeen helpottamaan esitietojen keräystä ennen kenttäavauksen suorittamista tai raadon lähettämistä patologieläinlääkärin avattavaksi. Tutkielma sisältää kirjallisuuskatsauksen yleisimmistä täysikasvuisten nautojen äkkikuolemien aiheuttajista ja niiden etiologiasta, patogeneesista ja etenkin niihin liittyvistä makroskooppisista raadonavauslöydöksistä, jotka ovat keskeinen osa diagnoosiin pääsyä. Tässä lisensiaatin tutkielmassa äkkikuoleman aiheuttajat on jaettu aiheuttajan mukaan tartunnallisiin, ravitsemuksellisiin ja aineenvaihdunnallisiin syihin, tapaturmiin ja vammoihin, myrkytyksiin sekä muihin syihin. Nautojen äkkikuolemia aiheuttavista sairauksista pernarutto on vakava zoonoosi, jonka mahdollisuus naudan äkkikuoleman taustalla tulisi arvioida jo esitietojen avulla. Pernaruttoon kuolleen naudan tunnusmerkkejä ovat huonosti hyytynyt, tumma veri, jota valuu ruumiinaukoista, raadosta puuttuva kuolonkankeus sekä raadon nopea kaasuuntuminen. Uusi laidun ja uudelta pellolta kerätty rehu voivat olla pernaruton riskitekijöitä. Myös alueella esiintyneet tulvat, peltojen ojitukset ja muut maanmuokkaustyöt voivat nostaa tartunnan todennäköisyyttä. Äkkikuolemien syyt ovat hyvin moninaiset ja samoin ovat niiden raadonavauslöydökset. Esimerkiksi voimakkaat sisäiset verenvuodot ja hemorraginen jejuniitti ovat tiloja, joissa silminnähtävät muutokset ovat ilmeiset ja diagnoosi voidaan asettaa jo makroskooppisten muutosten perusteella, eikä jatkotutkimuksia tarvita. Vastaavasti joissain kuolinsyissä, kuten botulismissa ja elektrolyyttihäiriöissä, kuten hypomagnesemiassa ei näkyviä tunnusomaisia raadonavauslöydöksiä ole lainkaan. Tällöin myös raadonavauslöydösten puuttuminen on arvokasta tietoa. Yhdistettynä esitietoihin sekä mahdollisiin spesifisiin jatkotutkimuksiin löydöksettömyys johtaakin usein diagnoosiin
  • Pelkonen, Samu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Propranololi oli ensimmäinen laajaan kliiniseen käyttöön tullut beetasalpaaja, mutta sittemmin sen käyttö alkuperäisiin sydänsairausindikaatioihin on vähentynyt uusien selektiivisempien ja vesiliukoisempien beetasalpaajien tultua markkinoille. Propranololi ylittää suhteellisen rasvaliukoisena veriaivoesteen merkittävissä määrin ja tähän ominaisuuteen on liitetty siitä raportoidut harvinaiset neuropsykiatriset haitat. Tämän tutkielman tarkoituksena oli Suomessa vuosina 2016–2018 kuolleiden oikeuskemiallisen löydösaineiston perusteella selvittää ovatko vainajien propranololilöydökset yhteydessä itsemurhiin, lääke- ja huumausainemyrkytyksiin, väärinkäyttöepäilyihin ynnä muihin vastaaviin seikkoihin, kun verrokkina on lievemmin rasvaliukoinen beetasalpaaja metoprololi. Näiden beetasalpaajien kokoverikonsentraation ohella aineistoon yhdistettiin tieto mahdollisista muista löydöksistä, kuten etyylialkoholista, laittomista päihteistä sekä tietyistä pääasiassa keskushermostoon vaikuttavista lääkeaineista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeustoksikologiayksikön vainajatapausten laboratoriotietokannasta haetuille tiedoille tehtiin tilastollisia testejä, jotka vahvistivat alkuperäisen hypoteesin. Propranololiryhmässä oli tilastollisesti merkitsevästi enemmän itsemurhia (RR 4,22), lääke- ja huumausainemyrkytyskuolemia (RR 6,79), väärinkäyttötapauksia (RR 10,18) ja alkoholilöydöksiä (RR 1,51). Lisäksi propranololiryhmässä itse beetasalpaajaa löytyi mahdollisesti myrkytysoireita aiheuttavana pitoisuutena, verrattuna terapeuttisena pidetyn plasmakonsentraation ylärajaan, tilastollisesti merkitsevästi (RR 2,02) useammin kuin metoprololitapauksissa. Retrospektiivinen tutkimusasetelma sekä aineiston tyyppi asettavat omat rajansa kausaliteettien arvioinnille, mutta propranololin yhteys edellä mainittuihin tekijöihin oli kiistämätöntä. Ei kuitenkaan voida todeta näiden löydösten välttämättä vahventavan epäilyä propranololin mahdollisesta väärinkäyttöpotentiaalista. On tiedossa, että propranolia käytetään sen valmisteyhteenvedossa mainittujen käyttöaiheiden ulkopuolisesti muun muassa esiintymisjännityksen lieventämiseen. Lopuksi voidaan joka tapauksessa todeta, että kliinisessä työssä hoidettaessa propranololia käyttävää potilasta mahdolliset harvinaiset neuropsykiatriset haitat on hyvä pitää muiden seikkojen muassa mielessä, sillä potilas tämän puolesta kuuluu riskiryhmään. (222 sanaa)