Browsing by Subject "myynti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Wuori, Einari (Suomen metsätieteellinen seura, 1948)
  • Kiviranta, Arto (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 100
    The use of pesticides in agricultute and forestry in Finland and the effects of the most important groups in waters.
  • Salovaara, Jussi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani käsittelee neuvostoliittolaisten henkilöautojen maahantuontia, myyntiä ja markkinointia Suomessa vuosina 1962-1974. Maahantuonnista vastasi suomalaisneuvostoliittolainen Oy Konela Ab. Konelan liiketoimintaa suojasi vuoteen 1962 asti henkilöautojen tuontisäännöstely, minkä jälkeen yhtiö joutui kilpailemaan länsimaisia, itäeurooppalaisia ja japanilaisia automerkkejä vastaan Suomen kasvavilla automarkkinoilla. Vuonna 1971 lanseerattiin Lada, joka nousi Suomen myydyimpien automerkkien joukkoon. Tutkin Konelan sopeutumista kylmänsodan ajan automarkkinoiden ja suomalaisten Neuvostoliitto-suhteen muutokseen. Tarkastelen myös liiketoiminnan ja poliittisen suhdetta Konelassa. Tutkielmassani hyödynnän aineistoa erityisesti vuosilta 1961-63 ja 1971-74. Käytän arkistoituja lähteitä Konelan arkistosta Elinkeinoelämän keskusarkistossa sisältäen myyntitilastoja, henkilöstölehtiä, sopimuksia, markkinointimateriaaleja ja kokouspöytäkirjoja sekä Ulkoministeriön arkiston Suomen ja Neuvostoliiton kauppasopimuksia koskevaa aineistoa. Lisäksi mukana on Konelan Eläkesäätiön arkiston, Mobilian ja Kansallisarkiston aineistoja sekä Patentti- ja rekisterihallituksen historiaote Konelasta. Konelan mainontaa analysoin sanoma- ja aikakauslehdistä. Konelan Uutiset -sidosryhmäjulkaisu taustoittaa tutkielmani useimpia lukuja. Konelan tuottamat mainos- ja esittelyelokuvat tarjoavat tarkasteluikkunan yhtiön tapaan kertoa tuotteistaan audiovisuaalisesti. Tutkielmaa varten haastattelin Konelan entisiä työntekijöitä sekä autokaupan ammattilaista. Tutkimuskirjallisuuteen kuuluu teoksia liittyen muun muassa idänkauppaan, yhteiskunta- ja taloushistoriaan, käytettyihin tutkimusmetodeihin ja autohistoriaan. Suomalaisten muuttunutta Neuvostoliitto-suhdetta käsittelen ystävyyspolitiikka-teesin avulla. Ystävyyspolitiikkaa johdettiin politiikan korkealta tasolta. Sen välittävän tason tärkeimpänä muotona toimi idänkauppa. Arjen tasolla ystävyyspolitiikka näyttäytyi esimerkiksi neuvostoliittolaisten autojen ja muiden kulutustuotteiden kauppana. Konelan luonnetta neuvostoliittolaisena yrityksenä erilaisten talousjärjestelmien välissä tarkastelen valtiokapitalismi-teorian näkökulmasta. Konelan markkinointimateriaalien analyysissä hyödynnän semioottista lähestymistapaa. Tutkielmani keskeisiin tuloksiin kuuluvat havainnot siitä, että Konela onnistui säilyttämään asemansa Suomen automarkkinoilla ja jopa kasvattamaan myyntiään tutkimani ajanjakson lopulla. Syinä tähän olivat yleinen elintason nousu ja autokaupan kasvu, suomalaisten positiivisemmaksi muuttunut suhtautuminen Neuvostoliittoon, yhteiskunnan yleinen vasemmistolaistuminen ja Konelan myymien autojen tekninen kehitys. Konelan toiminta ammattimaistui ja keskittyi autoliiketoimintaan näkyvän poliittisen väistyessä taka-alalle. Suomalainen talouden ja politiikan eliitti antoi tukensa Konelalle ja hyödynsi sitä osana idänkaupan järjestelmää ja suhdetoimintaa. Konelan markkinointi ja viestintä seurasivat ajalle tyypillisiä esittämisen tapoja. Niillä esitettiin Konelan edustamat autot kiinnostavasti tavoitelluille kohderyhmille. Konela hyödynsi neuvostoliittolaisten autojen markkinoinnissa mielikuvamarkkinoinnin keinoja, kuten muutkin vapailla markkinoilla toimivat yritykset. Neuvostoliitto autojen kotimaana esitettiin harkiten. Yhtiöllä oli tiiviit yhteydet suomalaiseen kommunismiin, mutta politiikka oli alisteista liiketoiminnan tavoitteille. Konelan liiketoimintaa ja liiketoimintaympäristöä tutkittuani esitän, että idänkauppaan osallistuneet suomalaiset ja neuvostoliittolaiset toimijat ja yritykset olivat osa yhtä, valtionrajat ylittänyttä kapitalistista järjestelmää. Tämä havainto vahvistaa osaltaan käsitystä Neuvostoliitosta valtiokapitalistisena yhteiskuntana. Konelan toiminnalla oli selkeä poliittinen ulottuvuus, mutta sen toimintaa ohjattiin liiketoiminnallisten periaatteiden mukaisesti. Konelan myyntityö helpottui vuosien 1962–74 välillä ja se vakiinnutti asemansa moneksi vuodeksi Suomen suurimpien automaahantuojien joukossa.
  • Lönnqvist, Max (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, vaikuttaako päivittäistavarakaupan ulkonäkö sen myyntituloihin. Tätä selvitettiin vertaamalla remontoitujen päivittäistavarakauppojen myyntituloja ennen ja jälkeen remontin. Tutkimus rajattiin koskemaan yrittäjävetoisia kauppoja, joissa remontti oli tehty viimeisen kolmen vuoden aikana. Tutkimuksessa mukana olleet päivittäistavarakaupat olivat pinta-alaltaan 400 - 800 neliömetriä, kaupat olivat pysyneet samankokoisina ennen ja jälkeen remontin. Tutkimukseen osallistui 5 päivittäistavarakauppaa. Tutkimuksen teoriaosassa tarkasteltiin kilpailustrategioita, ympäristöpsykologiaa ja mallia jossa on eriteltynä visuaalisia tekijöitä jotka vaikuttavat kuluttajan kokemukseen hänen asioidessaan päivittäistavarakaupassa. Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin viikoilla 9 – 13 vuonna 2012 Uudellamaalla. Tutkimuksessa käytettiin sekä kvantitatiivista, että kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvantitatiivista tutkimusta käytettiin esitutkimusmenetelmänä ja sillä selvitettiin se, mitä ulkonäöllisiä kohennuksia kaupalle on remontin tai uudistuksen aikana tehty. Kvalitatiivista tutkimusmenetelmää käytettiin kvantitatiivisen menetelmän rinnalla sekä uuden informaation hankkimiseen että tutkimustuloksia mahdollisesti vääristävien tekijöiden poissulkemiseen. Kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä käytettiin haastatteluja, joiden avulla selvitettiin kauppiaiden mielipiteitä päivittäistavarakaupan ulkonäöstä ja ulkonäön mahdollisista vaikutuksista kaupan myyntituloihin. Haastatteluiden pohjalta tutkimuksen johtopäätöksenä on se, ettei päivittäistavarakaupan ulkonäöllä vaikuttaisi olevan vaikutusta kauppojen myyntituloihin.
  • Jouppi, Tarja (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten MiFID lainsäädäntöä on implementoitu Aktia pankin sijoitusneuvonnassa sijoitusasiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten sijoitusasiantuntijat kokevat MiFiDin direktiivin myötä tulleiden muutosten vaikuttaneen heidän työhänsä ja minkälaisina he ovat muutokset kokeneet. Teoriapohjana käytetään mm. Timo Santalaisen organisaatiomuutoksen teoriaa. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, joka perustuu fenomenografiseen analyysiin. Fenomenografiassa on tarkoitus selvittää ihmisten kokemus jostain asiasta ja tutukimuksen kannalta on relevanttia, miten asioiden ymmärretään olevan kuin se, miten asiat todellisuudessa ovat. Tutkimusmenetelmänä käytetään puolistrukturoituja haastatteluja eli teemahaastatteluja, jonka haastattelumuoto on keskustelunomainen. Tutkimuksessa haastateltiin sijoitusasiantuntijoiden lisäksi Aktian varatoimitusjohtajaa ja pankkilakimiestä. Rahoitusvälineiden markkinat -direktiivin, MiFIDin, mukaiset lainsäädännöt tulivat voimaan Suomessa v. 2007. Direktiivin tarkoitus oli yhtenäistää ja kehittää EU:n sisämarkkinoita sekä parantaa sijoittajan suojaa markkinoilla. Direktiivin myötä sijoituspalveluiden tarjoajan vastuu sijoituspalveluiden myynnissä kasvoi merkittävästi. Sijoituspalvelun tarjoajalle asetettiin tiedonantovelvollisuus, joka määräytyi asiakasluokitusten mukaan. Ei-ammattimaiselle asiakkaalle on annettava kaikkein eniten tietoa sijoitustuotteista. Sijoituspalvelun tarjoajat velvoitettiin selonottovelvollisuuden kautta myös kartoittamaan asiakkaan taloudellinen tilanne ja selvittämään asiakkaan sijoituskokemus- ja tietämys sekä dokumentoimaan tehdyt selvitykset. Tästä syystä pankit ja muut rahoituslaitokset joutuivat muuttamaan työohjeistustaan ja työrutiinejaan sijoitusneuvontaa antaessaan MiFID direktiivin tullessa voimaan. Organisaation muutostarve lähtee Timo Santalaisen mukaan jostakin kolmesta 'muutosten moottorista', joita ovat kriisi, vahvat signaalit tai strateginen näkemyksellinen toiminta. Organisaation muutosprosessin onnistuminen edellyttää organisaation muutosvalmiutta, johon kuuluu riittävä osaamistaso sekä oikea asenne, sekä muutoksen käytännön toteutusta suunnitellusti vaiheittain. On myös tärkeää, että vakiinnutetaan toteutettu muutos organisaatioon. Aktia pankissa kehitettiin MiFID direktiivin mukainen säästäjä- ja sijoittajaprofiili. Tämän työkalun avulla käydään läpi asiakkaan talouden kokonaistilanne ja tulevaisuuden suunnitelmat sekä asiakkaan kokemus ja tietämys sijoitustuotteista. Profiili sisältää kysymyksiä, joita käydään asiakkaan kanssa läpi ja kirjataan vastaukset. Ohjelman avulla saadaan asiakkaalle sijoitussuositus, joka allekirjoitetaan ja tallennetaan. Aktian varatoimitusjohtajan ja pankin lakimiehen mukaan MiFIDin direktiivin muutosprosessiin panostettiin sekä henkilöstöresursseja että taloudellisia resursseja ja heidän mukaansa koulutus oli kattavaa ja implementointiprosessi kokonaisuudessaan hyvin läpiviety. Sijoitusasiantuntijoiden haastatteluissa esille tulleista keskeisistä käsityksistä muodostettiin kuvauskategorioita, jotka jäsensivät vastauksia tutkimuksen kannalta tärkeiden osa-alueiden osalta. Vastauksista voidaan päätellä, että yhteisenä kokemuksena MiFIDin mukanaan tuomista muutoksista oli kokemus työn määrän lisääntymisestä ja dokumentoinnin lisääntymisestä. Suurin osa haastatelluista sijoitusasiantuntijoista myös koki, että uusista toimintatavoista saatiin riittävästi koulutusta. Muutoksen koettiin myös tulleen kuitenkin yhtäkkiä vaikka siihen olikin saanut valmistautua. Melkein kaikki haastatelluista kokivat oman asenteensa muutokseen olleen positiivinen, vaikka organisaatiossa koettiin olevan myös muutoksen vastustajia. Toiset sijoitusasiantuntijoista kokevat, että heille asetetut myyntitavoitteet ja myyntikeskusteluiden kautta tulevat myyntipaineet ovat joskus ristiriidassa asiakkaalle soveltuvuus- ja asianmukaisuusarvioinnin kautta tulevien suositusten kanssa.
  • Saari, Eino (Suomen metsätieteellinen seura, 1923)
  • Käpy, Artturi (Helsinki Frenckellin kirjapaino osakeyhtiö, 1928)
  • Riihinen, Päiviö (Suomen metsätieteellinen seura, 1962)
  • Ervasti, Seppo (Suomen metsätieteellinen seura, 1964)
  • Kurronen, Sanna (2006)
    Tutkielma käsittelee sähkösektorin liberalisointia, joka alkoi useassa maassa 1990-luvun alkupuolella. Aluksi tarkastellaan uudistusprosessia, sen etenemistä ja vaikutuksia, pääosin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tämän jälkeen esimerkkitapaukseksi nostetaan Venäjä, joka on parhaillaan vapauttamassa sähkömarkkinoitaan. Venäjän tärkeys energiakysymyksissä johtuu sen suurista öljy- ja maakaasuvaroista sekä maan roolista energian viejänä. Länsimaita haastavampaa Venäjän sähköuudistuksessa on se, että Venäjä on kehittyvä talous, jossa näkyy yhä vahvasti Neuvostoliiton perintö. Tutkielmassa paneudutaan koko sähkösektorin toimintaan, eli niin tuotantoon ja sähkönsiirtoon kuin jälleenmyyntiinkin ja korostetaan kilpailullisuuden lisäksi myös institutionaalisen rakenteen merkitystä markkinoilla. Myös säätelyn ja poliittisen ympäristön vaikutus sähkömarkkinoiden toimintaan huomioidaan. Newberyn (1999) laaja, erityisesti Ison-Britannian sähköuudistukseen keskittyvä tarkastelu ja Borensteinin (2002) artikkeli Kalifornian sähkömarkkinoista luovat tärkeimmän kehikon kansainvälisen kokemuksen läpikäymiseen. Borensteinin ja Bushnellin (1999) Cournot-malli on puolestaan tärkein tukkumarkkinoiden kilpailua kuvaava malli. Markkinoiden kilpailullisuutta tarkastellaan Herfindahl-Hirschman indeksin avulla. Olennaisin yksittäinen lähde Venäjän sähköuudistuksesta on IEA:n (2005) tekemä selvitys Venäjän sähkömarkkinoista. Tuoreempaa tietoa on kuitenkin kerätty lukuisista venäläisistä viranomaislähteistä sekä IEA:n tilastoista. Myös Venäjän sähkömonopoliyhtiön RAO UES:n internetsivuilla oleva kronikka sähköuudistuksen etenemisestä on tutkielmassa tärkeä ajankohtaisen tiedon lähde. Sähköuudistusten tulokset maailmalla ovat ristiriitaisia, mutta suunnitelmien mukaan toteutettuna Venäjän sähkösektorin liberalisointi voisi luoda hyvinkin kilpailulliset markkinat. Uudistusten suurimpia haasteita on toimivan siirtoverkon kehittäminen, joka mahdollistaisi koko maan laajuisen kilpailun. Poliittiset riskit Venäjällä ovat merkittäviä ja uudistusten jatkuvuus sekä aikatauluissa pysyminen aiheuttavat epävarmuutta. Sekä korjaus- että uusinvestointien houkuttelu sektorille on välttämätöntä, sillä Neuvostoliiton aikana rakennettu infrastruktuuri rapistuu nopeasti ja kasvava talous kuluttaa yhä enemmän sähköä. Jo uhkaavalta sähköpulalta voidaan kuitenkin parhaiten välttyä tehostamalla koko sähkösektorin toimintaa ja parantamalla tehokkuutta myös kulutuksessa.