Browsing by Subject "naisen asema"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 113
  • Unknown author (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1937)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Sanoma, 1947)
    Helsingin Sanomat
  • Virkkunen, Matleena (2008)
    This research paper examines the subject positions of the Nicaraguan peasant women who participated in development projects. The women are a part of the target group of the projects. The concept of subject position refers in this research to the women's socially constructed position in the development projects. I also analyse the discourses of development and poverty that the Nicaraguan women produce. The discourses of the women are compared to the so called hegemonic discourses of development. The hegemonic discourses and their critique are introduced during the research. The theoretical framework of the research is constructed by social constructionism and critical discourse analysis. I have approached the subject positions of the Nicaraguan women with the help of textual analysis and narratology. This research can be conceptualised as a part of the ethnographic development research. I have investigated two development projects funded by foreign donors. The research material consists of the private and group interviews of the Nicaraguan women. In the women's narratives, four different subject positions were found. One of them represents active participation in the development project. The rest of the subject positions represent passive positions. The fatalistic subject position was especially strong. The poverty discourses of the women emphasized the lack of education (or knowledge) and the condition of a house and clothes. Poverty was also seen for instance as social inequality and as happiness. The strongest development discourse the women emphasized was education, work and a good salary. On the other hand, development was seen as the social services produced by the state. Research shows that the discourses produced by the Nicaraguan women are many times in conflict with the discourses that emphasize the economical well-being in development. On the other hand, the results of this research are similar with those of so called participatory poverty research. The research also shows the conflict between the hegemonic development discourses and the positioning of the development project's target group. The main argument of the research is that the target group's passive (or even fatalistic) subject position may threat the aims of a development project. On the other hand, becoming aware of the target group's subject positions may help the project to achieve its aims.
  • Jokinen, Jorma (2000)
    Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata alempien toimihenkilönaisten asema luokkateorioiden valossa. Taustalla vaikuttavan yhteiskunnan rakennemuutoksen luonne on vielä epäselvä. Naiset on nähty tässä muutosprosessissa joskus uudenlaisena työväenluokkana joskus osana alempaa keskiluokkaa. Luokkateorioiden on väitetty olevan kyvyttömiä käsittelemään sukupuolta. Erilaisista luokkarakennemalleissa löytyy aina jokin luokka-asema, missä naisilla on yliedustus ilman, että tätä olisi huomioitu luokkatutkimuksissa. Niinpä työssä pohdiskellaan myös naiserityisyyden roolia luokka-aseman määräytymisessä. Työ perustuu Tilastokeskuksen vuoden 1990 "Työelämän laatu haastattelututkimuksen" 3483 palkansaajan vastauksiin. Työ on kvantitatiivinen ja perusperiaatteena on vertailu alempien toimihenkilönaisten ja muiden sosioekonomisten ryhmien välillä eri kriteereillä ja tarkoituksena on saada vähitellen kuva heidän luokka-asemastaan – luokka-asema ei ole mitattavissa. Työssä ei haluttu sitoutua mihinkään yksittäiseen ja kiistanalaiseenkin teoriakehikkoon. Käytettävät vertailukriteerit perustuvat yhdistelmään marxilaisuuteen ja weberiläisyyteen pohjautuvaa tutkimusta. Keskeistä alempien toimihenkilönaisten luokka-asemaa määriteltäessä ovat työprosessin autonomia ja työmarkkinaresurssit. Faktorianalyysin ja faktoripistemäärien avulla luodaan kullekin sosioekonomiselle ryhmälle viisiulotteinen autonomiaprofiili. Tämän perusteella alempien toimihenkilönaisten päätöksentekomahdollisuudet niin omassa työprosessissa kuin työorganisaatiossakin ovat samantasoiset työntekijöiden kanssa. Toimihenkilömäisyys puolestaan liittyy työn luonteeseen, mikä näkyy ammattien korkeana hoiva- ja palveluintensiivisyytenä sekä henkisenä vaativuutena. Työmarkkinaresurssien – tässä työssä koulutuksen – osalta alempien toimihenkilönaisten tilanne on mielenkiintoinen. Naisten yleinen koulutustason kohoaminen on pitkälle seurausta alempien toimihenkilönaisten koulutustason parantumisesta. Koulutustason kohoaminen ei ole lähentänyt sosioekonomisia ryhmiä toisiinsa vaan pikemminkin ryhmien eriytyminen tutkinnontason suhteen on korostunut. Alempien toimihenkilönaisten luokka-aseman osoittautuessa ristiriitaiseksi tarkastellaan jäsentyykö heidän luokkatilanteensa työntekijöiden vai muiden toimihenkilöryhmien mukaisesti. Vaikka luokkatilanteen tarkastelussa korostuu heidän työnsä henkisyys ja tätä kautta toimihenkilömäisyys, niin keskeisemmäksi osoittautuu heidän työntekijöiden kaltainen asemansa työvoimana, mikä erottaa heidät muista toimihenkilöryhmistä. Alempien toimihenkilönaisten ja työntekijöiden luokka-asemat ovatkin samanlaisia ja erot ovat lähinnä ammattien välisiä. Alempia toimihenkilönaisia voidaan kutsua toimihenkilötyöläisiksi. Työntekijöiden ja alempien toimihenkilönaisten asemien välillä ei ole nähtävissä kovin suurta vastakkainasettelua, mutta naiserityisyyden kokemisen voimakkuus vaikuttaa siihen, kuinka samankaltaiseksi tai erilaiseksi alemmat toimihenkilönaiset kokevat itsensä suhteessa työntekijöihin. Tämä vaatii luokkatietoisuuden ja luokkien yhteiskunnallisen merkityksen tutkimista, mikä on jatkotutkimuksen asia. Tutkimuksen keskeisimmät lähteet luokkatutkimuksen osalta ovat Kivisen (1987) "Parempien piirien ihmisiä–näkökulma uuteen keskiluokkaan", "Luokkaprojekti" (1984) sekä Alestalon (1986) "Structural Change, Classes and the State". Goldthorpen ja Marshallin (1992) artikkeli The Promising Future of Class Analysis: A Response to Recent Critiques. Naistutkimuksesta Julkusen naisten asemaa ja hyvinvointivaltiota käsittelevät kirjoitukset.
  • Sillanpää, Miina (Palvelijatarliitto, 1906)
    Palvelijatarlehti : työläisnaisten äänenkannattaja
  • From, Heidi (Helsingfors universitet, 2015)
    Tämän pro gradu-tutkielman tarkoitus on selvittää, mainitseeko Paavali Roomalaiskirjeensä 16. luvun 7. jakeessa naispuolisen apostolin. Tässä on Room. 16:7 jae kreikan- ja suomenkielisenä: ἀσπάσασθε Ἀνδρόνικον καὶ Ἰουνιαν τοὺς συγγενεῖς µου καὶ συναιχµαλώτους µου, οἵτινές εἰσιν ἐπίσηµοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις, οἳ καὶ πρὸ ἐµοῦ γέγοναν ἐν Χριστῷ. Terveisiä Andronikokselle ja Junialle, heimolaisilleni ja vankitovereilleni, jotka ovat arvossapidettyjä apostolien joukossa ja ovat olleet Kristuksessa jo ennen minua. Saadakseni selville, puhuuko Paavali tässä naispuolisesta apostolista, perehdyn työssäni yksityiskohtaisesti alkuperäiseen tekstiin ja ilmaisuun. Mitä kreikankieliset ilmaisut tarkoittavat? Mitä käsikirjoituksissa lukee? Miten tulkinta- ja tutkimushistoriassa – pitäen sisällään myös nykytutkimuksen – tämä asia on ymmärretty? Kuinka asian ymmärsivät ensimmäisen tuhannen vuoden oppineet ja koulutetut kreikan- ja latinantaitoiset kirkkoisät? Luvussa 1 "Johdanto", esittelen tarkemmin tutkimuskysymyksiä sekä aiheeseen liittyvää problematiikkaa. Luvussa 2 "Tulkintahistoriallinen katsaus", käyn lyhyesti läpi tutkijoiden ja kommentaattorien näkemyksiä koskien päätutkimuskysymyksiäni. Miten tutkijat ja kommentaattorit ovat nähneet tämän henkilön, oliko hän mies vai nainen ja oliko hän apostoli vai ei. Noin 2000-vuotisen tulkintahistoriansa aikana tämä aihe on saanut erittäin mielenkiintoisia käänteitä, joita tarkastellaan tässä luvussa. Luvussa 3 "Oliko hän mies vai nainen?", selvitän perusteellisesti henkilön sukupuolta kielen, nimien ja nimistöjen, kieliopin, tehtyjen varhaisten käännösten sekä käsikirjoitusten perusteella. Luvussa 4 "Mitä tarkoittaa ἐπίσηµοι ἐν τοῖς ἀποστόλοις?", tarkastelen sitä, tarkoittaako tämä ilmaus, että kyseinen henkilö on apostoli, kuten tulkintahistoriassa on yleisesti nähty, vai tarkoittaako ilmaus, että hän on arvostettu apostolien silmissä, mutta ei itse ole apostoli. Tarkastelen asiaa yleisen konsensuksen haastavan näkemyksen näkökulmasta, ja selvitän, onko se perustellumpi kuin vallitseva tulkinta, jonka mukaan ilmaus tarkoittaa henkilön kuuluvan apostoleihin. Luvussa 5 "Mitä kirkkoisät sanoivat?", tuon esiin, mitä Paavalin Roomalaiskirjeen varhaisimmat kommentaattorit eli kirkkoisät ensimmäisen tuhannen vuoden ajalta ovat kyseisen henkilön sukupuolesta ja apostoliudesta sanoneet. Nämä kirkkoisät olivat aikansa oppineita ja koulutettuja henkilöitä, ja heidän käsityksensä asiasta on merkittävän tärkeä asian selvittämiseksi. Asiaan perehtyminen tässä työssä osoitti mielenkiintoisia käänteitä tulkintahistoriassa. Käsikirjoitusevidenssi, varhaiset käännökset, perehtyminen laajemmin ja yksityiskohtaisesti kreikan kieleen ja kielioppiin sekä ensimmäisen tuhannen vuoden kirkkoisien tulkintahistoriaan osoittivat, että varhaiset tulkitsijat ymmärsivät ensimmäiset 1200 vuotta henkilön naispuoliseksi apostoliksi. Ongelmalliseksi naispuolinen apostoli muuttui vasta sydänkeskiajalla. Ensimmäisen kristillisen sukupolven joukossa evankeliumin työtä tekemässä oli merkittävä naispuolinen apostoli nimeltään Junia.
  • Karppi, Hanna-Leena (2008)
    Suomen tuloverolainsäädäntö perustui 1920-luvulta lähtien puolisoiden tulojen ja omaisuuden yhteisverotukseen, jota toteutettiin aina vuoteen 1976 asti. Väliin mahtuu kuitenkin kahdeksan vuoden ajanjakso, jolloin puolisoita verotettiin ansiotulojen osalta erillään. Erillisverotus oli edullista etenkin sellaisille aviopareille, joista molemmat tekivät ansiotyötä kodin ulkopuolella. Yhteisverotuksella taas suosittiin perinteistä työnjakoa, jossa toinen puolisoista työskenteli kodin piirissä. Tutkimuksen aiheena ovat vuosina 1935 ja 1943 tehdyt aviopuolisoiden verotusta koskevat poliittiset päätökset sekä niistä käyty keskustelu eduskunnassa, puolueiden sisällä ja lehdistössä. Tarkoituksena on selvittää niitä syitä, jotka vuonna 1935 johtivat aviopuolisoiden erillään verottamiseen ja lopulta yhteisverotuksen palauttamiseen vuonna 1943 sekä tarkastella aiheesta käydyn keskustelun pohjalta naisten asemaa 1930- ja 1940-luvun Suomessa. Tutkimuksen lähtökohtana ja teoreettisena viitekehyksenä toimii ajatus kaksijakoisesta kansalaisuudesta sekä naisten ja miesten elämänalueiden eriytymisestä 1900-luvun alussa. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat valtiopäiväasiakirjat, komiteamietinnöt, valiokuntien ja eduskuntaryhmien pöytäkirjat sekä aikalaislehdistö. Vuonna 1935 tehty päätös siirtyä aviopuolisoiden erillisverotukseen oli aikanaan hyvin edistyksellinen uudistus, eikä sillä ollut pohjoismaisia esikuvia. Uudistus toteutettiin jatkona vuonna 1929 hyväksytylle avioliittolaille, joka vapautti vaimon aviomiehen holhouksesta ja antoi tälle oikeuden hallita omaa omaisuuttaan. Taustalla vaikuttivat myös naisten ja vaimojen lisääntynyt ansiotyö sekä huoli aviottomista pareista. Yhteisverotuskäytännön nimittäin pelättiin estävän kahden ansiotyötä tekevän henkilön avioliittoja. Puolisoiden erillisverotusta ehdittiin toteuttaa vuoteen 1943 saakka, jolloin yhteisverotus hieman yllättäen palautettiin. Muutosta perusteltiin erillisverotuksen aiheuttamilla käytännön ongelmilla, mutta taustalla vaikuttivat myös erityisesti sodan aikana korostuneet väestöpoliittiset pyrkimykset. Voimakkaimmin erillisverotusta vastustivat sekä vuonna 1935 että 1943 maaseudun puolueet, jotka edustivat yhteistaloudesta leipänsä saavaa kansanosaa. Maataloudessa perhe oli yksikkö, joka työskenteli yhdessä ja siksi yhteisverotuskäytäntöä ei nähty ongelmallisena. Sen sijaan oikeiston ja vasemmiston välistä jakolinjaa verotuskeskustelussa ei voida erottaa, sillä erillisverotuksen puolustajia löytyi sekä sosialidemokraateista että kokoomuksesta. Verotuskeskustelun keskeisimpiä teemoja oli sukupuolten välinen tasa-arvo. Naiset näkivät itsenäisen verotuksen kansalaisoikeutenaan ja ajoivat erillisverotusta eduskunnassa yhteisesti yli puoluerajojen. Vuosien 1935 ja 1943 uudistukset heijastivat osaltaan suomalaista sukupuolijärjestelmää ja siinä tapahtuneita muutoksia. Vuoden 1935 uudistuksella naisten toiminta-alue laajeni kodin piirin ulkopuolelle ja ansiotyöstä tuli vaimoille taloudellisesti kannattavampaa. Kaksijakoiseen kansalaisuuteen perustuvassa ja yhteiskunnallista äitiyttä korostavassa yhteiskunnassa tällainen muutos oli kuitenkin lopulta liiankin edistyksellinen ja erillisverotuskäytännöstä luopumisella naiset vedettiin lainsäädännöllisellä tasolla takaisin kodin piiriin.
  • Lyhykäinen, Anne Mari (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa tutkitaan Pentateukin kasuistisesti muotoiltuja aviorikoslakeja, ja pohditaan millaisia rangaistuksia rikollisille langetetaan. Aihe on rajattu koskemaan muutamaa esimerkkitapausta, joissa nainen toimii lain subjektina. Analyysi kohdistuu lakeihin: Leviticus 22:10, Numeri 5:11–31, Deuteronomium 22:22 ja 22:23–25. Näiden lisäksi vertailumateriaalina ja tutkimusteemojen havainnollistajina toimivat lukuisat muut aihetta käsittelevät Pentateukin lait. Tutkimuksen metodinen lähestymistapa on moninainen. Tekstikriittisellä lähestymistavalla arvioidaan mikä lukutapa masoreettista tekstitraditiota, Septuagintaa ja Samarialaista Pentateukkia vertailemalla on alkuperäisin. Tekstien vertailulla pohditaan, että minkälaisia aktuaalisia rangaistuksia aviorikokseen syyllistyneille mahdollisesti langetettiin muinaisisraelilaisissa yhteisöissä. Aktuaalisia rangaistuskäytäntöjä jäljitetään kirjallisuuskriittisellä ja muotohistoriallisella lähestymistavalla, ja myös joitakin sosiaalitieteiden lähestymistapoja hyödynnetään. Monitasoisen vertailun avulla saadaan hahmottumaan kuva aviorikoslakien mahdollisesta kehityskaaresta eri-ikäisissä Pentateukin toimituskerroksissa osana Heprealaisen Raamatun kaanonin syntyprosessia. Tutkielma tulee esittämään, miten aviorikollisia mahdollisesti rangaistiin, miten rikoksen kriteerit täyttyivät ja millaisessa tilanteessa rangaistuksen toteuttaminen tuli kyseeseen ja milloin ei. Ennen varsinaista tekstien analyysiä tutkielma johdattaa lukijansa tuon aikakauden ihmisten elämäntapaa siten kuin se Heprealaisessa Raamatussa esitetään, mutta myös alueen muun historiallisen tutkimuksen tutkimustuloksia käytetään hyväksi soveltuvin kohdin. Näin toimimalla piirtyy kuva tuon ajan ihmisten elämästä arkitodellisuudesta olemassa olevien tietojen pohjalta. Tutkielman lähtökohtana toimii ajatus, jonka mukaan lyhyt lakivariantti on todennäköisesti nuorin. Toisaalta alkuolettamuksena toimii ajatus, jonka mukaan muinaisen Lähi-idän kulttuurien ominaispiirteet koskettavat koko maantieteellistä aluetta. Tämän vuoksi tutkielmassa esitellään hiukan muita muinaisen Lähi-idän lakikokoelmia ja niiden käsityksiä aviorikoksen olemuksesta. Tutkielmassa tulen osoittamaan, että nainen lain subjektina on melko myöhäinen ajatus. On mahdollista, että vanhimmissa aviorikosta käsittelevissä laeissa rangaistuksen kohteena on ainoastaan mies, joka on harjoittanut seksuaalista toimintaa naimisissa tai kihloissa olevan naisen kanssa.
  • Holli, Anne Maria (2003)
    The article dissertation analysed Finnish discourse and politics for gender equality from the late 1960s to the late 1990s. Three questions were investigated: How was the discourse on gender equality organised and how did it change over time? What were the strategies and impact of women's policy offices and women's movements? What are the possibilities for women to pursue change via gender equality, public policies and the state in more general terms? The study outlined a more post-structuralist inspired version of the feminist-discursive approach to gender equality, which analyses gender equality as part of social discourse and pays attention to its political consequences and implications. The data consisted of statements by women's policy offices and women's movements, policy documents, press materials and interviews. The study applied various text analysis methods to the data. The study described changes in the Finnish concept and discourse of gender equality from 1970s to 1990s. The masculine normativity of gender equality was in the 1980s replaced by a more radical conceptualisation, partly thanks to the activity of the Council for Gender Equality between Men and Women. The new version could be utilised by women for change without them giving up their sexual difference. Simultaneously, support of gender equality as a norm expanded in Finnish society. In the 1990s, the tide turned: the potential for change diminished as gender equality was conceptualised as an already 'present' characteristic in Finnish society, which also legitimised the idea that there was nothing left to do. The analysis also shows that, comparatively speaking, the policy success of Finnish women's movements in gendering public policies has been above average. In the context of moderately closed policy sub-systems and left-wing governmental power, women's movements tended to be successful, if they only managed to mobilise to a sufficient degree on an issue. However, in the Finnish context, the characteristics of the political environment also seem to affect the possibility of movement mobilisation. Women's policy agencies were very effective linkages between the women's movements and the state. The prominent role played by these agencies can be understood by their participation in the 'strategic partnerships' typical to Finnish women's activity. However, the analysis of the actual policy change modified to some degree the results concerning women's policy success and the responsiveness of the state. Women's demands met an invisible barrier in both job training and prostitution policy. However, in job training women's substantive impact was more limited, due to the closed sub-system and the strong vested interests that excluded women. On the basis of the empirical analyses, the study also aimed at providing partial and situated answers to the questions concerning the nature of the concept of gender equality and the relation between women and the state, which have been prominent in feminist theory. The results can be condensed into the notion that feminist studies should avoid too simplistic viewpoints and start paying more attention to the multifaceted and contextualised character of both gender equality and the state.
  • Laine, Aino (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tarkastelen tutkielmassani Eeva Alhan (1896−1963) vuosien 1932−1944 välillä ilmestyneitä julkaisuja ja niistä välittyvää kirjoittajan näkemystä naisten ja tyttöjen tehtävästä, roolista ja velvollisuuksista kirkossa sekä laajemmin yhteiskunnassa. Etsin syitä sille, miksi Alha kirjoitti julkaisunsa. Kysyn, millainen hänen motivaationsa oli sekä mihin tavoitteisiin hän kirjoituksillaan pyrki. Edelleen selvitän, missä määrin yhteiskunnalliset tapahtumat sekä Alhan oma työura tai henkilökohtaiset elämänkokemuksensa heijastuivat julkaisuiden sisältöön. Tutkin näin siis sekä julkaisujen sisältöä sekä taustalla olleita tapahtumia ja tekijöitä. Tutkittavana ajanjaksona Alha toimi Suomen Nuorten Kristillisen Liiton tyttö- ja naistyön keskussihteerinä ja työnsä ohessa kirjoitti erilaisia julkaisuja kuten kirjasia, opaskirjoja ja artikkeleita. Aiemmassa tutkimuksessa Alhan naisia koskevaa kirjoitustyötä on tarkasteltu lähinnä sotien jälkeiseltä ajalta. Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan Alhan kirjoitustyön alkuvaiheita. Alha kirjoitti vuosina 1932−1944 yhteensä viisi naisia ja tyttöjä käsittelevää julkaisua. Nämä ovat Nainen ja Onni, Tytöt odottavat opastajaa, Vapaa nainen, Oikea suomalainen tyttö ja Isien kirkko ja naiset. Lisäksi hän kirjoitti naisten asemaa kirkossa käsitteleviä mielipidekirjoituksia ja artikkeleita Naisten Ääni-, Kotimaa-, Kenttäviesti-, ja Valkonauha -lehtiin. Analysoin näitä julkaisuja ja artikkeleita ja suhteutan ne ajan kontekstiin. Lisäksi tutkin Alhan yksityistä kirjeenvaihtoa ja taustoitan sen avulla sitä, mitä julkaisuiden aikana yksilön elämässä tapahtui. Tutkielma osoittaa, että Alhan näkemykset muuttuivat tutkittavana aikana. Ensimmäisessä kahdessa julkaisussa hän kirjoitti naisista ja tytöistä toimijoina kodin piirissä. Hän korosti naisen velvollisuutta toimia kodissa äitinä ja näki, että nainen ja tyttö palvelivat perhettään ja kansaansa parhaiten siellä toimiessaan. Vuonna 1938 Alha kirjoitti Vapaa nainen -nimisen julkaisun, josta muodostui murros hänen kirjoitustyössään. Sen jälkeen Alhan näkemys keskittyi naisen toimijuuteen kodin ulkopuolisissa tehtävissä. Hän näki, että naisen velvollisuus oli olla mukana kirkollisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Lisäksi hän korosti sitä, että naiset ja miehet olivat niin päätöksenteossa kuin työntekijöinä tasa-arvoisia. Sodan aikana Alhan julkaisusta välittynyt näkemys jatkoi vuoden 1938 murroksen kanssa samaa linjaa, poikkeuksena julkaisu Oikea suomalainen tyttö, joka käsitteli tyttöjä kodin auttajina ja tulevina kansakunnan äiteinä. Kuitenkin pääosin hänen julkaisunsa ja artikkelinsa keskittyivät enemmän naisen velvollisuuteen ja tehtävään kirkollisena toimijana kuten kirkolliskokousedustajana ja työntekijänä. Alhan näkemys alkoi muuttua ohjelmaksi naisten etujen ajamiseksi kirkossa. Tähän vaikutti sodan tuoma muutos sukupuolten väliseen työnjakoon. Alhan julkaisujen syntyyn vaikuttivat useat tekijät. Virikkeet kirjoittamiseen tulivat aluksi Alhan työnantajan, Suomen Nuorten Kristillisen Liiton kautta, ja liitto tuki myös Alhan itsenäisten teosten julkaisua. Julkaisuissa näkyy yhteiskunnallisten muutosten vaikutus sekä Alhan oma henkilökohtainen kutsumus toimia naisten ja tyttöjen hyväksi oman työnsä puitteissa. Julkaisujen liittäminen kontekstiin todistaa, että Alhan näkemyksen muuttuminen ohjelmaksi oli yhteydessä siihen, että tutkimuskauden aikana naisen asema vahvistui niin yhteiskunnassa kuin kirkossa erityisesti sodan seurauksena.
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1945)
    Tulevaisuus : työläiskotien perhelehti
  • Sillanpää, Miina (Kulutusosuuskuntien keskusliitto, 1942)
    Kuluttajain Lehti
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1946)
    Tulevaisuus : työläiskotien perhelehti
  • Sillanpää, Miina (Kansanvalta, 1948)
    Suomen Sosialidemokraatti
  • Liikamaa, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan kansandemokraattisen naisliikkeen ja Suomessa 1970–1980-luvulla vaikuttaneen toisen aallon feminismin yhteistyö- ja vaikutussuhteita sekä konkreettisesti että aatteellisesti. Tavoitteena on selvittää, miten kansandemokraattinen naisliike reagoi feministisen naisliikkeen yhteiskunnalle heittämään haasteeseen. Tarkastelu tapahtuu paitsi liikkeiden varsinaista yhteistyötä erittelemällä, myös analysoimalla naiskysymyksen uudelleenmäärittelyä kansandemokraattisen naisliikkeen puitteissa. Ilmiötä tarkastellaan aikakauden laajemman kansalaisuusaktiivisuuden murroksen kurkistusaukosta hyväksikäyttäen teoriaa uusista yhteiskunnallisista liikkeistä sekä teorian kerryttämää feminististä kritiikkiä. Kansandemokraattinen naisliike rajataan tutkielmassa kahteen toimijaan: Suomen Naisten Demokraattiseen Liittoon (SNDL) ja Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) keskuskomitean naistyöjaostoon. SNDL oli demokraattinen yhteistyöjärjestö, naistyöjaosto taas perustettiin 1980 tekemään selvitystyötä ja uudelleenjärjestelemään puolueen naistyötä. Tutkielman aikarajaus 1977–1983 määräytyy Solveig Bergmanin (2002) muotoileman suomalaisen feministiliikkeen kehityskaaren mukaan: liikkeen läpimurto tapahtui vuosina 1977–1980 ja sen institutionalisoituminen vuodesta 1980 eteenpäin. Rajauksella mukaillaan SNDL:n liittokokouskausia 1977–1980 ja 1980–1983 sekä SKP:n naistyöjaoston elinkaarta. Tutkielman aineisto koostuu SNDL:n ja SKP:n naistyöjaoston arkistoihin kootusta materiaalista: pöytäkirjoista ja niiden liitteistä, seminaarimateriaaleista, puheista, painatteista, toimintasuunnitelmista ja -kertomuksista, poliittisista asiakirjoista sekä kannanotoista. Lisäksi tarkastellaan SNDL:n äänenkannattajana toiminutta naistenlehteä (Uusi Nainen) ja liiton sisäistä tiedotuslehtistä (Pippuri). Aineistoja säilyttää Kansan Arkisto. Uudet feministiliikkeet saivat 1970-luvun jälkipuoliskolla runsaasti huomiota julkisessa keskustelussa totutusta poikkeavilla toimintatavoillaan ja yksityiselämän sfääriin kiinnittyvillä kysymyksenasetteluillaan. Niiden suosio nähtiin kansandemokraattisessa naisliikkeessä haasteena, johon oli pyrittävä vastamaan, jotta edelleen annettaisiin omasta liikkeestä kuva relevanttina naisten aseman ajajana. SNDL:n keskusliittotason suhtautuminen feministiliikkeisiin pysyi vuosina 1977–1979 välttelevänä, mutta 1980-luvun alussa feministijärjestöjen yhteydenottoihin alettiin vastata omilla tapahtumakutsuilla ja yhteistyöehdotuksilla. Vuodesta 1981 eteenpäin konkreettinen yhteistyöalue paitsi uusien naisliikkeiden myös muiden 1980-luvun kansanliikkeiden kanssa löydettiin ydinaseita vastustaneesta uudesta rauhanliikkeestä, erityisesti pohjoismaisten naisten rauhanmarsseista, Ydinaseeton Pohjola -vetoomuskampanjasta ja kansainvälisen naistenpäivän laajapohjaisista yhteistyötoimikunnista. Jo ennen varsinaista yhteistyötä kansandemokraattinen naisliike pyrki tarjoamaan vastauksensa uusfeministien esittämiin kysymyksiin ja pääsemään osalliseksi aiheesta käytyyn keskusteluun. Tuttujen aiheiden, kuten äitiyssuojelun, matalapalkkaongelman ja naisten poliittisen edustuksen, lisäksi alettiin puhua yksityiselämän rakenteellisista ongelmista, kuten perheväkivallasta, seksuaali- ja lisääntymisterveyden puutteista, tasa-arvoisesta perhe-, parisuhde- ja seksielämästä sekä naista halventavasta mainonnasta, pornografiasta ja prostituutiosta. Liikkeessä alettiin myös lämmetä ajatukselle marxilaisen teoriaperinteen uudistamisesta sukupuolen näkökulmasta. Liiton ulospäin suuntautuvan työn välineenä toiminut Uusi Nainen koki täysimääräisen feministisen herätyksensä vuosina 1982–1983 päätoimittajan vaihdoksen myötä, mutta jo tuota ennen lehdessä puitiin naisten elämää varsin monipuolisesti ja poliittiset tasot huomioiden. Tutkielma osoittaa, että kansandemokraattisessa naisliikkeessä koettiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa painetta toiminnan uudistamiseen naisliikkeen tuolloiset vaatimukset paremmin huomioonottavaksi ja nuoriin, radikalisoituneisiin naisiin vetoavaksi. Liikkeen sortokäsitys, joka oli kiinnittynyt puhtaasti omistavan luokan ja työläisten taloudelliseen suhteeseen, sai tästä syystä rinnalleen teorian yhteiskuntaa läpileikkaavasta naisalistuksesta, patriarkaatista. Näitä käsityksiä yhdistellen liike asemoi itseään vanhojen poliittisten liikkeiden ja uuden naisliikkeen välimaastoon samalla olemassaolostaan kommunistien hajaannuksen kourissa kamppaillen.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1907)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Palvelijatarliitto, 1906)
    Palvelijatarlehti : työläisnaisten äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1936)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti