Browsing by Subject "naiset - pelaaminen - rahapelit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Hotti, Saija (2000)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia nuorten naisten käsityksiä rahapelien pelaamisesta. Samalla etsittiin selitystä siihen, miksi naiset eivät pelaa rahapelejä samassa määrin kuin miehet. Tutkielma on tehty Raha-automaattiyhdistyksen toimeksiannosta, ja rahapeleistä raha-automaatit ovatkin keskeisessä asemassa rahapeleistä puhuttaessa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria. Sosiaaliset representaatiot ovat ihmisten yhteisiä kommunikaation välityksellä muodostuvia tulkintoja maailmasta, ihmisten "arkiteorioita” asioista ja ilmiöistä. Tulkinnan apuna on käytetty myös Tajfelin ja Turnerin teoriaa sosiaalisesta identiteetistä, jonka mukaan sosiaalinen identiteetti on yksilön sosiaalisten identifikaatioiden summa. Empiirisenä aineistona on neljä fokusryhmäkeskustelua, joihin osallistui yhteensä 32 20-25-vuotiasta naista. Kaksi ryhmistä muodostui osallistujista, jotka ilmoittivat pelaavansa jotakin raha-automaatti- tai kasinopeliä vähintään joka toinen kuukausi, ja kahden ryhmän osallistujat ilmoittivat pelaavansa kerran puolessa vuodessa tai harvemmin. Kaikki olivat kuitenkin pelanneet jotakin edellä mainittua peliä viimeisen kahden vuoden aikana. Analyysi muodostuu kahdesta osasta. Sana-assosiaatioille rahapeli-sanasta tehtiin korrespondenssianalyysi, jonka tulokset viittaavat siihen, että enemmän pelaavat naiset assosioivat rahapeliin konkreettisia asioita, kuten tiettyjä pelejä ja pelipaikkoja, ja harvemmin pelaavat naiset liittävät rahapeleihin yleisemmän tason asioita, kuten pelaamisen syitä ja seurauksia. Keskusteluaineiston analyysissa keskeisimmiksi representaatioiksi nousivat representaatiot pelin tyypillisistä pelaajista mummoina ja miehinä. Pelaamisesta puhuttiin myös erilaisina pelaamistyyppeinä, joita ovat sattumalta pelaaminen, pelaamalla pelaaminen, tapapelaaminen ja ongelmapelaaminen. Naisten vähäisempää pelaamista selitetään sosiaalisen identiteetin teorian avulla johtuvaksi haluttomuudesta samaistua tyypillisiksi koettuihin pelaajiin ja heidän edustamaansa maailmaan. Tutkielman keskeisiä lähteitä ovat Moscovici (1981, 1984 ja 1988), Tajfel (1981) ja Walker (1995).