Browsing by Subject "naisjohtajuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Moilanen, Eeva (2002)
    Naisjohtajuuskeskustelu on virittynyt viime vuosikymmenen aikana useista eri syistä. Naisjohtajien osuudet ovat kasvaneet sekä julkisella että yksityisellä sektorilla; tilastollisessa tarkastelussa on kuitenkin havaittavissa eroja: naiset ovat edelleen vähemmistönä useilla toimialoilla. Useissa tutkimuksissa on myös väitetty, että nais- ja miesjohtajien väliltä voidaan löytää eroja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erilaisissa johtotehtävissä työskentelevien nais- ja miesjohtajien sosioekonomisia eroja ja sitä, miten nämä mahdolliset erot liittyvät nais- ja miesjohtajien urakehitykseen. Sosioekonomisia muuttujia ovat perinteisesti olleet koulutus, tulotaso ja vanhempien sosioekonominen asema. Tässä tutkimuksessa sosioekonomiset tekijät on käsitetty laajemmin. Sosioekonomisilla tekijöillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa niitä sosiaalis-taloudellisia tekijöitä, jotka liittyvät yksilön elämänkokonaisuuteen. Sosioekonomiset tekijät on jaettu yksilöön ja perheeseen liittyviin tekijöihin. Yksilöön liittyviä tekijöitä ovat ikä, koulutus, tulotaso, työssäoloaika, työssäoloaika ensimmäisen johtajanimityksen ajankohtana sekä muuttovalmius. Perheeseen liittyviä tekijöitä ovat siviilisääty, lasten lukumäärä, työstä poissaolo lapsen syntymän takia sekä puolison sosioekonominen asema. Nais- ja miesjohtajien sosioekonomisia tekijöitä ja urapolkuja on tarkasteltu yhdessä pankki- ja vakuutusalan organisaatiossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkein. Aineiston pienen koon (N=80) vuoksi aineiston analysointiin on käytetty ristiintaulukointia ja keskeisimpiä tilastollisia tunnuslukuja. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella naisjohtajuutta tasa-arvonäkökulmasta. Keskeisimmät erot nais- ja miesjohtajien sosioekonomisissa tekijöissä liittyvät koulutustasoon ja johtajauralla etenemiseen. Naiset olivat tässä aineistossa miehiä heikommin koulutettuja. Naisten matalampi koulutustaso näkyy heidän sijoittumisessaan johtajatehtäviin; naiset työskentelevät miehiä useammin alemmissa johtotehtävissä. Miehet siirtyvät myös naisia nopeammin johtotehtäviin organisaatiossa. Tämä viittaa siihen, että miehillä työ- ja urakierto on nopeampaa kuin naisilla. Miehet tulevat myös naisia useammin suoraan johtotehtäviin organisaation ulkopuolelta. Naisilla uralla eteneminen tapahtuu yleensä pitkällä aikavälillä - askel askeleelta. Tässä tutkimuksessa nais- ja miesjohtajien sosioekonomisten tekijöiden erot liittyvät keskeisesti yksilöllisiin urapolkuihin liittyviin tekijöihin. Perheeseen liittyvät tekijät eivät osoittautuneet urakehityksen kannalta yhtä merkityksellisiksi kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Nais- ja miesjohtajien avoimissa vastauksissa urakehityksen kannalta merkityksellisinä tekijöinä korostuivat persoonalliset ominaisuudet ja erilaiset verkostot, siksi myös näitä tekijöitä on tarkasteltu luvuissa neljä ja viisi. Tutkimuksen keskeisimpinä lähdeteoksina on käytetty Tilastokeskuksen tutkimuksia Naiset huipulla. Selvitys naisista elinkeinoelämän johtotehtävissä (1994), Huipulla tuulee. Selvitys naisista ja miehistä elinkeinoelämän johtotehtävissä (1996), Onko huipulla tyyntynyt (1999) sekä Sinikka Vanhalan tutkimusta Liikkeenjohtajien uraan vaikuttavat tekijät (1986).
  • Eriksson, Päivi; Hearn, Jeff; Jyrkinen, Marjut; Merilainen, Susan; Moisander, Johanna; Niemi, Hertta; Rolin, Kristina; Vanhala, Sinikka; Henttonen, Elina; Hiillos, Minna; Katila, Saija; Tallberg, Teemu (Svenska handelshögskolan, 2005)
    Research Reports
    Viimeaikainen sukupuolta ja organisaatiota käsittelevä tutkimus ja kirjallisuus on saanut paljon (toisinaan epäsuoria) vaikutteita feminismiä ympäröivistä keskusteluista. Lisäksi naisten aseman ja kokemuksien tunnistaminen organisaatioissa ja johtamisessa on vaikuttanut tutkimukseen. Erilaisten kansainvälisesti tutkittujen aiheiden kirjo on laaja: sukupuolisuhteet organisaatioiden ja johtoryhmien kulttuureissa ja kommunikaatiossa; sukupuolittunut työnjako; sukupuolittuneet hierarkiat, valta, auktoriteetti ja johtajuus organisaatioissa ja johtamisessa; sukupuolittuneet markkinat; sukupuolittuneet kuvat, symbolit ja mainokset; sukupuoli ja IT teknologia; seksuaalisuus, häirintä, kiusaaminen ja väkivalta organisaatioissa; työn ja kodin yhteensovittaminen; ja niin edelleen. Myös akateemiset organisaatiot sekä niiden sukupuolittuneet valtasuhteet ja johtaminen kaipaavat kipeästi huomiota. Useimpia mainituista alueista on tutkittu ainakin jonkin verran mutta paljon työtä on vielä myös jäljellä. Tämä kokoelma esittelee ajankohtaista suomalaista tutkimusta seuraavista teemoista: tasa-arvo organisaatioissa, naisjohtajuus, yrittäjyyden sukupuoli, verkostot, sukupuolen representaatio sekä sukupuoli ja uusi teknologia. Kokoelma on työryhmän yhdessä koostama joten se on ennen kaikkea yhteistyön tulos. Recent research and literature on the gendering of organisations has been strongly influenced, though sometimes indirectly, by debates in and around feminism, and on recognising women and women’s situations, experiences and voices in organisations and management. The range of topics and issues that have been studied internationally is vast: gender relations in organizational and management groups, cultures and communication; gender divisions of labour; gender divisions of hierarchy, power, authority and leadership in organizations and management; gendered markets; gender imagery, symbols and advertising; gender and information technology; sexuality, harassment, bullying and violence in organisations; home-work relations; and so on. There are also key issues of gender power relations in academic organizations and management themselves, which need urgent attention. Though most of these areas have been researched to some extent, much remains to be done. This collection brings together current Finnish research on: Equality in Organisations, Women in Management, Gender and Entrepreneurship, Networks, Representation of Gender, Gender and ICTs. The book has been put together by an editorial team and is thus first and foremost a collective effort.
  • Kiviranta, Heidi (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tässä tutkimuksessa lähestytään Suomen helluntaiherätyksen naisjohtajuuskeskustelua Ristin Voitto -lehdessä vuosina 2015 ja 2016 ilmestyneiden mielipidekirjoitusten kautta. Naistoimijuudesta ja sen rajoista on käyty toistuvasti keskustelua helluntailiikkeen historian aikana ja siitä on muodostunut liikkeen kenttää jakava arvokysymys. Keskustelu on kulminoitunut erityisesti siihen, voivatko naiset toimia jäseninä seurakuntien johtoryhmissä, vanhimmistoissa. Tutkimuksen ensisijaisena mielenkiinnon kohteena on kartoittaa, kuinka naisjohtajuudesta puhutaan, miten sitä vastustetaan ja puolustetaan liikkeen piirissä. Tutkimuksen taustapohjana käytetään Eija Kurjen vuonna 2005 valmistunutta väitöstutkimusta helluntailaisen naistoimijuuden rakentumisesta, ja pyritään muodostamaan sille jatkumoa selventämällä, kuinka naisjohtajuuskeskustelu on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullista tutkimusta. Menetelmänä sekä teoreettisena viitekehyksenä käytetään konstruktionistiseen teoriaan pohjautuvaa diskurssianalyysiä. Ensisijainen aineisto koostuu 41:sta Ristin Voiton sanomalehdessä julkaistusta, sekä 10:sta Ristin Voiton verkkosivuilla julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Toissijaisena aineistona käytetään muita lehdessä ilmestyneitä tekstejä, kuten artikkeleita, uutisia ja opetuskirjoituksia. Kirjoituksista nousevat teemat on ryhmitelty kolmen väljän diskurssikatoksen alle, jotka ovat (1) raamattu ja traditio, (2) sukupuoli ja (3) kutsumus. Tutkimuksen aineistossa korostuivat etenkin raamatuntulkintaan liittyvät erimielisyydet. Egalitaristit, katsoivat naisjohtajuuden pohjautuvan Raamattuun ja samalla korostivat sanoutuvansa irti liberaaliteologiasta ja sukupuolineutraalista ideologiasta. He perustelivat naisjohtajuutta muun muassa sukupuolieroista käsin ja katsoivat täysipainoisen johtajuuden tarvitsevan sekä hengellisten isien että äitien läsnäoloa. Komplementaristit sen sijaan näkivät naisjohtajuuden uhkana helluntailiikkeen konservatiiviselle arvopohjalle. He perustelivat hierarkista johtamismallia muun muassa sukupuolirooleilla, luomisjärjestyksellä sekä Raamatun antamalla maskuliinisella johtamiskuvalla. Naisjohtajuuskeskustelu näyttäytyi vahvasti sukupolvikysymyksenä ja osana liikkeen laajempaa murroskautta, jossa vanhoja toimintatapoja haastetaan ja uusia kritisoidaan. Komplementarismin kannattajien voidaan tulkita edustavan liikkeen vanhempia toimijoita, kun taas egalitaristit lukeutuvat todennäköisimmin nuorempaan ikäryhmään. Tutkimuksen perusteella naisvanhimmuuden voi olettaa tulevan mahdolliseksi tulevaisuudessa, nuoren sukupolven noustessa seurakuntien johtoelimiin.