Browsing by Subject "naistenlehdet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 23
  • Haakana, Tiina (2001)
    Tutkielma käsittelee 1920-luvun poliittisten naistenlehtien, Suomen Naisen ja Toverittaren käsityksiä äitiydestä ja äideille tarjotuista rooleista 1920-luvun Suomessa. Lähdeaineistona käytetyistä lehdistä Suomen Nainen oli vuonna 1919 perustetun Kansallisen Kokoomuspuolueen naisten äänenkannattaja. Toveritar puolestaan perustettiin vuonna 1922 Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton lehdeksi. Molemmat lehdet ilmestyivät katkoksitta koko 1920-luvun ajan. Lisäksi molemmat tunnustautuivat julkisesti edustavansa tiettyjä puolueita ja olivat täten selkeästi poliittisia naistenlehtiä. Keskeinen tutkimusongelma liittyy ennakko-olettamukseen, että Suomen Naisen ja Toverittaren välittämässä äitikuvassa olisi olennaisia eroja. Lehtien siis katsotaan edustavan kahta vastakkaista näkökantaa suhteessa äitiyteen. Aiemman tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että äitien merkityksestä kasvattajina ja kotien vaalijoina oltiin kokoomuslaisten ja sosiaalidemokraattien piirissä yhtä mieltä, mutta käsitykset hyvän äitiyden käytännön toteuttamisesta erosivat. Tämän voidaan ajatella vaikuttaneen myös siihen, millaisia käsityksiä äitiydestä lehdet sivuillaan esittelivät. Tutkimuskohdetta lähestytään representaation käsitteen avulla. Representaatio, joka etymologisesti merkitsee jonkin saattamista uudelleenläsnäolevaksi, voi käytännössä merkitä joko fyysistä edustamista tai jonkin asian kuvaamista. Näin ollen Suomen Naisessa ja Toverittaressa esitettyjen äitihahmojen voidaan katsoa representoivan eli edustavan suomalaisia äitejä. Toisaalta representaatio-termin toinen toinen merkitys - jonkin esittäminen jonkinlaiseksi - tuo esiin myös sen, että lehtien äitihahmot eivät välttämättä vastaa yksi yhteen oikeita äitejä vaan äidit esitetään lehdissä tarkoituksellisesti tietynlaisina. Tämä toinen representaatio-termin merkitys kertoo myös siitä, että representaatioihin liittyy yleensä vaikutuspyrkimyksiä. Representaatioilla on siis tarkoitus myös vaikuttaa niiden kuvaamaan ilmiöön. Voidaan ajatella, että Suomen Nainen ja Toveritar esittelivät sivuillaan juuri tietynlaisia äitihahmoja, koska näillä hahmoilla oli tarkoitus tavalla tai toisella vaikuttaa oikeiden äitien käyttäytymiseen ja mielikuviin hyvästä äitiydestä. Suomen Naisen ja Toverittaren representoima äitiys paljastuu ennakko-oletusten vastaisesti hyvin samanlaiseksi. Molemmista lehdistä on löydettävissä samat viisi äitiyden perustyyppiä, joissa kuitenkin lähemmin tarkasteltuna on havaittavissa myös selviä eroja. Sekä Suomen Naisessa että Toverittaressa nainen esitetään ensisijaisesti äitinä. Lehtien esittämät äitiyden representaatiot ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia, jopa toisensa pois sulkevia. Samankin julkaisun sisällä esiintyi siis tavallaan eri suuntiin vieviä linjoja. Lehtien esittämien representaatioiden perusteella näyttää siltä, että äitejä ei haluttu yksiselitteisesti asettaa pelkkään kotiäidin tai universaalin rakkauden symbolin rooliin. Lehdet esittelivät sivuillaan myös aktiivisia yhteiskunnallisia vaikuttajia ja työssäkäyviä naisia, jotka samalla olivat äitejä.Lisäksi sekä Suomen Nainen että Toveritar representoivat mielenkiintoisella tavalla ei-toivottua äiteyttä. Näiden antiäidin hahmojen avulla oli mahdollista osoittaa selvästi, mitkä piirteet ja ominaisuudet eivät missään tapauksessa kuulu hyvälle äidille.
  • Heikkinen, Laura-Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee neuvostoliittolaisessa naistenlehti Rabotnitsassa käytyä keskustelua naisten rooleista vuosina 1987–1991. Siinä on keskitytty artikkeleihin, jotka kommentoivat naisten rooleja äiteinä, työläisinä ja vaimoina, sekä kaksoistaakan ongelmien ratkaisuihin, jotka nousivat artikkeleissa esille. Tutkielmassa pyritään selvittämään, miten kaksoistaakan ongelmaa käsiteltiin lehdessä, millaisia ratkaisuja sille esitettiin ja millaisia naisten rooleja artikkelit suosivat. Lisäksi tutkielma tarkastelee naistenlehti Rabotnitsaa tämän keskustelun keskusteluareenana ja selvittää, dominoivatko tietynlaiset näkemykset keskustelua sekä muuttuivatko lehdessä esitetyt näkemykset ajan myötä. Rabotnitsa oli kerran kuukaudessa ilmestyvä, Neuvostoliiton laajalevikkisin aikakauslehti ja sen kohdeyleisö oli kaupunkilaiset työläisnaiset. Lehteä alettiin julkaista jo vuonna 1914 ja sitä julkaistaan edelleen Venäjällä. Neuvostoliittolainen sukupuolijärjestelmä, jossa naiset huolehtivat kotitöistä sekä lastenhoidosta kokopäivätyön ohella, oli johtanut naisten kaksoistaakkaan. Kaksoistaakka sekä uuvutti naisia että haittasi heidän urakehitystään. Iso osa Rabotnitsassa käydystä keskustelusta käsittelikin juuri näitä teemoja. Rabotnitsan artikkelit olivat osa laajempaa keskustelua, jota Neuvostoliitossa käytiin naisten ongelmista ja rooleista 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Glasnost ja sensuurin lakkauttaminen teki julkisesta keskustelusta vapaampaa sekä mahdollisti ongelmista puhumisen ja raportoimisen. Tämä tarkoitti myös naisten yhteiskunnalliseen asemaan liittyvien kysymysten kriittistä käsittelyä. Avainkäsitteitä tutkielmassa ovat sukupuolen (gender) ja sukupuolijärjestyksen (gender order) käsitteet, joita on käytetty apuna alkuperäislähteiden analysoinnissa. Neuvostoliittolainen sukupuolijärjestelmä, jossa naisten tehtäviin kuului sekä kotitöistä ja lapsista huolehtiminen että kokopäivätyö kodin ulkopuolella, kyseenalaistettiin ja sitä alettiin tarkastella yhä kriittisemmin 1980-luvun lopulla. Tutkielmassa sukupuolijärjestyksen käsitettä käytetään sekä kuvailtaessa neuvostoliittolaista sukupuolijärjestystä että artikkeleissa ehdotettuja vaihtoehtoisia tapoja määrittää ja järjestää naisten ja miesten tehtävät ja roolit yhteiskunnassa. Nämä vaihtoehtoiset tavat nähdään tutkielmassa myös ehdotuksina ratkaista kaksoistaakan ongelma. Tutkielmassa käy ilmi, että Rabotnitsassa julkaistiin erilaisia näkemyksiä naisten rooleista sekä ratkaisuja kaksoistaakan vähentämiseksi. Ensinnäkin jotkut keskustelun osanottajista kannattivat naisen perinteistä sukupuoliroolia, joka määrittää kodin ja siihen liittyvät toiminnot naisten tehtäviksi ja velvollisuuksiksi. Näissä näkemyksissä oli osin samanlaisia elementtejä kuin 1970-luvulta lähtien Neuvostoliitossa vallalla olleissa näkemyksissä, jotka korostivat naisellisuutta ja naisten roolia äiteinä. Nämä keskustelijat tarjosivat neuvostoliittolaisen sukupuolijärjestyksen vaihtoehdoksi sukupuolijärjestystä, jossa naisella olisi pääasiallinen vastuu kodista ja lapsista mutta he eivät välttämättä samassa määrin osallistuisi työelämään. Kaikki naisellisuutta ja äitiyttä korostaneet eivät kuitenkaan nähneet, että naisten sulkeminen työelämän ulkopuolelle olisi kannattavaa. Toiseksi Rabotnitsassa julkaistiin artikkeleita, joiden kirjoittajat ja haastateltavat haastoivat näkemyksen siitä, että naisten paikka olisi kotona. He vaativat, että naisten ongelmat otettaisiin paremmin huomioon yhteiskunnassa ja heidän asemaan parannettaisiin esimerkiksi tarjoamalla parempia julkisia palveluita. Sekä konservatiiviset näkökannat että feminismiin kallellaan olevat artikkelit voimistuivat 1990-luvulla Rabotnitsassa käytiin myös keskustelua käytännön keinoista naisten kaksoistaakan selättämiseksi. Näitä olivat osa-aikatyö, valinta uran ja perheen perustamisen välillä, tasa-arvoisemmin jaettu vanhemmuus ja kotityöt, työolojen parantaminen sekä pidempi äitiysloma. Suurin osa keskusteluun osallistuneista kannattivat näitä keinoja. Jotkut keskustelijoista kuitenkin olivat sitä mieltä, että sukupuolirooleja tulisi tarkastella kriittisemmin. Useimmissa yllä mainituista keinoissa olettamuksena olikin, että yhteiskunta oli rakennettu miehiselle normille ja naiset äiteinä olivat erityisryhmä työvoiman sisällä, jonka osallistuminen työelämään aiheutti tarvetta erityisjärjestelyille. Vaikka Rabotnitsassa käytiin kriittistäkin keskustelua naisten rooleista, lehdessä julkaistiin myös esimerkiksi reseptejä, vaatekaavoja, kodinsisustusohjeita ja lapsille tarkoitettua materiaalia. Tutkielmassa tämä nähdään esimerkkinä siitä, että Rabotnitsan sisältö samaan aikaan haastoi ja vahvisti naisen traditionaalista sukupuoliroolia, joka määritti kodinhoidon ja lapset naisten velvollisuuksiksi.
  • Mäkipää, Marjo (1995)
  • Sene, Sylvia (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää ei-valkoisten ihmisten representaatioita suomalaisessa naistenlehdistössä syksyllä 2017. Tutkimuksessa perehdyttiin diversiteetin tarkasteluun ihonvärin kautta pelkän etnisen alkuperän sijaan, sillä suomalainen yhteiskunta on monimuotoistunut viimeisen 25 vuoden aikana. Täten maahanmuuttajien mediarepresentaatioiden kartoittaminen enää yksin riitä kuvailemaan suomalaisen mediakuvaston moninaisuutta, sillä toisen tai kolmannen polven suomalaisia ei enää voi kategorisoida muualta tulleiksi. Tutkimuksen aineistoksi valikoituivat naistenlehdet, sillä tämän mediamuodon representaatiodiversiteettiä ihonvärin kautta ei ole vielä tehty. Teoreettinen viitekehys rakentui kriittisen mediatutkimuksen ja sosiologisen teorian kautta muun muassa representaation, rodun, valkoisuuden ja identiteetin käsitteiden avulla. Tutkimus sivuaa myös representaatioihin ja kehystämiseen liittyviä keskeisiä teorioita. Työssä hyödynnettiin sekä puhtaasti laadullisia, että määrällisen tutkimuksen piirteitä soveltavia menetelmiä. Tarkastelun kohteeksi valikoituivat lehtien kuva- ja tekstisisällöt, joissa esiintyi ei-valkoinen ihminen. Richard Dyerin määritelmät näkyvästä valkoisuudesta toimivat ohjenuorina ei-valkoisuuden visuaalisessa tunnistamisessa. Kuva- ja tekstisisältöjen kartoituksen lisäksi tutkimus paneutui löydettyihin teksteihin Gamson & Laschin kehysanalyysimetodien avulla. Sisällönerittelyn perusteella voidaan todeta, että ei-valkoisia ihmisiä näkyi lehdissä enemmän kuvallisesti kuin artikkeleiden pää- tai sivuhenkilöinä, ja heidän representaatiot olivat huomattavasti vähäisempiä kuin valkoisten ihmisten. Kuvasisältöjen representaatiodiversiteetti näytti korreloivan lehtien ilmoitettuihin lukijaprofiileihin: etnisesti monimuotoisimpia sisältöjä luotiin nuorille, kaupunkilaisille kohderyhmille. Teksteissä samanlaista yhteyttä ei löytynyt yhtä suoraviivaisesti. Kehysanalyysin tuloksena aineistosta erottui kaksi toistuvaa kehystä. Molemmat kehykset liittyivät omilla tavoillaan maahanmuuttajiin tai muihin ulkomaalaisiin, ja osaltaan viljelivät haitallisia stereotyyppejä heistä. Syksyn 2017 naistenlehtien sisällöissä ei-valkoinen ihminen olikin useimmiten maahanmuuttaja, tai hänet rinnastettiin ainakin osittain muualta tulleeksi. Valtaosassa artikkeleista ei-valkoisten ihmisten etnisiä taustoja avattiin erikseen. Kokonaisuudessaan aineiston jutut esittivät kohteitaan positiivisesti, mutta tutkimus toteaa että tavallisen suomalaisen ihmisen esittäminen myös muuna kuin valkoisena ihmisenä edesauttaisi inklusiivisemman suomalaisuuden rakentumista.
  • Suutari, Salla-Mari (Helsingfors universitet, 2016)
    Englanti on globaali kieli, jota käytetään laajasti työelämässä, tieteessä ja populäärikulttuurissa. Englanninkielisiä sanoja käytetään korvaamaan ruotsinkielisiä sanoja puhutussa, mutta myös kirjoitetussa kielessä. Eri naistenlehdet ovat suunnattu eri ikäryhmille, mutta niissä käsitellään usein samoja teemoja. Tämän vuoksi naistenlehdet ovat hyvä tutkimuskohde englanninkielen käytölle nykyruotsissa. Tutkielman aineistona ovat Ruotsissa julkaistavat naistenlehdet Amelia ja Tara (3 numeroa kummastakin), joista on jätetty pois mainokset ja haastattelut. Aineistosta on poimittu englanninkieliset sanat ja sanat, jotka ovat muodostuneet englannin kielen sanoista viime aikoina (ord med engelskt inslag; OMEI). Sanat on luokiteltu Svenska Akademins ordlistan (SAOL) mukaan vakiintuneisiin ja vakiintumattomiin sanoihin. Aineisto on analysoitu ensin laskemalla sanojen määrä lehtien kullakin teema-alueella ja suhteuttamalla se kunkin teema-alueen sivumäärään. Sen lisäksi sanojen käyttöä on tutkittu sisältöanalyysilla, sen selvittämiseksi, miksi jotain tiettyä ilmausta käytetään tietyssä kohdassa (Why that now?). Yhteensä OMEI-sanoja oli Amelian numeroissa 182 ja Taran 122. Lehtien sisältö jakautui seuraaviin teemoihin: ajankohtaista, ihmissuhteet, kauneus & muoti, liikunta, terveys, ruoka, sisustus, matkat, kulttuuri ja muut. Eniten sanoja sekä Ameliassa että Tarassa oli matkat-teemassa. Sanoja käytettiin sekä ruotsinkielisen vastineen asemesta että tilanteissa, joissa ruotsinkielistä sanaa ei ole tai se ei ole käyttökelpoinen. Käytetyissä sanoissa oli eroja lehtien välillä ja vaikutti siltä, että sanat oli kohdennettu lukijakunnan mukaan. Sanoja käytettiin harkitusti ja niillä oli tarkoitus; esim. herättää huomiota, häivyttää tai korostaa viestiä sekä vaikuttaa ajankohtaiselta. Englanninkielisiä sanoja käytetään ruotsinkielisissä naistenlehdissä paljon, mikä viittaa siihen että englannilla on merkittävä rooli myös ruotsalaisten naisten arkielämän kielessä.
  • Lähteenmäki, Pinja (Helsingfors universitet, 2013)
    Naiset ovat useimmiten päävastuussa jokapäiväisestä ansiotyön, lastenhoidon ja kotitöiden sujuvasta yhteensovittamisesta, niin tutkimusten valossa kuin käytännönkin kokemusten mukaan. Mikäli naisten elämän tarkastelussa keskitytään ainoastaan ansiotyöhön, perheeseen ja kotiin liittyviin tehtäviin ja toimintoihin, kuva naisten arkielämän kokonaisuudesta jää vaillinaiseksi. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten arkielämää ja sen eri osa-alueita. Tutkimuksessa laajennetaan tarkastelunäkökulmaa ansiotyön ja perhe-elämän lisäksi naisten vapaa-ajan sisältöä ja sen merkitystä naisten elämänkokonaisuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten naisten arkielämä ja horisontaalinen elämänkokonaisuus rakentuu naistenlehdessä ja millaista naiskuvaa naistenlehdessä rakennetaan aineiston perusteella. Keskeisinä teoreettisina käsitteinä käytetään arkielämän ja naistutkimuksessa paljon käytetyn elämänkokonaisuuden käsitettä. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena sisällönanalyysinä. Tutkimuksen aineistona on käytetty yhden Suomen luetuimman naistenlehden eli Kodin Kuvalehden vuoden 2010 vuosikerrasta valikoituneita lehtiartikkeleita, joissa haastatellaan eri ikäisiä ja eri taustaisia naisia ja käsitellään naisten elämää. Tutkimuksen aineiston perusteella naiset tekevät usein vaativaakin ansiotyötä, usein yrittäjyyden muodosssa, mutta hoitavat vaivatta myös lapset ja kodin. Ansiotyön ja perhe-elämän yhdistäminen kotitöineen ei ole naistenlehden naisille ongelma tai ainakaan siihen liittyviä haasteita ei tuoda esille lehden artikkeleissa. Kotitöiden osalta nainen hoitaa sekä perinteiset naisten kotityöt kuten ruuanlaiton, siivouksen ja lastenhoidon lisäksi myös ns. miesten työt eli he myös rakentavat ja remontoivat itse kotia. Aineiston naiset nostavat oman puolisonsa panoksen esille arkisten kodin töiden hoitajina. Naistenlehden naisella on aikaa myös omille harrastuksille, kuten liikunnalle ja vapaaehtoistyölle. Kodin Kuvalehti rakentaa tutkimuksen tulosten perusteella kuvaa 'Can do'-naisesta, jolle mikään haaste ei ole mahdoton. Naiset haluavat panostaa sekä työelämään että perheeseen ja kotiin. Naiset eivät kuitenkaan ole superäitejä, jotka hautaavat omat tarpeensa ja tunteensa. Ainakin naiset ovat panostaneet oman ajan ottamiseen suhteen, mikä kuluu erilaisissa harrastuksissa. Täysin itsekkäitä naiset eivät tässäkään asiassa ole, sillä aineiston perusteella naisten harrastukset painottuvat toisten auttamiseen vapaaehtoistyön kautta.
  • Laakso, Minna (1990)
  • Jokinen, Sari (1993)
  • Lindqvist, Katja (2007)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, näkyykö valta Gloria-lehden naisjohtajista kertovissa artikkeleissa: millaista kuvaa naisjohtajista luodaan vallan käyttäjinä sekä miten sukupuoli on läsnä naisjohtajista kertovissa jutuissa. Tutkielma pohjaa naisjohtajuutta, sukupuolen representaatioita ja organisatorista valtaa käsittelevään teoriakirjallisuuteen. Naisjohtajia vallan käyttäjinä lähestytään esimerkiksi erilaisten vallan lähteiden, vallan hankkimisen keinojen sekä johtamisen feminisaatioon liitettyjen piirteiden avulla. Sukupuolen läsnäoloa tutkitaan maskuliinisten ja feminiinisten piirteiden sekä naisjohtajuuden tutkimuksessa esiintyvien käsitteiden kautta. Sukupuolen tutkimisessa on keskeistä myös johtamisen sukupuoliparadoksi. Aineistona on 25 Gloria-lehden artikkelia vuodelta 2004 ja tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä laadullista sisällön analyysiä. Tutkielma edustaa tapaustutkimusta. Glorian sivuilla esiintyvillä naisjohtajilla on monenlaista valtaa. Tutkielmaan valitut vallan lähteet, muodollinen auktoriteetti, resurssien kontrollointi, päätöksentekoprosessien kontrollointi, tiedon hallinta, vastaorganisaatioiden hallinta, epävirallisten organisaatioiden hallinta sekä johtajuuden symbolit näkyivät Glorian sivuilla. Toisaalta lähteiden esiintymisen yleisyys vaihteli, ja usealle nousi aineistosta myös niitä kyseenalaistavia ”vastakkaislähteitä”. Myös vallan hankkimisen keinot, ainutlaatuiset teot ja näkyvyys, näkyivät Glorian jutuissa. Glorian artikkeleista löytyi sekä maskuliinisia (järki, aktiivisuus, voima, riippumattomuus, toiminta, rohkeus, jämäkkyys) että feminiinisiä piirteitä (ikä, ulkonäkö, perhe, äitiys, sukupuolen mukaiset nimitykset, tunteet). Näin ollen molempia kuuluu Glorian representoimaan johtajuuteen. Organisaatioissa on nykyisin keskeistä esimerkiksi tiimityö, joustavuus, sosiaaliset kyvyt ja kommunikaatio. Myös nämä johtamisen feminisaatioon liitetyt piirteet näkyivät Glorian sivuilla. Glorian representoima naisjohtajuus tukisi siis ajatusta joissain tutkimuksissa ilmi tulleesta naisjohtajien yhteistoiminnallisemmasta ja kommunikoivammasta vallankäytöstä. Sukupuoli oli Glorian naisjohtajuusrepresentaatioissa vallan kannalta sekä myönteinen että kielteinen tekijä: Toisaalta kävi ilmi, että perheestä huolehtimisesta voi olla hyötyä johtajan ammatissa, ja myös feminiininen hoiva ja äitiys yhdistettiin työhön. Toisaalta Glorian artikkeleista nousi sukupuoleen liittyvä uskottavuusongelma, jossa johtajan uskottavuutta ja sen kautta myös valtaa kyseenalaistettiin sukupuolen perusteella. Glorian naisjohtajista kertovissa jutuissa näkyi suorittaminen: naisjohtajat saattoivat näyttäytyä väsymättöminä poikkeusyksilöinä. Toisaalta tämä kertoo pätevästä naisjohtajasta. Toisaalta herää kysymys, miksi naisen pitäisi olla poikkeuksellinen ollakseen naisjohtaja? Uskottavuusongelma voi olla tässäkin taustalla. Naisjohtajuuden tutkimuksessa esiintyvät käsitteet, lasikattoilmiö, naisverkostot, ainokaisuus ja perheen ja työn yhdistäminen näkyivät lehden sivuilla melko harvinaisina. Mentoreita ja matalampaa palkkausta ei esiintynyt ollenkaan. Sukupuoliparadoksi eli vaatimus yhtäältä feminiinisten normien täyttämisestä ja toisaalta oikean johtajuuden maskuliinisten normien täyttämisestä näkyi Glorian sivuilla. Ulkonäön ja perheestä huolehtimisen suhteen esiintyi vaade feminiinisyyteen. Toisaalta feminiinisten piirteiden liittäminen työhön on sukupuoliparadoksille vastaista: johtaminen ei määritykään kokonaan maskuliiniseksi.
  • Leppänen, Minna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksessa selvitetään, millaisena perhejuhlat perinteisissä naistenlehdissä representoidaan. Työn lähtökohtana on ymmärtää lehtien juhlaesityksissä muotoutuva perhe idealisoiduksi kuvaksi perheestä, joka ei siten saa vastinettaan todellisuudesta. Tutkimuksessa halutaan tietää, millainen on perhejuhlien perhe kokoonpanoltaan ja millaisten elementtien, esimerkiksi rituaalien ja esineiden varaan onnellinen perhejuhla rakentuu. Perhejuhlissa muotoutuvaa perheyhteisyyttä tarkastellaan Emil Durkheimin yhteisöllisyyttä käsittelen teoriaan avulla, erityisesti Durkheimin pyhä-profaani erottelu on työssä keskeinen. Toinen tärkeä lähestymistapa on materiaalinen sosiologia, jonka lähtökohtana on ottaa sekä inhimilliset että ei-inhimilliset asiat vuorovaikutuksen muotoutumisessa huomioon. Lisäksi esineet ja asiat ovat erilaisten tunteiden, kuten onnellisuuden kasvualustoja. Tutkimuksen aineistona ovat Kotiliedet ja Kodin Kuvalehdet vuosilta 1987 & 1988, 2007 & 2008 sekä 2015, eli työssä vertaillaan, miten perhejuhlaesitykset ovat muuttuneet ja toisaalta pysyneet samanlaisina ajankohtien välillä. Tutkimuksen päämielenkiinnon kohteena on kolme suosituinta vuotuisjuhlaa: joulu, pääsiäinen ja juhannus. Aineiston ollessa pääosin kuvallista on aineistoa ensin luokiteltu sisällönanalyysin avulla, ja tämän jälkeen analyysiä on syvennetty semioottisin menetelmin. Kaikkein selvimmät muutokset tarkasteluajankohtina koskevat valmistelurituaalien sekä lapsikeskeisyyden lisääntymistä 2000-luvulle tultaessa. Nämä kaksi tekijää ovat osin yhteydessä toisiinsa, sillä lapset ottavat osaa juhlavalmisteluihin. Lisäksi lapsille suunnattuja rituaaleja on uudemmissa aineistoissa enemmän. Tulkitsen muutoksen olevan yhteydessä perhemyönteisten arvojen lisääntymiseen yhteiskunnassa. Kolmas muutos koskee perhekokoonpanojen monipuolistumista erityisesti 2015 vuoden aineistossa. Tosin ydinperhe on kaikkina ajankohtina hallitsevin perhemuoto. Naistenlehdissä rakentuva perheunelma on muutoksista huolimatta pysynyt melko samanlaisena koko tarkasteluajanjakson. Perinteet ovat perhejuhlissa hyvin tärkeässä asemassa niin esineellisyydessä kuin rituaalisessa toiminnassakin. Toinen muuttumaton asia juhlakuvauksissa on naisen rooli juhlien pääjärjestelijänä. Äiti representoituu juhlakuvausten sydämeksi ja perheen hyvinvointi on hänestä lähtöisin. Lisäksi koti ja juhannuksen juhlinnassa luonto piirtyvät pyhinä arvoina esiin. Perhejuhlaesityksissä joulu on muuttunut kaikkein vähiten, ja se on kaikkina ajankohtina eniten palstatilaa saanut juhla. Joulu representoituu vuoden tärkeimmäksi juhlaksi, ja tulkitsen joulun painoarvon olevan perheunelman rakentumisessa kaikkein merkittävin. Pääsiäinen ja juhannus muuttuivat 2000-luvulle tultaessa. Pääsiäinen avautui osittain ystävien kanssa juhlittavaksi kun taas juhannuksen hääkeskeisyys vaihtui pienen lähipiirin kanssa vietettäväksi juhlaksi.
  • Kokkosalo, Pirkko (2003)
    Tutkimukseni tarkoituksena on ollut kuvata, millaista moraalia valistajat välittävät 1990-luvun naistenlehdissä antaessaan neuvoja ja ohjeita eri elämän vaiheissa oleville ihmisille. Minua kiinnostaa nimenomaan asiantuntijaseksi naistenlehdissä. Keskeistä tutkimuksessani on ollut selvittää, miten moraali on vapautunut, kuinka sitä säädyllistetään ja kuinka seksuaalisuuteen kasvatetaan. Tutkimukseni empiirisenä kohteena ovat Anna- ja Me Naiset -naistenlehtien seksuaalisuutta koskevat asiantuntija-artikkelit vuosina 1991, 1993, 1995, 1997 ja 1999. Tässä tutkimuksessa ei vertailla näitä lehtiä, vaan ne muodostavat homogeenisen aineiston, sillä kyseiset lehdet ovat sisällöltään hyvin samanlaisia ja samanlaiselle lukijakunnalle suunnattu. Avaimet aineistoni analyysiin löysin etupäässä Armas Niemisen Taistelu sukupuolimoraalista (1951) ja Riitta Jallinojan Modernista säädyllisyydestä (1997). Absoluuttinen, relatiivinen moraali, kausaalinen moraali eli säädyllinen vapaus ja moderni säädyllisyys tarjoavat työkalut moraalikeskusteluun tutkimuksessani. Aineistoni asiantuntijat edustavat vahvasti perinteisen asiantuntijuuden edustajia, jotka perustavat asiantuntijuutensa tieteeseen, koulutukseen tai instituutioon tai kaikkiin näihin kolmeen. Giddensin kontekstuaalista asiantuntijuutta eli asiantuntijuutta, jossa taitojen ja tietojen epätasapaino tekee toisesta toiseen nähden asiantuntijan, on myös löydettävissä. Aineistossani esiintyy myös Kimmo Saariston beckiläisittäin avointa asiantuntijuutta, jossa asiantuntijuus syntyy pyöreän pöydän ympärille kokoontuneiden keskustelusta. Absoluuttisen moraalin mukainen sääntö avioliitosta seksisuhteen edellytyksenä on väistynyt. Nuorilla avioliiton sijaan seksin legitimoijana toimii seurustelu. Aikuisilla puolestaan vakituinen parisuhde nähdään ideaalisuhteena, sillä parisuhde tarjoaa turvallisen ympäristön seksuaalisuuden toteuttamiseen. Vakituisen parisuhteen ulkopuolisia suhteita ei moralisoida vedoten siveettömyyteen, vaan ne nähdään oireena ongelmista vakituisessa suhteessa. Sinkkuus on puolestaan elämänvaihe, josta ollaan matkalla seuraavaan eli siirrytään vakituiseen parisuhteeseen. Valistajat painottavat itsemääräämisoikeutta ja vapauden rinnalla vastuuta sekä nuorille että aikuisille. Vapaamielisyyden vapaus ei siis ole muuttunut hedonistiseksi vapaudeksi, vaan vapaus on pantu aisoihin vastuulla. Kaikkea saa tehdä vastuullisesti. Vastuunsa nuori perustaa tietoon, eli valistajat uskovat vastuun pedagogiaan. Aikuisia neuvotaan kuulostelemaan sisintä. Absoluuttinen moraali on siis vuosikymmenten saatossa muuttunut relatiivisen moraalin kautta vastuulliseksi tai säädylliseksi vapaudeksi, jossa vapautta rajoitetaan vastuulla. Riskitietoinen yksilö kantaa vastuun itsestään. Uuden moraalin argumentteja ovat terveydelliset näkökohdat. On siirrytty turvaseksiin: beckiläisittäin tai esimerkiksi ferudilaisittain riskitietoinen yksilö toimii vastuullisesti ja täten vastaa itse valinnoistaan. Yksityinen on tullut julkisemmaksi. Viktoriaanisen ajan polarisaatio, jossa yksityiselle puolelle kuuluivat hyveet ja julkiselle paheet, on antanut tilaa modernille säädyllisyydelle. Siihen turvautuen valistajat haluavat antaa itsestään suvaitsevaisen ja vapaamielisen kuvan. Vapaamielisyys vaatii sallimaan sen, mikä ennen oli kiellettyä, mutta säädyllisesti.
  • Alanappa, Meeri (Helsingin yliopisto, 2020)
    Terveys kiinnostaa suuria yleisöjä ja myy mediassa. Naistenlehdissä terveyden aihepiiri on ollut yksi oleellinen osa lehtien sisältöjä jo vuosikymmeniä. Tässä tutkielmassa paneuduttin 1960–70 -lukujen taitteen yhteiskunnallisten murrosten jälkeiseen aikaan naistenlehtimaailmassa ja lehtien terveyden esityksissä. Tarkastelun kohteena olivat 1970-luvun lopun ja 2010-luvun lopun Me Naiset ja Marie Claire -lehdet. Lehtien ja vuosikymmenten välillä tehtiin vertailuja lehtien numeroiden sisällön erittelyyn ja diskurssianalyysiin pohjautuen. Vertailussa nousivat esiin vuosikymmenten väliset erot ja yhtäläisyydet. Terveysaiheet esiintyivät aineistossa monipuolisina ja runsaina. Asiantuntijuus terveysaiheita käsiteltäessä muuttui vuosikymmenten välillä molemmissa tarkastelluissa lehdissä lääkäreiden auktoriteettiasemaa suosivasta monipuolisempaan asiantuntijuuden kuvaan. Myös lehtien yleisölle annettiin molemmilla vuosikymmenillä kummassakin lehdessä oma ääni terveysaiheisissa sisällöissä. Henkilökohtaiseen tarinaan perustuvat kirjoitukset terveysaiheista toistuivat molemmissa lehdissä ja yleistyivät edelleen 1970-luvulta 2010-luvulle tultaessa. Suhtautuminen tupakkaan ja alkoholiin terveyttä uhkaavina aineina on muuttunut vuosikymmenten kuluessa ja lehtien välillä oli eroavaisuutta siinä, miten yhteiskunnalliset muutokset näkyivät lehtien sisällöissä. Tupakka ja alkoholi näyttäytyivät Me Naiset -lehdessä ongelmallisempina kuin Marie Claire -lehdessä. Lukijat ja osittain myös toimittajat toivat lehdissä esiin kritiikkiä vallitsevia olosuhteita kohtaan. Yhteiskunnallinen kritiikki terveysaiheissa oli yleisempää Marie Claire -lehdessä molemmilla tarkastelluilla vuosikymmenillä. Lääketiede ja terveydenhoitoala ammattilaisineen ja asiantuntijoineen saivat erilaisten näkökulmien kautta sisältöjä niin lukijakunnan kauneuden pelastajina kuin itsemääräämisoikeuden uhkaajina. Terveys esittäytyi tarkastellussa aineistossa molemmilla ajanjaksoilla tärkeänä perusarvona, mutta se sai lehtien sivuilla sisältöjä, jotka johdattivat kauas itse terveydestä. 1970-luvulla terveyteen liittyvät ongelmat esitettiin usein yhteiskunnan tasolla, kun taas yksilön vastuu omasta terveydestään korostui 2010-luvun sisällöissä.
  • Unknown author (Työläisnaisen Osuuskunta, 1917)
  • Lampinen, Timo (2006)
    Tutkittavana on äidin toimenkuva kahden 1920-luvun poliittisen naistenlehden valossa. Lehdet ovat kokoomuksen Suomen Nainen ja sosiaalidemokraattien Toveritar. Tarkoituksena on selvittää äidin nykyaikaisen toimenkuvan muotoutuessa esiintyneitä pyrkimyksiä. Alussa luodaan vertailukohdaksi rekonstruktio äidin toimenkuvasta ja sen muutoksesta ennen 1920-lukua. Tämän jälkeen etsitään päälähteistä toimenkuvaan liittyviä ristiriitaisuuksia. Tässä tarkastelussa kohteina ovat toimenkuvan menneisyys, nykytila, toimenkuvaan liittyvät unelmat ja yksimieliset pyrkimykset sekä lisäksi sellaiset jännitteet ja ristiriitaisuudet, jotka eivät tule edellisten aihepiirien tarkasteluissa esille. Rekonstruktion mukaan äitien enemmistö työskenteli ennen teollistumista muiden aikuisten rinnalla varsinaisissa elannon hankkimistehtävissä. Hoivatyöt eli esimerkiksi lastenhoito olivat naisväen tehtäviä, mutta suurimman osan niistä hoitivat tytöt tai vanhat naiset. Yksinomaan hoivatöistä koostuva äidin tehtävä muodostui vasta teollistumisen yhteydessä kaupunkien työläisluokkaan. Tätä olennaista muutosta ei tunnistettu kummassakaan lehdessä vaan menneisyys nähtiin sukupuolisorron valossa. Äidin tekemä hoivatyö haluttiin silti minimoida ja sälyttää palkatulle naistyövoimalle. Äitiyden korostaminen 1920-luvun Suomen Naisessa osoittautui keinoksi, jolla pyrittiin suojelemaan ylempien luokkien äitien mahdollisuutta toimia edelleen taipumustensa mukaan ja vapaana myös ansiotyön pakosta. Toveritar pyrki edistämään työläisluokan äitien tehtävän muuttumista samaan suuntaan. Äitiyden korostaminen alkoi muuttua juuri 1920-luvulla ongelmaksi, koska hoivatyön määrällinen keventyminen jota erityisesti ehkäisyn yleistyminen edisti, alkoi rajoittaa vapautta lisäämällä äidin läsnäolon tarvetta tyhjenevässä kotitaloudessa. Voidaankin sanoa, että lehdissä tavoiteltiin äideille vapautta toimia taipumustensa mukaan suotuisan kehityksen uhkaamana. Äitiyden korostaminen myös marginalisoi naisia samalla kun esimerkiksi äitiyden tärkeydellä perustellun koulutuksen tarjoamat mahdollisuudet äitien paluuseen miesten rinnalle paranivat. Uutta ja monimutkaista tilannetta ei kuitenkaan ymmärretty, eikä mainittavaa painetta ongelman selvittämiseen koettu, koska Suomen Naisen näkökulmasta palvelijat olivat pysyvä ratkaisu hoivatyöongelmiin. Toverittaressa taas uskottiin sosialismin, tekniikan, rationalisoinnin tai osuustoiminnan ratkaisevan ongelmat läheisessä tulevaisuudessa. Tutkimus antaa perusteltuja virikkeitä myös tulevalle tutkimukselle, yhteiskunnalliselle keskustelulle ja kehittämiselle. Tulokset tukevat ajatusta, että jos halutaan esimerkiksi poistaa tasa-arvon esteitä tai edistää nykyään toivottua innovatiivisuutta äitienkin osalta, on ennakkoluulottomasti etsittävä ja kehitettävä uusia ratkaisuja, joilla äidin sidonnaisuus hoivatöihin ja pientenkin lasten hoitamiseen voidaan palauttaa sitä haluavien äitien osalta olennaisesti vanhan perinteen suuntaan. Tämä tarkoittaa vain murto-osaa nykyisestä 2000-luvun alun sidonnaisuudesta. Uudet ratkaisut näyttäisivät olevan välttämätön edellytys, jolla äitien enemmistölle tai ainakin suurelle vähemmistölle voidaan antaa realistiset mahdollisuudet elää tasa-arvoisesti, taipumustensa mukaan.