Browsing by Subject "narratiivinen analyysi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Laasanen, Anni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. Stable separate systems have been created for the intellectually disabled in our society. Integration in the educational path could act as a channel for social relations between the intellectually disabled and the general populace. I studied the realization of inclusion in the educational path by using the stages of integrativeness as presented by Moberg & Savolainen (2015). The stages are physical, functional, social and societal integrativeness. In my thesis I seek to find out which stages of integrativeness have been realized in the educational path of the mildly intellectually disabled and whether the stages of integrativeness have connections to the subjects present friendships. Methods. My research method was a narrative multi-case study. The subjects of my thesis were five mildly intellectually disabled young adult women. My data collection method was a semi-structured interview. The material was analyzed using a narrative analysis as presented by Polkinghorne (2005). In the narrative analysis the interviews were used to form narrative descriptions of the subjects educational paths. The narratives formed from the educational paths of the subjects were also used to search common factors. Results and conclusions. All research subjects had experienced physical integration and three subjects had also experienced functional integration during their educational path. One research subject had also experienced social integration during her educational path. Another subject had changed from general education to a special school. She had formed social relations in the special school and later in life in hobbies aimed at special education students. Separate systems are a useful resource in creating social relations, but the integration in the general education should be more comprehensive in order to produce social relations between different students.
  • Katainen, Petra (Helsingin yliopisto, 2018)
    Purposes. Working life has changed because of economic globalization and development of technology. That is why, leadership is nowadays seen in a different way. Traditionally leadership is seen as a way to lead tasks. Now the aim is to lead innovation and transformation in the organization. Leadership and management have been studied a lot but many of the studies focus on how other people see the leader and his/her actions. Therefore, research on leader identity is needed. A leader identity refers to a leader's perception about oneself as a leader. There is only a little research about leader identity. Moreover, studies rarely take all the levels of identity into account. Thus, the aim of this study was to examine leader identities and their construction. The research questions were: 1) What kinds of components are there in leader identities in expert organization? and 2) What types of leader identities can be found? Methods. The research participants of this study were ten managers who all worked in the same expert organization in public sector in Finland. The data of this study was collected by interviewing these ten managers. Thereafter, the collected data was analyzed using both content analysis and narrative analysis. Narrative analysis was used to form type stories. Results and conclusions. Leader identities in the expert organization were strongly built on leaders' role and expertise. Leaders experienced that the public sector organization enables or limits them to implement their own leader identity. Three different leader identity types were constructed: an expert leader, a leader who encourages collaboration and his/her followers' development, and a leader who develops corporate culture and supervisory work in the organization. Leader identity displays strongly both personal and social aspects of identity. Therefore, for the construction of leader identity it is important that the leaders in their organizations find their own ways to lead.
  • Heiska, Sanna (2007)
    Tutkielmassani tarkastellaan adoptiota ja sen merkitystä lapsena adoptoitujen aikuisten kirjoittamien tarinoiden avulla. Tarkoitukseni on tehdä ihmisten kokemukset adoptiosta ymmärrettäviksi ja samalla tuoda esiin adoption merkitys ihmisen elämässä. Mielenkiinto on adoption ymmärtämisessä sen kokemisen kautta. Adoptio nähdään usein positiivisena ratkaisuna vaikeassa tilanteessa, jossa lapsen ei ole mahdollista elää omien biologisten vanhempiensa kanssa. Adoptio saattaa kuitenkin henkilökohtaisella tasolla tuottaa ihmiselle surua, epätietoisuutta ja identiteettiristiriitaa. Eräät tutkimukset osoittavat, että adoptiolapset kohtaisivat keskimäärin enemmän ongelmia elämässään, mutta monet muut tutkimustulokset eivät tue tätä päätelmää. Suomessa adoptiota ei ole paljon tutkittu ja tämä oli yksi aihevalintani peruste. Aineistoni koostuu kahdentoista Suomen sisällä lapsena adoptoidun aikuisen elämäntarinasta, jotka kirjailija Suvi Ahola on kerännyt yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston kanssa. Olen käsitellyt aineistoa käyttäen soveltavasti tutkimusmetodeina narratiivista analyysiä ja kertomusten sisällön analyysiä. Tutkielmani teoreettinen viitekehys on narratiivinen lähestymistapa, jossa tarina nähdään keskeisenä ajattelun ja elämän jäsentämisen muotona (Hänninen, 2000). Tarinallinen tulkinta antaa tapahtumille tietyn arvon ja määrittelee tapahtumat esimerkiksi iloisiksi tai surullisiksi, häpeällisiksi tai kunniallisiksi (Kerby, 1991). Sosiaalipsykologiassa narratiivisuus liittyy sosiaalisen konstruktionismin suuntaukseen. Narratiivisen lähentymistavan mukaan kielellä on keskeinen merkitys sosiaalisen todellisuuden ja ihmisen itseymmärryksen muodostumisessa. Tarinallisen kiertokulun teoria asettaa sisäisen tarinan, kertomuksen ja draaman käsitteet toisiinsa. Samalla se suhteuttaa yksilön sosiaaliseen kontekstiin. Sisäinen tarina ohjaa ihmisen elämää ja toimintaa. (Hänninen, 2000.) Adoptiokertomusten analyysi osoitti tarinoiden jakautuvan kolmeen eri tarinatyyppiin: onnekkaihin, selviytyjiin ja uhreihin. Tarinatyyppien erottelijana suurinta roolia pelaa selvästi adoptioperheessä vallinnut ilmapiiri ja ympäristön suhtautuminen adoptioon. Onnekkailla on ollut lähtökohtaisesti erittäin onnellinen lapsuus, päinvastoin kuin selviytyjillä ja uhreilla. Selviytyjien ja uhrien samantapaisista kokemuksista huolimatta selviytyjät olivat jossain vaiheessa elämää kääntäneet vaikeat elämänkokemukset vahvuudekseen, kun taas uhrit eivät olleet päässeet niistä irti. Uhrit syyttivät adoptiota elämänsä epäonnesta vielä myöhäisellä aikuisiälläkin. Tutkielmani avartaa adoptiokokemuksen mahdollisia merkityksiä ihmiselle ja myös sitä, kuinka vahvasti se saattaa vaikuttaa yksilön elämään. Keskeisimmät käyttämäni lähteet: Hänninen, V. ( 2000) Sisäinen tarina, elämä ja muutos / Murray, K. (1989). The construction of identities in the narratives of Romance and Comedy / McAdams, D. P. (1993). The stories we live by: Personal myths and the making of the self / Saastamoinen, M. (2000). Elämänkaari, elämäkerta ja muisteleminen.
  • Leppävuori, Eija (Helsingfors universitet, 2012)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvata sitoutuneiden astangajoogan harjoittajien harjoituskokemuksia. Astangajoogaharjoitus on esimodernit uskonnollis-filosofiset juuret omaava modernin joogan muoto. Tarkastelen modernia astangajoogaharjoitusta osana post-sekulaaria henkisyyden maisemaa. Post-sekulaarin käsitteellä viittaan klassisen sekularisaatioteesin murtumisen jälkeiseen tilanteeseen, jolloin traditionaalisen uskonnon tyhjentynyttä paikkaa täyttävät lukuisat vaihtoehtoiset henkisyyden muodot. Institutionaalisten uskontojen suosion hiipuessa yksilöt uskovat, tuottavat ja artikuloivat merkityksiä elämäänsä erilaisten harjoitusten ja käytänteiden avulla. Kun yksilöt ottavat etäisyyttä kulttuurisesti määrittyneeseen uskonnolliseen traditioon, uskonnontutkimus kohdistuu uskon ja uskomusten (belief) sijaan enenevässä määrin instituutioiden ulkopuolella esiintyviin arkipäiväisiin kokemuksiin (experience) ja käytänteisiin (practice). Post-sekulaarista positiosta käsin kiinnostuksen kohteeksi muotoutuu se, kuinka uskonto toimii yksilöiden elämässä ja miten yksilöt itse määrittelevät kokemuksiaan. Kuvaan tutkielmassani narratiivisen analyysin menetelmällä sitä, millaisista kokemuksellisista säikeistä astangajoogaharjoitus rakentuu. Miten ruumiillisesta harjoituskokemuksesta rakentuu henkisyydeksi luonnehdittava kokemuksellinen ulottuvuus? Kuinka harjoitus on muuttanut haastateltujen elämää? Millä tavoin harjoittajat mieltävät suhteensa uskonnolliseksi tai henkiseksi ymmärrettyyn? Kokemuskuvauksen analysoinnin ja tulkinnan lähtökohtana on ruumiinfenomenologiaan pohjaava näkemys, jonka mukaisesti ruumis ja mieli eivät ole toisiinsa nähden binaarisessa oppositiossa. Ruumis ei ole passiivinen ja mykkä mielen objekti, vaan kokemisen ja kokemuksen eksistentiaalinen ehto. Tämän mukaisesti ruumiillistunut kokemus (embodied experience) ymmärretään kielellistetyn kokemuskuvauksen muodostumiseen keskeisesti vaikuttavana kontekstina. Tutkielman tavoitteena ei ole objektiivisen tai yleistettävän tiedon tuottaminen, vaan tutkivan subjektin läpi suodattuneen uuden narratiivin luominen. Tällöin haastateltavien kerronta muodostaa tämän tarinan moniäänisen kudelman. Henkistynyt liha on kuvaus siitä, kuinka ruumiillinen ja henkinen kutoutuvat harjoituskokemuksessa yhteen. Ruumiillistuneen kokemuksen käsitteellistäminen dualismeihin taipuvalla kielellä on haasteellista sekä haastatelluille että tutkivalle subjektille. Sen keskeisiksi elementeiksi muodostuvat fokusaation ja kehotietoisuuden käsitteisiin liittyvät kuvaukset. Asanaharjoituksen myötä mahdollistuva radikaali yhteys kehoon tarjoaa tihentynyttä, arkipäiväisen kokemuksen ylittävää, mutta immanenttia läsnäolon ja eksitenssin tunnetta, johon liittyy avautumisen, vapautumisen ja puhdistumisen kokemuksia. Harjoituksen henkisyys on yhteydessä sen kokonaisvaltaisesti terapeuttiseksi koettuihin vaikutuksiin. Harjoitus generoi muutoksia harjoittajan itseymmärryksessä, arjen käytännöissä ja sosiaalisissa suhteissa. Se tarjoaa myös eksistentiaalista turvaa ja lohtua. Harjoituksen uskonnollis-filosofinen tausta harjoituskokemusten merkityksiä avaavana kontekstina nousee vahvemmin esiin vuosia kestäneen kurinalaisen harjoittelun jälkeen.
  • Mattila, Mari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu-tutkielman aiheena on ilo vaikeassa elämäntilanteessa. Aihetta lähestytään kysymällä, millaisesta ilosta köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa kerrotaan ja millaisia kertomisen keinoja kirjoittajat käyttävät jäsentäessään elämäänsä ilon ja myönteisyyden näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on myös se, mitä ilosta kertomisen keinot kertovat vallitsevista köyhyyteen ja köyhiin liittyvistä kulttuurisista käsityksistä. Ilon määrittelyssä käytetään apuna erityisesti Spinozan ilon filosofiaa, jossa iloa ovat kaikki myönteiset tunteet. Ilon lisäkäsitteenä on resilienssi, jolla viitataan kykyyn selviytyä vaikeista tilanteista. Tutkielman aineistona on Tutkimusarkistosta saadut Työssä ja köyhä! -kirjoituskilpailulla vuonna 2015 kerätyt kirjoitukset, jotka käsittelevät työssäkäyvien köyhien kokemuksia köyhyydestä. Kirjoituksia on lähestytty sisällönanalyyttis-narratiivisella menetelmällä. Ilon ilmenemisen muotoja on tarkasteltu sisällönanalyyttisesti teemoitellen. Narratiivisen menetelmän avulla kirjoituksista on etsitty erilaisia ilosta kertomisen keinoja sekä kulttuurisia käsityksiä, joihin kirjoittajat tukeutuvat kertoessaan ilosta. Köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa iloa ilmaistaan erityisesti arvojen ja asenteiden avulla. Ilo jäsennetään osaksi elämää erilaisten toimijuuksien avulla valintoina, itsensätoteuttamisena, oppimisena, lupumisena ja hyväksymisenä. Aktiiviseen toimijuuteen liittyvässä ilossa aikaperspektiivi on laaja, iloa jäsennetään menneisyyden ja tulevaisuuden kautta. Iloa jäsennettään myös kertomalla pienistä ilon hetkistä vaikeissa tilanteissa, joissa toimijuus on näkymätöntä, eikä tilanteessa nähdä mahdollisuuksia muutokseen. Tällaisessa ilossa aikaperspektiivi supistuu nykyhetkeen. Ilo näyttäytyy kirjoituksissa myös resilienssimäisenä selviytymisenä ja pärjäämisenä. Kulttuurisia köyhyyteen liittyviä käsityksiä kirjoittajat ilmaisevat vertailun ja vastapuheen avulla jäsentäessään tilannettaan ja iloa osaksi elämäänsä. Vertailulla erottautudutaan ei-köyhistä tai liitytään heihin. Vastapuheen avulla tehdään erontekoa köyhyydestä vallitseviin yleisiin käsityksiin, kuten häpeään. Arvokkuus näyttäytyykin ilon mahdollistajana köyhyyden kokemuksiin liittyvissä kirjoituksissa. Köyhyyden kokemuksiin liittyvä ilo näyttäytyy arvoina ja asenteina, joiden omaksuminen vaatii joskus kovaa työtä. Toimijuus on tärkeä ilon mahdollistaja, ja sen monimuotoisuuden huomioiminen olisi tärkeää esimerkiksi sosiaalityössä. Ilon ja toimijuuden huomioiminen osana köyhyyden kokemuksia voi laajentaa käsitystä köyhyydestä ja hyvän elämän kriteereistä, ja vähentää stigmatisointia ja ulkopuolisuutta, joita köyhyyteen usein liittyy.
  • Miettinen, Virpi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen aiheena on huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja äitiys. Tutkimustehtävänä on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautuneiden äitien kuntoutumista päihteettömään äitiyteen, sekä toipumiseen ja äitiyteen liittyviä identiteettimuutoksia. Huumeita ja muita päihteitä ongelmaisesti käyttävät pienten lasten äidit ja raskaana olevat naiset ovat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa lisääntyvä asiakaskunta. Äidin raskaudenaikaisella käytöllä on tutkimusten mukaan monia haitallisia vaikutuksia sikiön terveydelle. Syntyneen lapsen kohdalla äidin huumeidenkäyttö muodostaa vauvan terveydelle ja turvallisuudelle vakavan riskin. Terveysriskien lisäksi huumeita käyttävän äidin kyvyt vauvan psyykkisten tarpeiden kohtaamiseen eivät ole tutkimusten mukaan riittävät lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Tutkimus on toteutettu narratiivisen ja fenomenologisen tutkimuksen menetelmin. Valittujen menetelmien tavoitteena on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautumista ja äitiyttä kokemuksellisena ja tarinallisena prosessina. Tutkimuksen toiminnallisena kontekstina on päihdeongelmaisille vauva- ja pikkulapsiperheille suunnattu ”Pidä Kiinni”–hoitojärjestelmä, jota toteutetaan Ensi- ja turvakotien liiton päihde-ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä eri puolella Suomea. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan huumeriippuvuudesta irrottautuneen äidin kertomukset. Aineisto koostuu 12:sta haastattelusta, kahden äidin kirjoittamista teksteistä ja havainnointipäiväkirjasta. Tutkimushaastattelut on toteutettu väljästi strukturoidun teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun menetelmin. Aineiston analyysi olen toteutettu narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimusaineiston kertomusten valossa huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja päihteettömän äitiyden identiteetin rakentuminen oli tapahtunut monessa vaiheessa ja tasossa. Huumeista irrottautuminen oli mahdollistanut uudenlaisen päihteettömän identiteetin rakentumisen vaiheittain etenevän identiteettityön avulla. Uusi päihteetön identiteetti oli muuttanut tutkittavien käsityksiä myös omasta äitiydestään. Äitien kertomuksissa erottautui erilaisia päihderiippuvuuteen, siitä irrottautumiseen ja äitiyteen kytkeytyviä identiteettinarratiiveja. Äitiyden identiteettinarratiivit – äitiyden käsikirjoitukset – jakautuivat voimaantuneen, voimattoman ja ristiriitaisen äitiyden käsikirjoitukseen. Haastateltavieni identiteetin uudelleenrakentumista tukeneita vuorovaikutuksellisia, kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja kutsun tutkielmassani tarinalliseksi identiteettityöksi. Sen avulla haastateltavani olivat rakentaneet koherentteja merkityksiä menneisyyden kipeille kokemuksille ja liittäneet ne osaksi uutta päihteetöntä identiteettiään. Päihde-ensikotien ja avopalveluyksikköjen kuntouttavat prosessit kulkivat haastateltavieni kertomuksissa rinnakkain heidän kuntoutumisensa sisäisten prosessiensa kanssa. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumon tarjoama ”kiinnipitävä” ja välittävä tuki oli kannatellut haastateltavieni toipumisen etenemistä silloinkin, kun heidän omat voiman olivat olleet vähissä. Tutkimusaineiston valossa näyttää, että riittävän pitkä ja kuntoutujan tarpeisiin ajantasaisesti vastaava hoitojatkumo kannattelee parhaiten huumeriippuvuudesta irrottautuvan toipumista myös hoitojatkumon nivelvaiheiden yli. Keskeisimmät päihde-ensikodista kotiutumisen haasteet liittyivät äitien kertomuksissa arjessa selviytymiseen, vauvan tarvitsevuuteen vastaaminen ja päihteettömyyden säilyttäminen. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumo rakentuu avo- ja laitosperhekuntoutuksen palveluista, joilla pyritään tukemaan toisaalta äidin tai vanhempien päihteettömyyttä, toisaalta äidin tai vanhempien ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Haastateltavieni kertomuksissa yksittäisiä perhekuntoutuksen käytäntöjä tärkeämpänä näyttäytyi perhekuntoutuksen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Äitien kokemukset perhekuntoutuksen terapeuttisista elementeistä liittyivät sekä vuorovaikutussuhteisiin työntekijöiden kanssa että vertaissuhteisiin.
  • Kallinen, Henna (Helsingin yliopisto, 2019)
    This thesis examines children’s citizenship in recent empirical research in the field of child-hood studies. The thesis will examine the questions, themes and theoretical approaches that have framed the studies of children’s citizenship. Childhood studies is a multidisciplinary field and the research concerning children’s citizenship is embedded within multifaceted social and political contexts. Children’s relationship with the citizenship is unsettled. Children are being given many rights, responsibilities and possibilities to participate but at the same time they are excluded from citizenship. Children’s place as becoming citizens has been persistent in societies where especially political citizenship remains a field fully open only for adults. This under-standing frames the recent research of children’s citizenship. The study data consists of 17 research articles that are examining children’s citizenship through empirical data. These articles were reviewed and analysed applying narrative analysis. The study data shows that children’s citizenship is constructed in social, political and historical contexts. Political and legislative structures are the basis of children’s social participation. In in-stitutionalised settings, children’s participation is enabled in participatory activities. These par-ticipatory settings facilitate children’s agency and advocacy but also demonstrate some re-strictions. The approaches of lived citizenship have opened new interpretations of the ways that children enact citizenship. The studied articles show that citizenship is a concept that illumi-nates the aspects of the relationship between children and adults and may generate some under-standing of ethical encounters. Examining the marginal positions of citizenship is helpful in discussing children’s place in society. Citizenship as a concept unfolds the different aspects of inclusion and exclusion in society.
  • Järvenpää, Pirkko (2006)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten työssä jaksaminen – tai jaksamattomuus eli uupuminen – konstruoituu jaksamisvaikeuksia kokeneiden työntekijöiden työelämän kertomuksissa. Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, millaisia tarinallisia merkityksiä eri elämäntapahtumille annetaan ja miten jaksamiskokemukset liitetään kertomuksissa ko. merkityksenantoon. Tutkimuksen taustalla on työuupumuksen tutkimuksessa esiintyvä oletus työntekijän ihanteiden, odotusten, tavoitteiden ja pyrkimysten sekä työelämän todellisuuden kohtaamisesta työuupumuksen kehittymisen prosessissa vaikuttavana tekijänä. Oletusta tarkastellaan narratiivisesti tarinallisen kiertokulun teorian kautta sisäisen tarinan ja draaman kohtaamisena. Tutkimuksessa kysytään, millaisena jaksamisvaikeuksia kokeneet työntekijät tuottavat sisäisen tarinan ja draaman suhteen työelämän kertomuksissaan eli millaisena tuotetaan minuuden ja työelämän todellisuuden kohtaaminen. Liitetäänkö työssä jaksaminen sisäisen tarinan toteutumiseen draamassa ja sisäisen tarinan määrittämään tarinalliseen merkityksenantoon, ja jos liitetään, niin miten se tapahtuu? Empiirisen aineiston muodostaa 22 työssään jaksamisvaikeuksia kokeneen työntekijän työelämää koskevat haastattelut ja elämänviivat. Haastateltavat ovat valikoituneet tutkimukseen työuupumuksen oireyhtymää mittaavan MBI-GS -mittarin kautta. Aineiston analyysissa käytetään rinnakkain narratiivista analyysia ja kertomuksen draaman tapahtumiin liitettyjen erontekojen analyysia. Sisäisen tarinan ja draaman kohtaamiset kertomuksen nykytilassa hahmotetaan tutkimuksessa viiden kertomusluokan kautta: ristiriita-, romahdus-, täyskäännös-, luovimis- ja elämä on toisaalla -kertomukset. Ristiriitakertomukset jakaantuvat vielä kahteen luokkaan, labyrintti- ja arvot paineessa -kertomuksiin. Tutkimuksesta ilmenee, että työssään jaksamisvaikeuksia kokeneet haastateltavat konstruoivat kertomuksissaan työssä jaksamisen sidoksissa sisäisen tarinan toteutumiseen työelämän draamassa kolmea poikkeusta lukuun ottamatta, joista yhden kohdalla sisäinen tarina ja työelämän draama eivät kohtaa. Kahden kertomuksen analyysi ei tuonut esiin sisäistä tarinaa. Tutkimuksen tulosten perusteella esitetään, että työssään jaksamisvaikeuksia kokeneiden työntekijöiden kohdalla tulee ottaa huomioon työssä jaksamisen yhteys minuuteen eli siihen, miten ihminen määrittelee itsensä työelämässä. Työuupumustutkimuksen osalta tärkeimpinä lähteinä ovat Schaufeli, W. & Enzmann, D. (1998). The burnout companion to study and practice: a critical analysis ja Schaufeli W.B., Maslach C. & Marek T. (toim.) (1993). Professional burnout: recent development in theory and research. Narratiivisen lähestymistavan kannalta tärkein lähde on Hänninen, V. (1999). Sisäinen tarina, elämä ja muutos.
  • Ryske, Taru (Helsingin yliopisto, 2020)
    Startup-yritykset ja -yrittäjät ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina. Startup-yritykset vaikuttavat kansantalouden kilpailukykyyn. Digitalisaatio, pyrkimys innovaatioiden löytämiseen ja työpaikkojen luomiseen sekä työelämän murros kokonaisuudessaan ovat vaikuttaneet startup-yritysten aseman kasvuun myös Suomessa. Startup-yrittäjät ovat usein näkyviä keulahahmoja yrityksissään ja yritykset henkilöityvät vahvasti yrittäjiin. Startup-yrittäjistä kerrotaan yhä enemmän tarinoita niin mediassa kuin elokuvissa ja kirjoissakin. Startup-yrittäjyyden tutkimus on vielä vähäistä etenkin sosiaalipsykologiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä ja sen rakentumista tarinoissa. Tavoitteena on ymmärtää, miten startup-yrittäjien identiteetti rakentuu kertomusten kautta ja näin syventää ymmärrystä startup-yrityksistä ja -yrittäjyydestä ilmiönä. Tutkimus asemoituu osaksi ajankohtaista yhteiskunnan menestyjien ja eliitin tutkimusta. Startup-yrittäjien identiteetin rakentamista ja yrittäjätarinoita tarkastelemalla voidaan ymmärtää paremmin myös nyky-yhteiskuntaa ja sen ihanteita. Viitekehyksenä toimii narratiivinen analyysi ja ajatus identiteetin narratiivisesta rakentumisesta. Yrittäjyystutkimusta on tehty paljon narratiivisella otteella ja se edustaa sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapaa. Yrittäjäidentiteetti voidaan määritellä yksilön itsemäärittelyiksi suhteessa yrittäjän rooliin ja kategoriaan. Tutkimuskysymyksinä ovat 1) Millaisia tarinoita startup-yrittäjistä kerrotaan? ja 2) Miten startup-yrittäjät ja kirjan kirjoittajat rakentavat startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä kertomissaan tarinoissa ja millaisena yrittäjäidentiteetti näyttäytyy? Aineistona on kuusi tarinaa kirjasta Exit - 15 inspiroivaa tositarinaa suomalaisista yrittäjistä, jotka loivat menestyksen tyhjästä (Mäenpää & Kiviranta 2019). Tarinoista on muodostettu tiivistelmät ja niitä on analysoitu narratiivisesti rakenne- ja sisällönanalyysin avulla. Tarinoista tunnistettiin kymmenen identiteettiteemaa, joiden nähdään rakentavan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä: lapsuudesta asti opittu yrittäjyys, itsensä toteuttaminen ja autonomia, vahva usko ja sinnikkyys, määrätietoinen tai sattumanvarainen menestyminen, kova työnteko, kaikkensa antaminen ja riskinotto, yhdessä tekeminen ja verkostoituminen, yhteiskunnan palveleminen, tunne-elämykset sekä uteliaisuus. Tarinoiden rakenne noudattaa progressiivista sankaritarinan muotoa ja identiteettiteemat tukevat sankaritarinaa. Yrittäjäidentiteetille merkityksellisiä ovat suhteet sijoittajiin ja kanssayrittäjiin, kun taas asiakkaat jäävät pieneen rooliin. Startup-yrittäjät näyttäytyvät protestanttisen työmoraalin mukaan töitä tekevinä suomalaisina sankareina. Samalla he näyttäytyvät individualistisina kansainvälisen asteikon sankareina, jotka ovat saavuttaneet ”amerikkalaisen unelman”. Startup-yrittäjien tarinoita ja niissä muodostuvaa kuvaa startup-yrittäjän yrittäjäidentiteetistä tarkastellaan suhteessa aiempaan yrittäjäidentiteettitutkimukseen, tutkimukseen startup-yrittäjäidentiteetin narratiivisesta rakentumisesta, tutkimukseen suomalaisista menestyneistä yrittäjistä, sekä tutkimukseen identiteetin rakentumisesta julkisuudessa ja mediassa. Lisäksi startup-yrittäjän identiteettiä tarkastellaan individualistisen ja relationistisen yrittäjyyskuvan näkökulmasta. Tulokset vastaavat monilta osin aiempia tutkimustuloksia sekä startup-yrittäjistä että yleisesti yrittäjistä, ja sankarimyytistä. Startup-yrittäjien identiteetissä painottuu individualistisuus, mutta sankaruutta luodaan myös relationistisella kielellä. Identiteetti rakentuu yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa ja kiinnittyy moninaisesti arvoihin ja ihanteisiin, sekä perinteisen yhdysvaltalaisiin että suomalaisiin ihanteisiin.
  • Kaukomaa, Timo (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä käytännöllisen teologian pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan uskonnollisia kokemuksia, joita ovat kuusi Helsingin yliopiston teologiaa opiskelijaa läpikäyneet, ja jotka ovat johdattaneet heidät teologian opintojen pariin. Tutkielmassa tarkastellaan uskonnollisten kokemusten muotoja ja erityispiirteitä sekä niiden merkityksiä ja vaikutuksia haastateltaviin ja heidän elämään. Lisäksi tarkastellaan laajemmin sitä, millaisia ovat haastateltavien ”kutsumuskertomukset”, eli heidän tiensä Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Aineisto käsittää kuusi puolistrukturoitua syvähaastattelua, jotka jakautuivat tasan sukupuolten välillä. Aineiston analyysissa käytettiin apuna narratiivista temaattista analyysia. Haastateltavat kertoivat kokeneensa hyvin erilaisia uskonnollisia kokemuksia. Uskonnolliset kokemukset vaihtelivat erityyppisistä näyistä, äänen kuulemiseen, ja enkelin kohtaamisesta Pyhän Hengen kokemiseen. Uskonnolliset kokemukset ovat olleet erittäin merkityksellisiä haastateltaville. Uskonnollisilla kokemuksilla on ollut useita, jopa perustavanlaatuisia vaikutuksia heidän elämään. Moni löysi elämälleen syvemmän tarkoituksen ja merkityksen sekä uudenlaista sisäistä rauhaa ja eheyttä Jumalan löytymisen yhteydessä. Lisäksi useampi löysi läpikäymiensä uskonnollisten kokemusten kautta alun hengelliselle elämälle sekä seurakuntayhteydelle. Muutama koki saaneen Jumalalta kutsun hengelliseen elämään ja työhön, erityisesti papin ammattiin. Kutsumustarinat olivat muutos- ja selviytymiskertomuksia. Niiden kautta haastateltavat jäsensivät voimakkaasti(kin) muuttunutta elämäänsä ja rakensivat siihen järjestystä ja merkityksellisyyttä suhteessa menneeseen ja nykyiseen (aikaan) sekä omaan itseensä, Jumalaan ja yhteiskuntaan.
  • Leppänen, Paula (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksessa keskityn tarkastelemaan sosiologisin silmälasein yksilön elettyjä kokemuksia sekä sosiaalista järjestymistä uskonnollisesta (vanhoillislestadiolaisesta) yhteisöstä irtaantumisen eri vaiheissa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vanhoillislestadiolaista herätysliikettä, uskonnollisista yhteisöistä irtaantumista sekä sosiaalisten sidoksia ja figuraatioita käsittelevästä tutkimuksesta ja kirjallisuudesta. Tutkimusaineisto muodostuu 39 vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneen kirjoituksesta. Analysoin aineiston narratiivisen analyysin avulla. Narratiivisen analyysin tuloksena aineistosta muodostui neljä erilaista irtaantumisprosessin vaihetta: 1) eletty kokemus uskonyhteisön sisällä, 2) tukahduttava yhteisösidos, 3) irtaantuminen ja 4) uuteen ankkuroituminen. Analyysin tuloksena vanhoillislestadiolaisuudesta irtautuminen näyttäytyy kokonaisvaltaisena ja monitahoisena prosessina. Tässä prosessissa merkitykselliset sosiaaliset suhteet vaikuttavat irtaantumisprosessiin yksilöiden ja yhteisön välisessä vuorovaikutuksessa. Tähän vuoropuheluun osallistuvat irtautujan ja vanhoillislestadiolaisen yhteisön lisäksi yhteisön ulkopuolella olevat vertaiset ja ammattilaiset (esimerkiksi terapeutit) sekä Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Tutkimus tarjoaa näkökulmia vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantuneiden kokemuksista sosiaalisten suhteiden sidosten muodostumisessa ja irtaantumisessa. Tutkimus selvittää, mitkä tekijät tukevat ja mitkä estävät yksilöä irtaantumasta yhteisöstä. Kun puhutaan uskosta hyppynä tuntemattomaan, myös uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisesta voidaan puhua hyppynä tuntemattomaan. Tässä tutkimuksessa selvitän relativistisen sosiologian näkökulmasta, mitä yksilön yhteisöllisissä kokemuksissa tapahtuu näiden kahden tuntemattoman välissä
  • Korhonen, Inka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimus monimuotoisuusjohtamisesta on kriittisen johtamisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueelle sijoittuva suomalaista johtajuutta monimuotoisessa ympäristössä käsittelevä tutkimus. Tarkoituksena on johtamispuhetta analysoimalla lisätä ymmärrystä monimuotoisuusjohtamisesta ja tehdä näkyväksi diversiteettiä tukevia käytäntöjä johtajuuden kontekstissa. Tutkimuksessa kuvaillaan sitä, mitä monimuotoisuusjohtaminen käsitteenä tarkoittaa johtajille, millaisia monimuotoisia identiteettejä he kuvailevat ja miten monimuotoisuutta on heidän mukaansa mahdollista edistää. Tutkimusaineistona on käytetty podcast-ohjelmasarjaa nimeltään Leadcast, jossa yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat puhuvat johtajuudesta ja kokemuksistaan monimuotoisuudesta uransa varrelta. Podcasteissa puhuvat johtajat edustavat eri organisaatioita pääosin yksityiseltä sektorilta. Tutkimuksessa käytetyt podcastit on julkaistu vuonna 2021. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa esitellään kriittistä johtamisen tutkimusta ja syvennetään käsitystä monimuotoisuusjohtamisesta. Monimuotoinen identiteetti on tutkimuksen kannalta keskeinen käsite, jonka avulla jäsennetään johtamispuheesta tehtyjä havaintoja. Johtamispuhetta tarkasteltaessa tärkeää on paikallinen selittäminen, jossa johtajien kertomukset monimuotoisuusjohtamisesta toimivat merkitysten välittäjinä tietyssä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Temaattinen narratiivinen analyysi toimii väljänä metodisena viitekehyksenä. Analyysi osoittaa, että monimuotoisuusjohtaminen on toimintaa, jota ei tunnisteta välttämättä tietynlaiseksi johtamiseksi, mutta jonka periaatteita monet johtajat seuraavat ja ihannoivat. Johtajat kuvailevat johtamispuheen kertomuksissa sitä, miten johtajalla on oltava kyky tuoda organisaatioon eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Hänellä on oltava valmius myös itse altistua erilaisuudelle. Kertomukset tuottavat kuvausta monimuotoisesta identiteetistä, jossa erontekoja käsitellään pääasiassa erillisinä, mutta myös yhdessä muiden identiteetin osatekijöiden kanssa. Tutkimuksen johtopäätös on, että johtaja tunnistaa osan monimuotoisuusjohtamisen potentiaalisista hyödyistä organisaatiolle. Osa hyödyistä, kuten koko monimuotoisen identiteetin kirjo, jää kertomuksissa vähälle huomiolle. Monimuotoisuusjohtaminen näyttäytyy johtamispuheessa pyrkimyksenä sukupuolten tasa-arvoon ja nuorten valmiuksien tukemiseen työelämässä. Kertomuksissa otetaan kantaa sukupuolen ja iän lisäksi eniten koulutukseen monimuotoisen identiteetin osatekijänä.
  • Hietala, Mari (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä pro gradu – tutkimuksessa tarkastelen uskonnonuhreiksi itsensä mieltävien henkilöiden kokemuksia heidän lapsuudenkotinsa uskonnollisesta kasvatuksesta ja siitä, kuinka tämä kasvatus on vaikuttanut heidän elämäänsä. Lisäksi selvitän, olisivatko tutkimukseeni vastanneet uskonnonuhrit toivoneet huoltajiensa tehneen jotain uskonnollisen kasvatuksen suhteen toisin. Tutkimusaineistoni koostuu 15 uskonnonuhreilta saamastani tarinasta. Tutkielman analyysiosassa tarkastelen näitä tarinoita narratiivisen tutkimusmenetelmän kautta. Lisäksi ryhmittelin tutkimusaineistoni tyypeiksi etsimällä saamistani tarinoista samankaltaisuuksia ja toisaalta eroavaisuuksia. Tyypittelyn tuloksena muodostin tutkimusaineistostani neljä eri ryhmää, joita kutsun tutkimuksessa nimillä ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus”, ”Alisteinen uskontokasvattaja”, ”Dominoiva uskontokasvattaja” sekä ”Autoritaariset uskontokasvattajat”. Tyypittelemäni ryhmät eroavat toisistaan etenkin sen osalta, kuka oli päävastuussa uskonnollisen kasvatuksen toteuttamisesta tutkimukseeni vastanneiden lapsuudenkodissa. ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus” – ryhmässä uskonnollinen yhteisö toimi (ainakin välillisesti) yhteisön ehdoilla kasvatettujen merkittävimpänä uskontokasvattajana. Myös muissa ryhmissä uskonnollisen yhteisön merkitys korostui, mutta ei kuitenkaan aivan yhtä paljon. ”Alisteinen uskontokasvattaja”, ”Dominoiva uskontokasvattaja” ja ”Autoritaariset uskontokasvattajat” ryhmissä huoltajat osoittivat omakohtaista, sisäistettyä uskoa enemmän kuin ”Yhteisön ehdoilla tapahtuva uskontokasvatus” – ryhmän huoltajat, jotka saattoivat osan tutkimukseeni vastanneista mukaan harjoittaa uskontoa lähinnä kodin ulkopuolella, mahdollisesti sosiaalisen paineen vuoksi. Riippumatta siitä, kuka toteutti (ja miten) uskonnollista kasvatusta tutkimukseeni vastanneiden lapsuudenperheessä, tällä kasvatuksella oli merkittäviä vaikutuksia tutkimukseeni vastanneiden elämään. Jotkut näistä vaikutuksista ovat yhä läsnä heidän elämässään. Vaikka tarinoiden kirjoittajat kokevatkin itsensä uskonnonuhreiksi ja saamansa uskonnollisen kasvatuksen seuraukset pääasiassa negatiivisiksi, jotkut heistä ilmaisivat uskonnollisesta kotikasvatuksesta seuranneen myös hyviä asioita omaan elämäänsä. Lähes kaikki vastanneet kuitenkin toivoivat, että heidän lapsuudenkotinsa uskonnollinen kasvatus olisi ollut joko armeliaampaa tai että sitä ei olisi ollut ollenkaan. Tutkimuksesta ilmeni myös, että vaikka osa vastanneista ei missään nimessä halua uskontokasvattaa omaa jälkikasvuaan, osalle lapsuudessa saatu hengellinen perintö on edelleen tärkeä. Nämä vastanneet aikovat jatkaa tätä perintöä myös omalle jälkikasvulleen, vaikkakin armeliaammin kuin omat huoltajansa.