Browsing by Subject "narratiivinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Grönberg, Maria (Helsingfors universitet, 2017)
    Myöhäismoderniin aikaan liittyy käsitys sosiaalisen elämän muutoksesta. Sosiaalinen elämä muuttuu yhteiskunnallisella, institutionaalisella ja yksilön tasolla. Sosiaalisen elämän muutokseen liittyy muun muassa yhteisöjen ja tradition merkityksen väheneminen. Yksi keskeinen sosiaalinen muutos liittyy uskonnon asemaan kaikilla edellä mainituista tasoista. Yksi myöhäismodernin ajan kysymys on se, millainen merkitys uskonnolla on yksilölle. Tässä tutkimuksessa tutkittiin sitä, mitä uskonto merkitsee yksilölle itselleen. Tutkimuskohteena olivat 16-20 -vuotiaat pojat. Tutkittavia poikia yhdisti toisiinsa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorten tila. Kaikki tutkittavat osallistuvat säännöllisesti kyseisen nuorten tilan toimintaan. Pojat valikoituivat tutkimuskohteeksi, koska nuoret miehet ovat aikaisemman tutkimuksen mukaan vähemmän uskonnollisia kuin muut sukupuoli- ja ikäryhmät. Lisäksi pelkästään poikien uskonnollisuutta on tutkittu vähän. Uskonnon merkitystä yksilölle selvitettiin osana heidän elämänkertomustaan. Tutkimusaineiston muodostivat kerronnalliset haastattelut. Haastattelutilanteessa tutkittavia pyydettiin ajattelemaan omaa elämäänsä elokuvana. Elokuvan kohtauksina heidän tuli kertoa merkityksellisiä tapahtumia omasta elämästään. Elokuvan muodossa olevan elämänkertomuksen lisäksi tutkittavilta kysyttiin uskonnollisuuteen liittyviä kysymyksiä. Aineisto analysoitiin narratiivisen holistisen sisällönanalyysin keinoin. Analyysin perusteella tutkittavien kertomuksista löytyi niitä toisiinsa yhdistäviä ja toisistaan erottavia teemoja, joiden perusteella muodostettiin neljä ryhmää. Uskonto liittyi kaikkien tutkittavien elämänkertomuksiin. Jokaisesta ryhmästä muodostettiin tyyppikertomus, joka kuvaa ryhmään kuuluvien tapaa jäsentää omaa elämäänsä ja uskonnon merkitystä elämässä. Tyyppikertomukset on nimetty seuraavasti: Valtteri Vajavainen, Yrjänä Yksinäinen, Hermanni Hengellinen ja Ilmari Itsenäinen. Valtteri Vajavaisilla uskonnon merkitys on muotoa belonging and believing. Kuuluminen on tärkeämpää kuin usko henkilökohtaisella ja yksityisellä tasolla. Seurakunta uskonnollisen yhteisönä ja sen toimintaan osallistuminen ovat merkityksellisiä asioita Vajavaisten kertomuksissa ja määrittävät heidän uskonnollisuuttaan. Yksinäisten elämässä usko liittyy vahvemmin sosiaalisiin suhteisiin; mutta henkilökohtainen usko on myös tärkeä osa elämää. Yksinäisten uskonnollisuus on muotoa belonging and believing. Hengellisiää oma usko ja uskonelämä linkittyvät jokapäiväiseen elämään. Usko ei ole samalla lailla sidottu instituutioon ja sen toimintaan kuin Vajavaisilla ja Yksinäisillä, vaikka yhteisölläkin on merkitystä. Yhteisö toimii viiteryhmänä omalle uskolle. Hengellisillä uskonnon merkitys omassa elämässä täsmentyy muotoon believing and belonging. Ilmari Itsenäinen on ainoa tutkittavista, joka ei usko Jumalaan. Vaikka usko ei hänen henkilökohtaisessa elämässään ole merkityksellinen, on seurakunnalla uskonnollisena yhteisönä merkitystä Ilmarin elämässä. Ilmarin uskonnollisuus on muotoa belonging without believing. Kaikkien tutkittavien kertomuksissa uskonnollinen instituutio ja sen toiminta ovat merkittävä osa uskonnollisuutta. Davien näkemys myöhäismodernista uskonnollisuudesta muodossa believing without belonging ei saa vahvistusta tämän tutkimuksen tuloksista. Tässä tutkimuksessa institutionaalisen uskonnollisuuden tärkeyttä selittää tutkittavien sosiaalinen todellisuus. Yleisesti ottaen kokemus hyväksytyksi tulemisesta ja kuulumisen tunne ovat erittäin tärkeitä nuorille ja heidän kehitykselleen. Vajavaisilla ja Yksinäisillä rippikoulua edeltänyt sosiaalisen elämän vajavaisuus selittää sen, miksi kuuluminen ja osallistuminen sosiaalisen toimintaan korostuvat heidän elämänkertomuksissaan. Vajavaisia yhdisti toisiinsa koulukiusaaminen ja Yksinäisiä nuoruusiässä koettu yksinäisyys ja kavereiden puute. Tämän tutkimuksen tuloksien valossa tutkittavien uskonnollisuus ei ole myöhäismodernin muodin mukaisesti individualistista. Tutkittavat ovat aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja nojaavat uskonnollisuudessa kirkon traditioon ja yhteisön tukeen. Tulevaisuuden kysymys onkin se, miten tutkittavien uskonnollisuus muuttuu heidän aikuistuessaan ja seurakunnan nuorten toiminnan poistuessa heidän sosiaalisesta elämästään. Löytyykö yhteys seurakuntaan muuta kautta? Ja jos ei, miten se vaikuttaa tutkittavien uskonnollisuuteen?
  • Oivo, Marja (Helsingin yliopisto, 2020)
    The objective of this research was to describe autoethnographically the intecration points on my personal history´s narrative identities. Material comprises of work plans and work diaries, and the resulting artworks. The scope of the study reference frame was set around narrative identity consepts, integrated with the narrative identity of personality psychologist Dan McAdams (1995) and narrative identity theories of hermeneutic philosopher Paul Ricoeur (1992). The reference frame concerning the craft science was practice-led research where artist acts as researcher of his/her own work. Maarit Mäkelä´s dessertation (2003) ” Memories on Clay” has influenced this work. Mäkelä studied representations of subjective creating process and gender, and verbally described the creative process and the resulting artworks. Research questions: 1. How integration points of my personal history´s narrative identity are materializing into textile art? What kind of process it is? 2. How this research process is shaping my narrative identity? Methods The research material was composed of autoethnographical processing of my personal history´s narrative identity integration points. The work plans and work diaries material comprised 85 pages and included photographs from different stages of the process. During my research process, I created five piece of textile art based on the fragments of my personal narrative identity. I interpreted and analysed the process in the course of it (reflection-in-action) and retrospectively (reflection-on-action) applying to the practice-led research. Results and conclusuions The outcome of this study were five textile art works.
  • Miettinen, Virpi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkimuksen aiheena on huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja äitiys. Tutkimustehtävänä on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautuneiden äitien kuntoutumista päihteettömään äitiyteen, sekä toipumiseen ja äitiyteen liittyviä identiteettimuutoksia. Huumeita ja muita päihteitä ongelmaisesti käyttävät pienten lasten äidit ja raskaana olevat naiset ovat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa lisääntyvä asiakaskunta. Äidin raskaudenaikaisella käytöllä on tutkimusten mukaan monia haitallisia vaikutuksia sikiön terveydelle. Syntyneen lapsen kohdalla äidin huumeidenkäyttö muodostaa vauvan terveydelle ja turvallisuudelle vakavan riskin. Terveysriskien lisäksi huumeita käyttävän äidin kyvyt vauvan psyykkisten tarpeiden kohtaamiseen eivät ole tutkimusten mukaan riittävät lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Tutkimus on toteutettu narratiivisen ja fenomenologisen tutkimuksen menetelmin. Valittujen menetelmien tavoitteena on ollut tarkastella huumeriippuvuudesta irrottautumista ja äitiyttä kokemuksellisena ja tarinallisena prosessina. Tutkimuksen toiminnallisena kontekstina on päihdeongelmaisille vauva- ja pikkulapsiperheille suunnattu ”Pidä Kiinni”–hoitojärjestelmä, jota toteutetaan Ensi- ja turvakotien liiton päihde-ensikodeissa ja avopalveluyksiköissä eri puolella Suomea. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan huumeriippuvuudesta irrottautuneen äidin kertomukset. Aineisto koostuu 12:sta haastattelusta, kahden äidin kirjoittamista teksteistä ja havainnointipäiväkirjasta. Tutkimushaastattelut on toteutettu väljästi strukturoidun teemahaastattelun ja narratiivisen haastattelun menetelmin. Aineiston analyysi olen toteutettu narratiivisen analyysin keinoin. Tutkimusaineiston kertomusten valossa huumeriippuvuudesta irrottautuminen ja päihteettömän äitiyden identiteetin rakentuminen oli tapahtunut monessa vaiheessa ja tasossa. Huumeista irrottautuminen oli mahdollistanut uudenlaisen päihteettömän identiteetin rakentumisen vaiheittain etenevän identiteettityön avulla. Uusi päihteetön identiteetti oli muuttanut tutkittavien käsityksiä myös omasta äitiydestään. Äitien kertomuksissa erottautui erilaisia päihderiippuvuuteen, siitä irrottautumiseen ja äitiyteen kytkeytyviä identiteettinarratiiveja. Äitiyden identiteettinarratiivit – äitiyden käsikirjoitukset – jakautuivat voimaantuneen, voimattoman ja ristiriitaisen äitiyden käsikirjoitukseen. Haastateltavieni identiteetin uudelleenrakentumista tukeneita vuorovaikutuksellisia, kognitiivisia ja emotionaalisia prosesseja kutsun tutkielmassani tarinalliseksi identiteettityöksi. Sen avulla haastateltavani olivat rakentaneet koherentteja merkityksiä menneisyyden kipeille kokemuksille ja liittäneet ne osaksi uutta päihteetöntä identiteettiään. Päihde-ensikotien ja avopalveluyksikköjen kuntouttavat prosessit kulkivat haastateltavieni kertomuksissa rinnakkain heidän kuntoutumisensa sisäisten prosessiensa kanssa. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumon tarjoama ”kiinnipitävä” ja välittävä tuki oli kannatellut haastateltavieni toipumisen etenemistä silloinkin, kun heidän omat voiman olivat olleet vähissä. Tutkimusaineiston valossa näyttää, että riittävän pitkä ja kuntoutujan tarpeisiin ajantasaisesti vastaava hoitojatkumo kannattelee parhaiten huumeriippuvuudesta irrottautuvan toipumista myös hoitojatkumon nivelvaiheiden yli. Keskeisimmät päihde-ensikodista kotiutumisen haasteet liittyivät äitien kertomuksissa arjessa selviytymiseen, vauvan tarvitsevuuteen vastaaminen ja päihteettömyyden säilyttäminen. ”Pidä kiinni”-hoitojatkumo rakentuu avo- ja laitosperhekuntoutuksen palveluista, joilla pyritään tukemaan toisaalta äidin tai vanhempien päihteettömyyttä, toisaalta äidin tai vanhempien ja lapsen välistä varhaista vuorovaikutusta. Haastateltavieni kertomuksissa yksittäisiä perhekuntoutuksen käytäntöjä tärkeämpänä näyttäytyi perhekuntoutuksen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Äitien kokemukset perhekuntoutuksen terapeuttisista elementeistä liittyivät sekä vuorovaikutussuhteisiin työntekijöiden kanssa että vertaissuhteisiin.
  • Kaarto, Samu (Helsingin yliopisto, 2018)
    It is essential to listen and pay attention to the youth in matters that concern them. The right to be heard is written down in the UN’s Declaration of the Rights of the Child and Finnish national curriculum. However, the right to be heard is not wholly implemented at schools and this is especially true in the case of the young who attend special education. By listening the young more attentively could the school institution be better prepared to create school that can educate more diverse bodies of students and be more inclusive. School experiences correlate with educational decisions that the youth make and positive school experiences correlate with contentment with their lives. In addition, the experiences that the young have at school can be seen to be connected with the development of their identities that is one of the main developmental tasks in youth according to life-span theories. Identities can be studied using the narratives that people tell about themselves. The narratives that people create about themselves are part of their narrative identities through which people give meanings to their experiences in form of narratives. The purpose of this study is to examine what a ninth-grade student in special education tells about herself in her school narratives and examine how her narrative identity appears in the narratives. One ninth-grade student attending special education was interviewed for this study. The narratives that were formed in the interview were examined with narrative analysis through which a comprehensive narrative of the school experiences of the interviewed student were constructed. The narratives were also examined using analysis of the narratives with which core themes of the narratives were searched for and formed. The research showed that the narrative, that the interviewed student constructed, was a growth narrative of herself, in which she depicted her changing school motivation and behavior through comprehensive school. In the narratives her attitude towards the school was mainly negative because of her challenges with behavior and learning in primary school. However, her attitude changed completely when she moved to the upper levels of comprehensive school. The central themes in the narratives were growth, future, sports, and others as resources and impediments, through which she constructed meanings for her experiences. The narrative identity of the student appeared to be positive and her outlook for herself and for her future were optimistic which is reflected in the narratives of her overcoming the hardships at school. In the narratives the interviewed student found ways to maintain her well-being, for example, using sports and her family’s support. The narratives of the interviewed student mainly coincide with the statistics of the school experiences and future prospects of Finnish youth. Moreover, the experiences of the interviewed student agree with the results of previous research that showed that students in classroom special education were more content with special education classes than general education classes. According to the previous research the attitudes towards school deteriorated at the beginning of upper levels of comprehensive school that is completely the opposite what happened in the narratives of the interviewed student. Therefore, it is vital to listen to the young so that it is possible to prevent negative school experiences.
  • Miettinen, Ilkka (Helsingin yliopisto, 2017)
    The aim of the study is to investigate educators' professional identity. From the narrative approach, identity is formed discursively in speech and narration. In the study, I analysed how and in which dimensions the educators, who worked in the context of co-teaching, were forming professional identity in speech and how the educators narratively positioned themselves in their communities. The investigation of professional identity in the context of co-teaching is relevant due to changing perceptions of teachership and learning. In this multiple case study, three educators were interviewed. All three educators were working in elementary schools in which they were working in the context of co-teaching. Two of the educators were working as a special education teachers and one of the educators as a school aid. All three has also participated my earlier study concerning co-teaching. The data was produced by interviewing the educators in December 2015. Positioning analysis was used in data analysis. In positioning analysis (Bamberg, 2011) the forming of professional identity was analyzed by investigating three dilemmatic dimensions in narration: (1) uniqueness vs. being the same as everyone else, (2) control vs. adaptation and (3) continuity vs. change. In analysis, 58 subject positions were analysed and then divided to four major categories: subject positions in which (1) control is originated from the subject, (2) control isn't originated from the will of a subject, but subject is in control, (3) subject adapts to the world willingly and (4) subject adapts to world unwillingly. In the subject positions in categories (1) and (3) a subject is willingly. These positions were often associated with the relationships with the other educators. In the subject positions in the categories (2) and (4) a subject is unwillingly. In the subject positions, in which an educator was forced to unwillingly control the events (2), the social category of challenging pupils emerged often. Also the subject positions, in which subject adapts to world unwillingly (4), were pictured undesirable. They were related to restrictions in time and space, institutional decision making, institutional structures and social chance including the chance in parenthood and pupils.
  • Adler, Taru (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu-tutkielmani käsittelee fragmentaatiota minä-narratiivin sirpaloitumisena sekä kerrontatekniikan että sisällön tasolla Juan José Millásin romaanissa El mundo (2007). Lukijalle rikkinäisenä palapelinä hahmottuva autofiktiivinen, omaelämäkerrallinen romaani El mundo kertoo kirjailija-kertoja-päähenkilö Juan José Millásin (synt. 1946) osittaisen elämäntarinan kokoamalla irtonaisia palasia tämän lapsuudesta, nuoruudesta sekä El mundon kirjoittamisen hetkistä. Millásin kirjallisessa tuotannossa identiteetin ja sen mahdottomuuden pohtiminen ovat keskeisellä sijalla, ja El mundoa pidetään kirjailijan omaelämäkerrallisena avainteoksena. Genrenä autofiktio haastaa perinteisen omaelämäkerran kertomalla rikkinäisiä elämänkulkuja, pieniä elämiä suurten merkkihenkilöiden minä-narratiivien sijaan. Autofiktion isän, Sergei Doubrouvskyn mukaan autofiktio kertoo todellisista tapahtumista fiktion muodossa. Käsittelen fragmentaatiota minuuden ja elämäntarkoituksen sirpaloitumisena, joka paljastuu El mundossa sekä kerrontatekniikkana että elämänkulun sisältönä. El mundo koostuu muistoista traumaattisista elämäntapahtumista ja muodostaa kirjailija-kertoja-päähenkilönsä minä-narratiivin. Trauma tuodaan esiin postmodernissa kirjallisuudessa usein juuri fragmentaation muodossa. Tutkielmani metodologia pohjautuu pääosin Päivi Kososen Elämät sanoissa -teoksessa (2000) esitettyyn teoriaan epäjatkuvista omaelämäkerrallisista teksteistä. Toisaalta analyysini nojaa myös traumateoriaan ja selvittää trauman yhteyttä minä-narratiivin fragmentaatioon. Fragmentaatio tulee El mundossa esiin usealla eri tavalla. Ensinnäkin se näyttäytyy autofiktiolle lajityypillisesti monisyisenä horjuntana fiktion ja todellisuuden välillä, mikä vaikuttaa tekstin tulkintaan omaelämäkertana. Toiseksi fragmentaatio konkretisoituu kerronnan tasolla lyhyinä tekstimuotoina ja leikkauksina, jotka haastavat perinteisen omaelämäkerran kronologian ja jatkuvuuden. Omaelämäkerran konventionaaliset kohdat syntymä, käännekohta ja lopetus sivuutetaan El mundossa ja omaelämäkerran kirjoittaminen tematisoituu. Kolmanneksi trauma vaikuttaa elämäntarinan, minä-narratiivin fragmentoitumiseen ja elämäntarkoituksen sirpaloitumiseen. Trauma aiheuttaa jatkuvan katkoksen El mundon päähenkilön elämässä, saa hänessä aikaan ulkopuolisuuden ja epätodellisuuden tunteita sekä estää häntä tuntemasta itseään. Autofiktiivisena omaelämäkertana El mundo ei muodosta ehjää minä-narratiivia kirjailija-kertoja-päähenkilö Juan José Millásista, vaan pakenee itsetuntemusta ja kieltää eheän identiteetin mahdollisuuden. Tutkimuksen antamaa tietoa voidaan soveltaa erilaisissa omaelämäkerrallisten tekstien tulkintaan ja laatimisiin liittyvissä yhteyksissä.
  • Kytölä, Aino (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielma käsittelee uskonnollista kokemusta ja spiritualiteettia uuskarismaattiseen liikkeeseen kuuluvassa Suur-Helsingin seurakunnassa (Suhe). Tutkimuksessa tehdään narratiivinen analyysi Suhe-seurakuntalaisten kerronnasta nousseista narratiiveista. Tutkimuskysymyksiä ovat: (1) millaisia merkittäväksi koettuja uskonnollisia kokemuksia Suhen jäsenillä on ollut, ja (2) millä tavoin uskova kertoo uskonnollisista kokemuksistaan ja konstruoi henkilökohtaista uskoa osaksi omaa elämännarratiiviaan. Tämän lisäksi paikallistetaan Suhe-seurakunnan sijoittumista kristillisyyden kenttään tutkimalla sen opetusta, historiaa ja uskonnollisuutta, ja luodaan katsaus helluntailais-karismattiseen spiritualiteettiin ja tunnustuskuntiin sitoutumattomaan uuskarismaattiseen kristillisyyteen Suomessa. Taustateoriana on narratiivisen identiteetin teoria, jonka mukaan ihminen on kertomuksellinen olento, tarinankertoja, jolle itsen ja toiseuden hahmottaminen elämäntarinoiden kautta on luonnollinen tapa olla ja elää. Kun ihminen retrospektiivisesti tarkastelee elettyä ja koettua elämäänsä, hän ei tee sitä toistavan kertojan tapaan, vaan elämäntapahtumiaan merkityksellistäen, niihin tulkitsevaa tietoa ja kartutettua viisauttaan soveltaen. Aineisto kerättiin haastattelemalla viittä Suhe-seurakunnan jäsentä. Haastattelumenetelmänä käytettiin kerronnallista teemahaastattelua. Aineistoa tukemaan kerättiin täydentävää ja taustoittavaa tietoa osallistuvan havainnoinnin avulla. Aineiston analyysi toteutettiin aineistolähtöisesti, ja aineiston teemat on identifioitu kvalitatiivisen sisällönanalyysin periaatteita soveltaen. Aineistosta nousseita suurempia uskonnollisen kokemuksen klustereita ovat (1) konversio, (2) kokemus transformaatiosta sekä (3) johdatuskokemukset. Kuhunkin uskonnollisen kokemuksen klusteriin kuuluu alalajeja, kuten (1) uskoontulon ja henkilökohtaisen uskonratkaisun kokemukset, (2) parantumiskokemukset ja armolahjat sekä (3) todistaminen ja henkilökohtainen Jumalan kohtaaminen. Narratiivisen näkökulman lisäksi aineiston analyysin apuna on käytetty lisäksi muita soveltuvia uskontotieteellisiä teorioita. Johtopäätöksinä esitetään, että henkilökohtainen usko toimii osana uskovan elämäntarinaa ja identiteettiä kahdella tavalla: (1) usko itse on narratiivi, sillä kokemuksia merkityksellistettiin narratiiveissa arvioimalla niitä uskonsisällön ja henkilökohtaisen uskonelämän kautta. Koettu elämä on siis jäsentynyt yksilön tietoisuudessa narratiiviksi, jolle on annettu uskonnollinen sisältö. Lisäksi (2) usko on merkityksellistäjä, toimien kokoavana teemana, jonka kautta uskova merkityksellistää koko elämän ennen ja jälkeen henkilökohtaisen uskonratkaisun.
  • Lapila-Marcus, Aino (Helsingfors universitet, 2010)
    The purpose of this thesis was to understand the experiences of the multiethnic people in Finland. This study explored the different aspects of the ethnic identity development process. Thesis was done in two phases. First phase studied the question of how is the ethnic identity developed in Finnish context and what aspects had affected their ethnic identity process. The second phase explored questions as what kind of ethnic identity form the multiethnic people have in Finland and do they have developed cosmopolitan global identities. The aim of this qualitative study was not to empirically measure or define the multiethnic identity, but to open new perspectives of the life and experiences through narrative research. Intention of this thesis was to give voice to 'small' stories of the minority people that are so often shadowed by the 'big' stories of the male of the majority. The first phase of this study included narratives from four multiethnic women. The narratives answered to questions who am I and where do I come from. The second phase data collection was made with narrative forms to 12 self-identified multiethnic persons. The multiethnic people were from three backgrounds: ones with parents from different ethnic backgrounds, Finnish who had lived long time abroad and people from non-Finnish background who had lived in Finland for a long time. The analyzing was made by analyzing the narratives with content analysis that based on the theory of the multiethnic people and by narrative analyzing where short narratives were created of each person. In conclusion the multiethnic identity was found to be a continuous process that lasted through lifetime. Different aspects affected the identification process, including family dynamics, social mirroring and belonging. The variety of different ethnic options in multiethnic person identity process, lacking family support for the both ethnic identities and the feeling of otherness experienced by the multiethnic people in Finland cause additional challenges to the ethnic identity process and results in some cases cultural homelessness. On the other hand the variety of cultural contexts brings flexibility to negotiate between different cultures and languages resulting to positive hybrid identity for some of the multiethnic people. Hybrid identity was sub grouped to cosmopolitan identity and multicultural identity.
  • Neuvonen, Pilvi (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this study was to examine identity narratives and membership narratives of religious minority youth. The theoretical framework for identity consisted of both postmodern identity theory and post-positivist realistic identity theory, thus identity is seen as changing and selectable though guided by social categories. Additionally, the aim was to examine how the youth narrate memberships and negotiate their religious values and social identity in the social context of school. The goal of the study was to analyze how young people who belong to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints narrate identities, memberships and identity and membership negotiations at school. Previous studies have shown that youth belonging to religious minorities often face negotiations at school, concerning their values, lifestyle and worldviews. The data consisted of five interviews of young people belonging to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints. The study was conducted using qualitative methods and analyzed with theme analysis of narratives. The analysis included characteristics of both narrative methods and content analysis method. Based on the results, identity and membership narratives of the youth belonging to the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints were found to emphasize the importance of their religious membership. However, self-definition of being an ordinary young person and having many other identities besides religious identity were also highlighted. In identity and membership negotiations special importance was given to the optimization of the conditions of situations in which membership of the religious group was being discussed. The goal of the optimization was to maintain identity of an ordinary young person and to defend the multidimensionality of one's identity. The study suggests that other peoples' partly negative attitudes towards the religious group of the youth guided their agency in identity and membership negotiations. Being different was more likely to be seen positively in an in-group setting than in an out-group setting. Thus, the outcomes of the negations were influenced by the nature of the relationship the people included in the negotiations had. According to the study, youth belonging to a religions minority see their position in school positively. However, they face negotiations concerning their differing views on values and lifestyle.
  • Ryske, Taru (Helsingin yliopisto, 2020)
    Startup-yritykset ja -yrittäjät ovat saaneet paljon huomiota viime vuosina. Startup-yritykset vaikuttavat kansantalouden kilpailukykyyn. Digitalisaatio, pyrkimys innovaatioiden löytämiseen ja työpaikkojen luomiseen sekä työelämän murros kokonaisuudessaan ovat vaikuttaneet startup-yritysten aseman kasvuun myös Suomessa. Startup-yrittäjät ovat usein näkyviä keulahahmoja yrityksissään ja yritykset henkilöityvät vahvasti yrittäjiin. Startup-yrittäjistä kerrotaan yhä enemmän tarinoita niin mediassa kuin elokuvissa ja kirjoissakin. Startup-yrittäjyyden tutkimus on vielä vähäistä etenkin sosiaalipsykologiassa. Tutkimuksessa tarkastellaan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä ja sen rakentumista tarinoissa. Tavoitteena on ymmärtää, miten startup-yrittäjien identiteetti rakentuu kertomusten kautta ja näin syventää ymmärrystä startup-yrityksistä ja -yrittäjyydestä ilmiönä. Tutkimus asemoituu osaksi ajankohtaista yhteiskunnan menestyjien ja eliitin tutkimusta. Startup-yrittäjien identiteetin rakentamista ja yrittäjätarinoita tarkastelemalla voidaan ymmärtää paremmin myös nyky-yhteiskuntaa ja sen ihanteita. Viitekehyksenä toimii narratiivinen analyysi ja ajatus identiteetin narratiivisesta rakentumisesta. Yrittäjyystutkimusta on tehty paljon narratiivisella otteella ja se edustaa sosiaalisen konstruktionismin lähestymistapaa. Yrittäjäidentiteetti voidaan määritellä yksilön itsemäärittelyiksi suhteessa yrittäjän rooliin ja kategoriaan. Tutkimuskysymyksinä ovat 1) Millaisia tarinoita startup-yrittäjistä kerrotaan? ja 2) Miten startup-yrittäjät ja kirjan kirjoittajat rakentavat startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä kertomissaan tarinoissa ja millaisena yrittäjäidentiteetti näyttäytyy? Aineistona on kuusi tarinaa kirjasta Exit - 15 inspiroivaa tositarinaa suomalaisista yrittäjistä, jotka loivat menestyksen tyhjästä (Mäenpää & Kiviranta 2019). Tarinoista on muodostettu tiivistelmät ja niitä on analysoitu narratiivisesti rakenne- ja sisällönanalyysin avulla. Tarinoista tunnistettiin kymmenen identiteettiteemaa, joiden nähdään rakentavan startup-yrittäjän yrittäjäidentiteettiä: lapsuudesta asti opittu yrittäjyys, itsensä toteuttaminen ja autonomia, vahva usko ja sinnikkyys, määrätietoinen tai sattumanvarainen menestyminen, kova työnteko, kaikkensa antaminen ja riskinotto, yhdessä tekeminen ja verkostoituminen, yhteiskunnan palveleminen, tunne-elämykset sekä uteliaisuus. Tarinoiden rakenne noudattaa progressiivista sankaritarinan muotoa ja identiteettiteemat tukevat sankaritarinaa. Yrittäjäidentiteetille merkityksellisiä ovat suhteet sijoittajiin ja kanssayrittäjiin, kun taas asiakkaat jäävät pieneen rooliin. Startup-yrittäjät näyttäytyvät protestanttisen työmoraalin mukaan töitä tekevinä suomalaisina sankareina. Samalla he näyttäytyvät individualistisina kansainvälisen asteikon sankareina, jotka ovat saavuttaneet ”amerikkalaisen unelman”. Startup-yrittäjien tarinoita ja niissä muodostuvaa kuvaa startup-yrittäjän yrittäjäidentiteetistä tarkastellaan suhteessa aiempaan yrittäjäidentiteettitutkimukseen, tutkimukseen startup-yrittäjäidentiteetin narratiivisesta rakentumisesta, tutkimukseen suomalaisista menestyneistä yrittäjistä, sekä tutkimukseen identiteetin rakentumisesta julkisuudessa ja mediassa. Lisäksi startup-yrittäjän identiteettiä tarkastellaan individualistisen ja relationistisen yrittäjyyskuvan näkökulmasta. Tulokset vastaavat monilta osin aiempia tutkimustuloksia sekä startup-yrittäjistä että yleisesti yrittäjistä, ja sankarimyytistä. Startup-yrittäjien identiteetissä painottuu individualistisuus, mutta sankaruutta luodaan myös relationistisella kielellä. Identiteetti rakentuu yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa ja kiinnittyy moninaisesti arvoihin ja ihanteisiin, sekä perinteisen yhdysvaltalaisiin että suomalaisiin ihanteisiin.
  • Pisto, Tuulia (Helsingfors universitet, 2015)
    This is a story of one instrumental teacher. It is her intersubjectively constructed narrative identity, story of self. The approach is narrative-biographical and it includes teacher's thinking, actions, physicality, feelings and musical experiences that are equally and simultaneously parts of her identity. Individual experiences happen in particular time and surroundings. Questions about instrumental teacher's understanding of herself are observed trough identity theories included in narrative theory. The purpose of this study is to create data about instrumental teacher's unique ways of knowing and preconditions of successful identity formation. Changes in teacher's life are interpreted trough progression and awareness. The profession of instrumental teacher is understood trough possibilities of narrative inquiry in music education field. Data was collected in episodic in depth-interview. The data consists of meaningful episodes in teacher's life and her beliefs in different themes in this study. Data analysis strategies included paradigmatic analysis of narratives and the narrative analysis. The success of instrumental teacher's sources of individual/social selves were defined by her efforts to achieve harmony. Therefore successful construction of identity depends on the achieved balance in teacher's life. According to this study, the story is unbalanced when a person can't have an interaction between either individual or social sources of self. Professional growth depended on teacher's cognitive, emotional, physical and mental maturity. Teacher's awareness consisted of knowing her work and self-confidence in thoughts and actions. Awareness led to herself managing at work and had an impact on her general well being. Knowing herself made it possible to develop her work. In addition to awareness, life values gave her perspective and security in disharmonies. According to this study progression in professional growth is a maturing process. In the first place it is getting to know herself, secondly committing to herself, and finally achieving autonomy. Professional growth includes accepting the differences in personalities and cultural backgrounds of people. Instrumental teacher's profession was about a relationship between personas. Contact between teacher and student arose from the presence and feelings in musicking. According to this study contact is understood as a value of teaching and music. Contact between people and music have an impact on students learning and gives teacher's work its meaning. Instrumental teaching is given for life.
  • Kytömaa, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this study I consider how the personnel of a professional organization narratively construct their identities in the context of the “new work”. A specific focus of the study is how the personnel discursively produce and negotiate their identities in their narratives. I approach identity through the concept of narrative identity, which is understood to consist of discursive, dynamic and constantly changing self-concepts that are rooted in cultural discourses and shared and produced in various identity narratives. The study is rooted in social constructionism, in which the reality is seen to be constructed linguistically in social practices. The theoretical framework consists of organization study, and theories relating to the change of work-life in the postmodern society. The key concepts of the study are identity work, narrative identity, social identity, social constructionism and the socalled new work. Identities have been studied in various academic fields such as educational sciences, psychology, sociology and economic sciences. Over the past decades, the narrative approach has become popular in organization studies, and it has been applied especially in the studies of identities. The majority of identity studies in knowledge-intensive companies have focused on manager identities and identification, while assistants’ identities remain a quite unexplored topic of research. The study is a narrative study in a professional organization specializing in demanding expert services. Seven assistants participated in the narrative-episodic interviews in the summer of 2018. The interviews were recorded and transcribed. The transcripts were analysed mainly using discourse analysis influenced by membership categorization analysis as well as position analysis. According to the study, the major narrative resource is the social identity of assistants, produced mainly by making distinctions between assistants and other parties, mainly experts. The social identity of assistants is defined by low status. The narrators position themselves on the lowest level in organizational hierarchy. The social identity seems to carry stigmatized characters such as limited agency and sense of insecurity. Positive identities are contrcuted by positioning oneself as a member of an elite organization, by broadening the job description to include other duties than traditional assistant work, or through other means of individual differentiation. Identification with teams or experts as working partners may also produce positive identities. The organizational reality produced in the narratives reflects typical discourses in the context of the new work. The major discourse identified in the study is the discourse of constant individual development, which seems to be institutionalized in the recent bonus scheme reformation. The discourse involves contradictions that shape identity constructions in multiple ways.