Browsing by Subject "narratology"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Hietala-Lilja, Janina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman aiheena on jännitteen (suspense) rakentuminen Daphne du Maurierin novellikokoelmassa Don’t Look Now. Kokoelma on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1971, ja se sisältää viisi novellia. Novelleja on luonnehdittu jännitysnovelleiksi, mutta niiden genren määrittely ei ole täysin mutkatonta. Jännitettä on kirjallisuudentutkimuksen piirissä tarkasteltu suhteellisen vähän. Tutkielman tärkeimpänä teoreettisena taustana toimii Peter Vordererin, Hans J. Wulffin ja Mike Friedrichsenin toimittama antologia Suspense: Conceptualizations, Theoretical Analyses, and Empirical Explorations. Antologia sisältää useiden eri teoreetikoiden näkemyksiä jännitteestä, ja näitä näkemyksiä on käytetty tutkielman argumentaation lähtökohtana. Jänniteteorian lisäksi Meir Sternbergin teoria ekspositiosta on toiminut tutkielman teoreettisena taustana. Tutkielmassa tarkastellaan jännitteen edellytyksiä ja sitä, millaisia keinoja luoda ja ylläpitää jännitettä kirjailijalla on käytettävissään. Tutkielmassa määritetään jännitteen syntymiselle kolme perusedellytystä: lukijan odotukset (anticipation), huoli henkilöhahmojen kohtalosta (concern for characters) sekä epävarmuus (uncertainty). Lukijan odotusten ohjailussa tärkeässä asemassa ovat muun muassa genre, paratekstit, ennakkomaininnat sekä esineiden ja paikkojen kerronnallistaminen. Lukijan huoli henkilöhahmojen kohtalosta taas pohjaa huolelliseen hahmojen kehittelyyn: lukija kiinnostuu ja kantaa huolta henkilöhahmoista, joista hänellä on tarpeeksi tietoa. Tässä myös ekspositiolla on merkittävä asema. Epävarmuus puolestaan perustuu useiden vaihtoehtoisten mahdollisuuksien olemassaoloon. Epävarmuudella voidaan tässä yhteydessä tarkoittaa paitsi epävarmuutta siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta myös epävarmuutta sen hetkisen käsityksen paikkansapitävyydestä. Valitsemalla tietyn tyyppisen kertojan ja fokalisaation sekä järjestämällä tarinan tietyllä tapaa kirjailija voi vaikuttaa niin epävarmuuteen kuin lukijan odotuksiin ja henkilöhahmojen kehittelyyn. Daphne du Maurierin novellit on tutkimuksessa usein sivuutettu niiden suuresta suosiosta huolimatta. Myös jännitteen teoretisointi on ollut kirjallisuudentutkimuksessa vähäistä. Tämä tutkielma pyrkii avaamaan uusia näkemyksiä molempiin aiheisiin. Tulevaisuudessa tutkielman tarjoamia tuloksia on mahdollista hyödyntää myös laajemmin jännitteen tarkastelussa. Tarkastelua olisi mahdollista laajentaa eri kirjailijoihin, genreihin ja tekstilajeihin. Esimerkiksi romaanien tarkastelu novellien sijaan voisi tuoda uutta näkökulmaa aiheeseen.
  • Bekhta, Natalya (de Gruyter, 2017)
    Narratologia
    Recent years have seen a considerable rise in interest in fiction that challenges existing narratological paradigms. Untypical strategies of narration give rise to new narrative situations. Since the end of the twentieth century there has been an increasing number of second-person texts, of narratives in the plural and other experiments with narrative voice. The Genettian choice between two grammatical forms (first- or third-person) no longer seems to cover the gamut of the contemporary novel. At present, second-person texts have been theorised to a considerable degree, but narration in the plural still remains under-researched. This is especially obvious from bibliographies of we-narratives, in which extremely diverse texts are grouped under a single rubric. Its definition is difficult due to a number of factors. In order to delimit a we-narrative proper from other we-discourses and first-person narratives, I propose to combine the existing structuralist and contextual approaches. Moreover, this definition will demand a re-conceptualisation of the narrator category and, consequently, narrator’s identity, knowledge, scope of focalization and narrative levels. On the one hand, the suggested definition of a we-narrative proper is based on criteria put forward by Franz-Karl Stanzel (1984) and can thus be considered as a diversification of the classical typology of narrative situations. On the other hand, however, when defined as a separate narrative form, we-narratives undermine the very paradigm used to describe them and call for a re-conceptualisation of the defining categories.
  • Polynczuk-Alenius, Kinga (2018)
    To introduce economic justice into global trade, fair trade organizations strive to shorten the distance' between producers and consumers through mediation. This article problematizes the idea of shortening the distance' through the notion of maintaining the proper distance' in representing distant others. This perspective is used in narratological analysis of the content that fair trade organizations curate on their Facebook pages to represent Southern producers. The two organizations studied are: (1) Fairtrade Finland, a non-governmental organization (NGO); (2) Pizca del Mundo, a commercial brand in Poland. This article identifies the discursive and narrative forms of mediated agency that are offered to producers. The analysis revealed that Fairtrade Finland utilized Facebook to extend the narrative of producers as active subjects. By using the affordances of Facebook, Pizca del Mundo increased the mediated agency of producers but problematized the maintenance of the proper distance in their representations.
  • Polvinen, Merja Kristiina; Mäkelä, Maria (2018)
    Any new narratological theory faces the test of being applicable to much-analyzedclassics of prose fiction and of yielding new insights into narratives that have served as textbook examples of narrative strategies for decades. This essay is a constructed dialogue between imaginary narratologists who are paradigmatic proponents of two schools of thought in postclassical narratology: the cognitive and the unnatural. The two narratologists juxtapose their respective concepts and methodologies in an analysis of William Golding's late modernist classic The Inheritors, especially the narrative dynamics of "alien" Neanderthal focalization versus "naturalizing" Homo sapiens narration. Ultimately, The Inheritors reminds the cognitivist of how language-bound the readerly effects of estrangement and integration in internal focalization can be. Conversely, the same novel serves as an example for the unnaturalist of the paradoxical necessity for perceptual and emotional familiarization in our attempts to understand fundamental alterity. The parameters of cognitive and unnatural narratology may seem divergent at the outset, but in this essay their representatives find a common ground in an estranging reading of the enactive immersion in The Inheritors. Here the extraordinary embodiedness of the Neanderthal focalization is a key to a literary-allegorical reading of the Neanderthal mind as imagined by Golding. This reading, accomplished through a constructed debate between two paradigms, reflects the actual positions of the authors of this essay: Makela and Polvinen are both proponents of an approach that acknowledges the inherent syntheticity and linguistic overdeterminedness of a literary narrative as well as its "natural" enactivist pull toward bodily immersion.
  • Valtonen, Jussi (2021)
    A large body of experimental evidence in the empirical sciences shows that writing about life experiences can be beneficial for mental and physical health. While empirical data regarding the health benefits of writing interventions have been collected in numerous studies in psychology and biomedicine, this literature has remained almost entirely disconnected from scholarship in the humanities and cognitive neuropsychology. In this paper, I review the literature from psychological and biomedical writing interventions, connect these findings to views from philosophy, cognitive neuropsychology and narratology and argue that examining established regularities in how narratives are structured can shed further light on the psychological processes engaged during writing interventions. In particular, I argue that the narratological concept of conflict can be applied to resolve patterns of seemingly conflicting empirical findings in psychological studies. More generally, I propose that an interdisciplinary perspective can provide a broader theoretical basis for understanding the psychological processes underlying the health benefits of autobiographical writing and provide directions for future research in psychology and biomedicine.
  • Mikkonen, Kai (Routledge, 2017)
    By placing comics in a lively dialogue with contemporary narrative theory, The Narratology of Comic Art builds a systematic theory of narrative comics, going beyond the typical focus on the Anglophone tradition. This involves not just the exploration of those properties in comics that can be meaningfully investigated with existing narrative theory, but an interpretive study of the potential in narratological concepts and analytical procedures that has hitherto been overlooked. This research monograph is, then, not an application of narratology in the medium and art of comics, but a revision of narratological concepts and approaches through the study of narrative comics. Thus, while narratology is brought to bear on comics, equally comics are brought to bear on narratology.
  • Mikkonen, Kai (Routledge, 2017)
    Routledge Advances in Comics Studies
    By placing comics in a lively dialogue with contemporary narrative theory, The Narratology of Comic Art builds a systematic theory of narrative comics, going beyond the typical focus on the Anglophone tradition. This involves not just the exploration of those properties in comics that can be meaningfully investigated with existing narrative theory, but an interpretive study of the potential in narratological concepts and analytical procedures that has hitherto been overlooked. This research monograph is, then, not an application of narratology in the medium and art of comics, but a revision of narratological concepts and approaches through the study of narrative comics. Thus, while narratology is brought to bear on comics, equally comics are brought to bear on narratology.
  • Salminen, Anne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä empiiristä tutkimusotetta ja kirjallisuustieteellistä teoriaa yhdistävässä tutkielmassa tarkastellaan epäluotettavan kerronnan toteutumista Samantha Gormanin ja Danny Cannizzaron digitaalisessa iOS-kirjasovelluksessa Pry. Tutkielmassa argumentoidaan, että puhtaasti teoreettinen kirjallisuustiede tarvitsee välttämättä tuekseen empiiristä lukijatutkimusta, mikäli tavoitteena on tuottaa tietoa kerronnallisten rakenteiden todellisista toteutuvista toiminnan muodoista. Tutkielman kolme päätavoitetta ovat (1) kerronnallisen epäluotettavuuden tarkastelu teoksessa, (2) empiirisen lukijatutkimuksen merkittävyyden osoittaminen sekä (3) tutkielmassa käytettyjen menetelmien kriittinen arviointi ja kehittäminen. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytetään kertomusten rakenteiden systemaattiseen tarkasteluun perustuvaa narratologiaa. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti Wayne C. Boothin ja James Phelanin kerronnan epäluotettavuutta kuvaavia teorioita, joita kehitetään edelleen empiiriseen tarkasteluun sopiviksi. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan 64 kirjoittajan tuottamia analyyseja multimodaalisesta Prysta sekä laadullisin että määrällisin menetelmin. Suuri osa aineistosta koostuu yhdysvaltalaisten, kanadalaisten ja uusiseelantilaisten yliopisto-opiskelijoiden kurssisuorituksina julkaistuista blogiteksteistä, mutta aineistoon kuuluu myös ammattimaisten kirjoittajien sekä harrastajien tuottamia analyyseja. Lukijatulkintojen rinnalle tarjotaan tutkielman kirjoittajan oma luenta, jossa Pry tulkitaan kriittisenä, moniäänisyyden mahdollistavana tarkasteluna erinäisten kollektiivien suhteista erityisesti Persianlahden sodassa ja Irakin sodassa, joihin teos kerronnassaan viittaa. Kirjoittajan oman luennan ja muiden lukijatulkintojen väliin muodostuvan jännitteen kautta tutkielma pyrkii osoittamaan, että yksittäisen lukijan valitsema tulkintakehys voi muokata voimakkaasti luennan pohjalta kehitettävää analyysia ja siten kirjallisuustieteellistä teoretisointia. Tutkielmassa havaitaan, että Pryn kerronnalliset elementit voivat tuottaa toisistaan poikkeavia luentoja, minkä vuoksi kerronnan epäluotettavuus näyttäytyy eri lukijoille eri muodossa. Tulkinnat eivät kuitenkaan ole sattumanvaraisia, vaan ne vaikuttavat asettuvan tiettyjen raamien sisään. Tutkielman lopputulema on, että näihin tulkinnallisiin rajapisteisiin tulisi kiinnittää huomiota jatkotutkimuksessa sekä kerronnallisten rakenteiden tarkastelussa ylipäätään.