Browsing by Subject "new public management"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Alempijevic, Boban (Helsingfors universitet, 2011)
    Detta arbete tar en titt på ett material insamlat under 1996-1997 av en samlad grupp forskare från Danmark, Sverige, Finland samt Norge där dem ställt frågor som berör samarbete inom de statliga institutioner som har på ett eller annat vis att göra med miljö handläggning. Intresset i Denna tes ligger hos de frågor som handlar om gränsöverskridande samarbete inom den finländska millä förvaltningen. För att finna sådant samarbete har attityden hos de svarande undersökts, dessa har varit en större del handläggare vid olika institutioner med Miljö handläggnings uppgifter samt en liten del med chefsposition med samma typ av handläggnings uppgifter. En ökad projektifiering av Finland har stått som basen i de frågor som använts då frågeställningen utarbetats. Med detta i tanke har sedan governance teorier tagits i bruk med policynätverk, byråkratisk/professionell förvaltning, New Public Management och nätverksledning. Den största teoribasen har dock varit det sista teoriområde som tagits upp, nämligen organisationskultur där attityder är den viktigaste ingrediensen för de frågor som ställts; Finns det gemensamma grunder för de svarandena att stå på gällande tvärvetenskapligt/tvärsektoriellt samarbete? Generella attityder gällande miljövården i Finland samt Samarbete och attityder för samarbete över tvärsektoriella/tvärvetenskapliga gränser. 850st handläggare och chefer svarade på formuläret 1997 i Finland av sammanlagt 2789 svaranden i Skandinavien. Det Finländska materialet har 242 variabler. Frekvens analyser gjordes preliminärt på de valda frågorna. I de fall där svaren visade sig antingen för komplexa för att enbart svaras med hjälp av frekvens körningar samt i de fall där frågorna var av sådan art att de kunde uppvisa svar som inte var lätta att förutses, användes PCA eller ‘Principal Components Analys’ en form av faktoranalys. Då det visades efter preliminära körningar att enbart samarbetsfrågor inte räckte till för att visa på attityder för gränsöverskridande samarbete så gjordes både frekvens körningar samt PCA analyser på hela materialet. Resultatet blev att frågorna 1, 3, 5, 9 samt 13 valdes till slut som beroende variabler med frågor 18 till 21 som specifika samarbetes frågor, frågorna 30a samt 38 som attityds frågor. Positiva attityder gällande miljövården i Finland och samarbetet över gränser, sektoriellt och vetenskapligt har visats att det finns i materialet. Samarbetet finns där med, men det är inte helt problemfritt det heller, precis som attityderna. Tvärsektoriellt/tvärvetenskapligt arbete skapar konflikter oavsett om det är kommunikations problem inom den egna organisationen eller med andra ämnes områden och det är svårt att genomföra i praktiken. Brist på resurser och ekonomi, brist på tid, politisk ovilja att ta radikala beslut för miljöns skull, motsättningar på alla nivåer även hos allmänheten. Samarbete över gränserna finns enligt materialet inom den finska miljövården bland handläggarna, inom landet och internationellt. En positiv attityd existerar för tvärsektoriellt/tvärvetenskapligt samarbete som överensstämmer med de politiska besluten och förändringarna under 1980- och 1990-talet där nya organisationella verktyg sattes i bruk för att förändra en stor och trög förvaltning till att bli mer genomskinlig och mer flexibel.
  • Pietilä, Maria (2019)
    Research has shown that a tenure track incorporates both commitment and control aspects: the career system offers junior-level academics long-term job prospects, but subjects them to performance control. This study complements existing research on tenure track positions, which has mostly been conducted in northern America. Universities in Finland have established new organisation-specific tenure track systems. Drawing on interviews with academics working in tenure track positions, this study elucidates the inconsistencies and tensions academics feel during their career, the criteria they interpret as being emphasised in promotion, and their experiences in combining work and private lives. While academics were formally encouraged to excel in various areas, the study found that academics interpreted the tenure track as emphasising research performance and success in acquiring research funding. The study concludes that career systems encourage academics to adopt entrepreneurial mindsets and makes the individual responsible for their own career progress.
  • Juntumaa, Inari (2005)
    Alun perin Iso-Britanniasta lähtöisin oleva New Public Management on muokannut julkishallintoa myös Suomessa runsaan viidentoista vuoden ajan. Hyvinvointipalvelumme on perinteisesti rakennettu tasa-arvon ja vahvan keskushallinnon varaan. Tutkimuksen lähtökohta on selvittää NPM:n vaikutusta hyvinvointipalveluihimme josta esimerkkinä ovat koulutuspalvelut. Tutkimuskohteeksi on rajattu peruskoulutus, sillä se on koulutussektorin tarkoituksenmukaisin esimerkki peruspalvelusta. Hallinnon muutoksia tutkitaan keskushallinnon tasolla. Kyse on empiirisestä tutkimuksesta hyvinvointipalvelujen tuotannon ja hallinnon muutoksista. Tutkimus on kuvaileva ja selittävä. Analyysin teko on jatkuvaa. Tutkimuskysymykset ovat 1. Kuinka NPM on näkynyt peruskoulutuksessa 2. Voidaanko muutoksista löytää hyötyjä ja jos niin millaisia 3. Onko muutoksista negatiivisia seurauksia ja jos niin millaisia. Ensimmäisen kysymyksen tutkimuskriteeristöksi on tiivistetty NPM:n keinot ja tavoitteet omaksi luvukseen. Kahden jälkimmäisen kysymyksen tutkimuskriteeristönä on yhtäältä em. NPM:n tavoitteet ja keinot ja toisaalta hyvinvointi-ideologian tavoitteet ja keinot jotka on tiivistetty omaksi luvukseen. Näiden avulla tutkitaan koulutuspoliittista aineistoa. Makroviitekehys koskee julkishallinnon muutoksia ja mikroviitekehys hyvinvointipalvelujen tuotantoa. Julkishallinnon ja hyvinvointipalvelujen tutkimus yhdistyvät tutkimuksessa koulutuspolitiikkaan. Hyvinvointipoliittisen aineiston merkittävimmät lähteet ovat Julkunen ja Kosonen. Hallinnossa tärkeimmät lähteet ovat Temmes ja Peters. Koulutuspoliittisen aineiston tärkeimmät lähteet ovat Ahonen ja Temmes. Primaariaineisto koostuu opetusministeriön muistioista ja hallituksen esityksestä koulutusta käsitteleväksi laiksi perusteluineen. Tuloksinani olen löytänyt NPM-uudistuksia pääasiassa seuraavasti 1. Hallinnon hajauttaminen ja sääntelyn purkaminen mm. valtionosuusuudistuksella ovat lisänneet paikallistasojen valtaa 2. Koulutussektorilla sovelletaan mm. talous-, tulos-, normi- ja informaatio-ohjausta 3. Laadun arviointi on lähinnä koulutuksen järjestäjän vastuulla. Sitä on arvioitu uudenlaisin, osin kehitteillä olevin keinoin 4. Yksityistäminen ja markkinaohjautuvuus ei ole koulutussektorilla kovin laajaa Lisäksi tutkimuksessa löytyi viittauksia manageristiseen johtamiseen ja NPM:n ideologisiin ulottuvuuksiin. Tutkimuskysymyksiin vastataan sekä NPM- ja hyvinvointi-ideologisten tavoite- ja keinotiivistysten kautta että peilaamalla niitä makro- ja mikroviitekehyksiin. Lopulta voidaan todeta että NPM:n keinovalikoima on monipuolisesti käytössä koulutuksen hallinnonalalla ja peruskoulutuksessa. Samalla myös monet perinteisen hyvinvointi-ideologian tavoitteet ja keinot ovat yhä käytössä vaikka osa keinoista onkin NPM:lle vastakkaisia.
  • Nevalainen, Elina (2007)
    Tutkielma tarkastelee epätyypillisen työn vaikutusta opettajan professioon ja siinä tapahtuneisiin muutoksiin. Tarkoituksena on tutkia, vaikuttaako työsuhteen laatu opettajien asennoitumiseen suhteessa omaan työhönsä ja siihen liittyviin tekijöihin. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kahden eri hypoteesin avulla ja tutkimusaluetta on rajattu kolmeen opetustyön osa-alueeseen eli varsinaiseen opetustyöhön, työyhteisöihin ja opetustyöhön vaikuttaviin hallinnollisiin toimijoihin. Tutkielmassa käytetyt aineistot ovat kvantitatiivisia aineistoja, joita analysoidaan tilastollisilla monimuuttujamenetelmillä. Aineistojen analyysilla on pyritty löytämään eroja opettajista työsuhteen laadun perusteella. Aineistoina tutkielmassa on KuntaSuomi 2004- tutkimushankkeen vuonna 2003 toteutettu kuntatyöyhteisökyselyn aineisto ja vuonna 2006 itse kerätty pieni aineisto, jossa vastaajina on helsinkiläisiä luokanopettajia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan profession käsitteen määritelmää, professiotutkimuksen suuntauksia yleisesti sekä tarkastellaan valtion ja professioiksi määriteltyjen ammattiryhmien välistä suhdetta. Toisessa osassa tarkastellaan tarkemmin opetustyön professionaalistumista, julkisen sektorin hallinnollisia muutoksia, erityisesti new public management -ajattelua, ja niiden vaikutusta julkisella sektorilla työskenteleviin professioihin sekä epätyypillistä työtä julkisella sektorilla. Samalla tarkastellaan aikaisempaa opettajan professioon liittyvää tutkimusta, kuten opettajien professionalismia tutkivaa York-Jyväskylä- tutkimusprojektia ja koulutuspolitiikkaa tutkivaa EGSIE -tutkimushanketta. Näihin tutkimuksiin perustuvien lähteiden pohjalta voidaan tarkastella opettajien professiossa tapahtunutta muutosta ja tarkastella myös opettajien omia näkemyksiä. Tutkimusongelmaa tarkastellaan kahdella hypoteesilla, joista ensimmäinen eli epätyypillisen työn vahva hypoteesi olettaa, että työsuhteen laatu on keskeinen muuttuja tarkasteltaessa opettajien asennoitumista opetustyön eri osa-alueisiin. Toinen, epätyypillisen työn heikko hypoteesi olettaa, että työsuhteen laadulla on vähän vaikutusta tai ei ollenkaan vaikutusta. Aineiston empiirisessä analyysissa käy ilmi, että ikä on keskeinen selittävä taustamuuttuja, kun tarkastellaan määräaikaisen työsuhteen todennäköisyyttä vastaajilla. Varsinaisia eroja tarkasteltaessa voidaan havaita, että vakinaisessa virassa työskentelevien opettajien ja määräaikaisten opettajien välillä löytyy tilastollisesti merkitseviä eroja, kun tarkastellaan työhön liitettyjä määreitä, työtahtia ja työmäärää. Tosin näitä eroja voidaan myös selittää ikäryhmien välisillä eroilla. Työyhteisöä tarkasteltaessa merkitseviä eroja ei löydy. Opetustyöhön vaikuttavien hallinnollisten tekijöiden osa-aluetta tarkasteltaessa voidaan havaita osittaisia eroja sekä työsuhteen että iän perusteella. Näin ollen heikko epätyypillisen työn hypoteesi jää voimaan. Tutkielman lopussa pohditaan mahdollisia näkökulmia julkisella sektorilla toimivien professioiden tutkimiseen ja yleisesti professiotutkimuksen tulevaisuutta.
  • Nikkilä, Miia (Helsingfors universitet, 2013)
    This master’s thesis study examines the new type of public management in Finland brought about by the introduction of the ideals of new public management internationally.Specifically, the ideal of self-responsibility was examined in the Finnish context by focusing on the aftercare of short-term prisoners. The study focused on the question of how does the prevailing public management in Finland effect the situation of released short-term prisoners, and specifically, how does it affect their aftercare measures? In order to provide an answer to this, the study sought answers to three questions: 1) what problems are there in the aftercare of short-term prisoners in Finland and what are the consequences of these problems; 2) how is the aftercare of short-term prisoners divided between the government, the municipality, and the third sector and who is responsible for providing aftercare services; 3) how does the public sector responsibilitize released short-term prisoners and, if so, what kind of problems does this cause them in relation to their aftercare? This study was conducted by using a qualitative multi-sited ethnographic approach that consisted of using different sets of data. First, governmental laws and policies regarding imprisonment and social welfare were used as secondary or background data. Second, ethnographic fieldwork was undertaken at a non-profit organisation along with ethnographic interviews in order to collect valuable insight into the topic along with some first-hand experience. Third, thematic interviews with short-term prisoners, the staff of the non-profit organization, and with governmental social workers were conducted. Lastly, ethnographic observations during the thematic interviews were undertaken. The findings of this study suggest that the influences of new public management and its ideal of responsibilitization are visible in the aftercare of short-term prisoners. There seems to be a move towards necessitating short-term prisoners to take responsibility for their own matters already during their time in prison, but specifically after their release. On top of this, these individuals are expected to actively demonstrate a motivation for change in order to be entitled to receive services due to the lack of resources and a move away from a needs-based service provision. Problems to do with a decentralised service provision and the way in which short-term prisoners are not viewed as a group necessitating specialised services also lead towards the above stated situation. Crucially, the responsibility of the government or the municipality to provide services for this group of individuals is being shifted towards the third sector in a way that the third sector has become the ‘problem solver’ of the Finnish society. The lack of resources, however, that is also prevalent within the third sector has an influence on individuals in that they are expected to take on increasing amounts of responsibilities for their own aftercare. The study concludes that further research is needed in relation to the situation of the aftercare of short-term prisoners – and prisoners in general – to fully understand the way in which new public management and its ideals affect this issue and how the welfare renewals recently suggested by the government influence the situation of this marginal and problematic group of the population.
  • Tallberg, Teemu (Svenska handelshögskolan, 2009)
    Economics and Society
    In Finland the organising of defence is undergoing vast restructuring. Recent legislation has redefined the central tasks of the Finnish Defence Forces. At the same time, international security cooperation, economic pressures and new administrative paradigms have steered the military towards new ways of organising. National defence is not just politics and principles; to a large extent it is also enacted in day-to-day life in organisations. The lens through which these realities of defence are analysed in this study is gender. How is the security sector – and national defence as part of it – organised in the changing security environment? What is the new division of labour between different societal actors in the face of security challenges? What happens ‘at work’ within the military and the defence sector more broadly? How does gender affect the way in which defence is organised and understood, and how do the changes in the organising of security affect gender relations? The thesis searches for answers to these questions in the context of two organisational settings in the male-dominated defence sector. The case study on a Finnish peacekeeping unit in the Balkans opens a critical view on men’s social practices and the everyday life of crisis management organisations. In the second case study, reorganising of provisioning in the Finnish Defence Forces turns out to be a complicated process where different power relations and social divisions intermingle. Tallberg’s extensive ethnographic fieldwork in the two focal organisations has produced a detailed set of data that lays the basis for critical analysis and policy development in terms of defence organising, cooperation around peace and security issues, and gender equality in organisations. Observations and results are provided for understanding social networks, militarisation, authority relations, care, public-private partnerships, personnel policies, career planning, and humour.
  • Aho, Riikka Katariina (2008)
    Tarkastelen pro gradu –tutkielmassani laadullisin menetelmin valtion ylimmän virkamiesjohdon järjestelmää ja sen uudistamista. Keskiössä on Suomen oma malli ja sen uudistusprosessi, jota vertaan Ruotsissa, Tanskassa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa toteutettuihin samankaltaisiin uudistuksiin. Tässä tutkimuksessa ylimmän virkamiesjohdon järjestelmä on jaettu rekrytointiin, koulutukseen sekä kehittämiseen ja liikkuvuuden edistämiseen. Tutkimukseni tarkoitus on selvittää, minkälaista ylimmän virkamiesjohdon johtamispolitiikkaa Suomessa harjoitetaan ja millaista se on suhteessa vertailumaiden vastaaviin politiikkoihin. Työssä on selvitetty Suomen ja vertailumaiden järjestelmien yhtäläisyyksiä, eroja sekä sitä, millainen yleinen linja Suomen ja vertailumaiden ylimmän virkamiesjohdon rekrytoinneista, koulutuksesta sekä kehittämisestä ja liikkuvuuden edistämisestä syntyy. Etualalla tutkimuksessa on kuitenkin Suomen järjestelmä ja sen kehittäminen. Asiakirja-aineistoon ja yhden suomalaisen asiantuntijan haastatteluihin pohjautuvan tutkimusmateriaalin perusteella kävi ilmi, että jokaisen maan järjestelmällä on omat ominaispiirteensä, mutta yleisiä linjoja on selkeästi havaittavissa. Ylimmän johdon rekrytoinneissa ollaan alettu painottaa lisääntyvässä määrin johtamisosaamista, johtamisominaisuuksia ja hankittua johtamiskokemusta. Suomessa käytännössä osoitettu johtamistaito tuotiin kelpoisuusvaatimusten osaksi jo vuoden 1997 periaatepäätöksen myötä, mutta sen oletetut vaikutukset ovat jääneet odotettua vähäisemmiksi. Syynä tähän on luultavasti se, ettei käytännössä osoitettua johtamistaitoa ole missään määritelty niin tarkasti, että sitä voitaisiin todellisuudessä käyttää hyväksi hakumenettelyssä. Ylimmän virkamiesjohdon koulutuksen ja kehittämisen tilanne on kahtalainen: Toisaalta ollaan pyritty systematisoimaan sekä keskittämään koulutus- ja kehittämispalveluja ja toisaalta ollaan taas luotettu palvelujen moninaisuuteen. Suomi on lähempänä edellistä vaihtoehtoa; vaikka vuoden 2006 uudistusehdotuksen esitystä valtiovarainministeriöön perustettavasta ylimmän virkamiesjohdon tukiyksiköstä ei näillä näkymin toteutetakaan, ollaan maahamme luomassa nykyisten voimavarojen turvin systemaattisempaa ja järjestelmällisempää johdon koulutus- ja kehittämispolitiikkaa. Ylimmän virkamiesjohdon liikkuvuutta on sekä Suomessa että vertailumaissa pyritty edistämään lähes poikkeuksetta määräaikaisin palvelussuhteiden avulla. Määräaikaisuuksien pituudet ovat maasta riippuvaisia, mutta keskimäärin ne ovat kestäneet kolmesta kuuteen vuotta. Suomeen oli vuoden 2006 uudisehdotuksen mukaisesti suunnitteilla nk. virkakarriäärijärjestelmä, jossa virka ja tehtävä olisivat erotetut toisistaan. Järjestelmä olisi muistuttanut hyvin paljon Alankomaissa käytössä olevaa mallia. Tämä ei kuitenkaan nykyisellään toteudu, vaan ylimmän virkamiesjohdon viroista olisi näillä näkymin tulossa vain määräaikaisia. Olen tutkimuksessani pyrkinyt ottamaan huomioon sen, että kunkin maan uudistuksiin ovat vaikuttaneet oman poliittis-hallinnollisen järjestelmän ominaispiirteet. Suomen järjestelmän uudistusprosessissa on selkeästi näkyvillä maamme hallintokulttuuriin vaikuttava hallinto-legalismi, joka vaalii neutraalia virkamiesasemaa ja sen varaan rakennettua yleistä etua ja oikeusvaltioajattelua. Hallinto-legalistisen ajattelun ydinjoukkoa ovat perinteisesti olleet juristit ja heidän yleishallintotraditionsa.