Browsing by Subject "niitto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Unknown author (Miljöministeriet, 30.1)
    Miljöförvaltningens anvisningar 9sv/2006
    Syftet med anvisningen är att framhäva betydelsen av förhandsplanering och förebyggande arbetarskydd samt lämplig utrustning och tillräckliga kunskaper om hur man rör sig till sjöss vid användningen av båtar i uppgifter inom miljöförvaltningen. I anvisningen behandlas också övriga uppgifter inom miljöförvaltningen som utförs till sjöss, såsom selektivt fiske, dykning och slåtter av vattenväxter.
  • Joensuu, Ilona; Korpelainen, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2014
    Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Saimaan vesistöön kuuluvalla Liperin Heposelällä. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” -hanketta (2011–2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin.
  • Lehikoinen, Petteri (Helsingfors universitet, 2013)
    Kosteikot ovat biodiversiteetiltään yksi maailman rikkaimmista habitaateista. Kosteikkojen ja niillä elävien vesilintujen tuottamien ekosysteemipalvelujen laajuuteen ja tärkeyteen on havahduttu vasta viime aikoina. Kosteikkoja ja niiden linnustoa uhkaavat maailman laajuisesti maankäyttö sekä makeiden vesistöjen pilaantuminen. Viimeisen vuosisadan aikana maailman kosteikkojen määrä on vähentynyt puoleen ja niiden tila on heikentynyt. Kosteikkolinnuston elinolot ovat heikentyneet ja linnusto on taantunut. Kosteikkoja rakentamalla ja kunnostamalla on voitu parantaa linnuston elinolosuhteita. Etenkin keinotekoisten kosteikkojen merkitys on ollut suuri luontaisten kosteikkojen tilan heikkenemisen myötä. Vain vähän tiedetään miten luonnollisten kosteikkojen hoitotoimet vaikuttavat linnustoon paikallisella tasolla. Niukasti tietoa on myös saatavilla päättäjille hoitotoimien kustannustehokkuudesta. Tässä työssä tutkittiin Etelä-Suomen kosteikkojen hoitotoimien vaikutuksia levähtävään ja pesivään linnustoon. Työn tarkoituksena oli selvittää eri hoitotoimien vaikutuksia ravinnonhankinnaltaan erilaisiin lintukiltoihin ja -ryhmiin. Yhtenä tutkimuksen päätavoitteena oli luoda käsitys hoitotoimien kustannustehokkuudesta sekä mihin resurssit kannattaa käyttää. Tutkimusalue käsitti 21 Etelä-Suomen linnustollisesti arvokasta kosteikkoa. Kosteikkoja kunnostettiin vuosina 2004–2012 kahdessa hoitojaksossa. Hoitojaksoja ennen ja niiden jälkeen kosteikkojen pesivä ja levähtävä linnusto selvitettiin. Suomen ympäristökeskus vastasi hoitotoimista ja linnustolaskennoista Uudenmaan ja Kymenlaakson ELY-keskusten kanssa. Kosteikkoja kunnostettiin pääasiassa avoimuutta lisäämällä laidunnuksen, puustonraivauksen, niiton ja äestyksen sekä ruoppauksen avulla. Muutolla levähtävä linnusto selvitettiin läpi muuttokauden noin viiden päivän välein suoritettujen laskentojen avulla ja pesivä linnusto selvitettiin viiden käyntikerran kartoitusmenetelmällä. Kohteiden linnut eriteltiin hoidettuihin osa-alueisiin sekä niiden ulkopuolelle jääviin hoitamattomiin osa-alueisiin. Kontrollialueina toimivat hoitamattomat kohteet ja osa-alueet. Lasketut linnut yhdistettiin ravinnonhankintansa perusteella kymmeneen kiltaan, jotka olivat puolisukeltajasorsat, sukeltajasorsat, kalansyöjävesilinnut, joutsenet, hanhet, kahlaajat, naurulokki, rantakanat ja kaulushaikara, avomaavarpuslinnut sekä pensaston ja ruovikon varpuslinnut. Kolmea viimeksi mainittua kiltaa tarkasteltiin vain pesimäaikana. Erikseen tarkasteltiin kansallisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivin liitteen I lajeja. Hoitotoimien sekä niihin käytettyjen kokonaiskustannusten vaikutuksia kiltakohtaisiin lintumääriin tarkasteltiin lineaarisilla sekamalleilla. Syysmuuttoaineistossa kaikkien lintukiltojen määrät kasvoivat niitto- ja äestysalan myötä; laidunnuspinta-ala lisäsi hanhien ja kahlaajien lukumääriä. Kaikkien kiltojen lukumääriä lisäsi laidunala keväällä, lisäksi niitto- ja äestys - sekä ruoppausala lisäsivät kahlaajien lukumääriä. Kalansyöjien lukumäärät vähenivät ruoppausalan kasvun myötä, mutta yhteys oli tilastollisesti vain suuntaa antava. Pesimäaineistossa ruoppausala x kilta-interaktio osoittautui tilastollisesti merkitseväksi, mutta kiltakohtaisesti tarkasteltuna vaikutukset olivat suuntaa antavia; rantakanat ja kaulushaikara runsastuivat ja kalansyöjävesilinnut vähenivät. Sekä uhanalaisten että lintudirektiivin liitteen I lajien lukumääriä kasvatti laidunnus keväällä ja syksyllä. Hoitotoimiin käytettyjen kokonaiskustannusten suhteen runsastuivat syksyllä puolisukeltajasorsat, hanhet ja kahlaajat. Keväällä kokonaiskustannuksilla oli positiivinen yhteys puolisukeltajasorsien, kahlaajien ja naurulokin lukumääriin. Pesimäaineistossa kokonaiskustannukset kasvattivat naurulokin lukumääriä. Suuntaa-antavasti kokonaiskustannukset lisäsivät rantakanojen ja kaulushaikaran määriä sekä vähensivät kalansyöjävesilintujen määriä. Erityisesti huomioitavaa on, että hoitotoimilla havaittiin vain positiivisia merkitseviä tuloksia lintukiltoihin. Laidunnus oli tärkein yksittäinen hoitotoimi, mikä liittynee sen ympäristöä monipuolistavaan vaikutukseen. Hoitotoimista eniten hyötynyt kilta oli kahlaajat, mutta kaikki killat hyötyivät jostain hoitotoimesta. Hoitotoimien positiiviset vaikutukset liittynevät avoimuuden lisääntymiseen sekä karjan läsnäoloon, jotka voivat parantaa lintujen ruokailuolosuhteita sekä lisätä turvallisuutta. Kokonaiskustannukset paljastivat että naurulokki ja puolisukeltajasorsat hyötyivät hoitotoimista kokonaisuutena, sillä ne eivät poikenneet muista killoista yksittäisiä hoitotoimia tarkasteltaessa. Vähiten hyötyivät sukeltajasorsat sekä kalansyöjävesilinnut. Tutkimus osoittaa, että hoitotoimilla voidaan parantaa taantuneiden kosteikkolintujen elinolosuhteita. Koska hoitokohteet ovat Etelä-Suomen parhaimpia lintuvesiä, on hoitotoimien biologinen merkitys suuri. Vaikutukset eivät ole pelkästään kansalliset, vaan kunnostuksesta hyötyvät Suomenlahden muuttoreittiä pitkin pohjoiseen muuttavat kosteikkolinnut –aina Siperiaan asti. Yksi tärkeimmistä huomioista on, että hoidon loputtua kosteikkojen tila heikkenee. Hoitoa tulisi jatkaa, jottei saatuja hyötyjä menetettäisi. Tulevaisuudessa olisi tärkeää suunnitella mittavat hoitotoimet myös tutkimuksen kannalta, jolloin hoitotoimien vaikutuksia voitaisiin tutkia tarkemmin. Tärkeää olisi löytää keinot sukeltajasorsien ja kalansyöjien elinolojen parantamiseksi.
  • Joensuu, Ilona; Myllyviita, Tanja; Vilppo, Teemu; Huttunen, Markku (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 46/2014
    Järviruoko on rantojemme luontainen laji, jota ihminen on käyttänyt hyödykseen vuosisatojen ajan. Ilman ihmisen toimenpiteitä kasvava ja runsaan sadon tuottava kasvi kuulostaa hyödynnettävänä materiaalina hyvältä, mutta Pohjois-Karjalassa keskusteluissa on järviruo’on yhteydessä ollut lähinnä rantojen ruovikoituminen, sen aiheuttama luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja haitta virkistyskäytölle. Hyvien jatkokäyttömuotojen löytäminen sekä jatkokäsittelyn kehittäminen järviruo’olle on ollut "Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)"-hankkeen keskeinen tavoite. Kokeiluita on tehty ja käyttötapoja sekä menettelytapoja on haettu yhdessä Itä-Suomen yliopiston ja Karelia-ammattikorkeakoulun sekä yritysten kanssa. Tavoitteena on ollut suunnitelmallisen, luonnon monimuotoisuuden huomioivan järviruo'on niiton sekä sedimentin poiston myötä parantaa vesistöjen ja ympäristön tilaa, ja synnyttää sekä kehittää järvien kunnostukseen ja ruo’on hyödyntämiseen perustuvaa yritystoimintaa erityisesti Pohjois-Karjalassa.
  • Myllyviita, Tanja; Mattila, Tuomas; Leskinen, Pekka (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2015
    Järviruoko on yleistynyt Suomessa siinä määrin, että tiheät kasvustot haittaavat rantojen virkistyskäyttöä. Tässä raportissa arvioitiin elinkaariarvioinnin avulla järviruo’on niiton, ja niittomassan hyödyntämisen ympäristövaikutuksia. Arvioidut hyödyntämisvaihdot olivat kuivikepelletit ja rakennuseriste. Tulosten perusteella järviruo’on niittäminen hillitsee ilmastonmuutosta vähentämällä ruovikon aiheuttamia metaanipäästöjä. Niittämisen hiilijalanjäljen arvioiminen oli kuitenkin erityisen haastavaa puutteellisen tutkimustiedon vuoksi. Lisäksi ruovikon mukana voidaan poistaa huomattavia määriä fosforia, mikä puolestaan hillitsee rehevöitymistä. Järviruo’on jatkojalostus lisäsi myönteisiä ympäristövaikutuksia, sillä järviruoko voi korvata turvetta kuivikekäytössä ja mineraalivillaa rakennusmateriaalina. Hankkeen aikana todettiin, että järviruo’on niittäminen on myös erittäin hyväksyttävää asiantuntijoiden näkökulmasta ja erityisesti jatkokäyttöä tulisi edistää. Suomessa järviruo’on hyödyntäminen ei kuitenkaan ole toistaiseksi taloudellisesti kannattavaa. Järviruokoyrittäjyys olisi kuitenkin ympäristönäkökulmasta tarkasteltuna erittäin kannattavaa.
  • Hirvonen, Auli (Hämeen ympäristökeskus, 2006)
    HAMra 2/2006
    Rengon maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelussa selvitettiin alueella sijaitsevat luonnon monimuotoisuuskohteet sekä esitettiin toimenpidesuosituksia niiden hoidolle ja kunnostukselle. Renkajoen valtakunnallisesti arvokkaasta rakennetusta kulttuuriympäristöstä ja Kaartjoen maakunnallisesti arvokkaasta kulttuurimaisemasta etsittiin kohteita yhteistyössä maanomistajien kanssa kesällä ja syksyllä 2006. Viljelijä voi käyttää yleissuunnitelmaa apunaan tukia hakiessaan ja kohteiden hoitoa suunnitellessaan. Maatalousympäristön monilajiset perinnebiotoopit ja muut hyötykäytössä olleet alueet alkavat hiljalleen umpeutua ja muuttua lajistoltaan yksipuolisemmiksi. Tämä kehityssuunta johtuu laidunnuksen vähentymisestä. Arvokkaiden alueiden umpeenkasvua voidaan estää laiduntamalla, raivaamalla ja niittämällä. 28 % kaikista Suomen eliölajeista viihtyy maatalousympäristössä, joten sen hoitaminen on arvokasta työtä ympäristön hyväksi. Monet uhanalaiset lajit ovat riippuvaisia perinnebiotooppien säilymisestä. Suomessa on käytössä olevaa maatalousmaata vain 7,4 % maapinta-alasta, joten jokainen avoin viljelty pelto, kesanto ja laidunalue on arvokas maiseman kannalta. Maatalousympäristön luonnon monimuotoisuutta edistetään maatalouden ympäristötukijärjestelmän avulla. 96% viljelijöistä on sitoutunut ympäristötukijärjestelmään. Ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden lisäksi luonnon monimuotoisuutta edistetään erityistukien avulla. Tähän yleissuunnitelmaan on pyritty löytämään sellaisia kohteita, joiden hoitamiseen viljelijä voi hakea erityistukea. Yleissuunnitelman kohdekuvauksia ja hoitosuosituksia viljelijä voi hyödyntää tukihakemuksissa. Yleissuunnittelun tavoitteita on tehostaa ja ohjata luonnon monimuotoisuuden hoitoa, parantaa vuorovaikutusta viljelijöiden, neuvojien ja viranomaisten kesken. Yleissuunnitelman avulla viljelijöitä kannustetaan ja innostetaan tekemään maatalouden ympäristötuen erityistukisopimuksia. Yleissuunnitteluhankkeeseen ovat osallistuneet paikalliset viljelijät, Hämeen TE-keskus, Hämeen ympäristökeskus, MTK- Etelä-Häme, Rengon kunta, Hämeenlinnan seudullinen ympäristötoimi ja ProAgria Häme.
  • Keski-Karhu, Hanna (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2009)
    PKAra 3/2009
    Pohjois-Karjalan perinnebiotooppien hoito-ohjelmassa esitetään Pohjois-Karjalan perinnebiotooppien nykytila, hoidon tavoitteet ja järjestämismahdollisuudet, eri toimijatahojen vastuu hoidon edistämisessä sekä hoidon järjestämisen ja toteutuksen resurssitarpeet. Kohteet on lisäksi asetettu hoitotarpeen mukaiseen kiireellisyysjärjestykseen. Tiedot arvokkaiden perinnebiotooppien nykytilasta ovat vuosilta 2004–2008. Hoito-ohjelman pohjana on ollut vuonna 2005 valmistunut Pohjois- Karjalan perinnebiotooppien hoidon priorisointisuunnitelma. Kartoituksessa selvisi, että 199 arvokkaasta perinnebiotoopista hoidossa on edelleen 47 %:a pinta-alasta. Maatalouden ympäristötuen erityistuella hoidetaan 35 %:a hoidossa olevista kohteista. Suurinta osaa hoidossa olevista perinnebiotoopeista laidunnettiin. Tulevaisuudessa yhä useammat perinnebiotoopit uhkaavat kuitenkin jäädä hoidotta, kun monet tilat luopuvat karjanpidosta. Perinnebiotooppien nykytila ei ole kovin hyvä. Hoitamattomien perinnebiotooppien lajiston monimuotoisuus vähenee nopeasti umpeenkasvun myötä. Osalla kohteista ongelmana on perinnebiotoopeille soveltumattomat, rehevöittävät hoitotavat, kuten karjan lisäruokinta ja luonnonlaidunten aitaaminen kylvönurmien yhteyteen. Hoito-ohjelmassa on esitetty toimenpiteet perinnebiotooppien hoidon edistämiseksi vuosille 2009–2013. Toimenpide-ehdotuksiin sisältyvät mm. hoitosuunnitelmien laatiminen arvokkaimmille kohteille, uusien kohteiden inventointi, kohteiden nykytilan seuranta ja mallitilaverkoston perustaminen. Hoito- ohjelman toteuttamiseen ja ympäristötuen erityistukilausuntojen antamiseen tarvitaan vuodessa noin 10 kuukauden työaika, jolloin vuotuiset palkkakustannukset ovat noin 44 000 €. Lisäksi hoidon toteutuksen vuosittaiset kustannukset ovat arviolta noin 36 850 €.
  • Joensuu, Ilona; Korpelainen, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 44/2014
    Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Joensuun – Liperin –Rääkkylän Pyhäselällä, joka kuuluu Saimaan vesistöön. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” –hanketta (2011-2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin. Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin hankkeen internet-sivujen raporteissa (mm. Joensuu ym. 2014).
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 30.1)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 9/2006
    Oppaan tarkoituksena korostaa ennakkosuunnittelun ja ennaltaehkäisevän työsuojelun sekä asiamukaisen kaluston ja riittävien vesilläkulkemistaitojen merkitystä käytettäessä veneitä ympäristöhallinnon tehtävissä. Oppaassa on käsitelty myös muita vesillä tapahtuvia ympäristöhallinnon tehtäviä, kuten hoitokalastusta, sukellustoimintaa ja vesikasvien niittoa.
  • Suikkari, Eeva; Hellas, Kirsi (Uudenmaan ympäristökeskus, 2007)
    UUDra 1/2007
    Uudenmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelman ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin valtakunnallisen perinnemaisemaprojektin aikana vuosina 1992-1997 inventoitujen arvokkaiden perinnebiotooppien tämän hetkinen tila ja hoidossa olevien kohteiden hoidon taso. Kohteet on lisäksi asetettu hoitotarpeen mukaiseen kiireellisyysjärjestykseen. Tiedot arvokkaiden perinnebiotooppien nykytilasta ovat vuosilta 2005 ja 2006. Kartoituksessa selvisi, että 289 arvokkaasta perinnebiotoopista hoidossa on edelleen 56 %:a pinta-alasta. 86 %:a hoidossa olevista kohteista hoidetaan maatalouden ympäristötuen erityistuella. Suurinta osaa hoidossa olevista perinnebiotoopeista hoidettiin laiduntamalla. Tulevaisuudessa useat perinnebiotoopit voivat kuitenkin jäädä hoidotta, kun monet tilat luopuvat karjanpidosta. Hoitamattomien perinnebiotooppien lajiston monimuotoisuus vähenee nopeasti umpeenkasvun myötä. Osalla kohteista ongelmana on perinnebiotoopeille soveltumattomat, rehevöittävät hoitotavat, kuten karjan lisäruokinta ja luonnonlaidunten aitaaminen kylvönurmien yhteyteen. Uudenmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelmassa on esitetty hoidon tavoitteet, hotiovastuun jakautuminen ja perinnebiotooppien hoidon toteutuksen resurssitarpeet. Hoito-ohjelman toteuttamiseen ja ympäristötuen erityistukilausuntojen antamiseen tarvitaan vuodessa 1 htv ja lisäksi hoitosuunnitelmien laatimiseen 50 000 €/ vuodessa vuoteen 2012 asti. Hoito-ohjelma on valmisteltu yhteistyössä alueellisten ja paikallisten toimijoiden kanssa.
  • Joensuu, Ilona; Korpelainen, Pasi (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 45/2014
    Jos rantakiinteistön omistaja kokee, että rannalla kasvava järviruoko haittaa hänen rannan käyttöään on kunnostustarve olemassa. Lintuvesien suojelun ja hoidon tavoitteet ovat pitkälti yhteisiä järvien virkistyskäyttäjien sekä rantakiinteistöjen omistajien kanssa. Käsissäsi olevassa suunnitelmassa on pyritty yhdistämään erilaisia näkökulmia järviruokoon, ruovikoihin ja vesikasvillisuuteen Kiteen Ätäsköllä. Suunnitelma on osa ”Järviruoko energiaksi, vesien tila paremmaksi Pohjois-Karjalassa (JÄREÄ)” –hanketta (2011-2014). Hanke on rahoitettu Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varoin. Hankkeeseen voi tutustua tarkemmin hankkeen internet-sivujen raporteissa (mm. Joensuu ym. 2014).