Browsing by Subject "nitraatit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-8 of 8
  • Hashemi, Fatemeh; Pohle, Ina; Pullens, Johannes W. M; Tornbjerg, Henrik; Kyllmar, Katarina; Marttila, Hannu; Lepistö, Ahti; Klove, Bjorn; Futter, Martyn; Kronvang, Brian (MDPI, 2020)
    Water 12 6 (2020)
    Optimal nutrient pollution monitoring and management in catchments requires an in-depth understanding of spatial and temporal factors controlling nutrient dynamics. Such an understanding can potentially be obtained by analysing stream concentration–discharge (C-Q) relationships for hysteresis behaviours and export regimes. Here, a classification scheme including nine different C-Q types was applied to a total of 87 Nordic streams draining mini-catchments (0.1–65 km2). The classification applied is based on a combination of stream export behaviour (dilution, constant, enrichment) and hysteresis rotational pattern (clock-wise, no rotation, anti-clockwise). The scheme has been applied to an 8-year data series (2010–2017) from small streams in Denmark, Sweden, and Finland on daily discharge and discrete nutrient concentrations, including nitrate (NO3−), total organic N (TON), dissolved reactive phosphorus (DRP), and particulate phosphorus (PP). The dominant nutrient export regimes were enrichment for NO3− and constant for TON, DRP, and PP. Nutrient hysteresis patterns were primarily clockwise or no hysteresis. Similarities in types of C-Q relationships were investigated using Principal Component Analysis (PCA) considering effects of catchment size, land use, climate, and dominant soil type. The PCA analysis revealed that land use and air temperature were the dominant factors controlling nutrient C-Q types. Therefore, the nutrient export behaviour in streams draining Nordic mini-catchments seems to be dominantly controlled by their land use characteristics and, to a lesser extent, their climate.
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Finlands miljöcentral, 2012)
    Miljöhandledning
    Denna handbok redogör för biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat och bokens malgrupper ar verksamhetsutovare, konsulter i miljobranschen och myndigheterna. Handboken innehåller en kort översikt av lagstiftningen och verksamhetsutövarens skyldigheter i frågor som gäller förorening av mark och grundvatten. Därtill behandlas de specialfrågor som gäller förorening av grundvattnet på pälsfarmområden och både teoretisk och på erfarenhet baserad kunskap om biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat presenteras. Handboken och de avsnitt som beskriver hur en sanering utfors baserar sig pa material som erhallits i NITROS-undersökningen. Resultat fran motsvarande saneringar har inte tidigare publicerats i Finland. Saneringsmetodens grundprinciper är däremot allmänt accepterade och är även kända i internationell litteratur. Handbokens innehåll går att tillämpa på motsvarande objekt i Finland utan att förbiga varje objekts och grundvattenomrades särdrag, som alltid ska särskilt tas i beaktande oberoende vilken saneringsmetod för grundvattnet som tillämpas.
  • Alasaarela, Juha (Helsingin yliopisto, 2019)
    Ruukkusalaattien tuotanto on kasvanut Suomessa jo vuosikymmeniä. Kasvihuoneet mahdollistavat tuoreiden lehtivihannesten kasvatuksen ympärivuotisesti, mutta pimeä vuodenaika tai valonsaannin heikentyminen yhdessä korkean nitraattilannoituksen kanssa aiheuttavat nitraatin kertymistä salaattiin. Nitraatti ei itsessään ole kovin myrkyllistä ihmiselle, mutta sen aineenvaihduntatuotteet elimistössä voivat olla haitallisia. Siksi ravinnon nitraattipitoisuuksia rajoitetaan EU asetuksella ja kasvisten nitraattipitoisuuksia valvoo Ruokavirasto. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää jääsalaatin (Lactuca sativa L.) nitraattipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä yksityisellä kasvihuonepuutarhalla, ja ehdottaa helposti sovellettavia keinoja nitraattipitoisuuden alentamiseksi. Tutkimuksessa mitattiin vuorokaudenajan, iän ja olosuhteiden vaikutusta jääsalaatin nitraattipitoisuuteen. Mittaukset tehtiin eri kellonaikoina korjatuilta salaateilta, neljän, viiden ja kuuden viikon ikäisiltä salaateilta, sekä viikoittaisilla seurantamittauksilla kolmen kuukauden ajan syksyllä 2017. Salaattien nitraattipitoisuus määriteltiin pikamittausmenetelmällä. Kasveille tulevaa PAR-valoa ja kiertoliuoksen nitraattityppipitoisuutta mitattiin jatkuvatoimisella mittalaitteella. Lisäksi kasvihuoneen automaattisesta ohjausjärjestelmästä saatiin tietoa muista kasvuolosuhteista. Sadonkorjuun kellonaika ei vaikuttanut jääsalaatin nitraattipitoisuuteen. Ikä vaikutti neljän ja viiden viikon ikäisten salaattien nitraattipitoisuuteen, mutta paremmissa valo-olosuhteissa iän vaikutus heikkeni kuuden viikon ikäisillä salaateilla. Nitraattityppilannoituksella ei ollut suoraa vaikutusta salaatin nitraattipitoisuuteen, mutta enemmän valoa saaneissa salaateissa oli vähemmän nitraattia. Kasvuston tasolta tehdystä jatkuvatoimisesta valon mittauksesta on hyötyä salaatin nitraattipitoisuuden hallinnassa. Riski nitraatin enimmäispitoisuusrajan ylitykseen on suuri syyskuussa luonnonvalon määrän vähentyessä. Tekovalojen käytön lisäämisellä voidaan alentaa salaatin nitraattipitoisuutta.
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Ympäristöopas
    Tämä opas käsittelee nitraatilla pilaantuneen pohjaveden biologista kunnostamista ja oppaan kohderyhminä ovat toiminnanharjoittajat, ympäristöalan konsultit ja viranomaiset. Opas sisältää lyhyen katsauksen lainsäädäntöön ja toiminnanharjoittajan velvollisuuksiin maaperän ja pohjaveden pilaantumiskysymyksissä. Oppaassa käsitellään lisäksi pohjaveden pilaantumiseen turkistarha-alueilla liittyviä erityiskysymyksiä ja tarjotaan sekä teoreettista että kokemusperäistä tietoa nitraatilla pilaantuneen pohjaveden biologisesta kunnostuksesta.Opas ja sen kunnostuksen suorittamiseen liittyvät osiot perustuvat NITROS-tutkimuksesta kerättyihin aineistoihin ja Suomen olosuhteissa muita vastaavia kunnostuksia ei ole tiettävästi aiemmin julkaistu. Kunnostusmenetelmän perusperiaatteet sen sijaan ovat yleisesti hyväksyttyjä ja myös kansainvälisessä kirjallisuudessa tunnettuja. Oppaan sisältö on sovellettavissa muissa vastaavissa kohteissa Suomessa unohtamatta kunkin kohteen ja pohjavesialueen ominaispiirteitä, jotka tulee aina erikseen ottaa huomioon sovellettaessa mitä tahansa pohjaveden kunnostusmenetelmää.
  • Petäjäjärvi, Sanna; Nysten, Taina; Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Suomen ympäristö 8/2010
    NITROS-tutkimushankkeessa (Nitraatin poisto turkistarha-alueiden maaperästä ja pohjavedestä) kehitettiin turkistarha-alueilla nitraatilla pilaantuneen pohjaveden kunnostamiseksi menetelmä, joka perustuu maaperässä luontaisesti esiintyviin bakteereihin, jotka käyttävät hengittämiseen nitraattia. Menetelmän avulla nitraattia pelkistävien bakteerien toiminta kiihtyy ja nitraatti muutetaan välivaiheiden kautta haitattomaan muotoon typpikaasuksi. Tämä julkaisu on yhteenveto NITROS-hankkeesta ja erityisesti sen maastokoevaiheesta Uusikaarlepyyssä sijaitsevalla turkistarhalla. Kolmivuotiset maastotutkimukset suoritettiin käytöstä poistetulla pienellä turkistarhalla Uudessakaarlepyyssä. Maastokokeissa maaperään syötettiin tullin takavarikoimaa etanolia, jota pohjavedessä luontaisesti elävät bakteerit alkoivat käyttää aineenvaihdunnassaan. Tässä prosessissa nitraatti ja nitriitti muuttuivat kaasumaiseksi typeksi, jolloin koekohteen pohjaveden nitraattipitoisuus laski noin 95 % käsittelyn seurauksena ja käsitellyn pohjaveden nitraattipitoisuus alitti juomaveden laatuvaatimuksen (50 mg/l). Tässä raportissa käydään läpi maastotutkimukset, etanolin imeytysputkiston asennus ja kunnostustoimenpiteiden vaikutusten seuranta. Tuloksia voidaan soveltaa vähintään noin 30 tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevilla turkistarhoilla, joilla Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on arvioinut pohjaveden pilaantumisriskin suurimmaksi. Etanolin imeyttäminen maaperän kautta pohjaveteen on teknisesti toimiva, helppokäyttöinen ja edullinen ratkaisu. NITROS-kenttäkokeet osoittavat, että pohjaveden nitraattiongelmia on mahdollista ratkaista luontaista bakteeritoimintaa tehostamalla. Tehostetun luontaisen denitrifikaation hyödyntäminen nitraatilla pilaantuneen pohjaveden kunnostuksessa edellyttää pohjaveden virtausolosuhteiden hyvää tuntemusta sekä riittävää pohjaveden laadun havaintoverkostoa kohteessa.
  • Mitikka, Sari; Grönroos, Juha; Kauppila, Pirkko; Kauranne, Leena-Marja; Orvomaa, Mirjam; Rankinen, Katri; Salminen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 1/2017
    Suomessa EU:n direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta, eli nitraattidirektiivi, pantiin täytäntöön ympäristönsuojelulain nojalla annetulla valtioneuvoston nitraattiasetuksella vuonna 2000. Nitraattiasetus korvattiin uudella asetuksella vuonna 2014. Asetus sisältää nitraattidirektiivin 5 artiklan tarkoittaman toimintaohjelman, jota sovelletaan koko valtakunnan alueella. Se sisältää myös direktiivin edellyttämät hyvän maatalouskäytännön ohjeet. Raportissa esitetään nitraattiasetukseen, eli hyviin maatalouskäytännön ohjeisiin ja toimintaohjelmaan tehdyt muutokset, sekä arvioidaan toimintaohjelman täytäntöönpanoa ja sen vaikutuksia maatalouskäytäntöihin. Vaikutusten arviointia on aiemmin tehty ympäristötuen vaikuttavuuden seurantatutkimuksesta (MYTVAS) saatujen tietojen pohjalta, mutta seurannan päätyttyä vastaavia tietoja ei tällä raportointikerralla ollut käytettävissä. Yleisesti ottaen Suomen pintavesien nitraattipitoisuudet ovat matalalla tasolla muihin Euroopan maihin verrattuna. Seurantajaksolla 2012–2015 pitoisuudet nousivat yhdeksässä Etelä-Suomen maatalousvaltaisten alueiden joessa vain ajoittain lähelle tai yli direktiivin asettaman raja-arvon, eli 25 mg/l nitraattia. Vuodesta 1996 lähtien pintavesien nitraattipitoisuudet ovat pysyneet pääosin vakaina ‒ talvikautena 63 %:ssa ja vuositasolla 83 %:ssa kohteista. Voimakkaita nousevia trendejä ei havaittu, mutta sen sijaan Porvoonjoella talviaikaiset nitraattipitoisuudet ovat laskeneet voimakkaasti, johtuen osittain tehostuneesta yhdyskuntien typenpoistosta. Lieviä trendejä havaittiin talvikautena sekä nousevina (19 %) että laskevina (15 %). Rehevyystaso on noussut rannikkovesissä ja jokivesistöissä, mutta laskenut järvissä. Verrattaessa kahta viimeistä jaksoa (2008–2011 ja 2012–2015), havaittiin lievästi kasvavia nitraattipitoisuuden trendejä 23 jokivesistössä, 13 rannikkokohteessa ja 5 järvessä. Laskevia trendejä havaittiin vain neljässä joessa. Suomen seurannassa olevien pohjavesien nitraattipitoisuudet ovat yleisesti alhaisia verrattuna muun Euroopan pohjavesimuodostumiin, mutta suuriakin pitoisuuksia esiintyi. Pohjavesien kahta viimeistä seurantajaksoa (2008–2011 ja 2012–2015) voitiin verrata huomattavasti kattavammalla aineistolla (146 kohdetta) kuin aikaisemmin vuodesta 1996 alkavalla jaksolla (20 kohdetta). Pohjavesille asetettu raja-arvo, 50 mg/l nitraattia, ylittyi jaksolla 2012–2015 neljällä maa- ja metsätalouden kuormittamalla alueella. Pitoisuudet olivat valtaosin alle 25 mg/l. Edelliseen seurantajaksoon verrattuna nähtiin enemmän laskevia kuin nousevia trendejä, mutta myös voimakkaasti nousevia trendejä havaittiin. Typpipitoisuuksien nousuun tai laskuun vaikuttavat maankäytön muutosten lisäksi myös hydrologiset olot, mikä vaikeutti arvioita siitä, missä määrin maataloudessa tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet pinta- ja pohjavesin tilaan. Ilmastomuutoksen arvioidaan lisäävän typen huuhtoumia enemmän Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Tämä raportti on nitraattidirektiivin 91/676/ETY 10 artiklan mukainen ja käsittelee nitraattidirektiivin täytäntöönpanoa Manner-Suomessa vuosina 2012–2015. Ahvenanmaan maakuntahallitus on tehnyt vastaavan raportin nitraattidirektiivin täytäntöönpanosta Ahvenanmaalla.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 57, 31-40
    Valuma- ja jokivesien nitraattipitoisuudet Suomessa 1960- ja 1970-luvulla
  • Vuorenmaa, Jussi (Finnish Environment Institute, 2007)
    Monographs of the Boreal Environment Research 30
    The present work provides a regional-scale assessment of the changes in acidifying deposition in Finland over the past 30 years and the current pattern in the recovery of acid-sensitive lakes from acidification in relation to changes in sulphate deposition. This information is needed for documenting the ecosystem benefits of costly emission reduction policies and further actions in air pollution policy. The development of sulphate deposition in Finland reflects that of European SO2 emissions. Before the 1990s, reductions in sulphur emissions in Europe had been relatively small and sulphate deposition showed no consistent trends. Due to emission reduction measures that were then taken, sulphate deposition started to clearly decline from the late 1980s. The bulk deposition of sulphate has declined 40-60% in most parts of the country during 1990-2003. The decline in sulphate deposition exceeded the decline of base cation deposition, which resulted in a decrease in acidity and acidifying potential of deposition over the 1990s. Nitrogen deposition also decreased since the late 1980s, but less than that of sulphate, and levelling off during the 1990s. Sulphate concentrations in all types of lakes throughout Finland have declined from the early 1990s. The relative decrease in lake sulphate concentrations (average 40-50%) during 1990-2003 was rather similar to the decline in sulphate deposition, indicating a direct response to the reduction in deposition. There are presently no indications of elevated nitrate concentrations in forested headwater lakes. Base cation concentrations are still declining in many lakes, especially in south Finland, but to a lesser extent than sulphate allowing buffering capacity (alkalinity) to increase. The recovery has been strongest in lakes in which sulphate has been the major acidifying agent, and recovery has been the strongest and most consistent in lakes in south Finland. The recovery of lakes in central Finland and north Finland is not as widespread and strong as observed in south. Many catchments, particularly in central Finland, have a high proportion of peatlands and therefore high TOC concentrations, and runoff-induced surges of organic acids have been an important confounding factor suppressing the recovery of pH and alkalinity in these lakes. Chemical recovery is progressing even in the most acidified lakes, but the buffering capacity of many lakes is still low and still sensitive to acidic input. Chemical recovery is resulting in biological recovery with populations of acid-sensitive fish species increasing. Increasing TOC concentrations are indicated in small forest lakes in Finland, which appear to be related to decreasing sulphate deposition and improved acid-base status of the soil. A new challenge is climate change with potential trends in temperature, precipitation and runoff, which are expected to affect future chemical and biological recovery from acidification. The potential impact of mobilization and leaching of organic acids may become particularly important in Finnish conditions. Long-term environmental monitoring has evidently shown the success of international emission abatement strategies. The importance and value of integrated monitoring approach including physical, chemical and biological variables is clearly indicated, and continuous environmental monitoring is needed as a scientific basis for further actions in air pollution policy. The effect of climate change will increase data requirements, and should be taken into account when assessing long-term surface water quality and developing future monitoring networks, due to more complex processes involved.