Browsing by Subject "nivelrikko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Mäkelä, M (The Social Insurance Institution, Research and Development Unit, 1993)
    Publications of the Social Insurance Institution ML:123
    Selkä- ja niskaoireyhtymän, nivelrikon ja fibromyalgian esiintyvyyttä, vaaratekijöitä ja yhteyttä toiminnanvajavuuteen tutkittiin Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustavassa aineistossa. Työn fyysinen kuormittavuus ja tapaturmat olivat kaikkien tutkittujen oireyhtymien vaaratekijöitä fibromyalgiaa lukuun ottamatta. Liikapaino oli lonkan nivelrikon, työn henkinen kuormittavuus selkä- ja niskaoireyhtymien ja tupakointi selkäoireyhtymän vaaratekijä. Oireyhtymät kasautuivat enemmän kuin yhteisten vaaratekijöiden perusteella odotettiin. Moniniveltulehdus, nivelrikko ja selkäoireyhtymä olivat tärkeitä toiminnanvajavuuden määreitä, ja kaikkien tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien syyosuus väestön toiminnanvajavuudesta oli noin 20 %.
  • Nieminen, Jere (Helsingin yliopisto, 2018)
    Nivelrusto on heikosti uusiutuvaa sidekudosta ja hoitamattomat nivelrustovauriot voivat johtaa nivelrikkoon. Nivelrikko on kansantauti, jota arvolta sairastaa n. 400 000 suomalaista. Nivelrikolla on yksilön elämänlaadun alenemisen lisäksi myös merkittävä kansantaloudellinen vaikutus. Varhainen nivelrustovaurioiden hoito voisi mahdollisesti estää nivelrikon kehittymisen ja vähentää kansantaloudellista rasitetta, sekä parantaa potilaiden työ- ja toimintakykyä merkittävästi. Nykyiset rustovaurioiden korjausmenetelmät ovat hyvin rajalliset ja rustovaurioiden korjaamisessa pyritään yhä enenemissä määrin käyttämään istutemateriaaleja tukemaan korjauskudoksen muodostumista. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää edesauttaako biohajoavan polylaktidin ja rekombinantti kollageenin yhdistelmäistute täydellisen rustovaurion paranemista sikamallissa. Tutkimuksessa verrattiin kyseisellä istutteella korjatun vaurion tulosta spontaaniin rustokudoksen parantumistulokseen, sekä näiden ryhmien eroa täysin terveeseen rustokudokseen. Jokainen ryhmä koostui yhdeksästä siasta. Rustovaurio tehtiin eläinten reisiluun sisempään nivelnastaan. Toimenpide uusittiin neljän viikon kuluttua, jolloin vaurio joko korjattiin istutteella tai puhdistettiin. Neljän kuukauden seurannan jälkeen eläimet lopetettiin. Eläimiltä poistettiin molempien takaraajojen reisiluun sisemmät nivelnastat tulosten makroskooppista tarkastelua varten. Tutkimuksessa saatujen tulosten mukaan istutteella korjatussa ryhmässä oli selkeästi nähtävissä paranemisprofiilissa muutosta verrattuna spontaaniin rustovaurion paranemisen. Makroskooppisesti tarkasteltaessa kiinnitettiin huomiota vauriokohdan paranemista edustavan uudisruston kokoon, pinnan muotoon ja kiinnittymiseen ympäröivään terveeseen rustokudokseen. Tarkastelussa korjauskudos näytti istuteryhmässä spontaaniryhmää paremmalta. Tuloksia tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huomioon lyhyt seuranta-aika, sekä jatkoseurannan puute mahdollisen nivelrikon kannalta.
  • Tuominen, U (Kela, 2013)
    Studies in social security and health 126
    Nivelrikko on yksi yleisimmistä liikuntakyvyttömyyttä ja kipua aiheuttavista tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Tekonivelkirurgiaan liittyvät pitkät jonotusajat ovat olleet länsimaissa vuosikymmenien ajan huolen aiheena. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää jonotusajan pituuden vaikutusta polven ja lonkan primaariin tekonivelleikkaukseen liittyviin terveysvaikutuksiin sekä kustannuksiin ennen leikkausta ja sen jälkeen. Tekonivelleikkausjonoon asetetut polvi- ja lonkkapotilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään: lyhyen jonotusajan ryhmään ja normaalin sairaalakäytännön mukaisesti jonottavaan ryhmään. Terveysvaikutuksia mitattiin 15D-, Harris Hip Score -, Knee Score - ja VAS-mittareilla. Tietoja kerättiin lääkkeiden sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä ja kustannuksista. Vaikuttavuutta arvioitiin kustannusutiliteettianalyysilla. Mittaukset tehtiin jonoon asettamisajankohtana, sairaalaan saapumisajankohtana sekä kolmen ja kahdentoista kuukauden kuluttua leikkauksesta. Tulokset perustuvat satunnaistetun aineiston hoitoaikeen mukaiseen analyysiin, ja tulokset on testattu herkkyysanalyyseilla. Jonotusajan pituudella ei ollut satunnaistettujen vertailuryhmien välillä merkittävää vaikutusta elämänlaatuun, kipuun eikä liikuntakykyyn. Leikkauksen jälkeiset vaikuttavuusarvot olivat tilastollisesti merkitsevästi parempia kuin arvot sairaalaan saavuttaessa. Kustannusvaikuttavuusanalyysin mukaan nopean leikkausryhmän lonkkapotilaat saavuttivat enemmän laatupainotettuja lisäelinvuosia pienemmillä kustannuksilla kuin normaalin käytännön mukaan jonottaneet potilaat. Polvipotilailla tilanne oli päinvastainen. Tutkimuksen seuranta-aikana tapahtuneen kadon vuoksi analyysin tuloksiin liittyy jonkin verran epävarmuutta, joten yleistettävää johtopäätöstä jonotusajan vaikutuksesta tekonivelleikkausten kustannusutiliteettiin ei voida varmistaa.