Browsing by Subject "nuoriso"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Laine, Saana (Helsingfors universitet, 2015)
    Objectives: Youth violence is a phenomenon that can have long-lasting and serious consequences for its victims as well as the perpetrators themselves. It is important to try and recognize factors that can have an effect on violent behaviour. The purpose of this study was to find out if there are links between exposure to media violence, the Big Five -personality traits and youth violence. In addition to studying these factors separately, it was also studied if some of the personality traits increase vulnerability to the negative effects of media violence exposure. Based on earlier research it was hypothesized that exposure to violent games and violent movies is associated with violent behaviour. With regards to personality it was hypothesized, based on earlier research, that low agreeableness, low conscientiousness and high neuroticism are associated with violent behaviour. In addition it was hypothesized that these same personality traits increase vulnerability to the negative effects of media violence exposure. Methods: This study employs data from survey on youth crime collected by the Institute of criminology and legal policy. The data was collected in 2012. 8941 Finnish sixth- and ninth-graders took the survey. Participants with answers that were assessed unreliable were excluded from the data. The final sample size used in this study was 8791. The main analyses of the study were performed with logistic regression. Results and conclusions: Consistent with the hypotheses, media violence exposure was associated with violent behaviour. With regards to personality, it was found that low agreeableness and low conscientiousness each were associated with all forms of violent behaviour studied. High extraversion was associated with bullying, participating in a fight and committing an assault. Low neuroticism was associated with committing an assault, and low openness to experience was associated with robbery with threatening behaviour. Conscientiousness and extraversion had statistically significant interactions with media violence exposure with regards to violent behaviour. Extraverted people seem to be more vulnerable to the negative effects of media violence exposure. Conscientiousness doesn't seem to be associated with violent behaviour when the exposure to media violence is high. Parents and schools should be made aware of the negative effects of media violence exposure, so they can monitor and limit the media use of the youth. In the future it would also be important to gain more information about the factors that increase vulnerability to media violence exposure.
  • Anteroinen, Eveliina (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkin työssäni nuorisoon ja nuorisotyöttömyyteen liittyviä käsityksiä suomalaisessa politiikassa ja niissä viime vuosikymmenien aikana tapahtuneet muutokset. Lähestyn aihetta vertailemalla vuonna 1980-luvun nuorisotakuukokeilua edeltänyttä keskustelua 2013 alussa voimaan tulleesta Nuorisotakuu-uudistuksesta käytyyn keskusteluun. Käytän nuorisotyöttömyyden problematisoinnin hahmottamisessa pääasiallisesti Carol Bacchin WRP-analyysia. Arvioin WPR-analyysin osana myös retorisia keinoja, joilla kansanedustajat tuovat omia ja puolueensa näkemyksiä esiin sekä sitä, miten kokemuksia ja odotuksia suhteutettiin ja miten odotushorisontin muutokset ilmenivät. Hyödynnän Kari Palosen näkemystä parlamentarismista retorisena politiikkana sekä Reinhart Koselleckin teoriaa menneen kokemustilan, nykyhetken ja odotushorisontin yhteydestä. Aineistoani toimivat eduskunnan pöytäkirjat valtiopäiviltä 1982-83 ja 2011-12. Lisäksi aineistooni kuuluivat Kalevi Sorsan III ja IV sekä Jyrki Kataisen hallitusohjelmat sekä Nuorisotakuun kotisivut. Tutkimuksessani käy ilmi, että 1980- luvun nuorisotyöttömyys ja 2000-luvun nuorisotyöttömyys esitettiin osittain samanlaisena ongelmana. Erityisesti samankaltaisuuksia löytyi suhteesta nuorisoon ja työhön. Nuoret nähtiin sekä 1980- että 2000-luvun keskustelussa erityisryhmänä, johon voitiin, ja tuli kohdistaa erityisiä työllistämistoimenpiteitä. Työ näyttäytyi molemmissa keskusteluissa henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin perustana sekä keinona kiinnittyä yhteiskuntaan. Työtöntä nuorta uhkasi passivoituminen sekä henkiset ja sosiaaliset ongelmat. 2000-luvulla työttömyyden epätoivottuihin vaikutuksiin viitattiin syrjäytymisenä. Koulutuksen ensisijaisena tehtävänä nähtiin kummassakin keskustelussa valmistaa nuori työelämään. 1980-luvulla koulutuksen tilaan kohdistui myös kritiikkiä. Tutkimukseni osoitti, että nuorisotyöttömyyden representaatio on jonkin verran muuttunut 1980-luvulta 2000-luvulle tultaessa. Nuorisotyöttömyys esitettiin 1980-luvulla inhimillisenä yksilön ongelmana, kun se 2000-luvun keskustelussa esitettiin vahvemmin kansantaloudellisena ongelmana. 2000-luvun keskustelussa nuoret esitettiin passiivisempina kuin 1980-luvun keskustelussa. 2000-luvulla ongelma myös käsitetään yksilön ominaisuuksista johtuvana ongelmana ja siihen oltiin valmiita puuttumaan aiempaa hanakammin. Nuorten aktivoinnista on tullut politiikassa tärkeä tavoite. Molemmissa keskusteluissa nuorisotyöttömyyttä selitettiin vaikealla taloustilanteella. 1980-luvulla vaikea taloustilanne kytki nuorisotyöttömyyden osaksi yleistä työttömyyttä. 2000-luvun keskustelussa vaikea taloustilanne tuotiin esiin hallituksen ponnistuksille lisää painoarvoa tuovassa retoriikassa. 2000-luvulla nuorisotyöttömyydelle haettiin lisäksi vertailupohjaa historiasta. Erityisesti 1990-luvun lama näyttäytyi odotushorisontissa uhkakuvana, mihin tilanne pahimmillaan johtaisi. Nuorten yhteiskuntatakuukokeilua ja nuorisotakuuta pidettiin yleisesti myönteisinä uudistuksina. Ne näyttäytyivät kumpikin vasemmistolaisina uudistuksina. 1980-luvulla omaa rooliaan korostivat SKDL ja SDP, 2000-luvulla nuorisotakuu oli selkeästi sosiaalidemokraattien ykköshanke. Uudistusten välille ei samankaltaisuuksista huolimatta syntynyt 2000-luvun keskustelussa yhteyttä. Kansanedustajien suhtautuminen nuorisotyöttömyyteen näyttää kolmenkymmenen vuoden aikana tiukentuneen. Tulos on yllättävä, ja se tuskin olisi ollut samanlainen ilman WPR-analyysiä.
  • Kuhmonen, Aino (Helsingfors universitet, 2016)
    Työssäni tutkin partiopoikatoimintaa Helsingissä vuosina 1939–1945. Työni selvittää, mukaileeko järjestötason toiminta kansallista kehitystä vai poikkeaako järjestötason toiminta valtakunnallisesta partioliikkeen kehityksestä. Aikaisempien tutkimusten perusteella sota-ajan partiotoiminta kärsi muiden muassa johtajien vähyydestä ja partioleirien muuttumisesta talkooleireiksi. Nämä tutkimukset perustuvat kuitenkin liittotason toiminnan tutkimiseen ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Näin ollen kansallisen toiminnan kehitys on aikaisemmissa tutkimuksissa yleistetty koskemaan koko partioliikkeen tilaa sota-ajan Suomessa. Lähteenäni käytän partiopoikalippukunta Helsingin Kotkien kokousten pöytäkirjoja vuosilta 1939-1945. Pöytäkirjalähteiden haaste on, että niihin on usein kirjattu myös keskusteluja, jotka eivät tarkoita päätösten tekemisiä. Tutkimukseni osoittaa, että paikallistoiminta poikkeaa osittain kansallisesta kehityksestä.
  • Kalalahti, Mira Miina (2003)
    Tutkielma pureutuu helsinkiläisnuorten kiinnittymiseen koulutusyhteiskuntaan alueittaisesta erilaistumisesta käsin. Sen tutkimuskohde, 9. luokkalaiset, sijoittuvat sosiaalistumisprosessin nivelvaiheeseen, yläasteelta jatko-opintoihin siirtymisen hetkeen. Tutkielma kartoittaa alueellista sosiaalista erilaistumista ja tarkastelee, miten erilaistuminen teoriassa ja käytännössä näyttäytyy. Taustaoletuksena on, että pääkaupunkiseudulla havaitun erilaistumiskehityksen myötä nuoret sosiaalistuvat erilaisiin käytänteisiin ja omaksuvat erilaisia tapoja asettaa itselleen tavoitteita ja hankkia kykyjä niiden saavuttamiseksi. Tutkielma etsii alueellisia eroja nuorten eri elämänalueista ja pohtii, miten alueellisen erilaisuuden voidaan olettaa vaikuttavan nuorten mahdollisuuksiin. Toisena tutkimustehtävänä on tarkastella koulun ja koulumaailman merkitystä nuorelle: tutkielma kysyy, onko koulujärjestelmään sopeutumisella määrittävä rooli nuoren muuhunkin sosiaaliseen elämään. Alueellisten nuorten elämän eväiden erojen tarkastelu avaa monia laajoja keskustelukenttiä. Tutkielmassa keskitytään kaupunkitutkimuksen segregaatiota koskevaan keskusteluun etenkin pääkaupunkiseudun osalta. Siinä esitellään myös keskustelua syrjäytymisen käsitteen soveltuvuudesta ja sen sovittamisesta kvantitatiivisesti mitattavaksi ulottuvuudeksi. Tutkielman aineisto on STAKESin vuonna 1998 Helsingin 9. luokkalaisilla tehty kyselylomakepohjainen tutkimus. Kvantitatiivisesta aineistosta on tiivistetty faktorianalyysin avulla summamuuttujia, joilla kuvaillaan alueellisia eroja. Analyysiä on jatkettu ryhmittelemällä nuoret ryhmittelyanalyysillä neljäksi elämän suuntautumisen tyypiksi ja edelleen työstetty logistisella regressioanalyysillä tyyppeihin kuulumisen taustatekijöiden selvittämiseksi. Nuorten tulevaisuuden ja yhteiskuntaan integroitumisen suhteen analyysin kertomaa on, että koulu, siitä saatavat kokemukset ja asennoituminen kouluun, vaikuttavat muuhunkin nuoren kiinnittymiseen. Varsinaisia syrjäytymisen viitteitä aineiston nuorilla ei ollut paikallistettavissa, mutta tiettyä koulutusyhteiskuntaan sopeutumattomuutta kyllä. Alueellisia eroja aineistossa esiintyi varsin selvästi alueen korkeakoulutettujen ja työttömyysasteen vaikutuksena koulumyönteisyyteen ja koulukielteisyyteen, mutta nuoren muuhun elämään, sosiaaliseen kenttään, alueella ei aineiston pohjalta ole juuri vaikutusta. Tutkielman lopuksi pohditaankin alueellisen eetoksen käsitteen kautta alueellisen vaikutuksen ja koulutusyhteiskunnan merkityksen yhteyttä.
  • Pauha, Teemu (2017)
    In this paper, I demonstrate how a universalising Muslim identity is constructed in the Facebook prayers of young Finnish Muslims. By analysing the rhetorical devices utilized in the prayer updates, I argue that the prayers serve a function similar to the ‘flagging’ of national identity; the prayers portray the Islamic umma as a unified community and seek to diminish possible counter-discourses that emphasise ethnic divisions among Muslims. This study thus supports earlier observations of a novel ‘umma consciousness’ that is on the rise among young generations of Muslims in Europe.
  • Hakala, Lotta (Helsingfors universitet, 2011)
    Lasten ja nuorten puhelin on puhelinpalvelu, jossa vapaaehtoiset päivystäjät vastaavat lasten puheluihin ja tarjoavat mahdollisuuden luottamukselliseen keskusteluun aikuisen kanssa. Tutkielmassa etsitään selityksiä puhelinpalvelun suosiolle sekä tiettyjen puhelunaiheiden suurelle suosiolle. Aineistona tutkielmassa käytetään Lasten ja nuorten puhelimen tilastoa palveluun saapuneiden puheluiden aiheista sekä soittajien iästä ja sukupuolesta. Tutkielmassa keskitytään kolmeen yleisimpään puhelunaiheeseen; päivän kuulumisiin, seksikysymyksiin ja seurustelua koskeviin puheluihin, sekä kolmeen hiukan harvinaisempaan aiheeseen; kiusaamista, päihteitä ja mielenterveysongelmia koskeviin puheluihin. Menetelmänä käytetään ristiintaulukointia, jonka avulla tarkastellaan puhelunaiheiden suosiota vuosittain soittajien iän ja sukupuolen mukaan. Otoskoko on keskimäärin 10 000 vastattua puhelua vuosittain. Puhelunaiheiden suosion muutoksille etsitään selityksiä lasten ja nuorten arjesta tehdyn empiirisen tutkimuksen ja toisaalta teoreettisen keskustelun avulla. Tutkielmassa hyödynnetään ensinnäkin sosiologisen lapsitutkimuksen ns. uuden paradigman käynnistämää keskustelua lapsuuden määrittelystä ja lasten aseman muutoksista viime vuosikymmeninä. Teoriatausta nojaa myös Zygmunt Baumanin laajemmalle yhteiskuntateorialle "epävarmuuden ajasta"; myöhäismodernin yhteiskunnan kulttuurisesta muutoksesta, jossa yksilön vastuu elämästään korostuu ja saa ihmiset etsimään tukea elämänvalinnoilleen keskustelun ja yksityisten kokemusten jakamisen avulla. Samalla tutkielmassa tarjotaan vaihtoehtoinen tulkinta huolipainotteiselle diskurssille lasten arjesta. Tulokset osoittavat, että ylivoimaisesti suosituimmat puhelunaiheet vuosina 2000-2008 ovat olleet päivän kuulumiset ja seksikysymykset. Kuulumisten osuus puheluista on kasvanut tarkasteltavan jakson aikana 12 prosentista 19 prosenttiin; aihe on ollut suosittu soittajan iästä ja sukupuolesta riippumatta. Seksikysymysten osuus on kasvanut 10 prosentista 15 prosenttiin, mutta aiheen suosio keskittyy poikiin joilla osuus puheluista on kasvanut 15:stä 21 prosenttiin. Seurustelua koskevat puhelut ovat yleisempiä tytöillä kuin pojilla, mutta osuus on laskenut kummallakin sukupuolella tarkastelujakson aikana. Kiusaamista ja päihteitä koskevien puheluiden osuus on laskenut, kun taas mielenterveysongelmiin liittyvien puheluiden osuus on kasvanut, erityisesti teini-ikäisten tyttöjen ryhmässä. Tutkielmassa todetaan, että monen puhelunaiheen suosion muutoksille ei löydy suoraan selityksiä lasten arjen ilmiöistä. Esimerkiksi kuulumisia koskevien puheluiden yleistymisellä ja lasten kokemalla yksinäisyydellä ei ole todistettavaa yhteyttä, kuten ei silläkään että lapset soittaisivat puhelinpalveluun siksi, etteivät voi puhua omien vanhempiensa kanssa. Huolestuneiden tulkintojen sijaan tutkielmassa esitetäänkin, että Lasten ja nuorten puhelin on soittajille ehkä ennemmin lisä yhteydenpitoon kuin vanhempien korvike. Lapset voivat olla aiempaa innokkaampia jakamaan asioitaan mahdollisimman monen henkilön kanssa ja kaipaavat juttuseuraa enemmän kuin ennen, jolloin Lasten ja nuorten puhelin tarjoaa yhden hyvän lisäkeinon olla yhteydessä muihin ihmisiin.
  • Ronkainen, Margareta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomenkielisen sivistyneistönuorison seurustelukäytänteitä 1900-luvun alun Helsingissä. Helsingin urbaani kehitys, porvarillisten normien ja rakkauden ihanteen merkityksen kasvu olivat tiiviisti yhteydessä uudenlaisten tutustumistapojen ja seurustelukäytänteiden muodostumisen kanssa. Tarkastelen nuorten tapoja ja keinoja löytää aviopuoliso: mitkä olivat tavallisia paikkoja tavata ja tutustua sekä viettää yhteistä aikaa, ja minkälaisia normeja ja odotuksia romanttiseen seurusteluun liittyi. Tutkimuskysymykseni ovat: minkälainen oli nuorten seurustelun kaari, minkälaisia seurustelukäytänteitä heillä oli, ja missä seurustelu fyysisesti tapahtui. Pohjaan tutkimukseni Alma Silventoisen ja Toivo Kuulan, Hilja Vanhakartanon ja Volter Kilven, Anni Swanin ja Otto Mannisen, sekä Armas Launiksen kokemuksiin. Tutkimukseni tärkeimpänä lähdeaineistona käytän edellä mainittujen henkilöiden päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa vuosien 1900 ja 1914 väliltä. Erityisesti Alma Silventoisen lukuisat päiväkirjat avaavat seurusteluun liittyvää henkilökohtaista kokemusmaailmaa. Armas Launiksen päiväkirjat tarjoavat syvemmän näkymän myös miespuolisen helsinkiläisnuoren arkeen ja sosiaaliseen elämään. Pariskuntien väliset kirjeenvaihdot puolestaan kertovat enemmän suhteiden kehittymisestä ja yhteisistä kokemuksista. Lisäksi käytän avioliitto- ja käyttäytymisoppaita avaamaan aikakauden ihanteita ja normeja, jotka vaikuttivat nuorten käyttäytymiseen. Nuorten romanttisen seurustelun kaari alkoi kohtaamisesta ja päättyi ihanteellisessa tilanteessa avioliittoon. Vastakkaista sukupuolta pääsi kohtaamaan monenlaisissa tilanteissa, mutta yhteiset opinnot, erilaisten järjestöjen iltamat ja retket, sekä tanssiaiset nousevat erityisesti esiin. Kohtaamisen jälkeen nuorten tuli tutustua, sillä rakkauden ajateltiin kehittyvän hitaasti. Nuorten ystäväpiirit koostuivat pääosin vain oman sukupuolensa edustajista, mikä johti siihen, että miehen ja naisen kahdenkeskinen aika nähtiin epäilyttävänä. Siksi tutustuminen tapahtuikin aluksi lähinnä ryhmätilaisuuksissa. Helpoin keino viettää aikaa kahden kesken ilman muiden epäilyksiä, oli saattaminen. Aloitteen tekeminen oli pääsääntöisesti miehen vastuulla. Kun miehen ja naisen keskinäiset lämpimät tunteet olivat selvillä, ryhtyivät nuoret vierailemaan toistensa luona ja käymään kaksin esimerkiksi teatterissa. Suhdetta ylläpidettiin ja syvennettiin kirjeenvaihdon avulla. Kihlautuminen oli suuri uutinen, jonka seurauksena nuoret saattoivat kulkea julkisesti yhdessä jo hieman vapautuneemmin. Seurustelu oli kuitenkin jo sen verran vapaata, että kihlauksenkin saattoi vielä hyvin purkaa. Vanhempien rooli aiheutti toisinaan ristiriitaisia tunteita, kun vanhemmat eivät hyväksyneet lapsensa puolisovalintaa. Nuoret kuitenkin seurasivat mieluummin tunteitaan, kuin vanhempiensa toiveita. Kasvavana pääkaupunkina Helsinki tarjosi nuorille seurustelun puitteet ravintoloineen ja puistoineen luoden sivistyneistölle uudenlaisen tilan rakastua. Kulttuurielämä oli vilkasta ja nuoret kävivät ahkerasti teatterissa ja konserteissa. Ravintoloissa kiteytyi kaikki mitä sen ajan porvarilliselta huvielämältä odotettiin. Tärkeimpiä ravintoloita olivat keskustan Seurahuone, Kämp, Kappeli, Oopperakellari, sekä Alppilan Alppipaviljonki. Ulkona käveleminen oli nuorison lempipuuhaa ja nuoret kävelivät kaupungin uusissa rakennetuissa maisemissa. Tärkeimpiä paikkoja olivat Kaivopuisto, Esplanadi, Korkeasaari, sekä Alppilan alue. Puistoalueet tarjosivat virkistäviä maisemia ja raitista ilmaa, mutta pariskunnat saivat iloa myös syrjäisistä koloista, joihin piiloutua ja joihin yhteiskunnan tiukat normit eivät ulottuneet.