Browsing by Subject "nuortenkirjallisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-10 of 10
  • Ahlberg, Ella (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa, miten 1800- ja 1900-lukujen vaihteen brittiläisen imperiumin yleiset ihanteet näkyvät L. M. Montgomeryn kirjoissa Annan nuoruusvuodet (1908) ja Anna ystävämme (1909) ja millaista ihmiskuvaa Montgomery rakentaa ihanteista. Oletukseni on, että Annan hahmo haastaa perinteisiä käsityksiä uskonnosta, naiseudesta ja lasten kasvatuksesta. Selvitän, millaisista tekijöistä kasvatus koostuu Anna-kirjoissa, millaista ihannetta kirjoissa luodaan, mihin kasvatuksella lopulta päästään sekä millainen rooli uskonnolla on kasvatuksessa. Tutkin myös, millaiset taustatekijät vaikuttavat tarinan kasvatuksen päämäärien muodostumiseen eli miksi juuri tietynlaista ihmisyyden mallia tavoitellaan. Lähestyn tutkimuskysymyksiäni uskontokasvatuksen, toimijuuden ja sosiaalisen sukupuolen käsitteiden avulla. Tutkin Annaa kasvatettavan ja kasvattajan rooleissa eri kasvatusinstituutioissa, kasvatettavana kodin, kirkon ja koulun piirissä ja kasvattajana kodin ja koulun piirissä. Kuljetan mukana historiallista kontekstia selvittäessäni sen vaikutuksia tekstiin, mutta tutkin tekstiä kaunokirjallisena tekstinä selvittäessäni tekstin sisäisiä asioita. Osoitan tutkimuksellani, että Montgomery haastoi Annan hahmon avulla aikansa kirjallisia, vaatimattoman ja varjoissa pysyttelevän tyttöhahmon ihanteita. Annasta kasvaa omaa toimijuuttaan itse hyvin paljon määrittävä nuori nainen, joka sosiaalistuu yhteisöön luoden omannäköisensä tilan itselleen. Samalla kun yhteisö kasvattaa Annaa, Anna kasvattaa yhteisöä ja vaikuttaa yhteisön käsityksiin uskonnosta, naiseudesta ja lasten kasvattamisesta.
  • Niskanen, Ilari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kohteena on Salla Simukan Lumikki-trilogia Punainen kuin veri (2013), Valkea kuin lumi (2013) ja Musta kuin eebenpuu (2014) sekä Virpi ja Maria Hämeen-Anttilan yhdessä kirjoittama Nietos-trilogia Intro (2007), Riffi (2008) ja Fade out (2009). Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten henkilöhahmojen kasvua ja aikuistumista sekä kasvun esteitä ja ongelmia, jotka kytkeytyvät teoksissa usein yksilön ja yhteisön väliseen ristiriitaan. Yksilön ja yhteisön välinen rajankäynti on nuortenkirjallisuudessa keskeistä, sillä varttuminen kohti kypsää aikuisuutta tarkoittaa nuortenkirjallisuudessa rakentavan suhteen muodostamista sosiaaliseen todellisuuteen ja erityisesti aikuisten hallitsemiin instituutioihin, kuten kouluun, viranomaisiin ja omaan perheeseen. Nuortenkirjallisuutta voi tarkastella pedagogisena välineenä, joka välittää sosiaalistumista tukevia arvoja nuorille lukijoille. Tutkimus osoittaa kuinka Lumikki-trilogia ja Nietos-trilogia hyödyntävät monikielisiä kerronnallisia menetelmiä, kuten vaihtuvaa fokalisaatiota, jonka avulla kuvataan henkilöhahmojenvälisiä vuorovaikutussuhteita. Näiden suhteiden kuvaaminen on oleellista, sillä kasvu määrittyy nuortenkirjallisuudessa henkilöhahmon kykynä muodostaa rakentavia suhteita ympäristöönsä. Lumikki-trilogiassa päähenkilö Lumikin kasvua rajoittaa vieraantuminen ja lapsuuteen kuuluva solipsistinen minä-näkökulma, joita kuvataan teoksessa suljetun tilan-motiivin kautta. Lumikin kasvu ja identiteetin etsintä kohdistuu symbolisesti kadonneeseen sisareen, joka on teoksessa Lumikin kaksoisolento. Kaksoisolento-motiivin kautta itsen ja muiden välinen suhde on teoksessa esitetty Lumikin sisäistyneenä dialogina. Tietoisuus sisaresta ja omasta historiasta mahdollistaa solipsistisen minä-näkökulman ylittämisen ja kasvun. Tutkimuksessa osoitetaan, että Nietos-trilogia korostaa henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden merkitystä nuorten kasvussa. Teoksessa käytetty usean päähenkilön kerronta avaa myös enemmän mahdollisuuksia nuorten kasvun ja kehittymisen dialogiselle kuvaamiselle. Ne nuoret, jotka kykenevät merkitykselliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa kuvataan kasvun kannalta huomattavasti myönteisemmin kuin ne, jotka pyrkivät edistämään omaa asemaansa yhteisen edun kustannuksella. Tämä on teoksen kerronnallinen arvovalinta, joka ohjaa nuorta lukijaa kohti sosiaalistumista tukevia arvoja. Yksilön ensisijaisuutta ja toisaalta sen sosiaalista rakentumista korostavien näkemysten välisen ideologisen jännitteen voi palauttaa liberaalihumanistisen, yksilön ensisijaisuutta suhteessa yhteisöön korostavan yksilökäsityksen ja poststrukturalistisen, sosiaalista vuorovaikutusta korostavan yksilökäsityksen väliseen erotteluun, joka yleisesti vaikuttaa nuortenkirjallisuuden minuudenkuvausten taustalla.
  • Hurtola-Köykkä, Jenny (Helsingfors universitet, 2016)
    Opinnäytetyön aiheena on lasten- ja nuortenkirjallsuuden kääntämisen eroavaisuudet keskittyen brändinimiin. Näitä kahta kirjallisuudenlajia (lasten- ja nuortenkirjallisuutta) käsitellään usein yhtenä yksikkönä, vaikka ne ovat hyvin erilaisia. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää esimerkkikäännösten avulla miten brändinimiä käännetään nuortenkirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut, käytetäänkö nuortenkirjallisuuden kääntämisessä lastenkirjallisuudessa suosittua kotouttavaa käännösstrategiaa, vai käytetäänkö nuortenkirjallisuuden parissa useimmiten vieraannuttavaa strategiaa. Käännösstrategioita vertaillessa keskityttiin nimenomaan tiettyihin kulttuurisidonnaisiin elementteihin, brändinimiin. Pro Gradu –tutkielmassa analysoidaan viittä eri nuortenkirjaa ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Valitut kirjat ovat Prinsessapäiväkirjat, Rintsikoita ja luudanvarsia, Hanki elämä, Rachel Riley: traagisen tavallinen päiväkirja, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu ja Gossip Girl – eliittinuoret. Tutkimuksessa hyödynnetään Jan Pedersenin tutkimusta ekstralingvistisistä kulttuurisista viittauksista (extralinguistic cultural references, ECR). ECR-viittaukset on jaoteltu kahteen alakategoriaan, jotka muistuttavat pitkälti Venutin kotouttavaa ja vieraannuttavaa strategiaa. Kulttuurisidonnaiset elementit (tässä tapauksessa brändinimet) jaotellaan nuortenkirjoissa kahteen ECR-alakategoriaan (source- ja target-oriented) käännösstrategioiden perusteella. Aineiston perusteella tutkitaan, käytetäänkö vieraannuttavaa vai kotouttavaa strategiaa enemmän juuri brändinimien kääntämisessä. Opinnäytetyössä havaitaan, että nuortenkirjojen kohdalla käytetään vieraannuttavaa käännösstrategiaa huomattavasti kotouttavaa strategiaa enemmän: aineiston kokonaismäärästä lähes 64 prosenttia brändinimistä on käännetty käyttäen vieraannuttavaa strategiaa. Kotouttavaa strategiaa puolestaan on käytetty noin 33 prosentissa esimerkeistä. Loput, noin kolme prosenttia, on käännetty käyttäen virallista vastinetta, joka ei Pedersenin jaottelussa kuulu vieraannuttavaan tai kotouttavaan strategiaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuortenkirjoissa suositaan vieraannuttavaa strategiaa, mikä poikkeaa lastenkirjallisuudessa käytetystä kotouttamisesta.
  • Muilu, Roosa-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmani aiheena on idiomaattisten verbifraseologismien käyttö ja tekstifunktiot Erich Kästnerin lastenkirjan Emil und die Detektive vuonna 1929 ilmestyneessä saksankielisessä alkuperäisteoksessa sekä sen kahdessa, vuosina 1931 ja 1956 ilmestyneissä suomennoksissa. Fraseologismeilla tarkoitetaan kulloiseenkin kieleen vakiintuneita, kahdesta tai useammasta sanasta koostuvia, usein idiomaattisia, ilmauksia. Oheisen tutkimuksen tarkoitus on tutkia aineistoon valittujen fraseologismien sulautumista niitä ympäröivään tekstiin ja kontekstiin sekä vertailla käännösteksteistä kerättyjä tuloksia alkuperäistekstiin ja luoda siten kokonaiskuva tutkimusmateriaaliin kuuluvien fraseologismien käytöstä ja sopivuudesta kyseisten tekstien kokonaistyyliin. Tutkimuksen teoreettinen tausta on käännöstieteessä ja kontrastiivisessa fraseologiassa, ja tutkimus rakentuu vahvasti fraseologiatutkimuksessa käytetyn (kon)tekstuaalisen ”sulauttamisen” tai ”upottamisen” (textuelle Einbettung) käsitteen ympärille. Työn teoriaosassa esitellään lisäksi tiukasti määritellyn fraseologismin tunnusmerkit polyleksikaalisuus, kiteytyneisyys ja idiomaattisuus sekä määritellään fraseologiatutkimuksen muita keskeisiä käsitteitä. Tutkimusaineisto koostuu kolmesta korpuksesta, jotka kerättiin alkuperäisteoksesta ja sen suomennoksista rajaamalla alkuperäistekstin aineisto (vähintään heikosti) idiomaattisiin, finiittiverbin sisältäviin fraseologismeihin ja poimimalla vastaavien kohtien ilmaukset käännöksistä. Fraseologismien tunnistamisessa hyödynnettiin useita sanakirjoja sekä tarvittaessa DWDS:n referenssi- ja lehtikorpuksia. Tutkimuksen aineistona toimivat kolme korpusta sisältävät kokonaisuudessaan 203 esiintymää, joista 68 on alkuperäistekstin fraseologismeja, 68 vastaavia vanhemman käännöksen ilmauksia ja 67 vastaavia uudemman käännöksen ilmauksia. Käännösratkaisut sisältävät sekä fraseologisia että ei-fraseologisia ja idiomaattisia ja ei-idiomaattisia ilmauksia. Tutkimuksen tulosten mukaan 75 % alkuperäistekstin fraseologismeista on jollain tekstuaalisella tavalla sulautuneita ympäröivään kontekstiinsa. Vanhemman käännöksen fraseologismeista kontekstiin sulautuneita on 73,3 %, uudemman käännöksen 78,8 %. Useimmin kaikkien kolmen korpuksen fraseologismit sulautuvat osaksi muuta tekstiä ja kontekstia erilaisten parafraasien ja modifikaatioiden avulla. Vanhemman käännöksen fraseologismeista 66,7 % on lisäksi sulautuneisuudeltaan ja sulauttamistavoiltaan yhteneviä alkuperäistekstin vastaavien kohtien kanssa. Uudemman käännöksen osalta tämä prosenttiluku on 75,8 %. Tuloksista voi päätellä, että Kästnerin fraseologian käyttö on monipuolista ja oivaltavaa ja että käännöksissä fraseologiaa käytetään – siinä määrin kuin alkuperäistekstin fraseologismit ylipäätään on suomennettu fraseologismeilla – verrattain yhtä monipuolisesti kuin alkuperäistekstissä. Uuden käännöksen fraseologian käyttö on alkuperäistekstin kanssa kuitenkin jonkin verran yhtenevämpää kuin vanhemman käännöksen. Fraseologian käytön kannalta uutta käännöstä voitaisiin siis pitää semanttisesti, stilistisesti ja tekstuaalisesti hieman paremmin alkuperäistekstiä vastaavana. Käännösten kokonaistyylin ja niiden yleisen laadun sekä uudelleenkääntämisen merkityksen arvioimista varten tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.
  • Nummi, Laura (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielmani tarkastelee Randa Abdel-Fattahin (s. 1979) romaania Does My Head Look Big in This? (2005) teesiromaanina. Teesiromaani on teos, jolla on tietty ideologia, jonka puolelle lukijaa suostutellaan erilaisten temaattisten ja kerronnallisten rakenteiden kautta. Tutkin millaisia lukijan suostuttelun keinoja kohdeteokseni käyttää. Keskityn erityisesti siihen, miten kohdeteokseni minäkertoja-päähenkilön kehitystarina ja identiteetin rakentumisen kuvaaminen toimivat lukijan taivuttelun välineenä. Lisäksi tarkastelen kohdeteostani nuortenromaanina, ja tutkin teesiromaanin ja nuortenromaanin yhteisiä piirteitä. Aineistonani on Susan R. Suleimanin teos Authoritarian Fictions: The Ideological Novel as a Literary Genre (1983), jossa Suleiman määrittelee teesiromaanin ja esittelee teesiromaanille tyypillisiä piirteitä. Lisäksi käytän aineistonani nuortenkirjallisuuden tutkijoita, joiden avulla tarkastelen teostani nuortenromaanina ja vertailen nuortenromaanin ja teesiromaanin yhteisiä piirteitä kohdeteoksessani. Osoitan tutkielmassani, että kohdeteokseni on teesiromaani. Siinä toteutuvat monet teesiromaanin piirteet, kuten positiivisen oppikertomuksen rakenne, jossa romaanin sankari kehittyy monien seikkailujen kautta tietämättömyydestä romaanin ideologian mukaisen totuuden haltijaksi. Kohdeteokseni sisältää teesiromaanille tyypillisen dualistisen arvomaailman, joka asettaa romaanin tapahtumat ja hahmot joko tukemaan romaanin ideologiaa tai vastustamaan sitä. Lisäksi kohdeteoksessani on teesiromaanille tyypillistä redundanssia eli liikasanaisuutta, jonka avulla teesiromaani pyrkii välittämään ideologiansa lukijalleen mahdollisimman selväsanaisesti ja välttämään väärät tulkinnat. Kohdeteokseni pyrkii opettamaan lukijalleen miten islaminuskoon tulisi suhtautua sekä yleisemmällä tasolla miten erilaisuuteen tulisi suhtautua. Osoitan myös, että nuortenromaanit ovat teesiromaanin tavoin opettavaisia ja että useat teesiromaanin piirteet ovat ominaisia myös nuortenromaanille. Osoitan, että kohdeteoksessani on useita piirteitä, jotka ovat yhteisiä sekä nuortenromaanille että teesiromaanille. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi positiivisen oppikertomuksen rakenne sekä sankarillinen päähenkilö, johon lukijan toivotaan samaistuvan.
  • Nurmi, Suvi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on Sini Helmisen nuortenromaanisarja Väkiveriset ja ne merkitykset, joita sarja saa suomalaisesta mytologiasta. Neliosainen sarja sisältää teokset Kaarnan kätkössä (2017), Kiven sisässä (2017), Veden vallassa (2018) ja Maan povessa (2019). Jokaisella osalla on oma päähenkilönsä, joka toimii tarinansa minäkertojana. Realistisesti kuvattu, nykyaikaan sijoittuva arkitodellisuus kohtaa sarjassa fantasian, kun päähenkilöt saavat tietää olevansa väkiverisiä eli kansanperinteestä tuttujen myyttisten olentojen jälkeläisiä. Tutkielmassani vertailen Helmisen tekemiä tulkintoja myyttisistä olennoista niihin kertomuksiin, joita suomalaisesta kansanperinteestä tunnetaan, ja pohdin, mitä merkityksiä mytologian käyttö tuo romaaneihin. Apunani käytän Matti Sarmelan kokoamaa Suomen perinneatlasta (1994) sekä Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjaa (2016). Tarkastelen myyttisten elementtien mukanaan kantamia merkityksiä käymällä läpi sarjan päähenkilöiden kokemia yhteentörmäyksiä suomalaisen mytologian kanssa ja näiden kokemusten vaikutuksia heidän elämäänsä. Aluksi hahmottelen Väkiveristen asemoitumisen osaksi fantasiakirjallisuuden kenttää. Määrittelen fantasian yleisesti ja käyn lyhyesti läpi lajityypin historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Farah Mendlesohnin (2008) ja Maria Nikolajevan (1988) käsitteitä. Osoitan, että Väkiveriset edustaa intrusiivista fantasiaa, jossa realistisesti kuvattuun arkitodellisuuteen tunkeutuu odottamatta fantasiaelementtejä, mikä järisyttää päähenkilöiden maailmankuvaa. Kyse on vihjatusta maailmasta, jossa fantasiaa edustava sekundaarinen maailma on olemassa rinnatusten lukijan todellisuutta muistuttavan primaarimaailman kanssa, ja fantasia tihkuu osaksi arkitodellisuutta ilman että maailmojen välillä liikkumiseen tarvitaan porttia. Tutkielmani analyysiosuudessa paneudun sarjassa esiintyviin myyttisiin hahmoihin ja niihin kietoutuviin merkityksiin. Metsänneidot ja vedenneidot edustavat Väkiverisissä aikuiseksi kasvamisen, seksuaalisen moninaisuuden ja naiseuden teemoja. Näiden olentojen avulla käydään läpi erilaisia rooleja, joita tytöille on tosielämässä tarjolla ja erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta, sekä ulkonäköön kohdistuvia paineita ja muita tyttöjen kohtaamia vaatimuksia. Sarjan ihanteeksi nousee itsenäinen nainen, joka uskaltaa asettaa rajansa ja tehdä omat valintansa muiden odotuksista välittämättä. Peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa kuvataan ulkopuolisuuden kokemusta, toiseuttamista, ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Sarjan kaikki päähenkilöt ovat tavalla tai toisella erilaisia suhteessa normina pidettyyn, mutta peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa pureudutaan ihmisryhmien väliseen vihanpitoon, me ja ne -ajatteluun sekä ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen. Väkiverisissä asetutaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden puolelle ja kannustetaan suhtautumaan avoimesti ja uteliaasti sekä itseen että toisiin. Hiiden, näkin ja maahisten avulla käsitellään luonnon ja ihmisen ongelmallista suhdetta. Arvaamattomat hiisi ja näkki edustavat sarjassa luontoa, joka on kaunis ja lumoava, mutta myös julma ja ehdoton. Ihmisiin nämä olennot suhtautuvat halveksien. Maahisten avulla tehdään näkyväksi luonnosta vieraantuneen ihmisen tuhoava vaikutus ympäristöönsä. Väkiverisiä voikin lukea ekokriittisenä kirjallisuutena, ja sen maailmankuvassa on nähtävissä postpastoraalin piirteitä. Sarjan sävy on kuitenkin toiveikas. Se kannustaa vaalimaan luontoa ja näyttää, että yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. Vaikka sarjan osilla on eri painotukset, keskeisimmät aiheet ovat niille yhteisiä. Tutkielmassani osoitan, että aikuisuuteen kasvaminen, ulkopuolisuuden kokemus ja suhde luontoon nousevat esiin sarjan jokaisessa romaanissa. Suomalaisen mytologian kautta käsitellään nuorten tosielämässäkin kohtaamia haasteita ja niistä selviämistä. Väkiveristen kirkkaimmaksi viestiksi nousee vastuun ottaminen omasta toiminnasta ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä itseen että muihin.
  • Happonen, Sirke (Suomen ainedidaktinen tutkimusseura, 2020)
    Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia
    Kirjallisuus, jota alakoulussa luetaan, on pääosin lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Tässä luvussa esitellään lyhyesti lastenkirjallisuuden luonnetta ja sen lajityyppejä sekä erilaisia tapoja käyttää kirjallisuutta koulussa. Miten opettaja voi innostaa oppilaitaan kirjallisuuden lukijoiksi?
  • Haikka, Iina (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassani pohdin naishahmojen sankaruutta Rick Riordanin nuortenkirjasarjassa The Heroes of Olympus (2010-2014). Keskityn analyysissäni Riordanin naishahmoista kahteen, Piper McLeaniin ja Annabeth Chaseen, ja pyrin osoittamaan, että Riordan käyttää kummankin tytön kehityskaarta positiivisena esimerkkinä naisten sankaruudesta ja voimaantumisesta. Käytän tutkimusmenetelmänäni lähilukua ja aineistonani koko viisiosaista kirjasarjaa, erityisesti Piperin ja Annabethin näkökulmasta kirjoitettuja lukuja. Tutkielmani teoriaosassa tutustun sankaruuteen eri näkökulmista ja tarkastelen esimerkiksi terminologiaa ja sankareiden tunnusmerkkejä. Teoriakatsauksessani esitän, että tapa kuvata sankaruutta usein maskuliinisuuden kautta vaikuttaa negatiivisesti asenteisiin naissankareita ja -hahmoja kohtaan. Käsittelen myös lyhyesti ikivanhaa järjen ja tunteiden kahtiajakoa maskuliiniseen ja feminiiniseen. Aiheenani olevaa kirjasarjaa koskevan tutkimuksen vähyyden vuoksi käytän taustateoksinani tutkimuksia sankaruudesta, naissankareista, sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta yleisesti. Vertaan tutkielmassani Riordanin kirjasarjan naiskuvausta myös lyhyesti muihin suosittuihin nuortenkirjasarjoihin. Vaikka Riordanin naishahmot ovatkin aktiivisuudeltaan askel parempaan suuntaan, kaikkia naishahmojen perinteisiä sudenkuoppia ei silti ole pystytty välttämään. Siksi pohdin myös Riordanin naiskuvauksen heikkoja kohtia ja käsittelen sarjan hahmojen sukupuolijakaumaa, naishahmoihin liitettäviä stereotyyppisiä ominaisuuksia ja hahmojen välisiä ihmissuhteita. Analyysissäni keskityn kummankin tytön kehityskaareen ja pohdin käänteentekeviä hetkiä heidän matkallaan naissankareiksi. Molempien tyttöjen kohdalla Riordan haastaa perinteisiä naishahmojen rooleja ja niihin liittyviä stereotypioita sekä ikivanhoja kahtijakoja kääntämällä Piperin tunteisiin liittyvät kyvyt heikkoudesta vahvuudeksi ja yhdistämällä Annabethin puolestaan järkeen ja viisauteen. Antamalla naishahmoilleen mahdollisuuden perinteisesti maskuliinisuuteen yhdistettyyn sankaruuteen Riordan tarjoaa lukijoilleen tavallista monipuolisemman joukon sankareita, joihin lukijat voivat samaistua. Tämä on pieni mutta tärkeä askel kohti tasa-arvoisempaa maailmaa niin kirjojen sivuilla kuin niiden ulkopuolellakin
  • Varetto-Schnitter, Melissa (Helsingin yliopisto, 2022)
    The understanding of gender and its diversity has expanded in recent decades while the status and rights of gender minorities have been actively featured in public debate. Expanding knowledge of and understanding gender diversity is one of the objectives of basic education in Finland and teachers are obliged to take gender diversity into account in their professional work. Literature for children and young adults can be used as a tool to address diversity in a school context. Reading fiction provides opportunities to understand both ourselves and the world we live in. Every child and adolescent should have the opportunity to read books in which they identify at least some characters of the fiction as well as their family and their living environment in. Even though a wide range of topics are covered in the current literature for children and young adults, gender diversity still appears to be a relatively rare theme. The purpose of this study was to analyse how gender diversity is portrayed in books for children and young adults published in the turn of the 2020s. The study was carried out as a qualitative study. The research method used was data-oriented content analysis, which was used to analyse four literary works that cover gender diversity: two children’s picture books and two youth novels. The aim is to examine how books about gender diversity could be used as a part of basic education. In children’s picture books, gender diversity was portrayed in a way that is understandable for children and the message of the stories was that everyone should be accepted, valued, and respected just the way they are. The stories also brought up the idea of everyone's equality despite our differences. In the youth novels the identity of the teenage protagonist was closely examined. In both youth novels the theme of gender diversity was addressed through the reflection of the protagonist’s own gender identity and the description of family conflicts and misunderstanding occurring in our society.
  • Koivaara, Veera (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen pro grad -tutkielmassani Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior -palkittua nuortenromaania valoa valoa valoa (2011). Romaani kertoo teini-ikäisestä Mariiasta, tämän rakkaudesta Mimiin. Mimin kuolemasta sekä Mariian yrityksestä käsitellä noita molempia kaunokirjallisuuden keinoin. Mariian kertoman tarinan tapahtumahetkenä on kevät ja kesä 1986, jolloin tapahtuu myös historian tuhoisin ydinvoimaonnettomuus Tšernobylissä, Neuvostoliitossa. Mariia kirjoittaa myöhemmin kevään ja kesän tarinaa ylös pyrkien noudattamaan kirjoittamisen oppaista ja kursseilta saamiaan neuvoja. Hän kommentoi taajaan tarinan rakentumista ja valittuja kaunokirjallisia keinoja ja pyrkii puhuttelemalla osallistamaan lukijaa teoksen tulkintaprosessiin. Keskityn työssäni tarkastelemaan teoksen metafiktiivisiä kerrontaratkaisuja sekä niiden suhdetta teoksen teemaan. Keskeinen käsitteeni on metafiktio, jonka määrittelyssä hyödynnän Mika Hallilan käsiteanalyyttistä metafiktiotutkimusta, ja tämän syventäjänä käytän myös Linda Hutcheonin ja Patricia Waughin metafiktio-teorioita erityisesti parodian ja pedagogisuuden osalta. Luon metafiktion merkityksestä teoksen teeman kannalta tulkinnan, joka on ominainen nimenomaan kohdeteokselleni. Tarkastelen teosta ensin typografian ja materian tasolta ja pyrin osoittamaan, kuinka päähenkilö-kertoja Mariian yritys kuvata romaanin tapahtumia sekä tämän ja Mimin rakkautta pakottaa häntä laajentamaan kielenkäytön rajoja, tuomaan näkyville tekstin ruumiillisuuden. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan teoksen sisältämää kirjoittamisen metakieltä sekä erityisesti tuon kielen parodisuutta suhteessa kirjoittamisen opettamiseen. Poikkeukseksi parodisuuteen luen teoksen sisältämät avaimet, tulkintaohjeet, joita Mariia lukijalle pitkin teosta luovuttaa. Lopuksi tarkastelen teoksen Tšernobyl-allegoriaa, joka ilmenee kielessä, romaania halkovassa peilirakenteessa sekä suhteessa Svetlana Aleksejevitsin Tšernobylistä nousee rukous romaaniin. Tulkintani mukaan teoksen teema on rakkaus ja kirjoittaminen ja noiden molempien rajat ja reunaehdot. Moninaisilla metafiktiivisillä kerrontaratkaisuillaan teos pyrkii kuvaamaan sekä rakastamiselle että kirjoittamiselle asetettuja rajoituksia ja tekemään tämän niin, että nuoren lukijan on mahdollista oppia lukemaan ja tulkitsemaan kaunokirjallista teosta samaa matkaa teoksen kanssa.