Browsing by Subject "nupoutus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Sorvali, Elina (Helsingin yliopisto, 2018)
    Kehittyäkseen tuottavaksi ja terveeksi lypsylehmäksi vasikat tarvitsevat maidon rinnalle laadukasta karkea- ja väkirehua jo pikkuvasikasta lähtien. Nupouttaminen tehdään yleensä nuorille vasikoille ja Suomessa nupoutetaan suurin osa lypsylehmien vasikoista. Nupouttamisella tarkoitetaan kudostuhoa, joka aiheutetaan sarvenaiheen ympärille ja jolla estetään sarven kasvu. Nupoutus tehdään, koska sarvettomat naudat ovat turvallisempia toisilleen ja niitä hoitaville ihmisille. Nupouttaminen voidaan tehdä eri tavoilla, mutta joka tapauksessa nupouttamisesta aiheutuu kipua vasikalle. Nupoutuskipua pyritään lieventämään paikallispuudutuksella ja tulehduskipulääkkeellä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin kahden erilaisen nupoutustavan ja kahden eri kipulääkityksen keston vaikutusta sekä niiden yhdysvaikutusta vasikoiden syöntikäyttäytymiseen nupoutuksen jälkeen. Kokeessa oli mukana 37 eri-ikäistä vasikkaa ja koemalli oli 2x2 faktoriaalinen. Vasikat tulivat kokeeseen neljässä eri ryhmässä. Kaikki ryhmät käsiteltiin samalla tavalla. Puolet kunkin ryhmän vasikoista nupoutettiin nupoutuskolvilla ja puolet emäksisellä pastalla. Nupoutetuista vasikoista valittiin satunnaisesti puolet, joille annettiin yhden päivän kipulääkitys, lopuille annettiin viiden päivän kipulääkitys. Vasikoiden syöntikäyttäytymistä eli karkearehu- ja väkirehukäyntien määrää ja käyntien kestoa seurattiin videolta. Jokaista vasikkaa seurattiin valenupoutuspäivänä, valenupoutuksen jälkeisenä päivänä, varsinaisena nupoutuspäivänä, sekä yksi, kaksi, viisi ja seitsemän päivää nupoutuksen jälkeen. Videoista otettiin otanta, jossa seurattiin vasikoita jokaisen päivän jokaisen alkavan tunnin ensimmäisen kymmenen minuutin ajan. Rauhoitus vähensi vasikoiden karkea- ja väkirehun syöntikertoja, sillä vasikat söivät harvemmin sekä valenupoutuspäivänä että varsinaisena nupoutuspäivänä. Myös syöntikäyntien kestot olivat lyhyempiä kyseisinä päivinä. Pitempi kipulääkitys vähensi vasikoiden karkearehun syöntikäyntejä ja käyntien kestoja nupoutuksen jälkeisenä päivänä. Muina päivinä käsittelyjen välillä ei ollut merkitseviä eroja. Karkearehun syöntikäyntien yhteenlasketussa kestossa ja määrässä nupoutuksen jälkeisinä päivinä voitiin nähdä kipulääkkeellä suuntaa antava vaikutus. Pitempi kipulääkitys vähensi sekä syöntikäyntien määrää että niiden kestoa. Lyhyemmän kipulääkityksen saaneet vasikat saattoivat olla levottomampia, mikä ehkä näkyi pidentyneenä karkearehun syöntinä. Kolvinupoutetuilla vasikoilla kivun aiheuttama levottomuus saattoi jatkua pitempään kuin pastanupoutetuilla, koska seitsemän päivää nupoutuksen jälkeen kolvinupoutettujen, lyhyemmän kipulääkityksen saaneiden vasikoiden karkearehun syöntiaika oli pitempi kuin pitemmän kipulääkityksen saaneiden. Pastanupoutetuilla vasikoilla vastaavaa eroa ei havaittu. Nupoutuksen jälkeisenä päivänä kolvinupoutettujen vasikoiden väkirehun syöntikäyntien kesto oli pitempi kuin pastanupoutettujen. Kipulääkityksellä ja nupoutustavalla ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta väkirehun syöntikäyntien yhteenlaskettuun määrään tai kestoon nupoutuksen jälkeen. Tässä tutkielmassa ei otettu huomioon muita merkkejä vasikoiden kokemasta kivusta. Vasikoiden nupoutuksen jälkeistä kipua on vaikea todentaa pelkän syöntikäyttäytymisen perusteella. Muutokset syöntiajassa voivat johtua kivun aiheuttamasta levottomuudesta tai siitä, etteivät vasikat tunne enää kipua muutama päivä nupoutuksen jälkeen.
  • Lund, Marie-Therese (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen kokeellisessa osuudessa tarkoituksena oli tutkia kahden eri nupoutustavan vaikutusta vasikoiden immunologiseen vasteeseen. Nämä nupoutustavat olivatmekaaninen poltto (kolvaus tässä tilanteessa) ja kemiallinen nupoutus. Vaikutusta selvitettiin vertaamalla yksilöiden akuutin vaiheen proteiinien pitoisuuksia (seerumin amyloidi A ja haptoglobiini) pitoisuuksia toimenpiteen jälkeen. Tutkielman kokeellinen osuus on osa MMM/Makera:n rahoittamaa Vaihtoehtoisten nupoutustapojen vaikutukset vasikoiden hyvinvointiin-hanketta. Tutkimuksessa oli mukana 16 vasikkkaa. Vasikat olivat roduiltaan Jersey (1), Ayrshire (13), Brown swiss (1) ja Friisiläinen (1). Eläinten painot sijoittuivat välille 34,5-62,2 kg. Vasikoista sonneja oli 6 ja lehmiä 10. Vasikoiden ikä vaihteli, mutta suurin osa oli kuuden päivän ikäisiä nupoutusta suoritettaessa. Verinäytteet otettiin ennen toimenpidettä ja toimenpiteen jälkeen, kun aikaa nupoutuksesta oli kulunut 4,12, 24 ja 48 tuntia. Verinäytteet tutkittiin ELISA-testeillä haptoglobiinin ja seerumin amyloidi A:n osalta. Tutkimuksessa suoritettiin kaksi ELISA-testiä kumpaakin tutkittavaa akuutinvaiheenproteiinia kohden. Analyysin tulokset osoittivat, että kolvatuilla yksilöillä seerumin amyloidiA-arvot olivatnumeerisesti korkeammat, sekä jyrkemmin nousevat, kuin kemiallisesti nupoutetuilla. Tässä tapauksessa kolvaus aiheutti suuremman muutoksen immunologiseen vasteeseen kuin kemiallinen nupoutus. Haptoglobiini-arvot olivat korkeammat kolvatuilla yksilöillä jo lähtötilanteesta alkaen. Kolvatuilla yksilöillä haptoglobiini-arvot laskivat jyrkästi 12 tunnin aikana ja nousivat taas uudelleen 48 tuntiin mennessä. Kemiallisesti nupoutetuilla arvot laskivat tasaisesti aikavälillä 4-24 tuntia. Kolvauksella oli tässä tilanteessa suurempi vaikutus immunologiseen vasteeseen. Myös 48 tunnin kohdalla kemiallinen nupoutus aiheutti pienemmän muutoksen vasteeseen: Kolvatuilla vasikoilla tulokset olivat numeerisesti korkeammat kuin kemiallisesti nupoutetuilla. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa perehdytään nupoutukseen toimenpiteenä sekä akuutin vaiheenreaktioon ja proteiineihin. Lisäksi tarkastellaan kudostuhon ja palovammojen paranemisen vaiheita. Edellä mainituista tuloksista kävi ilmi, että hetkittäin kemiallinen nupoutus aiheutti pienemmän reaktion immunologiseen vasteeseen kuin kolvaus. Kuitenkin lisätutkimuksille olisi tarvetta, sillä tämän tutkimuksen perusteella ei voitu vielä selkeästi todeta, että kumpi nupoutustapa vaikuttaa enemmän vasikan immunologiseen vasteeseen. Ilman tilastoja ei voida olla varmoja tuloksista.
  • Aminoff, Nea (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tuoda esiin kivun havaitsemiseen käytettyjä menetelmiä sekä esitellä kivun hoitovaihtoehtoja pikkuvasikoilla. Kipu on subjektiivinen tunne, jota on hyvin vaikea tutkia. Eläimet eivät pysty sanallisesti ilmaisemaan kokemaansa kipua, joten on kehitettävä muita menetelmiä kivun tunnistamiseksi. Elimistö reagoi kipuun sympaattisen hermoston aktivoitumisella, minkä seurauksena muun muassa sydämen syke ja hengitystiheys kohoavat, sekä veren stressihormonin kortisolin eritys lisääntyy. Kipu voi myös muuttaa eläimen käyttäytymistä. Erityisesti näitä asioita seuraamalla voidaan arvioida eläinten kokemaa kipua. Käyttäytymismuutosten arviointi on tilalla käytännöllisempää ja arvioinnin voi suorittaa eläintä häiritsemättä. Vastasyntyneillä elimistö kehittyy vielä syntymän jälkeen, samoin hermosto ja kipurata. Voimakas kipu voi aiheuttaa pysyviäkin muutoksia herkkään ja hyvin muovautuvaiseen järjestelmään, johtaen muutoksiin kivun aistimisessa. Vasikoille alle kuukauden ikäisenä tehtäviä kivuliaita toimenpiteitä ovat nupoutus sekä kastraatio. Tutkimuksissa on todettu riittävän kivunlievityksen olevan tarpeellista. Rauhoitus toimenpiteeseen, paikallispuudutus sekä tulehduskipulääkkeen anto vähentävät kipuun liittyviä käyttäytymismuutoksia kontrolliryhmiin verrattuna. Kivuliaiden toimenpiteiden lisäksi tulehduksellisten sairauksien sekä poikimavaikeuden on todettu aiheuttavan kipua vasikalle. Kipulääkittyjen vasikoiden on todettu parantuvan ripulista sekä hengitystieinfektiosta paremmin kuin lääkitsemättömien vasikoiden. Synnytyksen jälkeisen kivunhoidon on todettu auttavan avustetusti syntyneiden vasikoiden elinvoimaisuutta, mutta kipulääkkeen lisäksi riittävä hyvälaatuisen ternimaidon saanti on tärkeää vasikan tulevaisuuden kannalta. Nautojen ja vasikoiden kivun tutkimista on lisännyt huoli tuotantoeläinten hyvinvoinnista. Kivuliaiden toimenpiteiden tekemistä ilman kivunlievitystä ei enää suositella ja kivunlievityksen tärkeys on tullut myös tuottajien tietoisuuteen. Paljon on vielä tehtävää, sillä varsinkin hyvin nuorille tuotantoelämille rekisteröityjä kipulääkkeitä on vähän ja tarvitaan lisää tutkimustietoa ennen kuin uusia voidaan tuoda markkinoille.
  • Korhonen, Essi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma on kirjallisuuskatsaus, jossa käsitellään vuohien hyvinvointia käytettäessä eri nupoutusmenetelmiä. Nupoutus tarkoittaa sarvenaiheen tuhoamista pysyvästi. Nupouttaminen on yleinen toimenpide vuohitiloilla ja se tehdään kileille yleensä ensimmäisen elinviikon aikana. Nupoutuksessa voidaan käyttää kuuma- tai kylmäpolttoa, syövyttävää tahnaa tai neilikkaöljyä, joista Suomessa sallittuja nupoutusmenetelmiä ovat kuuma- ja kylmäpoltto. Suomessa vuohien sarvien poistaminen on sallittua tehdä vain kirurgisesti eläinlääkärin toimesta, mutta tilanne saattaa muuttua tulevaisuudessa uuden eläinten hyvinvointilain myötä. Nupoutus aiheuttaa voimakasta kipua nupoutuksen aikana ja sen jälkeen. Vuohilla esiintyy kipuun viittaavia muutoksia fysiologiassa ja käyttäytymisessä vuorokauden ajan nupoutuksesta. Nupoutus nostaa vuohilla veren kortisoli- ja haptoglobiinipitoisuuksia, aiheuttaa sarvenaiheen ihon lämpötilan kohoamista ja nostaa sydämen sykettä. Nupoutus aiheuttaa vuohilla pään ravistelua ja hankaamista, vähentää kehonhoitoa, pidentää tai lyhentää kokonaismakuuaikaa ja vähentää syömiseen käytettyä aikaa. Eri nupoutusmenetelmiä käytettäessä kivun voimakkuudessa ja kestossa on havaittu eroja. Syövyttävä tahna ja kylmäpoltto aiheuttavat vuohilla enemmän nupoutuksen jälkeistä kipua kuin kuumapoltto tai neilikkaöljy. Syövyttävää tahnaa tai kylmäpolttoa ei voida pitää vuohien hyvinvoinnin kannalta hyväksyttyinä nupoutusmenetelminä. Kuumapoltto on yhtä kivulias nupoutusmenetelmä kuin neilikkaöljy fysiologisten vasteiden ja käyttäytymisen muutosten perusteella. Kuumapolttonupoutus on kileillä vaikea toimenpide ja se voi aiheuttaa kallon vaurioitumista, joten kuumapoltolle olisi hyvä löytää hyvinvoinnin kannalta parempi vaihtoehto. Riski kallon vaurioitumiseen nupoutuksessa kasvaa, jos nupouttaja on kokematon. Neiikkaöljy saattaa olla tulevaisuudessa varteenotettava vaihtoehto kuumapolttonupoutukselle, mutta ensin tarvitaan lisää tutkimustietoa neilikkaöljyn pitkäaikaisista vaikutuksista ja neilikkaöljyn tehokkuudesta sarven kasvun estämiseksi. Nupoutus ilman asianmukaista kipulääkitystä heikentää vuohen hyvinvointia. Yhdistelmäanestesia, jossa rauhoitus-nukutusaineseoksena käytetään ksylatsiinia, butorfanolia ja ketamiinia, puudutuksessa prokaiinihydrokloridia ja tulehduskipulääkkeenä meloksikaamia, on käytännön kokemuksen mukaan osoittautunut tehokkaaksi kivunlievitysmenetelmäksi nupoutuksessa, mutta aiheesta ei ole julkaistu tukimuksia. Yhdistelmäanestesian tehokkuudesta nupoutuskivun lievittämiseksi ja nupoutuksen jälkeisen kivun kestosta vuohilla tarvittaisiin lisää tutkimusta.