Browsing by Subject "objektiivisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Frantsi, Valtteri (Helsingin yliopisto, 2020)
    The Nobel Prize in Economic Sciences in 2019 was awarded to Banerjee, Duflo, and Kremer for their fight against poverty, as well as for their methodological contributions to development economics. This thesis discusses their methodological approach, the use of randomized field experiments (RFE) in policymaking, which according to the advocates of the evidence-based policy (EBP), provide better and more objective evidence. This claim will be examined, and rejected, in the light of the methodological literature of field experiments in economics and a case study of the Finnish Basic Income Experiment (BIE Finland). It will be argued that EBP’s view on RFE’s objectivity is rooted on the narrow view of mechanical objectivity, which overemphasizes methodological norms, such as randomization. This hinders various value choices regarding the research process and ignores the fact that the quality and nature of the evidence can change in the process. Co-creation of the scientific methods and interaction of the science and policy, thus, challenge EBP to reconsider their normative guidelines. This thesis examines BIE Finland and demonstrates how ethical values can become as constitutive values of the research via decisions over (i) the experimental design and (ii) theoretical content, and via (iii) interpretation of the results. It will be argued that these three routes present epistemic risks, but also opportunities to increase the relevance and validity of the research. Ultimately these routes show how scientists are troubled by uncertainty and the risk of error, providing also an avenue for subjectivity. While these routes show complex trade-offs between epistemic and non-epistemic values, their implications for the objectivity of the research are also not clear. This is not only because, as will be illustrated with BIE Finland, RFE’s are compatible with various epistemic aims and inferences that are not always clear, but also because the consequences of inductive risk for the normative guidelines and evidential standards is neither obvious. It will be argued that EBP should clarify the constituents of the trained judgment and the role of epistemic and non-epistemic values throughout the research process, because it ultimately shows how researchers are troubled with uncertainty and the risk of error. This requires them to abandon the value-free ideal and move beyond narrow mechanical objectivity in order to address the epistemic risks and potential disappointment associated with the evidence-based policymaking.
  • Pesola, Anne-Sofie (Helsingfors universitet, 2013)
    Det sociala mediet Twitter framstår som ett allt viktigare medium för nyhetsjournalister. Det offentliga utrymmet i sociala medier kan ändå inte helt problemfritt förvandlas till ett journalistiskt verktyg, eftersom det är en arena där det privata och offentliga möts. Trovärdigheten och den journalistiska objektiviteten står på spel när gränsen mellan journalistens offentliga och privata roll suddas ut. Är journalisten privat eller offentlig när hon figurerar på Twitter? Hur journalisten konstruerar sin identitet och formar sin roll på Twitter utreds genom kvalitativa intervjuer med fem finländska journalister som är aktiva på Twitter. För att ta reda på hur journalisterna konstruerar sin roll på Twitter används Goffmans ramanalys, som i den här studien belyser det perspektiv journalisterna använder när de talar om sitt twittrande. Utöver det här analyseras också journalisternas tweetar och redaktionernas anvisningar för hur journalisterna ska använda sociala medier. Av intervjuerna framgår att journalisterna betraktar Twitter både som ett journalistiskt verktyg men också som en kanal för umgänge. De gör ingen skillnad på sin privata och offentliga roll i sociala medier eftersom de upplever att journalisten alltid är journalist, även på fritiden. Den privata och offentliga sfären flyter ihop, och journalisterna ser sin identitet online som en förlängning av identiteten offline. Resultatet av studien visar att de traditionella motpolerna privat och offentlig förlorar sin betydelse när gränsdragningen blir allt svårare att göra. I och med detta blir det allt viktigare för journalisterna att vara objektiva och opartiska för att understryka sin professionalitet och skilja sig från mängden.
  • Sannikka, Marja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomalaistoimittajat ovat työnsä puolesta aiempaa useammin läsnä erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Yksi näistä alustoista on Twitter, jossa toimittajat seuraavat uutisia, välittävät niitä ja ottavat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen politiikan toimittajien näkemyksiä yhdestä alan keskeisimmästä normista – objektiivisuudesta – Twitterissä. Tutkielma osallistuu ajankohtaiseen ja aktiiviseen keskusteluun journalismin objektiivisuudesta. Työni nojaa objektiivisuuden ja sosiaalisen median tutkimukseen. Keskeisimpinä mm. Richard Kaplanin, Charlotta Wienin, Pertti Hemanuksen ja Jörgen Westerståhlin työ objektiivisuuden parissa, ja Jane Singerin, Dominic Lasorsan, Seth Lewisin ja Avery Holtonin, sekä John Parmeleen tutkimukset blogien ja Twitterin käytöstä. Työni tutkimusaineisto koostuu kahdeksan Twitterissä aktiivisen politiikkaan keskittyvän toimittajan haastatteluista. Aineisto on kerätty puolistrukturoitua teemahaastettelumenetelmää hyödyntäen, ja analysoitu kehysanalyysin keinoin. Tutkielmani keskeisin tulos on, että objektiivisuus ohjaa politiikkaan keskittyviä toimittajia myös Twitterissä, mutta voi samalla olla siellä erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta. Analyysini perusteella toimittajat käsittävät objektiivisuuden Twitterissä suhteessa 1) totuuteen, 2) tasapuolisuuteen, 3) asioiden ajamatta jättämiseen ja 4) työtapoihin. Näistä käsityksistä Twitterissä korostuu tasapuolisuus, jonka tavoittelun suhteen Twitter asettaa erityisiä haasteita. Twitter ajaa toimittajia osapuoliksi heidän käsittelemissään asioissa, ja he kokevat tämän hankalana suhteessa objektiiviseen tiedonvälitykseen. Työni perusteella on tarpeen pohtia lisää sitä miten sekä vaikeus tasapuolisuuteen, että toisaalta pyrkimys siihen vaikuttavat yhtäältä toimittajien objektiivisuuden toteutumiseen, ja toisaalta siihen miten he objektiivisuuden käsittävät.
  • Joutsenjoki, Janne (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielmassani tarkastelen kysymystä, miten Søren Kierkegaard näki uskon suhteen oppeihin ja instituutioihin. Tutkimukseni päälähteinä ovat Kierkegaardin teokset Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus ja Kedon kukka ja taivaan lintu. Tutkimusmetodini on systemaattinen analyysi. Tutkimukseni lähtökohta on seuraava asetelma, jossa nuoli osoittaa etenemis- tai etsimissuuntaa uskonelämässä: Ihminen => Opit ja instituutiot => Jumala. Tutkielmassa testattava lähtöoletus on, että ihmisen usko kohdistuisi oppien ja instituutioiden kautta kohti Jumalaa. Ajatus on muotoiltavissa myös siten, että tarkastelen, voiko Kierkegaardin ajattelussa ihminen löytää Jumalan oppien ja instituutioiden yhteydessä. Opit ja instituutiot ovat asetelman keskiössä, josta on yhteys sekä ihmiseen että Jumalaan. Asetelman ääripäät muodostavat ihmisen suhteen Jumalaan, mikä tutkielmani tarkastelunäkökulmassa on yksinkertaisesti usko. Näistä aineksista rakentuu tutkimustehtävä. Tutkielmassani on kaksi päälukua. Tutkielman ensimmäisessä pääluvussa tarkastelen ensin Kierkegaardin käsitystä yksilön uskosta. Sen jälkeen määrittelen ja esittelen Kierkegaardin ajattelun pohjalta tutkielman aihepiiriin kuuluvat, Kierkegaardin ajan Tanskassa vallinneet kristinuskon opit ja instituutiot. Toisen pääluvun ensimmäisessä alaluvussa tarkastelen subjektiivisuus–objektiivisuus-asetelmaa, joka on keskeinen tarkastelukulma ihmisen suhteessa oppeihin ja instituutioihin. Toisen pääluvun toisessa alaluvussa tarkastelen usko ja vapaus -asetelmaa. Tutkimusasetelmassa kyseinen alaluku vastaa oppien ja instituutioiden ja Jumalan välistä akselia. Tutkimukseni tulos on havainto, että tutkimusasetelma, jossa ihminen lähestyy Jumalaa oppien ja instituutioiden kautta, ei toimi Kierkegaardin ajattelussa. Jumalaa ei voi Kierkegaardin mielestä lähestyä pelkästään oppien ja instituutioiden kautta. Kierkegaardin mielestä Jumalaa tulee etsiä ensin, jolloin asetelman keskellä oleva vaihe, opit ja instituutiot, tulee syrjäytetyksi. Kierkegaard näkee opit ja instituutiot useista näkökulmista katsottuna hedelmättöminä ja uskonelämää haittaavina asioina, jotka tuolloin estävät aidon jumalayhteyden. Vaikka Kierkegaard ei hyväksy ajatusta, että usko voisi perustua oppeihin ja instituutioihin, hän kuitenkin suhtautuu niihin määrätyissä olosuhteissa myönteisesti. Tuolloin opeilla ja instituutioilla on Kierkegaardin mielestä paikkansa myös hedelmällisinä elementteinä uskonelämässä. Niiden hedelmälliseen asemaan on Kierkegaardin mielestä kuitenkin yksi ehdoton edellytys. Ihmisen on ensin selvitettävä suhteensa Jumalaan ilman mitään häiritseviä tekijöitä, joihin lukeutuvat myös ylimääräiset opit ja instituutiot. Sen jälkeen ihminen voi vapautua hedelmättömiksi kokemistaan opeista ja instituutioista ja harjoittaa uskontoaan hedelmällisiksi kokemiensa oppien ja instituutioiden yhteydessä. Silti Jumalan edessä ihminen ei Kierkegaardin mielestä ole koskaan vapaa.
  • Haikarainen, Riikka (2005)
    Työ tarkastelee yhdysvaltalaista kansalaisjournalismi-liikettä ja siitä käytyä keskustelua 1990- ja 2000-luvuilla. Näkökulmana toimii journalistisen objektiivisuuden käsite. Pyrkimyksenä on luoda kriittinen katsaus kansalaisjournalismi-liikkeen, siitä käydyn keskustelun ja objektiivisuuden käsitteen suhteeseen. Aineistoksi on valittu Yhdysvalloista journalismin ja viestinnän alan tieteellisiä aikakauslehtiä sekä yksi sikäläinen journalistien ammattilehti. Kansalaisjournalismi (public journalism) on Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa syntynyt liike, joka painottaa median tehtävää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. Liikkeen mukaan median tulee sekä raportoida yhteisöllisistä ongelmista että samalla toimia aktiivisesti niiden ratkaisemiseksi. Yksi kansalaisjournalismi-keskustelun keskeinen kysymys on ollut, luopuuko toimittaja erillisyydestä ja puolueettomuudesta julkista keskustelua aktiivisesti luodessaan. Työn lähtökohtana on, että objektiivisuuden määrittely vaikuttaa käsitykseen journalistisen tiedon synnystä ja funktiosta. Perinteisen journalismin mukaan julkinen keskustelu perustuu tiedolle. Keskustelevuuden ideasta ammentaneet kansalaisjournalistit taas ajattelevat, että julkinen keskustelu voi tuottaa tietoa. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin selvitetään, miten objektiivisuuden ja julkisen keskustelun suhde on määritelty liikkeen sisällä sekä siitä käydyssä keskustelussa. Toiseksi analysoidaan, miten kansalaisjournalismin tavoite edistää julkista keskustelua rakentuu argumentatiivisesti liikkeestä käydyssä väittelyssä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan uuden retoriikan perinteeseen kuuluvan Stephen Toulminin argumentaation analyysimallin avulla. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii keskustelevan julkisuuden teoria. Siihen sisällytetään yhdysvaltalainen filosofinen pragmatismi, lehdistön sosiaalisen vastuun teoria ja deliberatiivinen demokratiateoria. Objektiivisuuden käsitettä esitellään tietoteoreettisesti todellisuuden ja sanoman suhdetta kuvaavana ilmiönä sekä journalismin tutkimuksen näkökulmasta historiallisesti syntyneenä normina ja kritiikin kohteena. Tulos ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että journalismin objektiivisuuden ja julkisen keskustelun suhde on määritelty kansalaisjournalismi-väittelyssä kolmen eri argumentaatioposition kautta. Nämä positiot ovat kansalaisjournalistien valitsema julkisen keskustelun edistäminen, traditionaalisen journalismin valitsema julkisuuden tarkkaileminen ja tutkijoiden konstruktionistisesta lähtökohdasta valitsema julkisuuden rakentaminen. Tuloksena toiseen tutkimuskysymykseen työ erittelee argumentatiivisia lähtötietoja, perusteita ja taustatukia kansalaisjournalismin päämäärälle edistää julkista keskustelua. Näistä argumentaation osista muodostuu keskustelussa kaksi jännitettä. Ensimmäinen on keskustelun edistämisen ja todellisuuden rakentamisen välinen. Sen takia kansalaisjournalismin on päätettävä, ottaako se kantaa journalismin todellisuutta rakentavaan vaikutukseen julkisen keskustelun edistämisen prosessissa. Toinen jännite on konsensuksen ja jakaantuneiden julkisuuksien välinen. Se pakottaa liikkeen määrittelemään, mikä ja kuka on se kansalainen ja yhteisö, jonka keskustelua liike edistää. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat teoreettisen viitekehyksen osalta John Dewey, Walter Lippmann, James Carey ja Michael Schudson. Kansalaisjournalismin keskeiset lähteet ovat Jay Rosen, Davis Merritt, Heikki Heikkilä ja Risto Kunelius. Analyysimenetelmän tärkein lähde on Stephen Toulmin.