Browsing by Subject "odotukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 25
  • Storbjörk, Jennica (Helsingfors universitet, 2013)
    The objective of this thesis was to explore how customers relate to the increase of technology-based selfservices. The subject was first approached by figuring out how to determine self-service and service quality. After that it was examined how customers build their expectations towards services and what their roles in them are. Next objective was to investigate how customers form their attitudes towards self-services and what affects their intentions to use them. The empirical study was made as a web-based survey distributed with the help of the Facebook network. The original focus group was asked to answer the questionnaire and forward the questionnaire to their Facebook contacts. A total of 348 answers from Finns over the age of 18 years were this way obtained. The answers were then studied with the help of analysis of variances, principal component analysis and regression analysis. The findings of this research were that customers have positive attitudes towards self-services and the increase of them in services. A positive attitude doesn’t necessarily mean that customers feel that service quality has increased. Most of the customers feel that self-services can be added as a part of the service. But that selfservice can and should not replace traditional service channels or encounters entirely. According to this research customer attitudes towards self-service are affected by demographic factors, selfservice attributes, customer individual attributes and situational influences. Of customers individual attributes, the resistance towards self-services, beliefs of their own capability to use self-services and the need for interaction in service encounters affects customers intention to use self-service technologies the most. Customers intention to use technology-based self –services can be modified by situational factors. Especially price and time are factors that can change a customer’s intention to use self-services considerably. When introducing self-services it is essential to remember the most important factor, which is customer experience. This is why companies should develop self-service technologies so that they are suitable and attainable for all demographic groups. They should also focus on marketing the advantages of using selfservices to inspire customers to start using them in the future.
  • Tuomela, Maj (1999)
    Detta arbete försvarar två teser, en allmän analys av rationellt förtroende (TR), som inbegripen den rätta kontexten för rationellt förtroende, "förtroendekontexten" (Y), och en "snäv" analys av rationellt förtroende (COMTR) som inbegriper en "minimal" version av TR, TRmin. Dessa analyser av förtroende baserar sig på en syn på förtroende som innehåller en förväntning på den betroddas avsiktliga gratifikation av den som innehar förtroendet. TR anför nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för att en person skall ha ett rationellt förtroende för att en annan person kommer att utföra en särskild handling. Y består av nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för en kontext i vilken en person kan inneha ett rationellt förtroende för att en annan person kommer att utföra en särskild handling. TRmin utgörs av nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för den information som behövs för att man skall kunna ha de uppfattningar som TR och Y förutsätter, i ett sammanhang där informationen saknas om personliga omständigheter och sociala relationer. COMTR inbegripen TR, Y och TRmin, men använder en annan terminologi, som består av strukturella aspekter i kollektiva sociala handlingskategorier. COMTR är formulerad för, och tillämpad i en referensram som består av sådana kategorier, vilka har analyserats av Tuomela och Bonnevier-Tuomela (nu Tuomela) i 'From Social Imitation to Teamwork' (1997). Analyserna av rationellt förtroende, TR och COMTR, är två "lekmanna-modeller för sätt att överväga eller "lekmannateorier" om förtroende. TR utgörs av de rationella förtroendets delkomponenter, olika uppfattningar, medan COMTR anför nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för den information som behövs för att man skall kunna inneha dessa uppfattningar inom en referensram som består av kollektiva sociala handlingskategorier, med aktörer utan personliga egenskaper. En viktig aspekt av TR är att den förtroendefulla personen förväntar sig att den betrodda skall handla med god vilja. I COMTR motsvaras detta av att "handla med ett särskilt slag av social förbindelse". Förtroendekontexten(Y) tjänar som gränsdragare mellan "att lita på" och andra närliggande begrepp, såsom "att räkna med att något är fallet". COMTR är den centrala analysen i detta arbete, och den baserar sig på det grundläggande antagandet att människan är en social varelse, som önskar vara inbegripen i en gemenskap med andra människor, och sålunda bryr sig om andras kritik. COMTR anför nödvändiga och tillsammans tillräckliga villkor för den förtroendefullas uppfattning att den beträddas rädsla för socialt underkännande skall uppstå. I COMTR är förtroendet baserat på den förtroendefullas uppfattning om det sociala tryckets effektivitet när det gäller att framkalla den betroddas samarbetsvillighet.
  • Yrttiaho, Pihla (Helsingfors universitet, 2013)
    The subject of the research was the expectations of Finnish consumers in electronic commerce, especially concentrating on electronic products. The goal was to find out which underlying characteristics arise when the valuations of online shopping are surveyed. These dimensions were also compared to the background variables. In addition the point of interest was on expectations on delivery, payment and customer service. The research was conducted with a questionnaire form using a convenience sample. The survey was conducted in the areas of Helsinki, Espoo, Vantaa, Kotka and Turku. The aim was to reach different aged Finnish respondents, who were on the moment of the survey 16 years or older. The final sample consisted of 103 respondents. The data was analysed mainly with a Principle Component Analysis and further tests were made using the Analysis of Variance and t-tests. According to the Principle Component Analysis the characteristics of e-commerce in Finland were: privacy control, delivery, mobile-shopping, complete price, Finnish service language and design & navigation. These components followed mostly the original dimensions that were based on earlier research. However a new component of Finnish service language was found. Based on t-tests women valued privacy, mobile-shopping and design more than men. Differences according to the place of residence were examined in the same way. According to this research respondents living outside the capital area value Finnish service language in ecommerce more the residents of capital area. Approximately half of the respondents preferred to pay their purchases using online banking. The second most popular method was a credit card. Most of the respondents expect the package to arrive in 4 to 5 days from the ordering. Over half would pick up the parcel from the post office and approximately one fifth chose the home delivery. The traditional customer service mediums were the most preferred. Together over 90 percent of the respondents would contact the customer service by phone and by e-mail.
  • Matala, Saara Anneli (Helsingfors universitet, 2011)
    Suomen kylmän sodan aikaisesta kaupankäynnistä sosialististen maiden kanssa poliittisesti ja taloudellisesti merkittävintä oli kahdenvälinen kauppasuhde Neuvostoliiton kanssa. Tässä tutkielmassa määrittelen idänkaupan Suomen ja Neuvostoliiton väliseksi erityissuhteeksi, jota luonnehti käsitys molempien toisilleen myöntämästä erityisasemasta, kaupan tason poliittinen merkitys, jatkuvuuden korostaminen sekä clearing-järjestelmä. Neuvostoliiton hajotessa vuonna 1991 myös idänkauppa loppui. Tässä tutkielmassa argumentoin kuitenkin, ettei idänkaupan loppuminen ollut suoranaisesti seurausta Neuvostoliiton hajoamisesta. Kehityskulut, jotka johtivat idänkaupan loppumiseen, olivat murtaneet perustan kahdenvälisen kaupan erityissuhteelta jo ennen kuin Neuvostoliitto lopetti olemassaolonsa. Tarkastelen kaupan erityissuhteen purkautumista vuosina 1988–1991. Keskeisiä tapahtumia idänkaupan loppuvaiheessa oli clearing-järjestelmän uudistaminen vuonna 1988, viimeisen clearingpohjaisen runkosopimuksen allekirjoittaminen 1989, clearing-järjestelmän lopettaminen vuonna 1990 sekä Neuvostoliiton hajoaminen 1991. Keskityn kauppapolitiikan valmistelutason toimintaan. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat ulkoministeriön kauppapoliittisen osaston ja Suomen Pankin idänkaupan osaston arkistoaineisto. Tutkimuskysymys on kaksiosainen. Ensinnäkin tutkin Suomen kauppapolitiikan toimijoiden näkemyksiä idänkaupan tulevaisuudesta. Käsittelen sitä, miltä idänkaupan tulevaisuus näytti silloin, kun se oli loppumassa. Vaikka idänkaupan loppuminen näyttää jälkikäteen suoraviivaiselta, se ei ollut sitä tapahtumahetkellä. Käytän apunani Reinhart Koselleckin käsitteitä odotushorisontista (horizon of expectations) ja kokemusavaruudesta (space of experience). Toiseksi pyrin piirtämään kuvan siitä idänkaupasta, joka loppui. Tarkastelen idänkauppaa sille ominaisten piirteiden kautta selvittääkseni, mitkä idänkaupan ominaisuudet vaikuttivat sen loppumiseen. Tutkielman perusteella Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppasuhteen erityisyyden purkaantuminen johtui ensisijaisesti muutoksista Neuvostoliitossa, mutta myös Suomen ja kansainvälisen ympäristön poliittisilla ja taloudellisilla muutoksilla oli merkitystä. Idänkaupan järjestelmä loppui, koska se ei sopeutunut muuttuvaan maailmaan. Idänkaupan ilmiöön liittyneiden vahvojen epämuodollisten instituutioiden ansiota oli, että erityissuhde jatkui niin pitkään.
  • Järvinen, Raija; Saarinen, Paavo (Kuluttajatutkimuskeskus, 2008)
    Kuluttajatutkimuskeskus. Työselosteita ja esitelmiä 111
  • Karppinen, Samuli (Helsingin yliopisto, 2015)
    Kosteikon perustaminen tai kunnostaminen on ympäristöä muuttava hanke, jolla liki aina on sosiaalisia vaikutuksia alueelle. Muutokset ihmisten lähiympäristössä heijastuvat heidän elinoloihinsa, hyvinvointiin sekä viihtyvyyteen. Ympäristöä muuttavien hankkeiden suunnittelijoiden, toteuttajien ja esimerkiksi lähiympäristön asukkaiden näkemykset hankkeen hyödyistä ja haitoista voivat olla moni-naiset ja osin jopa hyvin erilaiset. Sosiaalisten vaikutusten arviointi on menetelmä tai toimintastrategia, jolla hankkeen vaikutuksia ihmisten elinoloihin, hyvinvointiin sekä viihtyvyyteen voidaan arvioida. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli pyrkiä tunnistamaan kosteikon perustamisen vaikutuksia toteuttajiin ja lähiympäristöön sekä lähiympäristön asukkaisiin. Tarkastelun kohteina ovat: 1) toteuttajien sekä lähialueen asukkaiden väliset suhteet, 2) intressit kosteikon rakentamiseen, 3) kosteikkojen perustamisen haasteet, 4) toteuttajien kokemukset ja odotukset kosteikon odotetuista ja havaituista vaikutuksista sekä 5) halukkuus perustaa kosteikoita ilman ulkopuolista rahoitusta. Tutkimusaineiston muodostivat kaksi Kotiseutu-kosteikko Life+ -hankkeen mallikohteiden toteuttajille suunnattua lomakekyselyä. Ensimmäinen kysely suoritettiin ennen kosteikkojen toteuttamista ja toinen toteuttamisen jälkeen. Tulkintaa tukemaan suoritettiin kosteikoilla kaivutöiden yhteydessä toteuttajien ja lähialueen ihmisten teemahaastatteluja ja lisäksi puhelinhaastatteluja. Idea kosteikon rakentamiseen kykeni lähtemään monesta erilaisesta suunnasta. Ratkaisevan aloitteen idean muodostumisesta itse toteuttamisen konkreettiseen valmisteluun olivat Life+ -kosteikkojen kohdalla ottaneet liki puolessa tapauksista maanomistajat. Heidän rinnallaan aktiivisina aloitteentekijöinä olivat metsästysseura tai -seurue, mutta yksittäisissä tapauksissa myös moni muu taho. Yleisimmin yhteistyöhön päätyivät aktiiviset metsästävät, kalastavat ja koiraharrastuksissa mukana olevat henkilöt, jotka jakoivat kiinnostuksen luonnon tarkkailuun ja hoitoon. Toteuttajat näkivät kosteikon vaikutukset lähiympäristöön ja sen ihmisiin positiivisina eikä negatiivisia arvioita ilmennyt. Heidän odotuksensa vaikutuksista olivat korkealla ja ne myös toteutuivat. Toteuttajat pitivät keskinäisiä suhteitansa kautta linjan hyvinä tai erittäin hyvinä. Yksimielisimmin toteuttajat näkivät kosteikon arvon luonnonhavainnoinnin mahdollistajana ja sekä vesilintujen määrän lisääjänä. He myös arvioivat, ettei kosteikon toteuttaminen synnyttänyt kateutta muissa alueen ihmisissä. Odottamattomia haasteita toteuttamisen aikana aiheuttivat useimmiten luonnonolosuhteet, ja selviytymisessä auttoi usein osaava kaivinkonekuski. Haasteina koettiin myös lupaviranomaisten hidas toiminta ja Life+ -hankkeen resurssien puute ja kosteikkosuunnittelijoiden lomat. Näistä selvittiin monissa tapauksissa odottamalla vain kärsivällisesti. Kynnyskysymyksenä kosteikkojen rakentamiselle pidettiin ulkoista rahoitusta. Toteuttajat pitivät Life+ -rahoitusta hyvin merkityksellisenä toteuttamiselle. Vaihtoehtona tälle he pitivät lähinnä maatalouden ei-tuotannollista tukea tai Leader-rahoitusta. Muita rahoituslähteitä ei joko oikein edes tunnettu tai nähty merkittävänä. Toteuttamista eteenpäin vieväksi ja toteuttamisen kannalta tärkeäksi vastaajat kuitenkin kokivat Life+ -hankkeen rahoituksen rinnalla sen tarjoaman suunnittelu- ja toteutusavun. Tulosten mukaan kosteikkojen rakentamiselle ei voida määritellä lähtökohtien ja toteuttajatahojen osalta yhtenäistä samaa muottia, jonka mukaan kaikki hankkeet etenisivät. Toteuttajien kokemukset ja odotukset kosteikkohankkeen eri vaiheissa olivat kautta linjan positiivisia ja nämä odotukset voidaan katsoa kytkeytyvän osittain motiiveiksi kosteikkojen perustamisen taustalle. Tulosten perusteella ei näytä olevan esteitä, miksi kosteikkojen rakentaminen ei jatkuisi tulevaisuudessakin. Hyvien tulosten taustalla täytyy muistaa kuitenkin Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeen toimiva konsepti, joka mahdollisti sujuvan kosteikkojen toteuttamisen. Lisäksi mallikohteiksi oli valittu sellaisia kohteita, joiden lähtökohdat olivat hyvät. Toteuttajatahojen väliset suhteet sekä maastolliset piirteet olivat myös kunnossa.
  • Ritola, Jussi Matias (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Tilastokeskuksen kuluttajabarometrissa julkaistuja suomalaisten kuluttajien inflaatiokäsityksiä ja näiden käsitysten eroja eri väestöryhmien välillä. Inflaatiokäsityksillä tarkoitetaan kuluttajien tekemiä inflaatio-odotuksia vuoden päähän sekä heidän menneen vuoden aikana havaitsemaansa inflaatiota. Tutkielmassa on pyritty ottamaan kantaa tehtyjen odotusten tarkkuuteen ja rationaalisuuteen sekä siihen, auttavatko nämä odotukset ennustamaan julkaistua inflaatiota. Havaitusta inflaatiota on tarkasteltu sen tasoa, sekä sitä kuinka ja miksi tämä taso eroaa julkaistusta inflaatiosta. Tutkielman teoreettisessa osassa tutustutaan pääasiassa rationaalisten odotusten teoriaan ja sen laajennuksiin. Empiirinen osa on jaettu kahteen osaan: poikkileikkaus- ja aikasarjatarkasteluihin. Poikkileikkaustarkasteluissa löydettiin inflaatio-odotusten kohdalla selkeitä eroja väestöryhmien odotuksissa ja näiden tarkkuudessa, kun tutkittiin Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin mikroaineistoa vuosilta 2000-2007. Keskeisimpinä tuloksina mainittakoon naisten selkeästi miehiä korkeammat inflaatio-odotukset ja opiskelijoiden ja varusmiesten tarkimmat odotukset. Myös tulot vaikuttivat odotusten tarkkuuteen niin, että korkeampien tulojen ryhmissä odotukset olivat tarkempia. Inflaatio-odotusvirheessä havaittu heterogeenisuus johtaa Soulelesin (2004) esittämän hypoteesin mukaan siihen, että inflaatio-odotusten rationaalisuus koko väestön tasolla voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Havaitun inflaation tapauksessa tulokset olivat hyvin samansuuntaisia. Naiset havaitsivat inflaation keskimäärin useamman kymmenyksen korkeammaksi, kuin miehet. Tarkimpia havaitun inflaation arvioissaan oli opiskelijoiden ja varusmiesten ryhmä. Selkeästi epätarkimmin mennyttä inflaatiota arvioi 15–19 -vuotiaiden ryhmä, ja havaintojen tarkkuus parani tasaisesti vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä. Syiksi edellä kuvattuihin inflaatio-käsitysten väestöryhmittäisiin eroihin on aiemmin esitetty mm. talousuutisten seuraamisen eroavaisuuksia eri väestöryhmissä (Carroll 2003a). Lisäksi on esitetty, että esimerkiksi naisten ja miesten välisiin inflaatiokäsitysten eroihin voisi olla syynä näiden väestöryhmien usein kuluttamien hyödykkeiden hintakehityksen erilaisuus (Lehtinen 2007). Tämän tutkielman aikasarjatarkasteluissa oli kaksi päämäärää. Ensinnäkin haluttiin tutkia väestöryhmittäisten inflaatio-odotusten rationaalisuutta. Kun inflaatio-odotusten rationaalisuus pystyttiin koko väestön tasolla hylkäämään, on Soulelesin (2004) esittämien tulosten mukaan mahdollista, että yksittäisten väestöryhmien odotukset olivat tästä huolimatta rationaalisia. Niinpä yhteisintegroituvuuteen vedoten saatiin selville, että useiden väestöryhmien odotukset olivat rationaalisia. Keskeisimpinä tuloksina voidaan esittää, että miesten inflaatio-odotukset vaikuttivat rationaalisilta, mutta naisten odotusten rationaalisuus hylättiin. Muista väestöryhmistä myös palkansaajat sekä äitiyslomalla olevat tai omaa kotiaan hoitavat kuluttajat olivat odotuksiltaan rationaalisia. Toinen aikasarjatarkastelujen päämäärä oli inflaatio-odotusten ja julkaistun inflaation välisen Granger-kausaalisuuden testaaminen. Tavoitteena oli tehdä päätelmiä siitä auttaisivatko inflaatio-odotukset koko väestön tasolla tai väestöryhmittäin ennustamaan julkaistua inflaatiota. Tuloksena saatiin yllättävästi, että useat niistä väestöryhmistä, joilla oli suuri absoluuttinen odotusvirhe poikkileikkaustarkasteluissa, olivat niitä ryhmiä joiden odotukset auttoivat ennustamaan julkaistua inflaatiota.
  • Hellstén, Juho (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten kuluttajien taloudellisten odotusten muodostumista, niihin vaikuttavia tekijöitä sekä niiden suhdetta reaalitalouden lukuihin Suomessa aikavälillä 1987-1995. Odotusten muodostumista on tarkoitus tarkastella suhteessa aikavälin historialliseen tapahtumakulkuun. Tutkimuksessa kuvataan odotuksia Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin saldolukujen avulla. Aineistosta käytetään kolmea eri odotusmuuttujaa: odotuksia omasta taloudesta, Suomen taloudesta sekä työttömyydestä. Vuosina 1987-1995 Suomessa koettiin ensin ennennäkemättömän voimakas nousukausi, joka huipentui talouden ylikuumenemiseen ja poikkeuksellisen pitkäksi ja syväksi osoittautuneeseen lamaan. Odotusten muodostumisen teoreettisena viitekehyksenä toimii rationaalisten odotusten hypoteesi. Rationaalisten odotusten hypoteesin mukaan odotuksiin sisältyy kaikki relevantti informaatio, ja ne ovat talousteorian mukaisia parhaita mahdollisia ennusteita muuttujien arvoista. Odotuksiin vaikuttavaa tapahtumakulkua hahmotetaan työssä kahdella toisiinsa kytkeytyvällä tavalla: 1. ensisijaisesti median välittämän julkisen keskustelun ja yleisen ilmapiirin eli niin kutsutun talouspuheen kautta, sekä 2. yksittäisten merkittävien poliittisten tapahtumien kautta, joita aikavälillä ilmeni. Tapahtumakulun ja odotusten välistä suhdetta tarkastellaan aineistolähtöisesti tilastoaineiston aikasarjojen ja kirjallisuuslähteiden pohjalta. Tarkoitus on paikantaa tapahtumakulun ja odotusten muutosten ajoitukset, muutokset ja murrokset sekä trendit. Näin saadaan selville, minkälainen suhde tapahtumakulun ja odotusten välillä on mahdollista havaita. Tutkimuksessa on myös tarkoitus tarkastella reaalitalouden lukujen, jotka tulevat Tilastokeskukselta, ja odotusten suhdetta sekä odotusten mahdollista subjektiivista harhaisuutta. Tutkimustulosten mukaan odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä vaihtelevat aikavälillä paljon enemmän kuin odotukset omasta taloudesta, joiden trendi on tasaisempi. Odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä vaikuttavatkin olevan alttiimpia ulkoisille vaikutuksille, kuten aikavälin merkittäville tapahtumille tai talouspuheen sävylle. Oman talouden odotusten voidaan näin ollen katsoa perustuvan Suomen talouteen ja työttömyyteen liittyviä odotuksia enemmän relevanttiin informaatioon, jolloin ne ovat myös enemmän rationaalisten odotusten hypoteesin mukaisia. Lamauutisten lisääntyminen näyttää vaikuttavan ensisijaisesti odotuksiin omasta taloudesta, kun taas Suomen talouteen liittyvien odotusten kannalta merkittävämpää on talouspuheen ja todellisen taloustilanteen ristiriita. Aikavälin talouspuhetta leimasivat mm. rahoitusmarkkinoiden vapautukseen ja vakaan markan linjaan liittyneet keskustelemattomuus ja kritiikin tukahduttanut yhden hallitsevan näkökulman talouspoliittinen linja, josta pidettiin kiinni ongelmien välttämiseksi. Marraskuun 1991 devalvaatiota edeltäneen talouspuheen voidaan nähdä olleen odotuksia harhaanjohtavaa ja ongelmia peittelevää, minkä seurauksena kahteen odotusmuuttujaan, odotuksiin Suomen taloudesta ja työttömyydestä, syntyi harhainen kasvuperiodi mittausajankohtien 02/1991 ja 02/1992 välille. Toteutettu devalvaatio kuitenkin monipuolisti talouspuhetta, jonka jälkeen myös odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä kääntyivät kohti ”oikeampaa” suuntaa. Tämä harhainen periodi, jossa odotukset tulevasta paranivat keskellä pahinta lamaa ja loivat talouskehityksen valossa perusteetonta optimismia, on tutkielman kiinnostavin tulos. Myös tärkeimmät poliittiset tapahtumat, kuten markan arvon kellutus ja Ahon hallituksen valtaan astumiseen johtaneet vuoden 1991 eduskuntavaalit voidaan nähdä mahdollisina odotuksiin vaikuttaneina murroksina, jotka ajoittuvat juuri samoihin ajankohtiin odotusmuuttujien arvojen muutosten kanssa. Odotukset Suomen taloudesta näyttävät ennakoivan muutoksia reaalitalouden luvuissa, kuten talouskasvussa, tuloissa ja kulutuksessa, mutta harhainen periodi koituu ongelmaksi. Odotukset omasta taloudesta puolestaan vaihtelevat yllättävän vähän laman pituuteen ja syvyyteen nähden, mutta se ei sisällä samanlaista harhaista periodia kuin odotukset Suomen taloudesta. Korot ja työttömyys näyttävät kuitenkin olevan muuttujina sellaisia, joilla on vaikutusta nimenomaan odotuksiin omasta taloudesta. Odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä vaihtelevat liiaksi, jotta niiden yhteyttä talouden reaalitalouden lukuihin voitaisiin pitää selvänä. Myös odotusten muodostajat itse näkevät erityisesti Suomen talouteen liittyvät odotuksensa harhaisina, kun niitä tarkastellaan vuoden päästä subjektiivisen kokemuksen kautta. Mainittu harhainen periodi onkin tutkielmani yllättävin ja kiinnostavin tulos. Sen aikana, kesken pahimman laman, Suomen talouteen liittyvät odotukset ennustavat kasvukautta, joka ei toteudu, vaan korjaavat itsensä lopulta normaalimmalle tasolle. Suomen talouteen liittyviä odotuksia saattoivat johtaa harhaan mm. viranomaisten optimistiset kasvuennusteet, talouspuheen harhaanjohtavuus ja ristiriita oikean taloustilanteen kanssa, vaihtoehdoista keskustelemattomuus, tulotason kasvu vielä vuonna 1991, eduskuntavaalien aiheuttama optimistisuus tai usko väistämättömän devalvaation kykyyn ratkaista mahdolliset ongelmat. Harhainen periodi, mutta myös verraten matalat odotukset 1980-luvun lopulla, asettavat myös kyseenalaisiksi aiemmassa tutkimuksessa esitetyn näkemyksen siitä, että nousukausi olisi ollut erityisen optimistista ja lama pessimististä aikaa. Vuodesta 1993 eteenpäin odotukset kuitenkin seuraavat toteutunutta kehitystä. Tutkimustulosten mukaan odotukset eivät siis näytä muodostuvan täysin rationaalisten odotusten hypoteesin mukaisesti johtuen harhaanjohdettavuudesta, mikä johti systemaattisten virheiden muodostumiseen. Voidaan sanoa, että kuluttajien on hyvin vaikea muodostaa odotuksia relevantin informaation pohjalta varsinkaan yleisestä talouden tilasta. Tämä vaikuttaisi erityisesti pätevän juuri poikkeuksellisina aikoina, joista erinomaisena esimerkkinä toimii tarkasteltu nousukauden ja laman aikaväli.
  • Tobiasson, Hanne (Helsingfors universitet, 2015)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan kummilasten käsityksiä kummiuden olemuksesta sekä heidän kokemuksiaan suhteista omiin kummeihinsa. Tutkimuskysymykset ovat seuraavanlaisia: 1. Mitä kummilapset ajattelevat kummiuden yleisesti tarkoittavan ja sisältävän 2. Millaisena kummilapset kokevat oman kummisuhteensa 3. Mitä odotuksia ja toiveita kummilapsilla on mahdollisesti kummeilleen. Tutkielman aineistona ovat toimineet haastattelut, jotka on tehty kahdelle eri haastatteluryhmälle. Haastatelluista rippikoululaisista suurin osa on 14–15-vuotiaita, mutta joukossa ovat myös 21-vuotiaat ja 25-vuotiaat rippikoululaiset. Haastatellut teologian opiskelijat olivat 22–27-vuotiaita. Haastatteluja on tehty yhteensä 24, molemmista ryhmistä 12. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja ne tehtiin talvella ja keväällä 2013. Tutkimusmenetelmä on kvalitatiivinen ja aineiston analyysimetodi sisällönanalyysi. Tutkielman mukaan rippikoululaisten käsitys kummiudesta on varsin suppea. He määrittävät kummiuden läsnäoloksi ja kummin tehtäviksi huolenpidon ja yhteydenpidon kummilapseen. Uskontokasvatustehtävää ei tunnisteta. Opiskelijat määrittävät kummiutta runsaammin termein, muun muassa varavanhemmuutena, erityishuomiona ja kristillisenä kasvatuksena. Kummin tehtävinä he pitävät muun muassa kasvatusta, perheen apuna olemista ja yhteyttä kummilapseen. Molemmilla haastatteluryhmillä on ajatus kummi-informaation vähyydestä. Sekä rippikoululaiset että opiskelijat pitävät kummien valintaa ja olemassaoloa kuitenkin tärkeänä. Kummin ja kummilapsen välisen yhteyden määrä näyttäisi vähentyvän rippikoululaisten edustaman iän ja opiskelijoiden iän välillä. Rippikoululaiset ovat melko tiiviisti yhteydessä kummeihinsa, kun taas opiskelijat kertovat yhteyden vähentyneen. Myös maantieteellisellä välimatkalla on merkitystä asiaan. Kummin ja kummilapsen välinen yhteydenpito ilman muita osapuolia osoittautuu harvinaiseksi molempien haastateltavien ryhmien kohdalla. Uskontokasvatustehtävän toteutuminen on varsin harvinaista molempien haastateltujen ryhmien kohdalla. Vain murto-osa kaikista haastatelluista on saanut aktiivista uskontokasvatusta kummeiltaan. Tapauksissa, joissa uskontokasvatusta kummeilta on tullut, on haastateltujen suhtautuminen siihen ollut varsin positiivista. Opiskelijoilta löytyy myös toiveita, että kummit olisivat aktiivisemmin toteuttaneet uskontokasvatusta. Sekä rippikoululaisten että opiskelijoiden toiveet keskittyvät kummisuhteen tiivistymiseen, yhteydenpidon lisääntymiseen ja suhteen läheisyyteen. Rippikoululaisilta löytyy toiveita myös yhteisestä tekemisestä kummien kanssa. Rippikoululaiset kokevat suhteen kummeihinsa läheisemmäksi kuin opiskelijat.
  • Kosonen, Emmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Careers have changed from moving hierarchically within a single organization to moving in more diverse directions. These changes have proven to affect also the relationship between employee and employer. The psychological contract theory has been used in studies to understand the reciprocal relationship between the employee and the employer and what the parties expect from each other in the employment relationship. This Master Thesis is an assignment from Company X and its purpose is to study former and current plant engineers’ and employer representatives' expectations of a plant engineer’s work and career. According to the sponsoring company, the turnover rate for plant engineers is too high and for that reason the aim of this study is to understand the expectations of both parties. This study is implemented as a qualitative theme interview. I interviewed four current plant engineers, two former plant engineers, and five employer representatives. The data was analyzed using a theory-guided qualitative content analysis approach and psychological contract theory structures the analysis. The research findings indicate that an employee's work and career expectations are subjective and impacted by the messages they receive and interpret from the organization, social cues and individual predispositions. The turnover rate is heightened by the constant messages about the high turnover rate and that the job is positioned as a “fast track” to other jobs. Employer representatives' expectations about a plant engineer's work and career were partly contradictory. Considering psychological contract theory, the expectations should be clarified in order to communicate them consistently to the employees.
  • Rantanen, Elina (2008)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millaisia kotiin liitettyjä odotuksia on luettavissa naisten kirjoittamista omaelämäkerrallisista kotikertomuksista. Kodin käsitteessä yksilöllinen ja sosiaalinen kietoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tavoitteena on ennen kaikkea osallistua keskusteluun siitä, minkälaisia yhteisesti jaettuja merkityksiä annetaan kodille suomalaisessa yhteiskunnassa 2000-luvulla. Tutkimusongelma on sekä metodologinen että empiirinen Aineisto muodostuu yhdeksästä 1950-luvulla syntyneen suomalaisen naisen kirjoittamasta kotikertomuksesta. Kertomukset ovat omaelämäkerrallisia ja niissä kuvataan ja arvioidaan kotia monipuolisesti elämän eri vaiheissa. Kertomukset on valikoitu Kodin paikantaminen -tutkimushankkeen ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston järjestämän Kotini -kirjoituskeruun tuottamasta aineistosta. Metodologisesti lähdetään siitä, että kieli on sosiaalista, että kieli välittää sosiaalisia merkityksiä. Tutkimusmenetelmänä on odotusanalyysi. Näistä lähtökohdista aineisto nähdään narratiivisesti jäsentyneinä kertomuksina. Ajatuksena on, että kiinnittämällä huomio kirjoittajien tekemiin kerronnallisiin ja kielellisiin valintoihin päästään tarkastelemaan kodin yhteisesti jaettuja merkityksiä. Tutkimuksessa on luettu aineistoa odotusanalyysia hyödyntäen eri etäisyyksiltä, jolloin empiirisestä aineistosta paikantuu kotiin liitettyjä odotuksia. Odotukset eivät ole normatiivisia, vaan yhteisesti jaettuja mahdollisia kertomuksia, joiden avulla kertoja pyrkii tekemään yksilöllisen elämänsä kulun lukijalle ymmärrettäväksi. Aineistosta paikantuu kolme keskeistä kotielämäkertoja kokonaisuuksina jäsentävää odotusta. Ensinnäkin lapsuuskodilla näyttää olevan erityinen asema kotielämäkerran kokonaisuudessa. Tämä näyttäisi olevan aineiston kotielämäkertojen vanhimpia konventioita. Toiseksi kertojat jäsentävät aikuisiän kodeista kertomaansa perinteisen suomalaisen asumisuran – lapsuuskodista edetään perhevaiheeseen ja lasten kasvaessa muutetaan pienemmästä asunnosta suurempaan – odotusarvoista etenemistä vasten. Kolmanneksi kertomusten omaelämäkerrallisen reflektion taustalta on luettavissa kysymys; Miten tähän on tultu? Se, miten kertojat arvioivat nykyisiä kotejaan ja suhteuttavat menneitä kotejaan ja niihin liittyneitä elämäntapahtumia nykyhetkeen, avaa näkökulmia siihen, minkälaisessa tilanteessa kertomukset on kirjoitettu. Analyysia tarkennetaan tutkimusta jäsentävien ylätason odotusten sisällä aineistossa merkittävinä näyttäytyviin teemoihin. Koti näyttäytyy aineistossa esimerkiksi paikkana, jota arjen naisisiksi mielletyt kotityöt pitkälti määrittävät. Kotielämäkerran aika näyttäytyy aineistossa hidastavana ja venyvänä, mitä selitetään yhtäältä juonentamisen luovalla ajalla ja toisaalta sillä, että yhteisesti jaetuista odotuksista poikkeavat yksilöllisen elämän käänteet ja ratkaisut vaativat enemmän perusteluja kuin odotusten mukaiset. Menetelmällisissä kysymyksissä tutkimuksessa on sovellettu kertomuksista kiinnostuneiden lingvistikkojen William Labovin ja Deborah Tannenin ajatuksia sekä sitä, miten Anni Vilkko ja Matti Hyvärinen ovat soveltaneet heidän ajatuksiaan omaelämäkerrallisen aineiston analyysiin. Kodin käsitteen määrittelyyn ovat vaikuttaneet eniten Kimberly Dovey, Mary Douglas ja Anni Vilkko.
  • Syrjänen, Nina (2008)
    Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineiston pohjalta: 1. minkälaisia kokemuksia maahanmuuttajavanhemmilla on suomalaisesta koulusta, 2. miten vanhemmat merkityksellistävät kokemuksiaan ja 3. minkälaista ymmärrystä akkulturaationäkökulma tuo kokemuksiin. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa fenomenologinen lähestymistapa ja teoreettisen viitekehyksensä puolesta tutkimus nivoutuu sosiaalitieteelliseen maahanmuuttaja- ja akkulturaatiotutkimukseen. Tutkimuksen aineistona on kahdeksan maahanmuuttajaäidin teemahaastattelut. Äidit ovat kurdin- ja venäjänkielisiä. Aineisto on rajattu Väestöliiton Kotipuun vertaisryhmien ohjaajan opasta varten kerätystä maahanmuuttajavanhempien haastatteluaineistosta. Haastattelut käsittelevät maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun yhteistyöstä ja lasten kasvatuksesta uudessa kulttuuriympäristössä. Aineisto on analysoitu tulkitsevalla fenomenologisella analyysimenetelmällä (interpretative phenomenological analysis, IPA). Aineistolähtöiseen analyysiin on yhdistetty teoriajohteista analyysiä, kun aineistosta muodostettuja teemoja on tarkasteltu vielä erikseen akkulturaationäkökulmasta. Aineistossa maahanmuuttajavanhempien kokemukset suomalaisesta koulusta jäsentyvät kodin ja koulun yhteistyön, lasten opiskelun sekä kouluun kohdistettujen odotusten kautta. Maahanmuuttajaäitien kokemukset suomalaisen koulun kontekstissa ovat yksilöllisiä, mutta myös jaettuja. Kurdinkielisillä ja venäjänkielisillä äideillä on samanlaisia ja erilaisia kokemuksia. Samanlaisten kokemusten pohjalta äidit päätyvät yhteneviin ja toisistaan eroaviin tulkintoihin. Akkulturaatioteoriat tarjoavat mielekkään viitekehyksen kokemusten tarkastelulle, sillä kokemuksia voidaan tulkita esimerkiksi Berryn akkulturaatiomallissa esitettyjen ryhmä- ja yksilötason tekijöiden avulla. Maahanmuuttajatutkimuksen osalta tärkeimpiä lähteitä ovat Berry kollegoineen (1992; 1997; Berry ym. 2006), Suárez-Orozco ja Suárez-Orozco (2002) sekä Talib (2002). Analyysimenetelmän osalta tärkeimmät lähteet ovat Smith ja Osborn (2003; 2005) sekä Willig (2001).
  • Peltonen, Eeva (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (5)
  • Teelahti, Taneli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Suomen ulkopoliittisen johdon ja etenkin Suomen Moskovan suurlähetystön odotuksia Neuvostoliiton tulevaisuutta kohtaan vuosina 1985–1987. Tarkoitus on selvittää minkä takia Neuvostoliiton ongelmien vakavuutta ja laajuutta ei ymmärretty, vaikka Mihail Gorbatshov nähtiin maan järjestelmän korjaajana. Apuna käytetään Reinhart Koselleckin käsitteistöä odotushorisontista (horizon of expectation) ja kokemustilasta (space of experience). Kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan aiheeseen liittyvän historiankirjoituksen lisäksi Suomen ulkopolitiikassa ja idänkaupassa Neuvostoliiton kanssa työskennelleiden odotuksia ja käsityksiä. Myös Neuvostoliiton muutosprosessia selitetään auki maan johtajan, Mihail Gorbatshovin elämänkerran kautta. Samalla käydään läpi lähinnä tutkielmaa olevaa tutkimuskirjallisuutta. Kirjallisuuskatsauksella alustetaan myös työn varsinaista tutkimusta. Työn päälähteenä toimii Suomen ulkoministeriön arkiston Moskovan R-sarjan asiakirjat vuosilta 1985–1987. Nämä sisältävät muun muassa lehdistöraportteja, tiedotteita henkilö- ja organisaatiomuutoksista, sekä suurlähetystön työntekijöiden analyyseja Neuvostoliiton tapahtumista. Vuonna 1985 Suomen Moskovan suurlähetystön raportointi keskittyi Gorbatshovin poliittisen linjan arviointiin. Hänet leimattiin tässä vaiheessa Andropovin kuripolitiikan jatkajaksi. Raporteista selviää, että Neuvostoliiton tapakulttuuri tunnettiin hyvin ja siihen tukeuduttiin tulevaisuuden analysoinnissa. Gorbatshovin muuttaessa tätä osittain, alettiin analyysia tehdä muilla tavoilla. Vuoden 1986 Neuvostoliiton tärkeimmät tapahtumat olivat kommunistisen puolueen puoluekokous ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus. Puoluekokous näytti neuvostojärjestelmän jähmeyden, sillä konkreettisia päätöksiä oli vähän. Talousuudistukset alkoivat konkretisoitua vasta seuraavana vuonna. Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden taloudelliset ja psykologiset vaikutukset Neuvostoliitolle taas aliarvioitiin pahasti. Vasta vuonna 1987 talousuudistukset alkoivat näyttäytyä vääjäämättöminä. Samalla glasnostin todettiin kiihtyneen pienimuotoisten mielenosoitusten sallimisen vuoksi. Alueellisen nationalismin nousu Neuvostoliitossa huomattiin ja siitä raportoitiin. Sen todelliset vaikutukset ja poliittisten virheiden seuraukset eivät olleet vielä tässä vaiheessa nähtävissä. Suurlähetystön ja ulkopoliittisen johdon analyysit olivat pääasiassa laadukkaita. Ne heijastelivat Neuvostoliiton sisäistä sekasortoa, sekä muutoksen hitautta, mitkä osaltaan vaikeuttivat ongelmien vakavuuden arviointia. Yksi vaikeuttava tekijä olivat Neuvostoliiton talousluvut, jotka kansantalouden osalta olivat vielä vuonna 1986 hyvät. Pienempiä merkkejä ongelmista ei kuitenkaan talouden osalta huomioitu riittävästi. Oli kuitenkin nähtävissä, että kehitystä arvioitiin osittain vanhan kokemustilan mukaan. Tämä näkyi etenkin Tshernobylin onnettomuuden jälkeisissä raporteissa ja siinä, että Gorbatshovia verrattiin vielä vuonna 1987 Andropoviin. Samalla Suomen ulkopoliittisen johdon odotushorisonttiin todettiin vaikuttavan, ettei Neuvostoliiton tahdottu nähdä hajoavan. Raportit kuitenkin osoittivat hyvää Neuvostoliiton tapa- ja johtamiskulttuurin, sekä ideologisen historian ja kulttuurin tuntemusta.
  • Paloviita, Maritta (2004)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kolmen Phillips-käyrän empiiristä soveltuvuutta euroalueelle. Taloudellisten päätöksentekijöiden inflaatio-odotuksia ei oleteta rationaaliksi, vaan niitä mitataan suoraan käyttämällä OECD:n ennusteita. Reaalisia rajakustannuksia mitataan kolmella eri tavalla. Tulosten mukaan suoraan mitattuja inflaatio-odotuksia käytettäessä uusklassinen Phillips-käyrä estimoituu tilastollisesti järkevästi. Lisäksi puhtaasti eteenpäin katsova uuskeynesiläinen Phillips-käyrä tuottaa järkeviä empiirisiä tuloksia, mutta nämä tulokset ovat selvästi huonompia kuin uusklassisen Phillips-käyrän ja uuskeynesiläisen Phillips-käyrän hybridimuodon empiiriset tulokset. Siten tulokset osoittavat, että euroalueen inflaatioprosessi ei ole puhtaasti eteenpäin katsova, minkä vuoksi inflaatio ei voi sopeutua välittömästi uuteen informaatioon. Lisäksi euroalueen inflaatiodynamiikkaa kuvattaessa viivästetty inflaatiotermi tarvitaan uuskeynesiläisessä Phillips-käyrässä odotusten mahdollisesta epärationaalisuudesta huolimatta. Inflaatioprosessi on muuttunut enemmän eteenpäin katsovaksi viime vuosina, jolloin inflaatio on ollut vaimea ja vakaa. Toisaalta uuskeynesiläisessä Phillips-käyrässä tuotantokuilu on ainakin yhtä hyvä reaalisten rajakustannusten empiirinen vastine kuin työtulojen BKT-osuus.
  • Korpela, Tuija; Heinonen, Hanna-Mari; Laatu, Markku; Raittila, Simo; Ylikännö, Minna (Kela, 2020)
    Teemakirja
  • Hokkanen, Aleksi (2001)
    Tutkielmassa käsitellään valuutta- ja maksutasekriisejä sekä analysoidaan niiden syntytekijöitä. Kysymyksen asettelussa havainnollistetaan kahden eri teoreettisen lähestymistavan näkökulmaa valuuttakriiseihin. Ensimmäisen sukupolven malleissa kriisin selittävät talouden heikentyneet perustekijät, kun taas toisen sukupolven malleissa kriisin laukaisijana voi toimia spekulointi, ns. markkinoiden mieliala, joka voi olla itsensä toteuttavaa. Aluksi esitellään valuuttakriisejä käsittelevän teoreettisen lähestymistavan kehittyminen. Erityisesti syvennytään toisen sukupolven lähestymistapaan ja esitellään tarkemmin pakolauseke-lähestymistapa, ns. pehmeiden perustekijöiden merkitys sekä monikäsitteisen tasapainon mahdollisuus. Myös Aasian finanssikriisiä käsitteleviä ns. kolmannen sukupolven malleja sekä kriisien tartuntavaikutus esitellään. Työssä mallinnetaan valuuttakriisi Floodin ja Marionin (2000) mallin avulla. Malli on kompromissi ensimmäisen ja toisen sukupolven lähestymistapojen välillä, ja se ottaa niiden molempien näkökulmat huomioon. Mallissa valuuttakriisi voi selittyä itsensä toteuttavilla odotuksilla valuuttamarkkinoiden tulevasta riskistä. Flood ja Marion sisällyttävät sijoituskohteiden tuottoihin endogeenisen riskipreemion, joka mahdollistaa epälineaariset pääomamarkkinat ja mekanismin monikäsitteiselle tasapainolle. Monikäsitteinen tasapaino saavutetaan täysin yksityisen sektorin spekulatiivisella käyttäytymisellä eikä julkisen vallan tarvitse reagoida hyökkäykseen mitenkään. Johtopäätöksenä on, että jos yksityiset toimijat odottavat valuuttamarkkinoilla yllättäen enemmän hyökkäyksen jälkeistä riskiä, voi se johtaa itsensä toteuttavaan spekulatiiviseen hyökkäykseen, kun talouden perustekijät ovat tarpeeksi heikossa kunnossa. Mallissa käydään läpi tällainen tilanne numeerisen esimerkin avulla, jota havainnollistetaan graafisesti. Tämän jälkeen analysoidaan mallin ja sekä siinä esiintyvän riskipreemion merkitystä talouspolitiikan kannalta sekä esitellään yleinen keskustelu liittyen valuuttakriisien hallinnointiin ja ennustamiseen. Johtopäätöksenä todetaan, että on etukäteen mahdollista kehittää erilaisia varhaisen varoituksen järjestelmiä varoittamaan kriisistä. Hallinnoinnin osalta sekä kiinteät että kelluvat valuuttakurssijärjestelmät asettavat rajoitteita harjoitettavalle talouspolitiikalle vapaiden pääomaliikkeiden vallitessa. Erilaisia pääomaliikkeiden rajoituksia, kuten Tobinin veroa, ei kuitenkaan suositella ratkaisuksi. Kriisejä pystytään parhaiten välttämään kansainvälisellä yhteistyöllä sekä harjoittamalla uskottavaa ja kestävää talouspolitiikkaa. Lopuksi analysoidaan esimerkinomaisesti vuosien 1991 - 1992 Suomen valuuttakriisiä Floodin ja Marionin malliin perustuen. Havaitaan, että Suomen aineisto tukee Floodin ja Marionin mallia siten, että on selvästi havaittavissa muutos riskiodotuksissa, jotka liittyivät sijoituksiin Suomessa. Muutoksen selittävät näköpiirissä ollut taloudellinen taantuma, itäviennin romahdus sekä kasvava vaihtotaseen vaje, jotka kaikki merkitsivät valtion kasvavaa velkarahoitusta ja lisäsivät epäilyksiä valtion kyvystä ja halukkuudesta selvitä veloista ilman devalvaatiota. Yksityisen sektorin sijoitussalkkujen uudelleen järjestely, jonka tavoitteena oli suojautua valuuttakurssitappioilta ja valuuttakurssiin liittyvältä riskiltä, kulutti lopulta keskuspankin ulkomaiset reservit loppuun ja lopetti sen kyvyn puolustaa Suomen markkaa.
  • Nyman, Liisi (Helsingfors universitet, 2013)
    Tämä tutkimus tarkastelee mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän roolia asiakassuhteessa. IT-palvelut luokitellaan asiantuntijapalveluiksi. Laadukkaan IT-palvelun tuottamiseen vaaditaan asiakkaiden odotusten ymmärtämistä sekä laatuun vaikuttaviin tekijöihin panostamista. Tässä tutkielmassa laatua tarkasteltiin asiakkaiden odotusten kautta sekä luottamuksen ja sitoutumisen muodostumisen avulla. Tämä tutkimus vastaa kysymykseen, mikä merkitys asiantuntijaorganisaation palveluhenkilöllä on asiakassuhteeseen. Tutkimusongelmaan etsittiin vastausta tarkastelemalla mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän rooliin kohdistuvia odotuksia sekä löytämällä palvelun laadulle määritteitä mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän roolissa. Erityisenä tarkastelun kohteena oli palveluhenkilön merkitys asiakkaan luottamukseen ja sitoutumiseen. Tutkimus toteutettiin tekemällä kahdeksan teemahaastattelua keväällä/kesällä 2010. Tutkimusote on laadullinen tapaustutkimus. Haastateltavat valittiin yhden pääkaupunkiseudulla toimivan IT-alan yrityksen asiakkaista. Haastateltavat olivat ylempiä toimihenkilöitä tai johtajia. He olivat olleet aktiivisesti tekemisissä IT-palveluiden sekä mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän kanssa. Tutkielmassa jäsenneltiin rooliin kohdistuvat odotukset kolmeen kategoriaan: tiedostamattomiin, tiedostettuihin ja hämäriin odotuksiin. Tutkimuksessa löydettiin odotuksia näistä kaikista kategorioista. Mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän odotettiin olevan asiantuntijoita, erityisesti mikrotukihenkilön asiantuntijuutta pidettiin itsestään selvänä. Haastateltavien oli vaikeaa ymmärtää omia tarpeitaan IT-palveluiden osalta. Näiden kolmen kategorian odotukset ilmenivät päällekkäisinä. Mikrotukihenkilöiden vaihtuvuus vaikutti odotusten tiedostamiseen. Odotuksia tiedostettiin tilanteissa, joissa uusi mikrotukihenkilö ei pystynyt vastaamaan asiakkaan odotuksiin. Tämän tutkielman tulosten mukaan asiakassuhteen kannalta keskeistä on mikrotukihenkilön ja IT-palvelumyyjän asiantuntijuus ja kyky käyttää selkeää kieltä asiakkaiden kanssa. Ammatillisten sanojen käyttöä pidettiin hankalana. Mikrotukihenkilön odotettiin sopeutuvan asiakkaan työympäristöön ja yrityskulttuuriin. Mikrotukihenkilön työskentelyn odotettiin olevan läpinäkyvää ja asiakkaat toivoivat mikrotukihenkilön kertovan IT-järjestelmiin liittyvistä operaatioista selkeästi. Erittäin tärkeäksi koettiin IT-palvelumyyjän asiantuntijuus tuotteista. Myyjältä odotettiin nopeaa asiakkaan tarpeiden tunnistamista. IT-palveluiden myynnille toivottiin aktiivista roolia asiakassuhteessa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palveluhenkilön ja asiakkaan välinen suhde on erittäin tärkeä yritysten välisen suhteen kehittymiselle. Mikrotukihenkilön sosiaaliset vuorovaikutustaidot vaikuttivat voimakkaasti siihen, miten laadukkaaksi palvelukokemus koettiin. Mikrotukihenkilön merkitys myyjän roolissa on merkittävä asiakassuhteen laadun kannalta. IT-palvelumyyjän merkitys asiakassuhteelle oli merkittävin solmittaessa uutta asiakassuhdetta. Aineisto antaa viitteitä siitä, että luottamus palveluhenkilöön on keskeinen osa asiakassuhdetta ja sen jatkuvuutta. Luottamus IT-palvelumyyjään ja mikrotukihenkilöön muodostui muun muassa asiantuntijuuden ja avoimen kommunikaation kautta. Mikrotukihenkilöön muodostuvaa luottamusta näyttäisi vähentävän henkilöiden vaihtuvuus. Sitoutuminen muodostui henkilöiden välille ja henkilövaihdokset koettiin uhkana suhteen jatkumiselle.
  • Leinonen, Elina (Helsingfors universitet, 2011)
    Tutkimuksessa tarkasteltiin inkerinsuomalaisten muuttoa edeltävien odotusten toteutumisen yhteyttä psykologiseen sopeutumiseen. Psykologisen sopeutumisen indikaattorina käytettiin elämään tyytyväisyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli tuoda esille sopeutumista prosessina, joka alkaa jo ennen muuttoa (pre-akkulturaatio) sekä luoda uutta tietoa paluumuuttajien odotusten toteutumisen vaikutuksesta sopeutumiseen. Toteutuneiden odotusten tutkimuskenttä muodostaa oman tutkimusperinteensä, jonka piirissä on pyritty selvittämään odotusten ja kokemusten välisen suhteen yhteyttä tyytyväisyyteen eri konteksteissa. Akkulturaatiotutkimuksissa korostetaan, että maahanmuuttajien epärealistiset odotukset muuton jälkeisestä elämästä vaikeuttavat sopeutumisprosessia. Tässä pitkittäistutkimuksessa toteutuneiden odotusten yhteyttä elämään tyytyväisyyteen tarkasteltiin paluumuuttokontekstissa kolmen vaihtoehtoisen mallin avulla. Ideaalitaso-mallin mukaan odotusten toteutuminen nostaa elämään tyytyväisyyttä ja toteutumatta jääminen laskee sitä. Ei vahvistusta –mallissa elämään tyytyväisyyden oletetaan olevan korkeimmillaan silloin, kun kokemukset ylittävät odotukset. Vain kokemus –mallin mukaan hyvät kokemukset muuton jälkeen nostavat elämään tyytyväisyyttä odotusten tasosta riippumatta. Malleja testattiin erikseen sosio-psyykkiseen hyvinvointiin ja ammatillis-taloudelliseen hyvinvointiin liittyvien odotusten suhteen. Perhe- ja ystäväsuhteiden laadun sekä ammatillisten mahdollisuuksien ja taloudellisen tilanteen tason on osoitettu olevan yhteydessä elämään tyytyväisyyteen. Maahanmuuttajien odotuksien on niin ikään todettu koskevan näitä elämänlaatua indikoivia osa-alueita. Tutkimuksen aineisto koostui etniseltä taustaltaan inkerinsuomalaisista (N=141) paluumuuttajista. Lähtökohta-aineisto kerättiin Venäjällä ennen muuttoa ja seurantavaihe toteutettiin noin vuosi muuton jälkeen. Aineiston analysoinnissa huomioitiin ajankohtainen metodologiakeskustelu ja kahden muuttujan välisen suhteen vaikutusta riippuvaan muuttujaan tarkasteltiin polynomisen regressioanalyysin ja vastepintamallinnuksen avulla. Näin tehden voitiin välttää toteutuneiden odotusten tutkimuksille tyypilliset mittaus- ja metodologiaongelmat: retrospektiivisyys, erotuspistemäärien käyttö ja lineaaristen mallien käyttö. Tutkimuksen aineisto tuki ei vahvistusta –mallin mukaista yhteyttä odotusten toteutumisen ja elämään tyytyväisyyden välillä. Yhteyttä voitiin tarkastella vain sosio-psyykkiseen hyvinvointiin liittyvien odotusten ja kokemusten suhteen, koska ammatillis-taloudelliseen hyvinvointiin liittyvät odotukset, kokemukset tai niistä muodostetut interaktiotermit eivät polynomisen regressioanalyysin tulosten mukaan olleet yhteydessä elämään tyytyväisyyteen tilastollisesti merkitsevästi. Paluumuuttajien elämään tyytyväisyys oli korkeimmillaan silloin, kun sosio-psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät kokemukset ylittivät odotukset. Odotusten ja kokemusten välisen eroavuuden suunnalla siis on tämän tutkimuksen tulosten perusteella merkitystä psykologisen sopeutumisen kannalta. Tutkimuksen tulos tukee näkemystä, jonka mukaan maahanmuuttajien sopeutumisprosessia tulisi tarkastella pitkittäisasetelmassa muuttoa edeltävä vaihe huomioiden. Lisäksi tutkimus avaa yhden näkökulman siihen, minkä elämän osa-alueiden laatu on paluumuuttajien sopeutumisen kannalta merkityksellistä.
  • Hutri, Juhani (Helsingfors universitet, 2013)
    Aim of this study was to find out consumers expectations about electric vehicles (EV) range, charging and price. In addition, aim was to identify Finnish EVs early adopters, based on Everett Rogers (2003 [1962]) Diffusion of Innovation theory. Data was collected using an online survey. Questionnaire was published in several web pages and on Facebook. Total sample was 1871 responses. This study’s target group was people over the age of 20 or older and target area was Helsinki region. 938 responses of all sample belong to the target group. Data was analyzed with quantitative research methods. EVs current driving range 150 kilometers seem be to too short. The respondents expect about 300 kilometers range for EV. For daily movement 150 kilometers range is enough for most of the respondents. 150 kilometers driving range is also enough for households’ second car. Besides limited range, slow charging and lack of charging points are seen as barriers for EVs market penetration. In this study it was found that 58 per cent of the respondents have possibility to charge EV at home and the charging time at home (6–8 hours) is not significant problem. There is less than 20 public charging points in Finland. Increase of public charging point will increase the respondents’ interest in EV. There was a significant difference between males and females expectations of EVs range and charging. Males were more demanding. Females appreciate more EVs green values. According to the respondents EVs current price seem to be too high. With a lower price the respondents are willing to buy EVs. EVs early adopters accept higher price than other the respondents. In this study, as in previous international studies, green consumers and technical enthusiasts are the early adopters of EV. A stereotypical early adopter is a 30–35-years-old person who lives in a house. Suchlike person drivers under 50 kilometers per day and tries to be environmentally friendly and/or keen on new technologies.