Browsing by Subject "ohjaaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Karlsson, Kati (Helsingfors universitet, 2015)
    The aim of this study was to describe the experiences of the mentors of adult practical nurse students. The focus was on "how the mentors experience the process of on-the-job learning" and "how the mentors can support student's professional growth during the on-the-job learning period". The data of this study consist of 12 semi-structured interviews of mentors of adult practical nurse students. The interviews were first tape recorded and then transcribed verbatim. Mentors described mentoring of students' as a process, that consist of elements such as mentor's own perceptions of her role as a mentor, adult learner's attitude towards learning, support of professional growth and the meaning of environment and support. The mentoring was seen as a process. Mentoring of an adult student was seen as a challenge but also as a chance because the adult learners do have plenty of experiences. Mentors pointed out various factors that have an effect on success of mentoring. Such factors were: mentors experience of their own role, students' attitude towards learning and guidance, supporting professional growth and importance of working environment as well co-operation with educational institution. Mentors experience of being an expert of their own work was important as well to be able to adjust guidance in benefit of a student's individual needs and goals. Adult learners were expected to take an active role of their own learning and to take benefit of their own experiences. Mentors did feel that they were responsible for students' professional growth. Working environment end co-operation with educational institution had important role in successful guidance. Mentors opinion was that guidance during the work-place learning should be mainly emphasized on mentor and workplace. Co-operation with educational institution was considered important but mentors also felt that they are best experts of their own work. Mentors hoped and expected support, resources and respect to their mentoring. .
  • Toivanen, Tapio; Pyykkö, Anu; Berggren, Vilma (Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tiedekunta, 2021)
    KEHU-toimintamalliin perustuva teoriaperusteinen tukimateriaali on luotu erityisesti opetusharjoittelun ohjauksen apuvälineeksi. KEHU-toimintamallin keskeisenä tavoitteena on kehittää tulevien opettajien ammatillista vuorovaikutusosaamista nostamalla tarkasteluun kolme opetusvuorovaikutuksen osa-aluetta: 1) opettajaksi opiskelevan ammatillinen nonverbaali viestintä, 2) vertaissuhteet eli oppilasryhmän keskinäisten suhteiden ja ryhmän rakennetekijöiden merkitys opetusvuorovaikutukselle sekä 3) haastavat kohtaamiset – ennaltaehkäisevä ja reaktiivinen toiminta. KEHU-toimintamalli ja tukimateriaali on suunnattu opettajaopiskelijoille, harjoitteluja ohjaaville opettajille ja yliopiston opettajankouluttajille. Sitä voidaan käyttää materiaalina opettajankoulutuksessa ja opetusharjoittelun ohjaajien koulutuksessa. Tukiaineisto soveltuu sekä luokanopettajan, aineenopettajan että varhaiskasvatuksen opettajan koulutukseen ja jo kentällä toimivien opettajien täydennyskoulutukseen. Malli on kehitetty osana Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamia vuonna 2017 ja 2018 käynnistyneitä Opettajankoulutuksen kehittämishankkeita. Hankkeen tavoitteena on ollut määrittää suuntaa suomalaiselle opettajankoulutukselle ja opettajien osaamisen kehittämiselle sekä antaa opettajille työvälineitä ympäröivän yhteiskunnan muutokseen vastaamisessa. KEHU-toimintamallin kehittämisyhteistyöhön ovat osallistuneet Jyväskylän yliopisto, Jyväskylän yliopiston normaalikoulu, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu sekä Turun yliopiston Turun ja Rauman opettajankoulutusyksiköt.
  • Tuhkanen, Samuel (Helsingin yliopisto, 2017)
    Kovertilla tarkkaavaisuudella viitataan ihmisen kykyyn suunnata tarkkaavaisuutta ääreisnäön alueella oleviin kohteisiin ilman katseen siirtämistä. Dynaamisissa ympäristöissä kuten liikenteessä on oleellista pystyä havainnoimaan ääreisnäön alueella esiintyviä kohteita ja suunnitelemaan omaa toimintaa tämän perusteella. Silmänliiketutkimuksella on tuotettu huomattava määrä tietoa mm. autolla ajajien katsekäyttäytymistä. Tämä tutkimus on kuitenkin yksi ensimmäisistä yrityksistä tutkia kovertin tarkkaavaavaisuuden suuntautumista aktiivista ohjausta vaativan ajotehtävän aikana. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kuinka aktiivinen ohjaustehtävä ja visuaalinen tienäkymä mahdollisesti vaikuttavat kovertin tarkkaavaisuuden suuntautumiseen. Aiemman silmänliiketutkimuksen perusteella tiedetään, että ajajat tekevät systemaattisesti fiksaatioita tulevalle ajolinjalle. Tarkkaavaisuuden premotorisen teorian mukaan kovertin tarkkaavaisuuden suuntaaminen kohteeseen on ollennaisesti sama prosessi kuin sakkadin suunniteleminen kohteeseen. Tämän perusteella ennustetiin, että myös koverttia tarkkaavaisuutta mahdollisesti suunnataan enemmän tulevalle ajolinjalle kuin sen ulkopuolelle. Tutkimus suoritettiin ajosimulaattorilla. Koehenkilöt (n = 26) oli ohjeistettu pitämään katseensa tiellä sijaitsevan fiksaatiympyrän sisällä, samalla kun he ohjasivat virtuaalista ajoneuvoa mutkaisella tiellä ja pyrkivät tunnistamaan perifeerisen näön alueella esitettäviä kohdeärsykkeitä. Ärsykelokaatiot oli valittu siten, että osa ärsykkeistä sijaitsi koehenkilön tulevalla ajolinjalla ja osa sen ulkopuolella. Koehenkilöt pelasivat ohjaustehtävän lisäksi myös verrokkitehtävää, jossa ohjaus oli automatisoitu ja tienäkymä oli peitetty harmaan taustan alle. Tutkimuksesta havaittiin, että ohjauksen lisäämä kuormitus tai visuaalisen ohjausympäristön vaikutus näytti heikentävän kykyä jakaa tarkkaavaisuutta ruudulla esitettyihin ärsykkeisiin. Sen sijaan ei kuitenkaan havaittu, että tarkkaavaisuutta jakaututisi enemmän tulevalle ajolinjalle.
  • Järvinen, Jasmin (Helsingin yliopisto, 2019)
    Climate change is one of the most major environmental challenges of our time. The upcoming decades will be crucial for delimiting the global average temperature rise to 1.5 - 2 degrees, as pointed out by the IPCC. Tackling climate change requires system-wide changes, emission reductions from all sectors and a shift towards low-carbon society. The global food system is responsible for circa 20-30 percent of global greenhouse gas emissions. Therefore, achieving the goal of carbon neutrality necessitates profound changes in the food system, i.e. in the ways our food is being produced and consumed today. This, in turn, necessitates a transition towards more plant-based diets. There is a scientific consensus that plant-based diets are - in addition to human health - also beneficial for the climate, as they produce less greenhouse gas emissions. Carbon-intensive lifestyles are especially characteristic for people in industrialized countries. Food covers roughly one fifth of the annual carbon footprint of a Finn. Finnish diets produce relatively large emissions mainly due to high consumption of meat and dairy. As food choices contribute to climate change, it is crucial to seek solutions in order to steer sustainable food consumption. In addition to the efforts of the public sector, proactive companies are also capable of steering or “nudging” sustainable food consumption also by other than conventional means, such as information provision and financial incentives. These means and their acceptability are addressed in this thesis. This thesis explores how Finnish consumers allocate responsibilities between the government, companies and consumers for mitigating climate change. In addition, this thesis elucidates how Finnish consumers perceive food manufacturers’ role and contribution (means) in steering food consumption towards more climate-friendly choices. The study conducted for this thesis was a consumer survey (n=504) and the target population was Finnish consumers aged between 18-74 years. The material was collected during August 2019, and statistical methods were mostly applied to analyze the results. One of the key findings of this study is that half of the survey respondents perceive a shared responsibility between the government, companies and consumers in mitigating climate change. While least responsibility is assigned for consumers, their role is not, however, underestimated. It also seems like food manufacturers play an important role in steering climate-friendly food consumption in the respondents’ opinion. In addition, the respondents seem to be relatively accepting towards the fact of being steered by food companies in order to make more climate-friendly food choices. Also the means to steer consumer behaviour, which were addressed in this study, received a promising level of support from the respondents. The findings of the study shed light on the food industry’s opportunities to influence climate-friendly food consumption and can help to develop policies that aim to mitigate climate change and promote more sustainable culinary culture.
  • Hakala, Annamari (2006)
    Lääkealan ammatillisen perustutkinnon perusteet ja opetussuunnitelma uudistettiin vuonna 2001. Muutos oli osa valtakunnallista tutkinnonrakenneuudistusta, jonka myötä kaikki toisen asteen ammatilliset perustutkinnot muuttuivat 120 ov:n pituisiksi. Alkuvaiheessa tutkintonimike oli farmanomi. Apteekkisektori ei tällöin kokenut koulutusta sopivaksi nimikkeensä ja sisältönsä takia. Vuoden 2004 alusta nimikeongelma poistui, kun lääkealan perustutkinnon apteekkityön koulutusohjelman tutkintonimike muuttui lääketeknikoksi. Tämän jälkeen työnantajapuoli on tullut mukaan kehittämään tutkintoa. Kyselyllä selvitettiin lääketeknikkokoulutuksen työelämävastaavuutta työssäoppimisen ohjaajien näkökulmasta. Ohjaajilta kysyttiin lääketeknikon tärkeimpiä työtehtäviä ja mielipiteitä koulutuksen keskeisten sisältöjen oppilaitoksessa opettamisen tärkeydestä. Kysely lähetetiin 52 ohjaajalle, jotka olivat ohjanneet keväällä 2005 valmistuneita lääkealan perustutkinnon apteekkityön koulutusohjelman opiskelijoita. Kyselyyn vastasi 30 työssäoppimisen ohjaajaa (vastausprosentti 57,7%). Lääketeknikon tärkeimpinä työtehtävinä ohjaajat pitivät logistiikkaa, laskutusta, kassatoimintoja, reseptinkäsittelyä ja avustavia lääkkeenvalmistustehtäviä. Tärkeimmiksi oppilaitoksessa opetettaviksi kokonaisuuksiksi ohjaajat katsoivat logistiikan, laskutuksen ja tietotekniikan. Erilaiset toimistotyöt ja alaa määrittävien säännösten opettaminen koettiin melko tärkeäksi. Lääkkeenvalmistuksen opettamista pidettiin vähiten tärkeänä. Kyselyn perusteella lääketeknikkokoulutus on tarpeen, jotta apteekkeihin saadaan ammattitaitoista teknistä henkilökuntaa. Opetettavista sisällöistä löytyvät apteekkien teknisten työntekijöiden keskeiset osaamistarpeet, joskin sisällön painotuksia täytyy jatkossakin miettiä apteekkityön muuttuessa.
  • Malaska, Jonna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastelen teatteriharjoitusten ohjaajien ohjailevia lausumia eli direktiivejä. Käsittelen vain sellaisia lausumia, joiden vaatima toiminta on suoritettava heti, eikä sitä ole mahdollista siirtää myöhemmäksi. Tällaisia direktiivejä esiintyy aineistossa yhteensä 255. Selvitän keskustelunanalyyttisin keinoin, millaisia asioita teatteriharjoituksissa vaaditaan välittömästi tehtäväksi ja miten välitöntä toimintaa vaativat direktiivit erilaisissa tilanteissa muotoillaan. Tutkimusaineisto on peräisin Taide työnä ja työvälineenä -hankkeesta, joka tutkii ja kehittää nuorille suunnattua Kesätyöprojektia, jonka aikana nuoret valmistavat ohjaajien johdolla esityksen Kiasma-teatterin Urbaanin taiteen festivaaleille. Tutkimusaineistoksi olen valinnut yhteensä noin 2,5 tuntia videoitua aineistoa eräältä kesältä, jolloin harjoituksiin osallistui kahdeksan nuorta ja kaksi ohjaajaa. Aineisto koostuu kahdeksasta jaksosta, joissa on käynnissä jokin toiminnallinen harjoitus (esim. alkulämmittely, improvisointi tai kohtauksen harjoittelu). En jaottele direktiivejä toimintatyyppien (esim. pyyntö) tai kieliopillisen muodon (esim. imperatiivi) perusteella, vaan lähden liikkeelle niiden tehtävistä. Tutkielmassa osoitan, että välitöntä toimintaa vaativilla direktiiveillä voidaan karkeasti jaotellen tehdä kolmea asiaa: niillä voidaan aloittaa, ohjata jo käynnissä olevaa tai lopettaa jokin toiminta. Keskeinen havainto on, että toiminnan aloittaminen tai lopettaminen ei ole sidottu jakson absoluuttiseen alkuun tai loppuun, vaan myös jaksojen keskellä tapahtuu erilaisia aloituksia ja lopetuksia. Muotoilultaan aineiston direktiivit ovat pääsääntöisesti finiittiverbittömiä lausumia, deklaratiivi- tai imperatiivilauseita. Imperatiivilauseet olen jakanut 2. persoonan ja monikon 1. persoonan imperatiiveihin, joista jälkimmäinen on muotoiltu passiivin preesensin avulla (tehdään piiri). Monikon 1. persoonan imperatiivilauseilla luodaan harjoituksiin yhteistyötunnelmaa ja niitä esiintyy erityisesti tilanteissa, joissa korostetaan yhteistä tekemistä tai aloitetaan uusi toimnta. 2. persoonan imperatiiveja puolestaan esiintyy useimmiten tilanteissa, joissa on jo meneillään jokin yhteinen toiminta, jolloin ei ole enää erikseen tarpeen korosta yhdessä tekemistä. Deklaratiivilauseet ovat muotoilultaan hyvin vaihtelevia, mutta modaaliverbin sisältävillä nollapersoonaisilla väitelauseilla on aineistossani erityistehtävä: niillä annetaan toiminnalle jokin vaihtoehtoinen suoritustapa. Finiittiverbittömillä direktiiveillä puolestaan ohjataan pääasiassa käynnissä olevaa liikettä tai liikkumista. Niitä käytetään kuitenkin myös käynnissä olevan toiminnan lopettamiseen (stop, kiitos) ja työrauhavuoroina, joiden tarkoitus on lopettaa melu (hei). Kiinnitän huomiota myös direktiivien kehollisuuteen, sillä useimmiten ne rakentuvat puheen lisäksi myös kehollisten resurssien varaan. Ohjaajat hyödyntävät direktiiveissään mm. osoittavia eleitä ja nyökkäyksiä. Lisäksi on mahdollista, että ohjaajat eivät käytä lainkaan puhetta antaessaan toimintaohjeita. Tämä on tyypillistä erityisesti kohtauksen harjoittelutilanteissa.