Browsing by Subject "ohjearvot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Reinikainen, Jussi (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 23/2007
    Valtioneuvoston asetuksessa maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) on säädetty maaperän haitallisten aineiden pitoisuuksille kynnys- ja ohjearvot, joita käytetään asetuksen mukaisen arvioinnin apuna. Tässä julkaisussa esitetään kynnys- ja ohjearvojen määritysperusteet. Kynnys- ja ohjearvojen perustaksi on määritetty yleisellä tasolla tehdyn riskinarvioinnin avulla viitearvot, jotka kuvaavat ympäristö- ja terveysriskien suhteen merkityksettömiä ja suurimpia hyväksyttäviä pitoisuuksia maaperässä. Julkaisussa on esitetty tämän riskinarvioinnin menetelmät, lähtötiedot ja tulokset sekä arvio niihin liittyvästä epävarmuudesta. Lisäksi julkaisussa on kuvattu, miten riskinarvion tuloksia on sovellettu kynnys- ja ohjearvojen asettamisessa ja mitä muita tekijöitä tässä on otettu huomioon. Julkaisua on tarkoitus soveltaa apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa siten, että kynnys- ja ohjearvojen käyttö olisi tarkoituksenmukaista. Julkaisu auttaa tunnistamaan ja määrittämään maaperän haitallisista aineista aiheutuva ympäristö- ja terveysriskejä sekä esittää päätöksentekoa tukevaa taustatietoa. 
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1.6.)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007
    Osallistuminen yleis- ja asemakaavoituksessa -opas on tarkoitettu kuntien kaavoittajille, kaavoja laativille konsulteille sekä kaavoitukseen osallistuville kuntien ja valtion viranomaisille. Vaikka opas on tehty ensisijassa viranomaisille, se soveltuu myös kaavoitukseen osallistuvien asukkaiden, yritysten ja järjestöjen käyttöön.
  • Korhonen, Juha (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 28/2008
    Ulkona sijaitseva moottoriurheilurata katsotaan ympäristönsuojelulaissa sellaiseksi toiminnaksi, joka kuuluu ympäristöluvallisen toiminnan piiriin. Moottoriurheiluratojen yksi merkittävistä ympäristöön kohdistuvista rasitteista on melu. Suomessa ei ole annettu moottoriurheilumelulle ohjearvoja, joiden perusteella melun vaikutuksia ympäristöön voisi arvioida. Esiselvityksessä tarkastellaan moottoriurheiluratojen ympäristölupiin sisällytettyjä meluntorjunnan keinoja ja ratkaisuja. Esiselvityksessä käydään läpi moottoriurheiluratojen ympäristölupien sisältöjä, lupaehtoja sekä toiminnalle asetettuja melutasorajoituksia. Lisäksi selvityksessä luodaan katsaus eri oikeusasteiden moottoriurheiluratoja koskeviin ratkaisuihin sekä esitetään moottoriurheilumelun ominaispiirteitä ja moottoriurheiluun liittyvää ja sitä sivuavaa lainsäädäntöä. Selvitykseen perusteella voidaan todeta, että lähes jokaisessa ympäristöluvassa kiinnitettiin huomiota meluntorjuntaan ja useassa ympäristöluvassa lupaehtoihin oli sisällytetty melutasorajoituksia sekä rajoituksia muun muassa ratojen aukioloaikoihin sekä kilpailujen lukumääriin. Useat ympäristölupapäätökset sisälsivät ehtoja melutasoista, jotka eivät saa moottoriurheiluradan toiminnasta ylittyä. Ympäristöluvissa yleisimmin esitetyt sallittavat melutasot olivat LAeq klo 7–22 55 dB ja LAmax 60 dB. Lisäksi selvitystyön perusteella voidaan todeta, että moottoriurheiluratojen ympäristöluvilla ei melun osalta juuri ole selkeää yhteistä linjaa. Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että moottoriurheiluratojen ympäristövaikutuksia joudutaan arvioimaan ja määrittelemään tapauskohtaisesti. Esiselvityksessä esitettyjen havaintojen ja johtopäätösten pohjalta on mahdollista jatkaa selvitystyötä ja asettaa tavoitteeksi laatia ja saattaa voimaan moottoriurheiluratojen melulle soveltuvat ohjearvot.
  • Airola, Hannu (Uudenmaan ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristö 35/2008
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, (1) millaisia asemakaavojen ja ympäristölupahakemusten meluselvitysten tulisi olla, (2) millaisia ne ovat verrattuna em. ”ideaalimalliin” ja (3) mitä voisi tehdä niiden parantamiseksi. Koska selvityksissä verrataan todettuja melutasoja nykyisiin ohjearvoihin, tutkittiin lisäksi erikseen, (4) tulisiko ohjearvoja ja niiden soveltamisohjeita kehittää. Tutkimuksen aineistona käytettiin kuutta eri arviontikriteeristöä ympäristövaikutusselvityksille, 37 asemakaavan ja 23 ympäristölupahakemuksen meluselvitystä sekä meluntorjunnan ammattilaisille suunnatun kyselyn tuloksia nykyisten ohjearvojen riittävyydestä. Arviointikriteeristöaineistosta luotiin sisällön analyysin avulla kymmenen kohdan laadunarviointikehikko meluselvityksille. Hyvän meluselvityksen tulisi täyttää hyvin tämän ”ideaalimallin” vaatimukset (vastaus 1. tutkimuskysymykseen). Meluselvitysaineisto analysoitiin laadunarviointikehikon avulla. Kolmannes selvityksestä oli hyviä ja kolmannes tyydyttäviä. Viimeinen kolmannes luokiteltiin hylättäviksi eli niin puutteellisiksi, että lisäselvitysten tai täydennystietojen pyytäminen olisi tarpeen ennen, kuin kaava- tai ympäristölupaprosessia voisi tältä osin jatkaa (vastaus 2. kysymykseen). Meluntorjunnan ammattilaisille suunnatun kyselyn tulosten perusteella laadittiin esitys nykyisten ohjearvojen ja niiden soveltamisohjeiden täydentämisestä (vastaus 4. kysymykseen). Laadunarviointikehikon vaatimusten, meluselvitysaineiston niin huonojen kuin hyvienkin käytännön esimerkkien ja ohjearvojen täydennysehdotuksen perusteella laadittiin suositus, malli siitä, mitä hyvän asemakaavan tai ympäristölupahakemuksen meluselvityksen tulee sisältää (vastaus 3. kysymykseen). Mallit hyvälle meluselvitykselle tulisi ottaa laajasti käyttöön ja täydentää kokemuksen kertyessä entistä paremmaksi. Esitys nykyisten ohjearvojen ja niiden soveltamisehtojen täydentämisestä sopii pohjatiedoksi kehitettäessä niitä valtioneuvoston periaatepäätöksen meluntorjunnasta edellyttämällä tavalla.
  • Kontiokari, Venla; Mattsoff, Leona (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 7/2011
    Plant protection products are used in agriculture and forestry to protect crops from weeds, pests and plant diseases. These products are developed to be toxic to target species, but they are often toxic to non-target species also. Since they are spread purposely into the environment, they may also leach to surface waters. The Water Framework Directive (WFD) of the European Parliament and Council was adopted in 2000. The purpose of this Directive is the protection of inland surface and ground waters. The WFD aims for a reduction of discharges of hazardous substances, and good chemical status should be achieved in aquatic environments. Considering plant protection products, good chemical status is achieved when the concentrations of active substances in surface waters do not exceed the environmental quality standards set for those substances. In this publication EQS values have been set for all active substances on the market in Finland in 2010 based on the EU draft guidance document. In addition, the derived EQS values have been compared to monitoring data available for plant protection products. Moreover, the environmental quality standards support the implementation of the Framework Directive on Sustainable Use of Pesticides. This directive necessitates that the amount and risks of plant protection products used should be decreased. This is achieved when risk mitigation options are used if the measured concentrations exceed the environmental quality standards.
  • Häkkinen, Jani; Immonen, Matti; Junttila, Ville; Matti, Leppänen; Outi, Pyy (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2022
    Sedimenttien pilaantuneisuutta arvioidaan eri valtioissa monin eri tavoin ja eri näkökulmista, mutta monessa tapauksessa arvioiden pohjana ovat sedimentille laaditut haitta-ainekohtaiset ohje-, kynnys- tai raja-arvot tai ympäristönlaatunormit. Ensimmäiset sedimenttiä koskevat ohjearvot laadittiin 1980-luvulla ja tämän jälkeen on laadittu monia joko maailmanlaajuisesti käytössä olevia ohjearvoja tai kansallisia ohjearvoja. Näiden arvojen merkitys vaihtelee maakohtaisesti ja niitä voidaan käyttää kriteereinä pilaantuneisuutta arvioitaessa, kunnostustoimista päätettäessä tai ne voivat toimia laukaisijana lisätutkimuksille kokonaisvaltaisemmassa riskinarvioinnissa. Myös EU:n prioriteettiainedirektiivi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden muodostaa sedimentin ja/tai eliöstön ympäristönlaatunormeja kansallisella tasolla ja soveltaa näitä ympäristönlaatunormeja Euroopan yhteisön tasolla vedelle asetettujen ympäristönlaatunormien sijasta. Muilla Pohjoismailla, kuten Norjalla ja Ruotsilla, on raja-arvoja pilaantuneelle sedimentille. Suomessa ei ole toistaiseksi ohjeistusta tai raja-arvoja sedimenttien pilaantuneisuuden, ympäristö- ja terveysriskien ja kunnostustarpeen arviointiin. Myös pilaantuneisiin sedimentteihin liittyvä sääntely mm. selvitys- ja puhdistusvelvoitteiden ja vastuiden osalta on puutteellista. Suomen sisävesillä on kuitenkin alueita, joiden sedimenttien haitta-ainepitoisuudet ovat huomattavasti luonnontilaista korkeammalla tasolla, sijaiten pääasiassa joko entisten tai nykyisten teollisuuslaitosten lähellä. Lisäksi merialueilla on jokien suistojen, laivareittien ja satamien lähellä laajoja alueita, joiden sedimenteissä on suurina pitoisuuksia haitta-aineita. Näistä voi aiheutua suoranaista haittaa vesieliöille sellaisenaan tai esimerkiksi ruoppausten yhteydessä ja välillistä haittaa ihmisterveydelle muun muassa kalansyönnin kautta. Suomessa sedimenttien haitta-ainekartoituksia tehdään lähinnä luvanvaraisten ruoppaushankkeiden yhteydessä. Ruoppaus- ja läjitysohje määrittelee sedimenttien läjityskelpoisuuden, muttei ota kantaa niiden pilaantuneisuuteen ja kunnostustarpeeseen. Pilaantuneiksi todettujen sedimenttien kunnostus voi tapahtua esimerkiksi (i) poistamalla pilaantunut sedimentti ruoppaamalla, (ii) peittämällä, tai (iii) hyödyntämällä luontaista puhdistumista. Luontaisen puhdistumisen on osoitettu olevan merkityksellinen prosessi. Yhtäältä korkeitakin haitta-ainepitoisuuksia sisältävien sedimenttien paikalleen jättäminen saattaa olla ympäristö- ja terveysriskien kannalta perusteltua, mikäli haitta-aineista ei aiheudu merkittävää eliö- tai ihmisaltistusta eivätkä ne kulkeudu/leviä ympäristöön. Toisaalta korkeita haitta-aineita sisältävä sedimentti voi aiheuttaa jatkuvaa altistusta tai toimia jatkuvana haitta-aineiden päästölähteenä ympäröivään veteen. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi sedimenttien pilaantuneisuuden, ympäristö- ja terveysriskien sekä kunnostustarpeen arviointiin olisi välttämätöntä luoda ohjeistusta myös Suomessa. Ohjeistuksella tähdättäisiin yhtenäisiin käytäntöihin ja siihen, että mahdolliset kunnostustoimenpiteet suunnattaisiin tarkoituksenmukaisella tavalla vesiympäristön tilaa merkittävästi heikentäviin kohteisiin. Assessment and regulation of sediment contamination and the need for remediation – International practices In different countries, the contamination of sediments is assessed in number of ways and from various perspectives, but in many cases, these assessments are based on specific guidelines, threshold values, limit values or environmental quality standards for sediment. The first guideline values for sediment assessment were developed in the 1980s, and these have since been followed by a number of international and national guideline values. The significance of these values varies from country to country, and they can be used as criteria for assessing contamination, in connection with decision-making on remediation action or as a basis for further research in more comprehensive risk assessments. The EU’s directive on priority substances also allows member states to establish environmental quality standards (EQS) for sediment and/or biota at the national level and to apply these EQSs instead of EQSs for water at the European Community level. Other Nordic countries, such as Norway and Sweden, have threshold values for contaminated sediment. Currently, there are no guidelines or threshold values in Finland for assessing the contamination of sediments, environmental and health risks or the need for remediation. The regulation regarding contaminated sediments as it relates to, for example, survey and purification obligations and responsibilities, is lacking. However, there are areas in Finland's inland waters where the levels of hazardous substances in sediments are significantly elevated in relation to the natural state, mainly in the vicinity of decommissioned or operational industrial facilities. In addition, there are vast sea areas with high concentrations of hazardous substances in their sediments that are located close to estuaries, shipping routes and ports. These substances can cause direct harm to aquatic organisms on their own or in connection with dredging, and indirect harm to human health, for example through the consumption of fish. In Finland, surveys on sediment contamination are carried out mainly in connection with dredging projects subject to a permit. The instructions on dredging and deposition of dredged material determine the suitability of the sediments for deposition but do not address their level of contamination or the need for remediation. Contaminated sediments can be remediated, for example, by (i) removing the contaminated sediment by dredging, (ii) capping them or (iii) making use of natural recovery. Natural recovery has been shown to be a meaningful process. On the one hand, leaving sediments containing even high levels of hazardous substances as they are may be justified with regard to the environmental risks and health risks, provided that the hazardous substances do not give rise to significant exposure for organisms or humans and do not spread into the environment. On the other hand, sediments containing high levels of hazardous substances may lead to continuous exposure or act as a source of continuous emission of hazardous substances into the surrounding waters. Due to the above-mentioned factors, it is necessary to create guidelines for assessing the contamination of sediments, environmental risks and health risks and the need for remediation, also in Finland. The guidelines would be aimed at establishing uniform practices and ensuring that possible remediation measures would be appropriately targeted at sites that significantly degrade the state of the aquatic environment.