Browsing by Subject "ohjeet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 41
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 31.5)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2011
    Suomessa Akwé: Kon -ohjeet on tarkoitettu käytettäväksi saamelaisten kotiseutualueella sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien kulttuuri-, ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa saamelaiskulttuuriin, -elinkeinoihin ja kulttuuriperintöön. Ohjeiden tarkoitus on turvata luonnon monimuotoisuuden säilyminen sekä alkuperäiskansakulttuurin luontosuhteen ja perinteisen tiedon säilyminen. Akwé: Kon -ohjeet tarjoavat menettelytavan, jolla saamelaisten osallistuminen hankkeiden ja suunnitelmien valmisteluun, vaikutusten arviointiin ja päätöksentekoon voidaan turvata.
  • Nordqvist, Lena (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2016
    Alusöljyvahingon korvaus- ja kustannusselvitysohje on laadittu meri-, rannikko- ja saaristoalueilla tapahtuvien alusöljyvahinkojen öljyntorjuntakustannusten takaisin perinnän varmistamiseksi silloin, kun torjunnasta vastaavana viranomaisena toimii Suomen ympäristökeskus (SYKE). Näissä vahinkotapauksissa öljyvahingot ovat usein laajoja ja niihin osallistuu useita torjunta- ja virka-apuviranomaisia sekä mahdollisesti myös muita tahoja. Ohjeen avulla SYKE pyrkii yhdenmukaistamaan torjuntatöihin osallistuvien viranomaisten kustannusten laskentaperusteita sekä viranomaisilta laskujen liitteeksi vaadittavaa dokumentaatiota. Näillä yhdenmukaistamistoimenpiteillä viranomaisille aiheutuneiden torjuntakustannusten takaisinperintä vahingosta vastuussa olevalta nopeutuu ja helpottuu. Ohje on pyritty laatimaan yksinkertaiseksi, jotta myös ne torjuntatehtäviin osallistuvat viranomaiset, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tai on ainoastaan vähäistä kokemusta torjuntatöihin osallistumisesta, saavat tarvitsemana tiedon kustannustensa takaisinperimiseksi SYKEltä. Ohjeessa on käyty läpi öljyvahinkojen torjuntaan liittyvää lainsäädäntöä. Lisäksi siinä on kerrottu, mistä torjuntatoimenpiteistä korvausta on mahdollista saada. Ohjeessa on myös käyty läpi yleisimmät torjuntatoimenpiteistä aiheutuneet kustannuslajit, niiden laskentaperusteet ja SYKEltä laskutettavilta torjuntakustannuksilta vaadittu dokumentaation vähimmäistaso. Ohjeeseen on lisätty kaksi liitettä, joita tulisi käyttää torjuntakustannusten korvauksen hakemisen yhteydessä. Ohjeen laatimiseen on osallistunut SYKEn ympäristövahinkojen torjunta -ryhmän sekä talouspalveluiden henkilöstöä. Lisäksi ohje on ollut kommenteilla ympäristöministeriössä, öljysuojarahastossa ja alueen pelastustoimilla.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 19.4)
    Miljöförvaltningens anvisningar 1sv/2010
    Syftet med denna anvisning från miljöministeriet är att förenhetliga och snabba upp handläggningen av miljötillstånd  som grundar sig på miljöskyddslagen (86/2000) och -förordningen (168/2000) och förbättra kvaliteten på tillståndsansökningarna. Anvisningen riktas till de regionala miljöcentralerna samt delges de kommunala miljövårdsmyndigheterna och intressegrupperna. Den är inte bindande för myndigheterna och tillämpningen bör ske från fall till fall med beaktande av de lokala omständigheterna.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Finlands miljöcentral, 2012)
    Miljöförvaltningens anvisningar 3sv/2012
    Guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 842/2006 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser, i fortsättningen kallad underhållsförordningen. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna.Förordningens tillsynsmyndigheter är ELY-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna.Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser.
  • Reinikainen, Tapio; Ottelin, Juudit; Finel, Nufar (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Miljöförvaltningens anvisningar 3sv/2015
    Den uppdaterade guiden innehåller anvisningar om myndighetstillsynen för att förhindra utsläpp i atmosfären av gaser som bryter ned ozonskiktet och F-gaser som förstärker växthuseffekten. Tillsynen utgår från Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1005/2009 om ämnen som bryter ned ozonskiktet (ozonförordningen) samt förordning (EG) nr 517/2014 om vissa fluorerade växthusgaser (F-gasförordningen). I Finland har tillsynen enligt dessa förordningar och behörighetsvillkoren i anknytning till dem fastställs i miljöskyddslagen (527/2014) och statsrådets förordning 452/2009 om underhåll av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet samt vissa fluorerade växthusgaser. Förordningarna innehåller bestämmelser om skyldigheterna för ägare eller innehavare av anläggningar som innehåller ämnen som bryter ned ozonskiktet eller F-gaser samt om behörighetsvillkoren för personer eller företag som utför underhåll på anläggningarna. Förordningarnas tillsynsmyndigheter är NTM-centralerna och de kommunala miljöskyddsmyndigheterna samt hälsoskyddsmyndigheterna, livsmedelstillsynsmyndigheterna och tillsynsmyndigheterna för konsumtionsvaror och konsumenttjänster, vilka ser till att förordningen efterlevs inom de egna verksamhetsområdena. Denna guide kan användas av alla tillsynsmyndigheterna. Guiden beskriver tillsynsarbetet ur ett praktiskt perspektiv och ger anvisningar för fall där brister observeras vid inspektionen. I guiden finns även kortfattad information om avfallshanteringen av anläggningar som innehåller ozonnedbrytande ämnen och F-gaser.
  • Unknown author (Miljöministeriet, 30.1)
    Miljöförvaltningens anvisningar 8sv/2006
    Syftet med anvisningen är att framhäva betydelsen av förhandsplanering och förebyggande arbetarskydd i användningen av snöskoter och terränghjuling. I anvisningen behandlas arbetarskyddet med avsikt på användning, underhåll och inspektion av snöskotrar och terränghjulingar samt deras utrustning. Ytterligare fäster anvisningen uppmärksamhet på arbetarskyddets ansvarsfrågor på olika nivåer i organisationen. Anvisningen tar också upp den centrala arbetarskyddslagstiftningen.
  • Karppinen, Iiris; Murtomaa, Eeva; Tuohiniemi, Jaakko (Helsingin yliopisto, 2008)
    Verkkari ; 2008 (7)
  • Urho, Niko (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 8/2007
    Biologisen monimuotoisuuden suojelu ja sen täyshyödyntäminen voidaan nähdä toistensa vastakohtina. Kestävä käyttö voidaan löytää näiden kahden ääripään välillä – se on kuin veteen piirretty viiva – luonnon järkiperäistä käyttämistä niin, että pitkällä tähtäimellä päästään suurimpaan mahdolliseen hyödynnykseen köyhdyttämättä kuitenkaan itse luonnon rikkautta. Biodiversiteetin kestävän käytön periaatteet luotiin YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa edistämään kestävää käyttöä. Periaatteet saivat alkunsa havainnosta, että suojeluun keskittyvä ympäristöpolitiikka ei riitä puskuroimaan intensiivisen luonnonvaratalouden tuhoisaa vaikutusta biodiversiteettiin. Tämä raportti on johdanto kestävän käytön periaatteisiin ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin jotta biodiversiteetin köyhtymisen saataisiin pysäytetyksi vuoteen 2010 mennessä.
  • Kokko, Marjut; Koskiniemi, Marika (Lappi Eláhus-, johtalus- ja birasguovddáš, 2019)
    Suoma biras 1smi/2019 (Suomen ympäristö 1/2019)
    Ohcejogas Norgga ja Suoma rájás golgan Deatnu lea okta Suoma fiidnámus johkalegiin. Eanadatgova steampilastet johkaleagi duolbadasaide šaddan sámegilit, maid beallejalges šilljobiriin lea heivvolaččat ođđa ja soađis seastašuvvan boares ráhkadusmáddodat. Fiidnámus eanadagat leahkkasit váriid vilttiin ja Deanus, mii lea doaibman don dološ johtingeaidnun ja meroštallan giliid ja boađuid báikki. Ealáhusain eanadaga oidno luossabivddu lassin boazodoallu, šibitdoallu, bohccosuoinni ja fuođđara buvttadeapmi ja smávvalunddot guolleturisma. Riikkaviidosaš klassifiseremiin plánaguovlu lea nannejuvvon riikkaviidosaččat árvvolaš eanadatguovlun jagi 1995. Dálvadasa gilli ja oassi Nuvvosa gilis lea lassin klassifiserejuvvon riikkaviidosaččat árvvolaš huksejuvvon kulturbirasin jagi 2009. Sámekultuvrras eanadaga árvvus doallan lea vieris ja kultuvrii lea lunddolaš, ahte eanadahkii eai guđđojuvvo luottat. Árvvolažžan vásihuvvo oppa eallinbire, muhto eandalii guovllut, mat leat oiddolačča árbevirolaš ealáhusaid hárjeheami dáfus. Eanadaga buorrevuohta ja čábbodat laktásitge nannosit dasa, man oiddolaš guovlu lea ássat ja oažžut birgenlági. Dát plána lea ovttas gili olbmuiguin dahkkon kárten guovllu eanadatárvvuin ja divššuvuollásaš čuozáhagain. Plána áigge smihtte mat nuppástusat eanadaga leat dáhpáhuvvan ealáhusaid ja dálkkádaga rievddadettiin ja dan mii Deanuleagi eanadagas lea seailluheami veara. Dán maŋŋá leat soahpan divššuvuollásaš čuozáhagain, smiehttan heivvolaš dikšunvugiid, dahkan goasttádusrehkenastimiid ja kártet ekonomalaš doarjjavejolašvuođaid. Eanadaga – iežas ássanbirrasa – loaktimis fuolaheapmi vásihuvvo gilleservošis dehálažžan. Ealáhusaid doarjuma, eanadatdikšuma sihke ráhkadusaid ja árbevirolaš ealáhusaide gullevaš rusttegiid seailluheami oidne doarjut lassin báikkálaš kulturidentitehta. Dál eanadatdikšun- ja geavahanplána gárvvásmuvadettiin sáhttá guovllu eanadaga dikšut guhkes áiggi bargguin ja oktasaš vuođđojurdagiid vuođul. Gilleeanadaga dikšumis iešguđege eanaoamasteaddjis lea ovddasvástádus iežas eatnamiiddis dáfus ja eanadatdikšun lea diehttelasat eaktodáhtolaš. Bargu jotkojuvvo maiddái álggahan Ohcejoga kultureanadagat oidnosii –Leader-fidnus. Boahttevuođas plánaguvlui lea vejolaš vuođđudit luonddusuodjalanlága 32 §:s oaivvilduvvon eanadatdikšunguovllu, mii oaččui skábmamánus 2018 dahkkon jearahallama mielde doarjaga gili olbmuin.Virggálaš sajádat dahká vejolažžan giliid dahkan dovddusin ja fállá vejolašvuođa ohcat dikšumii doarjaga birasministeriijas. Eanaoamasteaddjit sáhttet ohcat ruhtadeami eanadatdikšumii lassin eanadoalu birasdoarjaga bokte. Giliid huksenárbbi seailluheapmái ja fuolaheapmái lea vejolaš ohcat doarjaga Lappi EBI-guovddážis ja Musealágádusas. Eanadatdikšunguovllu vuođđudeapmi ii buvtte riekteváikkuhuslaš lassiráddjehusaid eatnamiid, čáziid dahje vuvddiid ávkkástallamii. Huksen dáhpáhuvvá ain Gáregasnjárgga oasseoppalašláva ja gieldda huksenortnega mielde. Plána lea ruhtadan Leader Davimus Lappi, Ohcejoga gielda, Lappi EBI-guovddáš ja birasministeriija
  • Mannerkoski, Ilpo; Ryttäri, Terhi (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Ympäristöopas
    Maailman luonnonsuojeluliitto (IUCN; Species Survival Commission) on jo vuosien ajan kehittänyt yhtenäistä luokittelujärjestelmää ja kriteereitä eliölajien uhanalaisuuden arviointiin. Tavoitteena on ollut luoda menetelmä, jonka avulla mihin tahansa eliöryhmään selkärankaisista leviin kuuluvan eliölajin häviämisriski voidaan arvioida. Tämä opas on suomenkielinen yhteenveto kolmesta IUCN:n julkaisemasta alkuperäisohjeesta, joita ovat: - IUCN Red List Categories and Criteria. Version 3.1. (2001) - Guidelines for Application of IUCN Red List Criteria at Regional Levels. Version 3.0. (2003) - Guidelines for Using the IUCN Red List Categories and Criteria. Version 6.2. (2006) Alkuperäisohjeet ovat julkaisun liitteinä. Opas sisältää myös IUCN:n sallimat kansallisesti päätettävät sovellukset, jotka on hyväksynyt ympäristöministeriön 24.8.2006 asettama Lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmä. Tämän oppaan kriteereitä ja ohjeita noudattaen arvioidaan Suomen lajiston uhanalaisuus ja laaditaan seuraava eliölajien punainen kirja.
  • Jerney, Jacqueline; Hällfors, Heidi; Oja, Johanna; Reunamo, Anna; Suikkanen, Sanna; Lehtinen, Sirpa (Finnish Environment Institute, 2022)
    Reports of the Finnish Environment Institute 40 | 2022
    This document is a methodological guide for using a genomic ecosystem survey technique (eDNA metabarcoding) to supplement conventional phytoplankton monitoring of the Finnish marine monitoring program. The guidelines describe the detection of eukaryotic and prokaryotic phytoplankton with 18S and 16S rDNA gene primers, using high-throughput sequencing. The document includes information on sampling, sample processing, molecular biological work, quality control, and bioinformatics so that the method can be applied in addition to standardized light microscopy. The guidelines are based on a first pilot project testing the integration of eDNA metabarcoding in Finnish marine phytoplankton monitoring and will be developed further, according to evolving genetic methods and international guidelines and standards. Suggestions on steps towards introducing eDNA methodology in phytoplankton monitoring are included in the guidelines. Using eDNA metabarcoding to complement standardized light microscopy advances conventional monitoring and research of phytoplankton communities to assess biodiversity and the status of the marine environment. Menetelmäohje DNA-viivakoodaustekniikan käyttöön meren kasviplanktonseurannassa Tässä julkaisussa kuvataan menetelmäohje DNA-viivakoodeihin perustuvan eDNA (ympäristö-DNA) -metaviivakoodaustekniikan käytöstä Suomen merenhoidon seurantaohjelmaan kuuluvan kasviplanktonseurannan tukena. Aitotumaisen kasviplanktonin (mikrolevät) tunnistamiseen soveltuvan 18S rDNA -menetelmän lisäksi ohjeessa kuvataan esitumaisten syanobakteerien (sinilevät) analysointi 16S rDNA -menetelmällä käyttäen korkean käsittelytehon sekvensointia (high-throughput sequencing). Ohje sisältää yksityiskohtaiset tiedot eDNA -näytteiden keräämisestä, näytteiden käsittelystä, molekyylibiologisista työvaiheista, bioinformatiikka-analyyseistä ja laadunvarmennuksesta. Ohje perustuu ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen tuloksiin. Ohjeistusta tullaan kehittämään jatkossa sitä mukaa, kun uusia tutkimustuloksia, kansainvälisiä ohjeita ja standardeja julkaistaan. Ohjeistus sisältää ehdotuksen etenemisvaiheista, jotka kannattaa huomioida, kun eDNA-menetelmää ryhdytään ottamaan mukaan kasviplanktonseurantaan. eDNA-menetelmää voidaan käyttää valomikroskopointimenetelmän ohella tarkentamaan ja tehostamaan kasviplanktonyhteisöjen biodiversiteetin seurantaa ja tutkimusta meriympäristön tilan arvioita varten.
  • Vuoristo, Heidi; Gustafsson, Juhani; Helminen, Harri; Jokela, Sinikka; Londesborough, Susan; Mannio, Jaakko; Mehtonen, Jukka; Mononen, Paula; Nakari, Tarja; Ojanen, Pekka; Ruoppa, Marja; Silvo, Kimmo; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010
    Velvoitetarkkailuissa on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota jätevesien ja muun ihmistoiminnan vuoksi ympäristöön joutuviin haitallisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kemikaalien runsas ja monipuolinen käyttö tuotannossa ja kotitalouksissa sekä toisaalta kansainvälisestä ja kotimaisesta lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset ovat lisänneet paineita liittää vierasaineita koskevia selvityksiä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin. Esteenä on usein ollut epätietoisuus tarkkailtavien aineiden valinnasta, menetelmistä ja tarkkailuohjelmien muista yksityiskohdista. Tämä ohje on laadittu edistämään haitallisten aineiden tarkkailua sekä jätevesissä, pohjavesissä että pintavesissä. Se on tarkoitettu tarkkailua käsittelevien ja valvovien kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien laitosten ja tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien käyttöön. Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, päästölähteitä, vesienhoitolain vaikutuksia tarkkailuun sekä kansainvälisiä käytäntöjä. Toisessa osassa esitetään suosituksia tarkkailujen järjestämiseksi ja havainnollistetaan suosituksia esimerkkitapauksilla. Haitallisten aineiden tarkkailun lisäksi julkaisussa kuvataan eräitä muitakin tarkkailuasioiden hoitoon yleisesti suositeltavia menettelytapoja, kuten tarkkailujen hyväksymiskäytäntöjä, raportointia ja laadunvarmistusta. Yhdenmukaisten menettelytapojen kuvaamista pidettiin tärkeänä, koska velvoitetarkkailuille annetut yleisohjeet ovat vuodelta 1992, eikä niitä ole uudistettu sen jälkeen. Haitallisten aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailujen tulee perustua riskiarviointiin ja uuden toiminnan kyseessä ollen myös riittäviin ennakkoselvityksiin. Tarvittaessa tarkkailuun tulisi kuulua syy-seuraussuhteita selvittäviä tutkinnallisia jaksoja, joiden tuottaman tiedon avulla tarkkailuista saattaa olla mahdollista karsia pois epäolennaisia osia ja keskittyä toimintaa herkimmin kuvaaviin muuttujiin. Julkaisussa korostetaan tarkkailujen kehittämistä sen mukaan, miten tietoa kertyy. Lisäksi on haluttu nostaa esiin biotestauksen mahdollisuuksia jätevesijakeiden ja kokonaisjätevesipäästöjen vaikutuksia selvitettäessä. Tarkkailun parhaita käytäntöjä ja suositeltavia valintoja on havainnollistettu muutamin kuvitteellisin esimerkkitapauksin.
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 11.6)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2013
    Maailmanlaajuisesti kalankasvatus kasvaa nopeasti ja tällä hetkellä yli puolet ihmisten kuluttamasta kalasta on kasvatettua. Tuotantomuotoa pidetään yleisesti potentiaalisimpana ja kestävimpänä tapana tuottaa tulevaisuudessa eläinvalkuaista kasvavalle väestölle. Suomessa kalankasvatuksen kehittämisen lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Tulevaisuudessa vesiviljelytuotanto Suomessa tulee lisääntymään. Tavoitteena on luoda edellytykset tuotannon kestävälle kasvulle niin ekologisesti kuin taloudellisesti. Kasvu sisävesialueella tulee perustumaan uuden edistyksellisen tekniikan, kuten kiertovesijärjestelmien käyttöön. Merialueella tuotannon kestävä kasvu rakentuu toiminnan sijainninohjauksen ja ravinteiden kierrättämisen varaan. Tuotanto monipuolistuu uusiin lajeihin sekä uusiin tuotantomuotoihin, kuten luomutuotantoon.
  • Unknown author (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari ; 2006 (8)
  • (Ympäristöministeriö, 2010)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010
    Tämän ympäristöministeriön ohjeen tarkoituksena on yhtenäistää ja nopeuttaa ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja -asetukseen (169/2000) perustuvaa ympäristölupakäsittelyä ja parantaa ympäristölupahakemusten laatua. Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje annetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille ja tiedoksi kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja sidosryhmille. Se ei sido viranomaisia, ja sitä sovellettaessa otetaan aina huomioon tapauskohtainen harkinta ja paikalliset olosuhteet
  • Sepponen, Mari; Nieminen, Jyri; Nykänen, Veijo (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, 2013)
    Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen raportteja 3/2013
    Hankintamenettelyohje on suunnattu rakennuttajille lähes nollaenergiatalon toteuttamiseen. Painopisteenä on energiaratkaisujen hankinta. Hankintaohje koskee yli 1 000 m2:n palvelurakennuksia. Ohjeet on koottu Lahden vanhusten asuntosäätiön rakennuttaman Onnelanpolku-palvelutalon hankintaprosessista saatujen kokemusten pohjalta. Hankkeessa käytettiin KVR-urakkamenettelyä (kokonaisvastuurakentaminen). Raportissa esitellään lähes nollaenergiapalvelutalon konsepti sekä hankkeessa käytetty hankintaprosessi. Energiaratkaisun hankinnan määrittely tarjouspyyntöä varten käsitellään yksityiskohtaisesti. Lisäksi pohditaan tarjousten arvioinnin perusteita sekä arviointiprosessia ja sen kehittämistarpeita.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 1.6.)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2007
    Osallistuminen yleis- ja asemakaavoituksessa -opas on tarkoitettu kuntien kaavoittajille, kaavoja laativille konsulteille sekä kaavoitukseen osallistuville kuntien ja valtion viranomaisille. Vaikka opas on tehty ensisijassa viranomaisille, se soveltuu myös kaavoitukseen osallistuvien asukkaiden, yritysten ja järjestöjen käyttöön.
  • Puustinen, Markku; Koskiaho, Jari; Jormola, Jukka; Järvenpää, Lasse; Karhunen, Anni; Mikkola-Roos, Markku; Pitkänen, Janne; Riihimäki, Juha; Svensberg, Marko; Vikberg, Pentti (Suomen ympäristökeskus, 2007)
    Suomen ympäristö 21/2007
    Kosteikkojen määrän odotetaan kasvavan maatalouden vesiensuojelun menetelmänä merkittävästi lähivuosina. Tähän tarpeeseen koottiin viimeisin tutkimus- ja kokemuspohjainen tieto uusiksi suunnittelu- ja mitoitusohjeistoiksi. Hankkeen tavoitteena oli i) luoda kosteikkojen alueellista ja paikallista yleissuunnittelua koskevat periaatteet ja kriteerit sekä ii) laatia monivaikutteisten vesiensuojelukosteikkojen tavoitteisiin perustuva suunnittelu- ja mitoitusohjeisto käytännön suunnittelijoille. Tässä julkaisussa esitetään rakennettujen kosteikkojen ratkaisuja ja niiden rakenteellisia yksityiskohtia, käydään läpi suunnittelun ja mitoituksen keskeiset periaatteet, käsitellään kenttätutkimusta ja suunnittelussa tarvittavia taustatietoja sekä arvioidaan kosteikkojen avulla saatavia ympäristö- ja muita hyötyjä. Kosteikkojen puhdistusmekanismeja ja niiden vaikutuksia esitetään suunnittelun ja mitoituksen taustatiedoiksi. Julkaisussa käsitellään pelkästään maatalouden monivaikutteisia kosteikoita, joissa vesiensuojelutavoitteet yhdistetään useisiin muihin tavoitteisiin, kuten esim. luonnon monimuotoisuuden lisääntyminen, tulvien hallinta, virkistyskäyttö ja metsästys. Hanke oli MMM:n rahoittama ja toteutettiin yhteistyössä Lounais-Suomen ympäristökeskuksen (LOS) kanssa.Yleissuunnittelua koskevasta ohjeistosta vastasi LOS ja tästä julkaisusta Suomen ympäristökeskus (SYKE).
  • Unknown author (Vaasan läänin eteläisen vaalipiirin sos.-dem. piiritoimikunta, 1913)