Browsing by Subject "ohjelmatarjonta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Metso, Janne (2008)
    Suomalaisen ja eurooppalaisen tv-politiikan tavoitteena on ohjelmiston monipuolisuus ja korkea laatu. Kaikki tässä tutkielmassa esitellyt tutkimukset päätyvät siihen tulokseen, että viranomaisten on syytä säädellä tv-markkinoita ainakin jossain määrin. Varsinkin Suomen kaltaisissa pienissä maissa televisiomarkkinoiden sääntely on tärkeää, koska markkinat ovat taipuvaisia tuottamaan yksipuolista ohjelmistoa. Van der Wurffin ja van Cuilenburgin mukaan kanavien määrän lisääntyminen yli väestömäärän ”kantokyvyn” johtaa ohjelmiston yksipuolistumiseen. On tärkeää, etteivät samoilla markkinoilla toimivat yritykset matki toistensa strategioita. Kun tv-markkinoilla on sopiva määrä yrityksiä kilpailu on innostavaa (moderate) ja tuottaa monipuolista ohjelmistoa, joka miellyttää sekä suuren yleisön että erityisryhmien makua. Tämän näkemyksen mukaan monipuolinen ohjelmisto voidaan turvata jakamalla sopiva määrä toimilupia tv- kanaville. Tv-markkinoita säädellään myös veroilla ja tukiaisilla. Niiden etuna on se, etteivät ne aiheuta sensuurin uhkaa kuten toimiluvat. Mainostelevisiorahoitteinen televisio toimii kaksilla markkinoilla. Se houkuttelee katsojia lähettämällä ohjelmaa ja myy mainoksia yrityksille. Tv-kanavia kiinnostaa vain mainostajan saama hyöty. Tämä aiheuttaa mainostelevision markkinahäiriön. Maksutelevisio korjaa ainakin jonkin verran tv-markkinoiden häiriöitä. Doylen mukaan maksutelevisio tuottaa monipuolisempaa ohjelmisto kuin mainostelevisio. Hän kehottaa jopa harkitsemaan maksutelevisiota puoltavia asetuksia. Anderson ja Coate tulevat siihen tulokseen, että maksutelevisio tuottaa vähintään yhtä monen tyyppisiä ohjelmia kuin mainostelevisiokin. Tietyissä oloissa maksu-tv tuottaa enemmän eri ohjelmatyyppejä kuin mainos-tv. Monopoli saattaa johtaa monipuolisempaan ohjelmistoon kuin tv-markkinoille tyypillinen oligopoli. Monopolioloissa kilpailun kannustinvaikutus puuttuu. Monopoliyhtiöllä ei siis ole tarvetta satsata ohjelmistoonsa kerätäkseen enemmän katsojia kuin kilpailijansa. Toisaalta, jos monopolilla on käytössään useampia kanavia, sen kannattaa lähettää niillä monipuolista ohjelmaa saavuttaakseen mahdollisimman laajan katsojajoukon.
  • Keskinen, Janne (2007)
    Kylmän sodan osapuolet pyrkivät vakauttamaan ja levittämään omaa vaikutuspiiriään myös kulttuuri- ja viihdetuotantonsa avulla. Näennäisestä epäpoliittisuudestaan huolimatta sekä lännessä että idässä tuotettu viihde piti usein sisällään kylmän sodan ideologisen vastakkainasettelun tilanteeseen viitanneen poliittisen viestin. Jälkipolville välittyneen mielikuvan perusteella Suomen televisio oli 1960-luvulla erittäin vasemmistolainen ja lähetti runsaasti Neuvostoliittoon myötämielisesti suhtautunutta ohjelmistoa. Aikakauden ohjelmapoliittisissa linjauksissa painotettiin tarvetta television informatiivisuuden lisäämiseen. Yleisradion pääjohtajana vuosina 1965–1969 toiminut Eino S. Repo halusi television välittävän oikeaan tietoon perustunutta maailmankuvaa. Sekä Yleisradio että MTV toimivat ohjelmiston tasapuolisuutta edellyttäneen toimiluvan puitteissa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on vastata seuraaviin kysymyksiin: missä suhteessa ja millä tavoin kaksi ideologista sotaa käynyttä järjestelmää pääsivät esille Suomen television viihdeohjelmistossa vuosina 1965–1972, vastasiko todellinen ohjelmatarjonta aikakauden ohjelmapoliittisia linjauksia ja jälkipolville välittyneitä mielikuvia ja miksi viihdeohjelmien tuonnin rakenne muodostui sellaiseksi kuin muodostui? Katso -lehdestä saatujen ohjelmatietojen avulla tehty viihdeohjelmiston rakenneanalyysi sekä tuontiviihdeohjelmiston rakennetasoinen sisällönanalyysi paljastavat, että television viihdetarjonta oli ristiriidassa jälkipolville välittyneiden mielikuvien sekä aikakauden ohjelmapoliittisten linjausten kanssa. Yli 90% Suomen televisiossa esitetystä tuontiviihteestä oli peräisin rautaesiripun länsipuolelta. Määrän, osuuden ja sijoittelun perusteella länsiviihde oli yksi ohjelmatarjonnan ydinalueista. Ohjelmatuonti itäblokista oli vähäistä ja satunnaista. Länsiviihde antoi tukensa kapitalismille ja korosti yksilön asemaa. Kylmä sota kuvattiin länsimaisessa viihteessä hyvän ja pahan eeppisenä välienselvittelynä. Suomen televisiossa ei esitetty avoimesti sosialistista järjestelmää kritisoinutta materiaalia. Länsimaista elämäntapaa ja maailmankuvaa levittänyttä viihdettä ei kuitenkaan sensuroitu. Ohjelmatuonnin suuntautumiseen vaikuttivat hyvin käytännölliset syyt. Muun muassa Suomen television kanavarakenne, katsojien vakiintuneet makutottumukset, länsimaisen viihteen hinta ja saatavuus, länsiviihteen kansansuosion tuomat mainostulot ja Yleisradion ja MTV:n suhde vaikuttivat keskeisellä tavalla viihdeohjelmiston rakenteen muotoutumiseen. Mahdollisuudet vaikuttaa ohjelmatuonnin suuntautumiseen ohjelmapolitiikan avulla olivat melko rajalliset.