Browsing by Subject "oikeudellistuminen"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2002)Tutkielmassa tarkastellaan laadun ja lastensuojelun kohtaamista toimijoiden näkökulmasta käsin. Tavoitteena on kuvata sitä, miten laatu läpäisee lastensuojelun ja millaisia sisältöjä lastensuojelun laatu saa. Tämä tapahtuu analysoimalla työntekijöiden lastensuojelun laadulle antamia merkityksiä. Opinnäytetyön teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi, keskeisinä lähteinä diskurssianalyysin kohdalla on käytetty Arja Jokisen ja kumppaneiden teoksia Diskurssianalyysin aakkoset (1993) ja Diskurssianalyysi liikkeessä (1999) Lastensuojelun laadun sisältöjen määrittymistä lähestytään siten siitä lähtökohdasta käsin, että sosiaalisen todellisuuden oletetaan rakentuvan ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja kielellisen argumentoinnin tuloksena. Kielenkäytön tarkastelu ja tarkka analysointi ovat siksi keskeinen osa diskurssianalyysia metodina. Tämä merkitsee myös sitä, että tässä tunnistettavien lastensuojelun laadun sisältöjen tulkitaan rakentavan omalta osaltaan lastensuojelun laadusta käytävää keskustelua. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu helsinkiläisen sosiaalikeskuksen laatimista laatukriteereistä sekä espoolaisessa nuorten vastaanottokodissa tehdystä ryhmähaastattelusta. Diskurssianalyyttisenä tutkimusorientaationa käytetään kulttuurin analyyttista sulkeistamistamista. Aineisto on tästä syystä raamitettu tarkoituksellisesti kevyesti analyysiin johdattelevan etukäteistarinan avulla. Etukäteistarinassa jäsennän tämänhetkistä lastensuojelukeskustelua ja sen kuvauksia lastensuojelusta sekä sosiaalityössä käytyä keskustelua laadusta. Puheenvuorona opinnäytetyö on analyyttinen ja liittyy lastensuojelun laadusta ja lastensuojelusta käytävien keskustelujen joukkoon. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena erottuu kolme diskurssia, joiden kautta työntekijät määrittelevät lastensuojelun laadun sisältöjä eri tavoin. Muutosdiskurssiksi nimetyssä diskurssissa laadun sisällöksi määrittyy jatkuva liike. Laatu syntyy tällöin siitä, että lastensuojelun toiminta kehittyy, työntekijät pyrkivät reflektiiviseen ammatillisuuteen ja asiakasta edesautetaan muutosprosessin alkuun. Humanistisessa diskurssissa laatu rakentuu asiakkaan kohtaamisen tuloksena. Keskeisiksi laadun sisällöiksi määrittyvätkin asiakkaan kunnioittaminen, erilaisuuden hyväksyminen sekä yksilöllisyys. Selkeysdiskurssissa lastensuojelun laadun sisällöksi hahmottuu lastensuojelutoimintaa läpäisevä läpinäkyvyys. Laatu syntyy asiakkuuden etenemisestä selkeiden vaiheiden kautta ja jatkuvasta tietoisuudesta sen suhteen, missä mennään. Analyysin toisessa vaiheessa diskursseille paikannettaann laajempia kulttuurisia rakennusaineita, jonka seurauksena diskurssit asettuvat kulttuuristen keskustelujen jatkumoon. Muutosdiskurssiin sisältyviä merkityksiä tunnistuu erityisesti sosiaalihuollon kehittämisteemoihin. Selkeysdiskurssin tulkitsen saavan perusteensa lastensuojelun juridisoitumista koskevista keskusteluista ja sen taustoista. Humanistisen diskurssin kohdalla pohdin tässä kohdin perheen ja lapsen kautta argumentointia ja sen merkityksiä. Lastensuojelun laadun sisältöjen kautta kerrotaan eri tavoin siitä, että lastensuojelutyössä on kyse ammatillisesta sosiaalityöstä, niin sosiaalitoimisto- kuin sijaishuoltokontekstissa. Laadun kautta työntekijät myös pukevat sanoiksi lastensuojelussa tehtävää työtä, sen kulkua, jännitteitä ja sisältöjä.
-
(2004)Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia, Oppimateriaaleja ; 127Tutkimus käsittelee lastensuojelun sosiaalityön oikeudellistumis- eli juridisoitumisprosessia. Oikeudellistumisen käsite (Verrechtlichung) on peräisin 1920-luvun Saksasta ja Suomeen se tuli 1980-luvulla. Oikeudellistuminen tarkoittaa jonkin yhteiskunnallisen ilmiön, asian tai alueen tulemista tai muuttumista oikeudelliseksi, saattamista oikeudellisen sääntelyn piiriin tai oikeudellisen ratkaisutoiminnan kohteeksi. Se merkitsee myös kasvavaa jokapäiväisen elämän ja eri elämänalueiden juridista sääntelyä. Lastensuojelun oikeudellistumisesta on Suomessa puhuttu 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Tutkimus on teoreettinen ja pohjautuu lähinnä suomalaiseen ja englantilaiseen sosiaalityötä ja lastensuojelua koskevaan tutkimukseen. Käytän lähteenä jonkin verran myös oikeustieteellisiä ja oikeussosiologisia tutkimuksia. Hyödynnän myös suomalaista lastensuojelukriittistä keskustelua, joka on osaltaan vaikuttanut juridisoitumisprosessin vahvistumiseen. Tarkastelen ilmiötä oikeusvaltioviitekehyksessä. Merkittäviä seikkoja ovat tällöin virkamiehen toimien lainalaisuus, ihmis- ja perusoikeudet, oikeusturva ja hyvän hallinnon periaatteet. Selvitän sitä, mistä lastensuojelun juridisoitumisessa on kyse. Mistä ja miten edellä mainitut oikeusvaltioperiaatteet ovat tulleet sosiaalityöhön ja millaisia oikeudellisia vaatimuksia ne työlle asettavat? Toiseksi tarkastelen sitä, miten juridisoituminen näkyy erilaisissa lastensuojelun arkityön keskeisissä käytännöissä. Miten se vaikuttaa työorientaatioon, työprosesseihin, kirjaamiseen ja faktojen määrittelyyn, lapsen asemaan työprosessissa sekä käsityksiin asiantuntijuudesta? Voidaanko tämänhetkistä sosiaalityön asiantuntijuuden määrittelyä, jota usein kuvaavat sellaiset termit kuin avoimuus, neuvottelevuus ja refleksiivisyys, hyödyntää juridisoituneessa tilanteessa vai pitääkö asiantuntijuus määritellä uudelleen? Lastensuojelun juridisoitumisessa on kyse laaja-alaisesta prosessista, jossa juridiikka alkaa ottaa uudella tavalla valtaa sosiaalityön sisällä, alkaa määritellä sosiaalityön prosesseja, työssä käytettävää kieltä ja asiantuntijuutta. Juridisia toimintakäytäntöjä ja yksityiskohtaista ohjeistusta tarjotaan usein ratkaisuksi lastensuojelun ongelmiin. Lukuisissa englantilaistutkimuksissa on kuitenkin todettu, että legalistinen lastensuojelutyö - jota usein kuvataan kapea-alaiseksi ja byrokraattiseksi - ja eri osapuolten oikeuksien painottaminen ei ole välttämättä tarjonnut apua perheille eikä turvaa lapselle. Se ei ole myöskään aina pystynyt hyödyntämään sosiaalityön omaa ammatillista tietämystä. Laillinen tarkastelu vastaa parhaiten kysymykseen, mikä on laillista ja mikä laitonta. Sen sijaan laki harvoin kykenee antamaan vastauksen siihen, mikä on paras mahdollinen toimintavaihtoehto yksittäisessä tilanteessa tai paras keino suojella lasta. Tärkeää olisikin löytää toimintatapa, jossa sosiaalityö voisi oppia parempaa juridiikan ymmärrystä ja omaksua lain asettamat reunaehdot, mutta säilyttää silti oman sisällöllisen autonomiansa.
-
(Helsingfors universitet, 2012)Tutkimuksessani tarkastelen, miten sosiaalityöntekijät näkevät oikeudellistumisen vaikuttaneen lastensuojelun työhön. Tutkin, miten oikeudellistuminen on heidän näkemyksensä mukaan vaikuttanut lastensuojelun arjen työhön sekä toisaalta asiakkaan asemaan. Tämän ohella tarkastelen myös sitä, millaisia vaikutuksia vuonna 2008 voimaanastuneella lastensuojelulailla on työntekijöiden näkökulmasta ollut oikeudellistumiseen. Tutkimukseni taustana toimivat yhteiskunnallinen oikeudellistumiskehitys sekä uuden julkisjohtamisen ideologia, joiden näen vaikuttaneen myös lastensuojeluun. Tutkimus on menetelmältään kvalitatiivinen ja sen aineisto koostuu yhdeksän lastensuojelun työntekijän haastattelusta. Aineisto on kerätty puolistrukturoidun haastattelun avulla ja analyysissa on käytetty laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimusotteeltaan tutkimukseni on teoriaohjaava. Tutkimukseni tuloksista nousee esiin, että oikeudellistuminen on voimistunut lastensuojelun sosiaalityössä. Oikeudellistuminen tulee esiin siinä, että laki säätelee työtä yhä voimakkaammin asettaen esimerkiksi tarkkoja aikarajoja ja menettelytapoja. Lastensuojelutarpeen selvitys- sekä sijoitusprosessit nousivat erityisesti esiin työprosesseina, joissa lainsäädännön ohjaileva vaikutus tulee esiin. Haastatteluista nousi esiin, että vuonna 2008 voimaan astunut lastensuojelulaki on tuonut lisää oikeudellista sääntelyä työhön. Työntekijät kokivat, että lainsäädäntö on hallittava työn arjessa hyvin ja tässä apuna toimivat säännölliset koulutukset sekä mahdollisuus kääntyä tarvittaessa lakimiehen puoleen. Lainsäädännön ja sosiaalityön etiikan yhteensovittaminen saattaa ajoittain olla haastavaa ja tämä aiheuttaa ristiriitoja työn arjessa. Aineistosta nousi esiin, että haastateltavat enteilivät lainsäädännön pysyvän kiinteänä osana lastensuojelua myös tulevaisuudessa. Sosiaalityöntekijöiden työn arkipäivän kannalta oikeudellistuminen oli tuonut sekä positiivisia muutoksia että haasteita. Positiivisena seikkana esiin nousi esimerkiksi työntekijän parantunut oikeusturva. Myönteiseksi muutokseksi nähtiin myös se, että lainsäädännön voimistumisen kautta työ on muuttunut entistä selkeämmäksi ja tämä on parantanut kuvaa lastensuojelusta. Haasteena sen sijaan nousi esiin työajan kuluminen lain määrittämiin työprosesseihin, jonka vuoksi avohuollon työskentelyyn ei kaikissa tilanteissa ole mahdollista keskittyä tarpeeksi. Haasteiksi mainittiin myös esimerkiksi dokumentoinnin muuttuminen yhä vaativammaksi. Oikeudellistuminen on vaikuttanut myös asiakkaiden asemaan. Positiivisena asiana nähtiin, että myös heidän oikeusturvansa on parantunut ja asiakkaat olivat tulleet tietoisemmiksi omista oikeuksistaan. Lasten nähtiin nousseen yhä vahvemmin työskentelyn keskipisteeksi. Aineistosta nousi myös esiin, että oikeudellistuminen turvaa entistä paremmin lapsen mahdollisuuden saada tarvitsemaansa apua ja suojelua.
-
(2001)Tässä tutkimuksessa tarkastellaan oikeudellisten ulottuvuuksien, oikeudellisen sääntelyn ja lainkäytön, vaikutusta lastenpsykiatrien työhön ja asiantuntijuuteen. Tutkimusongelma koostuu kolmesta kysymyksestä: minkälaiset ja missä määrin oikeudelliset ulottuvuudet esiintyvät lastenpsykiatrien työssä, miten oikeudelliset ulottuvuudet vaikuttavat lapsuuden asiantuntijuuteen ja missä mielessä niiden vaikutuksesta voi puhua lastenpsykiatrien asiantuntemuksen oikeudellistumisena. Tutkimusongelmaa lähestytään lastenpsykiatrien omakohtaisten kokemusten ja heidän ammattikuntansa kehityksestä tekemien havaintojen pohjalta. Näkökulmaa lastenpsykiatrien kokemuksille luodaan monivivahteisen ja -tasoisen oikeudellistumiskäsitteen ympärillä käydystä sekä erilaisten asiantuntijuuksien kohtaamisesta käydystä keskustelusta. Aineisto muodostuu kahdeksan lastenpsykiatrin teemahaastattelusta. Lisäaineistona on käytetty lastenpsykiatriaa koskevaa kansainvälistä artikkeliaineistoa sekä suomalaista keskustelua oikeuden ja psykiatrian välisistä suhteista. Analysointimenetelmänä on käytetty analyyttisen induktion yleisperiaatteita. Lastenpsykiatrien oikeudelliset kokemukset järjestyvät kolmen pääteeman alle. Ensimmäinen on arjen juridiikka. Sääntely on normaalisti sujuvassa arjessa näkymätöntä, mutta tänä päivänä se tulee yhä useammin esiin häiriötiloina. Arjen juridiset ongelmat liittyvät vanhempien ja lasten oikeuksien väliseen tasapainotteluun ja sosiaalityöntekijöiden monimutkaisuviin ongelmiin, jotka heijastuvat lastenpsykiatrienkin työhön. Tuloksena muodolliset menettelytavat ovat nousseet tärkeiksi, josta joissakin tapauksissa on ollut seurauksena lastenpsykiatrin ammatillisen intuition kärsiminen. Toisena teemana on asiantuntijatodistajuus oikeudellisissa prosesseissa. Ongelmallisiksi nousevat erot oikeudellisessa ja lastenpsykiatrisessa asiantuntijatiedossa, rooliongelmat ja prosessointihaluiset vanhemmat. Siitä, miten lastenpsykiatri kokee asemansa oikeudessa, löytyy mielenkiintoinen asetelma: onko hän todistaja vai asiantuntija. Edeltävä koetaan oikeuden juoksupoikana toimimiseksi. Jälkimmäisenä oltaisiin tasa-arvoisemmassa asemassa oikeuden kanssa. Kolmantena teemana on suurempi todennäköisyys joutua kanteen tai valituksen kohteeksi. Todennäköisyys on yhä melko pieni, mutta se herättää ajatuksia omasta oikeusturvasta ja sen toimivuudesta, ja tarpeesta suojata itseä ja työyhteisöä oikeudelliselta haavoittuvaisuudelta. Nämä tilanteet ovat usein myös mediajulkisuudessa muiden asiantuntijoiden arvioitavana. Teemoista nousee kuva oikeudellistuvasta lapsuuden asiantuntijuudesta ja sen haasteista. Haasteet näkyvät eettisessä keskustelussa, josta esille nousevat priorisoinnin, koventuvien rangaistusten vaatimusten ja vallanetiikan kysymykset. Oikeuden vaikutukset lastenpsykiatrien asiantuntijuuteen löytyvät oikeuden nostamista vasta-asiantuntijoista ja lastenpsykiatrien omasta asemasta oikeudessa erityistiedon haltijoina. Näiden kahden osapuolen välistä kommunikaatiota käydään lapsen etu -käsitteen kautta. Oikeuden vaikutus lastenpsykiatreihin on kaksitahoista. Arkityön puolella toimintakäytännöt ovat muodollistuneet ja sidottu enemmän ulkopuoliseen valvontaan. Tätä voi pitää oikeudellistumisena. Tunne-elämän normittaminen ja oikeusprosessien puolella lastenpsykiatrien käyttö asiantuntijatodistajina on vienyt lastenpsykiatrit oikeudelliselle reviirille. Tätä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Oikeuskehityksen näkökulmasta tätä voidaan pitää oikeuden materialisoitumisena. Lastenpsykiatrien näkökulmasta oikeus toisaalta nostaa heidän asiantuntijuutensa merkitystä, toisaalta oikeus taas alistaa sen omiin käytäntöihinsä.
-
(Kela, 2007)Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 90
