Browsing by Subject "oikeus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Heinojoki-Pellinen Pirjo (2001)
    Tutkielman aihe liittyy ammattietiikkaan. Työssä tarkastellaan ammattien valtaa ja auktoriteettia useamman ammattialan näkökulmasta. Käsitellyt professiot, esimerkiksi lääkärin, asianajajan tai opettajan ammatit, perustuvat pitkään koulutukseen, teoreettisen tiedon hallitsemiseen ja taitamiseen. Lisäksi esimerkkien ammateissa on aina mukana ns. ammattilainen-asiakas –suhde. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mihin tekijöihin ammattien valta ja auktoriteetti perustuvat. Näiden tekijöiden merkitystä arvioidaan niin klassisten professioiden kuin asiantuntija-ammattilaisten aseman kannalta. Tutkielman aihetta tarkastellaan kolmen eri teorian ja päälähteen pohjalta. Ensimmäisenä lähteenä on Paul Wildingin teos "Professional Power and Social Welfare". Siinä ammattien valtaa ja auktoriteettia esitetään pääpiirteiltään ammattien ulkoisilla tekijöillä, joita ovat ammattien autonomia, monopolisuus sekä asema ja status yhteiskunnassa. Ammattilaisen valta perustuu hänen auktoriteettiinsa, joka muodostuu ammattilaisen erityistiedosta ja –osaamisesta. Ammattilainen-asiakas –suhteessa ammattilaisen rooli on hallitsevampi ja perustuu hänen erityistietoonsa kun taas asiakkaan osana on olla lähinnä asiantuntija-ammattilaiseen uskojan ja luottajan roolissa. Toisena lähteenä ja teoriana ovat professori Timo Airaksisen monet teokset ja kirjoitelmat ammattietiikasta. Pääasiallisiksi tarkastelun kohteiksi on valittu ammattien arvot ja ammattilaisten hyveet vallan ja auktoriteetin lähteinä. Jokaisella ammatilla on tietty kaikkien ylei-sesti hyväksymä arvo ja päämäärä, jotka toteuttavat yhteistä hyvää. Näitä arvoja ovat esimerkiksi terveys lääkärin arvona tai oikeudenmukaisuus asianajajan arvona. Ammattilaisille ominaiset luonteenpiirteet: rohkeus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus tai hyväntahtoisuus muutamina esimerkkeinä hyveistä tukevat ammatillisten arvojen toteutumista ja takaavat näin valtaa ja auktoriteettia ammateissa ja ammattilaisilla. Viimeisenä teoriana ja lähteenä on esitetty Daryl Koehnin näkemystä vallan ja auktoriteetin synnystä ammateissa. Teoksessaan "The ground of Professional Ethics" hän painottaa tärkeänä tekijänä luottamuksen merkitystä ammattilainen-asiakas –suhteessa. Molemminpuolinen luottamus ammatillisessa kanssakäymisessä luo oikeaa ammattien valtaa ja auktoriteettia, mikä tukee molempien osapuolten päämääriä yhteisen hyvän saavuttamisessa. Koehnin teoriassa on paljon yhtenevää professori Airaksisen arvoihin ja hyveisiin pohjautuvalle teorialle ammattien vallasta ja auktoriteetista. Koehn esittää myös, että erityistietoa ja asiantuntijuutta painotetaan liikaa auktoriteetin saavuttamisessa ja hän kritisoi siten sen merkitystä ammattien vallassa. Ammattilaisen tieto ja pätevyys eivät ole valtaa ilman luottamusta ammattilainen-asiakas –suhteessa. Näiden kolmen päälähteen tarkastelun lisäksi ammattien valtakysymyksiin liittyvät normatiivisina tekijöinä ammattilaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä vastuukysymykset ammatillisissa toimissa. Näitä tekijöitä ammattien päämäärien ja arvojen lisäksi pyritään kiteyttämään ja esittämään ohjeina ja sääntöinä ammattien eettisissä koodeissa.
  • Blyth, Pascale-L. (Science Direct, 2020)
    Energy Research Social Science 70 (2020), 101574
    Arguably the most powerful artifact of the 20th century, the private car brought profound spatial, social, and cultural changes, as well as wide-ranging mobility justice implications. Autonomous mobility technologies, with the power to supplant part or all of the action of the driver by collecting and processing large quantities of fine grained data, promise to shift power away from users to engineers and create new important spatial and social implications for mobility justice, of which little are known. This research draws from Foucauldian conceptualizations adapted for the study of geographies of power to investigate how autonomous mobility technology may diagram spatial rationalities and moralities into the built environment. To that effect, it draws from 30 interviews of intermediaries in Finland–a country actively pursuing a transition to automated and shared mobility as part of an ICT-driven innovation policy. Examining autonomous mobility through a Foucauldian lens helps highlight the complex power relations it affords–in terms of changes in social structure and infrastructure, and social justice. By shedding light on how technology may structure the built environment, the Foucauldian perspective shows itself to be a valuable tool for planning and policymaking, providing insight into how autonomous mobility (in)justice may be assembled.
  • Lehtola, Nina (2006)
    Millions of people in the world are affected by extreme poverty. Most of the citizens of the affluent western countries recognise that they have an obligation not to do harm to other people, no matter who they are, or whatever country they happen to live in. In addition, many people have a strong intuition that something should be done to help the people who are suffering in other countries, and that it would be just that everyone would have an adequate standard of living. The aim of this Master's thesis is to examine how the claim that justice should be realised on a global level could be justified. To do this, I will assess the arguments of Peter Singer, John Rawls, and Henry Shue, who base their theories on utilitarianism, contractarianism, and human rights respectively. Singer's argument is expressed in his article 'Famine, Affluence, and Morality' (1972). The basis of John Rawls's theory can be found in his A Theory of Justice (1971), and his later arguments concerning global justice in Law of Peoples (1999). However, expanding Rawls's theory on a global level is done by Charles Beitz and Thomas Pogge, whose arguments have been expressed in a selection of publications. Henry Shue elaborates his theory in his Basic Rights: Subsistence, Affluence, and U.S. Foreign Policy (1980). Even though these philosopher's have very different theoretical backgrounds and justifications for their arguments, their perspectives share the idea of universal humanity and equality between human beings. Thus it will become evident that the same outcome can be reached by very different routes. I will examine the theories, pick up their strong points and weaknesses, and evaluate whether their normative prescriptions could be realistically implemented. The aim is also to try to make the issue of global justice more understandable, clarify the important points, outline the framework of the discussion, and compare the different views taken on the subject. It will become clear that the theories are insufficient to give a justification for the question on global justice, as they face some insurmountable problems both on theoretical and practical level. Their incommensurability also makes it difficult to make comparisons to find out, which of them could be more useful or realisable. However, the theories have an important function, as they provide the framework, without which the conversation on the subject would be difficult, maybe even impossible. At the end of the thesis it will be suggested that perhaps the issue of global justice should be approached from a totally new perspective. The orthodox ways of thinking that have been taken for granted should thus be challenged. Whatever the case, the question and problems of global justice cannot be swept under the carpet, as they are something that become more urgent by day, effecting all human beings.
  • Cosens, Barbara; Ruhl, J. B.; Soininen, Niko; Gunderson, Lance; Belinskij, Antti; Blenckner, Thorsten; Camacho, Alejandro E.; Chaffin, Brian C.; Craig, Robin Kundis; Doremus, Holly; Glicksman, Robert; Heiskanen, Anna-Stiina; Larson, Rhett; Similä, Jukka (National Academy of Sciences, 2021)
    Proceedings of the National Academy of Sciences Sep 2021, 118 (36) e2102798118
    The speed and uncertainty of environmental change in the Anthropocene challenge the capacity of coevolving social–ecological–technological systems (SETs) to adapt or transform to these changes. Formal government and legal structures further constrain the adaptive capacity of our SETs. However, new, self-organized forms of adaptive governance are emerging at multiple scales in natural resource-based SETs. Adaptive governance involves the private and public sectors as well as formal and informal institutions, self-organized to fill governance gaps in the traditional roles of states. While new governance forms are emerging, they are not yet doing so rapidly enough to match the pace of environmental change. Furthermore, they do not yet possess the legitimacy or capacity needed to address disparities between the winners and losers from change. These emergent forms of adaptive governance appear to be particularly effective in managing complexity. We explore governance and SETs as coevolving complex systems, focusing on legal systems to understand the potential pathways and obstacles to equitable adaptation. We explore how governments may facilitate the emergence of adaptive governance and promote legitimacy in both the process of governance despite the involvement of nonstate actors, and its adherence to democratic values of equity and justice. To manage the contextual nature of the results of change in complex systems, we propose the establishment of long-term study initiatives for the coproduction of knowledge, to accelerate learning and synergize interactions between science and governance and to foster public science and epistemic communities dedicated to navigating transitions to more just, sustainable, and resilient futures.
  • Pirhonen, Taija (Helsingin yliopisto, 2020)
    Rooman Britannian valloitus päättyi 410 jaa. Hyvin pian tämän jälkeen anglosaksit aloittivat oman Britannian valloituksensa. Tutkimus on pitkään pyrkinyt selvittämään mitä briteille tapahtui jälkimmäisen valloituksen yhteydessä. Aikalaislähteet kertovat kansanmurhasta ja mm. paikannimitutkimuksen perusteella brittiasutus onkin kadonnut nopeasti anglosaksien valtaamilta alueilta. Toisaalta tuoreempi geenitutkimus osoittaa, että Englannin asukkaista, sekä nykyisistä että aikalaisista, vain noin 40% on ollut anglosakseja. Britit eivät siis ole voineet kuolla sukupuuttoon anglosaksien valloittamalla alueella. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä briteille tapahtui. Koska jokaisen mainitun kansan toimeentulo perustui maatalouteen ja valloitukset muutenkin realisoituvat maan valloittamisen kautta, on tutkimuksen näkökulmaksi valittu maan omistaminen ja erityisesti sitä säätelevä lainsäädäntö, jota käsittääkseni ei ole hyödynnetty aiemmin tämän ongelman selvittämisessä. Aiempi tutkimus, johon käsillä oleva työ pääasiassa perustuu, on kirjallisen, arkeologisen ja muun lähdeaineiston pohjalta selvittänyt maan omistamisen käytäntöjä ja periaatteita. Jokainen kansoista on myös tehnyt useampia lakikokoelmia ja näiden käsitykset maan omistamisesta käydään työssä läpi. Alkuperäislähteitä ei ole paljon ja ne ovat fragmentaarisia, joten tulokset rakentuvat pitkälti hypoteesien varaan, tämä tosin on tyypillistä myös aiemmalle tutkimukselle. Myöhäinen roomalainen lainsäädäntö suosi kansantaloudellisista syistä suurtilojen syntyä pienviljelijöiden kustannuksella. Suuritilalliset roomalaistuivat ja etääntyivät viljelijöistä, jotka puolestaan olivat yhä enemmän maahan sidottuja. Brittien omien maanomistusta ja sen hallintaa säätelevien lakien noudattaminen kävi mahdottomaksi ja samalla rikkoutui perinteinen, niin roomalaisten kuin brittien tuntema klienttijärjestelmä, jossa varakkaampi henkilö tai sukunsa päämies tukiessaan vähäisempää sai puolestaan tarvitessaan tämän tuekseen. Tätä tukea olisi tarvittu, kun anglosaksit saapuivat. Anglosaksit valtasivat nopeasti Britannian roomalaiset ydinalueet, mutta eteneminen hidastui, kun vastaan tulivat vanhat lojaliteettinsa (ja maanomistuskäytäntönsä) säilyttäneet britit lännessä ja pohjoisessa. Anglosaksien valloituksen brutaalia jälkimainetta voi puolestaan selittää toinen maan omistuksen käytännöistä nouseva tekijä. Eric John tulkitsee anglosaksien varhaisen omistuksen (folkland) olleen maata, jota kuningas jakoi seuraajilleen palkkiona sankariteoista taisteluissa; Charles-Edwards puolestaan painottaa maalahjasta seuraavan vastalahjan, lojaaliuden päättymättömyyttä. Perheen perustaminen ja sosiaalinen eteneminen yhteisössä edellyttivät myös maan omistamista. Hierarkialtaan matalassa ja suhteellisen tasa-arvoisessa yhteisössä kaikilla miehillä oli mahdollisuus osoittaa sankaruutensa ja lojaaliutensa - ja usein. Jokainen saattoi omalla toiminnallaan saavuttaa sankari-runojen ylistämät palkkiot, joten valloituksen alku on varmasti ollut verinen. Edellä mainitut ilmiöt vaikuttivat anglosaksien etenemiseen valloituksen alkuvaiheessa. Sen tuloksena todennäköisesti Kaakkois-Englannin brittien määrä väheni merkittävästi. Kun valloitus alkoi saavuttaa roomalaisen Britannian ydinalueen reunoja, eteneminen hidastui. Tässä vaiheessa valloitus siirtyi toiseen vaiheeseen, jossa yhteiselo brittien kanssa oli jo jossain määrin mahdollista, kuten lait ja muut lähteet osoittavat. Ajan mittaan anglosaksiyhteisön hierarkkisuus kasvoi ja kun maata ja muuta saalista ei enää ollut loputtomasti jaettavissa kaikille, alkoi yhteisön alemmilla tasoilla olevan väestön into sotia laantua. Ideaali jaloista taisteluista kuitenkin säilyi, mutta mahdollisesti vain ylempien luokkien ihanteena. Näitä tutkimuksen tuloksena syntyneitä teorioita olisi kuitenkin syytä selvittää lisää.
  • Koulu, Riikka; Kallio, Lila; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki, Legal Tech Lab, 2017)
    Research reports / University of Helsinki, Legal Tech Lab ; No. 1
    The current state of affairs shows a strong need for action regarding legal digitalization. Even though the legal field is undergoing a transformation, there is not much research on digitalization and law. The lack of information needs to be remedied and The Legal Tech Lab aims to fulfill this need. The first steps are: 1) to define the phenomenon, 2) to establish best practices and 3) to actively create tools to facilitate navigating the legal system. The steps are recursive and should be advanced jointly. The main objective of the work is to improve access to justice.
  • Aholainen, Anne (2001)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan oikeudellisten ulottuvuuksien, oikeudellisen sääntelyn ja lainkäytön, vaikutusta lastenpsykiatrien työhön ja asiantuntijuuteen. Tutkimusongelma koostuu kolmesta kysymyksestä: minkälaiset ja missä määrin oikeudelliset ulottuvuudet esiintyvät lastenpsykiatrien työssä, miten oikeudelliset ulottuvuudet vaikuttavat lapsuuden asiantuntijuuteen ja missä mielessä niiden vaikutuksesta voi puhua lastenpsykiatrien asiantuntemuksen oikeudellistumisena. Tutkimusongelmaa lähestytään lastenpsykiatrien omakohtaisten kokemusten ja heidän ammattikuntansa kehityksestä tekemien havaintojen pohjalta. Näkökulmaa lastenpsykiatrien kokemuksille luodaan monivivahteisen ja -tasoisen oikeudellistumiskäsitteen ympärillä käydystä sekä erilaisten asiantuntijuuksien kohtaamisesta käydystä keskustelusta. Aineisto muodostuu kahdeksan lastenpsykiatrin teemahaastattelusta. Lisäaineistona on käytetty lastenpsykiatriaa koskevaa kansainvälistä artikkeliaineistoa sekä suomalaista keskustelua oikeuden ja psykiatrian välisistä suhteista. Analysointimenetelmänä on käytetty analyyttisen induktion yleisperiaatteita. Lastenpsykiatrien oikeudelliset kokemukset järjestyvät kolmen pääteeman alle. Ensimmäinen on arjen juridiikka. Sääntely on normaalisti sujuvassa arjessa näkymätöntä, mutta tänä päivänä se tulee yhä useammin esiin häiriötiloina. Arjen juridiset ongelmat liittyvät vanhempien ja lasten oikeuksien väliseen tasapainotteluun ja sosiaalityöntekijöiden monimutkaisuviin ongelmiin, jotka heijastuvat lastenpsykiatrienkin työhön. Tuloksena muodolliset menettelytavat ovat nousseet tärkeiksi, josta joissakin tapauksissa on ollut seurauksena lastenpsykiatrin ammatillisen intuition kärsiminen. Toisena teemana on asiantuntijatodistajuus oikeudellisissa prosesseissa. Ongelmallisiksi nousevat erot oikeudellisessa ja lastenpsykiatrisessa asiantuntijatiedossa, rooliongelmat ja prosessointihaluiset vanhemmat. Siitä, miten lastenpsykiatri kokee asemansa oikeudessa, löytyy mielenkiintoinen asetelma: onko hän todistaja vai asiantuntija. Edeltävä koetaan oikeuden juoksupoikana toimimiseksi. Jälkimmäisenä oltaisiin tasa-arvoisemmassa asemassa oikeuden kanssa. Kolmantena teemana on suurempi todennäköisyys joutua kanteen tai valituksen kohteeksi. Todennäköisyys on yhä melko pieni, mutta se herättää ajatuksia omasta oikeusturvasta ja sen toimivuudesta, ja tarpeesta suojata itseä ja työyhteisöä oikeudelliselta haavoittuvaisuudelta. Nämä tilanteet ovat usein myös mediajulkisuudessa muiden asiantuntijoiden arvioitavana. Teemoista nousee kuva oikeudellistuvasta lapsuuden asiantuntijuudesta ja sen haasteista. Haasteet näkyvät eettisessä keskustelussa, josta esille nousevat priorisoinnin, koventuvien rangaistusten vaatimusten ja vallanetiikan kysymykset. Oikeuden vaikutukset lastenpsykiatrien asiantuntijuuteen löytyvät oikeuden nostamista vasta-asiantuntijoista ja lastenpsykiatrien omasta asemasta oikeudessa erityistiedon haltijoina. Näiden kahden osapuolen välistä kommunikaatiota käydään lapsen etu -käsitteen kautta. Oikeuden vaikutus lastenpsykiatreihin on kaksitahoista. Arkityön puolella toimintakäytännöt ovat muodollistuneet ja sidottu enemmän ulkopuoliseen valvontaan. Tätä voi pitää oikeudellistumisena. Tunne-elämän normittaminen ja oikeusprosessien puolella lastenpsykiatrien käyttö asiantuntijatodistajina on vienyt lastenpsykiatrit oikeudelliselle reviirille. Tätä voi katsoa kahdesta näkökulmasta. Oikeuskehityksen näkökulmasta tätä voidaan pitää oikeuden materialisoitumisena. Lastenpsykiatrien näkökulmasta oikeus toisaalta nostaa heidän asiantuntijuutensa merkitystä, toisaalta oikeus taas alistaa sen omiin käytäntöihinsä.
  • Kalygina, A. (Kustannusosuuskunta Kirja, 1927)
  • Nazarenko, Salla; Aitamurto, Kaarina; Heusala, Anna-Liisa; Korhonen, Vesa; Koski, Sanni; Laine, Veera; Lassila, Jussi; Mitikka, Eemil Johannes (Puolustusministeriö, 2019)
  • Halme, Miia Marika (2001)
    This is a study of all the reasons why it is impossible to allow the Miccosukee Tribe of Florida to use their own culturally determined mode of dispute resolution to settle a homicide case. However, it is simultaneously also a methodological experiment on the way anthropological approach can be used to study state law. Thus, despite the importance of answers to the question posed here, at least equal significance is placed on all the ancillary information acquired on the way to answers: what kind of difficulties such an approach entails, and what kind of methodological choices can be used to overcome them. In other words the attempt is to take rather orthodox, although modified, anthropological methods to a whole new setting, and to study both what kind of new insights could be gained from such an approach, and to examine what kind of contributions the method could offer to this new field. Further questions are also created on the relationship of state law to other modes of social control - should all of them be the subject of study, or should clear division be maintained between formal and casual modes dispute resolution? What should then be identified as social control, and who should be identified as its author? Overall the study derives from a variety of sources, including newspaper articles, communications from the attorneys of the parties involved and other online documents.