Browsing by Subject "oikeusfilosofia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Hirsjärvi, Paula (2008)
    Tarkastelen tässä pro gradu –tutkielmassa niitä teoreettisia näkökulmia, joiden kautta voidaan lähestyä kysymystä eläinkokeissa aiheutettavan kärsimyksen oikeuttamisesta. Sivuutan kysymyksen eläinten hyötykäytön oikeutuksesta sinänsä. En myöskään käsittele kuoleman aiheuttamisen oikeutusta, vaikka eläinkokeeseen kuuluukin olennaisesti eläinten lopettaminen kokeen päätteeksi. Näkökulmani on käytännönläheinen ja perustuu siihen, että pitkään koe-eläinalalla toimineena ja koe-eläintoimikuntien sekä eläinkoelautakunnan työskentelyyn osallistuneena koe-eläintieteilijänä haluan selvittää, millaisin perusteluin eläinkokeita voidaan puolustaa ja vastustaa. Keskityn niihin kahteen teoriaan, jotka ovat koe-eläinalan ammattilaisille tutuimpia, Peter Singerin utilitaristiseen teoriaan ja Tom Reganin teoriaan eläinten oikeuksista. Tulkitsen näitä teorioita nimenomaan eläinkokeiden näkökulmasta. Tarkastelen ensimmäisessä pääluvussa kysymystä eläinten oikeuksista. Ensimmäisessä alaluvussa käsittelen Reganin teoriaa eläinten oikeuksista, oikeusteorian soveltamista käytännön eläinkoetoimintaan sekä niitä näkökulmia, joiden pohjalta Reganin ajatuksia voidaan kritisoida. Toisessa alaluvussa keskityn niihin teorioihin, joiden mukaan eläimillä ei voi olla oikeuksia: Carl Cohenin ja kontraktualisti Peter Carruthersin teorioihin, joissa oikeudet perustuvat ihmisyhteisön jäsenyyteen. Lisäksi esittelen R.G. Freyn teorian, jonka mukaan eläimillä ei voi olla oikeuksia, koska niillä ei ole tietoisuutta. Toisessa pääluvussa tarkastelen hyötynäkökulmaa eläinkokeisiin. Ensimmäisessä alaluvussa käsittelen Singerin intressiutilitaristista teoriaa, pohdin sen soveltamista käytäntöön eläinkoetoiminnan arjessa sekä Singerin teorian ongelmia. Utilitaristisin perustein eläinkokeita voidaan myös pitää ihmisen moraalisena velvollisuutena. Käsittelen toisessa alaluvussa Carl Cohenin käsitystä ihmisen ja eläimen intressien eriarvoisuudesta sekä R.G. Freyn näkemystä lääketieteen eläinkokeiden merkityksestä ihmiselle. Kolmannessa pääluvussa tarkastelen sitä, millä tavoin filosofinen keskustelu eläinten kärsimyksen oikeutuksesta näkyy koe-eläinalan sisällä käydyssä keskustelussa. Analysoin kahta kansainvälisesti tunnetuinta ehdotusta eläinkoe-lupahakemusten eettiseksi arviointijärjestelmäksi ja niiden sisältämiä filosofisia taustaoletuksia: Porterin järjestelmää vuodelta 1992 sekä Stafleu et al:n ehdotusta vuodelta 1999. Lisäksi tarkastelen pohjoismaisen eläinkokeiden eettisen arvioinnin seminaarin raporttia vuodelta 2004, joka kuvastaa hyvin kotimaisia käsityksiämme eläinkokeiden oikeutuksesta ja niiden perusteluja. Edellä mainitut ehdotukset eläinkokeiden arviointijärjestelmiksi ovat pohjana valmisteilla olevalle kotimaiselle ehdotukselle eläinkokeiden eettiseksi arviointijärjestelmaksi. Eläinkokeita koskevassa kotimaisessa lainsäädännössä samoin kuin yhteiseurooppalaisissa suosituksissa korostetaan eläinkokeiden oikeuttamista niin sanotun hyöty-haitta-analyysin avulla. Yhteistä eläinkokeiden arviointijärjestelmille on utilitaristinen peruslähtökohta ja terveyden korostaminen hyvän elämän perustana. Utilitarismin rinnalle tuodaan kuitenkin muista teoreettisista viitekehyksistä lainattuja elementtejä sekä käytännön näkökohdilla perusteltuja tekijöitä, kuten taloudellinen hyöty. Käsitteiden määrittely ja perusperiaatteiden perustelu jäävät vähäiselle huomiolle, mikä johtaa tulkintavaikeuksiin. Tiedeyhteisössä ollaan vasta harjoittelemassa eläinkokeiden oikeutuksen arviointia eikä filosofian tarjoamia apuvälineitä ole vielä osattu ottaa haltuun.
  • Koulu, Riikka; Hakkarainen, Jenni (University of Helsinki Legal Tech Lab, 2018)
  • Suomalainen, Jari (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää lain ja moraalin välistä suhdetta tutkimalla luonnonoikeusteorian aatehistoriaa ja modernin luonnonoikeusteoreetikon Lon L. Fullerin oikeusteoriaa. Tavoitteena on kuvata eri aikakaudella luonnonoikeusteorioiden merkitys oikeuden ja lain taustalla, mutta keskeinen tutkimuksen ongelma rajoittuu kysymykseen, kuinka paljon moderni luonnonoikeusteoria sisältää käsitteen ”luonnonoikeus” aineksia? Esittelevä luku peilaa luonnonoikeusoppia kilpaileviin positiivista oikeutta suosiviin koulukuntiin ja johdattelevassa luvussa tutustutaan luonnonoikeuden aatehistoriaan ja modernin luonnonoikeuden syntyyn. Varsinaisissa tutkimusongelmaluvuissa käsitellään 1900-luvun luonnonoikeuskeskustelua, jossa Lon Fullerin teoria on keskiössä. Hän puolustaa luonnonoikeudellista kantaansa tosiasioiden ja arvostelmien välttämättömästä suhteesta ja inhimillisen toiminnan tarkoitusrationaalisuutta oikeusjärjestyksessä. Hän myös kritisoi oikeuspositivistista näkemystä, joka jättää moraalin lain ulkopuolelle vastoin luonnonoikeudellista lähtökohtaa. Fuller esittelee oman proseduraalisen luonnonoikeutensa määrittelemällä oikeudelle sisäisen moraalin, joka sisältää vaatimukset oikeusjärjestykselle oikeuden legitimiteetin ja hyväksyttävyyden saavuttamiseksi. Lopuksi tutkielmassa osoitetaan modernin luonnonoikeuden ja Lon Fullerin teorian sisältävän vahvasti elementtejä luonnonoikeusaatehistoriasta. Yhteenvetona ja johtopäätöksenä päädytään Fullerin teorian luonnonoikeudellisen taustan kiistattomuuteen, vaikka hän itse yrittääkin päästä siitä monella tavalla irti. Tutkielman metodi on deduktiivinen, koska siinä pyritään laajalla luonnonoikeuden aatehistorialla ja sen käsittelyllä pohjustamaan yksittäisen oikeusfilosofin oikeusteoriaa modernissa luonnonoikeusajattelussa. Samalla Fullerin oikeusteoria ja moderni luonnonoikeusteoria ankkuroidaan luonnonoikeuden aatehistoriaan. Toinen tutkielmassa esiintyvä metodi on oikeusfilosofisen tieteellisen väittely esittely. 1900-luvun oikeusfilosofinen väittely on ajan kuva luonnonoikeuden määrittelystä toisen maailmansodan jälkeisessä oikeuskeskustelussa. Fullerin vastaväittelijänä toimivat Ernest Nagel (naturalistinen perusongelma tosiasioista ja arvostelmista) ja H.L.A. Hart (oikeuspositivistinen teoria). Tärkeimmät tutkielman lähteenä olevat teokset ovat näiden debattien artikkelijulkaisut. Fullerin lain sisäinen moraali esiteltiin teoksessa Morality of Law (1964).
  • Juurikkala, Oskari (Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2010)
    Forum iuris
    Kaiston argumentti yhden ainoan oikean ratkaisun opin puolesta ei vakuuta, mutta käsitteestä ei ole syytä luopua teoreettisena ideaalina. Artikkeli tarkastelee asiaa klassisen jusnaturalismin näkökulmasta. Normatiivisiin kysymyksiin on oikeita ja vääriä vastauksia, vaikka usein emme niitä voi ainakaan täydellisesti tuntea. Kysymys yhdestä oikeasta ratkaisusta ei ole vain teoreettinen kuriositeetti, koska siihen annettu vastaus heijastaa syvempiä käsityksiä oikeudellisen ajattelun luonteesta ja dynamiikasta.
  • Mustonen, Niina Marika (2003)
    Pro gradu -työni keskeinen kysymys koskee yksilön ja valtion suhdetta – missä määrin ja milloin valtio voi oikeutetusti käyttää valtaa yli yksilön ja kuinka vapaa yksilö on? Tarkastelen tätä kysymystä kahden erilaisen liberalistisen tradition kautta: utilitaristisen liberalismin ja libertarismin. Tärkeimmät lähteet ovat Joel Feinbergin teokset “Harm to Others” (1984)ja “Offense to others”(1985); osat 1 ja 2 kirjasarjasta “The Moral Limits of the Criminal Law”, Social Philosophy (1973) sekä Robert Nozickin “Anarchy, State and Utopia” (1975). Ensin tarkastelen luvussa 2 viitteellisesti sekä utilitaristisen liberalismin että libertarismin taustaa. John Stuart Mill muotoili klassisen liberalistisen vapaudenrajoitusperiaatteen, jonka mukaan yksilön vapautta saa rajoittaa vain silloin, kun pyritään estämään vahingon aiheuttaminen muille. Joel Feinberg edustaa John Stuart Millin viitoittamaa utilitaristisen liberalismin perinnettä. Feinbergin mukaan vahinkoperiaate ja loukkausperiaate ovat ainoat legitiimit perusteet valtion pakkovallalle. Robert Nozickin libertarismi puolestaan perustuu lockelaiseen luonnonoikeusajatteluun, jonka mukaan yksilöillä on lähtökohtaisesti vahvoja moraalisia oikeuksia. Yhteiskunnallinen elämä on järjestettävä niin, ettei näitä oikeuksia millään tavalla loukata. Taustaa viitoittavan kappaleen jälkeen tarkastelen luvuissa 3 ja 4 mitä Feinbergin vahingon käsite ja loukkausperiaate tarkoittavat yksilön vapauden ja valtion roolin kannalta. Feinbergin mukaan vahinko on jonkin ihmisen väärästä teosta aiheutuvaa intressien haittaamista. Feinbergin mukaan omissiot voivat aiheuttaa vahinkoa ja hän kannattaakin samarialaislakeja. Loukkausperiaate on legitiimi vapaudenrajoitusperiaate tietyin rajoituksin. Feinbergin mukaan positiiviset oikeudet ovat päteviä ja valtiolla on tärkeä rooli hyvinvointitoimintojen järjestäjänä ja turvaajana. Kappaleessa 5 tarkastelen hiukan eksplisiittisemmin Feinbergin hyvinvointivaltiota ja hänen distributionaalista oikeudenmukaisuuskäsitystään. Vaikka utilitaristinen liberalismi edellyttääkin positiivisia velvollisuuksia ja kaventaa yksilön autonomiaa, Feinbergin mielestä on olemassa alue, jolla yksilö on täysin vapaa toimija. Lopuksi tarkastelen Nozickin yksilön vapauteen ja valtion olemassaolon oikeutukseen liittyviä argumentteja kappaleissa 6 ja 7. Nozickin mukaan minimaalinen valtio syntyy luonnontilasta luonnollisen prosessin kautta ja näkymättömän käden ohjaamana, loukkaamatta yksilön oikeuksia. Minimaalisen valtion ainoa tehtävä on kaikkien kansalaisten suojelu. Tämä ei kuitenkaan Nozickin mukaan edellytä valtion pakkovallan ja redistribuution oikeuttamista. Minimaalisella valtiolla ei ole pakkovallan monopoliasemaa tietystä erioikeudesta johtuen, vaan koska se tosiasiallisesti on ainoa suojelupalvelujen tarjoaja. Kaikkien suojelun yhteinen kustantaminen tapahtuu korvausperiaatteen perusteella, eikä redistributiivisin perustein. Nozickin mielestä kaikissa minimaalista valtiota laajemmissa valtioissa yksilö uhrataan muille. Hyvinvointivaltio loukkaa yksilön oikeuksia ja vapautta pakkoa edellyttävien tulonjako- ja tulonsiirtotoimintojen takia.