Browsing by Subject "oikeusvaltioperiaate"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-3 of 3
  • Tupamäki, Binga (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tarkastella oikeusvaltioperiaatteen ja marxisti-leninismin yhteensopivuutta aatteellisella tasolla ja selvittää, onko näiden kahden välillä sovittamattomia ristiriitoja. Marxismi-leninismin peilaaminen oikeusvaltioperiaatteeseen tuo esille kommunistisen ideologian fundamentaaliset erot liberaalin demokratian kanssa ja on siten mielenkiintoinen ja tuore näkökulma aihealueeseen. Tavoitteena on tehdä testi siitä, kuinka paljon oikeusvaltiossa toteutuvilla periaatteilla on sijaa tai onko sitä ollenkaan marxisti-leninistisessä järjestelmässä. Normatiivista tuomiota mihinkään suuntaan pyritään välttämään. Motiivina on ottaa selvää, miksi marxisti-leninistiset valtiot ovat tähän asti aina päätyneet oikeusvaltion vastaiseen tilaan: onko sille selitys marxismi-leninismin käytännön epäonnistumisissa vai jopa ideologisella yhteensopimattomuudella? Keskustelu kommunismista on monesti keskittynyt enemmän sen taloudelliseen ulottuvuuteen, onhan kommunismi pääasiallisesti kapitalistisen talousjärjestelmän kritiikkiä. Kuitenkin kyseessä on laaja yhteiskuntafilosofinen maailmankatsomus, joka ylettyy kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan jokaiselle saralle. Siksi oikeustieteellinen tutkimus kommunismista on tärkeää yhtä lailla taloustieteellisen tutkimuksen ohella, vaikka se onkin tällä hetkellä merkittävästi vähäisempää. Oikeustieteellä tai edes oikeushistorialla ei ole oikeastaan yleispätevää metodia, mutta tässä tutkielmassa on yhdistetty oikeuden rakenteellista selittämistä sekä oikeusteoreettista ja aatehistoriallista tarkastelua. Tärkeänä tavoitteena tässä tutkielmassa on säilyttää tasapaino kontekstualisoinnin ja aatehistoriallisten selitysten välillä. Mikään idea ei ole syntynyt tyhjyydessä, mutta toisaalta vallankumouksellisten ajatusten voimaa ei kannata aliarvioida. Marxisti-leninistisen aatteen perimmäinen luonne ja juuret on kaivettava esiin kontekstualisoinnin mahdollistamiseksi. Tässä tutkielmassa on johdannon jälkeen neljä aihetta käsittelevää päälukua ja lopuksi johtopäätökset. Tutkimuskysymykseen vastataan vaiheittain. Ensiksi marxismi-leninismi asetetaan poliittiselle kartalle ja se määritellään tarkasti, jotta voidaan edetä aiheen varsinaiseen käsittelyyn mahdollisimman selkeistä lähtökohdista. Seuraavat kolme lukua ovat oikeusvaltion eri osa-alueista: vallanjako-opista, legaliteettiperiaatteesta ja perus- ja ihmisoikeuksista. Jotakin haastetta luo se, etteivät oikeusvaltion periaatteet ole täysin lokeroitavissa omille sektoreilleen, koska ne liittyvät toisiinsa erottamattomasti. Niiden käsittely toisistaan irrallaan on mahdotonta, joten ne päätyvät viittaamaan toistensa välillä paikoittain. Näin ollen tutkielmassa käsitellään kerrostuksellisesti oikeusvaltioperiaatteiden osa-alueita tautologian välttämiseksi. Johtopäätösten osalta tutkielmassa päädytään siihen, että on ilmeistä, ettei marxismi-leninismi ole toteutettavissa yhdessä oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Marxismi-leninismi jättää oikeusvaltioperiaatteen huomiotta sen kaikilla osa-alueilla. Yhteensopimattomuutta ei voi laskea sattumaksi, vaan marxismi-leninismissä on taustalla sellaisia ajatuksia, jotka eivät ole periaatteellisellakaan tasolla sovitettavissa yhteen oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Marxisti-leninistinen maailmankuva on oikeusvaltioperiaatteen kanssa niin vastakkainen, ettei näiden kahden samanaikainen toteuttaminen ole mahdollista. Yhteensovittamisen epäonnistumisen syyksi tutkielmassa esitellään marxisti-leninistisen aatteen jatkuva vallankumouksen periaate, vallan keskittyminen yhdelle puolueelle ja siten poliittiselle eliitille sekä marxismi-leninismin taustalla olevan tieteellisen sosialismin dogmaattisuus.
  • Märkälä, Anu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu-tutkielmani tarkastelee liberaalin demokratian rapautumista Puolan ja Euroopan unionin välille tammikuussa 2016 puhjenneen oikeusvaltioperiaatekiistan kautta. Vakiintunutta liberaalia demokratiaa on totuttu pitämään valtioiden demokratisoitumiskehityksen lopullisena päätepisteenä. Viime vuosina ympäri maailmaa suosiotaan kasvattaneet populistiset puolueet ja lisääntyneet loukkaukset Euroopan unionin yhteisiä perusarvoja vastaan ovat kuitenkin piirtäneet esiin uudenlaisen ilmiön, joka on haastanut tutkijat katsomaan liberaalin demokratian oletettua pysyvyyttä uusin silmin. Nojaan tutkielmani teoriaosuudessa Roberto Stefan Foan ja Yashcha Mounkin (2017) sekä Larry Diamondin (2015) tutkimuksiin demokratian vakiintumisesta ja rapautumisesta. Puolassa syksyllä 2015 valtaan noussut kansallismielinen oikeistopopulistinen puolue Laki ja Oikeus (Prawo i Sprawiedliwość, PiS) sai muodostettua vaalituloksensa perusteella historiallisen yksipuoluehallituksen, joka on ajanut kuluvan hallituskauden aikana läpi monia kyseenalaisia lakiuudistuksia. Erityisen raskauttavaa sen toiminnassa on ollut oikeuslaitosreformin aloittaminen, joka on heikentänyt maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta. EU on aloittanut viralliset neuvottelut ja sanktiotoimenpiteet oikeusvaltioperiaatteen toteutumista koskevan kiistan ratkaisemiseksi. Oikeusvaltioperiaate on yksi EU:n perusarvoista, joille unioni rakentuu. Tutkimukseni tavoitteena oli eritellä Puolan valtionjohdon ja EU:n vallitsevia käsityksiä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian merkityssisällöistä sekä kartoittaa, millaisia merkityksiä ne liittävät Euroopan unioniin oikeusvaltioperiaatekiistan kontekstissa. Kyseessä on siis kuvaileva tapaustutkimus poliittisesti ajankohtaisesta aiheesta. Aineistoni koostui erilaisista kiistan aikana julkaistuista tiedotteista, selvityksistä, kannanotoista ja täysi-istuntokeskusteluista, joita analysoin teoriaohjautuvan sisällönanalyysin avulla. Tutkimukseni tieteenfilosofinen tausta on konstruktivismissa ja käyttämäni tutkimusstrategia oli hermeneuttinen. Sisällönanalyysin tulokset paljastivat, että Puolan valtionjohdon ja EU:n demokratiakäsitykset poikkeavat monin tavoin toisistaan, vaikka molemmat jakavat saman lähtökohdan suvereenista kansasta. Osapuolten käyttämien samojen käsitteiden taakse kätkeytyi hyvin erilaisia merkityssisältöjä, jotka ovat omiaan vaikeuttamaan tutkimukseni kirjoittamishetkellä edelleen kesken olevan oikeusvaltioperiaatekiistan ratkaisemista. Lisäksi analyysini tulokset osoittavat, ettei Puolaa voida enää luokitella vakiintuneeksi liberaaliksi demokratiaksi. Sen sijaan populistinen demokratia (Pappas 2014) sopii paremmin kuvaamaan maan nykyisen valtionjohdon näkemystä demokratiasta ja oikeusvaltioperiaatteesta.
  • Kumpulainen, Hanna (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää Valko-Venäjällä toimivan ulkomaisen yritystoiminnan kokemuksia ja näkemyksiä Valko-Venäjän nykyhallintokulttuurin piirteistä. Tutkielmassa pyritään saamaan vastausta siihen, onko Valko-Venäjällä nähtävissä merkkejä länsimaalaisista institutionalisoituneista rationaalisen hallinnon normeista ja arvomaailmasta, kuten hyvä hallinnan (good governance) periaatteista, jotka viitekehyksenä käytetyn kulttuuri-institutionalistisen teorian perusteella leviävät aaltomaisesti globaalissa maailmassa muun muassa ylikansallisten organisaatioiden ja muiden valtioiden taholta. Tässä tutkielmassa tarkasteluun valitut hyvän hallinnan piirteet ovat oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen, byrokratian laatu ja yksityisen sektorin asema ja korruption kitkeminen, jotka muodostivat rungon teemahaastatteluille, joita toteutettiin niin Suomessa kuin Valko-Venäjällä kaiken kaikkiaan kaksitoista kappaletta. Olettamuksena oli, että hyvän hallinnan periaatteiden suodattumista löytyisi yksityisen sektorin asemasta. Vaikka maan talouden yksityistämisprosessi on ollut hidasta ja marginaalista, Valko-Venäjä on myöntänyt tarvitsevansa ulkomaisia investointeja maan taloutensa pyörittämiseksi. Näin ollen premissinä teoriasta on, että Valko-Venäjän hallinnolla on tarvetta legitimoida toimintaansa kansanvälisen yhteisön keskuudessa siinä määri, että ulkomaisten yritysten kiinnostus maata kohtaan säilyisi kohtalaisena. Tutkimus on lähtökohdiltaan laadullinen tapaustutkimus, johon kerättyä haastatteluaineistoa on analysoitu teorialähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkielman keskeisinä tuloksina kerätyn aineiston perusteella on, että Valko-Venäjällä on vain vähän merkkejä globaalien institutionalisoituneiden hallinnon normien ja arvomaailman sopeuttamisesta tarkasteltujen hyvän hallinnan piirteiden kontekstissa. Ulkomaisen yritystoiminnan asema yksityisellä sektorilla on suhteellisen hyvä ja liiketoimintaa on mahdollista harjoittaa ilman sekaantumista korruptioon, mikä koettiin Valko-Venäjän vahvuutena muiden Itä-Euroopan maiden kontekstissa. Oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ei Valko-Venäjällä toteudu ja byrokratian laadussa on vaatimatonta rationaalisuutta. Päätelminä on, että Valko-Venäjän vallanpitäjien keskuudessa esiintyy kuitenkin suhteellista tarvetta legitimoida maata kansainvälisten toimijoiden vaatimien standardien mukaisesti siinä määrin, että yhteistyö ja kiinnostus maata kohtaa, ulkomaisten investointien muodossa, säilyisi kohtalaisena. Tämä johtuu aineiston perusteella tehdyn tulkinnan mukaan siitä, että Valko-Venäjä tarvitsee kipeästi ulkomaista pääomaa avustamaan maan talouden pyörittämistä ja siitä, että ulkomainen yritystoiminta onkin useimmissa tapauksissa otettu vieraanvaraisesti vastaan. Valtion suojellessa omia intressialojaan, ei toiminnan legitimaatiosta tosin välitetä aina edes ulkomaisen yritystoiminnan silmissä. Tästä esimerkkinä muun muassa maan presidentin sanelemat ukaasit, jotka ovat koskettaneet myös ulkomaista yritystoimintaa. Valko-Venäjän kehityksen painopistettä on vaikea osoittaa. Maata ei voi kutsua vanhan neuvostoaikaisen hallintokulttuurin ja uuden läntisiin arvoihin perustuvan kulttuurin vedenjakajaksi, koska maassa ei ole nähtävissä tarpeeksi piirteitä globaalien institutionaalisten hallinnon arvomaailman ja mallien sopeuttamisesta. Päinvastoin maan autoritaarisen hallitsijan osalta sopeuttaminen lakeihin on usein seremoniallista.