Browsing by Subject "oireet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-7 of 7
  • Ylikopsa, Venla (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Objective. Attention deficit/hyperactivity disorder (ADHD) is developmental neurobiological disability. The aim of the current study was to examine what symptoms women diagnosed as adults with ADHD recognize emerged in their childhood before puberty, which symptoms were reported to manifest together and whether the reported symptoms fit the diagnostic criteria used by health care. In addition, the aim was to find out which were the most common reasons to apply for support as an adult. Untreated ADHD has been found to be associated with depression, exclusion from education, and an increased risk of substance use. Early identification and proper targeting of support measures can reduce health risks and improve quality of life. Method. The data were collected through the online survey, that the Finnish ADHD Association published on social media carried on the social network service Facebook in April 2020. The questionnaire was made based on previous research for this study, and was created with the E-lomake -program of the University of Helsinki. The participants (n = 360) were women diagnosed with ADHD in adulthood, aged 20 to 50 years, who retrospectively assessed their own ADHD symptoms in childhood. The data thus gathered was analysed using statistical methods in the IBM SPSS Statistics 25 -program. Results and conclusions. The most commonly reported symptoms of ADHD included attentional regulation, systemicity, minor motor restlessness, and emotional and verbal impulsivity. The most common symptoms were reported to be co-occurring, but the review of also showed large variability for some symptoms. Of the eleven most commonly reported symptoms, only three were directly related to the diagnostic criteria in use. The most common reasons for applying assessment of ADHD as an adult were the identification of one's own symptoms, previously diagnosed depression, and feedback from close relatives. Based on this thesis, the diagnostic criteria in use do not adequately cover the dimensions of girls ’ ADHD symptoms are expressed. Two of the common symptoms were absorption in games intense and losing sense of time, that is comparable to with hyperfocusing, and clinging to details. The results are consistent with previous research data; the diagnostic criteria are based on research data obtained from boys with ADHD.
  • Leppänen, Saara (Helsingfors universitet, 2011)
    Goals. Specific language impairment (SLI) has a negative impact on child's speech and language development and interaction. Disorder may be associated with a wide range of comorbid problems. In clinical speech therapy it is important to see the child as a whole so that the rehabilitation can be targeted properly. The aim of this study was to describe the linguistic-cognitive and comorbid symptoms of children with SLI at the age of five, as well as to provide an overview of the developmental disorders in the families. The study is part of a larger research project, which will examine paths of development and quality of life of children with SLI as young adults. Methods. The data consisted of patient documents of 100 5-year old children, who were examined in Lastenlinna mainly at 1998. Majority of the subjects were boys, and children's primary diagnosis was either F80.1 or F80.2, which was most common, or both. The diagnosis and the information about the linguistic-cognitive status and comorbid symptoms were collected from reports of medical doctors and experts of other fields, as well as mentions related to familiality. Linguistic-cognitive symptoms were divided into subclasses of speech motor functions, prosessing of language, comprehension of language and use of language. Comorbid symptoms were divided into subclasses of interaction, activity and attention, emotional and behavior problems and neurologic problems. Statistical analyses were based mainly on Pearson's Chi Square test. Results and conclusions. Problems in language processing and speech motor functions were most common of the linguistic-cognitive symptoms. Most of the children had symptoms from two or three symptom classes, and it seemed that girls had more symptoms than boys. Usually children did not have any comorbid symptoms, or had them from one or three symptom classes. Of the comorbid symptoms the most prevalent ones were problems in activity and attention and neurological symptoms, which consisted mostly of motoric and visuomotoric symptoms. The most common of the comorbid diagnoses was F82, specific developmental disorder of motor function. According to literature children with SLI may have problems in mental health, but the results of this study did not confirm that. Children with diagnosis F80.2 had more linguistic-cognitive and comorbid symptoms than children with diagnosis F80.1. The cluster analyses based on all the symptoms revealed four subgroups of the subjects. Of the subjects 85 percent had a positive family history of developmental disorders, and the most prevalent problem in the families was delayed speech development. This study outlined the symptom profile of children with SLI and laid a foundation for the future longitudinal study. The results suggested that there are differences between linguistic-cognitive symptoms of boys and girls, which is important to notice especially when assessing and diagnosing children with SLI.
  • Hyyppä, MT; Kronholm, E; Leino, A; Viitanen, J (Kela, 1998)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 30
    Kuinka pysyviä ovat fibromyalgian oireet? Onko kuntoutuksesta apua? Pyrimme vastaamaan näihin kysymyksiin tutkimalla monipuolisesti Kelan rahoittamille fibromyalgiakursseille osallistuneiden potilaiden kipuja, vireyttä ja toimintakykyä. Päätuloksemme olivat seuraavat: 1) kivut ja uupumus pysyivät entisellään, mutta 2) stressi väheni kuntoutuskurssin jälkeen, 3) fyysinen kunto ei kohentunut eikä 4) lääkkeiden käyttö muuttunut. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä fibromyalgiakurssi ei kyennyt hidastamaan.
  • Kunttu, K; Huttunen, T (Kela, 2001)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 45
    Tutkimuksessa selvitettiin Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) piirissä olevien korkeakouluopiskelijoiden 1) fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveydentilaa lääkärin toteamien sairauksien, koetun terveydentilan, oireilun ja mielenterveyttä kartoittavien kysymyssarjojen avulla, 2) keskeisiä terveyskäyttäytymisen piirteitä, tupakointia, alkoholin ja huumeiden käyttöä, ruoka- ja liikuntatottumuksia, liikenneturvallisuuskäyttäytymistä ja hampaiden hoitoa, 3) terveyteen ja terveyskäyttäytymiseen liittyviä tekijöitä, kuten sosiaalisia suhteita, opiskeluun, toimeentuloon ja asumiseen liittyviä kysymyksiä, 4) terveyteen liittyviä asenteita ja terveystiedon lähteitä sekä 5) terveyspalvelujen käyttöä ja mielipiteitä palvelujen laadusta. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat alle 35-vuotiaat, perustutkintoa suorittavat suomalaiset opiskelijat. Otoksen koko oli 5 030 opiskelijaa; otoksesta 46,1 % oli miehiä ja 53,9 % naisia. Tutkimus suoritettiin postitse lomakekyselynä, ja uusintakyselyjä tehtiin kolme. Tutkimuksen vastausprosentiksi tuli 63,1 %. Tulokset raportoitiin yksittäisten kysymysten tai kysymyssarjoista muodostettujen mittareiden ristiintaulukoinnein sukupuolittain, ikäryhmittäin sekä opiskelun keston, opiskelupaikan ja opiskelualan mukaan.
  • Kunttu, K; toim. (Kela, 2004)
    Sosiaali- ja terveysturvan katsauksia 63
    Yliopisto-opiskelijat käyttävät rohdosvalmisteita useammin kuin muut ikätoverinsa. Kelan julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa naisopiskelijoista ja puolet miesopiskelijoista käyttää säännöllisesti tai satunnaisesti rohdosvalmisteita eli vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita ja muita lääkkeenomaisia tuotteita tai ns. luontaistuotteita. Tutkijoiden mukaan rohdosten käyttö liittyy haluun edistää terveyttä, ei niinkään lisäravintoaineiden todelliseen tarpeeseen. Valmisteita käyttävien liikuntatottumukset ovat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla ja he ajattelevat ruuan terveellisyyttä muita useammin. Toisaalta rohdosvalmisteita käyttävillä opiskelijoilla on enemmän terveysongelmia kuin muilla opiskelijoilla. He käyttävät käsikauppalääkkeitä ja käyvät lääkärin, terveydenhoitajan ja fysioterapeutin vastaanotolla opiskelutovereitaan useammin. Tutkijat korostavat, että rohdosten käyttö on syytä ottaa puheeksi vastaanotoilla, jotta käytön syyt selviäisivät ja rohdosten ja reseptilääkkeiden yhteisvaikutukset voitaisiin huomioida. Rohdosten käytöstä kerrotaan Kelan tutkimusjulkaisussa, joka on kokoelma yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksen aineistoon perustuvia tutkimuksia. Valtakunnallinen terveystutkimus tehtiin vuonna 2000 ja siihen osallistui lähes 3 200 opiskelijaa. Julkaisussa kerrotaan, että opiskelijoiden terveysongelmat ovat yhteydessä monenlaisiin elämänvaiheeseen, opiskeluun, elämäntyyliin ja ihmissuhteisiin liittyviin asioihin. Tutkimusten mukaan opiskelijoille yleisiä terveysvaivoja ovat esimerkiksi psyykkiset oireet, vatsaoireet, niska-hartiavaivat ja väsymys. Joka neljäs opiskelijoista kokee opinnoista otteen saamisen ongelmalliseksi.
  • Selinheimo, Sanna; Vuokko, Aki; Hublin, Christer; Järnefelt, Heli; Karvala, Kirsi; Sainio, Markku; Suojalehto, Hille; Paunio, Tiina (Työterveyslaitos, 2018)
  • Selinheimo, Sanna; Vuokko, Aki; Juvonen-Posti, Pirjo (Kela, 2019)
    Kuntoutusta kehittämässä
    Toiminnalliset häiriöt ovat pitkäaikaisia ja sinnikkäitä somaattisia oireita, jotka heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua. Lisäksi ne lisäävät sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltopalveluihin sekä välillisesti työn tuottavuuden menetyksiin liittyviä kustannuksia. Näitä oireyhtymiä kohdataan kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tilanteissa, joissa tavanomaista sairausperäistä selitystä tai yhteisymmärrystä oireiden syistä ei löydy, potilaat voivat kokea, etteivät tule kuulluksi ja kohdatuksi. Tarvitaan lisää tietoa toiminnallisten häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä. Tämä kartoittava selvitys kuvaa toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytäntöjä ja -muotoja sekä arvioi niiden soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuksia suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä. Kartoitukseen sisältyivät i) selvitys toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöistä Suomessa ja ii) vastaava selvitys otoksessa muita maita sekä iii) selvitys toiminnallisten, pitkittyvien ja monimuotoisten oireistojen kuntoutusmuodoista ja niiden vaikuttavuudesta tutkimukseen perustuen. Selvityksen perusteella toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöt vaihtelivat kansallisesti ja kansainvälisesti. Toimivimpia näyttivät olevan hoitopolkujen portaittaiset hoito- ja kuntoutusmallit, joiden porrastus perustui oireiston vaikeusasteeseen. Riittävän varhain aloitettu kuntoutus ehkäisi tilan kroonistumista. Suomessa toiminnalliset oireistot tunnistettiin hyvin, mutta niiden hoitoon ja kuntoutukseen tarvittiin lisää valmiuksia. Näyttöä psykososiaalisten kuntoutusmallien vaikuttavuudesta toiminnallisiin häiriöihin niihin perehtyneiden asiantuntijoiden toteuttamana oli paljon. Näyttöä oli eniten erilaisista kognitiivisista ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmistä. Vaikuttavuutta vahvisti erityisosaaminen menetelmistä. Keskeisenä tavoitteena kuntoutusmallien toteutuksessa oli hyvän yhteistyösuhteen rakentuminen potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välille. Toiminnallisten häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen Suomessa tarvitaan laaja-alaista sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien ja kuntoutuksen yhteiskehittämistä. Ensisijaisesti tulisi soveltaa vaikuttaviksi todettuja kuntoutusmuotoja, mutta myös uusien kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja tutkimista tarvitaan.