Browsing by Subject "omistus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Nurmi, Kimmo (2008)
    Viime vuosikymmenien aikana sopimusten merkitys taloustieteessä on kasvanut. Sopimukset voivat aiheuttaa kustannuksia tai niiden teko voi olla hankalaa. Joskus kaikkia tulevia maailmantiloja koskevia sopimuksia on mahdoton tehdä, jolloin sopimus on epätäydellinen. Koko tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten epätäydelliset sopimukset vaikuttavat omistusrakenteeseen. Tätä kysymystä lähestytään ensin luomalla yleiskatsaus sopimuksista taloustieteessä. Yleiskatsaus luo pohjan tutkimuksen rungolle, joka muodostuu kahden talousteoreettisen mallin ympärille. Yksityiskohtaisen analyysin lisäksi malleja verrataan muuhun aiheen tutkimukseen. Työssä ei ole empiiristä osuutta. Grossmanin ja Hartin (1986) staattisessa mallissa yritysten opportunistinen käyttäytyminen johtaa investointivääristymiin ja tätä kautta taloudelliseen tehottomuuteen. Avainkysymys onkin, mikä omistusrakenne johtaa mahdollisimman pieneen vääristymään epätäydellisten sopimusten maailmassa. Milloin yrityksen kannattaa integroitua? Milloin yrityksen kannattaa ulkoistaa toimintojaan? Analyysin edetessä huomataan, että optimaalinen omistusrakenne riippuu yritysten tuotantofunktioista ja muista olosuhteista. Sekä integraatio että hajautettu omistus johtavat opportunistiseen käyttäytymiseen, jolloin osapuolet valitsevat mahdollisimman pieneen vääristymään johtavan omistusrakenteen. Tätä teoriaa esitellään luvussa kolme. Bakerin, Gibbonsin ja Murphyn (2001) artikkeliin perustuvaa toistopelianalyysia käsitellään staattisen analyysin jälkeen. Se tarjoaa epätäydellisille sopimuksille vaihtoehdon: implisiittiset sopimukset. Yritysten välillä ja niiden sisällä voi olla epävirallisia ja kirjoittamattomia sopimuksia, jotka vaikuttavat osapuolien toimintaan. Työpaikalla usein vallitsee yhteisymmärrys esimiesten ja alaisten välillä esimerkiksi tehtävien suorittamisesta, ylennyksistä ja irtisanomisista. Näiden implisiittisten sopimusten houkuttelevuus vaikuttaa optimaaliseen omistusrakenteeseen. Tärkeimmän tuloksen mukaan omistusrakenne vaikuttaa osapuolien houkutukseen hylätä implisiittinen sopimus. Joissain tilanteissa purkamishoukutus on suurempi integroidussa kuin hajautetussa omistuksessa, kun taas joissain tilanteissa toisinpäin. Tämä tulos motivoi mielenkiintoisen näkökulman integraatioon: omistusrakenteen valintaan vaikuttaa erityisesti se, miten omistusrakenne vaikuttaa osapuolien houkutukseen purkaa tai noudattaa implisiittistä sopimusta. Viimeisessä luvussa esitetään tiivistetysti koko työn keskeisimmät tulokset.
  • Karjalainen, Merja (1987)
  • Taipale, Markus (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä pro gradu käsittelee ”riemuvuoden eskatologiaa”, tarkoitan erilaisia lopun aikoihin liittyviä tulkintoja, jotka on johdettu Leviticuksen ”riemuvuosilaista” ja sen kytköksistä muihin heprealaisten kirjoitusten osiin ja kokonaisuuksiin. Riemuvuosilaissa (Lev 25–27) esiintyvät heprealaiset erityissanat jovel ja deroor, ja riemuvuosilakiin kohdistuvat selkeät temaattiset kytkökset kuten laskentakaava ovat valitsemiani indikaattoreita, joiden avulla etsin RE:a. Aineistoon kuului aiheen kannalta keskeistä materiaalia seuraavista kirjaryhmistä: Heprealainen Raamattu (HR) eli Toora, Profeetat ja Kirjoitukset, muut varhaiset heprealaiset tekstit, Kuolleenmeren kirjakääröt ja Uusi testamentti (UT). Kronologinen takaraja on n. toisen temppelin ajan loppu eli 70 jaa. ja eskatologian eri suuntiin kasvavan luonteen mukaisesti käsittelin aihetta kirjaryhmä kerrallaan varhaisimmasta uusimpaan. Tutkimusmenetelmä oli vertaileva tekstitutkimus David J. A. Clinesin ensimmäisen kategorian mukaisesti keskittyen siihen, mitä tekstiaineisto itse sanoo. Tekstien löydetyissä ja säilyneissä muodoissa riemuvuosi ei ole vain juhla tai elämän eri osa-alueita koskettava kokonaisvaltainen laki, vaan eskatologinen kertomus, joka koskettaa Israelia ja kaikkia kansoja ja koko luomakuntaa. Eskatologia rakentuu aina edellisten tekstien päälle, ja uudet kirjoittajat tuovat kirjojen välillä kasvavaan eskatologiaan omia näkökulmia. Eri ryhmien ”käsialat” saattavat näkyä. Tutkielmassani historialliset, teologiset ja kirjalliset näkökulmat ovat kaikki tärkeitä, ja fokus on ison kertomuksen isoissa opeissa. Tavoite oli tehdä asiallinen ja hyödyllinen katsaus aiheeseen, joka on ajankohtainen ja keskeinen esimerkiksi juutalaisuuden ja kristinuskon ymmärtämiselle. Riemuvuoden eskatologian keskus on Israelin Jumalan ja ihmisten välisissä suhteissa. Perustekijöitä ovat 1) Egyptin orjuudesta vapauttamiseen ikään kuin vastaaminen riemuvuosilailla; 2) Kuuliaisuuden siunauksen, tottelemattomuuden kirouksen ja maahan paluuseen liittyvä laiminlyötyjen maan sapattilepojen hyvittäminen autioitumisella sekä jumalattomuuden rangaistuksen tunnustaminen; 3) Leviticuksen riemuvuosilain, juhlakalenterin JHWH:n kolmen tapaamisen ja erämaavaelluksen ja laskentakaavan yhtymä- kohdat. Eksiilin aikana ja sen jälkeen syntyi paljon aiheelle relevantteja tekstejä (Jes, Dan), joista myöhemmät tekstit paljon ammentavat. Luomakunta asetetaan kiastisesti ennalleen. Kahden juhlatapaamisen eskatologian täyttymys tapahtui UT:n mukaan Jeesuksen uhrikuoleman ja ylösnousemuksen, sekä Pyhän Hengen vuodattamisen kautta. UT:ssa odotetaan HR:n tavoin kolmannen juhlan täyttymystä. Sitä ennen Jeesus lähetti opetuslapset julistamaan evankeliumia kaikkeen maailmaan, kun he ensin saivat Pyhän Hengen voimaksi todistaa. Ajan myötä heräsi myös haasteita juutalaisten ja kristittyjen suhteille.