Browsing by Subject "onnellisuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Holm, Laura (Helsingin yliopisto, 2015)
    Objectives. The purpose of this case study was to gather information about quality of life and happiness in people with intellectual disabilities. The study was examined the meaning of different contexts and relationships to the quality of life and happiness of people with intellectual disabilities. The study was also examined how women and their mothers are experiencing well-being. Studies in the past have shown that happiness does not differ significantly from happiness of the majority, but the rate of happiness is slightly higher in people with intellectual disabilities. Self-determination, choices, safety and health are the most important factors in the quality of life in people with intellectual disabilities. Methods. The data were collected from three women with intellectual disabilities and their mothers via semi structured interviews. The data were analyzed using qualitative content analysis with the tables which were created by two main theories of the study: quality of life theory by Schalock etc. (2002) and theory of subjective well-being by Diener and Lucas (1999). Results and conclusions. A map of relationships and a map of contexts were created for each woman. The study also examined experienced well-being. There are significant variation between women's quality of life and happiness. The findings indicate that an individual's way of life has a prominent impact to experienced quality of life and happiness. Meaningful life is a key to a good and happy life.
  • Määttä, Päivi (Helsingin yliopisto, 2018)
    The purpose of this research was to study how couples experience happiness in their relationship. To focus the central phenomena the research questions were divided into two categories according to their nature: 1) What kind of impressions do the participants have on a happy relationship? (internal factors) 2) How do the participants try to support the happiness in a relationship? (external factors). Eight couples participated in the research: couples without children, families with children and grandparents. A qualitative method was used in this study. The data were collected by interviewing couples in May and June 2017, and the form of the interviews was a half-structured theme interview. In the interview-guide, the questions were divided into four themes according to the background theories: personality, appreciation, deeds and interaction. Theory bound qualitative content analysis was used to analyze the data. The analysis revealed 13 subgroups which describe the factors that the participants accounted to be supporting factors in a relationship. These factors: 1. Personality: compatibility of personalities, commitment, personal growth in relation to honesty and trust. 2. Appreciation: mutuality, spouses' own time and space, accepting the spouse's imperfection. 3. Deeds: serving the spouse, doing things together, paying attention to each other. 4. Interaction: open discussion and listening to the spouse, giving positive feedback, showing love both physically and verbally. The results of the study align the previous studies except the subgroup including spouses' own time and space. In the previous studies those issues were not included as supporting factors in the happiness of a relationship. This study could be applicable and useful in relationship therapy or in other connections where the previous factors concerning mutual interaction are regarded as important. In the future a similar research could be made with a greater group of participants by interviewing couples both together and separately. The effects of digitalization on interaction and happiness in relationships could also be current and interesting themes. Regarding home economics science, the most important result of this research is the understanding of the importance of interaction between personalities and people. Interaction plays an important role both personally and between people in general concerning happiness and well-being. Well-being in relationships could be described as a content and quality factor in everyday life and housing. The experienced balance in family and everyday life reflects in all communities where family members act daily.
  • Virta, Ari (2007)
    Tutkimuksen kohde on edesmenneen Milton Friedmanin (1912-2006) ristiriitaa aiheuttanut väite, että osakeyhtiön johtohenkilöt hyväksyessään muun sosiaalisen vastuun kuin mahdollisimman suuren rahamäärän ansaitsemisen yrityksen omistajille taipuvat noudattamaan perusteiltaan kumouksellista oppia, joka vastaa puhdasta sosialismia ja rapauttaa vapaan yhteiskunnan perustaa. Loogisesti väite merkitsee, että kapitalismi on vapaan yhteiskunnan välttämätön ehto. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, onko Friedmanin väite perusteltu. Käytetty tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi, joka kohdistuu yhtäältä Friedmanin väitteeseen ja sen taustaan sekä toisaalta kapitalismiin ja yksityisen omaisuuden asemaan siinä. Tärkein saavutettu tulos on, että väite on perusteltu. Friedmania vastustava Business Ethics -koulukunta ja sen edustama Corporate Social Responsibility -oppi näyttävät vastaavan yhtä sosialismin muotoa, eurooppalaista sosialidemokratiaa. Friedmanin ja Business Ethics -koulukunnan välinen vastakkainasettelu juontuu erilaisesta suhtautumisesta yksityisen omaisuuden suojelemisen tärkeyteen, vapaaseen yhteiskuntaan, ihmisen kognitiivisiin kykyihin ja vapauden käsitteeseen. Kiistan perimmäisenä syynä on ihmisen ongelmallinen suhde varallisuuteen: vaikka hän tietää, ettei varallisuus tuo onnea, hän tavoittee varallisuutta ikäänkuin se toisi - ja pettyy, kun se ei tuo. Sen sijaan, että ihminen tunnistaisi pettymyksensä syyksi omat epärealistiset odotuksensa, hän on taipuvainen etsimään pettymyksensä syytä itsensä ulkopuolelta ja syyttämään muita ihmisiä pahansuopuudesta. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat Milton Friedmanin kirja "Capitalism and Freedom" ja hänen esseensä "The Social Responsibility of Business Is to Increase Its Profits". Friedmanin väitteen juuret ovat kapitalismissa ja liberalismissa. Tärkeimmät kapitalismia koskevat lähteet ovat Adam Smithin kirjat "The Theory of Moral Sentiments" ja "The Wealth of Nations", Ronald Coasen esseet "Adam Smith's View of Man" ja "The Wealth of Nations", Joseph Schumpeterin esseet "Capitalism" ja "Capitalism in the Postwar World", Mark Roen kirja "Political Determinants of Corporate Governance" ja Hernando de Soton kirja "The Mystery of Capital". Tärkeimmät liberalismia koskevat lähteet ovat John Stuart Millin essee "On Liberty" ja Isaiah Berlinin essee "Two Concepts of Liberty".
  • Rättö, Hanna-Kaisa (2008)
    Hyvinvointi on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttavat taloudellisten olosuhteiden lisäksi myös monet muut tekijät. Vielä nykyäänkin varsin yleisesti hyvinvoinnin mittarina käytetty bruttokansantuote (BKT) kuvaa todellisuudessa talouden aktiivisuutta, eikä sitä ole koskaan tarkoitettu hyvinvoinnin mittariksi. Taloustieteen hyvinvointitutkimuksen ei kuitenkaan tarvitse rajoittua vain talouden tuotannon tarkasteluun, sillä tieteenalan keinot mahdollistavat hyvinvoinnin tutkimisen laajemmin. Taloustieteen hyvinvointitutkimusta on mahdollista kehittää esimerkiksi keinotekoisen hinnoittelun ja onnellisuustutkimuksen tulosten avulla. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hyvinvointi-käsitteen sisältöä, eri ulottuvuuksia ja haasteita sekä pohditaan hyvinvoinnin mittaamisen kehittämistä kansantaloustieteen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastellaan ensin taloustieteen perinteisiä keinoja käsitellä hyvinvointia sekä taloustieteen hyvinvointitutkimukseen liittyviä haasteita. Esille tuodaan myös uusia mahdollisuuksia, joita taloustieteen hyvinvointitutkimukselle avaavat esimerkiksi keinotekoinen hinnoittelu ja onnellisuustutkimuksen tulokset. Hyvinvointitutkimuksen mikrotason teoriapohjan tarkastelun lisäksi tutkielmassa pohditaan hyvinvoinnin mittaamista makrotasolla, eli käytännössä erilaisilla koko kansataloutta kuvaavilla aggregaattimittareilla. Tutkielma auttaa osaltaan ymmärtämään niitä puutteita, joita bruttokansantuotteella hyvinvoinnin mittarina on, sekä edistää uusien, hyvinvointia paremmin kuvaavien mittareiden kehittämistä. Taloustieteen hyvinvointitutkimuksen teoreettisen pohtimisen lisäksi tutkielman tavoitteena on ollut selvittää, miten todellinen hyvinvointi on kehittynyt Suomessa, ja verrata tätä kehitystä Suomen bruttokansantuotteen kehitykseen. Hyvinvoinnin mittarina on käytetty kestävää taloudellista hyvinvointia kuvaavaa Genuine Progress Indicator (GPI) -mittaria, joka on tässä tutkimuksessa laskettu Suomelle ensimmäistä kertaa. Suomen GPI -aikasarjan laskemisessa on käytetty Talberthin ym. (2007) esittämää metodologiaa. Hyvinvoinnin mittarina GPI kuvaa bruttokansantuotetta paremmin yksityisten ihmisten hyvinvointia, sillä GPI:n lähtökohtana on yksityinen kulutus, jota korjataan talouden aiheuttamien ympäristöhaittojen arvoilla. Tuotettu GPI-aikasarja kattaa vuodet 1960-2007. Tulosten mukaan GPI on ollut koko tarkastelujakson ajan BKT:ta alemmalla tasolla. Sekä GPI että BKT kasvoivat kuitenkin pitkään samansuuntaisesti, kunnes kääntyivät molemmat laskuun vuonna 1989. BKT:n lasku jäi kuitenkin väliaikaiseksi, ja jo 1990-luvun lopulla ylitettiin vuoden 1989 taso. Sen sijaan GPI:n taso on laskenut aina vuoteen 2004 saakka, ja myös jäänyt tälle saavutetulle alhaiselle tasolleen. Talouden tuotannon kasvun aikaan saamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan ole nostaneet suomalaisten hyvinvointia 1990- ja 2000 luvuilla. Lopuksi tutkielmassa on vielä pohdittu, minkälaisia tekijöitä erityisesti Suomen oloihin soveltuvan hyvinvoinnin mittarin tulisi ottaa huomioon.
  • Järvinen, Kaisa (2005)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin nuorten, aikuisten naisten käsityksiä hyvinvoinnista. Tutkittavat olivat 21-28-vuotiaita naisia ja tutkimusaineisto koostui 12 teemahaastattelusta. Tutkielman alussa esiteltiin hyvinvointikirjallisuutta subjektiivisen, psykologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Onnellisuus subjektiivisen hyvinvoinnin rinnasteisena käsitteenä sai tarkastelussa suuren osan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria ja analyysimenetelmänä aineistolähtöinen teoria. Tutkielmassa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat nuorten aikuisten naisten hyvinvoinnin sosiaaliset representaatiot eli käsitykset hyvinvoinnista? Mistä hyvinvointi koostuu, mitä siihen kuuluu ja mistä hyvinvointia saa? Miten nuoret aikuiset naiset, näkevät hyvinvoinnin nykypäivän yhteiskunnassa? Nuorten, aikuisten naisten käsitysten mukaan hyvinvointi oli pitkälti yksilön omalla vastuulla. Hyvinvointiin vaikutti nuorten, aikuisten naisten mukaan sekä omat valinnat eli itsestään huolehtiminen että yksilön ulkopuoliset tekijät, joihin ei itse voinut vaikuttaa. Pääsääntöisesti hyvinvointiin voitiin kuitenkin vaikuttaa omalla käyttäytymisellään ja valinnoillaan. Hyvinvointi jakautui neljään osa-alueeseen: fyysiseen terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin, sosiaaliseen ympäristöön ja ulkoisiin puitteisiin, jotka yhdessä muodostivat hyvinvoinnin kokonaisuuden. Hyvinvointi nähtiin kokonaisvaltaisena tasapainon ja tyytyväisyyden kokemuksena. Tärkeimmät lähteet olivat: Argyle, M. (1994). The Psychology of happiness. Lontoo: Routledge. Moscovici, S. (2000). Social representations.Explorations of Social Psychology. Cambridge: Polity Press.
  • Skytz, Tarja (Helsingfors universitet, 2017)
    The aim of this study was to analyze the flow experiences of craft and art professionals and how these experiences are linked to happiness. Flow experience was defined by the typical flow characteristics determined by Csikszentmihalyi. The flow experiences were analyzed through the various stages of the creative design and manufacturing processes. It was assumed that creative work offers diverse opportunities for the emergence of flow experiences. This study also examined the impact of the community and environment of Fiskars on the flow experiences. Ten craft and art professionals who work in Fiskars were interviewed for the study. The method of research was content analysis. The data associated with the main research question was analyzed with theoretical connections to flow theory. The analysis of the other research questions was conducted on the basis of the data. In practice, themes relevant to the study were derived from the data. The flow experiences of craft and art professionals occur on the design and manufacturing stages of the creative process. The difference between these was what created the flow experience: the challenging problem solution or the smooth routine. The flow experience in the creative process usually occurs when control is achieved. Concentration appeared to be the key feature of the flow experiences. The environment in Fiskars enabled the essential features of the flow experience, such as concentration. The association of creative people was seen as inspiring. Self-realization and the possibility of self-relevant work brought happiness to the lives of artisans and art professionals. Flow was attached to the broader happiness, as well as to moments of success. In terms of happiness the whole creative process was more crucial than a single flow experience. The strong intrinsic motivation led artisan and art professionals to implement personal ideas and thoughts in their work. The autonomy of the individual appears to be essential for achieving flow and happiness.
  • Kuokkanen, Päivi (Helsingfors universitet, 2012)
    The aim of the study The aim of this interdisciplinary and qualitative study was to investigate the themes of subjective well-being (SWB; Ojanen 2002, 2006; Diener 2006) in the stories told by 7-10 year old Finnish children. The purpose was to give these children the possibility to participate in the research and discussions of well-being in their own way. Children were presumed to tell about their concerns with the method of story crafting: they were allowed to tell spontaneously with their own words without any questions from adults (Karlsson 2005). In this study it was at first examined what adults tell about themes of subjective well-being, SWB. Then the main interest was directed at children's themes of SWB in their own stories. Happiness was supposed to be one part of SWB. How was happiness connected to SWB-themes in children's stories? Approach of this study differs from earlier childhood studies by using the principles of the new child perspective research (Karlsson and Karimäki 2012). This study is a part of the project "Children tell of their well-being - who listens?" (TelLis, project number 1134911) led by adjunct professor Liisa Karlsson. It is a part of consortium, TelLis Project 2010-2013 (Syrjälä, Estola, Karlsson and Puroila, 2010). The Academy of Finland funds the TelLis -project as part of the Research Programme on the health and welfare of children and young people (SKIDI-KIDS). Storycrafting method and analyzing methods I ordered the narrative data of 418 stories from Finnish Social Science data archive. These tales were told and collected between 1995 - 2005. The themes of SWB were collected by content, form and categorical analysis. I used dimensions of Erik Allardt's welfare theory (1974, 1975) and its results of subjective well-being for study. I also added the dimension of Belonging developed by Kiili (2006). Conclusions The major finding of the study was that of the theme motivated, uncompelled and playful action doing and feeling safety (Having). Playing, as the most important part of many kinds of actions, combined all dimensions of well-being. The enjoyable action happened in the wild. Nature was seen also as a friend. Returning home, caring and helping, being and acting together at home or near home (loving) meant well-being. Also friendship, like playing with the best friend, and partnership were themes of Loving. Belonging into peers' groups was very important for subjective well-being, and left out caused ill-being. The previous themes were connected with happiness. However, these and many other different, interesting and surprising themes of SWB were told without mentioning happiness. Satisfied main characters were able to be themselves and be loved without feeling hard demands from others (being). Satisfying basic needs was a sufficient condition to well-being. The girls told more often than boys about the theme of rest, going to bed. Material conditions (Having) enabled SWB of other dimensions.
  • Paakkari, Antti (2005)
    Tutkielmassa tarkastellaan tuottavan vallan ja onnellisuuden problematiikkaa erityisesti tämän päivän pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Yleisellä tasolla tutkielma asettuu osaksi biovallasta käytyä keskustelua, sillä hyvinvointivaltiota lähestytään tuottavan vallan edustajana. Työssä pohditaan kysymystä siitä, voidaanko hyvinvointivaltiota ajatella järjestelmänä, joka lupaa kansalaisilleen onnen ja jos, niin onko tällainen lupaus lunastettavissa. Lisäksi pohditaan mm. sitä, voidaanko onnellisuus saavuttaa vain sivutuotteena. Tutkielma koostuu kolmesta esseestä, joista kussakin lähestytään ongelmakenttää eri suunnasta. Ensimmäisessä esseessä tarkastellaan onnellisuuden asemaa tuottavan vallan tekniikoiden kautta toimivassa hyvinvointivaltiossa. Michel Foucault’n teorioihin nojaten seurataan yksilön aseman muutosta alistetusta aktiiviseksi subjektiksi. Kehitys on johtanut siihen, että yksilö asettuu yhä enemmän oman elämänsä yrittäjäksi. Esseessä pohditaan tämän kehityksen seurauksia ja sitä, millainen on omaa onnellisuuttaan maksimoivan subjektin asema. Toinen essee lähestyy Foucault’n tematiikkaa sitä kohtaan esitetyn kritiikin kautta. Erityisesti tarkastellaan Giorgio Agambenin esittämää biovallan kritiikkiä ja väitettä siitä, että biovalta on ulossulkevaa ja johtaa poliittisen ajattelun kriisiin. Hänen mukaansa ongelman ytimessä on laki, jonka rakenteesta on pyrittävä vapautumaan. Agambenin kritiikin esittelemisen jälkeen pohditaan tämän käsitystä siitä, mitä onnellinen elämä voisi olla, mitä tämä merkitsee tuottavan vallan kannalta, ja millaisia vastarinnan mahdollisuuksia se avaa. Kolmannessa esseessä hyvinvointivaltion ja onnellisuuden problematiikkaa lähestytään Slavoj Žižekin teorian kautta ja ideologian käsitettä soveltaen. Ensin pohditaan, miten käsitteen käyttö on perusteltua ja millaisen näkemyksen yhteiskunnasta se avaa. Žižekin mukaan ideologian ytimessä on keskeinen mahdottomuus, jonka tunnistaminen luo mahdollisuuden muutokselle ja vastarinnalle. Esseessä tarkastellaan sitä, miten onnellisuuden tavoittelu nyky-yhteiskunnassa ilmenee ja pohditaan, voidaanko onnellisuuden politiikkaa pitää hyvinvointivaltiollisen ideologian ytimenä. Tämän jälkeen tarkastellaan Žižekin hahmottelemaa vastarinnan mahdollisuutta. Lopuksi pohditaan sitä, onko onnellisuus todellakin mahdollista saavuttaa vain sivutuotteena ja Žižekin näkemystä siitä, kannattaako sitä ensinkään tavoitella.
  • Heikkilä, Anu Annika Tapiontytär (Helsingfors universitet, 2011)
    Tässä työssä käsitellään taloustieteellistä onnellisuustutkimusta keskittyen erityisesti onnellisuuden suhteellisuuden sekä onnellisuuden mittaamisen kysymyksiin. Taloustieteen onnellisuustutkimus on vielä melko nuorta, ja tutkimusala, kuten tämä työkin, nojaavat osittain myös muiden tieteenalojen tuloksiin. Työssä todetaan onnellisuuden olevan suurilta osin suhteellista, ja tällä on vaikutuksia niin taloustieteellisen hyödyn mallintamiselle kuin poliittiselle päätöksenteollekin. Suhteellisuuden elementti onnellisuudessa liittyy erityisesti tulojen vertailuun sekä positionaalisiin hyödykkeisiin. Onnellisuutta käsitellään mallintamisen yhteydessä tutkimusalan eräiden tärkeimpien nimien, Layardin (2003) sekä Blanchflowerin ja Oswaldin (2004) klassisen hyötyfunktion muunnoksilla, sillä onnellisuustaloustieteessä ei vielä ole esitetty kattavia matemaattisia malleja. Työ kokoaa yhteen useita onnellisuusaineistoja sisältäviä tutkimuksia, joista voidaan tehdä päätelmiä ihmisten onnellisuuden osatekijöistä. Näiden tutkimusten tuloksena voidaan arvioida, minkälaisia osa-alueita yhteiskunnan onnellisuusmittareiden tulisi sisältää. Samoin onnellisuustutkimus osoittaa, että esimerkiksi työttömyyden vaikutus onnellisuuteen on huomattavasti suurempi kuin työttömyyden vähentämän tulon vaikutus. Merkittäviä onnellisuustutkimuksen tuloksia liittyy myös Alesinan et al. (2004) laajasti tutkimaan tulonjaon ja onnellisuuden yhteyteen, sillä tulonjaon tasa-arvoisuus vaikuttaa eri maiden kansalaisiin keskimäärin eri tavoin. Tulonjaon epätasaisuus vähentää Euroopassa vähätuloisten onnellisuutta, kun taas Yhdysvalloissa parempituloisten onnellisuutta vähentää suurempi tuloepätasa-arvo, mitä voidaan pitää yllättävänä tuloksena Euroopan Yhdysvaltoja parempien sosiaalisen liikkuvuuden mahdollisuuksien valossa. Tuloepätasa-arvo vaikuttaa eri tavoin eri tuloryhmien sekä eri poliittisia ideologioita edustavien ryhmien edustajiin. Tämä pro gradu -työ selvittää myös miten onnellisuutta voidaan mitata ja ehdottaa tämän perusteella onnellisuusdatan käyttöä poliittisen päätöksenteon tukena. Tutkielmassa pohditaan myös, millaisia implikaatioita onnellisuustaloustiede antaa erityisesti valtion menojen vaikutukselle, vero- ja hyvinvointipolitiikalle sekä köyhyyden vastaiselle politiikalle. Erityisesti veropolitiikalle sekä köyhyyden vastaiselle politiikalle suhteellisuuden ja vertailun vaikutus onnellisuuteen ovat oleellisia, sillä kaikkien työn esittelemien tutkimusten ja aineistojen perusteella vertailu ja suhteellinen asema ovat onnellisuudelle tärkeitä.
  • Backholm, Anna (Helsingfors universitet, 2013)
    Käsitteellä 'onnellisuus' viitataan toisinaan hyvinvointiin, eli siihen, miten henkilön elämä menee hänen omalta kannaltaan katsottuna. Nykyään on kuitenkin yleisempää, ettei onnellisuutta ymmärretä kokonaisarvioksi elämästä, vaan mielentilaksi. Työssä tarkastellaan käsitteen jälkimmäistä käyttötapaa: Mikäli onnellisuus ymmärretään mielentilaksi, minkälaisesta tilasta on kyse? Mitä mielentilaa on perustelluinta pitää onnellisuutena? Työn tarkoituksena on ensinnäkin selventää, mitä kysymyksellä mielentilaonnellisuuden luonteesta tarkoitetaan, ja tarkastella, mitä kautta kysymykseen on perusteltua etsiä vastausta. Työssä asetetaan joukko kriteerejä sille, mitä mielentilalta on syytä edellyttää, jotta sitä olisi perusteltua pitää onnellisuutena. Työ myös kartoittaa mahdollisia vastausvaihtoehtoja esitellen neljä keskeistä teoriaa onnellisuudesta. Asetettujen kriteerien pohjalta käydään argumentaatiota teorioiden välillä. Pyrkimyksenä on löytää mahdollisimman perusteltu vastaus siihen, mitä onnellisuus on. Työ pohjautuu suurelta osin kahden mielentilaonnellisuutta viime aikoina perusteellisesti tarkastelleen filosofin, Daniel Haybronin ja Fred Feldmanin tuotantoon. Tarkastelun pohjana on myös keskeinen aihetta aiemmin käsitellyt kirjallisuus. Haybronin ja Fedmanin näkemyksiin ovat muut filosofit ehtineet ottaa kantaa varsin vähän; harvat esitetyt vastaväitteet on työssä huomioitu. Työssä tarkastellaan neljää onnellisuusteoriaa: Hedonistinen teoria ymmärtää onnellisuuden kokemuksen miellyttävyydeksi. Asennehedonistinen teoria samaistaa onnellisuuden nauttimiseen, jota ei ymmärretä tuntemukseksi vaan asenteeksi asioita kohtaan. Elämään tyytyväisyys -teoria näkee onnellisuuden olevan tyytyväisyyttä omaan elämään kokonaisuutena. Emotionaalinen tila -teoria puolestaan ymmärtää onnellisuuden olevan kokonaisvaltainen, positiivinen emotionaalinen tila. Teorioiden välillä käytävän argumentaation pohjalle asetetaan työssä tietyt kriteerit: Käsitteen 'onnellisuus' arkikäytöstä ei ole syytä etääntyä liian kauas. Onnellisuudeksi on perusteltua ymmärtää jokin sellainen mielentila, joka on läheisessä yhteydessä hyvinvointiin. Onnellisuuden on syytä soveltua ihmisten tilan arviointiin ainakin useimmiten. Lisäksi on varsin perusteltua vaatia, että onnellisuus on mielentila, jolla on selitys- ja ennustusvoimaa ja jonka tavoittelu kannattaa. Asetettujen kriteerien pohjalta päädytään siihen, ettei onnellisuutta ole perusteltua ymmärtää elämään tyytyväisyydeksi eikä asenteelliseksi nauttimiseksi. Onnellisuuden on mielekästä ajatella tuntuvan joltakin; kyse ei ole vain asenteista. Toisaalta onnellisuuden kannalta ovat olennaisia muutkin tuntemukset kuin ne, joita omaan elämään kohdistuva tyytyväisyys herättää. Lisäksi elämään tyytyväisyys ei kerro niin suoraan hyvinvoinnista kuin usein ajatellaan. Melko vahvoja perusteita löytyy myös hedonismia vastaan. Kokemuksen merkitys onnellisuuden kannalta ei tunnu olevan suorassa suhteessa sen miellyttävyyteen. 'Onnellisuus' näyttää arkikäytössä viittaavan jonkinlaiseen syvempään tilaan, jossa henkilö on, ei vain hänen kokemuksensa laatuun. Onnellisuudella on myös enemmän selitys- ja ennustusvoimaa, jos siihen ymmärretään liittyvän kokemuksellisen puolen lisäksi myös taipumuksia. Perustelluinta on siis ymmärtää onnellisuus emotionaaliseksi tilaksi. Ei kuitenkaan ole aivan selvää, miten erilaisia emootioita ja mielialoja olisi syytä luokitella onnellisuutta rakentaviksi ja vähentäviksi. Lisäksi onnellisuuteen saattaa olla perusteltua sisällyttää muitakin taipumuksia kuin ne, jotka liittyvät henkilön emotionaaliseen tilaan.
  • Paasio, Arja (2001)
    Tässä työssä tutkimuksen kohteena ovat onni ja onnellisuus. Työ jakautuu kahteen osaan; onnea käsittelevän kirjallisuuden tutkimukseen ja empiiriseen osioon. Lähtökohtana ovat eri alojen tutkijoiden käsitykset onnesta. Onnea tarkastellaan mm. sellaisten käsitteiden kannalta kuin hyve, mielihyvä, tyytyväisyys, elämänhallinta, produktiivisuus, elämänilo ja puhdas onni. Työssä pohditaan myös sekä onnellisuuden saavutettavuutta että mahdollisia onnen esteitä. Jonkin verran pohditaan myös onnea emotionaaliselta kannalta ja esitellään yleisellä tasolla muutamia emootiotutkimusmenetelmiä. Tärkeimpinä lähteinä on käytetty Freudin, Frommin, Spinozan ja Aristoteleen kirjoituksia ja heidän näkemyksiään onnesta. Näiden näkemysten pohjalta on laadittu teoria onnenympyrästä. Tutkimuksen empiirisessä osassa pyritään kyselylomakkeen muodossa selvittämään Helsingin yliopiston oikeustieteen ja sosiaalipolitiikan opiskelijoiden käsityksiä onnesta. Kyselylomake sisälsi 15 väittämää, mm. Freudin, Frommin, Russellin ja Horatiuksen onnenkäsityksistä. Väittämiin vastattiin välillä täysin samaa mieltä (5) - täysin eri mieltä (1). Jokaisen väittämän kohdalla oli mahdollisuus kommentoida kyseistä väittämää. Kyselylomake sisälsi myös avokysymyksen, jossa vastaajaa pyydettiin kommentoimaan senhetkistä onnellisuuttaan. Väittämiin annettuja arvoja tutkittiin sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Väittämistä laskettiin ääriarvot, keskiarvot ja keskihajonta. Faktorianalyysimenetelmällä (varimax ratkaisu) saatuja tuloksia tulkittiin neljän faktorin ratkaisulla. Väittämiin annettuja kommentteja tarkasteltiin niitten väittämien osalta, jotka olivat saaneet vastaajat reagoimaan voimakkaasti joko puolesta tai vastaan. Avokysymykseen annettuja kommentteja tarkasteltiin tekstianalyysimenetelmän avulla. Lopuksi pyrittiin suhteuttamaan tutkimustuloksia onnenympyrään. Opiskelijaryhmien välille ei muodostunut kovinkaan suuria eroja onni -käsityksestä. Onni ei vastaajien mielestä ole äkillistä tarpeiden tyydyttymistä (Freud), ei siis hetken hurmaa eikä mielihyvää. Sen sijaan useat vastaajat olivat sitä mieltä, että onnellisuus liittyy produktiivisuuteen (Fromm). Väittämän: Onnellisuuden voidaan sanoa olevan jatkuvaa ja eheää ilon kokemista (Fromm) kohdalla mielipiteet jakaantuivat suhteellisen tasaisesti puolesta ja vastaan. Oli myös niitä, jotka eivät osanneet määritellä, mitä onni on. Selvimmin tämän tutkimuksen valossa nousi esiin käsitys siitä, että onnea, jota voitaisiin nimittää arkionneksi, on tyytyväisyys (mm. Argyle), jota koetaan jokapäiväisten, kullekin henkilökohtaisesti tärkeiden asioiden onnistumisesta.
  • Puoskari, Henna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan onnea ja onnellisuutta Augustuksen ajan runoudessa keskittyen kolmeen runoilijaan: Horatiukseen, Propertiukseen ja Vergiliukseen. Tutkielman tavoitteena on toisaalta tarkastella onnea ja onnellisuutta ilmaisevien sanojen käyttöä ja semantiikkaa sekä toisaalta hahmotella runoilijoiden tuotannosta tehtyjen havaintojen perusteella roomalaisia näkökulmia onneen ja onnellisuuteen. Tutkielma on pitkälti sanastoanalyysi, jossa tutkimusmateriaalina toimivat Horatiuksen, Propertiuksen ja Vergiliuksen säilyneet teokset, joiden sähköisiin versioihin tehtiin sanahakuja onnellisuutta kuvaavista adjektiiveista felix, beatus ja fortunatus kaikissa muodoissaan ja johdannaisineen. Sanahakujen perusteella koottu aineisto on analysoitu lähiluvun avulla. Analyysi osoitaa Horatiuksen, Propertiuksen ja Vergiliuksen enimmäkseen käyttävän onnellisuutta kuvaavia adjektiiveja suurin piirtein toistensa synonyymeina ja varsin huolettomasti hyvinkin erilaisten asioiden yhteydessä. Sanojen käyttöä yleisesti ohjaa jossain määrin tutkittujen auktorien erilaiset runoudet lajit ja kulloinenkin aihepiiri sekä lähinnä sanojen hiukan erilaiset merkitysvivahteet. Esimerkiksi adjektiivin felix merkitys menestyksenä liittää useammin toiminnan onnellisuuteen ja substantiivista fortuna johdettu fortunatus puolestaan viittaa useammin onnekkuuteen tai onnellisuuteen, joka ei niinkään riipu omasta toiminnasta kuin on enemmän kiinni jostain ulkoisesta tekijästä. Fortunatus vaikuttaa olevan yleisemmin jotain positiivista, kun taas fortuna esiintyy hyvin usein myös negatiivisissa yhteyksissä, etenkin personifioituna. Fortuna esiintyy merkittävänä tekijä ihmisen elämässä, mutta ei kuitenkaan vaikuta yksin määrävän ihmisen elämän kulkua. Kaikilla kolmella runoilijalla onni esiintyy useimmiten ohimenevänä liittyen tilanteisiin, toimiin ja hetkiin sekä tapahtuu yleensä toisten ihmisten yhteydessä tai suhteessa näihin. Lähinnä Horatius pohtii paikoin kestävämpää onnellisuutta ja hänellä onni esiintyy usein ihmisen sisäisenä tilana. Vergiliukselta ja Horatiukselta löytyy osin yhteneväisiä onneen liittyviä teemoja joissa rauhallinen, vaatimaton ja välttämättömimmät elämän edellytykset täyttävä maalaiselämä on tie autuuteen. Myös suurimpia filosofisia koulukuntia seuraillen toistuvia teemoja ovat onnen yhteydet viisauteen ja hyveeseen. Propertiuksella puolestaan onnen asiat keskittyivät elegiarunoudelle tyypillisesti pitkälti rakkauden ympärille. Täysin yhteneväisiäkin teemoja löytyy ja esimerkiksi runoilu mainitaan kaikilla kolmella auktorilla onnellisena.
  • Eklund Suhonen, Mari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims: The aim of this study was to find out the social support (SS) of the secondary school students and its connection to their psychological well-being and happiness. The focus of this study was on the students who have been frequently supported in the basic education. The earlier studies have indicated that students with learning disabilities have less SS; they become easier bullied and excluded from social communities. The happiness of a student with special needs is also lower than others, according to earlier studies. Methods: The data for the study were collected using questionnaires from 14 Finnish upper secondary schools in the spring of 2016. Both vocational schools and senior high schools were included. There were 1141 answers in total. The data were analyzed using SPSS. Results and conclusions: The levels of the psychological well-being and happiness of the upper secondary students are quite high. On average, they have a satisfying amount of friends. They receive more SS from their mother than their father. A romantic relationship is related to their happiness, but not to their psychological well-being. SS from the school worker is related to students’ happiness and psychological well-being. The students who had been frequently supported in the basic education do not differ in SS, happiness or psychological well-being from the students with no such support. Only the support from mother is stronger among frequently supported group. There is no connection between SS from the school worker and psychological well-being among supported group, neither between romantic relationship and happiness, conversely with non-supported students. The only main difference that a school success indicates among the supported group is higher levels of psychological well-being when it comes to a better succeed students. Generally, the students with the support background in the basic education do not differ much from their peers in SS.
  • Mankinen, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis explores social representations of nature and happiness in nature among Finnish youth. Even though the concepts of happiness and nature are common in daily exchanges, they remain difficult to define, and little is known of their usage among laypeople. Similarly, nature’s effects on well-being are well documented, but how happiness occurs in nature has not been examined through social representations. Finland is an interesting country to study these phenomena, as Finland is often portrayed through its unique nature, and has been ranked as the happiest country in the world for three consecutive years. The purpose of this thesis is to examine how Finnish youth discuss happiness in nature, and whether there are distinctive shared social representations. The study used Moscovici’s Social Representations Theory as a theoretical framework. The theory’s purpose is to explore laypeople’s conceptions of everyday phenomena, making it suitable for this research. The research was part of a bigger LUODE-project, funded by the European Social Fund. LUODE aims to develop multidisciplinary collaboration and service innovations for youth. University of Helsinki’s role was to better understand the everyday lives of the youth and this research contributes to the latter aim. The participants consisted of 15-16-year-old Lahti 9th graders (n=355). They first saw a marketing video of Finland aimed at foreign visitors, in which the main theme was the experience of happiness in nature. They were then asked to write their responses to a paper questionnaire, with questions like “What does the video say about happiness in your opinion? Discuss, whether nature makes you happy? Why yes? Why not?”. Responses varied in length from one word to lists, and from sarcastic comments to personal, even poetic, descriptions of happiness in nature. This research will focus on their personal accounts, and when combined, these created shared social representations. The research questions were: What are the shared ideas the youth have about nature, and of happiness in nature? How are these social representations objectified or anchored? Do the youth have shared social representations about nature, and more specifically about happiness in nature? As a result of the research questions, the analysis identified two main themes. First, nature was defined through shared lay perceptions, and nature in the societal context of Finland. It was clear that there was not just one simplistic definition of nature among the youth. Instead, their descriptions varied from common objectifications of nature, like cleanliness, forests, and summer cabins, to societal issues including the national welfare system, and global issues like climate change. Second, happiness in nature was experienced in a holistic manner: nature was a place for peace of mind, for activities, and for sensory engagement. These representations of happiness revealed holistic, and multisensory experiences of happiness when spending time in nature. The results show that Finnish youth go to nature to relax, be active, and be mindful and that their experiences in nature involve multisensory approaches, which all contributed to their experiences of happiness. Multisensory experiences as social representations may offer new insights for future research. These representations explicate how detailed and varying the everyday terms of happiness and nature are. Nature served as an important milieu for daily moments of happiness among the youth. Finnish youth also criticized the claims in the video and discussed the influence of the Finnish welfare system as well as climate change in their responses. The current study proposes that these holistic and multisensory methods to experience happiness in nature should be taken into account when planning well-being interventions, city planning, and nature preservation.
  • Mikkola, Ann-Mari (Helsingin yliopisto, 2014)
    Previous studies have reported that children are globally very happy. Happiness studies with Finnish students have shown that Finnish children are also very happy but their happiness and school related happiness decrease during secondary school. The purpose of this study is to explore happiness and school related happiness among sixth and ninth graders in Steiner school. Secondly, the purpose is to explore which factors would increase students' happiness in their opinions. Furthermore the purpose is to explore if the level of happiness among ninth graders changes after sixth grade. The hypothesis of this study is that Steiner school students are happier due the conception of human in Steiner school, Steiner pedagogy and the model of comprehensive school that has less pressure in school transitions than in compulsory school. Steiner pedagogy is alternative pedagogy which interests a student of special pedagogy. In this study happiness and school related happiness were measured among 282 students from six different Steiner schools. There were 142 sixth graders and 138 ninth graders who answered the questionnaire. Students filled out the questionnaire which included the Subjective Happiness Scale and the Finnish version of the School Children's Happiness Inventory. In addition, students chose the factors that would increase their happiness. Ninth graders were also asked if the level of their happiness had changed after sixth grade and what they think the reasons for the change might be. The quantitative material was analyzed with SPSS-program and open answers were organized with qualitative methods. Sixth and ninth graders in Steiner school were less happy than in previous happiness studies but their school related happiness was on about the same level than in previous studies. The students' happiness and school related happiness decreased during secondary school. In the ninth grade, the girls' happiness was on a lower level than the boys'. The factors that increased happiness differed little among sixth and ninth graders and also among boys and girls. The factors that the girls consider to influence their happiness might tell us something about their lower happiness
  • Uoti, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan käsityksiä suomalaisten onnellisuuden erityispiirteistä, onnellisuuden tutkimuksen maallikkokäsityksiä ja onko YK:n onnellisuusraportissa (World Happiness Report) mittaama onnellisuus jotain muuta, kuin miten suomalaiset käsittävät onnellisuutensa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Serge Moscovicin sosiaalisten representaatioiden teoria, joka mahdollistaa kommenteissa esiintyvien jaettujen onnellisuuden käsitysten mielekkään tarkastelun. Teoria selittää, kuinka ryhmän jäsenet vuorovaikutuksessa muodostavat yhteisen ymmärryksen uusista ilmiöistä, ja kuinka ne kytketään osaksi aiempaa tietoa. Lähtökohtana ja ensisijaisena kiinnostuksen perusteena tutkielmalle on Suomen kolmena peräkkäisenä vuotena saavutettu ensimmäinen sija YK:n onnellisuusraportissa ja sijoituksen nostattama keskustelu. Tutkielman tavoiteena on tunnistaa minkälaisia suomalaisten onnellisuuden erityispiirteitä verkkokeskusteluissa tuotetaan ja mihin ennestään tuttuihin kohteisiin tai kategorioihin ne liitetään. Tavoitteena on myös tuottaa ymmärrystä maallikoiden keskuudessa heräävistä onnellisuuden tutkimuksen käsityksistä sekä ymmärtää paremmin minkälaisia eroavaisuuksia ja samankaltaisuuksia YK:n onnellisuusraportin ja suomalaisten verkkokommentoijien onnellisuuden käsityksissä on havaittavissa. Tutkielman aineisto koostuu YK:n onnellisuusraporttiin liittyvien Helsingin Sanomien ja Ylen verkkojulkaisujen kommenttiosuuksissa esiintyvistä anonyymeista kommenteista. Aineisto koostuu kokonaisuudessaan seitsemästä vuosina 2018 ja 2019 ilmestyneestä uutisen tai artikkelin verkkokeskustelusta, joissa on yhteensä 671 erillistä kommenttia. Tutkielmassa kategorisena ryhmänä tarkastellaan asiapitoista uutismediaa seuraavaa ja siitä keskustelevaa suomalaisten joukkoa. Laadullisena analyysimenetelmänä tutkielmassa käytetään konstruktivistista aineistolähtöistä teoriaa. Tulosten perusteella suomalaisten onnellisuuden erityispiirteitä representoitiin hyvin samanlaisten käsitteiden kautta oli kyse positiivis- tai negatiivissävytteisestä kommentista. Listauksen ensimmäistä sijaa perusteltiin hyvinvointivaltion ja toimivan hallinnon kautta. Samoja käsitteitä käytettiin myös negatiivisissa argumenteissa, ja perusteluina sille, miksi suomi ei voi olla maailman onnellisin maa. Verkkokeskusteluissa nostettiin esiin, että Suomi on moneen muuhun maahan verrattuna hyvä maa elää ja varmasti yksi maailman parhaista paikoista asua. Samaan aikaan kommenteissa esiintyi argumentteja siitä, miten aitoa onnellisuutta on Suomesta turha etsiä ja ettei listan ensimmäinen sija voi pitää paikkaansa. Tulokset osoittavat etekin hyvinvointivaltion tarjoamien mahdollisuuksien, ihmisen oman toiminnan ja asenteen, ihmissuhteiden, vapauden ja turvallisuuden tunteen sekä luonnon olevan keskeisessä asemassa suomalaisten onnellisuuden erityispiirteissä. Tulosten perusteella verkkokeskusteluiden kommentoijat kokivat onnellisuuden käsitteen hyvin monimuotoisena ja subjektiivisena eikä onnellisuudelle koettu olevan sopivaa yksiselitteistä määritelmää sen kompleksisen luonteen vuoksi. Myöskään raportissa käytettyä yhden kysymyksen mittaria ei koettu riittäväksi niinkin laajan käsitteen kuin onnellisuuden mittaamiseen. Tuloksissa osoitetaan, että vaikka YK:n onnellisuusraportin ja kommentoijien onnellisuuden käsityksien välillä oli joitain päällekkäisyyksiä, niistä oli myös havaittavissa eroavaisuuksia. Toisena johtopäätöksenä todetaan, että aineiston kommentoijat ymmärtävät onnellisuuden käsitteen laajemmin kuin miten se YK:n onnellisuusraportissa on määritelty.
  • Kangasjärvi, Anniina (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this study, I approach happiness as a discursive practice and foucault’dian governance instead of empirical and objective phenomena. The basic assumption is that current western understanding of happiness is based on positive psychology that equates happiness as mental state. In this discourse, happy mind becomes the symbol of a good person and being happy a moral demand for self. In this happiness imperative, one must constantly labor on their personality, thoughts and feelings in the name of better self and life. The context of the study is postfeminist self-help-culture, which is understood as neoliberal and gendered governance. Thus, the demand of happiness is directed especially to young women. Besides the construct of happiness, the interest of the study also is the ideal happy subject which is constructed in the hegemonic happiness discourse. Thus the study explores how happiness, good life and ideal happy figure are constructed in the postfeminist self-help-culture. The data consist of seven wellness blogs. These are analyzed using discourse analytical method and feminist media study readings. Discourse is understood as a regime of knowledge and practice which orders human’s thoughts and actions in the world. Hereby the blogs are not understood as personal writings by the blogger but wider material performatives of the postfeminist self-help-culture. In the study results happiness showed as taken for granted goal of the life, but happiness imperative could also be read as cruel optimism when one becomes exhausted continuously working on themselves. Anyhow, the self-governance was justified by the promise of happiness. According to self-help ethos, positive thinking, cultivating one’s authenticity and continuous work on the self showed to be fundamental objects of happiness. The ideal happy subject also followed this individualistic logic. It showed to be a postfeminist figure, which have a masculine mind but feminine body. Although the hegemonic discourse of happiness claims to be based on the rhetoric of freedom and equality, I propose that its ideal subject follows gendered and heteronormative ideals. Hence many subjects and different ways to be and live are classified as unhappy and abnormal.
  • Käräjäoja, Essi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomi on jo neljättä kertaa peräkkäin YK:n World Happiness Report – listauksessa maailman onnellisin maa. Vaikka Suomi on vuodesta toiseen ollut kansainvälisten onnellisuusmittareiden kärkisijoilla, masennus ja krooninen stressi näyttävät kuitenkin kasvaneen samaan aikaan. Erityisesti nuorten pahoinvointi on uutisoinnin perusteella lisääntynyt viime aikoina, ja keskustelua on käyty muun muassa lukiolaisten jaksamiseen liittyvistä haasteista. Masennustilastot osaltaan näyttävät, että elämme jonkinlaisessa ristiriidassa kansallisten onnellisuuslukemien kanssa. Ympäristössämme on paljon tekijöitä, jotka vaikuttavat yksilön onnellisuuskäsitysten muodostumiseen. Hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen lisää ihmisen mahdollisuutta onnellisuuteen. Hyvinvointiyhteiskunnassa on kuitenkin monia tekijöitä, jotka voivat olla esteenä onnellisuuden kokemiselle. Yksi esimerkki tästä on onnellisuuden jahtaaminen. Onnellisuus nähdään usein tavoiteltavan asiana, jota kohti pyritään voimakkaasti. Tarve kulkea kohti onnellisempaa elämää on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Jos kuitenkin etsimme onnea vääristä paikoista, voi onnellisuuden tavoittelu johtaa vain kauemmas. Onnellisuus vaikuttaa ihmisten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mutta se on käsitteenä hyvin moniulotteinen ja abstrakti. Joillekin onnellisuus on tyytyväisyyttä elämään, toiselle mielihyvää ja tunnetta. Jotta lukioikäisten hyvinvointia ja onnellisuutta voidaan tukea, on tärkeää tutkia mitkä yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat heidän onnellisuuteensa. Lukioikäiset ovat kiinnostavia tutkittavia, sillä mediasta välittyy huolestuttava kuva heidän jaksamisesta. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että jos suomalaiset ovat kuormittuneita jo nuorena, hyvinvointikehitys ja onnellisuus eivät ole kestäviä. Vaikka viime aikoina on uutisoitu paljon nuorten kuormittumisesta, ajankohtaista tutkimusta aiheesta ei ole tehty vielä kovin paljoa. Tällä maisterintutkielmallani pyrin vastaamaan kysymyksiin: mistä lukioikäiset katsovat suomalaisen onnellisuuden johtuvan ja miten he kokevat suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteiden vaikuttavan tähän? millaiset asiat tuottavat ja vähentävät onnellisuutta haastateltavien omassa elämässä? Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka aineiston keräsin haastattelemalla kuutta lukioikäistä nuorta puolistrukturoitua teemahaastattelua hyödyntäen. Analysoin aineiston temaattisen analyysin menetelmin. Käsittelen tutkimuksessa Suomen hyvää menestymistä kansainvälisissä onnellisuusmittauksissa, johon ajatukseni siitä, miten yhteiskunta vaikuttaa onnellisuuteen perustuu. Tutkimukseni tulokset vahvistavat kansainvälisissä onnellisuusmittauksissa ilmeneviä sosiaalisia odotuksia. Nämä sosiaaliset odotukset luovat ihmisille oletuksia siitä, mitkä tekijät tuottavat onnellisuutta. Sosiaalisilla suhteilla ja valinnanvapaudella oli haastateltavien onnellisuutta merkittävästi lisäävä vaikutus. Toisaalta sosiaaliset suhteet ja valinnanvapaus loivat haastateltaville paineita, josta seurasi ristiriita onnellisuuden kanssa. Näyttää siltä, että modernin ihmisen ongelmia on vaikea hahmottaa ja ymmärtää. Koko yhteiskunnan kannalta on kuitenkin tärkeää löytää keinoja, joilla tukea nuoria lukioikäisiä oman identiteetin löytämisessä ja vahvistumisessa. Jokaisella ikäluokalla on omat haasteensa, mutta modernin ajan ongelmat luovat haasteita erityisesti nykynuorille. Samalla heillä on myös modernin ajan luomat vahvuudet, jotka taas puuttuvat vanhemmilta ikäluokilta. Tutkimukseni tulos viittaa siihen, että onnellisuuteen liittyviä paineita ja haasteita purkaessa on tärkeää keksittyä onnellisuuden erilaisuuteen. Onnellisuus on aina subjektiivinen kokemus ja sitä tulisi korostaa enemmän onnellisuutta jahtaavassa kulttuurissa.