Browsing by Subject "onomastiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-18 of 18
  • Ylitalo, Soile (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa analysoidaan lasten fantasiakirjallisuuden nimistöä ja sitä, miten nimistö tukee teosten fiktiivisiä maailmoja. Tutkielman aineistona on J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi (1997) sekä Philip Pullmanin Kultainen kompassi (1995). Tutkielman argumenttina on, että teosten erilaiset fiktiiviset maailmat edellyttävät nimiltä erilaisia funktioita. Tutkielman teoreettisena pohjana käytetään onomastisia funktioita sekä semiotiikkaa. Nimistöä arvioidaan esimerkkien avulla ja samalla esitetään teosten kokonaistulkintaan pohjaten, minkälaisia funktioita nimillä on. Tutkielmassa käytettävät nimien funktiot ovat identifioiva funktio, sosiaalinen funktio, affektiivinen funktio, fiktionalisoiva funktio, kuvaileva funktio sekä lokalisoiva funktio. Funktioiden lisäksi tutkielmassa analysoidaan nimien semioottisia ominaisuuksia sekä fiktiivisiä maailmoja semioottisina piireinä. Tutkimuksen kohteeksi valitut romaanit edustavat lasten- ja nuortenfantasiaa. Tutkielmassa analysoidaan näinollen myös sitä, miten nimet tukevat aineistona olevien teosten erilaisia, enemmän ja vähemmän fantastisia maailmoja. Vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että keksityt, fiktiiviset nimet tukevat taianomaista maailmaa, kun taas autenttisilta kuulostavat nimet tukevat sitä fiktiivistä maailmaa, joka muistuttaa todellista maailmaa. Keksityillä nimillä kuvaileva funktio oli myös vallitsevampi kuin autenttisilta kuulostavilla nimillä. Teosten fantasian taso sekä fiktiivisen maailman rakentamisen tyyli vaikuttaa paljon siihen, millaisia nimiä teoksissa on. Taianomaisessa maailmassa nimien luominen on vapaampaa kuin todellista maailmaa mukailevassa maailmassa, mikä vaikuttaa nimien kuvailevuuteen. Keksityt nimet myös lokalisoituvat ilmeisemmin taianomaiseen maailmaan, koska niillä on yhtymäkohtia taianomaisen maailman semioottiseen piiriin.
  • Uusi-Äijö, Vilma (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan fantasian lajityyppiä edustavan videopelin nimiä sekä niiden funktioita ja roolia narratiivin ja fantasiamaailman luomisessa. Tutkimuksen aineistona on peliyhtiö Biowaren tuottaman Dragon Age: Inquisition -videopelin hahmon- ja paikannimet. Tutkimusaineistoa tarkastellaan nimistön-, kirjallisuuden- ja pelitutkimuksen näkökulmista. Analyysin pohjana toimivat kirjallisuuden nimien tutkimukselle vakiintuneet fiktiivisten nimien funktiot. Käsitellyt funktiot ovat fiktionaalistava, deskriptiivinen, sosiaalinen, luokitteleva, humoristinen, affektiivinen ja narratiivinen funktio. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimiä Dragon Age: Inquisitionissa esiintyy, millaisia funktioita nimet saavat ja miten nimet osallistuvat tarinan sekä fantasiamaailman luomiseen. Tutkimusaineistossa on yhteensä 509 nimeä. Näistä hahmonnimiä on 176, joista 135 kuuluu ihmisille, 34 haltijoille, 6 kääpiöille ja yksi qunarille. Paikannimiä aineistossa on 333. Näistä ihmiskulttuureihin kytkeytyviä nimiä on 292, haltijakulttuuriin kytkeytyviä nimiä 32 ja kääpiökulttuuriin kytkeytyviä nimiä 8. Ihmiskulttuurin nimet jaotellaan vielä seuraavasti: 252 valtaväestön nimiä, 30 orlais’n nimiä, 8 tevinterin nimiä ja 2 avvareiden nimiä. Kaikista paikannimistä kulttuurinimiä on 214 ja luontonimiä 119. Nimet toimivat videopelissä olennaisessa osassa hahmon- ja paikanluontia. Nimillä kuvataan hahmoja ja paikkoja, ja ne toimivat pelissä merkittävinä narratiivisina elementteinä. Nimet sisältävät myös historiallisia, kulttuurisia ja sosiaalisia elementtejä ja kytköksiä. Nimet osallistuvat pelin kulttuurien esittämiseen sekä yhteiskunnallisen ja historiallisen informaation jakamiseen.
  • Sulander, Emmi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämiä epävirallisia paikannimiä. Työssä selvitetään, minkälaisia epävirallisia paikannimiä ruotsinkieliset helsinkiläiset ovat käyttäneet 1800-luvun lopulta 2010-luvulle ulottuvana ajanjaksona. Tarkastelun kohteena ovat kaupunginosien, osa-alueiden, asuinalueiden sekä saarien nimet. Lisäksi tarkastellaan Esplanadin puiston ja Helsingin epävirallisia nimiä. Aineistona koostuu yhdeksästä valmista kokoelmasta, jotka sisältävät epävirallisia paikannimiä. Vanhin kokoelma on 1890-luvulta, uusin vuodelta 2012. Kokoelmista on poimittu ne nimet, joiden merkitsemän paikan laji vastaa edellä mainittuja paikanlajeja. Tutkielmassa tarkastellaan 172 epävirallista paikannimeä 82 eri paikalle. Tutkielma jakaantuu kolmeen varsinaiseen tuloslukuun. Muodostuksellinen näkökulma selvittää, minkälaisia sekundaareja ja primaareja paikannimiä aineisto sisältää. Sekundaarien nimien osalta tarkastellaan erityisesti, miten nimet ovat rakentuneet. Slangijohtimella muodostettuja nimiä, lyhennettyjä nimiä ja äänteellisiä muunnoksia käsitellään erillään. Primaareista nimistä selvitetään nimenantoperusteita ja etymologiaa. Maantieteellinen näkökulma kertoo, miten nimien paikat sijoittuvat Helsinkiin. Jakolinjana käytetään kantakaupungin rajaa, joka oli myös Helsingin kaupungin raja ennen vuoden 1946 suurta alueliitosta. Kielellinen näkökulma selvittää, mitkä kielet ovat vaikuttaneet epävirallisiin nimiin, ts. minkä kielisistä elementeistä nimet koostuvat. Tutkimus osoittaa, että Helsingin ruotsinkielisten asukkaiden käyttämistä paikannimistä löytyy suurta variaatiota. Nimien joukosta löytyy eniten sekundaareja nimi, mutta myös jonkin verran primaareja nimiä. Sekundaareista nimistä slangijohtimilla -is ja -ka johdetut nimet erottuvat suuren määränsä vuoksi. Primaareissa nimissä nimenantoperusteista korostuvat paikan ominaisuus sekä paikan suhde ihmiseen. Nimien paikat jakautuvat tasaisesti lähes koko Helsingin alueelle. Suurempi osa nimistä tosin sijoittuu kantakaupunkiin. Vanhemmista aineistoista poimitut nimet sijoittuvat lähes poikkeuksetta kantakaupunkiin. Kaupungin reuna-alueille eli lähiöihin sijoittuvia nimiä löytyy enimmäkseen vain uudemmista aineistoista. Primaareja nimiä löytyy vain uudemmista aineistoista lukuun ottamatta nimeä Stadi, joka viittaa Helsinkiin. Niin ikään Helsinkiä merkitsevä nimi Hesa taas esiintyy useammassa aineisossa kuin mikään muu nimi, yhtensä seitsemässä. Helsingillä on toisaalta myös eniten epävirallisia vastineita, yhteensä yhdeksän kappaletta. Suuri osa nimistä on saanut vaikutteita ainoastaan ruotsista. Lisäksi löytyy suomesta ja muista kielistä vaikutteita saaneita nimiä, nimiä, joissa on monen kielisiä elementtejä sekä epäselviä tapauksia, joissa pelkästään epävirallisen nimen perusteella ei voida päätellä, mistä kielestä nimi on saanut vaikutteita.
  • Väisänen, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaisia kielellisiä valintoja ja merkityksiä suomalaisten vaate- ja asusteyritysten nimissä on ja millä tavoilla niistä tulee ilmi kytkeytyminen Suomeen ja suomalaisuuteen. Aineisto koostuu 92 Suomen tekstiili & muoti -liiton jäsenyrityksen markkinointinimestä eli niin sanotusta kutsumanimestä. Markkinointinimiä analysoidaan funktionaalis-semanttisen analyysimallin avulla. Nimien rakenteen tarkastelun perusteella nimistä voidaan tunnistaa liikeideaa ilmaiseva nimenosa ja yksilöivä nimenosa. Liikeideaa ilmaistaan useammin toimialaa tai -paikkaa kuvailevalla sanalla (esim. Flare Trading, Pikkupuoti). Suurin osa yksilöivistä nimenosista sisältää tekosanan (Makia) tai leksikaalista merkitystä kantavan ilmaisun (Pikkupuoti). Aineistossa on vain yksi niin sanottu muu erisnimi (Biancaneve). Suomalaisuuteen viitataan suoran merkityssuhteen avulla esimerkiksi viittaamalla suomalaiseen paikkaan (esim. Lapuan Kankurit), suomalaisiksi miellettyjen nimien avulla (AINO) tai suomenkielisellä ilmauksella (esim. Kutomo Holopainen). Epäsuorassa merkityssuhteessa suomalaisuus tulee esiin viittaamalla suomalaisiin paikkoihin tai luontoon (Halti, PIHKA collection), kun pakatut nimet sisältävät suomenkielisen sanan (esim. Moiko). Katkaistu merkityssuhde esiintyy aineistossa, mutta sen avulla suomalaisuuteen viittaaminen on vaikeaselkoista. Lisäksi aineiston nimet kytkeytyvät suomalaisuuteen individualisoivan, informatiivisen, integroivan, käytännöllisen ja houkuttelevan funktion avulla. Nimien kirjoitusasut myös noudattavat paljolti suomen yleiskielen normeja, vaikka monet nimistä ovatkin esimerkiksi mukakielisiä tai englanninkielisiä. Aineiston yritykset on perustettu 1900–2010-luvuilla. Nimistä pystyy havaitsemaan sen, että monet Suomen historiaan liittyvät tapahtumat ovat vaikuttaneet nimeämiseen. Lisäksi jotkin nimeämismallit, kuten nimen kirjoittaminen versaalein, esiintyvät ensin yksittäisinä ja myöhemmin valtaavat enemmän alaa. Vanhemmissa nimissä on useammin suomenkielinen aines ja uudemmissa mukakielinen aines.
  • Ripatti, Meri (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman aiheena on pelihahmojen nimeäminen kahdessa laajasti pelatussa PC-pelissä, simulaatiopeli The Simsin osissa 2 ja 3 sekä massiivisessa monen pelaajan internetroolipelissä World of Warcraftissa. Tutkielman tavoitteena on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia nimiä pelihahmoille annetaan ja millaisia nimiä pelaajat pitävät hahmoille sopivina? Miten nimeäminen tapahtuu ja millaiset seikat siihen vaikuttavat? Kuinka tärkeä hahmon nimi on pelaajalle? Miten pelihahmojen nimet vertautuvat muihin nimikategorioihin, kuten henkilönnimiin, kirjallisuusnimiin ja käyttäjänimiin? Mitä yhteistä ja mitä erilaista pelihahmojen nimissä The Simsissä ja World of Warcraftissa on? Tutkielma perustuu kyselylomakeaineistoihin, jotka on kerätty e-lomakkeen avulla maaliskuussa 2015. The Simsin osalta käytössä on myös The Simsin nimistöä käsittelevää kandidaatintutkielmaa vuonna 2013 varten kerätty aineisto. Yhteensä The Simsiin liittyviä vastauksia on 113. World of Warcraftiin liittyviä vastauksia on 166. The Simsin osalta aineisto kattaa 729 etunimeä ja 177 sukunimeä, World of Warcraftin aineistossa on 910 erilaista nimeä. Yhteensä aineistossa on siis 1816 pelihahmonnimeä. Tutkielmassa pohditaan pelihahmonnimien kategoriaa ja todetaan, että kyseessä on moniulotteinen kategoria, joka lainaa ominaisuuksia henkilönnimistöstä, kirjallisuushahmojen nimistä ja käyttäjänimistöstä. On pelin luonteesta riippuvaista, millaisia nimiä pelihahmoilla suositaan ja millaisia nimiä niille voi pelaajien mielestä antaa. The Simsissä pelihahmojen nimet muistuttavat reaalimaailman nimiä, sillä pelihahmot ovat ihmismäisiä ja peli itsessään vaatii antamaan hahmolle etu- ja sukunimen. World of Warcraftissa pelihahmojen nimet taas muistuttavat enemmän käyttäjänimistöä, sillä hahmolle voi antaa vain yhden nimen, jonka on oltava ympäristössään ainutlaatuinen. Hahmot ovat myös klassisia fantasiakirjallisuuden rotuja edustavia (haltioita, örkkejä jne.), joten niiden nimissä suositaan fantasiaelementtejä. Nimen keksimisprosessi kuitenkin on kummassakin pelissä hyvin samankaltainen, sillä pelaajat ottavat nimeä keksiessään huomioon samoja seikkoja. Pelinsisäisiä hahmonnimeen vaikuttavia seikkoja ovat mm. hahmon ulkonäkö, luonne ja rotu, pelinulkoisia seikkoja taas pelaajan omat mielenkiinnonkohteet ja mieliala. Pelihahmojen nimissä myös suositaan samoja kieliä pelistä riippumatta: suomi ja englanti ovat kyselyihin vastanneiden pelaajien eniten käyttämät kielet. Kummankin pelin pelaajat käyttävät nimen keksimisessä apunaan samoja keinoja nimigeneraattoreista nimilistauksiin ja teemanimeämiseen. Nimi on pelaajille tärkeä osa hahmoa, sillä se vaikuttaa siihen, miten pelaaja hahmoon suhtautuu ja millaiseksi pelikokemus muodostuu. World of Warcraftissa nimen ja pelaajan suhde on erityinen, sillä pelihahmon nimestä muodostuu usein pelaajankin kutsumanimi pelissä. Hahmonnimen avulla myös rakennetaan hahmon persoonallisuutta. On siis peli-innon säilyttämisen kannalta tärkeää, että pelaaja valitsee nimen, joka miellyttää häntä.
  • Virranpää, Hanna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomalaisperäisiksi esitettyjä paikannimiä, jotka sijaitsevat Yhdysvaltain Minnesotassa. Aineisto koostuu 129 paikannimestä, joista luontonimiä on 81 ja kulttuurinimiä 48. Paikannimien suomalaisperäisyydellä viitataan osaltaan 1870–1930-lukujen välisellä ajalla Pohjois-Amerikkaan lähteneisiin suomalaisiin siirtolaisiin. Tutkimus edustaa nimistöntutkimusta, mutta monikielisen ja -kulttuurisen kontekstin huomioon ottaen myös kielikontaktitutkimuksen näkökulma on olennainen osa tutkimusta. Paikannimiä analysoidaan sekä niiden kielten osalta että typologisesti. Analyysin ensimmäisessä osiossa analyysia tehdään aineistolähtöisesti, mutta toisessa osiossa analyysin pohjana toimii nimistöntutkimuksessa käytetty syntaktis-semanttinen analyysimalli. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä kieltä paikannimien nimenosat nykyisin edustavat ja miten nimet ovat mukautuneet englantiin sekä millainen rakenne ja semanttinen tausta nimillä on. Tutkimuksen kannalta laajempia kysymyksiä ovat, miten kielikontaktit näkyvät paikannimissä sekä millaiset nimet on esitetty suomalaisperäisiksi ja millaisin perustein ne ovat suomalaisperäisiä. Tutkimus osoittaa, että sekä luonto- että kulttuurinimissä on aineksia kolmesta eri kielestä, suomesta, ruotsista ja englannista. Englanninkielinen perusosa ja suomen- tai ruotsinkielinen tai englantiin mukautunut määriteosa voi kertoa joko nimen osittaisesta kääntämisestä tai myöhemmin nimeen liitetystä perusosasta. Luontonimien kohdalla yleisimpiä nimeämisperusteita ovat paikan sijainti tai asema, paikalla oleva tai esiintyvä sekä paikan suhde ihmiseen. Kulttuurinimien nimeämisperusteita ovat paikan sijainti tai asema sekä paikan suhde ihmiseen. Lisäksi siirtolaisuusajan arvostukset näkyvät mm. historiallisesti merkittävien suomalaisten henkilöiden niminä kulttuurinimissä.
  • Schybergson, Anita (Helsingin yliopisto, 2009)
    This dissertation is an onomastic study of Finland s stock of ship names (nautonomasticon) recorded over the period 1838 1938. The primary material investigated consists of 2 066 examples of ship names from the fleets of coastal towns, distributed over five sample years. The material is supplemented with two bodies of comparative data; one that consists of 2 535 examples of boat names from the archipelago area at the corresponding time, and another that comprises 482 examples of eighteenth century Finnish ship names. This study clarifies the categories of names that appear the frequency of the names, formation, morphology, linguistic origin, functions, and semantic qualities. By comparing the material with boat names from previous centuries, and from other countries, the characteristics of Finnish vessel names are further highlighted. Additional clarification is brought to the chronological, regional, and social variations, and to the emergence of various forms of systematic naming. This dissertation builds on older research from other countries, and uses traditional onomastic methods alongside a more modern methodology. The approach is interdisciplinary, meaning that the names are explored using facts not only from nautical history, but also from a range of other historical disciplines such as economics, culture, art, and literature. In addition, the approach is socio-onomastic, i.e. that the variations in names are studied in a societal context. Using a synchronised perspective, cognitive linguistic theories have provided the tools for this exploration into the metaphorical and the prototypical meaning of the names, and the semantic domains that the names create. The quantitative analysis has revealed the overall picture of Finnish boat names. Personal names, names from mythology, and place names, emerge as significant categories, alongside nonproprial names in Swedish and Finnish. The interdisciplinary perspective has made it possible to explain certain trends in the stock of boat names, for example, the predisposition towards names from classical mythology, the breakthrough of names taken from the national epos Kalevala, names in the Finnish language from around the middle of the nineteenth century, and the continuing rise of place names during the latter part of the period 1838 1938. The socio-onomastic perspective has also identified clear differences between those ship names used in towns, and those ship names used in the archipelago, and it has clarified how naming conventions tend to spread from town centres to peripheral areas. The cognitive linguistic methods have revealed that the greater part of the vessel names can be interpreted as metaphors, in particular personifications, and that many names are related in their content and also form semantic networks and cognitive systems. The results indicate that there is a mental nautonomasticon that consists of a standard set of traditional ship names, but they also reveal the existence of conscious or unconscious cognitive systems (rules and conventions) that guide the naming of boats.
  • Paasu, Joel (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma tarkastelee Helsingin nimistössä esiintyviä muistonimiä eli katujen, puistojen tai muiden kaupunkiympäristöön liittyvien paikkojen nimiä, jotka on nimetty esimerkiksi tunnetun henkilön tai yrityksen mukaan. Tavoitteena on selvittää, millaisia henkilöitä tai asioita muistonimistössä on muistettu, millainen sukupuolijakauma on muistonimissä, jotka kunnioittavat henkilöitä, sekä onko sukupuolijakaumassa nähtävissä muutosta vuosien varrella. Lisäksi tavoitteena on eritellä, missä kaupunginosissa muistonimiä esiintyy ja miten nimet jakautuvat eri kaupunginosien välillä. Tutkimusaineistona on 565 Helsingin nimistössä käytössä olevaa muistonimeä. Nimet on hankittu Helsingin kaupungin karttapalvelun nimirekisteristä. Luonteeltaan tutkimus on kuvaileva tutkimus, jonka tarkoitus on sekä määrällisin että laadullisin menetelmin luoda kokonaiskuva Helsingin muistonimistöstä. Tutkimusaineisto on jaettu kategorioihin sen mukaan, ketä tai mitä muistonimellä on muistettu. Kategorioita on yhteensä 14: henkilöitä kunnioittavat nimet jakautuvat kymmeneen kategoriaan, loput nimet neljään kategoriaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että selvä enemmistö muistonimistä on annettu henkilöiden muistoksi, ja vain hyvin pieni osa nimistä kunnioittaa yrityksiä, tapahtumia tai vastaavia. Muistonimistössä eniten on kunnioitettu henkilöitä, jotka kuuluvat kategorioihin paikallisesti tunnetut henkilöt, kulttuuri ja taide sekä politiikka ja vallanpitäjät. Nämä kolme kategoriaa sisältävät kaksi kolmasosaa kaikista henkilöiden mukaan nimetyistä muistonimistä. Neljänneksi suurin kategoria on tiede ja koulutus. Kolme vähiten nimiä sisältävää kategoriaa ovat uskonto, urheilu ja hyväntekijät. Muistettujen miesten ja naisten välillä ei ole suuria eroja siinä, millaisia henkilöitä on muistettu. Merkillepantavaa on kuitenkin, että naisia kunnioittavissa nimissä kategorian paikallisesti tunnetut henkilöt osuus on selvästi suurempi kuin miehiä kunnioittavissa. Lisäksi kategoriaan armeija ja sota ei sisälly yhtään naisennimeä eikä kategoria hyväntekijät sisällä yhtään miehennimeä. Eroa on myös lukumäärässä: muistettuja miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia. Yli kolme neljäsosaa nimistä on annettu miesten muistoksi ja vain vajaa viidesosa naisten. Naisten muistoksi annettujen nimien osuudessa on kuitenkin huomattavissa selvä kasvu 1990-luvulta lähtien. Tutkimustuloksista käy myös ilmi, että vaikka suuri osa muistonimistä keskittyykin tiettyihin kaupunginosiin, on nimiä käytetty laajasti ympäri Helsinkiä. Tutkimus osoittaa, että paikallishistorialla on suuri merkitys nimistönsuunnittelussa Helsingissä. Myös Helsingin asemaa kulttuurin, sivistyksen ja vallan keskipisteenä on korostettu muistonimistössä. Lisäksi tuloksista voi nähdä, että vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo ei vielä toteudu muistonimistössä, on suunta oikea.
  • Sirén, Mirjami (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisia nimikilpailuja ja niissä valittuja nimiä. Nimikilpailuilla tarkoitetaan kilpailuja, joissa yleisö saa ehdottaa nimiä erilaisille kohteille tai äänestää nimivaihtoehdoista. Tutkielmassa selvitetään, millaisia nimikilpailuja Suomessa on järjestetty, ja tarkastelun kohteena ovat nimikilpailujen käytänteet ja kohteet. Nimikilpailuissa valittuja nimiä tutkitaan niiden kielen ja typologian kannalta. Työssä on myös kansanonomastinen näkökulma, ja keskeinen tutkimuskysymys on, mitä nimikilpailuihin lähetetyt ehdotukset ja niiden perustelut kertovat kielenkäyttäjien nimikäsityksistä. Tutkielmassa on useita aineistoja. Ensimmäinen aineisto koostuu sadasta suomalaisesta nimikilpailusta ja niissä valituista nimistä 2010-luvulta. Toisena aineistona ovat Ranuan eläinpuiston jääkarhunpentujen nimikilpailujen ehdotukset vuosilta 2012 ja 2017. Kolmas aineisto koostuu Stadin ammattiopiston nimikil-pailun ehdotuksista ja niiden perusteluista. Työssä osoitetaan, että Suomessa järjestetään nimikilpailuja hyvin monenlaisille kohteille. Yleisimpiä kohteita ovat erilaiset julkiset ja kaupalliset organisaatiot, kuten oppilaitokset, monitoimitalot, kauppakeskukset ja ravintolat. Myös tuotteet, kulkuneuvot ja eläimet ovat suosittuja. Yleisin käytäntö nimikilpailuissa on se, että yleisö saa vapaasti ehdottaa nimiä ja raati valitsee ehdotusten joukosta sopivimman. Kilpailuissa annetaan selvästi eniten suomenkielisiä, oikeinkirjoitussääntöjen mukaisia nimiä. Ranuan eläinpuiston jääkarhujen nimiehdotusten tarkastelu osoittaa, että kielenkäyttäjät pitävät jääkarhulle sopivina niminä henkilönnimiä (esim. Kalle, Veeti), jääkarhun elinympäristöön liittyviä nimiä (Ice, Lumi), eläimen luonteeseen tai ulkonäköön liittyviä nimiä (Pörrö, Sisu) sekä merkittävien henkilöiden tai tapahtumien mukaan annettuja nimiä (Urho, Marski). Myös kaupallisten nimien vaikutus näkyy ehdotuksissa. Stadin ammattiopiston nimikilpailun ehdotuksissa yleisimpiä ovat keinotekoiset muodosteet ja lyhennenimet, kuten HELAO ja Stamis. Nimissä näkyy kaupallisista nimistä opittu malli. Toiseksi suosituin nimityyppi ovat oppilaitoksen lajia ilmaisevan sanan ja sijaintia ilmaisevan nimen sisältävät nimet, kuten Helsingin ammatillinen oppilaitos. Ehdotusten perustelut voi jakaa karkeasti itse nimeen sekä nimen käytettävyyteen liittyviin perusteluihin. Perusteluista yleisin on se, että nimessä tulee esille oppilaitoksen sijainti ja jollain tavalla sana ammatti, oppilaitos tai oppiminen. Muita yleisiä perusteluja ovat seuraavat: nimi kuvaa kohdettaan, nimi viittaa oppilaitosten yhdistymiseen tai monialaisuuteen ja nimi on lyhyt ja ytime-käs. Nimiehdotukset ja perustelut osoittavat, että suuri osa kielenkäyttäjistä pitää oppilaitokselle sopivana nimenä yritysnimen kaltaista nimeä. Työssä todetaan, että kielenkäyttäjien nimikäsityksiin vaikuttavat vahvasti erilaiset nimimallit. Kielenkäyttäjillä on selviä näkemyksiä ja mielipiteitä siitä, millainen nimi sopii tietylle kohteelle. Nimikilpailujen suuri suosio osoittaa, että kielenkäyttäjät ovat kiinnostuneita nimistä ja haluavat osallistua erilaisten kohteiden nimenvalintaan.
  • Uusitalo, Emilia (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielman aiheena on kirjallisuuden nimien funktiot kotimaisessa fantasiakirjallisuudessa ja se, miten nimet rakentavat fiktiivistä maailmaa. Tutkielman aineisto koostuu kolmen fantasia-sarjan nimistä. Nämä sarjat ovat Anu Holopaisen Syysmaa, Ilkka Auerin Lumen ja jään maa sekä Helena Wariksen Pohjankontu. Tutkielmassa yhdistetään nimistön- ja kirjallisuudentutkimusta. Aineiston nimistä tarkastellaan, millaisia funktioita ne saavat kohdeteoksissa. Funktiot, joita tutkielmassa käsitellään, ovat identifioiva funktio, deskriptiivinen funktio, fiktionaalistava funktio, lokalisoiva funktio ja sosiaalinen funktio. Tutkielmassa analysoidaan, millaiset nimet saavat teoksissa mitäkin funktioita ja miten nimet funktioineen liittyvät fiktiivisen maailman rakentamiseen. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 1098 nimestä. Holopaisen Syysmaassa on 254 nimeä, Auerin Lumen ja jään maassa 577 ja Wariksen Pohjankonnussa 267. Syysmaan nimistä 151 on henkilönnimiä, 63 paikannimiä ja 40 muita nimiä. Lumen ja jään maan nimistä 312 on henkilönnimiä, 216 paikannimiä ja 49 muita nimiä. Pohjankonnun nimistä 169 on henkilönnimiä, 68 paikannimiä ja 30 muita nimiä. Nimet ovat keino rakentaa ja kuvailla fiktiivistä maailmaa ja sen ominaisuuksia. Nimillä kirjailija voi antaa lukijalle lisätietoa nimenkantajasta antamalla tälle kuvailevan nimen, esimerkiksi lisänimen. Esimerkiksi aatelisten ja tavallisten ihmisten nimissä on jonkin verran eroja. Sukunimet ja samanimisyys taas kertovat siitä, että maailma on teoksen ulkopuolella laajempi. Nimi myös liittää nimenkantajan ympäröivään fiktiiviseen maailmaan: nimi voi esimerkiksi kertoa nimenkantajan ammatin tai sen, millainen paikka on kyseessä. Nimien avulla luodaan myös suhde fiktiivisen maailman ja todellisen maailman välille. Fiktiivinen maailma voi esimerkiksi lainata todellisesta maailmasta nimistön ja kulttuurin ja tuoda ne osaksi fiktiivistä maailmaa. Fantasiamaailman nimet sijoittavat nimenkantajat tietylle alueelle fantasiamaailman sisällä, ja esimerkiksi eri kansojen nimet ovat keskenään erilaisia. Nimenkantajien sosiaalisista suhteista tai sosiaalisesta prestiisistä aineiston nimet eivät tyypillisesti kerro.
  • Outinen, Merja (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä ovat Suomen yleisimmät kadunnimet ja millaisten nimeämisperusteiden mukaan niitä on annettu. Tutkielmassa myös selvitetään syitä näiden ns. kärkinimien suosioon ja miten kärkinimilistat ovat muuttuneet. Lisäksi pohdin, mitä seurauksia samojen nimien toistumisesta paikkakunnalta toiselle on ja kuinka samanimisyydestä aiheutuvilta ongelmilta voitaisiin välttyä tulevaisuudessa. Tutkielman aineistona on Postilta saadut yleisimpien kadunnimien listaukset vuosilta 2003 ja 2012 ja Ylen aihetta käsittelevä artikkeli vuodelta 2019. Nimien lukumäärät on tarkistettu Maanmittauslaitoksen internetsivuilla olevan karttahaun avulla. Nimeämisperusteiden selvittelyssä ovat apuna paitsi karttahaut, myös useat tietyn suomalaisen kaupungin nimistöön keskittyvät julkaisut tai gradut. Karttahaun avulla lokakuussa 2020 tehdyn tarkistuslaskennan perusteella kärkinimet ovat yleisyysjärjestyksessä Ranta-, Kirkko-, Koulu-, Rinne-, Teollisuus, Mylly-, Kuusi-, Mänty-, Väli- ja Rantalantie, Koivukuja ja Mäkitie. Nimet ovat sen verran läpinäkyviä, että nimeämisperusteet on melko suurella varmuudella pääteltävissä suoraan nimistä. Pääsääntöisesti oletetut nimeämisperusteet pitänevät paikkansa, sillä karttahakujen perusteella vain muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Kouluteiden varrella on koulu tai se johtaa koululle jne. Kärkinimilistojen vertailu osoitti, että Rantatie on säilyttänyt selvän ykkössijansa ja kärkikymmenikkö on pysynyt jokseenkin muuttumattomana vuodesta 2004 vuoteen 2020 ulottuvan tarkastelujakson aikana. Kärkinimien häntäpäässä olevat Mäki- ja Rantalantie näyttävät vakiinnuttaneen paikkansa kärkikymmenikössä, kun taas Koivukuja ei ole kaikkina vuosina yltänyt kärkikymmenikköön. Yllättävintä on se, ettei kärkinimet ole vähentyneet samassa suhteessa kuin kuntien lukumäärä, vaan kaikkia kärkinimiä löytyy nyt kuntien kokonaislukumäärään suhteutettuna aiempaa useammasta kunnasta. On siis hieman aiempaa todennäköisempää tavata naapurikunnista samoja kärkinimiä. Syinä kärkinimien suosioon on todennäköisesti nimeämisen systemaattisuus (paikan selvimmin erottuvan ominaisuuden huomioiminen nimenannossa) ja nimeämismuoti (kaavamainen nimenanto, ns. jokapaikan kadunnimet). Kunnasta toiseen toistuvista identtisistä nimistä on haittaa niin käytännölliseltä kuin koko maan nimistön monimuotoisuudenkin kannalta. Kun samat kadunnimet tulevat vastaan kaikkialla, ne eivät enää yksilöi riittävästi tarkoittamaansa paikkaa ja niistä tulee näin ollen ilmaisuvoimattomia. Toisiinsa sekaantuvat nimet aiheuttavat myös huomattavia haittoja varsinkin hälytys-, huolto- ja palveluliikenteelle. Ratkaisuna samanimisyysongelmaan on paitsi nimien vaihto, myös lisämääritteen lisääminen nimien eteen (vaikkapa ilmansuuntaa merkitsevä lisämäärite Pohjoinen (Pohjois-) tai adjektiivi Iso, Pieni, Pikku jne.) tai osittainen paluu vanhaan systeemiin eli nimien yhdistäminen kaupunginosan tai vaikka kylän nimeen. Kyseinen kadunnimisysteemi on jo käytössä monissa Euroopan suurissa kaupungeissa.
  • Laiho, Anniina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman aiheena on peliyhteisön mukaan nimeäminen Guild Wars -verkkoroolipeleissä. Peliyhteisöllä tarkoitetaan tässä tapauksessa sekä pelin pelaajia että pelintekijöitä. Tutkielma käsittelee pelimaailmassa esiintyviä nimiä, ei pelaajien antamia nimiä. Tutkimuskysymykset keskittyvät syihin nimeämisen taustalla, nimien muokkausmenetelmiin ja siihen, mitä yhteisön mukaan on nimetty. Fantasiagenren videopelissä nimeäminen noudattaa samoja periaatteita kuin fantasiakirjallisuudessa. Nimet voivat olla kokonaan uusia, reaalimaailman nimistä poikkeavia, ja nimistössä hyödynnetään intertekstuaalisuutta muun muassa eri mytologioista ja kirjallisuusperinteestä. Lisäksi pelit sisältävät usein humoristisia viittauksia esimerkiksi populaarikulttuuriin ja internet-ilmiöihin. Aineisto on koottu sekä Guild Wars- että Guild Wars 2-pelissä esiintyvistä nimistä. Apuna on käytetty pelin virallisia wikisivuja, jonne on dokumentoitu kategoriat peliyhteisön mukaan nimetyistä hahmoista. Lähes kaikkia peliyhteisön mukaan annettuja nimiä on jollain tapaa muokattu. Pelissä esiintyvää muokattua nimeä on verrattu lähtönimeen, joka pelintekijöiden tapauksessa perustuu suurimmaksi osaksi reaalimaailman nimeen ja pelaajien tapauksessa käyttäjänimeen tai pelihahmon nimeen. Muokkaustapoja on useita, esimerkiksi kirjaimien poistaminen tai vaihtaminen (Jens Hauch > Yens Haush, Pling > Plingg) ja erilaisten nimikkeiden lisääminen (Dulfy > Siegemaster Dulfy). Nimeämisessä on otettu huomioon pelimaailman erilaiset lajit ja niiden nimeämistavat. Pelintekijöiden mukaan annetut nimet ovat yleensä huomionosoituksia, huumoria tai pelintekijän tapa jättää persoonallinen merkki pelimaailmaan. Pelaajat voivat saada nimensä peliin olemalla näkyvä ja tunnustettu peliyhteisön jäsen tai joissain tapauksessa muistonimen muodossa. Yleensä yhteisön mukaan nimetyt kohteet eivät ole pelissä suuressa roolissa, vaan nimetyn hahmon ensisijainen tarkoitus saattaa olla vain viittaus peliyhteisöön.
  • Lam, Phung (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan Suomessa syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimiä. Tarkoituksena on selvittää, ovatko valitut etunimet vietnamin-, suomen- vai muunkielisiä. Lisäksi siinä analysoidaan, minkälaiset nimet ja nimiyhdistelmät ovat suosituimpia ja miten yleisiä etunimet ovat Suomessa. Aineistossa esiintyvät nimet ja nimiyhdistelmät on jaettu joko yksikielisiksi tai kompromissinimiksi. Tutkielma kuuluu onomastiikan eli nimistöntutkimuksen alaan ja tarkemmin sosio-onomastiikkaan. Aineistona on Kotimaisten kielten keskuksesta anottu Väestörekisterijärjestelmän tietojen pohjalta luotu tiedosto, joka sisältää vuosina vuonna 2010–2017 syntyneiden vietnaminkielisten lasten etunimet. Aineistosta on rajattu pois muualla kuin Suomessa syntyneet. Rajauksen jälkeen tarkasteltavaksi jäi yhteensä 742:n lapsen etunimet, joita on yhteensä 1584. Kyseessä on kvantitatiivinen eli tilastollinen tutkimus. Vietnaminkielisille lapsille annetaan usein vietnaminkielinen etunimi. Suomenkielisiäkin nimiä löytyy jonkin verran, mutta niitä ei ole läheskään yhtä paljon kuin vietnaminkielisiä. Lisäksi aineistossa esiintyy runsaasti muunkielisiä etunimiä, joista suurin osa on englanninkielisestä kulttuurista. Yksikielisiä nimiä ja nimiyhdistelmiä on hieman enemmän kuin kompromissinimiä, joissa yhdistyy kaksi tai useampi kieli. Valtaosa kantaa kahta etunimeä, ja toiseksi eniten on kolminimisiä. Yksinimisten osuus on aineistossa huomattavasti korkeampi kuin suomenkielisillä keskimäärin. Toisaalta nelinimisiäkin löytyy muutama. Monet annetut suomenkieliset nimet ovat perinteisiä ja siten hyvin yleisiä Suomessa. Myös monet muunkielisiksi luokittelemani nimet ovat suosittuja Suomessakin, kuten esimerkiksi osa suomenruotsalaisessa nimipäiväkalenterissakin esiintyvistä nimistä tai englanninkielisessä kulttuurissa käytössä olevat nimet. Kuitenkaan vietnaminkieliset nimet eivät ymmärrettävistä syistä ole yhtä suosittuja Suomessa. Vaikuttaisi siltä, että vietnaminkieliset haluavat säilyttää kulttuuriansa antamalla omakielisiä nimiä lapsilleen. Toisaalta vietnamilaisen nimikulttuurin ulkopuolelta on omaksuttu joitakin uusia piirteitä, kuten esimerkiksi kahden vietnaminlaisen nimen yhdistäminen yhdysnimeksi joko yhdysmerkillä tai ilman. Näiden lisäksi aineistossani esiintyy joitakin yhdysnimiä, joissa on yhdistetty kaksi eri kieltä. Aineistosta nousee esille myös sellaisia tapauksia, joissa vietnaminkielisen nimen sijasta on annettu samaa merkitsevä nimi toisella kielellä.
  • Tainio, Kai (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on roomalaisena poliitikkona ja oikeuspuhujana tunnetun Marcus Tullius Ciceron (106–43 eKr.) ystävälleen Fabius Gallukselle kirjoittama kirje (Ad fam. 7,23). Siitä selviää, että Fabius Gallus oli tehnyt Ciceron nimissä veistoshankintoja, jotka eivät vastanneet tämän toiveita. Kirje siis on epäonnistuneen taidekaupan jälkipuintiin liittyvä viesti. Tutkielmassa pyrin selvittämään kirjeen taustalla olevaa taideteosten ostotapahtumaa ja siihen osallistuneiden henkilöiden rooleja. Tarkastelen itse kirjeen latinankielistä tekstiä ja eräitä muita Ciceron kirjoituksia käyden samalla läpi kirjeeseen, sen henkilöihin ja siihen linkittyviin ilmiöihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta. Keskeinen henkilö kirjeessä on siinä kolme kertaa mainittu Avianius. 1800-luvulta lähtien hänet on totuttu näkemään Avianius Evander -nimisenä vapautettuna orjana, jonka on päätelty harjoittaneen kuvanveistäjän ammattia. Jokunen tutkija on myös innostunut näkemään hänessä hyvinkin merkittävän taiteilijan, jopa kokonaisen taidesuuntauksen johtohahmon. Laajalti vakiintunut tapa nähdä kirjeen Avianius taiteilija Evanderina ja identifioinnin pohjalta tehdyt päätelmät hänen Ateenan ateljeestaan ovat kuitenkin ongelmallisia. Sen perusteella mitä nykyään tiedetään roomalaisista nimikäytännöistä, ei itse asiassa edes ole mahdollista, että orjataustainen Avianius Evander olisi kirjeen Avianius. Jos Cicero olisi tarkoittanut kyseistä henkilöä, olisi hän epäilemättä viitannut tähän pelkän sukunimen Avianius sijaan koko nimellä Avianius Evander tai pelkällä lisänimellä Evander. Se, ettei myyjän tai välittäjän roolissa toiminut Avianius olekaan taiteilija, avaa uusia tapoja tulkita kirjettä. Ciceron puhe Verrestä vastaan sisältää kohdan, jossa huutokaupat näyttäytyvät myyntitapahtumina, joissa innokkaat ostajat huusivat kilpaa haluamiaan taideteoksia. Tutkielmassa pohdin mahdollisuutta, että Fabius Gallus olisi tehnyt hankintoja jostakin tuolloin järjestetystä huutokaupasta. Ajatuksen puolesta puhuvat eräät kirjeen yksityiskohdat, erityisesti hintojen ennalta-arvaamattomuus ja se, ettei Ciceron ilmeisestikään ollut mahdollista perua kauppoja. Roomalaisista huutokaupoista tiedetään myös se, että niissä oli tapana myöntää ostajille jopa vuoden pituisia luottoja, mikä sopisi yhteen sen kanssa, että Cicero kirjeessä aikoi pyytää vuoden verran lisää maksuaikaa. Mitä tulee kysymykseen kirjeen Avianiuksen identiteetistä, ehdotan tutkielmassa, että hän voisi olla Puteolissa asunut liikemies C. Avianius Flaccus, johon Cicero paikoin tuotannossaan viittaa juuri sukunimellä Avianius ilman lisänimeä Flaccus. Ciceron Titius-nimiselle viranhaltijalle lähettämästä kirjeestä selviää Ciceron ja Avianiuksen suhteen vastavuoroisuus: Cicero auttoi suhteillaan Avianiuksen liiketoimia saaden itse joitakin kyseisessä kirjeessä määrittelemättä jääviä vastapalveluksia. Siten Avianius Flaccus olisi luontevaa nähdä Ciceron taidehankintoihin väliaikaisrajoitusta järjestäneenä henkilönä. Mielestäni on myös todennäköisempää, että taideostot tehtiin Ateenan sijaan lähempänä Roomaa, esimerkiksi juuri Puteolissa tai muualla Campaniassa. Muista kirjeen henkilöistä erityisesti Damasippuksen rooli kaupanteossa ei täysin selviä. Hänet on usein tulkittu taidekauppiaaksi, mutta on epäselvää, voidaanko häntä varsinaisesti sellaisena pitää. Horatiuksen kirjoittaman satiirin kautta tiedämme, että hän oli innokas vanhojen veistosten ostaja. Koska hän oli ilmeisesti kiinnostunut ostamaan Cicerolle päätyneet veistokset, voitaneen päätellä, että ne eivät olleet Ciceron ajan aikalaistaidetta vaan vanhoja, tuon ajan antiikkia. Kirjeen Ad fam. 7,23 kohdalla voidaankin siis puhua taiteen jälkimarkkinoista.
  • Kavén, Jenni (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma kuuluu käännöstutkimuksen, nimistöntutkimuksen ja kirjallisuudentutkimuksen piiriin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaista lastenkirjallisuutta viron kielestä on suomennettu, miten virosta suomennetun lastenkirjallisuuden nimistöä on suomennettu, millaisia käännösmenetelmiä kääntäjä on käyttänyt ja millaisia nimiä virolaisessa lastenkirjallisuudessa sekä sen suomennoksissa esiintyy. Tarkasteltavana ovat kirjallisuusnimet ja tarkemmin: erisnimet eli proprit (mm. henkilönnimet eli antroponyymit, paikannimet eli toponyymit, eläinten nimet, kaupalliset nimet sekä muut aineistosta löytyvät nimet). Nimellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa propria. Appellatiivista käytetään sanaa nimitys. Nimiä ja niiden kääntämistä tarkastellaan kulttuurisidonnaisuuden näkökulmasta ja pohditaan, onko kulttuurisidonnaisuudella vaikutusta nimen käännökseen tai kääntäjän valitsemaan käännösmenetelmään. Aineistona ovat virolaisen lastenkirjallisuuden suomennokset vuosilta 1930–2020. Näinä vuosina lastenkirjoja ovat virosta suomeksi kääntäneet 33 eri kääntäjää. Aineistoon kuuluu 74 teosta suomennoksineen. Aineiston laajuus on yhteensä 9 515 sivua: lähdeteoksissa 4 876 sivua ja kohdeteoksissa eli käännöksissä 4 639 sivua. Nimiaineisto on laaja, noin 4 350 nimeä. Tässä tutkimuksessa koko aineistoa ei voida yksityiskohtaisesti tarkastella, mutta aineistosta tuodaan runsaasti esimerkkejä. Aineistossa esiintyy yhteensä 2 110 nimeä: 692 paikannimeä, 827 henkilönnimeä, 391 eläimennimeä, 85 kaupallista nimeä, 52 teoksen nimeä ja 61 muuta, luokitteluun sopimatonta nimeä sekä kaksi virhekategoriaan luokiteltua nimeä. Tutkimus toteutetaan vertailevana deskriptiivisenä tapaustutkimuksena eli analyysissä verrataan lähtötekstiä ja sen suomennosta, tai joissain tapauksissa mukaelmaa, kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti keskenään. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan, mitä virolaista, vironkielistä lastenkirjallisuutta on suomennettu ja ketkä teoksia ovat suomentaneet. Tämän jälkeen kerätystä aineistosta tutkitaan, millaisia nimiä se sisältää. Tutkimuksessa tarkastellaan myös, millaisia nimistön käännösmenetelmiä kääntäjät ovat käyttäneet: onko nimi käännetty esimerkiksi kokonaan, osittain, suorana lainana vai käännöslainana, onko siihen lisätty jotain, onko siitä poistettu jotain vai onko se kenties korvattu ylä- tai alakäsitteellä. Työssä hyödynnetään mm. Pällin (2002) tutkimusta paikannimistä, Ainialan (2008) tutkimusta kirjallisuudennimistä sekä Leppihalmeen, Kujamäen, Schmitzin ja Kiviniemen nimi- ja reaalialuokitteluita. Aineistossa esiintyy sekä fiktiivisiä että autenttisia nimiä. Näitä voivat olla paikannimien jaottelun mukaan kulttuurinimet ja luontonimet. Osa aineiston paikannimistä on endonyymejä, osa eksonyymejä. Henkilönnimien joukossa esiintyy etunimiä, sukunimiä, lempinimiä, lisänimiä sekä nimialluusioita. Osa kulttuurisidonnaisista henkilön-, paikan-, kaupallisista ja muista nimistä on reaalioita, ns. vastineetonta, kulttuurisidonnaista aineistoa, jolla ei ole vastinetta kohdekielessä tai -kulttuurissa. Tämä aiheuttaa kääntäjälle haasteita ja voi aiheuttaa kulttuuritöyssyjä tai jopa käännösongelmia. Usein nimi saa parikseen nimikemääritteen, jolloin nämä yhdessä muodostavat nimikekonstruktion. Nimikemäärite tarkentaa usein propria. Lastenkirjallisuuden nimet muodostavat erilaisia nimikejärjestelmiä, kuten reaalimaailmankin nimet. Aineistossa esiintyviä eläinten nimiä on usein myös personifioitu. Usein fiktiiviset nimet ovat semanttisesti läpinäkyviä, autenttiset nimet eivät niinkään. Semanttinen läpinäkyvyys alkuteoksen nimissä antaa myös suomentajalle vapauden hullutella nimillä – mm. Venla Vaatekoi, Keksijäkylän Lotta ja Ahti Suomenlahti ovat oivia esimerkkejä fiktiivisistä, semanttisesti läpinäkyvistä kirjallisuusnimien käännöksistä. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset ovat, että nimien käännösmenetelmät saattoivat vaihdella tapauskohtaisesti, teoskohtaisesti ja kääntäjäkohtaisesti – jopa sanakohtaisesti. Kahdenkymmenen erilaisen aineistoanalyysissa sovelletun käännösmenetelmän perusteella voidaan todeta, että tyypillisimpiä virolaisen lastenkirjallisuuden nimien suomennosmenetelmiä ovat 1) käännöslaina eli sana-sanainen käännös, 2) suora laina eli sitaattilaina, 3) kulttuuriadaptaatio eli mukauttaminen kohdekulttuuriin ja erilaisten kulttuurianalogioiden käyttö, 4) kielellinen adaptaatio eli nimen mukauttaminen kohdekieleen sopivampaan kieliasuun ja 5) eksplikointi eli nimen selittäminen auki, selittävä käännös. Käännöslainaa käytetään useimmiten paikannimien kääntämiseen, suoraa lainaa henkilönnimien kääntämiseen, kulttuuriadaptaatiota henkilön- ja eläintennimien kääntämiseen sekä kulttuurisidonnaisten piirteiden kääntämiseen, kielellistä adaptaatiota henkilönnimien kääntämiseen ja eksplikaatiota paikannimien kääntämiseen. Teosten nimien, alluusioiden ja reaalioiden kääntäminen saattaa aiheuttaa kääntäjille haasteita tai vaikuttaa käännösmenetelmän valintaan.
  • Tuura, Adele (Helsingfors universitet, 2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään verkkoyhteisö Suomi24:n Treffit-seuranhakupalveluun rekisteröityneiden käyttäjien nimiä. Tutkimuskohteesta käytetään termiä käyttäjänimi. Työllä on kaksi päätavoitetta. Ensimmäisenä tavoitteena on selvittää, millaisia käyttäjänimet ovat rakenteeltaan ja leksikaaliselta sisällöltään. Tällöin tarkastellaan muun muassa sitä, sisältävätkö käyttäjänimet erisnimiä vai muunlaisia kielen ilmauksia. Lisäksi huomioidaan, millaisin keinoin käyttäjänimiä todennäköisesti muokataan, jotta ne olisivat palvelun edellytysten mukaisesti uniikkeja. Näin saatujen tulosten perusteella hahmotellaan kuvaa prototyyppisestä seuranhakupalvelun käyttäjänimestä. Toisena tavoitteena on kartoittaa käyttäjänimien semantiikkaa, jolloin tarkastellaan käyttäjänimien semanttista läpinäkyvyyttä ja läpinäkymättömyyttä, merkityssuhteita sekä merkityssisältöjä. Käyttäjänimien merkityssisältöjä käsitellessä huomio kiinnitetään siihen, millaisia tulkintoja nimet herättävät seuranhaun ympäristössä. Käyttäjänimet jaetaan tällöin kolmeen kategoriaan: käyttäjää kuvaileviin, vuorovaikutuksellisiin sekä muihin käyttäjänimiin. Tutkielman aineisto käsittää 200 Suomi24:n Treffit-palvelun käyttäjänimeä. Nimet on kerätty Treffit-palvelun sisäisellä käyttäjähaulla kirjautumattomana vierailijana. Haun ainoaksi kriteeriksi asetettiin täysi-ikäisyys; sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai seuranhaun laatuun ei tehty rajoituksia. Hakutulokset järjestettiin uusimmasta profiilista vanhimpaan, ja lopulliseksi aineistoksi valikoitui 200 ensimmäistä käyttäjänimeä. Aineistoa tarkastelemalla selviää, että 47 % käyttäjänimistä sisältää erisnimiä ja 53 % muita kielen ilmauksia. Erisnimiä sisältävistä käyttäjänimistä suurimman alaryhmän (reilu 23 %) muodostavat virallisia etunimiä sisältävät käyttäjänimet (esim. J0hannA). Muista kielen ilmauksista käyttäjänimissä on useimmin (28 %) substantiiveja (esim. rallikuljettaja). Käyttäjänimiä muokataan tavallisesti liittämällä kielellisen ilmauksen perään numeroita (esim. pikkumyy45). Prototyyppisenä voidaan pitää käyttäjänimeä, joka sisältää henkilönnimen, ja tarkemmin etunimen, sekä henkilönnimen perään liitetyn, käyttäjän ikää tai syntymävuotta ilmaisevan, numeroaineksen. Semanttisesti läpinäkyviksi ja tarkoitettaan joko suoraan informoiviksi tai siihen assosiatiivisesti kiinnittyviksi hahmottuvat sellaiset käyttäjänimet, jotka sisältävät tunnistettavia kielellisiä ilmauksia (esim. jellonaemo). Semanttisesti läpinäkymättömiä ja merkityssuhteiltaan vaikeasti tulkittavia ovat puolestaan käyttäjänimet, jotka koostuvat tunnistamattomista tai vaikeasti tunnistettavista ilmauksista (esim. olts). Käyttäjänimien merkityssisältöjä kartoittamalla selviää, että usein nimissä ilmennetään jotakin käyttäjän ominaisuutta, kuten sukupuolta (esim. Kolli03), ikää (esim. Nuorituh) tai kiinnostuksenkohteita (SportgirlH). Myös vuorovaikutuksellisuus on keskiössä monissa käyttäjänimissä. Usein tällaiset nimet ilmentävät seuranhakua esimerkiksi sen osanottajia – minää, sinää ja meitä – kielellistäen (esim. RUmysoulmate).