Browsing by Subject "opetusala"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Pöntinen, Janna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objectives. It is important to identify the factors behind stress at work, because stress can impair health and job performance. Based on previous studies, there may be a wide range of factors behind stress such as job demands, interpretation of situations and job autonomy. The aim of this study was to examine the associations between cognitive demands, autonomy and stress in teaching. Methods. The data was gathered by the Finnish Institute of Occupational Health’s Brain Work Survey. Participants (n = 424) worked in a teaching organization. The survey assessed the prevalence of cognitive demands at a weekly level, as well as the perceived load and perceived inspiring cognitive demands. Autonomy was assessed by exploring the opportunities participants have for influencing factors relevant to the performance of their work. The perceived stress was assessed on a numerical scale from zero to ten. Hierarchical regression analysis was used for the statistical analysis of the data. Results and conclusions. Cognitive demands and autonomy were associated with stress. Higher amount of instruction problems and perceived cognitive load were associated to higher perceived stress. The more autonomy there was at work, the less stress was experienced. However, the explanation rate of autonomy was closely related to cognitive demands. The results can be utilized in developing work as favourable for health and performance as possible.
  • Paltta, Anni (2006)
    Tutkimukseni kohde on suomalais-palestiinalainen opetussektorin kehitysyhteistyöhanke PALFEP, jonka kahta ensimmäistä vaihetta (1997-2005) tarkastelen konfliktin näkökulmasta. Pohdin tarkemmin konfliktisensitiivisyyttä, jolla tarkoitetaan esimerkiksi kehitysyhteistyön ja sen toteuttamisympäristön vuorovaikutuksen kartoittamista ja ymmärtämistä. Kehitysyhteistyö vaikuttaa ympäristöön myös ennakoimattomasti, samoin kuin konfliktin konteksti vaikuttaa hankkeeseen. On tärkeää, ettei varomattomuudella kärjistetä olemassaolevia jännitteitä tai luoda uusia. Konfliktisensitiivisyys onkin sekä teoreettinen näkökulma että työkalu laadukkaampaan ja joustavampaan kehitysyhteistyöhön. Tutkimukseni yhdistää kehityskysymyksiä rauhan- ja konfliktintutkimukseen ja käytän muun muassa Johan Galtungin ja Jonathan Goodhandin tekstejä. Konfliktisensitiivisyyteen pyritään mahdollisimman laajalla ja jatkuvalla sosiaalisen, taloudellisen ja poliittisen kontekstin sekä riskien, ongelmien ja vaikutusten arvioinnilla. Tutkin, miten näiden analyysien olemassaolo ilmenee opetussektorin tukihankkeen hankeasiakirjoissa (arkistomateriaali) ja täydennän kuvaa haastattelemalla 16:tta ulkoasiainhallinnon Palestiina-kysymysten kanssa työskentelevää tai työskennellyttä henkilöä. Lähestyn aihetta kartoittamalla PALFEP:n käynnistymistä ja silloisia poliittisia muutoksia sekä Suomen profiloitumista opetussektorille. Muodostan tutkimuksessa kuvaa myös siitä, miten hankeasiakirjojen ja haastattelujen perusteella tilanteen muutokset alueella ovat vaikuttaneet opetussektorin tukihankkeen kahteen ensimmäiseen vaiheeseen, jotka olivat keskenään hyvin erityyppiset hankkeen toimintaympäristöt. Pohdin, miten laajasti hankeasiakirjat kuvaavat tuota aikaa ja kehitysyhteistyön toimijoiden käsitystä siitä. Mietin, mitä kaikkea aineistoni ylipäätään kertoo, ja mitä niin sanottua hiljaista tietoa jää sen ulkopuolelle. Johtopäätökseni on, että hankeasiakirjat ovat hyvin suppeita ja opetussektorin substanssiin keskittyviä. Ne toimivat ennen kaikkea raamina kehitysyhteistyölle. Asiakirjoissa esimerkiksi kuvaillaan kohdattuja haasteita ja tehdään lyhyitä oletuksia tulevasta hankkeen toimintaympäristöstä - ei ole kuitenkaan nähtävissä kirjallisena mitään siitä, miten hanketta arvioidaan jouduttavan muuttamaan, jos (yleensä positiiviset) oletukset eivät toteudukaan. Mikäli tutkija tai kehitysyhteistyön ammattilainen ulkoministeriössä haluaa tarkempaa ymmärrystä hankkeen taustalla olevista tilanneanalyyseistä ja oletuksista, vastauksia ei löydy hankeasiakirjoista. Suurin osa tietotaidosta siirtyy varmasti keskusteluissa ja tapaamisissa, ei paperilla. Hankeasiakirjojen suppeus ei kuitenkaan välttämättä merkitse, etteikö analyysiä olisi taustalla. Kansainvälisiä yhteistyön ja palestiinalaisten opetussektorin koordinaation mahdollisuuksia on runsaasti erilaisten työryhmien ja tapaamisten muodossa. Tietotaidon siirtymisen ja jatkuvuuden mutta myös hallinnon läpinäkyvyyden vuoksi olisi ensisijaisen tärkeää, että hankeen tausta-analyyseistä ja hankkeesta prosessina olisi saatavilla tarkempaa kirjallista materiaalia. Konfliktiteemojen huomioiminen kehitysyhteistyössä on vielä niin aluillaan, että varmasti menee vielä aikaa, ennen kuin konfliktisensitiivisyys on valtavirtaistettu läpileikkaavaksi näkökulmaksi kehitysyhteistyöhön.
  • Haataja, Anne (2010)
    Tutkielmassa tarkasteltiin opetushenkilökunnan itsearvioituun suoriutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimuskysymyksenä oli selvittää, että toimivatko sosiaalisen tuen osa-alueet arvostus, esimiestuki ja työtoverituki/ilmapiiri sekä suoraan että välillisesti työn vaatimustekijöiden negatiivista vaikutusta muuntavana kuten Cohen & Wills, 1985 olettivat kehitellessään teoriaansa tuen ”stess buffering” –vaikutuksesta. Työstä suoriutuminen on käsitteellistetty Antonovskyn (1987) koherenssin (sense of coherence) ja Banduran (1986, 1997) pystyvyyden (self-efficacy) avulla. Vaatimustekijöinä, jotka voivat heikentää työstä suoriutumista, tarkasteltiin kiirettä ja työmäärää, oppilaiden heikkoa motivaatiota ja käytösongelmia sekä vanhempien kanssa tehtävää yhteistyötä. Työn piirteiden luokittelu perustuu Demeroutin ym. (2001) työn vaatimus- ja voimavaramalliin. Tutkimusaineistona oli Opetushallituksen nettisivuilla elokuusta 2007 toukokuulle 2008 hyvinvointia koskeva e-lomakekysely, jonka vastaajiksi valikoitui vapaaehtoisten koulujen henkilökunta. Poikkileikkaustutkimukseen osallistui 113 koulua tai oppilaitosta ja kyselyyn vastasi yhteensä 1753 henkilöä, jotka työskentelivät ala- ja yläkoulussa sekä toisen asteen oppilaitoksissa. Vastaajista oli naisia 1292 (74 %) ja miehiä 461 (26 %). Heidän ammattiasemaa ja koulutustaustaansa ei ole kysytty. Aineiston kouluolosuhteita, sosiaalisia suhteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia kartoittavista muuttajaryhmistä luotiin eksploratiivista faktorianalyysia apuna käyttäen opetustyön voimavara- että vaatimustekijät. Voimavara- ja vaatimustekijöiden päävaikutuksia sekä niiden yhdysvaikutusta itsearvioituun suoriutumiseen testattiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla. Naiset arvioivat suoriutuvansa hieman miehiä paremmin. Vakituisten ja määräaikaisten suoriutumisessa ei ollut muuta eroa kuin työsuhteen alussa, jolloin vakituiset kokivat suoriutuvansa paremmin. Organisatorisen tuen kaikki osatekijät: arvostuksen kokeminen, esimies- ja työtoverituki edistivät suoriutumista. Yhteys kuitenkin vaihteli sukupuolen ja työsuhteen mukaan. Arvostuksen kokeminen edisti vain vakituisessa työsuhteessa olevien naisten ja miesten suoriutumista. Vakituisessa työsuhteessa olevat naiset kokivat myös esimiestuen edistävän suoriutumista. Esimiestuki muunsi myös kiireen negatiivista yhteyttä naisilla silloin, kun kiire koettiin vähän tai kohtalaisesti kuormittavana. Miehillä puolestaan työtoverituki edisti suoriutumista ja vähensi oppilaiden aiheuttamaa kuormitusta. Oppilaskuormitus oli negatiivisesti yhteydessä kuormitukseen ja laski suoriutumista vakituisilla ja määräaikaisilla sukupuolesta riippumatta. Kiire ja työmäärä kuormittivat opettajia seuraavaksi eniten. Negatiivinen vaikutus ei kuitenkaan näkynyt määräaikaisilla miehillä. Tutkielman johtopäätöksenä on, että organisatoriset voimavarat edistivät suoriutumista. Sen lisäksi kiireen ja oppilaskuormituksen suoriutumista heikentävään yhteyteen voidaan vaikuttaa työyhteisöllisten voimavarojen avulla.
  • Mänttäri, Ida (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä Pro Gradu-tutkielma käsittelee suomalaista peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla. Tarkasteltu ajanjakso on rajattu vuosiin 1973-1977. Aiheeseen liittyvä tutkimustraditio painottuu uudistusta edeltäneiden suunnittelun vuosien tutkimukseen, mutta itse uudistuksen toteutusvuosiin liittyvä tarkastelu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tähän perusteeseen nojaten, lähestymistapa soveltuu hyvin tutkimustraditioon. Näkökulma sijoittuu itse opetuksen kentälle, jonka seurauksena aineistoksi valikoituivat Opettajien kaksi ammattilehteä, loppuvuodesta 1973 lakkautettu Opettajain lehti ja tästä eteenpäin aina vuoteen 1977 asti Opettaja-lehti. Tutkielman aiheen valinta perustuu koulutuksen tärkeyteen yhteiskunnallisen muutoksen yhteydessä. Koulutusta käytetään välineenä vastata muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin ja koettuja uudistuksia on tärkeää tutkia heidän näkökulmastaan, jotka ovat kaikista voimakkaimmin uudistuksen kohteena. Tässä kontekstissa tärkeimmäksi keskiöön nousevat koulumaailman arki sekä toteutuksen mahdollistajat eli opettajat ja oppilaat. Pro Gradu-tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, miten peruskoulu-uudistuksen onnistumista arvioitiin toteutusvuosina ja miten uudistus linkittyy samaan aikaan tapahtuvaan suomalaisen yhteiskunnan murrosvaiheeseen. Ajalle tyypillisiä voimakkaita muutoksia olivat elinkeinorakenteen muutokset, jotka johtivat muuttoaaltoo maaseudulta kaupunkeihin. Koulujärjestelmän uudistus oli osittain vastauksena yhteiskunnalliseen muutospaineeseen ja uudistuksella pyrittiin maksimoimaan suomalaisen koulutuksen riittävän korkea taso sekä parantamaan tasavertaisia mahdollisuuksia eri sosiaaliluokkien välillä. Tutkielman tavoitteena on myös vertailla aikaisemman tutkimuksen tuloksia tutkielman johtopäätöksiin. Merkittävää ja huomionarvoista olivat erityisesti koulu-uudistuksen suunnitteluvaiheeseen liittyvät poliittiset erimielisyydet siitä, minkälaiseksi tulevaa järjestelmää haluttiin kehittää. Vastakkain olivat myös vanhan järjestelmän kansa-, ja oppikoulunopettajat. Keskeistä Pro Gradu- tutkielmassa on tarkastella, näkyvätkö ideologiset ja poliittiset erimielisyydet yhä toteutusvaiheessa, vai nouseeko pyrkimys konsensukseen tärkeämmäksi. Tutkielmassa käytetty metodi on kvalitatiivinen kirjallisuuskatsaus ja tarkastelun kohteena ovat uudistus yleisesti sekä opettajat ja oppilaat. Tutkielman yksi tärkeimmistä johtopäätöksistä on opettajien konsensushakuisuus. Suunnitteluvuosille kuvaavia ideologisia erimielisyyksiä ei esiinny ja opettajat esiintyvät yhtenäisenä ryhmänä. Huomionarvoista on myös peruskoulu-uudistuksen lähtökohdan eriäväisyys: uudistus ei ole syntynyt täysin suoranaisesi vastauksena yhteiskunnallisiin muutospaineisiin, vaan välissä on vaikuttanut liian suureksi laajentuva keskikoulu. Keskikoulun laajentuminen on ollut enemmin seurausta suoraan yhteiskunnan murroksesta ja peruskoulu-uudistusta on kehitelty vastaukseksi keskikoulun suosion kasvamisesta seuranneeseen ongelmaan.