Browsing by Subject "opiskelijaliikkeet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-6 of 6
  • Vairimaa, Reetta (2000)
    Vuoden 1968 touko-kesäkuussa Ranskaa koetteli vakava poliittinen ja sosiaalinen kriisi. Uudistuksia peräsivät samanaikaisesti sekä opiskelijat että työläiset. Jälkimmäiset järjestivät yleislakon, joka sai koko maan lamaannuksiin yli kolmeksi viikoksi. Opiskelijoiden ja työläisten liikkeet eivät kuitenkaan sulautuneet yhteen, ja molemmat niistä kuihtuivat nopeasti. Kesäkuun lopussa järjestetyissä vaaleissa hallitseva puolue sai murskavoiton. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää opiskelijaliikkeen ja lakkoliikkeen välisiä suhteita ja pohtia, miksi yhteistyö kariutui. Käyn läpi lakon alkuvaiheet ja opiskelijaliikkeen vaikutuksen lakon syttymiseen. Liikkeiden välisiä suhteita tarkastelen kolmella tasolla. Ensin käsittelen opiskelijoiden ja työläisten kohtaamista ruohonjuuritasolla, sitten selvittelen suhteita organisaatiotasolla ja lopuksi käyn läpi poliittisia ristiriitoja äärivasemmistolaisten opiskelijoiden ja perinteisiä vasemmistopuolueita tukeneiden työläisten välillä. Lähdeaineistonani olen käyttänyt neljän pariisilaisen arkiston materiaaleja, vuonna 1968 julkaistuja pamfletteja ja katsauksia sekä aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Olen myös haastatellut kolmea tapahtumiin osallistunutta henkilöä. Suurin osa lähdeaineistostani on peräisin Pariisista, sillä Helsingissä kirjallisuutta oli heikosti saatavilla. Suomessa Ranskan toukokuun liikettä on tutkinut tietääkseni ainoastaan Veikko Tarvainen, jonka pro gradu -työ kuuluu lähdeaineistooni. Päädyin tutkielmassani johtopäätökseen, että toukokuun liikkeen kohtaloksi koitui sen hajanaisuus. Opiskelijat ja työläiset eivät olleet yhtenäisiä edes omien ryhmiensä sisällä saati sitten niiden rajojen yli. Liike oli erilaisia tavoitteita ajavien, keskenään kiistelevien kuppikuntien suma. Toisaalta tulin siihen tulokseen, että vaikka liikkeen ajamat poliittiset ja sosiaaliset saavutukset jäivät vähäisiksi, sen kulttuurinen merkitys oli suuri. Toukokuussa ei kaatunut poliittinen valta, vaan vanhat patriarkaaliset arvot. Liike oli perustaltaan ulkoparlamentaarinen ja niin olivat myös sen saavutukset.
  • Laakso, Milja Marianna (2008)
    Pro gradu -tutkielman aiheena on vuoden 1968 opiskelijaliikkeestä ja sen väkivaltaisesta tukahduttamisesta käyty menneisyyspoliittinen keskustelu Meksikossa 1990- ja 2000 luvuilla. Lokakuussa 1968 armeijan ja poliisin joukot surmasivat satoja opiskelijamielenosoituksen osanottajia maan pääkaupungissa. 1990-luvulla opiskelijaliikkeen aikaiset tapahtumat nousivat uudelleen poliittiselle agendalle osana maan demokraattista siirtymävaihetta. Syksyllä 1993 entisten opiskelijaliikkeen aktiivien järjestö perusti epävirallisen totuuskomission tutkimaan opiskelijaliikkeen aikaisia tapahtumia. Lokakuussa 1997 Meksikon parlamentin alahuoneessa perustettiin 1968-erityiskomissio, jonka tehtävänä oli vaikuttaa vuoden 1968 tapahtumia koskevien arkistojen avaamiseen. Vuonna 2001 perustettiin yleisen syyttäjänviraston yhteyteen erikoissyyttäjänvirasto tutkimaan vuotta aikaisemmin päättyneen autoritaarisen regiimin aikaisia ihmisoikeusrikkomuksia. Tutkielman tavoitteena on kuvata, mitä 68 on merkinnyt 1990- ja 2000-luvuilla Meksikon demokraattisessa siirtymävaiheessa ja miten sitä on tulkittu osana poliittista argumentaatiota. Tarkastelu rakentuu kolmen edellä mainitun organisaation ja niistä käydyn julkisen keskustelun ympärille. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen rungon muodostaa Heino Nyyssösen väitöskirjassaan käyttämä käsitteistö, jolla hän analysoi Unkarin vuoden 1956 kansannousun tulkintoja. Tutkielmassa peilataan Meksikossa käytyä keskustelua Nyyssösen analyysiin. Lisäksi sovelletaan käsitteitä, joita mm. Elizabeth Jelin on käyttänyt analysoidessaan muistin politiikkaa Latinalaisessa Amerikassa. Tutkielmassa hahmotetaan vuoden 1968 merkitystä meksikolaisten poliittisten toimijoiden historiallisen identiteetin osana. Analysoitujen keskusteluiden perusteella vuodella 1968 on ollut jatkuvasti merkittävä asema osana meksikolaisen vasemmiston oppositioidentiteettiä. Kuitenkin myös muiden kuin vasemmistolaisten poliittisten toimijoiden piirissä on tutkimusajanjakson kuluessa yhä laajemmin tunnustettu vuoden 1968 asema osana kansallista demokraattista identiteettiä. Tutkimusaihetta lähestytään myös selvittämällä, miten vuoden 1968 tapahtumia on tulkittu totuuden, oikeuden ja demokratian käsitteiden kautta. Johtopäätöksenä esitetään, että vuoden 1968 tapahtumien ensisijaiseksi tulkinnan tavaksi vakiintui tutkimusajanjaksolla vähitellen kansainvälinen ihmisoikeusviitekehys. Tutkielman keskeinen lähdeaineisto muodostuu lehdistömateriaalista. Lisäksi alkuperäislähteinä on käytetty liittovaltion parlamentin alahuoneen pöytäkirjoja ja erikoissyyttäjänviraston perustamiseen liittyviä julkisia asiakirjoja.
  • Vihko, Saara (Helsingfors universitet, 2011)
    Työ käsittelee vasemmistoradikalismia ilmiönä ja erityisesti kyseisen ilmiön eri vaiheita. Tarkempana tarkastelukohtana on Rote Armee Fraktion (RAF) -niminen vasemmistovallankumouksellinen ryhmä, joka toimi Saksan liittotasavallassa vuosina 1970-1998. Ryhmää tarkastellaan siltä kannalta, kuinka uutislehti Der Spiegel on en toimintaa eri aikoina tulkinnut. Alkuperäislähteenä on käytetty pääasiassa saksalaisessa Der Spiegel -viikkolehdessä ilmestyneitä ryhmää käsitteleviä artikkeleita. Erityistä painoa on laitettu sille, miten ryhmän toiminnassa ja toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ovat vaikuttaneet eri ajankohtina julkaistuissa artikkeleissa näkyvissä oleviin tapoihin käsitellä ryhmää ilmiönä. Tarkastelu on rajattu koskemaan lähinnä vuosia 1970. 1977. 2007 ja 2008. Lisäksi mukaan on valikoitu vuosilta 1968. 1972 ja 1975 muutamia yksittäisiä artikkeleita. Aihe liittyy osaltaan keskusteluun sekä opiskelijaliikkeen radikalisoitumisesta 1960-ja 1970-lukujen vaihteessa että terrorismista laajempana ilmiönä. Tutkimustavoitetta lähestytään kolmen eri teeman kautta. Ensimmäisenä teemana tarkastellaan RAF:iin liittyviä artikkeleita siltä kannalta, mitä nimitystä ryhmästä on milloinkin käytetty. Toisena sitä. missä vaiheessa Der Spiegelissä alettiin pitää ryhmän toimintaa terrorismina ja toimijoita terroristeina ia kolmantena temaattisena aiheena analysoidaan sitä. millaista kirjoitustyyliä on ryhmää koskevissa artikkeleissa eri aikoina käytetty. Vuoden 1977 vaikutus siihen, kuinka ryhmästä kirjoitetaan vielä 2000-luvun alussa, on ollut suuri. Kun vielä RAF:n terroriaallon ollessa kovimmillaan syksyllä 1977 kerrottiin Der Spiegelissä ryhmän pitäneen Länsi-Saksaa polvillaan edeltäneet kaksi vuotta, puhuttiin vuonna 2007 seitsemästä vuodesta. Samanaikaisesti kun 2000-luvulla kirjoitetuissa artikkeleissa annetaan ryhmälle koko sen toiminnan ajaksi se asema ja nimi, jotka se oikeastaan lopulta sai vasta syksyn 1977 myötä ja vain muutamaksi kuukaudeksi, on artikkeleissa tyylillisesti kuitenkin palattu lähemmäs 1970-luvun alkua. Heti ryhmän perustamisen jälkeen ei sitä otettu vakavana yhteiskunnallisena toimijana ja tämä näkyi Der Spiegelin uutisoinnissa viihteellisenä kerrontatyylinä. Terroriaallon ollessa pahimmillaan ei tällainen kerrontatyyli ollut käytössä vaan RAF liitettiin osaksi laajempaa terrorismi-ilmiötä. Sen sijaan vuonna 2007 ilmestyneessä artikkelisarjassa jälleen palattiin samanlaiseen suorastaan vallankumousromantiikalla leikittelevään kerrontatyyliin. Näin Der Spiegelin tuli piirtäneeksi lähes neljässäkymmenessä vuodessa pitkän kaaren opiskelijaliikkeen äärilaidan radikalisoitumisesta 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa aina Saksan liittotasavallan tuomiseen polvilleen 1977 ja yli kolmekymmentä vuotta aikaisemmin selleissään kuolleiden RAF-johtohahmojen muodostumiseen osaksi populaarikulttuuria 2000-luvun alussa.
  • Peltonen, Eeva (Työväenliikkeen kirjasto, 2006)
    Eeva Peltonen muistelee 70-lukuaan taistolaisessa opiskelijaliikkeessä.
  • Peltonen, Eeva (Työväenliikkeen kirjasto, 2006)
    Eeva Peltonen muistelee 70-lukuaan taistolaisessa opiskelijaliikkeessä.