Browsing by Subject "oppaat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 38
  • AMPY-työryhmä (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 23/2012
    Ympäristöluvasta ja sen tarpeesta säädetään ympäristönsuojelulaissa ja asetuksessa. Ympäristölupa tarvitaan toimintaan, josta saattaa aiheutua ympäristön pilaantumisen vaaraa tai kohtuutonta rasitusta naapurustolle. Luettelo niistä toiminnoista, jotka tarvitsevat aina ympäristöluvan, on ympäristönsuojeluasetuksessa. Ulkona sijaitseva ampumarata on tällainen. Suomessa on arviolta 800 ulkona sijaitsevaa, toiminnassa olevaa ampumarataa.Tässä oppaassa esitetään, mitä tietoja ampumaradan luvan hakijan tulisi antaa ympäristöluvan hakemusvaiheessa, mitä upaviranomaisen tulisi lupaharkinnassaan ottaa huomioon ja millaisia määräyksiä hyvän ampumaradan ympäristöluvan tulisi sisältää. Opas on luonteeltaan suositus, ja sitä tulee soveltaa kunkin ampumaradan erityispiirteet huomioon ottaen.
  • InnoForESt-hanke (2020)
  • InnoForESt-hanke (2020)
  • Salminen, Jani; Tuominen, Sirkku; Nystén, Taina (Finlands miljöcentral, 2012)
    Miljöhandledning
    Denna handbok redogör för biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat och bokens malgrupper ar verksamhetsutovare, konsulter i miljobranschen och myndigheterna. Handboken innehåller en kort översikt av lagstiftningen och verksamhetsutövarens skyldigheter i frågor som gäller förorening av mark och grundvatten. Därtill behandlas de specialfrågor som gäller förorening av grundvattnet på pälsfarmområden och både teoretisk och på erfarenhet baserad kunskap om biologisk sanering av grundvatten som förorenats med nitrat presenteras. Handboken och de avsnitt som beskriver hur en sanering utfors baserar sig pa material som erhallits i NITROS-undersökningen. Resultat fran motsvarande saneringar har inte tidigare publicerats i Finland. Saneringsmetodens grundprinciper är däremot allmänt accepterade och är även kända i internationell litteratur. Handbokens innehåll går att tillämpa på motsvarande objekt i Finland utan att förbiga varje objekts och grundvattenomrades särdrag, som alltid ska särskilt tas i beaktande oberoende vilken saneringsmetod för grundvattnet som tillämpas.
  • Jarva, Anne; Riipinen, Jouko (Miljöministeriet, 2012)
    Miljön i Finland 3sv/2012
    I handledningen generalplanläggning av byar behandlas specialfrågor, instrument och metoder i anslutning till planering av markanvändningen på landsbygden. Anvisningarna är i huvudsak avsedda att användas vid utarbetandet av bygeneralplaner som direkt styr byggandet på områden där behovet av byggande inte är stort. Handledningen kan också tillämpas i annan planering av markanvändningen på landsbygden, men lämpar sig inte som sådan för planering av landsbygd i närheten av städer. Handledningen uppmuntrar till att förbättra kvaliteten på planeringen av markanvändningen och fundera på vilka planerings- och styrmetoder som är ändamålsenliga i olika situationer. Det är viktigt att planeringen av landsbygd och byar ses som ett led i utvecklingen av regionerna och kommunerna. Handledningen är avsedd att hjälpa planerare, bybor, beslutsfattare och myndigheter att hitta ett gemensamt språk när det gäller planläggning av byar och annan planering av landsbygden.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Miljöministeriet, 2012)
    Miljöhandledning
    Ändringen av miljöskyddslagen vad gäller behandlingen av glesbygdens avloppsvatten trädde i kraft den 9 mars 2011. Kraven har preciserats i statsrådets förordning om behandling av hushållsavloppsvatten i områden utanför avloppsnätet. Den nya förordningen trädde i kraft den 15 mars 2011 och ersätter den tidigare förordningen från 2003. Publikationen behandlar den nya lagstiftningen och andra bestämmelser och föreskrifter som inverkar på behandlingen av avloppsvatten på glesbygden och hur dessa tillämpas i praktiken. I publikationen beskrivs behandlingskraven gällande glesbygdens avloppsvatten, hur kraven kan uppfyllas samt många andra slags åtgärder för att förbättra reningen av avloppsvatten. En viktig utgångspunkt är god och sakkunnig planering av avloppsvattensystemet. Publikationen ger svar på frågor som figurerat i offentligheten gällande avloppsvattenrening på glesbygden. Den är framför allt ett stöd för de sakkunniga som i sitt arbete kommer i kontakt med behandling av avloppsvatten.
  • Vuoristo, Heidi; Gustafsson, Juhani; Helminen, Harri; Jokela, Sinikka; Londesborough, Susan; Mannio, Jaakko; Mehtonen, Jukka; Mononen, Paula; Nakari, Tarja; Ojanen, Pekka; Ruoppa, Marja; Silvo, Kimmo; Sainio, Pirjo (Suomen ympäristökeskus, 2010)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2010
    Velvoitetarkkailuissa on toistaiseksi kiinnitetty varsin vähän huomiota jätevesien ja muun ihmistoiminnan vuoksi ympäristöön joutuviin haitallisiin yhdisteisiin ja niiden vaikutuksiin. Kemikaalien runsas ja monipuolinen käyttö tuotannossa ja kotitalouksissa sekä toisaalta kansainvälisestä ja kotimaisesta lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset ovat lisänneet paineita liittää vierasaineita koskevia selvityksiä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuihin. Esteenä on usein ollut epätietoisuus tarkkailtavien aineiden valinnasta, menetelmistä ja tarkkailuohjelmien muista yksityiskohdista. Tämä ohje on laadittu edistämään haitallisten aineiden tarkkailua sekä jätevesissä, pohjavesissä että pintavesissä. Se on tarkoitettu tarkkailua käsittelevien ja valvovien kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien laitosten ja tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien käyttöön. Julkaisu on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan asiaan liittyvää lainsäädäntöä, päästölähteitä, vesienhoitolain vaikutuksia tarkkailuun sekä kansainvälisiä käytäntöjä. Toisessa osassa esitetään suosituksia tarkkailujen järjestämiseksi ja havainnollistetaan suosituksia esimerkkitapauksilla. Haitallisten aineiden tarkkailun lisäksi julkaisussa kuvataan eräitä muitakin tarkkailuasioiden hoitoon yleisesti suositeltavia menettelytapoja, kuten tarkkailujen hyväksymiskäytäntöjä, raportointia ja laadunvarmistusta. Yhdenmukaisten menettelytapojen kuvaamista pidettiin tärkeänä, koska velvoitetarkkailuille annetut yleisohjeet ovat vuodelta 1992, eikä niitä ole uudistettu sen jälkeen. Haitallisten aineiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailujen tulee perustua riskiarviointiin ja uuden toiminnan kyseessä ollen myös riittäviin ennakkoselvityksiin. Tarvittaessa tarkkailuun tulisi kuulua syy-seuraussuhteita selvittäviä tutkinnallisia jaksoja, joiden tuottaman tiedon avulla tarkkailuista saattaa olla mahdollista karsia pois epäolennaisia osia ja keskittyä toimintaa herkimmin kuvaaviin muuttujiin. Julkaisussa korostetaan tarkkailujen kehittämistä sen mukaan, miten tietoa kertyy. Lisäksi on haluttu nostaa esiin biotestauksen mahdollisuuksia jätevesijakeiden ja kokonaisjätevesipäästöjen vaikutuksia selvitettäessä. Tarkkailun parhaita käytäntöjä ja suositeltavia valintoja on havainnollistettu muutamin kuvitteellisin esimerkkitapauksin.
  • Hallanaro, Eeva-Liisa; Kujala-Räty, Katriina (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöopas
    Noin miljoonaa suomalaista asuu kiinteistöissä, joita ei ole liitetty viemäriverkostoon. Myös näiden kiinteistöjen jätevedet pitää ympäristönsuojelulain mukaan käsitellä niin, ettei niistä koidu ympäristön pilaantumisen vaaraa.Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 2011: ympäristönsuojelulakiin säädettiin uusi luku, minkä lisäksi annettiin uusi asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Uudet säädökset ovat muuttaneet ja selventäneet haja-asutuksen jätevesien käsittelylle asetettuja vaatimuksia. Muutokset koskevat paitsi vaadittavaa puhdistustehoa, myös muun muassa kiinteistökohtaisia poikkeuksia, neuvontaa ja siirtymäaikoja. Tässä oppaassa kerrotaan uusista säädöksistä ja niiden soveltamisesta käytäntöön. Millaista puhdistustehoa vaaditaan eri tilanteissa? Ketkä voivat saada poikkeuksen käsittelyvaatimuksista? Millä teknisillä menetelmillä vaatimukset voidaan saavuttaa?Mitä lupia jätevesijärjestelmät edellyttävät? Opas on tarkoitettu kaikille, jotka joutuvat työssään tekemisiin haja-asutuksen jätevesihuollon kanssa. Se tarjoaa hyödyllistä tietoa muun muassa jätevesijärjestelmien suunnittelijoille ja rakentajille, laitetoimittajille ja huoltoyrityksille sekä kunnan eri viranomaisille. Myös haja-asutusalueen kiinteistönomistajat hyötyvät julkaisusta pohtiessaan lainsäädännön vaatimuksia omalla kohdallaan.
  • Lepistö, Jani; Westerholm, Henrik; Schultz, Eija; Uljas, Jenni; Björklöf, Katarina (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Ympäristöopas 2014
    Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi perustuu arvioon maaperässä olevista haitta-aineista ja niiden aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle tai ympäristölle. Näiden haittojen ja riskien määrittämiseksi tarvittavat kohdetiedot pohjautuvat pääosin näytteenottoon. Edustava näytteenotto onkin edellytys luotettavien arviointien tekemiselle. Siksi kenttähenkilöstön asiantuntemus ja toimintatavat vaikuttavat merkittävästi arvioinnin tuloksiin ja niistä tehtäviin päätöksiin. Tämä opas on tarkoitettu kenttähenkilöstön koulutusmateriaaliksi. Opas sisältää esimerkkejä hyvistä käytännöistä näytteenoton suunnittelussa, toteutuksessa, dokumentoinnissa ja laadunhallinnassa. Oppaassa kuvataan lisäksi erilaisia näytteenottotekniikoita, yleisempien kenttämittaredien käyttöä ja pohjavesinäytteenottoa sekä toksisuusmäärityksiin liittyvää näytteenottoa.
  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2012)
    Ympäristöhallinnon ohjeita 5/2012
    Uusi jätelaki ja siihen liittyvät ympäristönsuojelulain muutokset tulivat voimaan 1.5.2012. Jätelain kokonaisuudistuksen yhteydessä uudistettiin jätelain ja ympäristönsuojelulain jäteliitännäisiä toimintoja koskevat vakuussäännökset. Jätelain nojalla asianmukaisen jätehuollon turvaavaa vakuutta vaaditaan kotitalouksissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajilta, jätteen kuljettajilta ja välittäjiltä sekä jätteen kansainvälisiltä siirroilta. Ympäristönsuojelulain nojalla vakuutta vaaditaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajilta. Uudistuneella sääntelyllä on aiempaa tarkemmin rajattu hyväksyttävien vakuusmuotojen piiriä ja vakuudenantajatahoja. Oppaan tarkoitus on toimia sekä toiminnanharjoittajien että viranomaisten apuna uudistuneita vakuussäännöksiä sovellettaessa. Tavoitteena on myös hallintokäytännön yhtenäistäminen.
  • Hatva, Tuomo; Lapinlampi, Toivo; Vienonen, Sanna (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Ympäristöopas
    Hyvää talousvettä tuottava kaivo on välttämätön kiinteistöille, joita ei ole liitetty vesijohtoverkostoon. Oppaassa annetaan ohjeet niistä selvityksistä ja maastotutkimuksista, joita tarvitaan yhden talouden vedenhankintaa varten rakennettavan rengas- tai porakaivon paikan määrittämisessä. Oppaan päätavoite on, että ohjeet ovat käytännönläheiset ja selvät. Aluksi kuvataan pohjaveden muodostumisen periaatteita erilaisissa maa- ja kallioperäolosuhteissa sekä niiden vaikutusta kaivon sijoittamiseen ja veden laatuun.Ennen maastotutkimuksia on hyvä koota hankkeen toteuttamisessa tarvittava aineisto, kuten kartat ja tiedot kiinteistön sijaintipaikan pohjaveden laadusta.Oppaassa on lukuisia esimerkkejä erilaisiin maa- ja kallioperäolosuhteisiin oikein rakennetuista rengas- ja porakaivoista, sekä virheellisesti sijoitetuista kaivoista. Erityistä huomiota on kiinnitetty pohjaveden likaantumisriskiin tai jo tapahtuneeseen likaantumiseen.Opas on tarkoitettu kiinteistönomistajille, kuntien viranomaisille, konsulteille ja muille asiasta kiinnostuneille. Opas täydentää Suomen ympäristökeskuksen aikaisemmin julkaisemia kaivoja koskevia oppaita, ohjeita, sopimusmalleja ja mallipiirustuksia. Se ei sisällä ohjeita kaivojen rakentamisesta.Oppaassa on lukuisia piirroksia, kaavioita ja valokuvia, kun taas tekstiosuus on suhteellisen lyhyt. Kirjassa on runsaasti viitteitä kaivoveden parantamisesta sekä pohjaveden laadusta ja tutkimuksista. 
  • Jantunen, Jorma (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristö 27/2012
    Oppaan päätavoitteena on edistää YVA-menettelyn laadukasta ja yhtenäistä soveltamista kiviaineshankkeisiin, selventää YVA-menettelyssä vaadittavia selvityksiä sekä tarjota tukea ja hyviä käytäntöjä kiviaineshankkeiden ympäristövaikutusten arviointien tekemiseen. Opas on suunnattu erityisesti hankkeista vastaaville ja konsulteille, mutta myös yhteysviranomaisille ja muille kiviaineshankkeiden YVA-menettelyihin osallistuville. Kiviaineksilla tarkoitetaan hiekkaa, soraa ja kalliomurskeita. Kiviaineshankkeet voivat olla soranottoa, kallionlouhintaa,louheen murskausta ja näihin liittyviä käsittelyjä. Oppaassa on aluksi kiviaineshankkeiden toiminnan kuvaus, jossa esitellään toiminnan keskeiset vaiheet ja tekniikat. Sen jälkeen esitellään kiviaineshankkeista aiheutuva ympäristön pilaantuminen, ja miten sitä selvitetään. Keskeisimmiksi kiviaineshankkeista aiheutuviksi haitoiksi luonnonalueiden tuhoutumisen lisäksi on usein koettu melu, pöly, tärinä, pohjavesivaikutukset ja hankkeista aiheutuva liikenne. Oppaan keskeisimmän sisällön muodostaa miten kiviaineshankkeisiin sovelletaan YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Oppaassa hahmotetaan mitkä hankkeet kuuluvat arviointivelvollisuuden piiriin ja miten arviointivelvollisuuden tarve määritetään, esitellään YVA-menettelyn pääpiirteet ja käydään läpi kiviaineshankkeiden YVA-menettelyn ominaispiirteitä. Maa-ainesten kestävästä käytöstä on julkaistu ympäristöhallinnon opas vuonna 2009. Vuonna 2010 julkaistiin parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT) käsittelevä opas ympäristöasioiden hallinnasta kiviainestuotannossa. Nämä muodostavat nyt julkaistun YVA-oppaan kanssa toisiaan täydentävän kokonaisuuden, jossa toimialaa on tarkasteltu eri näkökulmista.
  • Lahdenvesi-Korhonen, Leena (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 10/2009
    Ympäristön ominaispiirteiden säilyttäminen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen ovat osa kestävää alueen kehittämistä. Kulttuuriympäristöohjelma on hyvä työkalu tähän kehittämiseen, yhteisten tavoitteiden ja tahtotilan luomiseen sekä toimenpiteiden suunnitteluun. Kulttuuriympäristöohjelma on asukkaiden, yhteisöjen, viranomaisten ja elinkeinoelämän yhteistyönä tekemä linjaus ympäristön tärkeimmistä ominaispiirteistä sekä niiden hoidosta ja hyödyntämisestä. Se kokoaa yhteen tietoa ja selittää nykypäivän ympäristön kehityshistoriaa. Se ohjaa kohteiden hoitoa, antaa viranomaisille pohjatietoa päätöksentekoon ja toimii vuorovaikutuksen välineenä. Tämä opas tarjoaa ohjeita ja näkökulmia ohjelman toteuttamiseen sekä runsaasti jo tehtyihin ohjelmiin pohjautuvia esimerkkejä kulttuuriympäristöohjelmien tekijöille: kuntien luottamushenkilöille, viranhaltijoille, ohjelmia laativille suunnittelijoille ja konsulteille sekä ohjelmatyöhön osallistuville asukkaille, yhdistyksille ja muille tahoille.
  • Lahdenvesi-Korhonen, Leena (Miljöministeriet, 2009)
    Miljön i Finland 10sv/2009
    Hållbar utveckling av ett område inbegriper att man bevarar miljöns särdrag och utnyttjar de möjligheter som miljön erbjuder. Ett kulturmiljöprogram är ett utmärkt verktyg då man bygger upp gemensamma mål och ambitioner samt planerar åtgärder inom ramen för detta utvecklingsarbete. Ett kulturmiljöprogram ger riktlinjer om de viktigaste särdragen i miljön och om vården och utnyttjandet av dessa. Riktlinjerna dras upp i samverkan mellan invånare, samfund, myndigheter, näringslivet och miljövårdsexperter. Programmet sammanställer information och förklarar hur våra dagars miljö har utvecklats. Det ger handledning i hur kulturmiljöobjekten ska vårdas, erbjuder bakgrundsinformation för myndigheterna för beslutsfattande och fungerar som ett verktyg för växelverkan. I denna guide finns anvisningar för och synpunkter på hur programmet kan genomföras, samt riktligt med exempel från redan genomförda program. Guiden riktar sig till dem som är involverade i utarbetandet av kulturmiljöprogram: förtroendevalda i kommunerna, tjänsteinnehavare, planerare och konsulter som utarbetar programmen samt invånare, föreningar och andra parter som deltar i programarbetet.
  • Unknown author (Pirkanmaan ympäristökeskus & Hämeen ympäristökeskus, 2008)
    Ympäristöopas
    Ensimmäiset kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmat valmistuivat kunnissa vuonna 2004. Nyt vesihuollon kehittämissuunnitelmien osalta ollaan siirtymässä niiden päivitysvaiheeseen Tämä julkaisu on laadittu ensisijaisesti kunnan vesihuollon kehittämisestä vastaavan tahon tueksi arvioitaessa olemassa olevan suunnitelman sisältöä ja päivittämistarvetta. Julkaisu ei pyri olemaan kuntia sitova, vaan sen tavoitteena on antaa suunnitteluun osallistuville esimerkkejä ja suuntaviivoja strategisluonteisen vesihuollon kehittämissuunnitelman laatimiseksi. Tavoitteena on tuoda esiin myös uusia näkökulmia helpottamaan suunnitelman sisällön laadintaa ja korostaa vesihuollon merkittävyyttä välttämättömyyspalveluna.
  • Jarva, Anne; Riipinen, Jouko (Ympäristöministeriö, 2012)
    Suomen ympäristö 3/2012
    Kyläyleiskaavoitus-oppaassa käsitellään maaseudun maankäytön suunnittelun erityiskysymyksiä, välineitä ja menetelmiä. Ohjeistus on tarkoitettu pääasiassa suoraan rakentamista ohjaavien kyläyleiskaavojen laadintaan alueilla, joilla rakentamisen paine ei ole merkittävä. Sitä voidaan soveltaa myös muissa maaseudun maankäytön suunnittelutilanteissa, mutta sellaisenaan opas ei sovellu kaupunkien läheisen maaseudun suunnitteluun. Opas kannustaa parantamaan maankäytön suunnittelun laatua ja pohtimaan kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisia suunnittelun ja ohjaamisen menetelmiä. On tärkeää, että maaseudun ja kylien suunnittelu nähdään laajemmin osana seutujen ja kuntien kehittämistä. Opas on tarkoitettu auttamaan suunnittelijoita, kyläläisiä, päätöksentekijöitä ja viranomaisia löytämään yhteisen kielen kylien kaavoituksessa ja muussa maaseudun suunnittelussa.
  • Mäkelä, Katariina; Salo, Pälvi (Suomen ympäristökeskus, 2021)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 47/2021
    Alueiden käytön suunnittelun ja luonnonvarojen kestävän käytön tueksi tarvitaan ajantasaista luontotietoa. Luonnonarvoja voidaan turvata vain, jos ne tunnetaan ja niihin kohdistuvat vaikutukset arvioidaan ennen hankkeiden ja suunnitelmien toteuttamista. Tämä opas on valmisteltu ympäristöministeriön ohjauksessa ja on luonteeltaan suositus hyviksi käytännöiksi. Se ohjaa luontoselvitysten tilaajia ja tekijöitä sekä viranomaisia ja muita aiheen parissa työskenteleviä luonnonarvojen riittävän laajaan, tarkkaan ja asiantuntevaan selvittämiseen sekä asianmukaiseen luontovaikutusten arviointiin. Luontoselvitys tarkoittaa tietyn alueen luonnonarvojen selvittämistä kaikkine vaiheineen, alkaen olemassa olevien tietojen kokoamisesta ja sisältäen niin maastotyöt, arvottamisen ja suositusten antamisen kuin tulosten raportoinnin. Opas ohjeistaa muun muassa luontoselvityksen tilaajaa luontoselvityksen tarjouspyynnön laadinnassa sekä tilattavan selvityksen sisällön ja riittävyyden arvioinnissa. Luontoselvitysten tekijöille annetaan ohjeita esimerkiksi tietojen keräämisestä maastossa. Uusina asioina oppaaseen on tuotu esimerkiksi uhanalaiset luontotyypit ja ennakoivaa suunnittelua tukeva luonnonarvojen yleisselvitys. Sillä tarkoitetaan luontoselvitystä, jonka ansiosta esimerkiksi kunnan luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeimmät alueet ovat tiedossa jo hankkeen sijoituspaikkaa suunniteltaessa. Oppaassa esitellään myös valtakunnallisesti sovellettava arvottamisen luokitus ja kriteerit, joiden perusteella selvitysalueen eri osat asetetaan tärkeysjärjestykseen. Yhdessä arvottaminen ja luonnonarvojen huomioon ottamisesta annettavat suositukset tiivistävät luontoselvityksen keskeisen sisällön. Luontoselvitykseen pohjautuva luontovaikutusten arviointi sisältää vaikutusten tunnistamisen, vaikutusten merkittävyyden arvioinnin sekä mahdollisten lieventävien toimenpiteiden tarkastelun. Arvioinnin tueksi oppaassa esitellään sovellus vaikutusten merkittävyyttä sen osatekijöiden avulla järjestelmällisesti arvioivasta ARVI-lähestymistavasta. Kaavoitusmenettelyyn, YVA- ja SOVA-lainsäädäntöön sekä Natura-arviointiin liittyviä luontovaikutusten arvioinnin erityispiirteitä käsitellään oppaassa erikseen. Oppaassa esitellään myös lyhyesti kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia luontokatoa torjuvia toimenpiteitä sekä luontoselvitysten tekemistä ohjaavaa lainsäädäntöä. Oppaaseen kootut tietolähteet, muistilistat ja muut liitteet täydentävät oppaan tekstejä. Opas valmistuu tilanteessa, jossa luonnonsuojelulain ja maankäyttö- ja rakennuslain tulevien muutosten tiedetään aiheuttavat päivitystarpeita jo lähivuosien aikana. Osin tämän vuoksi opas julkaistaan ainoastaan sähköisessä muodossa.
  • Juvonen, Janne (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Ympäristöopas
    Lämpökaivojen suosio Suomessa on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti, mutta silti niistä tiedetään melko vähän. Oppaan tarkoituksena on lisätä yleistä tietämystä lämpökaivoista ja myös ehkäistä lämpökaivoihin liittyviä ympäristö- ja toimintaongelmia edistämällä laadukasta rakentamistapaa. Oppaassa käsitellään lämpökaivojen suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja huoltoa.Ennen lämpökaivon tilaamista ja rakentamista pitää selvittää mahdolliset esteet rakentamiselle ja miettiä onko tontilla sopivaa paikkaa lämpökaivon sijoittamiseen. Oppaassa käydään läpi ennen tilaamista ja tilaamisvaiheessa huomioitavia asioita. Tilaajan kannattaa pyytää kokonaistarjous, joka kattaa koko työn ja materiaalit alusta loppuun. Oppaassa esitetään myös suosituksia lämpökaivojen sijoittamisesta ja rakentamistavasta sekä tarkastellaan yleisimmin käytettyjen lämmönsiirtoaineiden ominaisuuksia.Opas on suunnattu tilaajille, suunnittelijoille, urakoitsijoille ja viranomaisille. Sisällössä painotetaan lämpökaivojen hyödyntämistä lähinnä pientalojen lämmityksessä.
  • Pelkonen, Riina (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 33/2013
    Maatalouden biokaasulaitoksen ympäristölupaoppaan tavoitteena on opastaa, millaista tietoa luvanhakijalta tulisi lupahakemusvaiheessa edellyttää, mitä lupaviranomaisen tulisi ottaa huomioon maatilojen biokaasulaitosten lupaharkinnassa ja millaisia määräyksiä hyvän maatilan biokaasulaitoksen ympäristöluvan tulisi sisältää. Oppaassa kuvaillaan maatilakokoluokan biokaasulaitoksen hyvän ympäristölupapäätöksen lupamääräysten sisältöä. Lisäksi oppaassa esitetään tietoa maatilan biokaasulaitoksista ja niitä koskevasta ympäristölainsäädännöstä sekä yleisesti ympäristölupamenettelystä ja ympäristöluvan hakuprosessista. Oppaassa keskitytään ainoastaan maatilan biokaasulaitoksen kannalta olennaisiin lupamääräyksiin sekä esitellään yleispiirteisesti maatilan biokaasulaitoksille soveltuvia parhaita käytettävissä olevia tekniikoita. Osa A sisältää yleiskuvauksen maatilojen biokaasulaitostoiminnasta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä. Osa B on suunnattu luvanhakijalle ja käsittää maatilan biokaasulaitoksen lupahakemuksessa edellytettävät tiedot. Osassa C on kuvattu maatilan biokaasulaitokselle asetettavia lupamääräyksiä. Se on suunnattu lähinnä viranomaisille ja sen tavoitteena on maatilojen biokaasulaitosten ympäristölupakäytäntöjen yhtenäistäminen ja hyvien käytäntöjen edistäminen.
  • Sukatsev, V. (Suomen metsätieteellinen seura, 1960)