Browsing by Subject "oppimisteoria"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Simola, Noora (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä tutkielma tarkastelee minkälaisia neutralisaatioita, eli perusteluita nuoret koulu-uhkaajat esittävät teoilleen hyödyntäen kriminologista neutralisaatioteoriaa sekä oppimisteoriaa. Koulu-uhkaukset ja koulusurmat ovat muovanneet kouluväkivallan ilmiötä ja luoneet pelkoa uudesta potentiaalisesta vakavasta kouluväkivaltatapauksesta koulujen arkeen. Aiempi tutkimus on keskittynyt koulusurmia ympäröiviin näkökulmiin sekä koulu-uhkaajien tai uhkausten arviointiin. Tutkimuksen tavoitteena on tutkia nuorten esittämien neutralisaatioiden eri muotoja. Aineistona on vuosien 2013-2018 poliisien kirjaamat esitutkintapöytäkirjat, jotka sisältävät alle 30-vuotiaiden nuorten esittämät poliisien tutkimat koulusurmauhkaukset. Esitutkintapöytäkirjoissa (33 kpl) oli 41 uhkaajaa, joiden ikä vaihteli 11–27-vuoden välillä ja joista enemmistö oli poikia, mutta joukossa oli myös tyttöjä. Analyysi tehtiin laadullisen teorialähtöisen sisällönanalyysimenetelmän avulla. Aineistosta nousee esiin viittä klassista neutralisaatiota ja 11 ei-klassista neutralisaatiota sekä kolme aiemmalle tutkimukselle verrattain tuntematonta ei-klassista neutralisaatiota. Tarkastelun painopisteenä olivat sukupuolen ja tekoympäristön osalta esiintyvät eroavaisuudet neutralisaatioissa sekä oppimisen ilmeneminen aineistossa. Tulosten mukaan nuoret koulu-uhkaajat neutralisoivat tekojaan klassisilla tavoilla vetoamalla useimmiten ajattelemattomuuteen, vitseihin, väärinkäsityksiin, vihaisuuteen ja muiden vuoksi tekemiseen. Joukossa esiintyy myös ei-klassisia neutralisaatioita, kuten aikomuksen kieltämistä, kätkeytymistä epätäydellisen tiedon taakse ja tekojen kielellä ilmaisemista sekä huomiohakuisuutta. Neutralisointitavat erosivat lievempien ja vakavampien uhkaustapausten uhkaajien välillä etenkin uhrin kieltämisen ja korkeampiin periaatteisiin vetoamisen sekä tekojen kielen osalta. Tytöt neutralisoivat enemmän sisältä kumpuavilla tavoilla korostamalla luonnetta, mielenlaatua ja syvää ihailua tai vihaa. Pojat puolestaan vetosivat useammin vitseihin ”verukkeina” ja korostivat vaikeuksiaan sekä hakivat huomiota. Verkkouhkaajat vetosivat huomiohakuisuuteen ja ilmensivät paljon oppimista. Tulokset tukevat myös kriminologista oppimisteoreettista näkemystä siitä, että rikollisuudelle suotuisia määritelmiä, ilmauksia, neutralisaatioita ja rikostekniikoita voidaan oppia. Tulokset ovat yhteneväisiä aiemman tutkimuksen kanssa, etenkin lievempien koulu-uhkaustapausten uhkaajien esittämien neutralisaatioiden osalta. Lisäksi ne syventävät sitä, tarjoten uudenlaisia neutralisaatioita ja ilmentäen eroavaisuuksia sukupuolen sekä tekoympäristön osalta. Koulu-uhkaajien neutralisaatioiden eroavaisuuksien tutkiminen on haastavaa aiemman tutkimuksen vähäisyyden vuoksi. Koulu-uhkaukset vaikuttavat siirtyneen osittain verkkoympäristöön ja vakavampien uhkausten taustalla ilmenee enemmän suunnitelmallisuutta ja teon valmistelua. Tulosten valossa koulu-uhkausten tutkiminen laajalla aineistolla ja eri näkökulmista on aiheellista, jotta ilmiön ajallista kehittymistä voidaan ymmärtää ja interventioita kehittää.
  • Naskali, Tiina (Helsingfors universitet, 2016)
    Positive deviance is a theoretical behavioural approach. It reviews the impact of education and problem solving through individual activity. Positive deviance as an approach has been involved in larger amount in the development of workplace and organization development. For the educational field the linkage is rather new and additional research was needed. This study does not focus on education as a whole but more specifically the learning process. This is due to the active characteristics of a learning process. Learning is a continuous activity and cannot be bound to certain structures and contexts only. This study wanted to bring knowledge for to support the design of education and teaching processes. The study aimed to place positive deviance to the framework of the radical educational theories. In addition to similarities clear differences were expected to be found between the theories chosen to the comparison. However, the expectation was that positive deviance can be seen as a separated radical educational approach. By reviewing a case example this study aimed to define whether positive deviance can be seen as a new type of approach, answering the current demands set on the education sector. The study was based on written materials and combined phenomenological basis with classifying text analysis. The concept of positive deviance was first defined based on earlier studies focusing on its theoretical background. After concept definition the study compared the positive deviance approach with theories of anarchist pedagogy, pedagogy of the oppressed, swarm intelligence and expansive learning. The comparison was done by using a comparison framework, structured specifically for this purpose. The following seven factors were used as the basis for the framework: activating effect, departure from norms of a referent group, intentionality of behavior, voluntary characteristics of action, individual activity, community activity, and aim to make a positive impact in the society. In order to define the applicability of positive deviance to the education sector, the functionality of the approach was described through a case study executed in Argentina in early 2000s. The study showed that positive deviance is not identical with the studied radical theories. The terminology differed somewhat between the chosen theoretical approaches. However, this did not have a significant effect on the overall comparison results. In this study the review of the case study did not give a full picture on the applicability of positive deviance to the educational field. The results of the case study, however, showed a possibility for the applicability of the approach, as long as the context factors are properly taken into account.