Browsing by Subject "optiot"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-5 of 5
  • Juvonen, Mirka (2004)
    Optio-ohjelmien yleistymisen ja osaltaan myös sen väärinkäytösten myötä on herännyt tarve ymmärtää paremmin optioiden kannustus- ja sitouttamisvaikutuksia. Tämän pro gradu -tutkielman ensisijaisena tarkoituksena on kartoittaa optionsaajien käsityksiä organisaatioon sitoutumisesta ja optioiden vaikutuksesta sitoutumiseen. Pyrin saamaan selville, miten optionsaajat määrittelevät sitoutumisen työelämän viitekehyksessä, millaisia edellytyksiä he asettavat sitoutumisen synnylle ja millaisia seurauksia he uskovat organisaatioon sitoutumisella olevan. Lisäksi tarkastelen optionsaajien käsityksiä optioiden vaikutuksesta organisaatioon sitoutumiseen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivista menetelmää käyttäen ja aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Haastattelin yhteensä 13 optionsaajaa viidestä eri yrityksestä, jotka olivat kooltaan joko suuria tai keskisuuria. Tutkimushenkilöni erosivat toisistaan iän, sukupuolen, työtehtävän, kertyneiden työvuosien ja edustamansa optiojärjestelmän suhteen. Haastattelin sekä sellaisten optioiden haltijoita, joiden optioilla on tällä hetkellä perusarvoa sekä arvottomien optioiden omistajia. Samoin haastattelin sekä koko henkilöstön että avainhenkilöstön optio-ohjelmissa mukana olevia optionsaajia. Tutkimukseni viitekehyksenä toimi organisaatioon sitoutumisen teoriapohja, josta erityisesti tulee mainita Allenin ja Meyerin (1990a) sitoutumisen komponenttimalli sekä Mathieun ja Zajacin (1990) että Meyerin ym:iden (2002) suorittamat kattavat meta-analyysit. Tutkimustulokseni tukevat pääosin jo olemassa olevaa organisaatioon sitoutumisen teoriapohjaa. Haastattelemani optionsaajat eivät olleet yksimielisiä sitoutumisen määritelmästä, kuten eivät ole sitoutumistutkijatkaan. Useimmiten sitoutuminen liitettiin tässä tutkimuksessa motivaation käsitteeseen. Työpaikkaan sitoutumisen edellytyksinä haastattelemani optionsaajat pitivät ennen kaikkea työssä viihtymistä ja työtehtävän mielekkyyttä. Myös mahdollisuutta edetä uralla sekä reilua, arvostavaa ja luottavaista kohtelua pidettiin tärkeinä sitoutumisen edellytyksinä. Kaikki haastatellut optionsaajat olivat yhtä mieltä siitä, että organisaatioon sitoutumisella on positiivia vaikutuksia työkäyttäytymiseen. Sitoutuneen työntekijän kuvailtiin olevan joustava, luotettava ja tehokas, asettavan työn etusijalle itseensä nähden, ylittävän työn asettamat roolivaatimukset ja olevan haluton vaihtamaan työpaikkaa. Sen sijaan käsitys optioiden sitouttavasta vaikutuksesta ei saanut juurikaan tukea tästä tutkimuksesta. Optioilla ei joko uskottu olevan mitään vaikutusta sitoutumiseen tai sitten optioiden nähtiin vaikuttavan sitoutumiseen korkeintaan yhdessä muiden sitoutumisen edellytysten kanssa. Lisäksi optioilla arvioitiin usein olevan suorastaan negatiivinen vaikutus työkäyttäytymiseen. Tämän aineiston perusteella näyttääkin siltä, että optiot eivät ainakaan yksistään voi saada aikaan organisaatioon sitoutumista.
  • Kuusi, Tero (2006)
    Pro gradu -työssäni esittelen nuorten kasvuyritysten rahoitukseen liittyvää optioteoriaa. Tutkin näiden yritysten saamien investointien allokointi- ja ajoittamisongelmaa. Viime vuosien vallitseva trendi Euroopassa on ollut nuorten kasvuyritysten vaikeus saada rahoitusta. Esittelen nuorten kasvuyritysten arvottamiseen soveltuvia nykyarvomenetelmiä. Erilaiset yrityksen strategiset valinnat ja joustavuudet nostavat sen nykyarvoa. Nuorten kasvuyritysten arvosta suuri osa sisältyy sen kasvuoptioihin, mikä on tärkeä syy tarkastella niitä optioteoreettisesti. Tarkastelen investointien ajoittamista laajentamalla investointien ajoitusmallia (alunperin Mcdonald & Siegel (1984)) koskemaan uuden rahoittajan saamaa osaa yrityksen arvosta. Kuvaan investointien viivästymistä investoinnin todennäköisyydellä tietyn aikaperiodin aikana. Rahoitusmarkkinoiden rakenteen ja viivästymisen välillä on mallini perusteella yhteys. Investointien todennäköisyys on suurimmillaan, kun pienten yritysten rahoitusmarkkinat ovat edullisia rahoittajalle ja kilpailu kiristyy nopeasti yrityksen potentiaalisen arvon kasvaessa. Sovellan Grenadierin & Wangin (2005) artikkelissa kehitettyä palkitsemismallia yrittäjän kannustamiseen nuoressa kasvuyrityksessä. Kun yrittäjän omistusosuus on pieni ja valvonta tehotonta, rahoitussopimuksen palkitsevuus määrittyy yrittäjän työmäärän ylläpitämisen ja informaation paljastamisen ehdoilla. Mallin mukaan haitallisen valinnan estämiseksi sopimuksen on viivästytettävä heikkolaatuisten yritysten saamia investointeja. Työmäärän kannustamisella ei ole sen sijaan samanlaista vaikutusta. Valvonnan vaikutus investointien ajoittamiseen ja investointikohteen edullisuuteen on riippuvainen epätäydellisen informaation eri ilmenemismuodoista. Mikäli vain työn valvonta on mahdollista, malli ennustaa valvonnan lisäämisen nostavan ajoittamisen synnyttämiä tehokkuushaittoja. Tutkielmassani osoitan, että epävarmuus yrityksen liiketoiminnassa ja informaation luotettavuus yhdessä määrittävät investointien suunnittelua. Kokoavasti vaikuttaa siltä, että investointien viivästymistä aiheuttavat yrityksen heikon laadun lisäksi erityisesti haitallisen valinnan ongelma, yrityksen arvon (realistisissa mitoissa) suuri heilahtelu ja rahoitusmarkkinoiden heikko kyky reagoida yritysten lupaavuuden kasvuun. Silloin rahoittajan etujen mukaista on odottaa tai tehdä sellainen sopimus, joka viivästyttää delegoitua investointipäätöstä. Viivästymisen yhteiskunnallinen haitallisuus riippuu investoinnin kautta syntyvistä ulkoisvaikutuksista. Odottaminen voi osoittaa rahoittajalta tervettä harkintaa. Kuitenkin investointien synnyttäessä paljon yhteiskuntaa hyödyttäviä ulkoisvaikutuksia, joista rahoittaja ei suoraan hyödy, odottaminen on haitallista. Agenttiongelmien synnyttämä viivästyminen on aina haitallista.
  • Hellman, Jaana (2007)
    Tutkielmassa tarkastellaan liikkeenjohdon optioiden vaikutusta johtajan riskikäyttäytymiseen. Tarkoituksena on tutkia optioiden riskikannustimia, ja ydinkysymyksenä selvitetään, kannustavatko optiot johtajaa suurempaan riskinottoon vai eivät. Ensin tarkastellaan optioiden arvonmuodostusta, jossa merkittävimpänä lähteenä on Lambertin ym. (1991) artikkeli. Sitten analysoidaan palkkiojärjestelmien vaikutuksia johtajan riskikäyttäytymiseen lähinnä Rossin (2004) hyötyfunktioanalyysin pohjalta. Lopuksi pohditaan tiiviisti optio-ohjelman rakenteen vaikutusta riskikannustimiin, ja esitetään Brisleyn (2006) optioiden toteutusajankohtaa ja riskikannustimia käsittelevä malli. Yleisen käsityksen mukaan liikkeenjohdon optioilla pystytään kasvattamaan johtajan riskinottoa. Riskinotto määritellään usein yrityksen osakkeen volatiliteetin kasvuna. Black - Scholes-mallin mukaan osto-option arvo kasvaa osakkeen volatiliteetin kasvaessa. Koska arvo kasvaa, niin johtajalla ajatellaan olevan kannustin pyrkiä kasvattamaan osakkeen volatiliteettia. Uudemman tutkimuksen mukaan Black - Scholes-malli ei kuitenkaan sovellu kannustinoptioiden arvon määritykseen. Tämä johtuu siitä, että Black - Scholes-mallissa sijoittajan oletetaan voivan hajauttaa sijoituksensa vapaasti markkinoilla. Jos sijoitus voidaan hajauttaa tehokkaasti, niin sijoittaja on riskineutraali yksittäisen yrityksen suhteen. Kannustinoptioiden ehtoihin yleensä liittyy rajoitteita, jotka estävät johtajaa hajauttamasta sijoitustaan tehokkaasti. Tällöin johtaja ei ole riskineutraali johtamansa yrityksen suhteen. Johtaja on riskiä karttava. Tällöin Black - Scholes-malli yliarvioi optioiden arvoa johtajan näkökulmasta, ja kannustimet eivät johtajan näkökulmasta ole yhtä suuret kuin omistajien näkökulmasta. Tutkimustulosten mukaan optiot eivät välttämättä kannusta johtajaa ottamaan riskejä. Näin on erityisesti silloin, kun johtajan odotettu optiotulo on jo "riittävän" suuri. Jos odotettu optiotulo on riittävän suuri, niin johtajan ei enää kannata riskeerata sitä ottamalla turhia riskejä. Johtajan ei kannata ottaa turhia riskejä myöskään siksi, että epäonnistuminen saattaa toimia signaalina johtajan ammattitaidottomuudesta, jolloin johtajan arvo "johtajamarkkinoilla" heikkenee. Se, kuinka suuri on riittävä optiotulo, riippuu johtajan henkilökohtaisista preferensseistä. Optio-ohjelmien riskikannustimiin voidaan vaikuttaa muuttamalla optio-ohjelman rakennetta. Yksi mahdollisesti merkittävä muuttuja on optioiden toteutusajankohta. Tutkielmassa esitettävän mallin mukaan muokkaamalla toteutusajankohtaa yrityksen osakkeen hinnasta riippuvasti, voidaan johtajan riskikannustimia ylläpitää. Kun johtajan odotettu optiotulo on niin suuri, että johtaja ei ole enää halukas ottamaan riskejä, niin johtajan sallitaan toteuttaa ainakin osa optioista. Lisäksi voidaan myöntää uusia optioita, jotka palauttavat kannustimet.
  • Ehanti, Anna (2005)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan päätösvaltaoikeuksien ja kannustimien eroa yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Tarkastelu tapahtuu aloittelevien yritysten tapauksessa Oliver Hartin (2001) "Financial Contracting" -artikkelissa esitetyn mallin mukaisesti. Mallin avulla pohditaan, millaisten päätöksenteko-oikeus -allokaatioiden vallitessa yritys kannattaa perustaa, ja kannattaako eri toimijoiden yrittää vaikuttaa lopputulokseen. Kypsempiä yrityksiä käsitellään Jean Tirolen (2001) "Corporate Governance" -artikkelissa muodostaman mallin avulla. Ensiksi pohditaan osakkeenomistajien preferenssejä ja sitä, miten osakkeenomistajat ja investoijat varmistavat preferenssiensä huomioonottamisen erityisesti johdon kannustimien ja päätösvaltaoikeuksien tapauksissa. Tämän jälkeen esitellään termi sidosryhmät, ja käsitellään sidosryhmien preferenssejä kypsän yrityksen toiminnassa. Tutkielmassa päädytään seuraaviin tuloksiin. Uusien yritysten kontrollissa painottuu ulkopuolisten rahoittajien rooli, sillä jos heitä ei saada mukaan projektiin, ei yritys saa tarvitsemaansa alkupääomaa. Tarvittavan alkupääoman saamiseksi yrityksen omistajat luopuvat alkuvaiheessa tietyistä oikeuksista riskirahoittajien hyväksi. Hartin muodostaman mallin avulla huomataan, että erilaiset päätöksentekoallokaatiot vaikuttavat yrityksen arvoon ja että päätösoikeuksien erilaisilla allokaatioilla saadaan erilaisia tuloksia yrityksen kannattavuudesta. Projektin käynnistymiseksi tarvitaan sekä velkojia että riskirahoittajia. Kypsempien yritysten tapauksessa painottuu omistajien rooli, jotka määräävät johdon palkkiot ja hallituksen välityksellä kontrolloivat liikkeenjohtoa. Osakkeenomistajien preferenssien painottumiselle muodostuu kolme argumenttia; luvatun tulon muodostuminen, johtajan tehokkaat kannustimet sekä jakamattoman kontrollin edut päätöksenteossa. Kuitenkaan osakkeenomistajan etujen huomioonotto ei ole yksiselitteisesti paras vaihtoehto. Se nimittäin luo valintoja, jotka ovat vinoutuneita. Loppupäätelmänä voidaan kuitenkin sanoa, että osakkeenomistajat kontrolloivat johtoa rakentamalla kannustinjärjestelmän johdon optioiden, ei sidosryhmien hyvinvontiin sidottujen palkkioiden, avulla.
  • Mäkelä, Janne (2001)
    Työni jakaantuu pääasiassa kolmeen osaan, joista ensimmäisessä käydään läpi portfolioteoriaa ja riskin hajauttamista yleisellä tasolla. Toisessa osassa keskitytään työn pääteemaan, ja esitellään osakeindeksilaina sekä siihen liittyvät sijoitusinstrumentit. Tarkoituksena on esitellä osakeindeksilaina ja käydä läpi sen hinnoittelu sekä teoriassa että laskea myös lainan hinta todellisilla arvoilla. Lopuksi lainan korkoriippuvuutta vertaillaan tavallisten joukkovelkakirjojen korkoherkkyyteen. Tutkitaan kuinka hyvin lainoja voi approksimoida modifioidulla duraatiolla. Valitsemani käsittely tyyli aiheeseen on esittelevä. Tyylin valinta on tietoinen ja tärkeimmät teoriat ja osakeindeksilainaan liittyvät tekijät on pyritty esittämään perusteellisesti. Luvussa viisi on vertailtu osakeindeksilainan korkoherkkyyttä eri maturiteeteillä ja nimelliskoroilla oleviin joukkovelkakirjoihin. Kritiikkiä on esitetty pääasiassa työn lopussa, mutta myös tilanteen mukaan, mikäli siihen on ollut aihetta. Aiheesta ei löytynyt suoraan sitä koskevaa kirjallisuutta, joten saadakseni työn kasaan olen joutunut kahlaamaan melkoisen määrän kirjallista materiaalia, joista vain osaa on käytetty lähteinä. Toisessa luvussa tarkastellaan portfolioteoriaa työn taustaksi. Siinä esitellään portfolion tuotto -ja riskilukuja, sekä osakkeen arvon laskeminen CAP-mallin avulla. Kolmannessa luvussa esitellään osakeindeksilaina ja sen teoreettinen hinnoittelu malli. Ensin esitellää lainaan liittyvät peruskäsitteet, jonka jälkeen osakeindeksilaina erotetaan optio-osaan ja joukkovelkakirjaan sen hinnoittelua varten. Option hinta lasketaan Black & Scholesin optionhinnoittelukaavalla ja lainalle saadaan hinta joukkovelkakirjojen hinnoittelumallilla. Lopuksi summataan saadut tulokset ja saadaan osakeindeksilainalle hinta. Kolmannessa luvussa käsitellään myös joukkovelkakirjoihin liittyviä riskejä, keskittyen kuitenkin korkoriskiin ja siihen kuinka korkoherkkyyttä voidaan arvioida modifioidulla duraatiolla. Neljännessä luvussa on tuotu vertailun vuoksi mukaan sijoitusrahastoja. Luvussa käsitellään kuinka rahastoja voidaan vertailla keskenään ja voidaanko niitä vertailla osakeindeksilainojen kanssa. Viides luku on työn empiirinen osio. Siinä osakeindeksilainalle lasketaan hinta todellisilla luvuilla. Osakeindeksilainan korkoherkkyyttä verrataan erilaisiin joukkovelkakirjalainoihin. Tutkitaan myös voidaanko lainojen korkoherkkyyttä approksimoida modifioidulla duraatiolla. Luvun lopussa tarkastellaan hajautuksen perusteeksi vielä eri indeksien välisiä korrelaatioita. Kuudennessa luvussa käsitellään osakeindeksilainoihin liittyvää kritiikkiä. Seitsemännessä luvussa vedetään yhteen työn tulokset ja päätelmät.