Browsing by Subject "orgaaniset yhdisteet"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-19 of 19
  • Herve, Sirpa; Paasivirta, Jaakko; Ahkola, Heidi; Heinonen, Pertti (Finnish Environment Institute, 2010)
    Reports of the Finnish Environment Institute 14/2010
  • Kortelainen, Pirkko (National Board of Waters and the Environment, Vesi- ja ympäristöhallitus, 1993)
    Publications of the Water and Environment Research Institute 13
  • Äystö, Lauri; Högmander, Pia; Fjäder, Päivi; Salminen, Jani (Suomen ympäristökeskus, 2022)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 27/2022
    Haitallisten aineiden esiintymistä kierrätyslannoitteissa ja niiden raaka-aineissa selvitettiin maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Jätelannoite-hankkeessa. Hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisätietoa kansallisen lannoitelainsäädännön uudistamisen tueksi. EU:n uusi Lannoitevalmisteasetus (2019/1009) määrittelee laatukriteerit ja sallitut syötteet EU-lannoitevalmisteille, joille tulee myös taata vapaa liikkuvuus EU-alueella. Asetus rajaa EU-lannoitevalmisteiden sallittujen raaka-aineiden ulkopuolelle useita jäteperäisiä materiaaleja, joita on kuitenkin Suomessa käytetty pitkään lannoitevalmisteina tai niiden raaka-aineina. Tällaiset materiaalit jäävät jatkossa kansallisen lainsäädännön piiriin. Näihin materiaaleihin lukeutuvat mm. yhdyskuntajätevesiliete, lanta ja metsäteollisuuden lietteet. Suomessa lannoitelainsäädäntö asettaa raja-arvot ja seurantavelvoitteet kahdeksalle lannoitteiden sisältämälle haitalliselle raskasmetallille. EU:n Lannoitevalmisteasetus puolestaan määrittelee laatukriteerit näiden lisäksi myös muutamille orgaanisille yhdisteryhmille, kuten PCDD/F-, PAH- ja PCB-yhdisteille. Monissa EU-maissa on jo aiemmin sovellettu kansallisia raja-arvoja Lannoitevalmisteasetuksen piiriin kuuluville haitallisille aineille, mutta paikoin myös esim. PFAS- ja LAS-yhdisteille sekä ftalaateille. Lisäksi kirjallisuudessa on nostettu esille monia muita huolta aiheuttavia yhdisteitä. Tässä työssä kartoitettiin eri maissa lannoitevalmisteille sovellettavia laatukriteerejä. Näitä verrattiin Suomesta saatavilla olevaan pitoisuusaineistoon. Lisäksi pyrittiin tarkastelemaan missä määrin kirjallisuudessa esille nostettuja yhdisteitä on määritetty suomalaisista materiaaleista. Aineiston saatavuus vaihtelee materiaaleittain. Yhdyskuntajätevesilietteistä ja ruoppausmassoista on saatavilla eniten pitoisuustietoja, kun taas eläinperäisten ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen kohdalla aineistoa on hyvin vähän. Kirjallisuuden perusteella hankkeessa pyrittiin myös tunnistamaan materiaalikohtaisesti sellaisia haitallisia aineita, joiden esiintymistä kierrätyslannoitevalmisteissa ja niiden raaka-aineissa olisi aiheellista selvittää aiempaa tarkemmin. Tällaisiin yhdisteisiin lukeutuvat mm. metsäteollisuuden lietteiden mahdollisesti sisältämät kvaternaariset ammoniumyhdisteet, eläinperäisten ja elintarviketeollisuuden sivuvirtojen lääke- ja torjunta-ainejäämät, ruoppausmassojen sisältämät organotinat, ja yhdyskuntajätevesilietteiden sisältämät lääkejäämät, LAS-yhdisteet, siloksaanit ja synteettiset myskit. Kierrätyslannoitteiden turvallisen käytön edistämiseksi tulisi jatkossa määritellä kriteerit tai raja-arvot ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tämä edellyttää materiaaleihin liittyvien haitta-aineiden ja niiden pitoisuuksien tuntemista. Materiaaleille, joiden sisältämiä haitallisia aineita tai niiden pitoisuustasoja ei tunneta riittävästi, kriteerien asettaminen ja riskien arviointi on vaikeaa. Hallinnollisia vaihtoehtoja koskevia jatkotoimenpiteitä arvioitaessa onkin aiheellista tiedostaa, että ympäristönsuojelun korkean tason ja hyötykäytön edistämisen välillä saattaa olla vaikeasti yhteensovitettavia ristiriitoja.
  • Haimi, Henri; Mannio, Jaakko (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2008
  • Mehtonen, Jukka; Mannio, Jaakko; Kalevi, Kirsti; Huhtala, Sami; Nuutinen, Jari; Perkola, Noora; Sainio, Pirjo; Pihlajamäki, Jenna; Kasurinen, Ville; Koponen, Jani; Paukku, Raija; Rantakokko, Panu (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 29/2012
    Kemikaalien riskinhallinnan tavoitteena on tunnistaa markkinoilla olevista tuhansista kemikaaleista ennakolta sellaiset aineet, jotka voivat aiheuttaa haittaa ympäristössä, sekä varmistaa, että niiden käyttö on riskitöntä. Haitallisten aineiden riskinhallinnan ongelmana ovat puutteelliset tiedot aineiden ominaisuuksista, käytöstä, päästöistä sekä esiintymisestä ympäristössä. Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan ohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa tätä tietopohjaa. Kartoituksella saatiin tietoa yhdyskuntajäteveden ja -lietteen sekä kaatopaikkojen suotoveden sisältämistä kemikaaleista. Kartoitus painottui POP-yhdisteisiin ja vaarallisten aineiden asetuksen mukaisiin haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin. Useita tutkittuja aineita päätyy vesiympäristöön puhdistetun yhdyskuntajäteveden kautta, mutta vielä useampia aineita kaatopaikkojen suotoveden kautta. Lisäksi monia aineita löytyy puhdistamolietteestä. Johtopäätösten tekemistä vaikeuttaa suomalaisen mitatun pitoisuustiedon vähäisyys ja huono vertailukelpoisuus johtuen mm. erilaisista analyysimenetelmistä ja määritysrajoista, mitatuista isomeereistä tai siitä, että tulokset on raportoitu liian yleisellä tasolla. Vaarallisten aineiden riskinhallinnassa pyritään pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi siihen, että niiden päästöt ympäristöön loppuvat ja niitä ei löydetä ympäristöstä. Vastaavasti haitallisten aineiden riskinhallinnassa tavoitteena on pintaveden ympäristönlaatunormien alittumisen lisäksi se, että niiden päästöt vesiympäristöön vähentyvät. Tämä selvitys on edistänyt kansallisen kemikaaliohjelman altistumiseen liittyviä toimenpiteitä. Seuraava vaihe toimenpiteiden toteuttamisessa on päästömäärien arviointi koko Suomen tasolla yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta ja kaatopaikoilta.
  • Prank, Marje; Tonttila, Juha; Ahola, Jaakko; Kokkola, Harri; Kühn, Thomas; Romakkaniemi, Sami; Raatikainen, Tomi (Copernicus Publ., 2022)
    Atmospheric chemistry and physics
    The goal of this study is to investigate the role of organic aerosols emitted with sea spray or formed from marine gas phase emissions of volatile organic compounds (VOCs) in influencing the stability of stratiform marine clouds. We aim to point out the processes and drivers that could be relevant for global climate and should thus be considered in large-scale models. We employ a large eddy simulator coupled with an aerosol–cloud microphysical model together with different parameterizations for emission of sea salt, primary organic aerosol, and VOCs from sea surface and formation of secondary organic aerosol (SOA), to simulate the conditions of the second Dynamics and Chemistry of Marine Stratocumulus observational campaign characterized by low-level stratocumulus clouds transitioning from closed cells to drizzling open cell structure. We find that the inclusion of sea spray emissions can both extend and shorten the transitioning timescale between closed and open cells based on the parameterization employed. Fine sea spray provides extra cloud condensation nuclei (CCN) and delays the onset of drizzle as the collision–coalescence process is slowed down due to smaller cloud droplet mean size. The coarse mode has an opposite effect due to giant CCN (GCCN) speeding up the drizzle formation through the enhanced collision–coalescence processes. The balance between two processes depends on the model parameterization employed. Compared to differences between different sea spray parameterizations, the sensitivity of the clouds to the variations in organic fraction of sea spray and hygro scopicity of the emitted particles is relatively limited. However, our results show that it is important to account for the size dependence of the sea spray organic fraction as attributing organic emissions to coarse mode noticeably reduces the GCCN effect. In addition, including the secondary organic aerosol formation from VOCs can potentially have a noticeable impact, but only when emitting the highest observed fluxes of monoterpenes. This impact is also highly sensitive on the size distribution of the background aerosol population. SOA production from isoprene is visible only if aqueous phase SOA production pathways are included, and even then, the effect is lower than from monoterpenes.
  • Undeman, Emma; Rasmusson, Kristina; Kokorite, Ilga; Leppänen, Matti T.; Larsen, Martin M.; Pazdro, Ksenia; Siedlewicz, Grzegorz (Elsevier BV, 2022)
    Marine Pollution Bulletin
    Wastewater treatment plants (WWTPs) transmit many chemical contaminants to aquatic environments. Quantitative data on micropollutant emissions via WWTPs are needed for environmental risk assessments and evaluation of mitigation measures. This study compiled published data on substances analysed in effluents from WWTPs in the Baltic Sea region, assessed country related differences in the data sets and estimated micropollutant inputs to the Baltic Sea catchment. Concentration data were found for 1090 substances analysed at 650 WWTPs. Heterogeneity and low number of data points for most substances hindered adequate comparisons of country specific concentrations. Emission estimates were made for the 280 substances analysed in at least five WWTPs in years 2010 to 2019. For selected substances, mass loads were compared to previously published estimations. The study provides data useful for national and Baltic Sea-scale pressure analysis and risk assessments. However, it also highlights the need for broad scope monitoring of micropollutants in wastewater.
  • Kasurinen, Ville; Munne, Päivi; Mehtonen, Jukka; Türkmen, Ayhan; Seppälä, Timo; Mannio, Jaakko; Verta, Matti; Äystö, Lauri (Suomen ympäristökeskus, 2014)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2014
    Paine lietteen hyväksikäyttöön maataloudessa on lisääntymässä. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen lietteet sisältävät paljon ravinteita varsinkin fosforia, minkä vuoksi niillä voidaan korvata epäorgaanisia lannoitteita. Aiemmin lietteiden käyttöä lannoitustarkoituksessa rajoitti ennen kaikkea niiden sisältämät raskasmetallit, mutta nykyään nämä pitoisuudet Suomessa alittavat raja-arvot. Tämän lisäksi liete saattaa sisältää myös huomattavan määrän eri lähteistä peräisin olevia pysyviä orgaanisia yhdisteitä. Tällaisia ovat mm. erilaiset palonestoaineet, pintakäsittelyaineet, muovin pehmentimet, erilaiset lääkeaineet sekä kosmetiikan sisältämät yhdisteet. Lietteille tai niistä jalostetuille orgaanisille lannoitevalmisteille ei vielä ole asetettu ohje- tai raja-arvoja haitallisten tai pysyvien orgaanisten yhdisteiden suhteen. Lietteessä esiintyvistä lukuisista yhdisteiden joidenkin on myös havaittu kertyvän maaperään ja sieltä edelleen kasveihin tai eliöihin. Tässä selvityksessä tarkasteltiin kirjallisuustietojen perusteella erilaisten haitallisten aineiden esiintymistä yhdyskuntien puhdistamolietteissä lähinnä Suomessa ja muissa pohjoismaissa. Lietteiden turvallisen hyötykäytön arvioimiseksi tarvitaan nykyistä laajempaa tietoa erilaisten yhdisteiden esiintymisestä ja käyttäytymisestä jätevedenpuhdistamolietteissä sekä niistä lannoitevalmisteiksi tai maanparannusaineiksi jalostetuissa lopputuotteissa. Selvityksen perusteella etenkin dioksiinien (PCDD/F), polykloorattujen bifenyylien (PCB), dioksiinien kaltaisten polykloorattujen bifenyylien (DL-PCB), heksabromisyklododekaanin (HBCD), polyaromaattisten hiilivetyjen (PAH), polybromattujen difenyyliettereiden (PBDE), PFAS -ryhmän yhdisteistä perfluorioktaanisulfonaatin (PFOS) sekä eräiden PPCP – (Pharmaceuticals and Personal Care Products) yhdisteiden (triklosaani, sitalopraami ja diklofenaakki) havaittiin pidättyvän melko tehokkaasti sekä lietteeseen että maaperän pintakerrokseen.
  • Seppälä, Timo; Häkkinen, Eevaleena; Munne, Päivi; Vikström, Liisa; Pyy, Outi; Jouttijärvi, Timo; Mehtonen, Jukka; Johansson, Maria (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2012
  • Junna, Juhani; Lammi, Reino; Miettinen, Veijo (Vesihallitus. National Board of Waters, 1982)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 49, 17-29
    Orgaanisen aineen ja myrkyllisyyden poisto sulfaattisellutehtaan kuorimo- ja valkaisimojätevesistä aktiivilietemenetelmällä
  • Kankaanpää, Harri (Finnish Institute of Marine Research, 1997)
    Monographs of the Boreal Environment Research 6
  • Pozzer, Andrea; Reifenberg, Simon F.; Kumar, Vinod; Franco, Bruno; Kohl, Matthias; Taraborrelli, Domenico; Gromov, Sergey; Ehrhart, Sebastian; Jöckel, Patrick; Sander, Rolf; Fall, Veronica; Rosanka, Simon; Karydis, Vlassis; Akritidis, Dimitris; Emmerichs, Tamara; Crippa, Monica; Guizzardi, Diego; Kaiser, Johannes W.; Clarisse, Lieven; Kiendler-Scharr, Astrid; Tost, Holger; Tsimpidi, Alexandra (Copernicus GmbH, 2022)
    Geoscientific Model Development
    An updated and expanded representation of organics in the chemistry general circulation model EMAC (ECHAM5/MESSy for Atmospheric Chemistry) has been evaluated. First, the comprehensive Mainz Organic Mechanism (MOM) in the submodel MECCA (Module Efficiently Calculating the Chemistry of the Atmosphere) was activated with explicit degradation of organic species up to five carbon atoms and a simplified mechanism for larger molecules. Second, the ORACLE submodel (version 1.0) now considers condensation on aerosols for all organics in the mechanism. Parameterizations for aerosol yields are used only for the lumped species that are not included in the explicit mechanism. The simultaneous usage of MOM and ORACLE allows an efficient estimation of not only the chemical degradation of the simulated volatile organic compounds but also the contribution of organics to the growth and fate of (organic) aerosol, with the complexity of the mechanism largely increased compared to EMAC simulations with more simplified chemistry. The model evaluation presented here reveals that the OH concentration is reproduced well globally, whereas significant biases for observed oxygenated organics are present. We also investigate the general properties of the aerosols and their composition, showing that the more sophisticated and process-oriented secondary aerosol formation does not degrade the good agreement of previous model configurations with observations at the surface, allowing further research in the field of gas–aerosol interactions.
  • Nakari, Tarja; Pehkonen, Riitta; Nuutinen, Jari; Järvinen, Olli (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 18/2009
  • Nakari, Tarja; Pehkonen, Riitta; Nuutinen, Jari; Järvinen, Olli (Suomen ympäristökeskus, 2008)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2008
  • Peltonen, Heikki; Kiljunen, Mikko; Vinni, Mika; Pääkkönen, Jari-Pekka; Pönni, Jukka; Rahikainen, Mika; Lappalainen, Antti (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 50/2006
    Hankkeessa arvioitiin ympäristötekijöiden ja niissä tapahtuvien muutosten vaikutuksia Suomenlahden avomerialueen kalojen alueelliseen runsaudenvaihteluun, kalojen ravinnonkäyttöön ja kalojen kuntoon. Tutkimuksessa havaittiin, että GAM-mallinnuksen (yleistetty additiivinen malli) avulla kalatiheyden vaihtelut avomerialueella voitiin selittää suureksi osaksi ympäristötekijöistä johtuviksi. Tutkimusajanjakson aikana Suomenlahden kalakannoissa tapahtui voimakkaita muutoksia. Sekä silakoiden että kilohailien osoitettiin vuonna 2003 kärsineen ravintopulasta. Kalat olivat laihoja ja suuri osa oli selvästi nälkiintyneitä. Nuorten kalojen kasvun havaittiin olevan erittäin vähäistä vuonna 2003. Kalojen nälkiintymisestä seurannut silakka- ja kilohailikantojen huono tila yhdessä samanaikaisesti voimaan tulleiden pyydysrajoitusten kanssa aiheutti Suomenlahden silakka- ja kilohailisaaliiden ennennäkemättömän voimakkaan romahduksen vuonna 2003. Hankkeessa myös arvioitiin, miten mahdolliset kalastuksessa tulevaisuudessa tapahtuvat muutokset vaikuttaisivat dioksiinien ja furaanien kertymiseen Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkaan ja kilohailiin. Hankkeessa kehitettiin mallit, joiden avulla osoitettiin olevan mahdollista kuvata kilohailin ja silakan kasvun riippuvuutta kalatiheydestä ja ympäristötekijöistä. Malleja käytettiin ennustettaessa kalastuksen vaikutuksia kalakantojen tilaan ja dioksiinien kertymiseen silakkaan ja kilohailiin. Kehitetyn mallin avulla kalastuskuolevuuden osoitettiin potentiaalisesti vaikuttavan erityisesti kilohailin kasvuun ja dioksiinien kertymiseen kilohailiin. Silakan kasvunmuutoksiin ja dioksiinien kerääntymiseen todennäköisesti vaikuttavat kalatiheyden ohella Itämeren suolapitoisuuden muutokset.
  • Erkomaa, Kirsti; Mäkinen, Irma (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 85
  • Erkomaa, Kirsti; Mäkinen, Irma; Sandman, Olavi (Vesihallitus, 1977)
    Vesihallitus. Tiedotus 121
  • Mannio, Jaakko; Mehtonen, Jukka; Londesborough, Susan; Grönroos, Mira; Paloheimo, Anna; Köngäs, Petrina; Kalevi, Kirsti; Erkomaa, Kirsti; Huhtala, Sami; Kiviranta, Hannu; Mäntykoski, Keijo; Nuutinen, Jari; Paukku, Raija; Piha, Henna; Rantakokko, Panu; Sainio, Pirjo; Welling, Leena (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristö 3/2011
    Projektissa kartoitettiin vesipuitedirektiivissä priorisoituja kuluttaja- ja teollisuuskäytössä olevia aineita kymmenen kaupungin yhdyskuntajätevesien puhdistamoilta lähtevässä jätevedessä, lietteessä sekä puhdistamojen alapuolisen vesiympäristön vedestä, sedimenteistä ja kaloista. Tiedot tutkittavien aineiden pitoisuuksista vesistöissä olivat puutteellisia tai olemattomia ennen kartoitusta. Tämän vuoksi oli tärkeätä tutkia pitoisuuksia niiden päästölähteillä, jätevedenpuhdistamoilta lähtevässä vedessä ja lietteessä. Näytteitä kerättiin 1-3 kertanäytettä kymmeneltä puhdistamolta. Tutkituista 29 aineesta 17 aineella korkein havainto oli alle kymmenen prosenttia pintaveden laatunormista (VOC-yhdisteitä ja pois käytöstä olevia POP-yhdisteitä). Laatunormi ylittyi lähinnä DEHP-ftalaatilla ja alkyylifenoleilla. Mono- ja dibutyylitinaa löytyi myös kaikissa tutkituissa kohteissa. Jätevedestä ei mitattu PAH- ja PBDE-yhdisteitä. Vesistöjen aineprofiili noudatteli samaa linjaa kuin havainnot jätevesistä. Pintavesinäytteistä löytyi mm. pesuaineissa ja maaleissa käytettyjä nonyylifenolietoksylaatteja. Etoksylaatteja oli enimmillään lähes saman verran kuin nonyyliryhmälle asetettu laatunormi. Myrkyllisempää hajoamistuotetta nonyylifenolia tai oktyylifenolia ei sen sijaan havaittu. Vain harvoja muita aineita havaittiin, mm. kloroformia ja 1,2-dikloorietaania alle 1 µg/l. Klassisia, jo käytöstä poistettuja torjunta-aineita kuten HCB, lindaani ja a-HCH sekä HCBD havaittiin erittäin pieniä määriä (<1 ng/l). Pintavesistä ei mitattu organotinayhdisteitä, ftalaatteja eikä PAH-yhdisteitä. Lietteistä ja pohjasedimenteistä löydettiin useita aineita, joiden pitoisuudet ylittivät tai olivat lähellä arvioituja haitattomia pitoisuustasoja. Näitä aineryhmiä olivat erityisesti orgaaniset tinayhdisteet. Muita jatkotutkimuksiin nousevia ryhmiä ovat ainakin PAH-yhdisteet, ftalaatit ja  bromatut difenyylieetterit. Kaloissa vain orgaaniset tinayhdisteet (TBT ja TPhT) ylittivät arvioidun haitattoman pitoisuustason.
  • Fjäder, Päivi (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 43/2016
    Yhdyskuntalietteeseen pidättyy runsaasti orgaanista ainesta ja ravinteita, kuten fosforia, jota hyödyntämällä voitaisiin korvata kalliiden keinolannoitteiden käyttöä ja myös säästää rajallisia fosforivarantoja. Lietteen koostumus riippuu kuitenkin pitkälti jätevedenpuhdistamolle saapuvien jätevesien koostumuksesta. Puhdistamoita ei ole nykyisellään suunniteltu poistamaan jätevesistä muuta kuin lähinnä ravinteita ja kiintoainesta, minkä vuoksi erilaiset orgaaniset haitta-aineet voivat joko kulkeutua puhdistusprosessin läpi tai pidättyä lietteeseen. Yhdyskuntalietteistä onkin havaittu lukuisia erilaisia orgaanisia haitta-aineita kuten esim. erilaisia palonsuoja-aineita, pintakäsittelyaineita, muovin pehmentimiä sekä lääkeaineita. Ympäristöön päätyessään lietteen sisältämät yhdisteet voivat vaikuttaa niin maaperään, vesistöihin kuin eliöihin. Tämän tutkimuksen perusteella, eräiden orgaanisten haitta-aineiden on havaittu olevan pysyviä lietteen käsittelyketjussa ja voivan näin ollen aiheuttaa haittaa ympäristölle. Toistuvien lietelevitysten seurauksena tiettyjen pysyvien yhdisteiden, kuten PBDE-yhdisteiden, maaperäpitoisuudet voivat nousta. Osa PFAS-yhdisteistä (etenkin lyhytketjuiset) sekä lääkeaineista saattaa vesiliukoisempina puolestaan joko kertyä kasveihin tai huuhtoutua maaperästä edelleen pinta- tai pohjavesiin. PFAS- ja PBDE-yhdisteet kertyvät myös lieroihin, joista ne puolestaan voivat päätyä eteenpäin ravintoketjussa. Triklosaanin ja ftalaattien pitoisuudet olivat myös yhdyskuntalietettä sisältävissä lannoitevalmisteissa sekä maaperässä, jonne näitä tuotteita oli levitetty, melko korkeita. Antibakteerisena yhdisteenä käytetyn triklosaanin vaikutuksia maaperän mikrobistoon ei voida täysin sulkea pois. Sama pätee myös muihin maaperässä havaittuihin antibioottijäämiin, etenkin fluorokinololi antibiootteihin.